Täryontelon katto, tegmen tympani. Ulkokorva, auriculus (1) Korvakäytävä, acusticus externa. Alasimen varsi kuultaa läpi.

Transkriptio

1 Korvan makroanatomiaa luentomoniste/ Heikki Hervonen 2012 Ulkokorva, välikorva ja sisäkorva (M6p s ; Gray2p s ; Purves5p 281-9, RP ) Ulkokorva (M6p s966-7; Gray2p s903-6) Korvalehden, auriculus, runko on elastista rustoa. Kehämäinen uloin kohouma on nimitetään kierukka, helix (1). Sen sisäpuolella vastakierukka, antihelix (2). Korvakäytävän aukon (porus acusticus externa) etupuolella on korvankolkka, tragus, sen alapuolella korvan vastakolkka, antitragus. Korvannipukka on nimeltään lobulus. Poimujen välissä ovat venekuoppa ja kolmiokuoppa. Täryontelon katto, tegmen Ulkokorva, auriculus Korvakäytävä, meatus (2) acusticus externa Korvan osat (1) Vasara, malleus Tärykalvo, membrana ca ikkuna, fenestra cochleae Alasin, incus, stapes Eteis ikkuna, fenestra Nervus vestibuli vestibularis Simpukka, Cochlea Nervus facialis Korvatorvi, Nielu tuba auditiva (Eustachii) Toiminta: Ääni heijastuu poimuista, jolloin muodostuu vaihe-eroja suoran ja heijastuneiden äänten välillä. Tämä auttaa määrittelemään miltä korkeudelta ääni tulee. Ulkoinen korvakäytävä (meatus acusticus externa) on ohuen ihon peittämä, noin 2-3 cm pitkä, lievästi mutkalla oleva käytävä. Ihossa on vahaa (cerumen) erittäviä rauhasia. Ulomman osan tukena on rusto, sisemmän luukanava. Korvakäytävän pohjalla on tärykalvo, membrana. Nervus vagus hermottaa korvakäytävän ihon ja tärykalvon ulkopinnan. Korvakäytävän tulehdus on hyvin yleinen ongelma. Se johtuu usein siitä, että bakteereilla ja sienillä on korvakäytävän ihon ja poistumattoman vahan välissä hyvät oltavat lisääntyä. Vahatulpan poisto ja käytävän puhdistus hoitaa asian. Joskus tarvitaan paikallinen antibiootti/-septika, harvoin kuuria suun kautta. Tärykalvo ja sen takana olevat rakenteet Tärykalvo, otoskopia ja parasenteesi (M6p s967, 977-9; Gray2p s904-6) Ohut ja läpikuultava tärykalvo erottaa korvakäytävän välikorvasta. Sitä päällystävät korvakäytävän puolelta iho ja välikorvan puolelta limakalvo. Se on korvakäytävän puolelta kovera, keskikohtaa kutsutaan nimellä umbo. kiinnittyy umboon ja sen yläpuolelle. kiinnityskohdan kraniaalipuolella on tärykalvon ohut pars flaccida (veltto osa). Muu osa tärykalvoa on jäntevämpi (pars tensa). kuultaa läpi Valoheijaste Oikea tärykalvo Sivu-uloke Keskikohta, umbo Otoskopiassa arvioidaan tärykalvon tilaa eli läpikuultavuutta, väriä ja liikkuvuutta, jotta saataisiin selville esim. onko kyseessä välikorvan tulehdus tai sen jälkitila (esim. liima-korva). Parasenteesi (myringotomia) on välikorvatulehduksen hoitotoimenpide, jota nykyään harvemmin tehdään: Pistetään lansetilla reikä tärykalvoon, jolloin paine tasaantuu, kipu loppuu ja välikorvanonteloon kertynyt erite saadaan poistetuksi. Parikymmentä vuotta sitten parasenteesi oli välikorva-tulehduksen keskeinen hoito ja yleislääkärinkin piti osata se tehdä. Nykyään sen tekevät vain erikoislääkärit erikoistilanteissa. Vrt.: lasten välkorvantulehdusten putkitushoito. Pars tensa Chorda M.stapedius ikkuna Rohen et al.: A Color Atlas of Human Anatomy, LWW Tasapai-Nervunoelin cochlearis Promon- torium Näkymä välikorvan onteloon kun tärykalvo on poistettu takapoimu Pars flaccida etupoimu Oikea tärykalvo Mihin kohtaan parasenteesi? Äkillinen välikorvan tulehdus, otitis media acuta

2 Välikorvan rakenteita (M6p s ; Gray2p s ; Purves5p 282-3; RP ) Välikorva sisällä ovat kuuloluut, vasara (malleus), alasin (incus) ja jalustin (stapes), jotka niveltyvät synoviaali-nivelillä toisiinsa. Pienet ligamentit kiinnittävät kuuloluita ontelon seinämiin. Nervus facialiksesta haarautuu täryjouhi, chorda (nervus intermedius), joka kulkee täryontelon yläosan läpi limakalvopoimun verhoamana. Tämän hermon mukana kulkevat parasympaattiset säikeet kyynelrauhaseen, sylkirauhasiin (paitsi parotis) ja makusäikeitä kielestä. Välikorvan ontelossa on lisäksi kaksi lihasta: m. stapedius ja m. tensor. Niiden supistuminen jäykistää kuuloluuketjua ja siten suojaa kuuloelintä liian voimakkailta ääniltä. Arteria carotis interna sukeltaa temporaaliluuhun ja kiertää aivan täryontelon vieritse. Ei ihme, että voi joskus kuulla oman veren virtauksen pulssin tahtiin. Jos pulssikuohun voi toinenkin kuulla stetoskoopilla saattaa olla kyseessä sisemmän kaulavaltimon ahtauman aiheuttama sivuääni. Miksi nervus facialiksen halvaukseen liittyy usein hyperacusis (= kovat äänet kuuluvat ylikovina)? Välikorvan mediaaliseinämä (M6p s ; Gray2p s908) Välikorvan mediaaliseinämä Antrum Limakalvo verhoaa Ylhäällä takana voidaan erottaa aukko, mastoideum välikorvan rakenteita Sivukaarikäytävän pullistuma antrum mastoidum, joka johtaa mastoideuslokeroihin (cellulae mastoidei). pullistuma Kasvohermokanavan (soikeassa) Kasvohermo Ylhäällä ovat lisäksi sivukaarikäytävän eteisikkunassa M. tensor pullistuma ja nervus facialiksen pullistuma. Soikea(eteis)ikkuna ja simpukan(pyöreä)- ikkuna sijaitsevat myös mediaaliseinämässä. Promontorium on mediaaliseinämän laakea kohoutuma, jonka aiheuttaa simpukan tyven ensimmäinen kierre. Tärykalvo ja kuuloluut pää etu M. tensor Tärykalvo Tuba auditiva Arteria carotis interna Cellulae mastoidae M. stapediuksen jänne (pyöreä) ikkuna Ligamenttejä lyhyt pitkä, nivelpinta jalustimelle Täryjouhi, chorda Kasvohemo, nervus facialis A. carotis interna Tuba auditiva Promontorium Kasvohemo Mastoidiitti on välikorvantulehduksen vakava komplikaatio, joka vaatii välitöntä hoitoa. Siinä processus mastoideuksen sisällä sijaitsevat normaalisti ilmapitoiset lokerot tulehtuvat (bakteeri). Vaarana on, että tulehdus löytää tiensä kallon sisään esim. emissaria mastoideumin kautta.

3 Korvatorvi Välikorvan ontelo on yhteydessä nenänieluun tuba auditivan (pharyngocan) kautta. Takana ylhäällä on aukko, joka johtaa processus mastoideuksen sisällä sijaitseviin lokeroihin (cellulae mastoidei). Limakalvo verhoaa kaikkia näitä tiloja, myös kuuloluita. Korvakäytävä, välikorva ja korvatorvi Recessus epicus Korvakäytävän luinen osa Malleus Incus Stapes M. tensor Membrana M. levator veli palatini Tuba auditiva ja sen sijainti kallossa Korvatorvi, tuba pharyngoca (auditiva) (M6p s970; Gray2p s909) Korvatorvi kulkee aluksi luukanavassa, sitten kallonpohjan foramen lacerumia täyttävän ruston tukemana. Korvatorven seinämät ovat normaalisti painuneet toisiaan vasten. Nielaistaessa nielun lihakset muuttavat ruston muotoa ja korvatorvi avautuu samalla pääsee välikorvan mahdollinen yli/alipaine (korvat lummessa) tasoittumaan. Korvatorvi on kiinni rustolevyn kimmoisuuden ja m. salpingopharyneuksen jännityksen takia isen tukilevyn sivulevy ja keskilevy Välikorvan ontelo Korvatorven lumen kiinni Korvatorvi, tuba auditiva Korvatorvi avautuu kun m tensor veli palatini vetää ruston sivulevyä sivullepäin nielaistaessa isen tukilevyn sivulevy ja keskilevy Korvatorven nielu lumen Nenä- auki M. tensor veli palatini M. levator veli palatini M. salpingopharyngea Valsalvan toimenpiteellä voi testata korvatorven avoimuutta: Sulje sieraimet sormilla nipistämällä ja puhalla nenään niin kuin niistäisit 5-10 sekunnin ajan. Paine avaa vähitellen korvatorven ja korvassa/issa kuuluu lumpsahdus kun ilma virtaa välikorvan onteloon. Nyt ovat korvat lummessa saat ne toivottavasti normaaleiksi nieleskelemällä. Nenä- nielu Sisäkorva (M6p s973-7; Gray2p s ; Purves5p 284-9; RP ) Sisäkorvan kalvolokerosto kehittyy sisäkorvan aiheesta, epidermistä kuroutuneesta korvarakkulasta (otic vesicle). Sijainti: Sisä- ja välikorva sijaitsevat os temporalen pars petrosassa. Kallon lateraalisivulla, processus mastoideuksen ja leukanivelen välissä sijaitsee korvakäytävän (meatus acusticus externus) aukko, ostium/porus. Sisäkorvan sijainti kallonpohjassa Cochlea Nervus cochlearis Nervus facialis Meatus acusticus interna Nervus vestibulocochlearis Nervus vestibuli Kaarikäytävät Nervus facialiksen mutka Aquaductin aukko Kallonpohjan Os temporalen takakuoppa pars petrosa Sinus sigmoideuksen uurre Processus mastoideus Vastaavasti os temporalen pars petrosan mediaalipinnalla on aukko, ostium/porus, joka johtaa meatus acusticus internaa pitkin sisäkorvaan. Tämä aukko toimii nervus vestibulocochleariksen ja nervus facialiksen (+ nervus intermedius) kulkutienä.

4 Sisäkorvan rakenteet (M6p s973-7; Gray2p s ) Sisäkorvan luinen labyrintti on luolasto, jonka sisällä on perilymfaa. Tämän ionikoostumus muistuttaa tavanomaisen soluvälinesteen koostumusta. Kalvolabyrintti sijaitsee luisen labyrintin sisällä perilymfan ympäröimänä. Myös kalvoisen labyrintin sisällä on nestettä, endolymfaa. Endolymfassa on erityistä sen korkea kaliumioni-pitoisuus. Vestibulum (auris interni) on luuontelo, joka toimii luulabyrintin eteisenä (vestibulum labyrinthi ossei). Etukaarikäytävän kanava ja tiehyt Takakaarikäytävä Yhteinen osa Sivukaarikäytävä Vasara Alasin Vestibulum, eteinen Sisäkorvan rakenteet Välikorvan ontelo pyöreä ikkuna Sacculus ja ductus Ampullat Dura mater endolymphaticus, sisänesterakkula Endolymfa: K + >>Na + Utriculus, Aquaductus cochleae Perilymfa: Na + >>K + soikea rakkula Sacculus, pyöreä rakkula Simpukka, cochlea Scala vestibuli, eteiskäytävä Simpukkatiehyt Scala, kuulokäytävä Vestibulum sisältää kalvoisen utriculuksen ja sacculuksen (soikea ja pyöreä rakkula). Vestibulumista johtavat aukot simpukkaan (scala vestibuli) ja kaarikäytäviin. Vestibulumin lateraaliseinämssä on luuaukko, soikea ikkuna, fenestra vestibuli, johon jalustin kiinnittyy., cochlea kärjessä scala vestibuli jatkuu pienen aukon kautta (helicotrema) scala na, joka taas päättyy pyöreään ikkunaan, fenestra cochleae. Kalvolabyrintti ja sen sisällä endolymfatila jatkuvat ohuena tiehyenä kallon sisäpinnalle, jossa tiehyt laajenee rakkulaksi, sacculus endolymphaticus. Tämä litteä pussukka sijaitsee duran sisä- ja ulkolehden välissä. Perilymfatila, jolla on keskeinen merkitys ääniaaltojen väliaineena kuuloaistimuksen synnyssä on vuorostaan yhteydessä aquaductus cochleaen kautta subarachnoidaalitilaan. Kierteiselin, Cortin elin (RP ) Kuuloaistimuksesta vastaava Cortin elin sijaitsee simpukkatiehyessä, ductus cochleariksessa. Kierteinen luusälö toimii Cortin elintä tukevana rakenteena. Sitä kautta myös hermosäikeeet ja verenkierto saapuvat elimeen. Aistinsolut () ja niiden tukisolut sijaitsevat tyvilevyn päällä ja katekalvo nojaa niiden aistinkarvoja vasten. Kierteinen luusälö Hermosyitä kierteishermosolmu Kuulohermo Simpukka ja cortin elin Scala vestibuli Scala Perilymfa: Na + >>K + Membrana vestibuli, eteiskalvo Endolymfa: K + >>Na + Ductus cochlearis, simpukkatiehyt Membrana tectoria, katekalvo Tyvilevy Ulommat Tukisolut Sisemmät

5 Karvasolut ovat epiteliaalisia mekanoreseptoreja koko sisäkorvassa. Ne muuttavat mekaanisen energian sähköiseksi viestiksi, joka viedään aivoihin. Solujen pinnalla on stereosilia-(sukakarva)kimppuja. Karvoissa on mekaanisesti herkkiä kaliumjonikanavia joiden avautuminen johtaa aktiopotentiaalin syntyyn. Katekalvo, membrana tectoria on karvasolujen päällä oleva soluväliaineen säikeistä ja amorfisista komponenteista koostunut rakenne. Karvasolujen sukakarvat kylpevät kalium ionirikkaassa endolymfassa, kun taas soluruumiit tavanomaisessa soluvälinesteympäristössä (perilymfapuolella). Katekalvo, mambrana tectoria Afferentteja hermosäikeitä Cortin elin Sisemmät Tyvilevy, lamina basilaris Tukisolut, tiiviit liitokset apikaalisesti Ulommat Purves et al.: Neuroscience 4. painos Sinauer 2008 Sisemmät ovat naisia kuuloreseptoreita. Ne muuttavat mekaanisen värähtelyn depolarisaatioksi ja sitä kautta hermoimpulsseiksi kun stereocilioiden kärkiä yhdistävät siteet joko vetävät kaliumionikanavat auki (depolarisaatio) tai sulkevat ne (hyperpolarisaatio). Ulompien karvasolujen tehtävänä on säädellä aktiivisesti Cortin elimen herkkyyttä hyvin heikoille äänille. Niihin tulee efferentti hermotus ja ne voivataiheuttaa omalla supistelullaan liikettä. Koeolosuhteissa on voitu osoittaa että nämä solut jopa tuottavat ääntä. Tasapainoelin (RP 874-5; Purves ) Sisäkorvan tasapainoelimet muodostuvat kaarikäytävistä sekä soikeasta rakkulasta (urtriculus) ja pyöreästä rakkulasta (sacculus). Kolmen kaarikäytävän aistinelimet sijaitsevat ampulla osassa (crista ampullaris). Ne aistivat kulmakiihtyvyyttä eli pään kiertoliikettä. Aistin sijaitsevat harjanteen (crista) pinnalla ja niiden päällä on hyytelömäinen hattu, cupula. Kun endolymfa kiertää kaarikäytävässä se siirtää cupulaa vinoon, mikä taivuttaa karvasolujen aistinkarvoja. Tästä mekaanisesta liikkeestä seuraa K+ kanavien aukeaminen ja aktiopotentiaali. Utrikuluksessa ja sacculuksessa aistinelimenä toimii täplä (macula). Nämä aistivat asentotuntoa ja lineaarista kiihtyvyyttä. Täplässä karvasolujen päällä on hyytelö (otoliittinen kalvo), jonka päällä on kalsiumkarbonaatti pitoisia mineraali kiviä. Niiden siirtyminen painovoiman tai muun kiihtyvyyden vuoksi aiheuttaa hyytelön kautta karvasolujen ärtymisen. Vestibulaariset Otogonia l. otoliitti l. tasapainokivet Endolymfa Kaarikäytävän aistinelin Karvasolut Geelimäinen kalvo Kinosilium Cupula on geelimäisen massan muodostama rakenne Endolymfan virtaus kaarikäytävässä painaa cupulaa suuntaansa Tyyppi I karvasolu Tyyppi II karvasolu Tukisoluja Karvasolut Hermosyyt Joskus kalvolabyrintin mineraalikiviä joutuu kaarikäytäviin, jossa ne painavat cupulaa ja aiheuttavat huimausta. Hoitona on tällöin manööveri, jossa potilasta käännellään vähitellen tietyn kaavan mukaan, jolloin saadaan sakat kulkeutumaan pois kaarikäytävistä takaisi rakkuloihin.