Linnut. vuosikirja 2015

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 5

2 Petolintuvuosi 5, pesimistulokset ja kannankehitykset Heidi Björklund, Pertti Saurola & Jari Valkama Tunturipöllön poikanen toisesta varmistuneesta pesinnästä Utsjoella vuonna 5. Petteri Polojärvi Snowy owl young from one of the two verified breeding attempts in Utsjoki, Lapland. 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 5

3 Linnustonseuranta Ympäristömuutokset vaikuttavat petolintuihin suoraan ja epäsuorasti (Coeurdassier ym. 4, Paprocki ym. 4), joten petolintukantojen seuranta on tärkeää ympäristön tilan seurannan ja ympäristömuutosten havaitsemisen kannalta. Petolinnut puolestaan vaikuttavat muiden lajien esiintymiseen (Burgas ym. 4, Sergio ym. 6), joten petolintujen kannankehitys voi kertoa epäsuorasti myös muiden lajien hyvinvoinnista. Suomen petolintukantoja on seurattu vapaaehtoisten rengastajien ja petolintuharrastajien työpanoksella jo yli 3 vuotta. Tässä raportissa esittelemme petolintuseurannan tuloksia muista kuin erityisseurannassa olevista petolintulajeista. Poikkeuksena on kalasääski, jonka seurantatuloksia esitellään lyhyesti Seuranta- ja analysointimenetelmät Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen koordinoimaan ja valtaosin ympäristöministeriön rahoittamaan petolintuseurantaan kerätään aineistoa usealla tavalla. Petoruutuseuranta (98 ) perustuu yhtenäiskoordinaatiston km ruutuihin (kuva ), joilta selvitetään vuosittain eri petolintulajien asuttujen reviirien ja munittujen pesien määrät sekä poikastuotto aloitettua pesintää kohti (984 ). Kun petoruudun tarkastusteho pysyy suunnilleen samana, petoruudun tietoja voidaan vertailla eri vuosina ja määrien kehitys voidaan laskea useiden ruutujen tietojen perusteella. Petoruutuaineiston reviirien ja pesien määristä sekä keskimääräisestä poikastuotosta laskettiin kannankehitysindeksit TRIM-ohjelmalla (Pannekoek & van Strien 5, van der Meij ). Indeksien laskemisessa on otettu huomioon aineiston ajallinen riippuvuus (perättäisinä vuosina ruudulla todetut määrät eivät ole riippumattomia). Vertailuvuodeksi valittiin nyt petoruutuseurannan ensimmäinen vuosi 98 (indeksiarvo ; poikastuoton osalta 984), johon muiden vuosien tietoja on verrattu. Vuosi 5 oli petoruutuseurannan 34. vuosi. Yhteenvetoseurannassa (986 ) petolinturengastajat ja työryhmät ilmoittavat BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueittain (kuva ) tarkastamiensa pesäalustojen ja reviirien määrät, löytyneiden pesien, maastopoikueiden ja muiden asuttujen reviirien määrät, sekä pesien munamäärät ja poikastuotot. Kaikkien petolintujen poikasia tai pesiviä aikuisia rengastaneiden tulisi ilmoittaa nämä tietonsa yhteenvetoseurantaan. Vuosi 5 oli tasavuosi, sillä yhteenvetoseuranta on jatkunut 3 vuotta. Petolintujen pesistä kerätään pesäilmoitusaineistoa (98 ), joka sisältää tarkemmat tiedot pesän ympäristöolosuhteista ja tarkastuskäynneistä. Sääksiseurantaan (97 ) raportoidaan vuosittain kaikkien tunnettujen sääksenpesien tarkastustiedot, joiden perusteella voidaan tulkita kunkin reviirin pesimistulos ja pesintöjen poikastuotto. Petoruutuaineiston reviirimääriin perustuvat lajien kannankehityskuvaajat on koottu kuvaan 3. Pesämäärien kehitykset olivat samankaltaisia kuin reviirimäärien ja lajien poikastuotossa oli merkitsevä suuntaus vain varpuspöllöllä, joten niistä ei esitetä kuvia. Yhteenvetoseurannan tiedoista on koottu pesä- ja reviirimäärät alueittain (taulukot 3, kuvat 4 6) sekä laskettu pesinnän tunnusluvut 5 ja koko seurantajaksolla (taulukko 4). Taulukkoon 5 on koottu petoruutuseurannassa havaitut petolintulajien maksimimäärät sadan neliökilometrin petoruuduilla Kuva. Petolintujen ruutuseurantaan osallistuneet km yhtenäiskoordinaatistoruudut, jotka on tutkittu 5 (oranssi) tai vähintään kerran 98 4 (sininen). Fig.. Raptor Grid study plots studied in 5 (orange) or at least once in 98 4 (blue), based on a km grid of the Finnish Uniform Coordinate System. Aineistomäärät 5 Petoruutuseurantaan osallistui 4 petoruutua (korjattu luku 4: 4). Seuranta alkoi kolmella uudella petoruudulla ja loppui kolmella ruudulla. Neljällä ruudulla pidettiin välivuotta ja tauon jälkeen petoruutuseuranta alkoi uudestaan 5 viidellä petoruudulla. Koko petoruutuseuranta-ajan mukana olleita petoruutuja on 5 ja petoruutuja on tutkittu keskimäärin 4 vuotta. Yhteenvetoseurantaan osallistui 7 rengastajaa tai työryhmää 379 lomakkeella. Petolintujen pesäpaikkoja tarkastettiin 4 987, mihin sisältyy taulukossa mainitut tarkastettujen pesien määrät sekä tarkastettujen reviirien määrät seuraavilta lajeilta: varpushaukka (87), ruskosuohaukka (378), sinisuohaukka (74), arosuohaukka (4), niittysuohaukka (7), huuhkaja (7) ja suopöllö (47). Pesintä varmistettiin 5 39 päiväpetolinnun ja 66 pöllön reviiriltä (yhteensä 8 5). Petolintujen pesäilmoituksia palautettiin noin 7 pesästä. Sääksiseurantaan ilmoitettiin tiedot 74 tarkastetusta kalasääsken pesästä. Pesimäkauden olosuhteet Ilmatieteen laitoksen mukaan kevät 5 oli yleisesti ottaen leuto, mutta toukokuu oli keskimääräistä viileämpi ja sateisempi (Ilmatieteen laitos 5a). Koleus jatkui pitkälle kesään. Kesäkuu oli suuressa osassa maata astetta keskimääräistä viileämpi ja jopa harvinaisen viileä maan länsiosissa Pirkanmaalta Etelä-Lappiin (Ilmatieteen laitos 5b). Kesäkuussa Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa myös satoi poikkeuksellisen paljon. Heinäkuussa mitattiin vain kolme hellepäivää ja kuun LINNUT-VUOSIKIRJA 5 4

4 Petolintuvuosi 5 Kuva. BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueet. Alueiden nimet taulukoissa 3. Fig.. The areas of local ornithological societies of BirdLife Finland. Names of the areas are in Tables 3. keskilämpötila jäi koko Suomessa alle pitkäaikaisen keskiarvon, mutta erityisen viileää oli maan itä- ja pohjoisosissa (Ilmatieteen laitos 5c). Myös heinäkuussa satoi tavanomaista enemmän. Sen sijaan elokuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsateinen (Ilmatieteen laitos 5d). Pohjois-Suomessa oli pikkujyrsijöitä syövillä petolinnuilla hyvä ravintotilanne pesimäaikaan, kun taas etelässä myyriä oli tarjolla laikuittain tai niukasti. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Pohjois- Suomessa myyräkannat kasvoivat 4 ja vuodelle 5 osui laajalla alueella myyrähuippu, joka jatkui syksyyn 5 (Henttonen & Huitu 5). Nämä myyräkannat hiipuvat kesäksi 6. Etelä-Suomessa myyriä oli syksyllä 4 paikoitellen kohtuullisesti, mutta nämä kannat romahtivat talvella 4/5 (Huitu & Henttonen 5). Etelä- ja Itä-Suomessa myyräkannat kuitenkin kasvoivat syksyllä 5 ja huippua odotetaan loppuvuodeksi 6 (Henttonen & Huitu 5). Luken tulokset heijastuvat petolinturengastajien kommenteissa myyrämääristä. Lapista Jorma Halonen, Petri Piisilä ja Arto Linnas kertoivat runsaista myyrämääristä ja myös Pohjois-Pohjanmaalla (Antero Autio) ja Kemi Tornion alueella (Matti Suopajärvi) myyriä oli kohtalaisen hyvin. Myyräkantojen laikuittaisuudesta raportoivat Pekka Peura Merenkurkusta, Juha Tuomaala Suomenselältä, Tomi Hakkari ja Mikko Hakanen Keski-Suomesta, Kalevi Rutonen Pohjois-Savosta sekä Tapio Solonen ja Jukka Tanner Uudeltamaalta. Myyrätihentymissä pikkujyrsijöitä syöviä petolintuja saattoi pesiä runsaastikin. Myyrätilanne mainittiin puolestaan heikoksi Pohjois-Karjalassa (Jenny Kilpiäinen, Toni Nurmi, Janne Leppänen), Etelä-Karjalassa (Seppo Valjakka), Etelä-Savossa (Sampo Liukko), Päijät-Hämeessä (Heikki Aarela) ja yleisesti ottaen Uudellamaalla (Tapio Solonen). Luken mukaan metsäkanalintukannat pienenivät lähes koko maassa 5. Metsäkanalinnut ovat vähentyneet parin vuoden ajan huippuvuosista 3 osana kanalinnuille tyypillistä kannanvaihtelua. Kesän viileys ja sateisuus luultavasti heikensi kanalintujen poikastuottoa, mutta poikastuotossa oli alueellista vaihtelua. (Luonnonvarakeskus 5) Rengastajat raportoivat muutamista petolintujen pesien hävityksistä, mikä osoittaa, että laitonta petolintuvainoa esiintyy yhä. Taulukko. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesätyyppien määrät paikallisyhdistyksittäin vuonna 5. Table. The numbers of potential nest sites checked in 5. A = big twig nests, B = nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = artificial nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis, D = artificial nests for small Falco spp, E = nest-boxes for Strix uralensis, F = nest-boxes for Strix aluco, G = nest-boxes for Aegolius funereus, H = nest-boxes for Glaucidium passerinum, I = big natural holes, J = holes made by medium sized woodpeckers, K = others. Isoja Varik- Teko- Teko- Viiru- Lehto- Helmi- Varpus- Isoja Tikan- Muita risu- sen ja pesiä pesiä pöllön pöllön pöllön pöllön luon- koloja pesiä oravan isoille pikku- pönt- pönt- pönt- pönt- nonpesiä hau- hau- töjä töjä töjä töjä koloja Alue (yhdistys) koille koille Area (A) (B) (C) (D) (E) (F) (G) (H) (I) (J) (K) Ahvenanmaa (ÅFF) 9 Varsinais-Suomi (TLY) Satakunta (PLY ja RSLH) L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) K.- ja P.-Uusimaa (Apus) Itä-Uusimaa (PSLY) Kymenlaakso (KyLY) Etelä-Karjala (EKLY) Lounais-Häme (LHLH) Kanta-Häme (K-HLY) Päijät-Häme (P-HLY) Pirkanmaa (PiLY) Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) Pohjois-Savo (Kuikka) Pohjois-Karjala (PKLTY) Keski-Suomi (KSLY) Suomenselkä (SSLTY) Suupohja (SpLY ja OA) Merenkurkku (MLY ja OA) Keski-Pohjanmaa (KPLY) P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) Kainuu (KLY) Kemi-Tornio (Xenus) Lappi (LLY) Yhteensä Total LINNUT-VUOSIKIRJA 5

5 Linnustonseuranta Taulukko. Ilmoitetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 5. Table. Numbers of active nests and fledged broods of diurnal raptors reported in different areas in 5. Mehiläis- Ruskosuo- Sinisuo- Kana- Varpus- Hiiri- Pie- Tuuli- Ampu- Nuoli- Alue (yhdistys) haukka haukka haukka haukka haukka haukka kana haukka haukka haukka Area PERAPI CIRAER CIRCYA ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG FALTIN FALCOL FALSUB Ahvenanmaa (ÅFF) Varsinais-Suomi (TLY) Satakunta (PLY ja RSLH) L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) K.- ja P.-Uusimaa (Apus) Itä-Uusimaa (PSLY) Kymenlaakso (KyLY) Etelä-Karjala (EKLY) Lounais-Häme (LHLH) Kanta-Häme (K-HLY) Päijät-Häme (P-HLY) Pirkanmaa (PiLY) Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) Pohjois-Savo (Kuikka) Pohjois-Karjala (PKLTY) Keski-Suomi (KSLY) Suomenselkä (SSLTY) Suupohja (SpLY ja OA) Merenkurkku (MLY ja OA) Keski-Pohjanmaa (KPLY) P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) Kainuu (KLY) Kemi-Tornio (Xenus) Yht./ 9 Lappi (LLY) Total Pesintöjä Breeding attempts Reviirejä yhteensä Occupied territories Lajikohtaiset tulokset ja tulosten tarkastelu Mehiläishaukka Mehiläishaukalla menee edelleen huonosti. Petoruutuaineistosta laskettu kannanmuutosindeksi osoittaa, prosentin vuosittaista vähenemää (kuva 3), minkä seurauksena mehiläishaukan runsaus on 98-luvun alusta pudonnut lähes puoleen. Pitkäaikaisen ja jatkuvan taantumisen vuoksi mehiläishaukan uhanalaisluokitus muutettiin vuonna 5 vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi (Tiainen ym. 6). Mehiläishaukan pesintöjä varmistettiin vain 5 (4: 7). Eniten pesiä löytyi Pohjois-Karjalasta (3; taulukko ), Kymenlaaksosta (8) ja Pirkanmaalta (7); muiden paikallisyhdistysten alueilta löytyi korkeintaan yksittäisiä pesiä. Petoruuduilta koko ruutuseuranta-aikana löydetyt mehiläishaukan maksimimäärät ovat neljä aloitettua pesintää ja asuttua reviiriä (taulukko 5). Mehiläishaukkojen pesimistulos jäi surkeaksi luultavasti kolean sään ja kehnon ampiaiskesän takia. Onnistuneissakin pesissä poikasmäärä jäi alle vuosikeskiarvojen keskiarvon (taulukko 4), mutta erityisen huonoksi jäi pesimistulos aloitettua pesintää kohti. Tämä johtui etupäässä siitä, että lähes kolmannes pesinnöistä epäonnistui. Ruskosuohaukka Ruskosuohaukan vuosittaista kannankehitystä verrattiin muista lajeista poiketen vuoteen 997, sillä vertaaminen vuoden 98 petoruutujen vähäiseen ruskosuohaukka-aineistoon olisi tuottanut hyvin epävarmoja kannankehitysindeksejä. Petoruutuseurannan mukaan ruskosuohaukka kuuluu menestyjiin koko seurannan aikana tarkasteltuna lajin runsaus on kasvanut yli kolmen prosentin vuosivauhtia (kuva 3). Pesimäkanta on kuitenkin ollut vakaa jo viimeiset 5 vuotta. Laji leviää edelleen pohjoiseen, mutta on jo lähes täysin kadonnut Lounais-Suomesta. Ruskosuohaukkojen pesintöjä kirjattiin yhteenvetolomakkeille yhteensä 33, vuonna 4 vastaava luku oli hieman suurempi eli 4. Vähintään pesintää varmistui Pirkanmaalla, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Valkeakosken alueella ja Kymenlaaksossa (taulukko ). Varsinais-Suomessa pesintöjä ei to- Ruskosuohaukkakoiras. Arto Linnaksen ja Sampo Liukon Etelä-Savosta keräämän 86 pesän aineiston mukaan ruskosuohaukat aloittavat muninnan pääosin toukokuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Tero Pelkonen Western marsh harrier male. The species starts laying eggs mainly during the first two weeks of May in area 5, according to the data collected by Arto Linnas and Sampo Liukko in (86 nests). LINNUT-VUOSIKIRJA 5 43

6 Petolintuvuosi 5,5,5 Mehiläishaukka Pernis apivorus,5 Trend,5 Varpushaukka Accipiter nisus,5,5 Huuhkaja Bubo bubo index,5 Kannankehitysindeksi muutos change 98 5:, % / vuosi year ** ,5,5,5 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus muutos change 98 5: +3,3 % / vuosi year **, ,5 muutos change 98 5:, % / vuosi year ** Vuosi Year,5 Hiirihaukka Buteo buteo,5,5 muutos change 98 5:,8 % / vuosi year ** ,5 muutos change 98 5:,8 % / vuosi year ** Varpuspöllö Glaucidium passerinum 4 3 (muutos change 98 5: +,8 % / vuosi year **) Kannankehitysindeksi Trend Index,5 Trend,5,5 Sinisuohaukka Circus cyaneus muutos change 98 5:,3 % / vuosi year ** Tuulihaukka Falco tinnunculus muutos change 98 5: +4,8 % / vuosi year ** ,5,5,5 Lehtopöllö Strix aluco muutos change 98 5:, % / vuosi year (NS) ,5 Kanahaukka Accipiter gentilis,5 Nuolihaukka Falco subbuteo,5 Viirupöllö Strix uralensis,5,5,5,5 muutos change 98 5:,7 % / vuosi year ** ,5 muutos change 98 5: +, % / vuosi year ** Vuosi Year,5 muutos change 98 5: +,9 % / vuosi year ** ,5 3,5,5, ,5 4 3,5 3,5,5,5 Sarvipöllö Asio otus (muutos change 98 5:,4 % / vuosi year **) Helmipöllö Aegolius funereus (muutos change 98 5:,3 % / vuosi year **) Kuva 3. Kahdeksan päiväpetolintu- ja kuuden pöllölajin vuosittaiset kannankehitysindeksit 98 5 petoruuduilta löydettyjen reviirimäärien perusteella. Viivalla toisiinsa liitetyt indeksit (pallot) ja 95 %:n luottamusvälit (pystysuorat janat) laskettiin TRIM-ohjelmalla, missä vertailuvuodeksi (indeksitaso ) valittiin seurannan aloitusvuosi 98 (ruskosuohaukalla 997, ks. teksti). Jos vuosi-indeksin luottamusvälit leikkaavat indeksitason viivan, kyseisen vuoden kannankehitysindeksi ei poikkea merkitsevästi seurannan aloitusvuodesta. Jos vuosi-indeksi luottamusväleineen on indeksitason viivan yläpuolella / alapuolella, kyseisen vuoden kannankehitysindeksi on merkitsevästi suurempi / pienempi kuin vertailuvuonna. Punainen luku on TRIMin laskema pitkän aikavälin muutos, jonka tilastollinen merkitsevyys on ilmaistu seuraavasti: *** = P<,, ** = P<,, * = P<,5, NS = ei merkitsevä. Muutos on suluissa, jos muutoksen suuruus voi olla epätarkka laskennan epävarmuuksien vuoksi. Osaan kuvaajista on lisätty punainen eksponentiaalinen tai sininen polynominen käyrä havainnollistamaan muutosta. Fig. 3. Annual population trend indices of eight diurnal raptor and six owl species based on numbers of occupied territories found from the Raptor Grid study plots in Indices (dots) connected with year-to-year trajectories and the 95% confidence intervals (vertical bars) were calculated using the program TRIM. Index value indicates the level of the chosen base year 98 (997 for the western marsh harrier). If confidence intervals of a yearly index intersect, the yearly index is not significantly different from the base year. If the yearly index with its confidence intervals is above / below, the yearly index is significantly higher / lower than in the base year. Long-term population trends from TRIM are reported in red numbers, and their significances are indicated with asterisks: *** = P<., ** = P<., * = P<.5, NS = non-significant change. Trend is in parentheses if its magnitude may include uncertainties in approximation. Red exponential or blue polynomial curve was added to some graphs to illustrate the trend. 44 LINNUT-VUOSIKIRJA 5

7 Linnustonseuranta dettu lainkaan. Satakunnassakin laji vaikuttaa vähentyneen rajusti, sillä vielä vuonna 5 sieltä kertyi pesälöytöjä 44 (Honkala & Saurola 6), kun niitä oli 5 vain kahdeksan. Ruskosuohaukkojen pesimistulos jäi vaisuksi. Sekä pesye- että poikuekoko jäivät pitkäaikaisen keskiarvon alapuolelle. Syy tähän ei ole tiedossa, mutta huono myyrätilanne ja sääoloiltaan kurja kesä saattoivat koitua poikasten kohtaloksi tai heikentää emojen saalistusmenestystä. Sinisuohaukka Sinisuohaukan kannankehitys on huolestuttava. Petoruutuaineiston mukaan lajin kanta vähenee,3 prosentin vuosivauhdilla ja pitkään jatkuneen taantuman vuoksi sinisuohaukka on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Sinisuohaukan heikko tilanne näkyi myös löydettyjen pesien määrässä, sillä koko maasta tuli tietoon vain yhdeksän pesintää vuonna 5. Edellisvuoteen verrattuna pesälöytöjen määrä putosi alle puoleen, sillä 4 pesiä löytyi 9. Oletettavasti tosin hyvä myyrätilanne houkutteli sinisuohaukkoja pesimään 5 Lapissa, jossa liikkuu vähemmän rengastajia ja siten tietojakin saadaan vähemmän. Reviirien ja pesintöjen määriä paikallisyhdistyksittäin esittelevä kuva 4 osoittaa, että Etelä-Suomesta sinisuohaukkojen reviirejä löytyy vain harvoin ja lajilla pesintöjen osuus asutuista reviireistä on tyypillisesti alhainen. Tämä kertoo siitä, että sinisuohaukkojen pesiä on hankala löytää, kun taas asuttu reviiri havaitaan helpommin saalistavien aikuisten perusteella. Myös 5 lajin pesye- ja poikuekokoa koskeva aineisto on peräisin vain muutamalta pesältä, joten sen perusteella ei juuri voi johtopäätöksiä tehdä. Sinisuohaukka Circus cyaneus Kuva 4. Sinisuohaukan asuttujen reviirien (pylväät) ja aloitettujen pesintöjen määrät (punaiset osat pylväistä) vuosittain eri jäsenyhdistysten alueilla yhteenvetoseurannan aineiston perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig. 4. Annual numbers of occupied territories (columns) and breeding attempts (red portions of the columns) of the northern harrier Circus cyaneus in the areas of local ornithological societies in based on the Raptor Questionnaire data. The scale in the graph for entire Finland differs from the scale in graphs of the local areas. Taulukko 3. Ilmoitetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 5. Table 3. Numbers of active nests and fledged broods of owls reported in different areas in 5. Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Lapin- Sarvi- Suo- Helmi- Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA STRNEB ASIOTU ASIFLA AEGFUN Ahvenanmaa (ÅFF) Varsinais-Suomi (TLY) Satakunta (PLY ja RSLH) L.-Uusimaa (Tringa, Hakki) K.- ja P.-Uusimaa (Apus) Itä-Uusimaa (PSLY) Kymenlaakso (KyLY) Etelä-Karjala (EKLY) Lounais-Häme (LHLH) Kanta-Häme (K-HLY) Päijät-Häme (P-HLY) Pirkanmaa (PiLY) Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) Pohjois-Savo (Kuikka) Pohjois-Karjala (PKLTY) Keski-Suomi (KSLY) Suomenselkä (SSLTY) Suupohja (SpLY ja OA) Merenkurkku (MLY ja OA) Keski-Pohjanmaa (KPLY) P.-Pohjanmaa (PPLY, Kuus.) Kainuu (KLY) Kemi-Tornio (Xenus) Yht. 9 Lappi (LLY) Total Pesintöjä Breeding attempts Reviirejä yhteensä Occupied territories LINNUT-VUOSIKIRJA 5 45

8 PetoLintuVuosi 5 Kanahaukka Accipiter gentilis Kanahaukka Kanahaukan alamäki jatkuu, joten vuoden 5 uhanalaisarvioinnissa sen uhanalaisluokitus muutettiin elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi (tiainen ym. 6). Petoruutuseurannan aineiston mukaan kanahaukkakanta pienenee noin,7 % vuodessa ja lajin runsaus on koko -luvun ollut merkitsevästi alhaisempi kuin petoruutuseurannan alussa (kuva Kuva 5. Kanahaukan asuttujen reviirien (pylväät) ja aloitettujen pesintöjen määrät (punaiset osat pylväistä) Vrt. kuva 4. Fig. 5. Annual numbers of occupied territories (columns) and breeding attempts (red portions of the columns) of the northern goshawk Accipiter gentilis in See Fig. 4 for details. 3). rajuimman pudotuksen aiheutti kylmä ja runsasluminen talvi 9, josta haukkakanta ei ole vieläkään toipunut. tuo vuoden notkahdus on yhteenvetoseurannan aineistossa nähtävissä lähes kaikkien paikallisyhdistysten alueella (kuva 5). Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin 98 kanahaukan pesintää, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna (95). eniten pesiä löydettiin Keski-suomesta () ja Varsinaissuomesta (). Juuri Keski-suomen kanahaukkaseurantaa kohtasi viime vuonna suuri menetys, kun rengastaja Mikko Hakanen menehtyi. Mikon ansioista kerrottakoon, että vuonna 5 hän rengasti huimat 93 kanahaukan poikasta ollessaan jo niihin aikoihin vakavasti sairas. Vuonna 5 kanahaukan pesimistulos oli hieman koko seurantakauden vuosikeskiarvojen keskiarvoa heikompi niin pesyekoon kuin poikastuotonkin suhteen (taulukko 4). Pesiä myös tuhoutui jonkin verran keskimääräistä enemmän. Varpushaukka Petoruutuseuranta-aineiston mukaan varpushaukkakanta pienenee hieman yli prosentin vuosivauhtia (kuva 3). Yhteenvetoseurantaan varpushaukkojen pesintöjä kirjattiin koko maasta 66 (4: 95). Varsinais-suomesta ja Pirkanmaalta löytyi kummastakin 53 pesintää (taulukko ), seuraavaksi eniten niitä löytyi suupohjasta (3) ja Kymenlaaksosta (8). Varpushaukka on jo pitkään jäänyt petolintuseurannassa vähälle huomiolle; esimerkiksi satakunnasta löydetyt viisi pesää ei kuvaa alueen varpushaukkojen todellista määrää, vaan sitä, että juuri kukaan ei ole siellä lajin seurannasta kiinnostunut. Vertailun vuoksi mainittakoon, että enimmillään yhdeltä petoruudulta on löydetty 5 varpushaukan pesää (taulukko 5). Pesinnän tunnusluvuista havaitaan, että pesyekoko ja poikasten määrä onnistunutta pesintää kohti olivat lähellä vuosikeskiarvojen keskiarvoa (taulukko 4). Lähes joka viides pesintä kuitenkin epäonnistui, joten aloitettua pesintää kohti laskettu poikasmäärä oli vuosikeskiarvojen keskiarvoa pienempi. epäonnistumisten syistä ei lomakkeilta löytynyt tietoja, mutta niillä voi olla yhteys sateiseen ja koleaan kesään. Hiirihaukka Hiirihaukan väheneminen jatkuu valitettavasti edelleen. Petoruutuseurannan mukaan hiirihaukkakanta laskee,8 % vuodessa ja lajin runsaus on ollut jo vuoden ajan merkitsevästi alhaisempi kuin ruutuseurannan alussa. Parhaimmillaan petoruudulta on löydetty hiirihaukan pesää (99, seppo räsäsen ruutu Pohjois-savossa; taulukko 5) ja 6 asuttua reviiriä (99, lopetettu ruutu etelä-karjalassa). Petoruuduilta löydettiin yli hiirihaukkareviiriä 98-luvulla kertaa ja myös 99-luvulla kertaa, joista useimmat tosin 99-luvun alkupuolelta. sen sijaan koko -luvulla petoruuduilta on todettu vain Kanahaukka pesii myös kaupungeissa. Saaliiksi jäämässä citykani. teppo valle The northern goshawk breeds also in cities. A city rabbit ending up as a prey. 46 LINNUT-VUOSIKIRJA 5

9 Linnustonseuranta kerran hiirihaukkareviiriä (, sama Räsäsen ruutu Pohjois-Savossa kuin 99). Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin 4 hiirihaukan pesintää (4: 47). Selvästi eniten pesiä löydettiin Pohjois-Karjalasta (93, taulukko ). Pirkanmaalta pesiä paikannettiin 47, Kymenlaaksosta 4 ja Varsinais-Suomesta 39. Sekä pesyekoko että poikuekoko jäivät jonkin verran vuosikeskiarvojen keskiarvon alapuolelle ja pesintäyrityksistä lähes viidesosa epäonnistui. Epäonnistumisten syistä ei ole tietoa, mutta taustalta saattaa löytyä viileä ja sateinen kesä tai ravintotilanteen heikkeneminen muusta syystä pesimäkauden aikana. Piekana Piekanan pesintöjä tuli tietoon 45, kaikki Lapista (taulukko ). Vuoteen 4 verrattuna pesintöjen määrä lähes tuplaantui, sillä tuolloin pesintöjä löytyi vain 5. Piekanan pesillä ei haudonta-aikaan juuri käyty, joten pesyekoosta kertyi tietoa vain muutamalta pesältä. Poikasaikaan vierailtiin kuitenkin pesällä, joissa oli keskimäärin kolme poikasta. Piekanat pesivät yleensä risupesässä tai kalliopahdalla, mutta Petteri Lehikoinen kertoi Lapista löytämästään piekanan pesästä, joka oli pelkkä kuoppa maassa ilman risuja, koristeena vain pikkunisäkkäitä. Taulukko 4. Petolintulajien keskimääräinen pesyekoko (munia / munapesä), poikuekoko (isoja poikasia / poikaspesä) ja pesimistulos (isoja poikasia / pesintäyritys; munia tai poikasia todettu, pesinnän lopputulos tiedossa) petolinturengastajan yhteenvetoaineiston mukaan. Sinisellä korostetut vuosikeskiarvojen keskiarvot perustuvat lyhempään kauteen puuttuvien tietojen vuoksi; * tähdellä merkityt luvut on laskettu koko kaudelta yhdistetystä aineistosta (vuosittaista aineistoa vähän). Alle pesän tietoihin perustuvat luvut kursiivilla. Table 4. The average clutch size, brood size (big young / successful nest) and breeding success (big young / breeding attempt; eggs or chicks observed, breeding result verified) of birds of prey according to the Raptor Questionnaire data. Numbers highlighted in blue are based on a shorter period due to missing values; numbers with an * asterisk are calculated from pooled data over the years due to scarcity of yearly data. Numbers based on data from less than nests are indicated in italics. Munia/munapesä Poikasia/poikaspesä Isoja poikasia/munapesä Tuhoutuneet d Clutch size Young/successful nest Young/active nest Unsuccessful d Laji Species Vuosi Year μ, σ a,b N c μ, σ N μ, σ N μ (%) Mehiläishaukka 5,86;,38 a 7,59;,5 a 7,;,85 a 39 3,8 a Pernis apivorus 986 5,93;,7 b 577,7;,8 b 77,38;,7 b 6, b Ruskosuohaukka 5 3,35;,6 7 3,4;,99 7,57;, ,5 Circus aeruginosus ,75;, ,36;,8 58,8;, ,9 Sinisuohaukka 5 5,;,7 5 4,33;,58 3 3,5;, 4 5, Circus cyaneus ,65;,59 8 4,9;, ,34;, ,7 Kanahaukka 5 3,;,87 76,69;,84 76,3;, ,5 Accipiter gentilis ,9;,9 497,79;,9 887,4;, 766 3,3 Varpushaukka 5 4,58;, ,8;,9 53 3,35;,9 86 7,7 Accipiter nisus ,6;,9 33 4,3;,3 65 3,67;,9 696, Hiirihaukka 5,3;,99 3,;,76 6,66;,4 64 8, Buteo buteo 986 5,46;,3 86,;,3 983,87;,3 375,9 Piekana 5,75;,96 4,95;,3,95;,3 Buteo lagopus ,37;,8 75,34;,6 849,7;,8 7 9, Tuulihaukka 5 4,9;, 69 4,3;,7 63 3,96;, , Falco tinnunculus ,4;, ,56;, ,;, , Ampuhaukka 5 4,9;,7 4,;, 3 4,;, 3 Falco columbarius ,93;,45 3,56;, ,4;, , Nuolihaukka 5,64;,5,9;,76 5,4;,8 34 6,5 Falco subbuteo 986 5,74;,8 45,36;,5 88,9;,4 53,5 Huuhkaja 5,;,67,86;,68 4,44;,98 47,4 Bubo bubo 986 5,4;,3 774,4;,8 556,55;, 699 4,6 Hiiripöllö 5 6,65;, 3 6,33;,4 39 5,88;,57 4 7, Surnia ulula ,5;, ,4;,5 36 3,35;,59 45,3 Varpuspöllö 5 6,4;,34 6 5,6;,6 58 4,58;,6 36 8,4 Glaucidium passerinum ,43;, ,84;, ,;,69 839,7 Lehtopöllö 5 3,46;,89 6 3,8;, 7,46;,53 34,3 Strix aluco ,65;, ,4;,4 9,68;,4 8 7,4 Viirupöllö 5,5;,8 446,38;,9 6,96;,4 74 7,6 Strix uralensis 986 5,95;,58 558,58;,44 83,6;, , Lapinpöllö 5 3,8;,94 8,9;, 5,6;,39 57,5 Strix nebulosa ,67;,7 367,4;,55 89,95;,7 87,7 Sarvipöllö 5 4,;, 3 3,;,58 7,63;,9 8,5 Asio otus ,46;,79 353,94;,43 38,69;, ,6 Suopöllö 5 7,;,99 4,93;,49 5 4,93;,49 5 Asio flammeus ,6;, ,43;, ,54;, 94 9,9 Helmipöllö 5 5,43;,4 93 4,44;, ,65;, 53 7,8 Aegolius funereus ,;,6 58 4,6;, ,6;, ,4 Harvinaiset lajit Rare breeders Kiljukotka Aquila clanga *,5;,7 *,;, 3 *33,3 Haarahaukka 5 -,;,,;, Milvus migrans *,8;,45 5 *,;,67 3 *,89;, 7 *4,8 Arosuohaukka 5 5,;,4 3,5;,8 4 3,5;,8 4 Circus macrourus *5,;,4 *3,83;,4 *3,83;,4 Niittysuohaukka Circus pygargus *4,;, 3 *,5;,7 8 *,6;,5 7 *5,9 Tunturipöllö -,;,,67;, ,3 Bubo scandiacus *6,59;,39 3 *,;,87 7 *,3;,9 33 *48,5 a keskiarvo 5; otoshajonta mean in 5; sample standard deviation b vuosikeskiarvojen keskiarvo 986 5; otoshajonta mean of the yearly averages in 986 5; sample standard deviation c otoskoko sample size d tuhoutuneiden pesien osuus lopputulokseltaan tunnetuista pesintäyrityksistä proportion of unsuccessful nests of breeding attempts with a verified result LINNUT-VUOSIKIRJA 5 47

10 Petolintuvuosi 5 paluun myös entisille asuinsijoilleen; kun esimerkiksi vuonna 5 Varsinais-Suomessa varmistui vain kahdeksan pesintää (Honkala & Saurola 6), oli niitä vuonna 5 jo 87! Tuulihaukan pesye- ja poikuekoot jäivät jonkin verran kauden vuosikeskiarvojen keskiarvon alapuolelle. Tämä saattoi johtua kehnosta myyrätilanteesta, mutta myös siitä, että lentosaalistusta käyttävälle tuulihaukalle kesäkuun jatkuvat sateet olivat epäedullisia. Ampuhaukka Ampuhaukan pesintöjä todettiin koko maasta yhteensä 35 (4: 4). Pesinnöistä suurin osa (6) löytyi Lapista. Ampuhaukkojen pesimistuloksesta saatiin niukasti tietoja. Munaluku saatiin selville pesältä, mutta poikasvaiheessa käytiin vain kolmella pesällä (taulukko 4). Sääksellä oli hyvä pesintävuosi 5. Tero Pelkonen The osprey had a good breeding year in 5. Kalasääski Suomen sääksikannan seurantaa jatkettiin vuonna 5 entiseen malliin 7 rengastajan voimin. Kaikkiaan rekisteröitiin 75 asuttua sääksireviiriä, 884 munapesää ja 87 poikaspesää. Pesimistulos oli hyvä: rengastusikäisiä poikasia todettiin,54 asuttua reviiriä,, munapesää ja, poikaspesää kohti. Sääksiseurannan vuoden 5 tulokset julkaistaan täydessä laajuudessaan toisella foorumilla. Tuulihaukkojen pesintöjä varmistettiin yhteenvetoseurannan mukaan noin 3, mikä on lähes pesintää enemmän kuin v. 4. Eniten pesintöjä todettiin Suomenselällä, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Tuulihaukka on tehnyt vahvan Nuolihaukka Petoruutuseurannan aikana nuolihaukkakanta on kasvanut keskimäärin, % vuodessa. Vuoden 7 jälkeen kannankehitys näyttää kuitenkin hieman laskevalta. Yhteenvetoseurantaan nuolihaukan pesäja poikuelöytöjä kertyi 38 (4: ). Eniten pesintöjä varmistettiin Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Suomenselällä (taulukko ). Pitkän ajan keskiarvojen valossa nuolihaukan pesimistulos oli heikohko. Pesyekoko oli lähellä tavanomaista, mutta etenkin poikasten määrä aloitettua pesintää kohti jäi selvästi alle vuosikeskiarvojen keskiarvon. Tämä johtui siitä, että yli neljännes pesinnöistä epäonnistui. Huuhkaja Huuhkajan alamäki on huolestuttava. Vuonna laji arvioitiin silmälläpidettäväksi, mutta vuoden 5 arvioinnissa se luokiteltiin jo Tuulihaukka Tuulihaukka on palannut tehokkaan pöntötyksen ansiosta takaisin näkyväksi osaksi suomalaista peltomaisemaa. Tuulihaukkakanta kasvoi ruutuseurannan alusta noin vuoden ajan, mutta on ollut viimeiset vuotta melko vakaa. Mikäli oletetaan, että suurin osa taulukossa mainituista tekopesistä pikkuhaukoille on nimenomaan tuulihaukan pönttöjä, tarkastettiin niitä vuonna 5 jo noin 8. Pönttöverkosto on alueellisesti melko kattava, mutta eniten pönttöjä on Suomenselällä, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Suupohjassa. Tuulihaukat pesivät 5 myös varislinnun pesissä, luonnonkoloissa, nuolihaukan tekopesälaatikoissa (Esa Sojamo, Etelä-Karjala) tai jopa varastorakennuksen seinänraossa (Tuula Kyllönen, Kymenlaakso). Parhaalta tuulihaukkaruudulta on löytynyt peräti 34 munittua pesää (9, Kari Palon ruutu Suupohjassa; taulukko 5)! Variksen pesästä pudonneelle nuolihaukan poikaselle rakennettiin samaan puuhun tekopesä. Jani Pihlman An artificial nest constructed for a Eurasian hobby chick that had fallen from its nest. The hobby pair bred originally in an old corvid nest. 48 LINNUT-VUOSIKIRJA 5

11 Linnustonseuranta erittäin uhanalaiseksi pitkään jatkuneen taantumisen vuoksi (Tiainen ym. 6). Lajin runsaus on vähentynyt petoruutuseurannan aikana keskimäärin,8 % vuodessa (kuva 3). Yhteenvetoseurannan mukaan koko maasta tuli tietoon 76 huuhkajan pesintää. Eniten pesiä löydettiin Varsinais-Suomesta (3 pesää) ja Pirkanmaalta (9; taulukko 3). Huuhkajan pesimistulos jäi jonkin verran alle vuosikeskiarvojen keskiarvon, mutta kokonaan tuhoutuneiden pesintöjen osuus oli hieman keskimääräistä pienempi. Hiiripöllö Yhteenvetoseurannan mukaan hiiripöllön pesintöjä löydettiin 7 (4 vain 35). Pesinnöistä 7 oli Lapissa, 5 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kemi Tornion alueella. Lapista Pekka Peltoniemi raportoi blogissaan (kuukkelitutkimus.blogspot.fi, 9.5.5), että huippuvuosina laji aloittaa pesinnän aikaisin. Hiiripöllö munii suuria pesyeitä pitkän ajan kuluessa hautoen samalla. Poikaset kuoriutuvat siten eri aikoihin ja osa voi olla jo maastossa rengastajan löytäessä pesän, jolloin hiiripöllön poikasmäärä voi tulla aliarvioiduksi. Vuonna 5 Peltoniemi ja Kalevi Tunturi löysivät peräti kymmenen poikasen pesät, joita on aiempina yhteenvetoseurannan vuosina ilmoitettu kolmesti. Suurempikin poikue on mahdollinen, sillä hiiripöllöllä on todettu jopa ja munan pesyeet. Etelämpää löytyi neljä pesintää: kolme Suomenselältä ja yksi Varsinais-Suomesta. Viimeksi mainittu oli lajin ensipesintä Jurmon lintuasemasaarella, jossa talvehtinut pari jäi pesimään. Vanhassa variksenpesässä varttui kaksi poikasta, joista toinen hukkui sittemmin vesisaaviin. Hiiripöllön pesimistulos oli hyvä: sekä pesye- että poikuekoko olivat selvästi pitkäaikaista keskiarvoa parempia. pienemmäksi. Lähes viidennes pesinnöistä epäonnistui, joten poikasten määrä aloitettua pesintää kohti jäi keskimääräistä alhaisemmaksi (taulukko 4). Lehtopöllö Ruutuseurannan tulosten perusteella laskettu lehtopöllön kannankehityksen kuvaaja ei kokonaisuudessaan osoita nousevaa eikä laskevaa suuntausta 34 seurantavuoden aikana (kuva 3). Sen sijaan asuttujen reviirien ja aloitettujen pesintöjen määrät vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen. Vuonna 9 todettu huippujen huippu ja sitä seurannut romahdus antavat vaihtelun laajuudesta erinomaisen todisteen. Lehtopöllökanta on romahduksen jälkeen pysynyt lähtötason alapuolella, vaikkakin kanta näyttää olevan hitaasti palautumassa. Rengastajien vuonna 5 raportoimien lehtopöllön pesien kokonaismäärä (396, taulukko 3) oli suurempi kuin muina romahduksen jälkeisinä vuosina, mutta vain 43 % huippuvuoden 9 summasta (95). Länsi-Uusimaa piti lehtopöllön vuosittaisten pesälöytöjen tilastossa kärkipaikkaa jaksolla , jonka jälkeen Pirkanmaa on ollut vuosia 999 ja 4 lukuun ottamatta kärjessä. Lehtopöllön pesimistulos ja poikuekoko (taulukko 4) olivat vuonna 5 hieman keskimääräistä vaatimattomampia. Viirupöllö Suomen viirupöllökannan yli vuosikymmenten laskettu pitkäaikaiskehitys on ollut loivasti, mutta tilastollisesti merkitsevästi nouseva (kuva 3). Asutuiksi todettujen reviirien ja aloitettujen pesintöjen määrät vaihtelevat suuresti vuosittain myyräkantojen vaihtelun tahdittamina. Reviirien ja pesintöjen kokonaismäärän ja lähes kaikkien osa-alueiden huippulukemat saavutettiin vuonna 9, mikä näkyy huikeana piikkinä kannankehityskäyrässä (kuva 3). Huippua seurasi myyräkantojen romahdus ja ankara talvi, minkä seurauksena valtaosa huippuvuoden huimasta poikastuotannosta valui hukkaan. Vuodet 4 olivat lehtopöllöön verrattuina selvästi parempia, mikä osoittaa, että romahdus ei vaikuttanut alkuperäiseen taigan asukkiin yhtä dramaattisesti kuin eteläiseen lajiin. Rengastajien rekisteröimien pesintöjen kokonaismäärä (85, taulukko 3) oli vuonna 5 selvästi suurempi kuin kuluvan vuosituhannen pohjavuosina 4, 7 ja todetut määrät (359 5), mutta vain 46 % huippuvuoden 9 määrästä ( 786). joten pesintöjen kokonaismäärän osalta vuosi 5 oli keskimääräinen. Alueellisesti eniten pesintöjä rekisteröitiin vuonna 5 Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Suomenselällä (taulukko 3). Keski-Pohjanmaan pesämäärä oli lähes sama kuin huippuvuonna 9. Sen Varpuspöllö Varpuspöllökanta näyttää runsastuneen petoruutuseurannan aikana noin,8 % vuodessa. Suuret vuosien väliset vaihtelut syövät kuitenkin kannankehitysarvion luotettavuutta. Kanta ei ole vieläkään toipunut huippuvuotta 9 seuranneesta romahduksesta (kuva 3). Ainoana seurantalajina varpuspöllön keskimääräinen poikastuotto pesintää kohden on petoruuduilla kasvanut (+,9 % **). Varpuspöllön pönttöjä on petolintuseurantavuosina ripustettu enenevässä määrin (Björklund ym. 5) ja kenties pöntöt ovat tarjonneet lajille paremmat pesimisolot, jolloin poikastuotto on kasvanut. Yhteenvetoseurantaan ilmoitettiin koko maasta 349 varpuspöllön pesintää (4: 33). Eniten pesiä löytyi tuttuun tyyliin Pirkanmaalta (35, taulukko 3). Parhaalta varpuspöllöruudulta on löytynyt ruutuseurannan aikana jopa 3 munittua pesintää (3, Keijo Ruuskasen ruutu Pirkanmaalla; taulukko 5). Varpuspöllöt munivat keskimäärin 6,4 munaa, mikä on sama kuin vuosikeskiarvojen keskiarvo. Poikasten määrä onnistuneissa pesissä jäi hieman keskimääräistä Hiiripöllöjä pesi Lapissa runsaasti. Pekka Peltoniemen mukaan laji valitsee mieluummin palokärjen kolon kuin pöntön. Olli-Pekka Karlin Tens of nests of the northern hawk owl were found in Northern Finland. According to Pekka Peltoniemi, the species prefers holes made by the black woodpecker Dryocopus martius rather than nest-boxes. LINNUT-VUOSIKIRJA 5 49

12 Petolintuvuosi 5 sijaan viirupöllön perinteisesti vahvimmalla alueella Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla pesintöjä löydettiin vuonna 5 vain 9 37 % huippuvuoteen verrattuna. Koko maan 3 vuoden yhteenvetoaineistosta laskettu viirupöllön keskimääräinen pesyekoko oli 8., poikuekoko. ja pesimistulos. huonoin vuonna 5 (taulukko 4). Viirupöllöt pesivät luultavasti valtaosaksi pöntöissä, mutta pesintöjä ilmoitettiin myös vähentyneestä alkuperäisestä pesätyypistä savupiippupökkelöistä. Viirupöllön saaliina löytyi Mäntsälästä liito-orava (Petri Sola). Lapinpöllö Lapinpöllön pesintöjä ilmoitettiin yhteenvetoseurantaan 76 (4: 95), joista suurin osa löytyi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta sekä Kemi Tornion alueelta (taulukko 3). Eteläisimmät pesät todettiin Pirkanmaalta ja Suupohjasta. Lapinpöllön keskimääräinen pesyekoko 3,8 munaa määrittyi 8 pesän perusteella. Poikastuotto oli vuosikeskiarvojen keskiarvoa parempi ja pesintöjä tuhoutui huomattavasti vähemmän kuin koko yhteenvetokaudella keskimäärin (taulukko 4). Sarvipöllö Sarvipöllö on myyriin erikoistunut laji, jolle suuret vuosien väliset kannanvaihtelut ovat tyypillisiä. Kuvassa 3 esitetty kannanlaskun suuruus (,4 % vuodessa) saattaa siten olla epätarkka, mutta laskeva suuntaus on nähtävissä. Vuoden 9 jälkeen on ollut viisi heikkoa ja yksi hieman parempi sarvipöllövuosi, mutta selvät huippuvuodet ovat antaneet odottaa itseään. Taulukko 5. Suurimmat petoruuduilla ( km ) koko seurantajaksolla 98 5 todetut petolintumäärät. Table 5. Maximum numbers of birds of prey recorded in Raptor Grid study plots of km during the whole study period Laji Munittuja Asuttuja Isoja poikasia pesiä reviirejä (pesämäärä) Species Nests Occupied Big young with eggs territories (from number of nests) Mehiläishaukka Pernis apivorus 4 7 (4) Haarahaukka Milvus migrans - - Merikotka Haliaeetus albicilla 3 4 (,, ) a Ruskosuohaukka Circus aeruginosus (3, 4) b Sinisuohaukka Circus cyaneus () Arosuohaukka Circus macrourus - - Niittysuohaukka Circus pygargus 4 () Kanahaukka Accipiter gentilis 6 8 (6) Varpushaukka Accipiter nisus (5) Hiirihaukka Buteo buteo 6 (7, 7) Piekana Buteo lagopus (3) Maakotka Aquila chrysaetos 4 () Kalasääski Pandion haliaetus (5) Tuulihaukka Falco tinnunculus (34) Punajalkahaukka Falco vespertinus - - Ampuhaukka Falco columbarius 7 9 (7) Nuolihaukka Falco subbuteo 4 6 (4) Muuttohaukka Falco peregrinus 6 () Huuhkaja Bubo bubo 6 (5) Hiiripöllö Surnia ulula (3) Varpuspöllö Glaucidium passerinum () Lehtopöllö Strix aluco (3) Viirupöllö Strix uralensis 7 44 (, ) Lapinpöllö Strix nebulosa (8) Sarvipöllö Asio otus (9) Suopöllö Asio flammeus (3) Helmipöllö Aegolius funereus (3) Kaikki lajit All species (5) a Neljä poikasta todettu petoruudulla kolmesti, kaikissa tapauksissa kahdesta pesästä Four chicks observed three times in a Raptor Grid study plot, from two nests in each occasion b Kolmetoista poikasta todettu petoruudulla kahdesti, kerran kolmesta ja kerran neljästä pesästä Thirteen chicks observed twice in a Raptor Grid study plot, once from three and once from four nests Sarvipöllön pesintä paljastuu tyypillisesti lentopoikasten kerjuuäänten perusteella. Tero Pelkonen Breeding attempts of the long-eared owl are typically revealed by the begging calls of juveniles. 5 LINNUT-VUOSIKIRJA 5

13 Linnustonseuranta Helmipöllö Aegolius funereus Kuva 6. Helmipöllön asuttujen reviirien (pylväät) ja aloitettujen pesintöjen määrät (punaiset osat pylväistä) Vrt. kuva 4. Fig. 6. Annual numbers of occupied territories (columns) and breeding attempts (red portions of the columns) of the Tengmalm s owl Aegolius funereus in See Fig. 4 for details. Helmipöllöjä pesi edellisvuotista enemmän, mutta huippuvuodet ovat takana. Markku Vakiala More breeding attempts of the Tengmalm s owl were reported as compared to the previous year, but high population peaks are history. Sarvipöllön pesä- ja poikuelöytöjä ilmoitettiin 99 (4: 8). Eniten pesintöjä todettiin Keski-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla ja Pirkanmaalla (taulukko 3). Pohjoisimmat poikueet ilmoitettiin Inarin kirkonkylästä ja Enontekiön Kaaresuvannosta. Aineistoa sarvipöllön muna- ja poikasmääristä kertyi niukasti, sillä pesintä varmistuu tyypillisesti vasta maastopoikasvaiheessa. Muutamien pesälöytöjen perusteella poikastuotto oli keskimääräinen (taulukko 4). Suopöllö Suopöllön pesiä ja maastopoikueita raportoitiin yhteenvetoseurantaan 4 (4: 3). Suopöllön esiintyminen painottui pohjoiseen, sillä pääosa pesinnöistä löytyi Pohjois- Pohjanmaalta ja Lapista (taulukko 3). Pesimistuloksen osalta suopöllöllä näyttää olleen hieman normaalia parempi vuosi: pesissä oli keskimäärin seitsemän munaa ja poikasiakin lähes viisi. Taulukon 4 mukaan yhtään pesintää ei tuhoutunut, mutta oikeasti tulos johtunee siitä, että tuhoutunutta suopöllön pesää on vaikea löytää. Helmipöllö Myyriä syövälle helmipöllölle suuret vuosien väliset kannanvaihtelut ovat tyypillisiä (kuvat 3 ja 6). Petoruutuaineistoon perustuvan kannan vähenemisen voimakkuus saattaa tämän vuoksi olla epätarkka, mutta suuntaus on kaikesta huolimatta laskeva. Vuosina 4 helmipöllöreviirejä oli niukasti eikä 98- ja 99-luvun alun kaltaisia huippuvuosia ole sen koommin koettu. Vuoden 5 reviirimäärä ei kuitenkaan poikennut merkitsevästi ruutuseurannan alkuvuoden määristä. Petoruutuseurannassa suurin helmipöllömäärä todettiin 989, jolloin Kari Palon & Kari Ketolan petoruudulta Suupohjasta löytyi 4 munapesää ja yhteensä 59 reviiriä (taulukko 5). Pönttöjen ja luonnonkolojen tarkastuksissa todettiin 589 helmipöllön pesintää (4: 44), joista suurin osa löytyi Pohjanmaalta ja Lapista (taulukko 3). Etelä-Suomesta löytyi vain muutama pesä. Viime vuosina helmipöllön pesintöjä on ollut eniten Suomenselällä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa (kuva 6). Helmipöllöjen pesintävuosi oli ilmeisen onnistunut. Pesyeet olivat hieman ja poikueet selvästi keskimääräistä suurempia (taulukko 4). Helmipöllöjen pesistä tuhoutuu keskimäärin joka neljäs, mutta 5 tuhoutuneiden pesintöjen osuus jäi alle viidennekseen. Harvinaiset lajit Harvinaisina pesivistä petolintulajeista on tietoja taulukoissa 4 ja 5. Keski-Suomesta raportoitiin yksi haarahaukan pesintä, joka tuotti kaksi poikasta. Muita asuttuja reviirejä löytyi kolme Pohjois-Karjalasta ja yksi Itä-Uudeltamaalta. Tomi Hakkarin kokemuksen mukaan haarahaukka rakentaa pesänsä itse, mutta voi pesiä edellisvuotiseen pesäänsä. Välivuoden jälkeen haarahaukat eivät kuitenkaan enää kelpuuta entistä pesäänsä, joten sama pesä on ollut käytössä korkeintaan kahtena vuotena. Muissa maissa todettuun tapaan haarahaukan pesissä on ollut Hakkarin mukaan koristeena muoviroinaa, kuten paalimuovia. Arosuohaukan pesiä löytyi viisi, maastopoikueita yksi ja muita asuttuja reviirejä kahdeksan, joista yhdellä havainnot viittasivat epäonnistuneeseen pesintään. Pesinnöistä ja reviireistä suurin osa painottui Pohjois- Pohjanmaalle, mutta eteläisin reviirihavainto oli Etelä-Karjalasta. Pesyekoko selvisi kahdesta (neljä ja kuusi munaa) ja poikuekoko neljästä pesästä (yksi, kolme, neljä ja kuusi poikasta). Niittysuohaukan asuttuja reviirejä todettiin viisi, mutta yhtään pesintää ei varmistunut saaliinkantohavainnosta huolimatta. Reviirit löytyivät Itä-Uudeltamaalta, Merenkurkusta (kolme) ja Pohjois-Pohjanmaalta. Petolinturuuduilla on todettu enimmillään kaksi niittysuohaukan pesintää (taulukko 5). Hyvä pikkujyrsijätilanne houkutteli Lappiin myös tunturipöllöjä, joiden pesintöjä todettiin edellisen kerran vuonna. Varmoja pesintöjä löytyi 5 neljä, joiden lisäksi pesintään tai vähintään reviiriin viittaavia havaintoja tehtiin kuudelta paikalta (Petteri Polojärvi). Pesintäyrityksistä yksi epäonnistui, kaksi tuotti yhden poikasen ja yhden pesintäyrityksen lopputulos jäi tuntemattomaksi. LINNUT-VUOSIKIRJA 5 5

14 Petolintuvuosi 5 Tunturipöllökoiras pesimäseudullaan Utsjoella.7.5. Pesintä tuotti yhden poikasen, jonka kuva on sivulla 4. Petteri Polojärvi Snowy owl male on his territory in Utsjoki, Lapland. The pair raised one chick (see photograph on page 4). Kiitokset Kiitämme petolintuseurantaan osallistuneita rengastajia ja harrastajia! Ahkerointinne maastossa ja tietojen ilmoittamisen parissa mahdollistavat sen, että petolintujemme kannankehityksiä ja pesimistuloksia pystytään seuraamaan kansainvälisesti katsottuna laajassa mittakaavassa. Kiitokset Esko Piiraiselle ja Heikki Lokille tuesta tietojärjestelmien kanssa, Arttu Anttoselle avusta aineiston tallennuksessa, Juha Honkalalle petoruutukartan laatimisesta ja kuvaajille petolintukuvista. Arvostamme sujuvaa yhteistyötämme rengastustoimiston kanssa. Kirjoittajien osoite / Authors address Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus PL 7, FI-4 Helsingin yliopisto Kirjallisuus Björklund, H., Honkala, J., Saurola, P. & Valkama, J. 5: Petolintuvuosi 4. Pesimistulokset ja kannankehitykset. Linnut-vuosikirja 4: Burgas, D., Byholm, P. & Parkkima,T. 4: Raptors as surrogates of biodiversity along a landscape gradient. Journal of Applied Ecology 5(3): Coeurdassier, M., Riols, R., Decors, A., Mionnet, A., David, F., Quintaine, T., Truchetet, D., Scheifler, R. & Giraudoux, P. 4: Unintentional wildlife poisoning and proposals for sustainable management of rodents. Conservation Biology 8():35 3. Honkala, J. & Saurola, P. 6: Petolintuvuosi 5 monien ennätysten vuosi. Linnutvuosikirja 5: 9. Huitu, O. & Henttonen, H. 5: Pohjois-Suomessa runsaasti myyriä etelässä kannat alhaalla. Luonnonvarakeskuksen tiedote [viitattu ] Henttonen, H. & Huitu, O. 5. Pohjois-Suomessa myyrähuippu Etelä- ja Itä-Suomessa myyräkannat kasvussa. Luonnonvarakeskuksen tiedote [viitattu ] Ilmatieteen laitos 5a: Sateinen toukokuu päätti lauhan kevään. Ilmatieteen laitoksen tiedote [viitattu ] Ilmatieteen laitos 5b: Kesäkuu oli viileä ja sateinen. Ilmatieteen laitoksen tiedote [viitattu ] Ilmatieteen laitos 5c: Viileä ja epävakainen sää hallitsi heinäkuutakin. Ilmatieteen laitoksen tiedote [viitattu ] Ilmatieteen laitos 5d: Kesä näytti kyntensä elokuussa. Ilmatieteen laitoksen tiedote [viitattu ] Luonnonvarakeskus 5: Kesälaskenta 5. Luonnonvarakeskus, raportti riistakolmiot.fi/report_type/kesalaskenta/. [viitattu ] Pannekoek, J. & van Strien, A. 5. TRIM 3 Manual (Trends & Indices for Monitoring data). Statistics Netherlands. Paprocki, N., Heath, J.A., Novak, S.J. 4: Regional distribution shifts help explain local changes in wintering raptor abundance: implications for interpreting population trends. PLOS ONE 9(): e8684. doi:.37/journal.pone Sergio, F., Newton, I., Marchesi, L. & Pedrini,P. 6: Ecologically justified charisma: Preservation of top predators delivers biodiversity conservation. Journal of Applied Ecology 43(6): Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 6: Suomen lintujen uhanalaisuus 5 The 5 Red List of Finnish Bird species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. (pdf, ympäristöhallinnon verkkosivuilla). van der Meij, T.. BIRDSTATS. Species Trends Analysis Tool (STAT) for European bird data. Manual.: 9. Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 5. Common birds of prey survey, coordinated by the Finnish Museum of Natural History Luomus, started with a Raptor Grid study in 98. The Raptor Grid study is based on km study plots (Fig. ) from which ringers and other volunteers report numbers of occupied territories, breeding attempts and productivity of all birds of prey species. A total of 4 plots participated in the study in 5. We calculated trend indices with the program TRIM (Pannekoek & van Strien 5, van der Meij ) where numbers of occupied territories in Raptor Grid study plots in each year were compared with their numbers at the base year 98. Study plots are surveyed on average for 4 years and 5 study plots have participated since the beginning of the study. Birds of prey survey expanded in 986 with a Raptor Questionnaire study in which ringers who ringed raptor chicks or breeding adults should participate. Ringers report numbers of checked nest types (Table ), territories, nests with eggs or chicks, fledged broods and other occupied territories within areas of local ornithological societies of BirdLife Finland (Fig. ). In 5, 7 volunteers and working groups returned Raptor Questionnaires. Tables 4 present results of the Raptor Questionnaire study and Table 5 shows maximum numbers observed during the Raptor Grid study. Figure 3 shows population trend indices based on Raptor Grid data and Figures 4 6 results from the Raptor Questionnaire. Ringers checked in 5 nearly 4 raptor nest sites including nests in Table and territory visits of ground nesting species. Breeding attempt was verified on territories of 5 39 hawks and 66 owls. Finnish osprey Pandion haliaetus population has been monitored since 97 and infor- 5 LINNUT-VUOSIKIRJA 5