KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ ENERGIAOSASTO VESIVOIMATUOTANNON MÄÄRÄ JA LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET SUOMESSA

Transkriptio

1 KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ ENERGIAOSASTO VESIVOIMATUOTANNON MÄÄRÄ JA LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET SUOMESSA

2 ESIPUHE Kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa tavoitteenaan sovittaa yhteen nykyiset kansainväliset päästöjen vähennysvelvoitteet ja kansalliset energiantarpeet. Strategian aikajänne on vuoteen 2012 ulottuva Kioton pöytäkirjan kausi, mutta siinä tarkastellaan myös toimenpiteitä, joilla pystyttäisiin vastaamaan vuoden 2012 jälkeen mahdollisesti tiukkeneviin päästöjen vähennysvelvoitteisiin. Sähkön hankintaa koskevien toimien osalta strategian lähtökohtana on, ettei mitään teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoitteita tukevaa sähköntuotantoa suljeta tarkasteltavien vaihtoehtojen ulkopuolelle. Strategian tietopohjan tueksi kauppa- ja teollisuusministeriö päätti tilata joukon selvityksiä. Tässä yhteydessä ministeriö päätti selvittää myös vesivoiman tuotannon teknillistaloudelliset lisäysmahdollisuudet Suomessa. Vesivoimaan liittyvä kartoitus muodostuu kahdesta selvityksestä, joista toinen keskittyy rakentamattoman pien- ja minivesivoiman (alle 1 MW) lisäämismahdollisuuksiin (Pienvesivoimakartoitus 9 ) ja toinen sähkön tuotannon lisäämismahdollisuuteen jo rakennetuissa vesivoimalaitoksissa sekä rakentamattomaan, yli 1 megawatin tehoiseen vesivoimapotentiaaliin sen sijainnista riippumatta. Tämä raportti on jälkimmäisen selvityksen loppuraportti. Se sisältää myös pienvesivoimaselvityksen tulokset ja kattaa siis Suomen rankentamattoman vesivoiman kokonaisuudessaan. Raportti on teknillistaloudellinen selvitys Suomen rakentamattomasta vesivoimasta ja sen lisäämismahdollisuuksista. Se ei ota kantaa kysymykseen, olisiko siinä tarkastellut kohteet rakennettava vai ei. Jo olemassa olevan vesivoiman lisäyspotentiaali perustuu vesivoimayhtiöiden suunnitelmiin lisärakentamisesta ja rakentamisen kustannuksista esitettyihin arvioihin. Rakentamattomien vesistöjen potentiaali perustuu niin ikään olemassa oleviin suunnitelmiin tai joen virtaaman ja putouskorkeuden perusteella tehtyihin teoreettisiin laskelmiin. Selvityksessä on pyritty arvioimaan kohteen toteutettavuutta tiedossa olleiden rakennuskustannusten perusteella. Selvitys on toteutettu Energiateollisuus ry:n toimesta. Työtä on valvonut ohjausryhmä, johon kuuluivat kauppa- ja teollisuusministeriöstä neuvotteleva virkamies Seppo Oikarinen (pj.) ja neuvotteleva virkamies Erkki Eskola sekä lakiasiain päällikkö Kaj Hellsten Kemijoki Oy:stä, aluepäällikkö Jouko Maaranta Fortum Power and Heat Oy:stä, johtaja Birger Ylisaukko-oja Pohjolan Voima Oy:stä, yksikön päällikkö Tapio Öhman Helsingin Energiasta ja asiantuntija Pia Oesch (siht.) Energiateollisuus ry:stä. Selvityksen tuloksista vastaa selvityksen tekijä. Helsingissä KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ 1

3 TIIVISTELMÄ Vesivoiman lisäämismahdollisuudet selvitettiin vesivoimalaitosten omistajille suunnatulla kyselyllä. Kyselyn avulla saatiin tietoja nykyisistä vesivoimalaitoksista ja suunnitelluista hankkeista lisätehon tai -energian saamiseksi. Vastausten määrä kattoi noin 98 % Suomen vesivoimalaitosten tehosta ja energiasta. Saatuja tietoja täydennettiin puuttuvilta osin vuonna 1995 päivitetyn vesivoimalaitostilaston tiedoilla. Arviot vesivoimapotentiaalista, josta ei ole suunnitelmia, perustuvat vuonna 1980 julkaistun Koskiluettelon 1 tietoihin. Käytettävissä olleen aineiston perusteella Suomessa on yli 200 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on lähes 3000 MW ja keskivesivuoden mukainen tuotanto 13 TWh. Vuoden 1970 jälkeen käytöstä on poistettu 6 vesivoimalaitosta, joiden yhteisteho on 5 MW ja tuotanto 27 GWh/a. Selvityksen perusteella Suomessa on vesivoimapotentiaalia jäljellä 2130 MW, joka vastaa 9715 GWh vuosituotantoa. Suojelemattomien vesistöjen osuus on 663 MW ja 2352 GWh/a, joka kokoluokkiin jaoteltuina jakautuu minivesivoimaan (alle 1 MW) 144 MW / 1021 GWh/a; pienvesivoimaan (1-10 MW) 144 MW / 392 GWh/a ja yli 10 MW vesivoimaan 375 MW / 939 GWh/a. 2 SUOMEN VESIVOIMAPOTENTIAALI YHTEENSÄ TEHOPOTEN- TIAALI [MW] ENERGIAPOTEN- TIAALI [GWh/a] RAKENNETUT VESISTÖT Tehonnostot Lisäkoneistot Perkaukset 5 13 Yläveden nostot 4 14 Tulvajuoksutuskoneistot Säännöstelykapasiteetin lisääminen - 7 * RAKENNETUT VESISTÖT YHTEENSÄ SUOJELEMATTOMAT VESISTÖT Rakennettavissa oleva kapasiteetti POTENTIAALI RAKENNETUISSA JA SUOJELEMATTOMISSA VESISTÖISSÄ YHTEENSÄ SUOJELLUT VESISTÖT Uuden vesivoiman potentiaali KAIKKI POTENTIAALI YHTEENSÄ * Kaikkiaan vuotuinen ohijuoksutusenergian suuruus on noin 750 GWh, josta on suunnitelmat ainoastaan 7 GWh hyödyntämiseksi. Kannattavuudeltaan edullisimmat vesivoimakohteet Suomessa on jo rakennettu tai suojeltu uudelta vesivoimarakentamiselta. Rakennetun vesivoimakapasiteetin lisäämisen kannattavuus vaihtelee suuresti kokoluokittain ja hanketyypeittäin. Edullisimpia hankkeita ovat tehonnostot toteutettuna voimalaitoksen pääkoneistojen peruskorjauksen yhteydessä sekä perkaukset ja yläveden nostot. Jälkimmäisten potentiaali on kuitenkin selvästi tehonnostohankkeita vähäisempi. Uuden vesivoiman osalta lisäämismahdollisuudet ovat lisäksi rajalliset erityisesti ympäristönsuojelullisista syistä, jotka saattavat rajoittaa jo olemassa olevankin kapasiteetin käyttöä. Kun suojelun ulkopuolella olevasta vesivoiman kokonaisarviosta vähennettiin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä evätyn Vuotoksen hankkeen potentiaali ja pienimmissä koskissa kannattamattomaksi arvioitu potentiaali, saatiin toteutettavissa olevaksi tehopotentiaaliksi 580 MW ja vuosienergiaksi 986 GWh. Tämän potentiaalin toteutumisesta laadittu ennuste edel-

4 lyttää, että kannattavuus ja muut toimintaedellytykset pysyvät vähintään nykyisellä tasolla. Vesivoimatuotannon lisäämisellä vältetyt hiilidioksidipäästöt on laskettu käyttäen alarajana vertaamista maakaasutuotantoon (hyötysuhde 52,0 %) ja ylärajana kivihiilituotantoon (hyötysuhde 40,8 %). Ennuste suojelemattoman vesivoimapotentiaalin toteutumisesta Vuodet Teho [MW] Energia [GWh/a] Vältetyt CO 2 -päästöt [1000 t] YHTEENSÄ

5 SUMMARY The opportunities to increase hydropower production capacity in Finland were examined by means of a questionnaire sent to owners of hydropower plants. The survey provided information on current hydropower plants and on planned projects intended to obtain additional power or energy. The responses covered approx. 98 per cent of the power and energy of Finnish hydropower plants. The information obtained was supplemented through data contained in the hydropower plant statistics updated in Estimates concerning hydropower potential of which there are no plans are based on information published in Koskiluettelo 1 (List of Rapids) published in The available information indicates that there are more than 200 hydropower plants in Finland, having a total power of almost 3,000 MW and a production capacity of 13 TWh in an average precipitation year. After 1970, six hydropower plants have been decommissioned. These had a total power of 5 MW and a production volume of 27 GWh/a. The survey results show that Finland has 2,130 MW of remaining hydropower potential, corresponding to an annual production volume of 9,715 GWh. Unprotected waterways account for 663 MW and 2,352 GWh/a, which is broken down by the various size categories as follows: 144 MW/1,021 GWh/a for units of less than 1 MW; 144 MW/392 GWh/a for units of 1 to 10 MW; and 375 MW/939 GWh/a for units of more than 10 MW. TOTAL HYDROPOWER POTENTIAL IN FINLAND POWER PO- TENTIAL [MW] 4 ENERGY POTEN- TIAL [GWh/a] BUILT WATERWAYS Power increases Additional machinery Riverbed clearing 5 13 Elevation of upstream water level 4 14 Flood sluice machinery Increase in water regulation capacity - 7 * BUILT WATERWAYS, TOTAL UNPROTECTED WATERWAYS Available capacity 270 1,973 TOTAL POTENTIAL IN BUILT AND UNPROTECTED WATERWAYS 663 2,352 PROTECTED WATERWAYS New hydropower potential 1,467 7,363 ALL POTENTIAL, TOTAL 2,130 9,715 * The total annual diversion energy volume is approx. 750 GWh, of which there are plans for the utilisation of only 7 GWh. The most profitable hydropower locations in Finland have already been provided with hydropower plants or protected against new hydropower projects. The profitability of increasing the built hydropower capacity varies greatly as determined by the size category and type of project. The most viable project types are power increases in conjunction with the refurbishment of main machinery at the power plants, as well as riverbed clearing and elevation of upstream water level. However, the latter potential is clearly smaller than that provided by power increase projects. The opportunities to increase new hydropower production capacity are also limited especially because of reasons of environmental protection, and these reasons may also restrict the use of existing capacity.

6 When the potential of the Vuotos reservoir project, which has been dismissed through a decision of the Supreme Administrative Court of Finland, and the potential of smaller rapids, which has been assessed as being unprofitable, were deducted from the total estimated potential of unprotected hydropower capacity, the available power potential was 580 MW and annual energy 986 GWh. The scenario drawn up of the implementation of this potential requires that the profitability of hydropower and its other preconditions must remain at least at the current level. Carbon dioxide emissions avoided through increased hydropower production have been calculated using a reference value of power production through natural gas (efficiency 52,0%) as the lower limit and coal power production (efficiency 40,8%) as the upper limit. Scenario of the implementation of unprotected hydropower potential Years Power [MW] Energy [GWh/a] Avoided CO 2 emissions [1000 t] TOTAL

7 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE...1 TIIVISTELMÄ...2 SUMMARY VESIVOIMA SUOMESSA JA POHJOISMAISSA Suomen sähkönhankinta Vesivoiman kapasiteetti ja tuotanto Vesivoiman rooli ja merkitys VESIVOIMAN TUOTANTOON VAIKUTTAVAT SÄÄDÖKSET Vesilain mukainen lupaprosessi ja ympäristövaikutusten arviointi Koskiensuojelulait Natura verkosto EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano Suomessa SELVITYSTYÖN PERUSTEET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian valmistelun tueksi tehdyt vesivoimaselvitykset Pienvesivoimaselvityksen menetelmät Menetelmät vesivoiman nykytilan ja kokonaispotentiaalia selvittämiseksi Hyötysuhteen arvioiminen Teho- ja energiapotentiaalin laskennassa käytetyt kertoimet VESIVOIMAKAPASITEETTI JA SEN LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET Nykyisten vesivoimalaitosten määrä ja niiden sijainti Suunnitelmissa esitetyt vesivoimapotentiaalit eri kohteissa Tehonnostot rakennetuissa vesistöissä Lisäkoneistot Perkaukset Yläaltaan veden nostot Tulvajuoksutuskoneistot Säännöstelykapasiteetin lisääminen Uusi vesivoima suojelemattomissa vesistöissä Uuden vesivoiman potentiaali suojelluissa vesistöissä VESIVOIMAHANKKEIDEN KANNATTAVUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Kannattavuuslaskennan perusteista Kannattavuus erityyppisissä vesivoimahankkeissa Nykyiset investointi- ja tuotantotuet YHTEENVETO SUOMEN VESIVOIMAPOTENTIAALISTA JA SEN TOTEUTETTAVUUDESTA Tulosten yhteenveto ja tarkastelu Ennuste vesivoimahankkeiden toteuttamisesta Pienvesivoimaselvityksen tulosten yhteenveto JOHTOPÄÄTÖKSIÄ...29 LÄHDELUETTELO

8 1. VESIVOIMA SUOMESSA JA POHJOISMAISSA 1.1. Suomen sähkönhankinta Suomessa sähköä tuotetaan monipuolisesti eri energialähteistä (kuva 1a ja 1b). Suomen kokonaissähkönhankinta oli vuonna 2004 noin 86,8 TWh, josta 5,6 % oli nettotuontia pääsääntöisesti Venäjältä. Vesivoiman osuus Suomen sähkön hankinnasta oli vuonna 2004 erittäin korkea ollen 17,0 %. Viimeisen vuosikymmenen aikana vastapainevoiman eli yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon osuus sähköntuotannossa on kasvanut (kuva 1c). Ydinvoiman osuus on hieman pienentynyt toteutetuista tehonkorotuksista huolimatta, koska sähkön kulutus on vastaavasti kasvanut. Tavanomaisen lauhdevoiman osuus on vähentynyt. Mahdollisuudet tuottaa vesivoimalla sähköä vaikuttavat kuitenkin merkittävästi sekä lauhdevoiman että tuonnin määrän tarpeeseen kunakin vuonna. Kuva 1a. Sähkön hankinta energialähteittäin, ennakkotieto Kuva 1b. Suomen sähkönhankinnan (86,8 TWh) jakautuminen eri tuotantomuodoille vuonna Kuva 1c. Sähköntuotanto Suomessa

9 1.2. Vesivoiman kapasiteetti ja tuotanto Vesivoimatuotannon osuus pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on hyvin merkittävä, noin puolet kaikesta sähköntuotannosta. Suurimmat vesivoimavarat ovat Norjassa, jossa vesivoima kattaa lähes kaiken maan sähköntuotannosta. Ruotsin vastaava osuus on noin 40 %. Tanskassa vesivoimatuotannon määrä puolestaan on merkityksetön. Sähköntuotannon määrä ja tuotantomuotojen osuudet Pohjoismaissa vuonna 2003 on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Sähkön tuotanto Pohjoismaissa vuonna 2003 tuotantomuodoittain. Suomen vesivoimakapasiteetti oli noin MW vuoden 2004 lopussa. Suurin kasvu vesivoimakapasiteetissa tapahtui sotien jälkeen ja 1960-luvuilla (kuva 3). Tällöin myös vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli suurimmillaan, jopa 90 %. Nykyisin vesivoiman osuus sähköntuotannosta vaihtelee välillä % riippuen vesivuodesta. Kuva 3. Vesivoimalaitosten yhteenlaskettu teho Suomessa vuosina

10 1980-luvun verkkaisen vesivoimakapasiteetin kehityksen jälkeen kasvu kiihtyi 1990-luvulla niin uusien laitoshankkeiden kuin tehonnostoprojektien aloittamisen myötä. Tarkastelujaksolla Suomeen rakennettiin 444 MW lisää vesivoimaa (kuva 4), josta 315 MW on uutta kapasiteettia ja 129 MW olemassa olevien voimalaitosten tehoa nostamalla saatua lisätehoa. Määrä koostuu yhteensä yli 50 tehonnostosta ja uudesta voimalaitoksesta. Esimerkkejä toteutetuista vesivoiman lisäyksistä vuoden 1990 jälkeen ovat muun muassa Oulujoen peruskorjausohjelma, Voikkaan lisäkoneisto Kymijoessa, Melon tehonnosto Kokemäenjoessa ja Kelukosken voimalaitos Kitisessä Kemijoella. Käytöstä poistettiin yksi 1,3 MW vesivoimalaitos vuonna MW Kuva 4. Vesivoimakapasiteetin lisäykset Suomessa vuosina Vesivoiman tuotantoon vaikuttaa merkittävästi sateisuus. Vuonna 2004 vesivoimaa tuotettiin 14,7 TWh, mikä oli 14 % enemmän kuin keskimääräisenä vesivuonna. Vuoden 2003 tuotanto puolestaan oli 25 % keskivesituotantoa pienempi. Vesivoiman tuotanto on viimeksi ollut yhtä pieni 1970-luvulla, jolloin kapasiteettiakin oli selkeästi vähemmän kuin nyt. Nämä peräkkäiset vuodet olivatkin poikkeuksellisen erilaiset keskenään. Tätä kuvaa myös se, että Oulujoen historiassa oli pienin vesivoimatuotanto kautta aikojen vuonna 2003, jota puolestaan seurasi historian suurin tuotannon määrä vuonna Vesivoimatuotannon vuotuinen vaihtelu on havaittavissa kuvasta 5. 9

11 Kuva 5. Vesivoiman tuotanto Suomessa vuosina Vesivoiman rooli ja merkitys Vesivoimalla on monta merkittävää roolia sähköntuotannossa. Tärkein on sen säätöominaisuus, jolla voidaan vastata sähkön kulutushuippuihin tuottamalla sähköä verkkoon sillä hetkellä, kun kulutus on suurin. Kuvassa 6 on esitetty Kemijoki Oy:n vesivoimatuotannon vaihtelu viikolla 3 vuonna Tuotanto on suurimmillaan aamulla ja illalla, jolloin kulutus on suurin, ja pienimmillään yöllä. Tehon muutokset ovat suuria ja niihin kyetään reagoimaan nopeasti. Vesistöjen säännöstely mahdollistaa vesivoiman käytön säätövoimana ja edesauttaa häiriötöntä sähköntoimitusta kuluttajille. Sen lisäksi vesivoimasäännöstelyillä on kyetty torjumaan kevätaikaiset tulvat tai vähentämään niiden aiheuttamia vahinkoja. Vesivoiman rooli säätövoiman tuottajana korostuu kuivina vuosina. Sähkön kulutuksen kasvun myötä myös säätövoiman tarve lisääntyy. Lisäksi tuulivoiman osuuden kasvattaminen luo paineita säätövoimakapasiteetin lisäämiseksi. 10

12 TEHO [MW] MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI Kuva 6. Kemijoki Oy:n tuotanto viikolla 3 vuonna Vesivoima on myös keskeisessä roolissa sähkön hinnan muodostuksessa. Pohjoismaat, Islantia lukuun ottamatta muodostavat yhteisen sähkömarkkina-alueen, jolla on yhteinen sähköpörssi Nord Pool. Vuonna 2004 Nord Poolin fyysisen sähkön kauppa oli 167 TWh, mikä vastaa lähes puolta Pohjoismaiden sähköntuotannosta. Nord Poolissa muodostuukin sähkön markkinahinta, jonka määräytymiseen vaikuttaa oleellisesti Pohjoismaissa käytettävissä olevan vesivoiman määrä. Kuvissa 7a ja 7b on kuvattu sähkön hinnan muodostumista sähkön kulutuksen ja käytettävissä olevan tuotantokapasiteetin perusteella. Esimerkeissä sähkön kulutus pohjoismaisilla markkinoilla pysyy samana (noin 380 TWh), mutta vesivoimatuotannon määrä vaihtelee kuivan ja märän vesivuoden mukaan. Vesivuoden mukainen tuotannon vaihteluväli voi olla yli 70 TWh, noin 140 TWh:sta 215 TWh:iin. Sähkön rajahinta määräytyy kulutuksen ja muuttuvilta tuotantokustannuksiltaan kalleimman tuotantomuodon leikkauskohdasta. Kuva 7a. Sähkön hinnan muodostuminen niukkana vesivuotena. Kuva 7b. Sähkön hinnan muodostuminen runsaana vesivuotena. 11

13 Vesivoima on metsän ohella Suomen arvokkain uusiutuva luonnonvara. Vesivoiman tuotannon haitalliset vaikutukset ympäristöön ovat paikallisia, joita voidaan suurelta osin estää tai vähentää erilaisten ympäristönhoitotoimenpiteiden avulla. Vesilain mukaan kaikki vahingot on pyrittävä ensisijaisesti estämään tai korvattava rahalla. Moniin rakennettuihin vesistöihin onkin kehittynyt ympäristöhaittojen vähentämiseen tähtäävä yhteistyö eri tahojen välille. Moniin muihin sähköntuotantomuotoihin verrattuna vesivoiman etuna ympäristön kannalta on päästöttömyys eikä siitä myöskään synny jätettä. Sähkön tarpeen kasvu ja globaalin ilmastonmuutoksen torjunta ovat vaikeasti yhteen sovitettavia kysymyksiä. Vesivoimalla voidaan välttää merkittävästi energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. Nykyinen keskimääräisen vesivuoden mukainen tuotanto (13 TWh) aiheuttaisi noin 5 milj.tonnia CO 2 /a, jos sama sähkömäärä tuotettaisiin maakaasulla 52 % hyötysuhteella. Lisäksi muodostuisi arviolta yli tonnia typenoksidipäästöjä. 2. VESIVOIMAN TUOTANTOON VAIKUTTAVAT SÄÄDÖKSET 2.1. Vesilain mukainen lupaprosessi ja ympäristövaikutusten arviointi Vesivoimalaitosten rakentaminen ja säännöstelyhankkeiden toteuttaminen edellyttävät asianomaisen ympäristölupaviraston antamaa lupaa. Sama pätee perkaushankkeisiin sekä merkittävimpiin tehonnostohankkeisiin. Myös säännöstelylupien muuttaminen edellyttää lupakäsittelyä. Lupamenettelyn yksityiskohtaiset käsittelyvaiheet määräytyvät hankkeen laajuuden perusteella. Ympäristövaikutuksiltaan vähäiset hankkeet voidaan käsitellä yksivaiheisessa kuulutusmenettelyssä, mutta laajemmat hankkeet edellyttävät erillisen katselmustoimituksen järjestämistä. Lupaviraston antamasta päätöksestä voi hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta, jonka päätöksestä voi vielä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vesilain (264/1961) mukainen lupaharkinta on oikeusharkintaa. Keskeisen lupaharkintakriteeristön muodostaa intressivertailusäännöstö, jonka mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Saadakseen luvan voimalaitoksen rakentamiseen hakijalla on omistajana tai käyttöoikeuden haltijana oltava oikeus yrityksessä käytettävään vesivoimaan tai hakijan on luvan myöntämisen yhteydessä saatava oikeus tarvittavan vesivoiman käyttämiseen. Myöntäessään vesitaloushankkeelle luvan lupaviranomaisen on samalla viran puolesta tutkittava hankkeesta aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset, jotka ensisijaisesti on pyrittävä lupamääräyksissä yksilöidyillä kompensaatiotoimenpiteillä estämään. Mikäli edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta hankkeesta aiheutuu edunmenetyksiä, hankkeen toteuttaja määrätään ne korvaamaan. Tyypillisesti korvauksia on määrätty muun muassa lunastus- ja käyttöoikeuksien perustamisesta, kalatalousvahingoista, virkistyskäytön heikentymisestä aiheutuvasta kiinteistön arvon alentumisesta tai vettymisvahingoista. Toiminnanharjoittajat kokevat lupa-asiat monimutkaisiksi ja vaikeiksi. Näkemykseen vaikuttaa vesilain kieltokeskeinen rakenne, hakemusten sisällön yksityiskohtainen sääntely sekä hidas ja kankea lupakäsittely. Etenkin mini- ja pienvesivoiman omistajat kritisoivat niin sanottua osallistumistarjousmenettelyä historiallisena jäänteenä, jolla ei ole nykyaikana muuta merkitystä kuin, että se entisestään hidastaa ja vaikeuttaa lupamenettelyä. Kyseinen menettely velvoittaa vesivoiman hyödyntämistä haluavan selvittävän julkisella kuulutuksella muiden mahdollisten vesivoimaomistajien halukkuuden osallistua hankkeeseen, jopa silloin kun tällainen taho omistaa vain sadanneksen käyttöön otettavasta vesivoimasta. 12

14 Lupahakemusasiakirjoihin on liitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelylain (YVA-laki, 468/1994) mukainen arviointiselostus, jos voimataloushanke kuuluu YVA-menettelyn piiriin. Lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arvioinnin yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettely edeltää vesilain lupaprosessia ja sitä sovelletaan lähes kaikkiin uusiin vesivoiman rakennushankkeisiin. Vesioikeudellisen rakennusluvan pysyvyyden suojaa on tapahtuneilla lainmuutoksilla heikennetty. Viime vuosina onkin useissa säännöstelyhankkeissa noudatettavia juoksutussääntöjä sekä vedenpinnan ylä- ja alarajoja muunneltu aikaisemmasta käytännöstä. Näissä niin sanotuissa säännöstelyiden kehittämishankkeissa muutokset ovat tapahtuneet lähinnä voimantuotannon kustannuksella muiden intressien hyväksi. Pääosa näistä hankkeista on toteutettu muodollisesti vapaehtoisilla sopimuksilla. Tarvittaessa viranomaiset voivat hakea ympäristölupavirastolta lupaehtojen tarkistamista, mikäli asiasta ei päästä vapaaehtoiseen sopimukseen luvanhaltijan kanssa Koskiensuojelulait Suomessa on vesilain mukaisen rakennusluvan myöntäminen uusien voimalaitosten rakentamiseen kielletty erityislaeilla eräisiin vesistöihin ja eräiden vesistöjen yksittäisiin koskiin. Lailla Ounasjoen erityissuojelusta (703/1983) on kielletty vesilainmukaisen luvan myöntäminen uusien voimalaitosten rakentamiseen Ounasjokeen ja sen sivujokiin sekä Ounasjärveen laskeviin jokiin. Lailla Kyrönjoen erityissuojelusta (1139/1991) on kielletty vesilainmukaisen luvan myöntäminen uusien voimalaitosten rakentamiseen Kyrönjoen keski- ja alajuoksulla. Koskiensuojelulailla (35/1987) on kielletty vesilainmukaisen luvan myöntäminen mm. Iijoen keskijuoksun koskiin ja joukkoon erillisiä koskia useassa eri vesistössä. Tähän selvitykseen on sisällytetty myös näiden suojeltujen vesistöjen ja koskien vesivoima sellaisena kuin siitä tietoa on ollut saatavilla. Näitä koskia koskevat tiedot on tuloksissa käsitelty kategoriassa suojellut vesistöt Natura verkosto Lähtökohtaisesti alueen liittäminen Natura 2000-verkostoon ei vaikuta olemassa olevan vesivoimalaitoksen toimintaan. Natura-alueeseen kuulumisen ei myöskään pitäisi olla este tehonnostohankeen toteuttamiselle, jos tehonnosto ei vaikuta siihen luontotyyppiin tai lajiin, jonka perusteella alue on liitetty Natura verkostoon. Eräissä tapauksissa tehonnosto voi Naturan vuoksi vaikeutua tai estyä esimerkiksi siihen liittyvän uoman ruoppauksen vuoksi, jos se vaarantaa Natura-lajin olemassaolon. Vesivoimalaitoksen tai säännöstelyn lupaharkinnassa on Natura-alue ja luonnonsuojelulain (1096/1996) Natura verkostoa koskevat säännökset huomioitava. Monet Natura verkoston virtavesipaikat on jo suojeltu koskiensuojelulain nojalla. Jos uusi vesivoimahanke todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, on hankkeen toteuttajan arvioitava vaikutukset riippumatta siitä, onko hanke tai suunnitelma luvanvarainen. Vaikutusten perusteella viranomainen voi hylätä suunnitelman tai luvan. Valtioneuvosto voi kuitenkin myöntää hankkeelle luvan erittäin tärkeän yleisen edun nojalla (LsL 66 ). Huomioitavaa lisäksi on, että Natura verkoston suojelutavoitteiden saavuttaminen saattaa aiheuttaa rajoituksia myös verkostoon otetun alueen ulkopuolella. 13

15 2.4. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano Suomessa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää, että kaikissa vesistöissä saavutetaan hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Täytäntöönpanoa varten on säädetty laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Voimatalousvesistöt voidaan direktiivin mukaan nimetä ns. voimakkaasti muutetuiksi, jolloin direktiivin tavoitteista voidaan joiltakin osin poiketa. Täytäntöönpanoprosessi osoittaa lähivuosina, millä tavoin direktiivi vaikuttaa olemassa olevaan vesivoimatuotantoon. Kansallisella soveltamisella on tältä kannalta ratkaiseva merkitys. Direktiivi todennäköisesti vaikeuttaa uusien vesivoimalaitosten rakentamista. Edellytyksenä muun muassa on, että hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä eikä hankkeesta saatavia hyötyjä voida saavuttaa muilla, ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Edellytysten täyttyminen on osoitettava direktiivin mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa. Lupa käsitellään vesilain mukaan normaalisti, ja siinä on otettava huomioon direktiivin vaatimukset. 3. SELVITYSTYÖN PERUSTEET JA ARVIOINTIMENETELMÄT 3.1. Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian valmistelun tueksi tehdyt vesivoimaselvitykset Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) on valmisteluvastuussa kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen kansainväliset ilmastotavoitteet ja kansalliset energiantarpeet. Strategian valmistelun tueksi KTM päätti selvittää myös vesivoiman tuotannon teknillistaloudelliset lisäysmahdollisuudet Suomessa. Vesivoimaan sisältyvät selvitykset muodostavat kaksi hankekokonaisuutta, joista toinen keskittyy rakentamattoman minivesivoiman (alle 1MW) lisäämismahdollisuuksiin (Pienvesivoimakartoitus, PR Vesisuunnittelu Oy) ja toinen sähkön tuotannon lisäämismahdollisuuteen jo rakennetuissa vesivoimalaitoksissa sekä rakentamattomaan, yli 1 megawatin tehoiseen vesivoimapotentiaaliin Pienvesivoimaselvityksen menetelmät Pienvesivoimakartoituksen tavoitteena oli selvittää Suomen pienvesivoiman tilanne ja kehitysmahdollisuudet. Selvityksessä oli pääpaino minivesivoimasektorilla, joka käsittää alle 1 MW kokoiset laitokset. Minivesivoimasta oli laitoskohtaisia tietoja saatavilla melko pienestä osasta laitoksia, minkä vuoksi tietoja oli määriteltävä pääosin vuonna 1980 julkaistun Koskiinventoinnin 1 avulla. Koski-inventoinnista muodostettiin vesistökohtainen työrekisteri, jota tarkistettiin Suomen patoturvallisuuspiiriin kuuluvien kohteiden ja suojeltujen koskien osalta. Vesivoimapotentiaalin nykytila määritettiin minivesivoimalaitosten tietojen ja niihin liittyvien rekisteritietojen pohjalta, minkä jälkeen potentiaalit sektoroitiin kehityskelpoisuudesta riippuen ja arvioitiin niiden toteutettavuusaikataulua. Minivesivoiman nykytehoksi saatiin muodostetun työrekisterin pohjalta 55 MW. Realistinen asiantuntija-arvio tämän hetkisestä tehotasosta on noin MW. Minivesivoiman kehityskelpoinen potentiaali määriteltiin seuraavin perustein: Peruskunnostustyöt suoritetaan tehosta riippumatta, minkä kautta saatava lisäpotentiaalin on arvioitu olevan 5-15 % tehoryhmän keskimääräisestä peruskunnosta riippuen. Uuden minivesivoimalaitoksen rakentaminen tulee kannattavaksi, jos kohteen tarjoama teho nousee yli 0,5 MW. Vanhan käyttämättömän voimalaitoksen kannattavuuden alaraja on 0,1 MW, jos laitoksen rakenteet ovat kunnostettavissa. Alle 0,1 MW:n kokoisten kohteiden on katsottu olevan voimataloudellisesti kannattamattomia kohteita. Jo olemassa olevien kohteiden kunnostustarpeet ja perinnearvojen säilyminen ovat usein tärkeitä, minkä vuoksi kohteet on pidetty mukana selvityksessä. 14

16 3.3. Menetelmät vesivoiman nykytilan ja kokonaispotentiaalia selvittämiseksi Vesivoiman lisäämismahdollisuudet selvitettiin vesivoimalaitosten omistajille suunnatulla kyselyllä (liite 1), jossa pyydettiin tietoja nykyisistä vesivoimalaitoksista ja suunnitelluista hankkeista lisätehon tai energian saamiseksi. Kyselyyn saatujen vastausten määrä kattoi noin 98 % Suomen vesivoimalaitosten tehosta ja energiasta. Saatuja tietoja täydennettiin puuttuvilta osin vuonna 1995 päivitetyn vesivoimalaitostilaston tiedoilla. Arviot vesivoimapotentiaalista, josta ei ollut suunnitelmia perustuvat vuonna 1980 julkaistun Koskiluettelon 1 tietoihin. Luettelosta poistettiin ne kosket, jotka tiedettiin jo rakennetun, sekä ne kosket, joihin ilmoitettiin olevan rakennussuunnitelmia. Jäljelle jäävien koskien teho- ja energiapotentiaalit laskettiin käyttäen kappaleessa 3.5 esitettyjä kertoimia. Tornionjoen teho- ja energiapotentiaalit perustuvat Suomen vesivoima -kirjassa 4 esitettyyn rakennussuunnitelmaan. Sekä kyselyn että muun lähdeaineiston osalta tietoja on varmennettu asiantuntijakeskusteluin Hyötysuhteen arvioiminen Asiantuntijoilta saatujen lausuntojen perusteella hyötysuhde on viime vuosina parantunut mm. turbiinien suunnittelun ja valmistustekniikan kehittymisen myötä. Arvio tällä hetkellä koneistoilla käytettävästä hyötysuhdekertoimesta on noin 8,6, mikä vastaa 88 % kokonaishyötysuhdetta. Laitoksilla, joilla on pieni putouskorkeus, hyötysuhdekerroin voi olla pienempi johtuen imuputken nopeuskorkeuden vaikutuksesta nettoputouskorkeuteen. Pienillä mikrovoimalaitoksilla hyötysuhdekerroin on oleellisesti pienempi. Muutaman viime vuoden aikana esimerkiksi tehonnostoissa saavutettava suhteellinen lisäteho on kasvanut huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Merkittävämpänä tekijänä on turbiinin suunnittelun sekä nykyisten ATK-pohjaisten työstölaitteiden ja materiaalien yhteisvaikutus. Nykytekniikalla turbiinin napa ja siivet kyetään valmistamaan entistä tarkemmin suunnitellun, kolmiulotteisen mallin mukaiseksi. Turbiinin läpi voidaan juoksuttaa suurempi vesimäärä ja sitä kautta saadaan suurempi teho kuin aiemmin. Tämä on mahdollista, koska uusilla turbiineilla juoksupyörää ja siipiä kuluttava kavitaatioilmiö vasta syntyy suuremmilla vesimäärillä ja tehoilla kuin vanhoilla turbiineilla. Vesivoimalaitoksen käyttötapa vaikuttaa turbiinin valintaan. Tilaaja voi painottaa parhaan hyötysuhteen haluamalleen käyttöalueelle. Jos kyseessä on voimakkaasti säätöön osallistuva koneisto, painotetaan tyypillisesti suuren tehon aluetta. Mikäli kyseessä on tasaisemmin, esim. tulovirtaaman mukaan ajava koneisto, painotus on eniten esiintyvän virtaaman mukainen. 15

17 Kuva 8. Vesivoimalaitoksen periaatekuva. Hyötysuhdekertoimeen vaikuttavat mm. seuraavat komponentit: - välpät (1) - tuloputki (2) - turbiini (3) - generaattori (4) - imuputki (5) - alakanava (6) P = η kok x ρ x g x Q x h vesivoimalaitoksen tehon yleinen laskentakaava, jossa η kok = yllä lueteltujen komponenttien hyötysuhteiden tulo P = laitoksen teho [kw] ρ = veden tiheys [kg/m 3 ] g = maan vetovoiman kiihtyvyys [m/s 2 ] Q = veden virtausmäärä [m 3 /s] h = putouskorkeus [m] 3.5. Teho- ja energiapotentiaalin laskennassa käytetyt kertoimet Rakentamattomien ja suunnittelemattomien koskien potentiaaleja laskettaessa, hyötysuhdekertoimina on käytetty seuraavia arvoja: P = 8,6 x Q x h vesivoimalaitoksen tehon laskentakaava, yli 1 MW kosket P = 8,2 x Q x h vesivoimalaitoksen tehon laskentakaava, kw kosket P = 7,2 x Q x h vesivoimalaitoksen tehon laskentakaava, kw kosket Tehopotentiaali on laskettu käyttäen yllä esitettyjä hyötysuhdekertoimia sekä koskiluettelossa ilmoitettuja keskivirtaamaa ja putouskorkeutta. Energiapotentiaalin laskennassa on käytetty seuraavia arvoja: 16

18 Rakennusaste = 1,9 yli 1 MW kosket Rakennusaste = 1,5 alle 1 MW kosket Käyttötunnit = 4100 h/a kaikki kosket Rakennusaste = rakennusvirtaama / keskivirtaama Rakennusaste teholuokittain on saatu tarkastelemalla Koskiluettelossa 1 ilmoitettujen rakennettujen voimalaitosten rakennusvirtaamien suhdetta keskivirtaamiin. Esimerkiksi yli 1 MW kerroin 1,9 on keskiarvo 115 voimalaitoksen rakennusasteesta. Käyttötuntien määrä 4100 tuntia/a on keskiarvo kyselyssä ilmoitettujen tehojen- ja vuosienergioiden suhteesta. 4. VESIVOIMAKAPASITEETTI JA SEN LISÄÄMISMAHDOLLISUUDET 4.1. Nykyisten vesivoimalaitosten määrä ja niiden sijainti Selvityksen perusteella Suomessa on 207 vesivoimalaitosta, joista 67 on minivesivoimalaitosta (alle 1 MW), 83 pienvesivoimalaitosta (1-10 MW) ja 57 yli 10 MW vesivoimalaitosta. Kuvassa 9 laitokset on lajiteltu tehon mukaan. Liitteessä 2 on puolestaan esitetty yli 1 MW vesivoimalaitosten maantieteellinen sijainti Suomen karttapohjalla. Vesivoimalaitosten yhteenlaskettu teho on MW. Laitosten yhteenlaskettu keskivesivuoden tuotanto on 12,9 TWh, josta minivesivoiman osuus on 1 %, pienvesivoiman osuus 8 % ja suurvesivoiman osuus 91 %. Teho [MW] Voimalaitosten lukumäärä Kuva 9. Vesivoimalaitokset tehon mukaan lajiteltuina. 67 minivesivoimalaitoksen osuus koko Suomen vesivoimatehosta on 1 %, 83 pienvesivoimalaitoksen osuus 9 % ja yli 10 MW vesivoimalaitokset (57 kpl) muodostavat 90 % osuuden. 17

19 Vuoden 1970 jälkeen käytöstä on poistettu 6 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on 5 MW ja vuosienergia 27 GWh. Vesivoimalaitosten lisäksi Suomessa on Koskiluettelon 1 tietojen perusteella 524 patoa, joissa on saha tai mylly tai molemmat, sekä 350 muuta vesistöpatoa, joissa ei ole voimalaitosta, sahaa eikä myllyä Suunnitelmissa esitetyt vesivoimapotentiaalit eri kohteissa Tehonnostot rakennetuissa vesistöissä Koneiston tehonnostolla tarkoitetaan työtä, jossa laitoksen tehoa nostetaan lisäämällä turbiinin vedenläpäisykykyä ja/tai parannetaan laitoksen kokonaishyötysuhdetta. Turbiinin vedenläpäisykyvyn lisäys tarkoittaa samaa kuin rakennusasteen nosto, koska laitoksen rakennusvirtaama kasvaa alkuperäisestä. Koneiston hyötysuhde paranee juoksupyörän uuden muotoilun avulla, generaattorihäviöitä vähentämällä ja uusimalla turbiinin säätöjärjestelmä. Esimerkki toteutetusta tehonnostosta on Seitakorva Kemijoella. Yleensä tehonnostohankkeet eivät yksinään ole kannattavia, vaan tehonnostoprojektit toteutetaan koneiston peruskorjauksen yhteydessä, jolloin niiden kannattavuus paranee. Tyypillisessä peruskorjaus- ja tehonnostoprojektissa uusitaan generaattori, turbiini sekä automaatio-, ohjausja suojausjärjestelmät. Kyselyn perusteella Suomen vesistöissä on tutkittavana 37 potentiaalista vesivoimalaitoksen tehonnostoa. Näistä saatava lisäteho olisi yhteensä 315 MW ja lisätuotanto 296 GWh/a Lisäkoneistot Lisäkoneistoilla tässä selvityksessä tarkoitetaan olemassa oleviin patoihin rakennettavia uusia vesiteitä ja koneistoja. Joissakin tapauksissa patoon on rakennusvaiheessa tehty ilman koneistoa vesitie, johon on myöhemmin rakennettu koneisto. Esimerkki tällaisesta on Raasakan voimalaitos Iijoessa. Tehdyn kyselytutkimuksen perusteella lisäkonehankkeista on olemassa teknillisiä suunnitelmia 10 vesivoimalaitokselle. Näistä arvioidaan saatavan lisätehoa yhteensä 44 MW ja lisätuotantoa 29 GWh/a Perkaukset Perkauksilla tarkoitetaan olemassa olevien voimalaitosten alapuolisten jokiuomien virtaushäviöitä aiheuttavien kapeikkojen, koskipaikkojen tai nivojen perkauksia. Perkausten tavoitteena on virtaushäviöitä pienentämällä kasvattaa voimalaitoksen putouskorkeutta. Perkaushankkeissa optimoidaan saavutettavaa hyötyä suhteessa perkaustyön kustannuksiin. Esimerkki toteutuneesta perkauksesta on Voikkaa Kymijoessa. Kyselyn perusteella 12 perkaushankkeesta on olemassa suunnitelmat. Näiden avulla arvioidaan saatavan yhteensä 5 MW lisätehoa ja 13 GWh/a lisäenergiaa Yläaltaan veden nostot Yläaltaan veden nostolla tarkoitetaan voimalaitoksen putouskorkeuden kasvattamiseen liittyviä hankkeita. Peräkkäisten jokivoimalaitosten yhteydessä yläaltaan vedennosto saattaa pienentää yläpuolisen laitoksen putouskorkeutta, mutta hyvin usein voimalaitosten välisen jokiosuuden virtaushäviöt kuitenkin pienenevät ylävesipinnan noston seurauksena ja voimalaitosten yhteenlaskettu putouskorkeus kasvaa. Esimerkki toteutuneesta hankkeesta on Merikoski Oulujoessa. 18

20 Teknilliset suunnitelmat löytyvät kyselyn perusteella 9 yläaltaan nostosta, joista arvioidaan saatavan lisätehoa yhteensä 4 MW ja lisätuotantoa 14 GWh/a Tulvajuoksutuskoneistot Tulvajuoksutuskoneistolla tarkoitetaan tässä yhteydessä hankkeita, joissa esimerkiksi säännöstelypadon yhteyteen rakennetaan koneisto, jonka kautta osa ohijuoksutettavasta vedestä voidaan ohjata. Maailmalla on käytössä siirrettäviä (pois nostettavia) koneistoja, jotka voidaan asentaa tulvaluukun yhteyteen tulvan ajaksi. Suomen olosuhteisiin vastaava tekniikka on kehitteillä. Esimerkiksi Kemijoella voimalaitosten ohijuoksutusenergiat ovat vaihdelleet vesivuodesta ja varastotilavuudesta riippuen vuosittain siten, että suurimmillaan ohijuoksutusenergia oli vuonna 1998 jopa yli GWh. Viimeisen viiden vuoden keskiarvo on ollut 342 GWh/a. Tätä tekniikkaa soveltamalla on arvioitu, että noin 20 % ohijuoksutettavasta energiasta olisi hyödynnettävissä. Kyselyn perusteella suunnitelmia on ainoastaan yhdestä hankkeesta ohijuoksutusenergian hyödyntämiseksi. Suunnitellusta hankkeesta saatava lisäteho arvioidaan olevan yhteensä 25 MW ja lisätuotanto 20 GWh/a Säännöstelykapasiteetin lisääminen Olemassa olevan säännöstelykapasiteetin lisäämisellä tarkoitetaan säännöstelyn tehokkaampaa käyttöä voimantuotannon tarkoituksiin. Lisätehoa saadaan säännöstelyn ylärajaa nostamalla, jolloin säännöstelyn alapuolisen voimalaitoksen putouskorkeus kasvaa. Lisäenergiaa puolestaan syntyy säännöstelykapasiteetin kasvun seurauksena. Säännöstelyn muuttaminen vaatii aina lupaehtojen muuttamista vesilain mukaisesti. Lupaehtojen mukaista säännöstelyn ylärajaa nostettaessa maa-aluetta muutetaan vesialueeksi. Luvan hakijan on ennen hankkeen toteuttamista hankittava omistusoikeus näihin maa-alueisiin/kiinteistöihin tai saatava luvan myöntämisen yhteydessä niihin pysyvä käyttöoikeus. Tulvasuojelualtaat voivat päätehtävänsä ohella lisätä vesistöstä saatavan energian määrää. Tulvasuojelualtaalla tarkoitetaan allasta, johon suuren tulvan uhatessa varastoidaan vettä alapuolisen infrastruktuurin suojelemiseksi. Voimantuotanto altaan alapuolisessa vesistössä hyötyy siinä vaiheessa, kun allas tyhjennetään. Ohijuoksutuksissa menetetään vuosittain energiaa keskimäärin 750 GWh pääasiassa Kemi- ja Iijoella. Pieni osa tästä saadaan hyödyksi voimalaitosten tehostamis- tai täydennysinvestoinneilla, mutta valtaosa ohijuoksutusenergiasta voidaan hyödyntää vain ottamalla käyttöön uutta varastotilaa tulvavesille joko lisäämällä järvien säännöstelyä tai rakentamalla tekojärviä. Säännöstelyhankkeista on olemassa teknisiä suunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen on vaikeaa ympäristösyistä. Kyselyssä ainoastaan yhdestä säännöstelyn tehostamishankkeesta arvioitiin saatavan lisätuotantoa 7 GWh/a Uusi vesivoima suojelemattomissa vesistöissä Uudella vesivoimalaitoksella tarkoitetaan luonnon koskeen rakennettavaa patoa, tulvaluukkuja ja koneasemaa. Jokiuomaan tehtävät perkaustyöt sisältyvät uuden voimalaitoksen rakennusprojektiin. 19