Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma

Transkriptio

1 Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Espoon kaupunki, Tekninen keskus 2012

2 Suunnittelijat: Sanna Ervasti, Innofor Finland Oy Matti Välimäki, Innofor Finland Oy Ohjausryhmä: Leena Ihalainen, Viheraluepäällikkö, Tekninen keskus Tiina Peippo, Metsänhoitaja, Tekninen keskus (12/2011 asti) Anna- Maaria Särkkä, vs. Metsänhoitaja, Tekninen keskus (1/2012 alkaen) Kati Tuura, vs. metsätalousinsinööri, PALI, Espoo Kaupunkitekniikka- liikelaitos, luonnonhoito Anne Mannermaa, Vihertyöpäällikkö, PALI, Espoo Kaupunkitekniikka- liikelaitos, viherylläpito Nelly Korhonen, Puistotyönjohtaja, PALI, Espoo Kaupunkitekniikka- liikelaitos, viherylläpito Michael Frigren, Puistotyönjohtaja, PALI, Espoo Kaupunkitekniikka- liikelaitos, viherylläpito Karin Nielsen, Suunnitteluhortonomi, Tekninen keskus Helena Vaalasti, Etumies, PALI, Espoo Kaupunkitekniikka-liikelaitos, luonnonhoito Katrin Aia, Projektisihteeri, Ympäristökeskus Tia Lähteenmäki, Ympäristötarkastaja, Ympäristökeskus Tryggve Gestrin, Intendentti, Kaupunginmuseo Gunnar Kokko, Suunnitteluinsinööri, Tekninen keskus Tapio Taskinen, Liikuntasuunnittelija, Sivistystoimi, liikuntapalvelut Yhteystiedot: Espoon kaupunki, Tekninen keskus, Katu- ja vihertuotanto, Luonnonhoitoyksikkö Asiakaspalvelu puh: Kannen kuva: Näkymä Lähderannan kalliolta Pitkäjärven yli. 2

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTA JA TAVOITTEET SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT MENETELMÄT Suunnitteluprosessi Asukaskysely Asukastilaisuus SUUNNITTELUALUE Yleiskuvaus alueittain Maaperä, kasvillisuusvyöhyke ja vesistöt Kulttuuriympäristö Kasvupaikat ja puusto Arvokkaat luontokohteet Maankäyttö ja kaavoitus Vieraslajit suunnitelma-alueella HOITOLUOKAT Suunnitelmassa käytetty hoitoluokitus Viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin HOITO SUUNNITTELUALUEELLA Hoidon ohjeistus Metsät Niityt ASUKASKYSELYN TULOSTEN TARKASTELU Vastaajien taustatiedot Viheralueiden käyttö suunnittelualueella Hoidon tavoitteet Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän viheralueilla TOIMENPITEIDEN KUSTANNUSARVIO JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET LIITE 1 Kuvionumerot LIITE 2 Hoitoluokka LIITE 3 Kehitysluokka LIITE 4 Kasvupaikkaluokka LIITE 5 Pääpuulajit LIITE 6 Kuluneisuus LIITE 7 Hoitotoimenpiteet ja niiden kiireellisyys LIITE 8 Hakkuut ja niiden kiireellisyys LIITE 9 Kuviokohtaiset suunnitelmatiedot LIITE 10 Hakkuut LIITE 11 Hoitotyöt LIITE 12 Asukaskyselylomake LIITE 13 Asukaskyselykartta 3

4 1. JOHDANTO Suunnitelma- alueeseen kuuluvat Espoon Pitkäjärven ympäristön ja Lippajärven pohjoispuoliset alueet: Järvenperä, Lähderanta, Laaksolahti ja Jupperi. Suunnitelma on tehty kaupungin omistamille asemakaavoitetuille alueille. Suunnittelualueen pinta-ala on 172 hehtaaria, josta 139 hehtaaria on metsiä ja 33 hehtaaria niittyalueita. Suunnitelmaalue rajautuu Kehä III:n, Turuntiehen, Kauniaisten rajaan ja Vantaan rajaan. Suunnittelualueesta on rajattu pois Träskändan kartanopuiston alue, jolle on laadittu erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma, sekä uudet luonnonsuojelualueet Ingaksen metsä ja Jahtimetsä. Suunnitelma on voimassa kymmenen vuotta eli koskee vuosia Kuva 1. Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman aluerajaus sinisellä Suunnitelman on laatinut metsäpalveluyritys Innofor Finland Oy. Innoforilta suunnittelijana toimi vuonna 2011 Sanna Ervasti, vuoden 2012 puolella suunnitelman viimeisteli Matti Välimäki. Suunnitelma aloitettiin maastoinventoinnilla loppukesällä Asukaskysely toteutettiin vuoden 2011 lopussa. Suunnitelmaa esiteltiin asukastilaisuudessa maaliskuussa Suunnitelma valmistui toukokuussa SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTA JA TAVOITTEET Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma ohjaa luonnonmukaisten viheralueiden hoitoa. Suunnitelma koskee metsä- ja niittyalueita, ei rakennettuja viheralueita. Hoidon lähtökohtana ovat virkistyskäyttömahdollisuuksien sekä luonto- ja maisema-arvojen 4

5 säilyttäminen ja parantaminen. Suunnitelma on Espoon kaupungin viheralueohjelman ja kaavoituksen tavoitteiden mukainen. Suunnitelma mahdollistaa viheralueiden pitkäjänteisen ja kokonaiskustannuksiltaan edullisen hoidon. Viheralueiden kartoituksen perusteella laaditaan toimenpideohjeet. Hoidon tavoite on maisemallisesti ja ekologisesti monipuoliset ja kestävät viheralueet kaupunkiympäristössä. Lähtökohtaisesti metsäalueet säilytetään metsinä ja avoimet alueet avoimena. Suunnitelma sisältää selkeät kuviokohtaiset hoito-ohjeet työnjohdolle ja työntekijöille. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita jätetään hoidon ulkopuolelle. Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän alueen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma tehtiin vuorovaikutteisesti. Kaupungin ohjaustyöryhmän lisäksi suunnitelmaluonnos esiteltiin asukasillassa. Asukkaat ja asukasyhdistykset sekä eri järjestöt saivat antaa palautetta suunnitelmasta joko asukasillassa tai kaupungin nettisivujen kautta jossa suunnitelmaluonnos oli nähtävillä. 3. SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT MENETELMÄT 3.1 Suunnitteluprosessi Suunnitelman teko aloitettiin kesällä 2011, suunnitelma valmistui toukokuussa Suunnittelun tekoa ohjasi ohjausryhmä. Lisäksi suunnitelmasta tehtiin asukaskysely loppuvuodesta 2011 ja pidettiin asukastilaisuus maaliskuussa Loppukesällä ja alkusyksystä 2011 tehtiin maastoinventointi. Inventointiyksikkö on kuvio eli käsittelyala, kuvion sisällä puusto tai muu kasvillisuus on keskenään samantyyppistä. Maastossa inventointiin kuvioittain kasvupaikka, mitattiin puusto, arvioitiin maaperän kuluneisuus ja määritettiin hoitoluokka. Samoin kuviokohtaisesti on merkitty arvokkaat luontokohteet, arvokkaat geologiset kohteet, muinaismuistot ja suunnitellut ulkoilureitistöt. Kuvioita on suunnitelmassa yhteensä 277 kpl. Alueiden hajanaisuudesta johtuen suunnitelma on pienipiirteinen. Kuvioiden pinta-alan keskiarvo on 0,6 ha, suurin kuvio on kooltaan 4,5 ha, pienimmät alle 0,1 ha. (Liite 1) Tarpeen mukaan kuviolle on tehty hoitoehdotus. Toimenpiteet on suunniteltu kymmenen vuoden jaksolle kiireellisyysluokittain. Hoidon kiireellisyys on määritelty kolmeen luokkaan: heti, 1-5 vuoden kuluessa tai 6-10 vuoden kuluessa. Tavoite on monipuolisen puu- ja pensaslajiston ylläpitäminen ja kehittäminen. Puuston harvennukset ylläpitävät myös kenttäkerroksen kasvillisuuden säilymistä kun valoa riittää myös metsän pohjalle. (Liite 7 ja Liite 8) Työn ohjaajana toimi kaupungin eri yksiköiden edustajista koottu ohjausryhmä. Ohjausryhmä kokoontui työn aikana kolme kertaa. 5

6 Suunnittelussa otettiin huomioon myös asukkaiden mielipiteet ja toiveet. Tietoa kerättiin asukaskyselyn, asukastilaisuuden ja muun palautteen avulla. 3.2 Asukaskysely Suunnittelualueen asukkaille tehtiin asukaskysely syksyllä Kysely toteutettiin Avoin Espoo- Internet-sivustolla. Asukaskysely antoi tietoa asukkaille arvokkaista alueista ja millaista viheralueiden hoitoa asukkaat toivovat. Asukkaiden antama palaute on arvokasta koska he tuntevat alueen ja ovat alueen pääasiallisia käyttäjiä. Asukaskyselyn tuloksia esitellään kappaleessa 7.(Liite 12 ja Liite 13) 3.3 Asukastilaisuus Suunnitelmaluonnos esiteltiin asukastilaisuudessa maaliskuussa Pitkäjärven koululla. Asukastilaisuudesta tiedotettiin Länsiväylässä ja Hufvudstadsbladetissa, kaupungin Internet- sivuilla sekä maastotiedotteilla. Asukastilaisuuteen osallistui noin 50 alueen asukasta. Tilaisuudessa esiteltiin suunnitelmaluonnos, sekä asukaskyselyn tulokset ja niiden pohjalta keskusteltiin suunnitelmasta tilaisuuteen osallistujien kesken. Asukasillassa esille tulleita asioita olivat muun muassa: - Talven myrskytuhojen raivaaminen - Vieraslajien aiheuttamat ongelmat - Ulkoilureitit ja niiden lähiympäristöjen hoito - Metsänhoito ja hakkuutöissä käytettävä kalusto - Huonokuntoiset puut tonttien reunoilla Sekä asukaskyselyn että asukastilaisuuden kautta saatu palaute huomioitiin suunnitelman viimeistelyssä. Suunnitelmasta sai antaa palautetta koko suunnittelukauden ajan ja kaikki sähköpostitse, puhelimitse ja muita reittejä tullut palaute on otettu huomioon suunnitelman lopulliseen versioon. 4. SUUNNITTELUALUE 4.1 Yleiskuvaus alueittain Suunnitelma-alueen metsät sijaitsevat melko hajanaisesti asutuksen välisillä viherkaistoilla. Itä- Länsisuuntaisesti alueella on viheryhteys Laaksolahdesta Lippajärven pohjoispuolen ja Heiniemen kautta Myllykylään. Lähderannan metsäalueella on ulkoilureittiverkosto. Rantametsä on kuusivaltainen. Luontainen tammimetsä on vapautettu 1980-luvulla niin ikään kuusikon alta. Alueella on 6

7 myös vanhoja rauhoitettuja tammia. Laaksolahdessa ja Lähderannassa Janika- myrsky aiheutti vuonna 2001 tuulituhoja. Laaksolahdessa syntyi puiden kaaduttua myrskyssä reilun kahden hehtaarin laajuinen aukko, aukkoon on syntynyt taimikko. Taimikon reunoilla on järeää kuusikkoa, joka on alkanut kuolla pystyyn. Huonokuntoista puustoa tulee poistaa suunnitelmakauden alussa. Jupperissa metsät ovat asutuksen keskellä olevia alueita joilla ei ole yhteyttä muihin metsäalueisiin. Pitkäjärven rannassa on kapea rantametsävyöhyke. Alueella on muutamia pienialaisia niittykuvioita. Lippajärven ja Pitkäjärven rannoilla on tulvavaikutteisia metsiä ja tulvaniittyjä. Myllykylässä on arvokasta Espoonjokilaakson rantametsää. Suunnitelma- alueella syntyi jonkin verran myrskytuhoja tapaninpäivän myrskyssä talvella Pahimmat suunnitelma- alueelle osuneet myrskytuhokohteet inventoitiin uudelleen maastossa kevättalvella 2012 ja suunnitelmaa päivitettiin näiden metsikkökuvioiden osalta. Kuva 2. Rauhoitettu siirtolohkareikko, kuvio 552 7

8 4.2 Maaperä, kasvillisuusvyöhyke ja vesistöt Järvien ympäristössä maaperä on valtaosin savea. Korkeammat mäkialueet ovat moreeniselänteitä, pääosin moreeninkin päällä on savikerros. Korkeimmat lakialueet ovat kalliota. Laajimmat kallioalueet suunnitelma-alueella ovat Palomäessä ja Haapaniemessä Bränbergsbackenin kalliot. Espoon metsät kuuluvat hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluu Suomessa eteläisin rannikkoseutu. Tämä nk. tammivyöhyke on pohjoisempien havu- ja eteläisempien lehtimetsien vaihettumisvyöhyke. Hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvillisuus on keskimäärin muuta maata vaateliaampaa, mm. pähkinäpensasta ja jaloja lehtipuita esiintyy yleisesti. Alueen järvet, Lippajärvi ja Pitkäjärvi, ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös maisemana ja virkistysarvojensa johdosta. Järvien rannoille suunnitellut reitit tuovat järviä entistä paremmin asukkaiden lähelle. Tieto ulkoilureittien yleissuunnitelman suunnitelluista reiteistä on sisällytetty kuviokohtaisiin tietoihin. Järvien tulvavaikutteisilla rannoilla on myös suuri luonnonsuojelullinen arvo mm. linnuston vuoksi. Kuva 3. Rantakuusikkoa Lähderannassa, kuvio 328 8

9 4.3 Kulttuuriympäristö Suunnitelma-alueella on kulttuurihistoriallisia arvoja. Kuninkaantie kulkee suunnitelmaalueen läpi Bembölestä Träskändaan ja Pitkäjärven eteläpuolitse Vantaan puolelle. Alueella on myös Träskandan kartanopuisto ja luonnonsuojelualue. Kartanopuisto ei kuitenkaan kuulu varsinaiseen suunnitelma-alueeseen koska sille on tehty oma erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma. Espoonjokilaakso on maisemallisesti sekä kulttuuriympäristöjen kannalta omat erityispiirteensä omaavaa aluetta ja se on maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Träskändan kartano ja Suuri rantatie ovat valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Lähderannassa on ollut Dalsvikin kartano. Dalsvikin kartanosta on jäljellä näköalatornin raunio ylhäällä puistometsän keskellä sekä monitoimitilaksi kunnostettu navetta. Suunnitelma-alueella on muutamia muinaismuistoalueita: Veinin rautakaivos, Jupperin rautakaivos ja Dalsvikin kalkkikivilouhos. Näillä alueilla puustonhoito on luvanvaraista. Muinaismuistojen hoidosta päättää Museovirasto. Hoidon toteutuksen tulee olla Museoviraston ohjeiden mukainen. Lausunto pyydetään Espoon kaupunginmuseosta intendentti Tryggve Gestriniltä, joka puolestaan pyytää lausunnon Museovirastolta. Alueen varhaisimmat asuinpaikat ovat sijainneet Glimsin laaksoon rajautuvilla selänteillä sekä Pitkäjärven luoteisrannalla, kaakkoon suuntautuvalla rinteellä. Pitäjänkartassa vuodelta 1750 ja Kuninkaankartassa 1700-luvun lopulta näkyy asutuksen keskittyminen kyliin. Isoimmat kylät ovat Bemböle ja Glims sekä Ers ja Jorv Glimsinmäellä. Pienempiä asutuskeskittymiä ovat Juva, Ers ja Juus Vanhakartanossa Pitkäjärven luoteispuolella. Kirkkojärven painannelaakso, Glimsinjokivarsi. Pitkäjärven kaakkoisranta ja Glimsinjoen itäpuoli ovat pääosin metsäistä mäkimaastoa. Jokilaakson maisema on säilynyt hyvin samankaltaisena 1900-luvun alkuvuosikymmeniin saakka. Valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi on luokiteltu Träskändan kartanoympäristö sekä Suuri rantatie eli Kuninkaantie, joka kulkee Espoon kirkolta Bembölen kautta Träskändaan ja sieltä Pitkäjärven itärantaa seuraillen kohti koillista ja Helsingin pitäjän kirkonkylää. Tämä Turun ja Viipurin välinen yhdystie on syntynyt viimeistään myöhäiskeskiajalla. Kulttuuriympäristöjen hoidossa on keskeistä tunnistaa alueen erityispiirteet ja pyrkiä tukemaan niitä. Esimerkiksi erilaiset reunavyöhykkeet, maisemapuut, mahdolliset kujanteet, kulttuurikasvillisuus ja suojavyöhykkeet otettiin suunnittelussa tarkasti huomioon. 9

10 Kuva 4. Dalsvikin näkötornin raunio, kuvio Kasvupaikat ja puusto Suunnitelma-alueen kasvupaikat ovat huomattavan reheviä. Puolet kasvupaikoista on lehtoa. Lehtomaisia kankaita on viidesosa. Tuoretta kangasta on neljäsosa, kuivahkoa kangasta yksi prosentti. Karujen kasvupaikkojen, lähinnä kallioiden, osuus on kuusi prosenttia. Pääasiassa kasvupaikat ovat kivennäismaita, turvemaiden osuus on noin prosentti kokonaisalasta. Kasvupaikat on esitelty karttaliitteessä % metsistä on kypsiä metsiä, viidesosa on varttuneita metsiä. Kymmenesosa on taimikoita ja nuoria metsiä. Metsät ovat sekapuustoisia. Kuusen ja koivun osuudet ovat likimain yhtä suuret. Kolmanneksi eniten on mäntyä. Muiden puulajien osuus yhteensä reilu viidennes, muita puulajeja ovat mm. haapa, lepät, raita, vaahtera ja tammi. (Liite 3 ja Liite 5) Lehtipuiden osuus on suurin alle 70- vuotiaissa metsissä, tätä vanhemmissa havupuita on eniten. Kypsissä vuotiaissa metsissä erityisesti kuusen osuus on huomattavan suuri. Metsäalueiden hoidossa erityisesti huonokuntoisia vanhoja kuusia joudutaankin poistamaan suunnitelmakaudella. Suunniteltujen toimenpiteiden lisäksi ennustamattomat 10

11 luonnonolot voivat vähentää vanhoja metsiä: erityisesti voimakkaat myrskyt kaatavat helposti vanhaa puustoa. Kuva 5. Rehevyyden ansiosta pähkinäpensas on yleinen alueella, kuvio Arvokkaat luontokohteet Pitkäjärven ja Lippajärven rannoilla on tulvavaikutteisia niittyjä ja reheviä tulvametsiä. Pitkäjärven eteläosa on valtakunnallisesti arvokasta linnuston suojelualuetta. Lippajärvi on luonnonsuojelualuetta ja arvokas myös linnuston kannalta. Ranta- alueilla metsäkuviota on jätetty hoidon ulkopuolelle. Lahopuun säilyttäminen ja lisääminen on välttämätöntä lahopuusta riippuvan lajiston säilymiselle alueella. Reittien varret on kuitenkin hoidettava turvallisena. Suunnitelma-alueella on muutamia pienialaisia suojelualueita. Lähtökohtaisesti suojelualueille ei ole tässä suunnitelmassa esitetty toimenpiteitä. Suojelualueiden hoidosta vastaa Espoon kaupungin ympäristökeskus. Ympäristökeskuksella ei vuonna 2011 ollut tiedossa suunnitelma-alueen luonnonsuojelualueille suunniteltuja toimenpiteitä. Mahdollisille toimenpiteille suojelualueilla kaupungin ympäristökeskuksen on haettava lupa ELY- keskukselta. 11

12 Kulttuurihistorian vuoksi alueella on parissa paikka suojeltuja vanhoja tammia. Muutenkin alueella on yleisesti jaloja lehtipuita, erityisesti tammia ja vaahteraa. Myös pähkinäpensasta esiintyy yleisesti. Jaloja lehtipuita ja pähkinäpensaista suositaan metsänhoidossa. Liito-oravista on alueella muutamia havaintoja. Havainnot ovat yksittäisiä papanalöytöjä. Kuviokohtaisissa tiedoissa on maininta jos kuviolla on tehty liito-oravahavainto. Kuva 6. Laaksolahden tammet ovat rauhoitettuja, kuvio Maankäyttö ja kaavoitus Suunnittelualueen kohteet sijaitsevat asemakaavoitetulla, kaupungin omistamalla alueella. Alueet on kaavoitettu puisto- tai lähivirkistysalueiksi tai suojaviheralueiksi. Lisäksi suunnitelma koskee muutamaa kaupungin omistamaa rakentamatonta yleisten tai julkisten palveluiden tontin puuston hoitoa. Suunnitelmaan ei ole sisällytetty katualueen ja rakennettujen puistojen puiden hoitotoimenpiteitä. 12

13 Suunnitelmassa on mukana myös muutamia rakentamattomia tontteja. Rakentamattomilla tonteilla tehdään lähinnä vaarallisten, huonokuntoisten puiden poistoa. Pitkäjärven länsipuolella alueilla Nepperi ja Kulloonmäki aloitetaan kaavoittamista (Kaavoituskatsaus 2011). Alueen maankäyttöön on siis tulossa muutoksia. Nämä voivat aiheuttaa hoitotarvetta alueilla jotka eivät sisälly tähän suunnitelmaan. Espoonjokilaaksolla on hyvin merkittävä asema koko kaupungin viheraluerakenteessa. Sitä on kutsuttu Espoon viheralueohjelmassa kaupungin identiteettiviherakseliksi. Jokilaakso toimii tärkeänä ekologisena sekä vesi- ja viheryhteytenä kaupungin läpi koillis- lounaissuunnassa, kaupungin pohjoisrajalta aina merelle saakka. Jokilaaksosta on hyvät yhteydet Bodomin- ja Matalajärven rantamaille ja siitä edelleen Nuuksion laajoihin järvi- ja metsäselänteisiin sekä Espoon keskuksen ohi Keskuspuistoon. Espoonjokilaakson pohjoisosan ja Pitkäjärven rantojen nykyinen kaavoitustilanne on vaihteleva. Alueella on laajoja asemakaavoittamattomia alueita mm. Bembölessä, Lähderannassa/Kolkekankaalla sekä Vanhakartanossa. Noin 60 % rannoista on kaavoitettuja, joista suurin osa on erilaisia viher-, suojelu tai erityisalueita. Paikoin viheralueeksi kaavoitettu ranta on kuitenkin kapea ja luonteeltaan tai nykyiseltä käytöltään yksityinen. Osa kaavoitetuista viheralueista on yksityisessä maanomistuksessa. Maankäytön muutoksia ja kehittämispaineita kohdistuu erityisesti jokilaakson länsipuolelle, Kehä III:n ja Glinsinjoen sekä Pitkäjärven väliin. Maankäytön tiivistyessä ja asuinrakentamisen lisääntyessä Espoonjokilaakson ekologinen, virkistyksellinen ja maisemallinen merkitys kasvaa edelleen. Yhtenäinen viheralue ja sen hyvä saavutettavuus mahdollistavat sekä ekologisten että virkistyksellisten arvojen turvaamisen ja parantamisen. Suojelluilla alueilla tehdään vain hoitotoimenpiteitä, jotka edistävät suojeluarvojen ja esimerkiksi suojellun luontotyypin säilymistä. 4.7 Vieraslajit suunnitelma-alueella Vieraslajien torjuntaa tehdään luonnonhoidon toimintamallin mukaisesti. Ympäristökeskuksen kanssa tehdään myös yhteistyötä lajiston kartoittamiseksi ja hoitomenetelmien kehittämiseksi. Erillisiä toimenpiteitä puuston pensas- ja aluskasvillisuuden torjumiseksi kehitetään. Asiasta on lisäksi ollut mediassa muutamia tiedotteita. 13

14 5. HOITOLUOKAT 5.1 Suunnitelmassa käytetty hoitoluokitus Suunnitelmassa on käytetty Viherympäristöliiton hoitoluokitusta (2007) kuitenkin osin soveltaen Espoon kaupungin käyttötarpeiden mukaan. Ero on lähinnä suojelualueiden luokituksessa: Espoossa ei ole käytössä hoitoluokkaa S, suojelualue. Sen sijaan suojelualueet ovat luokassa C5, arvometsä. (Liite 2) Hoitoluokka kuvaa alueen yleisilmettä, käyttöä ja hoidon tavoitetasoa. Hoitoluokka vaikuttaa valittavaan hoitoratkaisuun ja kertoo työn toteuttajalle millaista laatutasoa hoidolta edellytetään. 5.2 Viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin B Avoimet viheralueet B3 Maisemaniitty ja laidunalue 13 ha 8 % B4 Maisema- aukea 13 ha 8 % B5 Arvoniitty 7 ha 4 % C Metsät C1 Lähimetsä 117 ha 68 % C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä 4 ha 2 % C3 Suojametsä 6 ha 3 % C5 Arvometsä 11 ha 6 % Yhteensä 172 ha 100 % Avoimet viheralueet: Maisemaniityt (B3) säilytetään avoimena. Maisemaniityillä tehtäviä hoitotoimia ovat säännöllinen niitto, murskaus ja mahdollisesti niittojätteen kerääminen. Maisema-aukeat (B4) säilytetään avoimena, mutta näiden hoito on vähemmän intensiivistä kuin maisemaniittyjen. Keskeisiä hoitotapoja ovat raivaus ja yksittäisten puiden poisto. Arvoniittyjä hoidetaan erillisen suunnitelman mukaan. Käytännössä suunnitelma-alueen arvoniityt ovat arvokkaita tulvaniittyjä järvien rannoilla ja ne jätetään hoidon ulkopuolelle. 14

15 Kuva 7. Kulttuurivaikutus näkyy alueella, omenapuita niittykuviolla 331 Metsäiset viheralueet: Lähimetsien osuus suunnitelmassa on selvästi suurin. Lähimetsät (C1) sijaitsevat aivan asutuksen läheisyydessä ja rajautuvat asutukseen. Lähimetsät ovat päivittäisessä käytössä. Metsissä on rakenteita, kuten polkuverkosto, valaistus, penkkejä ja roskaastioita. Ulkoilu- ja virkistysmetsät (C2) ovat lähimetsiä laajempia yhtenäisiä metsäalueita. Ulkoiluja virkistysmetsää on Myllykylässä Träskandan kartanopuiston ja luonnonsuojelualueen länsipuolella. Suunnitelmassa suojametsiä (C3) on Kehä III:n ja Auroranportin varsilla. Suojametsän pääasiallinen tarkoitus on antaa asutukselle näkö-, melu-, pöly- ja tuulisuojaa. Arvometsät (C5) ovat metsiä, joilla on jokin erityinen määritelty arvo. Näitä ovat suunnitelmassa luontoarvoiltaan merkittävät metsät, lähinnä luonnonsuojelualueet. 15

16 6 HOITO SUUNNITTELUALUEELLA 6.1 Hoidon ohjeistus Viheralueet ovat tärkeä osa viihtyisää asuinympäristöä. Taajama-alueella hoidon suunnittelu tehdään maiseman, virkistyskäytön ja luontoarvojen lähtökohdista. Suunnitelma-alueen metsät eivät ole talousmetsää. Hoidon tavoitteena on säilyttää hyväkuntoinen ja monipuolinen kasvillisuus. Hoito-ohjeet on annettu kuviokohtaisesti. Näin alueen erityispiirteet voidaan ottaa tarkasti huomioon, hoitoehdotus ja hoidon tavoitteet voidaan määritellä tarkasti. Kuviot on esitelty liitteessä 9, hakkuut ja hoitoehdotukset on havainnollisesti esitelty kartoilla liitteissä 7 ja Metsät 62 hehtaarille metsistä on ehdotettu hakkuuta. Esitetyt hakkuut ovat erikoishakkuuta, harvennusta ja pienaukkohakkuuta. Muita hoitotöitä tehdään 48 hehtaaria, näitä ovat nuoren puuston hoito, raivaus ja taimien istutus. Koska metsät ovat varttuneita ja kypsiä rehevillä kasvupaikoilla, seassa alkaa olla monin paikoin huonokuntoista puustoa. Lisäksi taajamametsien kulutus heikentää erityisesti kuusten elinvoimaisuutta. Useimmiten huonokuntoisten puiden poistamiseksi on esitetty erikoishakkuuta. Yli puolet hakkuista, 44 hehtaaria, on erikoishakkuita. Erikoishakkuussa poistettavien puiden määrä vaihtelee muutaman huonokuntoisen puun poistamisesta yli puolten puiden poistamiseen. Parille pienialaiselle kuusivaltaiselle kuviolle on esitetty pienaukkohakkuuta. Pienaukkohakkuita on yhteensä 0,6 hehtaaria. Näiden kuvioiden puusto on jo niin huonokuntoista että turvallisuuden vuoksi poistetaan vanha puusto ja istuttaa tilalle uudet taimet. Harvennuksia on esitetty 18 hehtaaria. Harvennuksessa tiheästä metsästä poistetaan keskimäärin 33 % puista. Kasvamaan jätetään hyväkuntoisimmat puut. Hoidettu metsä on kestävä. Ilman harvennusta puilla ei riitä kasvutilaa ja metsästä kuolee pikkuhiljaa puita, myös elävien puiden kunto heikkenee. Poistettavasta puustosta lähes puolet on kuusta, kolmannes koivua. Loput ovat muita puulajeja. 16

17 Kuva 8. Reitinvarsipuuston harvennus ja pienpuuston hoito, kuviot 328 ja 330 Virkistysmetsien käyttö aiheuttaa maaston kulumista. Maaston kuluneisuus on arvioitu kuvioittain, liite 6. Kulutus heikentää erityisesti kuusten kuntoa, kuusen juuristo on lähellä maanpintaa ja vaurioituu helposti. Kulutus vähentää myös kenttäkerroksen kasvillisuutta. Kuluneisuutta voidaan ehkäistä monin tavoin. Tiheän puuston harventaminen lisää valoa kenttäkerrokseen. Hyväkasvuinen, rehevä kenttäkerros kestää paremmin kulutusta. Alikasvos ja pensaat ohjaavat kulkua metsässä, liiallista pienpuuston siistimistä tulee varoa. Samoin kaadettavia yksittäisiä puita voidaan jättää maahan ohjaamaan liikkumista. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin. Tutkimusten perusteella ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan voimakkaimmin kuusiin. Erityisesti Etelä-Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutus on huomattava. Kuusella on pinnallinen juuristo ja suuren neulasmassan vuoksi isot kuuset tarvitsevat paljon vettä. Kuuset tarvitsevat menestyäkseen kostean kasvupaikan. Kuivat kesät aiheuttavat jo nykyisin kuusten kuolemista kuivemmilla paikoilla. Puiden pitkäikäisyyden vuoksi ilmastonmuutos tulee ottaa huomioon metsänhoidossa. Metsiköitä tulee kasvattaa sekapuustoisina ja mäntylehtipuuvaltaisina. Jaloista lehtipuista tammi kestää kuivuutta suhteellisen hyvin. 17

18 Muita metsänhoitotöitä ovat nuorten puustojen hoito, taimikonhoito ja pienpuustonhoito. Taimikonhoidolla tarkoitetaan nuoren, noin 5-15 vuoden ikäisen metsän harventamista. Tiheästä taimikosta valitaan kasvatettavat puuyksilöt ja -lajit joita kasvupaikalla halutaan suosia. Harvennettu metsä kehittyy nopeammin. Taimikonhoitoa on esitetty 11 hehtaaria. Pienpuustonhoitoa on esitetty 30 hehtaaria. Pienpuustonhoito tarkoittaa isompien puiden alla kasvavan vesakon ja havupuiden taimien harventamista. Erityisesti metsän aukkopaikoissa ja reittien varsilla alikasvostaimia voi kasvaa hyvin tiheästi. Tiheistä ryhmistä valitaan kasvatettavat puut. Hoidettu pienpuusto on myös maisemallisesti siisti. Usein samalle kuviolle on esitetty sekä hakkuu että muu hoitotyö. Kuviolta poistetaan ensin esimerkiksi huonokuntoisia kuusia, samalla alikasvostiheiköt harvennetaan. Poistettavien puiden tilalle kasvatetaan näin uusia puita jotka ovat kasvupaikalle luontaisesti syntyneet. Pienpuuston harvennus nopeuttaa kasvatettavaksi valittujen puiden kasvua. Vieraslajeja, kuten kanukkaa ja muita villiintyneitä koristepensaita, tulee poistaa metsäalueilta muiden toimenpiteiden ohessa. Kuva 9. Reitin varsi kaipaa valoisuutta, kuvio

19 6.3 Niityt Niityt säilytetään avoimina alueina. Hoidon aktiivisuus riippuu hoitoluokasta: maisemaniittyjä hoidetaan aktiivisemmin kuin avoimia alueita. Arvoniittyjä hoidetaan kohteen ominaisuuksien perusteella. Niittyjä hoidetaan Espoon luonnonhoidon toimintamallin mukaisesti. Maisemaniittyjä hoidetaan vähintään kerran kasvukaudessa, tarvittaessa useamminkin. Maisemaniityt murskataan tai niitetään. Useimmiten murskausjäte jätetään maatumaan niitylle. Muutaman vuoden välein niittojäte kuitenkin korjataan ja kuljetetaan pois. Niittyjen hoitotarve vaihtelee myös sääolojen mukaan. Hyväkasvuisina vuosina niittokertoja tarvitaan useampia kuin kuivina kesinä. Avoimia alueita hoidetaan raivaamalla raivaussahalla tai murskaimella muutaman vuoden välein. Suunnitelma-alueen arvoniityt ovat järvien rantojen tulvaniittyjä. Nämä linnustolle arvokkaat alueet jätetään pääsääntöisesti hoidon ulkopuolelle. Kuva 10. Avoimena hoidettava niitty, kuvio

20 7. ASUKASKYSELYN TULOSTEN TARKASTELU 7.1 Vastaajien taustatiedot Kysely toteutettiin Avoin Espoo- Internet-sivustolla. Kyselyssä oli yhteensä 20 kysymystä, joista kaikkiin ei ollut pakollista vastata. Vastaajia oli yhteensä 91 asukasta. Vastausten määrä vaihteli kysymyskohtaisesti välillä 46-91kappaletta. Vastaajista oli naisia 53 % ja miehiä 47 %. Vastaajien ikä vaihteli välillä vuotta, keski-ikä oli 41 vuotta. Vastaajat ovat asuneet Espoossa keskimäärin 25 vuotta (vaihtelu välillä 1-72 vuotta). Vastaajista 47 % asuu rivitalolla tai paritalossa, 40 % omakotitalossa, 10 % kerrostalossa ja 3 % pienkerrostalossa. Vastaajista 28 % asuu Laaksolahdessa, 16 % Jupperissa, 16 % Lippajärvellä, 9 % Järvenperällä, 7 % Lähderannassa ja 25 % muissa kaupunginosissa. 7.2 Viheralueiden käyttö suunnittelualueella Suunnitelma- alue on vastaajille hyvin tuttu; 71 % vastaajista ilmoitti tuntevansa suunnitelma alueen erittäin hyvin tai hyvin ja 29 % kohtalaisesti. kukaan vastaajista ei ilmoittanut tuntevansa aluetta huonosti tai hyvin huonosti. Kesäaikaan (touko- syyskuu) suunnitelma- alueen viheralueita käyttää vastaajista päivittäin 29 %, 4-6 kertaa viikossa 27 %, 2-3 kertaa viikossa 30 % ja kerran viikossa tai harvemmin 15 %. Talviaikaan (loka- huhtikuu) suunnitelma- alueen viheralueita käyttää vastaajista päivittäin 20 %, 4-6 kertaa viikossa 19 %, 2-3 kertaa viikossa 34 % ja kerran viikossa tai harvemmin 27 %. Vastausten perusteella viheralueilla käytetään eniten ulkoilureittejä ja polkuja, sekä kevyenliikenteen väyliä ja pyöräteitä. Reittien ulkopuolisista alueista suosituimpia ovat metsäalueet ja kalliot, sekä luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet (kuva 11) 20

21 Kuva 11. Vastaajien ilmoittama viheralueiden ja reittien käyttö. (vastaajien määrä: 90) Asukkaita pyydettiin nimeämään yksi mielipaikka suunnitelma- alueella. Vastaajista 95 % nimesi alueelta mielipaikkansa, yhteensä vastaajia oli 72. Yksittäisistä alueista suosituimpia olivat Pitkäjärven ranta Jupperinrannassa (15 % kannatus) aivan suunnitelma- alueen pohjoisosassa, sekä Kuttulampea ympäröivä puistoalue Laaksolahdessa (11 % kannatus). Muut mielipaikat sijaitsivat tasaisesti ympäri suunnitelma- aluetta ja ne nimesi mielipaikakseen 1-3 kyselyyn vastannutta. Asukkaita pyydettiin myös kuvailemaan sanallisesti mielipaikkaansa. Vastauksissa nousivat esille kauniit ranta- ja puistoalueet sekä kauniit maisema-alueet, sekä erityisesti luonnonkauniit paikat. Myös erilaiset reitit olivat monille tärkeitä. 7.3 Hoidon tavoitteet Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän viheralueilla Vastaajien mielestä kyselyssä annetuista vaihtoehdoista tärkeimmiksi hoidon tavoitteissa esille nousivat metsä-, kallio- ja niittyalueiden säilyminen rakentamattomina ja luonnonmukaisina, hyvät ulkoilureitit ja yhteydet ympäröiville alueille, arvokkaat luontokohteet ja luonnonsuojelu, roskattomuus, pusikoiden siistiminen reittien varsilla ja ulkoilureittien talvikunnossapito ja valaistuksen parantaminen. Vähiten tärkeimmiksi koettiin luonnonmukaisten alueiden muuttaminen rakennetuiksi puistoiksi ja avointen alueiden hoito (niityt/ pellot /nurmikot). (kuva 12) 21

22 Kuva 12. Vastaajien arviot tärkeimmistä hoidon tavoitteista suunnitelma- alueella. (Vastaajien määrä: 91) Asukkailta kysyttiin myös eri metsienhoitomenetelmien soveltuvuutta suunnitelma-alueelle. Harvennushakkuut sopivat 70 % vastaajista hyvin tai melko hyvin. Huonokuntoisten metsien uudistaminen avohakkuin soveltuu alueelle hyvin tai melko hyvin vain 8 % vastaajista. Pensaskerroksen käsittelyssä toivottiin, että pensasryhmiä ja nuoria puuryhmiä jätetään kohteille, eikä niitä kaikkia raivata pois. Hakkuutähteiden hakettaminen ja levittäminen metsään kuluneisiin kohtiin koettiin myönteisenä ja lahojen sekä kuolleiden puiden jättäminen metsään sopii hyvin tai kohtalaisen hyvin 57 %:lle vastaajista. (Taulukko 1) 22

23 Taulukko 1. Kuinka hyvin eri metsänhoitomenetelmät sopivat asukkaiden mielestä suunnitelma- alueelle Metsien hoitomenetelmä hyvin tai huonosti tai en osaa kohtalaise kohtalaisen sanoa % n hyvin % huonosti % Metsien hoito harvennushakkuin Huonokuntoisten metsien uudistaminen pienin vaiheittaisin aukko- tai kaistalehakkuin Huonokuntoisten metsien uudistaminen avohakkuin Pensaskerroksen raivaus siten, että pensasryhmiä ja nuoria puuryhmiä jätetään metsään Pensaskerroksen raivaus niin, että ne kaikki poistetaan ja vain kookkaat puut jätetään Metsiä ei hoideta Hakkuutähteet haketetaan ja haketta levitetään metsään kuluneisiin kohtiin Lahoja ja kuolleita puita jätetään metsään Asukaskyselyssä tiedusteltiin myös mitä suunnitelma- alueen viheralueille toivottaisiin lisää. Selvästi eniten toivottiin roska- astioita, luontopolkuja, penkkejä sekä latureittejä. (kuva 13) 23

24 Kuva 13. Mitä asukkaat toivoisivat lisää suunnitelma- alueen viheralueille. (Vastaajien määrä: 88 kpl) 8. TOIMENPITEIDEN KUSTANNUSARVIO Toimenpiteiden kustannusarviot on laskettu suunnittelualueelle työlajeittain (Taulukko 2). Kustannukset perustuvat aiemmin Espoossa toteutuneisiin hakkuu- ja hoitokustannuksiin. Summat ovat arvioita, koska kustannukset voivat vaihdella työmaakohtaisesti hyvinkin 24

25 paljon. B- ja C- luokat ovat suhteessa rakennettuihin viheralueisiin edullisia hoidettavia. Varsinkin niittyjen niitossa kustannukset riippuvat niityn kunnosta ja niittotavasta. Niittokustannuksia on jokaisessa toimenpideajanjaksossa, koska niitto on jokavuotista (riippuen olosuhteista 1-2 kertaa vuodessa maisemaniityillä (B3)). maisema-aukeita (B4) hoidetaan harvemmin, mutta hoitokustannukset ovat keskimäärin samanhintaisia. Taulukko 2. Arvio suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannuksista. Toteutusaikataulu Toimenpide Heti 1-5 vuotta 6-10 vuotta ha ha ha Hakkuu Hoito Niitto (5500*5) (5500*5) 15 Yhteensä JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET Luonnon ja maisemanhoitosuunnitelman avulla hoitotoimenpiteiden toteuttaminen alue kerrallaan on järjestelmällistä ja taloudellista. Suunnitelmasta asukkaat voivat seurata mitä toimenpiteitä viheralueilla tullaan toteuttamaan. Laaksolahti- Jupperi- Järvenperän alueella on tärkeä sosiaalinen, ekologinen ja kulttuurinen merkitys. Liikkumista ohjaamalla ja asukkaita valistamalla säilytetään tärkeät kohteet luonnonmukaisina ja eliöille hyvänä elinympäristönä. Asukaskyselyn tulokset olivat luontomyönteisiä. Vastaajat toivoivat luonnonmukaisten alueiden säilymistä ja kevyitä hoitotoimenpiteitä. Reittien ja niiden lähiympäristön kunnossapito koettiin myös tärkeäksi. Hoitoehdotuksissa pyritään säilyttämään viheralueiden luonnonmukainen jatkuvuus. Ilmastonmuutos voi muuttaa olosuhteita suunnitelman kymmenvuotiskaudella. Lämpenevä ilmasto, talviolojen muutokset, äärisäiden yleistyminen (rankkasateet, myrskyt, kesäkuivuudet ym.), mahdollinen tuholaisten lisääntyminen jne. voivat muuttaa olosuhteita. Olosuhteiden muutos voi vaikeuttaa korjuuolosuhteita ja suunniteltuja hoitotoimenpiteitä. Muuttuvissa olosuhteissa on syytä arvioida muutostarpeet tapauskohtaisesti (hoitoluokat, kuluminen, toimenpiteet) suunnitelmissa esitettyihin toimenpiteisiin. tätä suunnitelmaa on syytä päivittää toimenpiteitä tehtäessä ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua, vuonna Ensimmäiset muutokset suunnitelmaan tehtiin jo talvella 2011/12 tulleiden myrskytuhojen seurauksena. Laaksolahti- Jupperi -Järvenperän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman mukaiset hoitotoimenpiteet edellyttävät suunnitelmasta laadittavan katupäällikön päätöksen lisäksi erillisten maisematyölupien hakemista. Tämä tulee ottaa huomioon vuosittaista metsätyöohjelmaa laadittaessa. 25

26 Lähteet Espoon arvokkaat luontokohteet, kokonaisraportti, Espoon ympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 2/1987. Espoolainen luonnonhoidon toimintamalli Espoon kaupunki. Tekninen keskus, Katuja Vihertuotanto, Vihertuotanto, Luonnonhoitoyksikkö. Espoon luontokohteet, Espoon ympäristökeskus, 8. painos Kiuru Heikki, Laaksolahden tammimetsien hoitotyöt. Komulainen Minna, Taajamametsien hoito. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Jyväskylä. Maaranen Päivi, Linnoitteiden hoito-ohje: Perusohjeet linnoitealueiden hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen pääkaupunkiseudulla. Maaranen Päivi, Muinaisjäännösten hoito-ohje: Perusohjeet hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Nuotio Aino-Kaisa (toim.), Viheralueiden hoitoluokitus Viherympäristöliitto ry, julkaisu 36. Kauhavan kirjapaino. Petrell Liidia, Espoon arvokkaat geologiset kohteet 2006, Espoon ympäristökeskus. Monistesarja 2/2006. Putkonen Lauri (toim.), Rakennettu Uusimaa. uudenmaan rakennettu kulttuuriympäristö. Luonnos uudenmaan liitto. Raatikainen Katja & Vaittinen Mia, Espoon perinneympäristöselvitys 2003, Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/