(ks. Haapala ym. 1993) olemme laskeneet vuosi-indeksit vertaamalla kaikkia vuosia vuorollaan tarkastelujakson keskipaikkeilta

Transkriptio

1 Jukka Haapala, Jari Korhonen ja Pertti Saurola Etelän pöllöille koitti kuolonkevät, ja nälkiintyneitä vainajia kannettiin Eläinmuseolle ennätyksellisen paljon. Useimmille pöllölajeille myyrälama aiheutti pesintöjen pohja vuoden, mutta joustavuuteen pesimäalueiden valinnassa tottuneet nomadit, "paimentolaiset", menestyivät. Helmipöllön esiintymisen painopiste osui totuttua pohjoisemmaksijakanahaukan alamäki etelässä jatkui. Tuulihaukkakanta voimistui ja lajin pesäpoikasten rengastusmäärä kipusi uuteen ennätykseen. P etolintuseurannan selkärangan muodostaa ruutuseuranta, jonka maastotyön perimmäisenä tavoitteena on löytää atlasruudukon mukaiselta 00 km tutkimusruudulta kaikki petolintujen asutut reviirit ja pesät. Maastotyössä on kolme vaihetta: aluksi paikallistetaan reviirit, sitten etsitään pesät ja viimein tarkastetaan, selvisivätkö poikaset lentoon. Aineisto Ruutuseurannan 99 osalta tämä katsaus perustuu kaikkiaan 00 ruudun takseeraustuloksiin. Tutkittujen ruutujen lukumäärä on seurannan historian alhaisin. Mukana on kaikeksi onneksi vakaita, hyvin tutkittuja "perusruutuja", jotka kaikki kuitenkin valitettavasti sijaitsevat Etelä Suomessa. Petolinturengastajan yhteenveto lomakkeita saatiin 33 kpl ja ne sisälsivät ainakin 8 henkilön ( rengastajaa) havaintoja. Todellisuudessa havaintojen keruuseen osallistui tätäkin useampia petolintuharrastajia, sillä parin lomakkeen tiedot oli koottu työryhmissä,joiden henkilöluvusta ei saatu tietoja. Ihannemaailmassa täsmälleen samat petolinturuudut tutkitaan täsmälleen samalla tavalla vuodesta toiseen. Todellisessa maailmassa näin ei tapahdu, ei edes Suomen petolintuseurannassa. Vuosien myötä vanhoja ruutuja sammuu ja uusia syttyy tilalle. Aineistoa analysoitaessa tämä on muistettava ja pyrittävä säilyttämään vuosien välinen vertailukelpoisuus mahdollisimman hyvin. Vuodesta 99 lähtien (ks. Haapala ym. 993) olemme laskeneet vuosi-indeksit vertaamalla kaikkia vuosia vuorollaan tarkastelujakson keskipaikkeilta valittuun "perusvuoteen" siten, että mukaan on otettu vain niiden ruutujen tulokset, jotka on laskettu sekä kyseisenä vuonna että perusvuonna (tässä 988; kuva ). Menetelmä antaa mieles- tämme harhattoman kuvan, mutta "tuhlaa" uudempaa aineistoa. Uskomme, että keksimme lähiaikoina paremman menetelmän, jonka avulla koko aineistoa pystytään käyttämään luotettavasti hyväksi. Hyviä vihjeitä otetaan ilomielin vastaan. Suomen pöllöt -kirjassaan Saurola (99) julkaisi kartat BirdLife Suomen jäsenyhdistysten toiminta-alueilla vuosittain löydetyistä pöllöjen pesintöjen (joillakin lajeilla reviirien) määristä. Tähän kirjoitukseen olemme päivittäneet kolmen kiintoisan pöllölajin kartat ajan tasalle ja piirtäneet uudet kartat myös kolmen päiväpetolinnun osalta. Kuvat kertovat Kanahaukan alamäki jatkuu. Tapio Solonen. The Goshawk is still decreasing. LINNUT-VUOSIKIRJA 99 4

2 Petolintuseuranta 99 (J\_ Taulukoissa huimasti tietoa tiin lähes 400 aloitettua pesintää (taulu- ' \ kot -3 ja ). Pesimistuloksia (taulukko 4) ( / Ruutuseurannan lisäksi rengastajilta on tarkasteltaessa ei pidä antaa suurta painovuodesta 98 alkaen kerätty tiedot kai- arvoa sellaisille tuloksille, jotka perustu- ~ 4 kista heidän tietoonsa tulleista, myös ruu- vat pieneen (esim. alle 0 pesän) aineistujen ulkopuolisista, petolintujen pesin- toon. > t;:f} nöistä. Vuonna 99 tarkastettujen pesäpaikkojen määrissä yllettiin ennätysvuoden 99 tasalle, mikä on erinomainen Haukkavuosi > suoritus suuressa osassa maata vallinneen pesintöjen laman huomioon ottaen: suo- Lukuun ottamatta sinisuohaukkaa ovat '8 malaisten petolintuharrastajien intoa eivät haukkojen reviirimäärien perusteella las- ( 8 \ edes pesintöjen pohjavuodet näytä nujer- ketut kannankehitystä kuvaavat populaatavan! Kaikkiaan tarkastettiin runsaat potentiaalista petolintujen pesäpaikkaa (taulukossa lueteltujen lisäksi Kuva. BirdLife Suomen jäsenyhdistysten toimialueiden sijainti ja numerointi taulukoissa tarkastettiin yhteensä yli 300 huuhkajan, -3. suopöllön, varpushaukan sekä sini- ja rus- Fig.. Territories of the local ornithologica/ kosuohaukan pesäpaikkaa). Niiltä löydet- societies of Birdlife Finland. The numbering tiin yli asuttua reviiriä, joilla todet- as in Tab/es -3. Taulukko. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesänalustojen määrät paikallisyhdistyksittäin. Table. The numbers of potentia/ nest sites checked in 99. A = big twig nests, B = nests built by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = artificial nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis,D = artificial nests for sma/ Falco spp, E = nest-boxes for Strix uralensis, F = nestboxes for Strix aluco, G = nest-boxes for Aegolius funereus, H = nest-boxes for G/aucidium passerinum, I = greater natural holes, J = holes made by medium sized woodpeckers. Isoja Varik- Teko- Teko- Viiru- Lehto- Helmi- Varpus- Isoja Tikanrisu- senja pesiä pesiä pöllön pöllön pöllön pöllön luon- koloja pesiä oravan isoille pikku- pönt- pönt- pönt- pönt- nonpesiä hau- hau- töjä töjä töjä töjä koloja Alue (yhdistys) koille koille Area (A} (8) (C) (D) (E) (F) (G) (H) () (J) 0 Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) Itä-Uusimaa (PL Y) Kymenlaakso (Kyl Y) Etelä-Karjala (EKL Y) Lounais-Häme (LHLM) Kanta-Häme (KHLM) Päijät-Häme (PHL Y) Pirkanmaa (Pil Y) Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) Pohjois-Savo (PSLM) Pohjois-Karjala (PKL Y) Keski-Suomi (KSLY) Suomenselkä (SSL Y) Suupohja (SPL Y ja OA) Merenkurkku (ML Y ja OA) Keski-Pohjanmaa (KPLY) Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) Kainuu (KL Y) Kemi-Tornio (Xenus) Lappi (LL Y) Yhteensä Total LINNUT-VUOSIKIRJA 99

3 Petolintuseuranta 99 Taulukko. Todetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin. Table. The numbers of active nests of raptors detected in different areas in 99. Alue (yhdistys) Area Mehiläis- Kana- Varpus- Hiirihaukka haukka haukka haukka Piekana Sini- Rusko- Nuoli- Ampu- Tuulisuo- suo- haukka haukka haukka haukka haukka PERAPI ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG CIRCYA CIRAER FALSUB FALCOL FALTIN 0 Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) 3 Itä-Uusimaa (PL Y) 3 Kymenlaakso (KyL Y) 3 Etelä-Karjala (EKL Y) 4 Lounais-Häme (LHLM) 4 Kanta-Häme (KHLM) 43 Päijät-Häme (PHL Y) 44 Pirkanmaa (PiL Y) 4 Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) 4 Pohjois-Savo (PSLM) 7 Pohjois-Karjala (PKL Y) Keski-Suomi (KSL Y) 7 Suomenselkä (SSL Y) 7 Suupohja (SPL Y ja OA) 73 Merenkurkku (ML Y ja OA) 74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) 8 Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) 8 Kainuu (KL Y) 9 Kemi-Tornio (Xenus) 9 Lappi (LL Y) Pesintöjä Active nests (Yht!Total 389) Reviirejä yht. Occupied territories (Yht!Total 3) tioindeksit luotettavan tuntuisia: vuonna 99 käyrät lerpattavat useimmilla lajeilla vienosti alaspäin (kuva ). Sitä vastoin pesämäärien vaihtelu esim. mehiläis-, nuolija ampuhaukalla on pienehköön aineistoon perustuvaa satunnaisvaihtelua. Sinisuohaukan pesämäärät on aineiston vähäisyyden vuoksi jätetty kokonaan pois. M ehiläishaukka Ruutuaineiston mukaan mehiläishaukkakanta on viimeksi kuluneiden vuoden aikana pysytellyt varsin vakaana. Mehiläishaukan pesien etsintä on tunnetusti vaikeaa ja aikaavievää työtä. Niinpä pesämäärien voimakas hoipertelu kuvassa heijastaa, paitsi pesinnän todellista vuosivaihtelua, myös pesien etsinnän vaikeutta. Ruskosuohaukka Ruskosuohaukkakannan kehityksestä ei ruutuseurannalla Suomessa saada luotettavaa tietoa, koska laji on seurantamenetel- mää ajatellen liian vähälukuinen (eikä ruutuja ruskosuohaukkamaisemiin liiemmälti ole perustettu). Petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla sen sijaan saadaan ruskosuohaukasta arvokasta aineistoa edellyttäen, että havainnointitehossa tapahtuneet muutokset osataan ottaa huomioon. Oulun seudulla Limingassa on valtakunnallisesti vahva kanta (Siira 994). Limingan ja Hailuodon lisäksi ruskosuohaukka pesii Pohjois-Pohjanmaan (alue 8) rannikkoseuduilla, sisämaasta tunnetaan vain harvoja pesintöjä (Kakko 99). Lajin pohjoisimmaksi pesimäkunnaksi varmistui vuonna 994 Simo. Nyt Kemin Tornion seudulta (alue 9) raportoitiin jo kolme pesintää sekä yksi asuttu reviiri ja Kainuusta (alue 8) yksi pesintä sekä kaksi pesimätöntä paria reviirillä. Kainuusta ilmoitettu edellinen havainto on vuonna 989 nähty lentopoikue. Ruotsissa ruskosuohaukka on ollut valtakunnallisen selvityksen kohteena vuosi- na 98, 99, 979 ja 99. Kahden viimeksi mainitun vuoden tulokset ovat kuta kuinkin vertailukelpoiset ja osoittavat kannan lähes kolminkertaistuneen vuodesta 979 (08 paria) vuoteen 99 (40 paria) mennessä (Kjellen 99). Ruotsin itärannikon pohjoisimman maakunnan, Norrbottenin kanta arvioitiin vuonna 979 kahdeksi pariksi. Nämä saattoivat olla suomalaissiirtolaisia, koska seuraava asuttu maakunta oli Hälsingland, muutama sata kilometriä etelämpänä. Vuonna 99 Norrbottenissa todettiin seitsemän paria ja kannaksi arvioitiin jo 4 paria. Ruskosuohaukka oli tuolloin levittäytynyt myös kaikkiin muihin rannikon maakuntiin (Kjellen 99). Ruskosuohaukalla menee hyvin myös Suomessa. Petolinturengastajan yhteenveto lomakkeilla ilmoitettujen reviirien ja niillä todettujen pesintöjen määrät ovat yhdentoista vuoden aikana kolminkertaistuneet ja viittaavat nousujohteiseen kannan- LINNUT-VUOSIKIRJA 99 43

4 Petolintuseuranta 99 80% 0% 0% Sinisuohaukka Kanahaukka 0% 40% Circus cyaneus 40% Accipiter gentilis 40% 0% 0%. - "- 0% 0% 0% '.~ -.- ' o-... 0% n---o---.,a... -0% -0% -0% -40% -40% Mehiläishaukka -40% -0% -0% Pernis apivorus -0%.L -80% -80% % 0% 40%, Varpushaukka Hiirihaukka Piekana 40% / Accipiter nisus 4O%j 0% Buteo buteo Buteo /agopus I 0%! "'.\ i. 0%,- " (f- 0% fy -¼. -O%r i -40%i 0% 0%~ 0 \ '!! \ -0%- -0%!' -40% -40% -0%! \! \ -0% -0% -80%! \ '!! \ '!! -80% -80% -00% % 80% 40% T Tuulihaukka Fa/co tinnunculus!' 0%, 0% Nuolihaukka 00% Falco subbuteo 40% 80% 0% i 0% 0% 0.-- I 40% i ei -0%T --. j C, -.! l! -40% O%f p ~-- ; % 0% "-- c, %! : x ~ % -0 0 i i -80% -40% -8o%L % 0%! Varpuspöllö 40%, Glaucidium passerinum 0% 0% - -~ -- 0% i -0% 80% 0% -40%: 40% -0% -4O%i Viirupöllö Strix ura/ensis -O3/oi 0% % -0% -00% -40% -80%' % 40% 0%,- Lehtopöllö Sarvipöllö 4O 3/c I Helmipöllö 0% Strix aluco 0% Asia otus 0.. i Aegolius funereus '!! 0%: 40% 0%! I! 0% ~ /~ 0% -0%! ~ -0% \ i '!' 0% -40% -40% i/ i -O%I \,,; \ -0%,, ',':' -O%f / " -40% -8O%i -80%[ i -00% " -0% -00% Kuva. Petolintujen kannanvaihtelu seurantaruuduilla Käyrät kuvaavat reviirien (ympyrät) ja pesälöytöjen (kolmiot) määrän vuotuista vaihtelua suhteessa vuoden 988 tasoon, jota kuvassa on merkitty nollalla. Fig.. Papulatian changes af hirds ajjjrey in 00 km study platsji am 98 ta 99. F ar each species ane! year, only the plots in which the species was censused also in 988, were included. The numbers ofterritaries (dats) and nestsfaund (triangles) were relatecl ta the carresponding numbers in LINNUT-VUOSIKIRJA 99

5 Petolintuseuranta 99 kehitykseen. Ruotsissa, Tanskassa ja koko luoteisessa Euroopassa hiljattain tapahtunut kannan vahvistuminen (J0rgensen 989) on saattanut vaikuttaa myös Suomen kantaan. Sinisuohaukka Ruutuaineistoon nojautuva sinisuohaukan kannanvaihtelukäyrä kuvassa perustuu haukkojen osalta pienimpään, alueellisesti vuosittain vaihtelevaan aineistoon, jonka perusteella ei voida tehdä kovin luotettavia johtopäätöksiä. Petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla kerätty aineisto ei myöskään anna paljoa lisävalaistusta kannankehitykseen. Molemmissa aineistoissa pesälöytöjen osuus havainnoista on vähäinen. Kanahaukka Kanahaukan kannankehitystä kuvaava populaatioindeksi on jo neljän vuoden ajan tasaisesti laskenut saavuttaen nyt vuonna 99 alimman arvonsa koko -vuotisen ruutuseurannan historian aikana (kuva ). Kuvassa 3 näkyy havainnollisesti kanahaukkakannan taantuminen Etelä-Suomessa. Moottori-, kehä- ja metsäautoteiden kasvava viidakko ja uusien asutus-, teollisuus- ja virkistysalueiden rakentaminen pirstovat jatkuvasti kanahaukan perinteisiä pesämetsiä. Myös entuudestaan sirpalemaisiksi moukaroidut eteläsuomalaiset pikkumetsiköt, joita kanahaukat ovat ikikuusikoiden puutteessa joutuneet kelpuuttamaan pesäpaikoikseen, tärveltyvät ruuhka-suomessa tasaisella vauhdilla asuinkelvottomiksi. Lopulta rakentamisen myötä lisääntynyt liikenne ja muu häirintä ajavat kovahermoisimmatkin haukat evakkoon. Muualla maassa näkyvä nousu kuvassa 3 on enimmäkseen näennäistä ja johtuu suurelta osin ainoastaan petolintuharrastajien työn tehostumisesta. Kanahaukan pesintä sujui vuonna 99 keskinkertaisissa merkeissä. Pesinnän tunnusluvut taulukossa 4 sopivat edeltäneiden kymmenen vuoden minimi- ja maksimiarvojen väliin. Pesyekoko (3.3) on aikavälin toiseksi suurin. Vaikka pesintöjen tuhoutumisprosentti on vain kahdesti ollut pienempi, pesimistulos jäi vuonna 99 keskinkertaiseksi. Luoteisessa Saksassa, Nordrhein-Westfalenissa ovat Kruger ja Stefener ( 99) tutkineet kanahaukan pesintää vuosina ja todenneet keskimäärin. (3.-7.4) pesivää paria per 00 km (meillä parhailla ruuduilla pesivää paria). Keskimääräinen poikastuotto on Suomen oloihin veitattuna ollut kovin alhainen (0.-.8 lentopoikasta/pesivä pari), ja pesimistiheyden ja pesimistuloksen välillä on havaittu merkitsevä negatiivinen korrelaatio. Tutkimusalueella kesykyyhky ja sepelkyyhky muodostavat kanahaukan ruo- Kanahaukka 00 Accipiter gentilis O +m-.ajj-l_ja-fa+_..,..lj.a.jij Piekana Buteo lagopus 0..JIJI+alj9j~lj9j~~Ij Kuva 3. Kanahaukan aloitettujen pesintöjen (musta) ja asutuiksi todettujen reviirien (hamrna) määrät vuosittain ja paikallisydistyksittäin vuosina rengastajille lähetetyn kyselyn perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig. 3. Yearly numbers of active nests (black) and occupied territories (grey) of Accipiter gentilis by local areasfrom 98 to 99 according to the Raptor Questionnaire. The se ale for the whole country (upper left) is dijferentfrom those of the local areas. Kuva 4. Piekanan aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain (ks. kuva 3). Fig. 4. Yearly numbers ofactive nests and occupied territories ofbuteo /agopus (for legend, cf Fig. 3 ). LINNUT-VUOSIKIRJA 99 4

6 Petolintuseuranta 99 Tuulihaukka Falco tinnuncu/us 0 000_! 70 _Ql'.a=lil~"- 00 i'},~,,~,,i :::.J t iiiiilii Kuva. Tuulihaukan aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain (ks. kuva 3). Fig.. Yearly numbers of active nests ane! occupied territories of Falco tinnunculus (for legend, c:f. Fig. 3). kavalion rungon. Kymmenen tärkeintä saalislajia kattaa 80 % saaliista. Niiden joukkoon mahtuvat niin närhi, varis kuin harakkakin (mutta myös fasaani). Dieetti on kuitenkin niin monipuolinen, ettei kanahaukan saalistus yksin muodosta merkittävää uhkaa minkään verotettavan lajin populaatioille. V arpushaukka Varpushaukan populaatioindeksi näyttää todellisen huippuvuoden 990 jälkeen asettuneen pysyvästi korkeammalle tasolle kuin 980-luvulla. Olemme taipuvaisia pitämään tätä ainoastaan merkkinä lajin pesien etsintätekniikan parantumisesta. Pesinnän tunnusluvut taulukossa 4 palautuivat tavanomaiselle tasolleen vuoden 99 alhosta. Pesimistulos oli hyvää keskinkertaista luokkaa. Hiirihaukka Seurantaruutujen hiirihaukkakanta on kuvan mukaan pysytellyt jokseenkin vakaana. Hyvät ja huonot myyrävuodet heijastuvat ruuduilta löydettyjen aloitettujen pesin- töjen määrissä selkeästi kuten pöllöillä. Kymenlaaksosta (alue 3 I) ilmoitettiin peräti 7 reviiriä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Koko maasta raportoitujen reviirien määrässä oli laskua noin 70. Neljän poikasen pesistä useimmat ( kpl) löytyivät Pohjois-Pohjanmaalta (alue 8), yksi Keski-Pohjanmaalta (alue 74) ja yksi Kemin-Tornion seudulta (alue 9). Piekana Ruutuseurannan mukaan piekanan pesimäkan ta on hienoisessa nousussa vuoden 99 aallonpohjasta (kuva ). Pohjoisessa ei kuitenkaan pitkään aikaan ole ollut kunnollista myyrävuotta. Niinpä Lapista ilmoitettujen piekanojen määrät kuvassa 4 ovat vuosia 987, 988 ja 99 lukuun ottamatta jääneet vähäisiksi. Vuosien tauon jälkeen piekanat yrittivät pesintää Suomessa kohtalaisin joukoin, mutta tällä kertaa esiintymisen painopiste oli totuttua eteläisempi. Ennätyksellisen runsas esiintymä koettiin Kemin-Tornion alueella (alue 9), jossa varmistettiin 40 % maamme pesinnöistä. N aukujia ei juuri riittänyt pohjoiseen Lappiin, vaan pesinnät keskittyivät Oulun ja Lapin läänien välisen rajan tuntumaan. Eväät kuitenkin loppuivat kesken, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta tulos jäi kehnoksi: neljän rengastusikäisen poikasen poikueita todettiin vain yksi, kolmen sisaruksen katraitakin vain neljä. Matti Suopajärven mukaan jopa isoja poikasia menehtyi pesiin. Pesintöjen tuhoutumisprosentti olikin korkea, 44.9 %. Yksittäinen erillishavainto on Tomi Hakkarin Keski Suomesta (alue ) ilmoittama reviiri. Tuulilzaukka Tuulihaukan populaatioindeksin jyrkkä nousu kuvassa heijastaa todellista kannan voimistumista ja se voidaan, ainakin osittain, sysätä tehokkaan pöntötyksen ansioksi. Kuvasta käy selkeästi ilmi, kuinka maamme elpyvä tuulihaukkakanta on keskittynyt Pohjanmaan lakeuksille, missä myös pöntötys on tehokkainta. Etelärannikolla, etenkin Uudellamaalla, tuulihaukka on pitkään ollut, ja on edelleen suuri pesimäaikainen harvinaisuus. Aiempien vuosien tasaisesta kasvusta poiketen tuulihaukka kasvatti vuonna 99 rajusti rooliaan Pohjanmaan (alueet 74 ja 8) sekä Kemin-Tornion seudun (alue 9) myyrämarkkinoilla (kuva ). Matti Suopajärven mukaan Kemijokivarren pöntöt olivat lähes kaikki asuttuja. Runsaiden pesintöjen lisäksi myös pesimistulos oli hyvä. Satakunnasta (alue ) löytyi kahdeksan poikasen pesä (Kai Leppimäki), seitsemään poikaseen ylsi koko maassa 3 pesää, joista yksi tuulihaukan harvaan asuttamassa Varsinais-Suomessa (alue ). Reino Tihisen kolmella seurantaruudulla Yli-Iissä, Iissä ja Kuivaniemellä varttui 4 pesässä yhteensä 40 poikasta. Niinpä tuulihaukalle leivottiin jälleen uusi rengastusennätys: 3 47 Suomessa syntynyttä pesäpoikasta sai renkaan jalkaansa. Tämä siitäkin huolimatta, että Sten Vikström joutui potemaan myyräkuumetta kesken kauden ja häneltä jäi noin sata poikuetta rengastamatta! Vasta vuonna 994 rengastettiin ensi kerran yli 000 poikasta. Ensisijainen syy rengastusmäärien kasvuun on petolintuhattastajien tarjoama tuhansien uusien ja soveliaiden pesäpaikkojen verkosto. Pönttöjen nikkarointi on suoraa toimintaa tuulihaukan suojelussa. Korpimäki (993) kertoo tuulihaukkojen asettuvan mieluiten suurimpien peltoaukeiden keskelle, ladon seinälle tai pieneen metsäsaarekkeeseen vähintään viiden metrin korkeudelle sijoitettuihin pönttöihin. Onko etelärannikon tuulihaukkakato sittenkin vain harhaa ja johtuu ainoastaan siitä, ettei alueella ole sopivia pesäpaikkoja riittävästi tarjolla? Laskimme Pohjanmaan runsaan keskittymän (alueet 7-74) ja etelärannikon niukan esiintymisen (alueet, -3 ja4-43) alueilla vuonna 99 todetut pesinnät (ks. kuva ja taulukko ) ja suhteutimme ne alueilla tarkastetuiksi ilmoitettujen tuulihaukan pönttöjen määriin (taulukko, "tekopesiä pikkuhaukoille"). Tuloksena saatu pesimisprosenttien ( 8.4 % ja 4. 7 %) välinen ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tuulihaukan puuttuminen eteläisimmästä Suomesta ei siis johdu sopivien pesäpaikkojen vähäisyydestä. Taijoavatko Pohjanmaan rajaojien rikkomat lakeudet paremmat saalistusmaat tuulihaukalle kuin Varsinais-Suo- 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 99

7 Petolintuseuranta 99 men, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen tykkänään salaojitetut tekopellot? Ampuhaukka Ampuhaukan populaatioindeksiä kuvaava käyrä kuvassa on huolestuttavan suuntainen. Ampuhaukkakannan on todettu jossain määrin heilahtelevan myös myyräkantojen vaihtelun mukaisesti, ja viime vuosinahan Lapissa ei myyrien massaesiintymiä ole todettu. Seuraava myyrähuippu osoittaa, onko huoleen todella aihetta. Ampuhaukka on maassamme nuolihaukkaa vähälukuisempi. Molemmat kuuluvat silmälläpidettävien lajien joukkoon. Kanta on vahvin Lapissa, mutta levinneisyysalue ulottuu aina Etelä-Suomeen asti. Laji pesii ilmeisesti vuosittain Kymenlaaksossa ja, ainakin ajoittain, myös Varsinais-Suomessa. Vuonna 99 neljännes pesinnöistä ilmoitettiin Lapista ja toinen mokoma Pohjois- ja Keski Pohjanmaalta. Nuolihaukan pesä laatikossa. Ristiina Juha Tenhunen. A Hobby nest in a nest-box. Taulukko 3. Todetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin. Table 3. The numbers of active nests of owls detected in different areas in 99. Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Lapin- Sarvi- Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö pöllö Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA STRNEB ASIOTU 0 Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) 30 4 Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) 8 3 Itä-Uusimaa (PL Y) 3 Kymenlaakso (Kyl Y) Etelä-Karjala (EKL Y) Lounais-Häme (LHLM) Kanta-Häme (KHLM) Päijät-Häme (PHL Y) Pirkanmaa (PiL Y) Valkeakoski (VLH) 3 8 Etelä-Savo (Oriolus) Pohjois-Savo (PSLM) Pohjois-Karjala (PKL Y) Keski-Suomi (KSLY) Suomenselkä (SSL Y) Suupohja (SPL Y ja OA) 3 73 Merenkurkku (ML Y ja OA) Keski-Pohjanmaa (KPL Y) Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) Kainuu (KL Y) Kemi-Tornio (Xenus) Lappi (LL Y) 3 Pesintöjä Active nests (yht!total 00) Reviirejä yht. Occupied territories (yht/tota/ 470) Suo- Helmipöllö pöllö ASIFLA AEGFUN LINNUT-VUOSIKIRJA 99 47

8 Petolintuseuranta 99 Taulukko 4. Petolintujen keskimääräinen pesyekoko, poikuekoko ja pesimistulos lajeittain vuonna 99 petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan. Table 4. Average clutch size, broad size and breeding success af birds af prey in 99 accarding ta the Raptar Questiannaire sent ta bird ringers. Laji Species Munia/ munapesä (N) Clutch size (N) Isoja poikasia/ poikaspesä (N) Big youngl successful nest (N) Tuhoutumis-% Unsuccessful nests (%) Isoja poikasia/ munapesä (N) Big yaungl active nest (N) Mehiläishaukka Pernis apivorus Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinisuohaukka Circus cyaneus Kanahaukka Accipiter gentilis Varpushaukka Accipiter nisus Hiirihaukka Buteo buteo Piekana Buteo lagopus Tuulihaukka Falco tinnunculus Ampuhaukka Falco columbarius Nuolihaukka Falco subbuteo Huuhkaja Bubo bubo Hiiripöllö Surnia ulula Varpuspöllö Glaucidium passerinum Lehtopöllö Strix aluco Viirupöllö Strix uralensis Lapinpöllö Strix nebulosa Sarvipöllö Asia otus Suopöllö Asia flammeus.00 (i?).77 () 3.44 (9) 3.33 (7).30 (0) 4.4 (3) 3.3 (4).79 (87) 4.78 (8) 4.0 (7).3 (99).97 (338) 3. (3). (38).33 (449) 4.7 (743) 4.00 (3) 3.9 () 3.00 (0).7 (7).4 (8).0 () 8.0 (4).44 (9).4 (9).4 (3) 3.30 ().84 (9).9 (99).4 (3) 4.4 () 3. (33) 4.89 (9).8 (). (8) '4.3 (3) (79) (90) (4) (7) (4) (384) (9) (797) (7) (77) (9) (0) (43) (7) (34) (37) () (39) Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana museolle toimitettujen kuoriutumattajääneiden ampuhaukan munien (vain 9 kpl!) DDT- ja PCB-pitoisuudet on analysoitu. Pitoisuudet ovat korkeahkoja, mutta aineisto on aivan liian pieni minkäänlaisiin johtopäätöksiin. Jos rengastuskäyntien yhteydessä ampuhaukan pesiltä löytyy kuoriutumattomia munia, ne pitäisi ehdottomasti ottaa talteen ja lähettää sopivan tilaisuuden tullen rengastustoimistoon, joka toimittaa ne edelleen analysoitavaksi. Sama koskee myös muiden petolintujen munia. Nuolihaukka Nuolihaukkakantamme on ruutuseurannan mukaan pysynyt vakaana, eivätkä tutkimusruutujen reviirimäärät ole jyrkästi muuttuneet (kuva ). Sen sijaan rajut heilahtelut ruuduilta löydettyjen pesien määrissä johtunevat osaksi pienestä aineistosta. Asutun nuolihaukkareviirin löytää kohtuullisen helposti, mutta pesinnän varmistaminen saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Pesimäbiotoopiksi sopivaa vesistöjen pirstomaa männikköä vanhoine variksenpesineen on Suomessa yhä yllin kyllin tarjolla, niin järvialueilla kuin merensaaristossa. Nuolihaukan levinneisyys maassamme painottuu Kaakkois-Suomeen. Laji run- sastuu lännestä itään ja pohjoisesta etelään tultaessa (Sojamo 993). Petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla on vuosittain ilmoitettu koko maasta asuttua reviiriä, joilta on löydetty 93- aloitettua pesintää. Näiden lukujen pohjalta on perusteltua, että nuolihaukka on yhä silmälläpidettävä laji, kuten uhanalaisuuskomitean mietinnössä on esitetty. Lajin pesimistulos on viimeksi kuluneiden yhdentoista vuoden aikana vaihdellut välillä (isoa poikasta/munapesä), joten pesimistulos on pysytellyt aivan kelvollisena. Pesimäaikana havaittu nuolihaukka on kuitenkin aina ilmoittamisen arvoinen havainto! Juha Tenhunen on Ristiinassa sijaitsevalla tutkimusruudullaan tarjonnut tekopesiä nuolihaukoille. Kyseessä on 30 X 30 cm laajuinen ja cm korkea avoin laatikko, joka rantamännyn latvaan sijoitettuna on toisinaan saanut nuolihaukan asukikseen. Laatikko on sisustettu reiluun puoleen korkeuteensa asti kuivilla männynoksilla ja ohuella sammalkerroksella, joka painetaan tiukasti oksien päälle. Laatikon pohja tehdään niin harvaksi että vesi valuu pois. Kun laatikko lopuksi tuetaan alapuolelta kulmalle taivutetulla lattaraudalla, se kestää puussa vuosia. Tenhunen on sijoittanut laatikoita nuolihaukkareviireille, ei vanhan pesän pai- kalle vaan sopivaan paikkaan lähistölle. Kaksi laatikkopesintää on todettu kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Pöllövuosi Myyräkadon kaapuun verhoutunut viikatemies harvensi ankarasti pöllökantoja kevättalvella 99. Kolmen kuukauden aikana, helmi-huhtikuussa, Luonnontieteelliseen keskusmuseoon saapui kaikkiaan 0 kuolleena löydettyä pöllöä, seitsemää eri lajia. Kaikki toimitettiin Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen (EELA) kanssa solmitun yhteistyösopimuksen mukaisesti kuolinsyyanalyyseihin. Vain kahdeksassa tapauksessa kuudestakymmenestä kuolinsyy oli ruumiinavauspöytäkirjan mukaan jokin muu kuin nälkiintyminen! Vielä toukokuussakin kannettiin museolle joitakin nälkään nääntyneitä pöllöjä, mutta kesän koittaessa muut kuolinsyyt yleistyivät. Eläinlääketieteen tohtori Eva Rudbäck EELA:sta johtaa kuolinsyytutkimuksia innolla. Hänen tarkoituksenaan on mm. tutkia petolinnuilla vanhenemisen elimistössä aiheuttamia muutoksia, joita ei entuudestaan tunneta. Suurena apuna tutkimuksessa ovat rengastetut linnut, joiden ikä ja syntymäkotikunta useimmiten tiedetään. 48 LINNUT-VUOSIKIRJA 99

9 Petolintuseuranta 99 Hiiripöllö Surnia ulula 000 ~ Lehtopöllö ' Strix aluco fl. pull ::li,.il,...n.wl..l..ll.b.l ~ Viirupöllö.' t. i Strix uralensis poll. ':::Ju~.-.~uulL.IU. l h i. l Kuva. Hiiri pöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain (ks. kuva 3). Fig.. Yearly numbers of active nests ancl occupiecl territories of Surnia ulula (cf Fig. 3). Kuva 7. Lehtopöllön (yläkuva) ja viirupöllön (alakuva) pesäpoikas (mustat pylväät) ja aikuisrengastukset (valkoiset pylvääät) Suomessa Fig. 7. The numbers ofringecl nestlings (black) and adults (white) ofstrix aluco (upper graph) ancl Strix uralensis (lower graph) in Finlandfrom 98 to 99. Kuva paljastaa, kuinka yhdenmukaisesti helmi- ja sarvipöllön reviiri- ja pesämääriä kuvaavat käyrät vuosittain vaihtelevat. Sellaisena vuonna, jolloin ruuduilla on vähän reviireitä, myös pesiä löytyy vähän ja päinvastoin. Tämä viittaa siihen, että linnut eivät pidä hallussaan reviiriä, mikäli pesintä ei energiataloudellisesti ole mahdollista, vaan yrittävät siirtyä pesimään sinne, missä ravintoa on paremmin tarjolla. Sen sijaan esim. lehto-ja viirupöllö sekä huuhkaja asustavat reviireillään myös huonoina myyrävuosina, mutta jättävät nälänhädän yllättäessä pesinnän väliin. Vuosi 99 oli useimmille pöllöille paitsi helmi-, hiiri-ja lapinpöllö lie pesintöjen pohjavuosi. Niukkoina vuosina vain paimentolaiset pärjäävät-jos sattuvat löytämään myyräapajan. Huuhkaja Lama koettelee myös ravinnon suhteen joustavaa huuhkajaa. Helmi-huhtikuussa 99 Luonnontieteelliseen keskusmuse- oon t0mtettiin kuollutta huuhkajaa etupäässä Etelä-Suomesta. Huuhkajista yhdeksän oli kuollut ravinnon puutteeseen. Kuvassa näkyykin vuoden 99 kohdalla poikkeuksellinen notkahdus, paitsi aloitettujen pesintöjen, myös asuttujen reviirien määrissä. Pesintöjen määrät romahtivat lähes järjestelmällisesti Etelä-Suomessa, mutta pysyivät pohjoisessa vakaampina. Viime aikoina huuhkaja onkin runsastunut levinneisyysalueensa pohjoisosassa. Xenus ry:n toimialueella (alue 9) pesintöjä todetaan vielä harvoin, mutta lajia havaitaan yhä useammin. Huuhkajan lisääntymisen syyksi Liehu ym. (99) arvelevat myönteisen kannankehityksen Etelä Suomessa sekä Ruotsin istutukset. Emeriuksen (994) mukaan Pohjois-Ruotsiin on vuosina istutettu 3 yksilöä. Kiimingissä (alue 8) rengastettiin viiden poikasen sisarusparvi (Markku Hukkanen). Suomessa sellaisia ei kovin usein osu kohdalle, tämä oli vasta neljäs petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla vuosina ilmoitettu tapaus. Tarvitseeko huuhkajapari muutakin kuin runsaasti ravintoa viiden poikasen kasvattamiseen? Eiväthän kaatopaikkahuuhkajatkaan näytä aina onnistuvan, vaikka niillä usein on tarjolla yltäkylläisesti katettu rottapöytä. Joka tapauksessa viiden poikasen ruokkiminen kuukausien ajan on melkoinen urakka huuhkajaparille. Huuhkajan ja muiden pöllöjen kuolinsyitä on selvitelty Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologisen anatomian laitokselle tehdyssä tutkielmassa (Tast & Vartia 99). Vuosien aikana EELA:n aluelaboratorioihin toimitettiin kaikkiaan huuhkajaa, jotka oli löydetty joko kuolleina tai heikkokuntoisina. Yleisimmät kuolinsyyt ruumiinavauksen perusteella olivat nälkiintyminenja "bumble foot",joiden kummankin osuus kaikista kuolemaan johtaneista syistä oli 9 %. "Bumble foot" on sy- LINNUT-VUOSIKIRJA 99 49

10 Petolintuseuranta 99 vällinen, krooninen varvastulehdus, joka johtaa vähitellen saalistuskyvyn heikkenemiseen. Sairauden synty on epäselvä, mutta ilmeisesti jalan vammautuminen ja bakteeri-infektio ovat merkittäviä tekijöitä. Kolmanneksi yleisin kuolinsyy oli trauma, jonka osuus oli % tapauksista. Traumoista suurin osa oli törmäämisiä johonkin esteeseen, kuten autoon tai sähkölinjaan. Nälkiintymisen osuus otoksessa lienee jäänyt todellista pienemmäksi, koska kaikille vuoden 99 huuhkajille ei resurssipulan takia ehditty tehdä ruumiinavausta ennen tutkimuksen valmistumista. Törmääminen ja nälkiintyminen ovat myös rengaslöytöaineistossa huuhkajan yleisimmät kuolinsyyt. Hiiripöllö Kuvan mukaan hiiripöllö on vuosikaudet lähes tyystin puuttunut Suomen pesimä Iinnustosta. Oikeastaan ei pitäisi lainkaan puhua "Suomen" hiiripöllöpopulaatiosta. Hiiripöllökantamme asianmukainen seuranta näet edellyttäisi yli maiden rajojen ulottuvaa yhteistyötä ainakin norjalaisten, ruotsalaisten ja etenkin venäläisten tutkijoiden kesken. Vapaaehtoiselle organisaattorille olisi työmaata kerrakseen. Kuka ryhtyy selvitysmieheksi? Kesällä 99 hiiripöllö teki paluun Suomeen ja pesiä löydettiin pitkästä aikaa kohtuullisesti. Myyrämailta löytyi otettavaa Pohjois-Pohjanmaalla (alue 8) ja siellä todettiinkin yli puolet maamme hiiripöllön pesinnöistä. Yksin Reijo Kylmänen ilmoitti lomakkeellaan kuusi aloitettua pesintää. Eteläisimmät pesinnät raportoitiin Kainuusta (alue 8), mikä kuvastaa hiiripöllöjen ahtautumista pienelle alueelle. Suomalaisesta syntyperästä kertovan yksilöllisen renkaan sai 94 hiiripöllöä. V arpuspöllö Ilmoitettujen varpuspöllön pesintöjen määrä väheni noin sadalla. Se on paljon, varsinkin kun edellisvuoden lähtötaso oli 74 pesintää. Tutkittujen varpuspöllönpönttöjen ja tikankolojen määrä kuitenkin lisääntyi liki yhdeksälläkymmenellä. Kuva osoittaa selkeästi, että myyrälama vaikuttaa myös varpuspöllökantoihin, ainakin sellaisina vuosina, jolloin korvaavaa ravintoa ei ole tarjolla. Populaatioindeksin raju kasvu kuvassa johtunee pelkästään varpuspöllöseurannan parantumisesta. Etenkin Pirkanmaalla tehostunut seuranta on viime vuosina heijastunut voimakkaasti myös koko maan aineistoon. 0 (/\) L. l~\-j apinpo o ~ Strix nebulosa ( 00 \..ib!l...,. Jl : ~-r~ Kuva 8. Lapinpöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain (ks. kuva 3). Fig. 8. Yearly numbers of active nests and occupied territories of Strix nebulosa (cf Fig. 3 ). Lehto- ja viirupöllö Kevättalvella, helmi-huhtikuussa 99 kannettiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon melkoinen määrä Etelä-Suomesta kuolleina löytyneitä lehto- ( kpl) ja viirupöllöjä ( 9 kpl). Lukumäärät ovat huomattavasti suurempia kuin edeltäneinä vuosina vastaavana ajankohtana. Kun kevättalven petolliset sulakelit yllättäen kääntyivät kunnon pakkasiksi, jo entuudestaan vähälukuisen karvakansan turvaksi (tai turmaksi) muodostui jäinen kansi. Monet pöllöt olivat nälän pakottamina viimeisillä voimillaan hakeutuneet asutuksen lähelle apetta etsimään. Kuolleita pöllöjä löytyi mm. navetan vintiltä, liiteristä ja traktorin peräkärrystä! Pöllöille tehtiin kuolinsyytä selvittävä ruumiinavaus Helsingin EELA:ssa. Kaikki lehtopöllötja viirupöllöä olivat kuolleet ravinnon puutteesta johtuvaan nääntymiseen, loput kolme viirupöllöä siipivammojen seurauksena. Ruumiinavauksen ja kuolinsyytutkimuksen jälkeen kaikki linnunnahat ja palanen pakastettua rintalihasta palautetaan EELA:sta Eläinmuseolle. Nahat liitetään konservoinnin jälkeen Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin ja lihasnäytteet lähtevät ympäristömyrkkyanalyyseihin. Emme tiedä, oliko tilanne samanlainen muissakin Etelä-Suomen eläintieteellisissä museoissa. Joka tapauksessa kevättalvella 99/9 harventui sekä lehto- että viirupöllökanta ainakin Etelä-Suomessa tappotalven 98/87 tapaan. Kuolonkevään 99 vaikutukset näkyvät syvinä notkahduksina, paitsi aloitettujen pesintöjen, myös asuttujen reviirien määrissä (kuva ). Kuvaan 7 on koottu lehto- ja viirupöllön pesäpoikastenja aikuislintujen rengastusmäärät Suomessa vuosina Selvä nousujohteisuus viirupöllön rengastusmäärissä selittyy osittain viirupöllön runsastumisella, mutta myös rengastuksen tehostumisella. Tarkkaan seuratulla Kanta-Hämeen tukimusalueella viirupöllökanta on pysytellyt jokseenkin samalla tasolla koko jakson ajan. 0 LINNUT-VUOSIKIRJA 99

11 Petolintuseuranta 99 Lapinpöllön pesä. Kiiminki Markku Hukkanen. A nest of the Great Grey Owl. Lehtopöllön rengastusmäärät sen sijaan eivät ole kasvaneet, vaikka seuranta-aktiviteetin pitäisi vaikuttaa myös sen pesien etsintään ja sitä kautta myös rengastusmääriin. Jos toiminnan tehostuminen voitaisiin kuvassa ottaa huomioon, olisiko tällä tavalla korjatussa todellisessa lehtopöllökuvassa sittenkin havaittavissa vähittäinen laskeva suuntaus? Joka tapauksessa näyttää siltä, r Helmipöllö Aegolius funereus 4000 että lehtopöllökanta ei ole vielä täysin palautunut 970-luvun alun tasolle. Lapinpöllö Kemin-Tornion seudulla (alue 9) Suopajärven veljekset Matti ja Pekka ovat tehneet ansiokasta työtä pyydystämällä järjestelmällisesti tämän nomadin lajin emoja. Vuonna 99 lapinpöllö oli pesimälaji- na Matti Suopajärven sanoin "yllättävän vähälukuinen". Koko maasta ilmoitettujen pesintöjen määrä oli kuitenkin kohtuullinen, joskin jäi kauas vuosien 989 ( 00 pesintää) ja 99 (9) luvuista (kuva 8). Markku Hukkasen tutkimusruudulta Kiimingissä löytyi seitsemän poikasen poikue. Kuten tavallista, koitui sisarusten välinen kokoero nytkin nuorimmaisten kohtaloksi: pahnan pohjimmaiset, kaksi pienintä, katosivat poikasajan edetessä. Lajin vakaalta esiintymisalueelta Pohjois-Karjalasta (alue 7) ilmoitettiin vähän pesintöjä. Savon (alueet 4 ja ) pesinnät yhdessä helmipöllöhavaintojen kanssa kielivät kohtuullisesta ravintotilanteesta alueella. Tätä tukee myös Sampo Liukon ilmoitus Etelä-Savon hyvästä myyrätilanteesta. Varsinais-Suomeen (alue ) on Sven Nordqvistin sanoin syntymässä omituinen tilanne: "Samaan aikaan kun helmipöllöjä tuskin kuulee, on lapinpöllöstä kuin varkain tullut pesimälaji". Siellä varmistettiin kolme pesintää. Sarvipijl[ö Etelä-Suomessa sarvipöllön normaali muuttoaika oli energiataloudellisesti ilmeisen hankala. Aikavälillä tuotiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kahdeksan kuollutta sarvi- %~ ~ Helmipöllö Aegolius funereus % koko maa 9% 3000 ~::: U, J,l,~,i % 3% 0%_c J Vuosi Kuva 0. Helmipöllön pesimisprosentin vaihtelu koko maan aineistossa. Pesimisprosentti saadaan suhteuttamalla aloitettujen pesintöjen osuus tarkastettujen kalojen määrään. Fig. 0. The percentage of active nests ofaegolis jieres in ali potential nest-boxes ane/ natural ho!es checked in Finlandji om 98 to 99. Kuva 9 (vasemmalla). Helmipöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain (ks. kuva 3). Fig. 9 ( left). Yearly numbers of active nests ane! occupied territories of Aegolius funereus (cf Fig. 3). LINNUT-VUOSIKIRJA 99

12 Petolintuseuranta 99 pöllöä. Kaikkien kuolinsyyksi todettiin ruumiinavauksessa Helsingin EELA:ssa nälkiintyminen. Myöhemmin saapuneet saattoivat pärjätä paremmin, sillä esim. toukokuun alussa Helsingissä huhuillut koiras onnistui pesinnässään aina maastopoikasiin asti. Vuonna 99 sarvi pöllö pesi vähälukuisena eri puolilla maata. Koko maasta ilmoitettujen pesintöjen määrä jäi noin sataan. Näistä lähes viidennes todettiin Keski-Pohjanmaalla (alue 74), missä kolme edellistä vuotta olivat sarvipöllön katovuosia. Suopöllö Ruutuseurannalla ei saada suopöllökannan kehityksestä riittävän täsmällistä tietoa. Laji on kuitenkin näkyvä, saalistaa päiväsaikaan ja reviirit ovat helposti todettavissa. Ensimmäistä kertaa sitten vuodesta 98 alkaneen petoseurannan tehostamisen, petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla ilmoitettiin koko maasta enemmän suo- kuin sarvipöllöreviirej ä. Pesivät suopöllöt hakeutuivat Pohjanmaan (alueet 74 ja 8) perinteisille myyrälakeuksille, josta löytyi kaksi kolmasosaa ilmoitetuista pesinnöistä. Piekanojen esiintymisestä poiketen vain pieni osa suopöllöistä pesi Kemin-Tornion (alue 9) seudulla. Helmipöllö Jos vaakatasoon asetettu Suomen kartta kuormitettaisiin vuonna 99 todetuilla helmipöllön pesinnöillä, se kallistuisi pohjoisen suuntaan. Koko maan helmipöllöistä yli 7 % pesi Pohjanmaalla (alueet 74 ja 8), Kainuussa (alue 8) ja Kemin-Tornion (alue 9) seudulla. Huippuvuonna 989 runsaiden pesintöjen alue osui länsirannikolle ja koko esiintymisen painopiste oli tuolloin selvästi eteläisempi (kuva 9). Pekka Helo kertoi vastaavanlaisen helmipöllövuoden osuneen Kainuuseen viimeksi vuonna 977. Nyt hänen tarkastamistaan asumiskelpoisista pöntöistä 4 % oli asuttuja. Kaikkien tarkastettujen pesäkolojen pesimäprosentit Savossa (alueet ja 4) sekä Pohjois-Karjalassa (alue 7) viittaavat harvahkoon pesintään; vielä harvemmassa pesinnät olivat Suomenselällä (alue 7 ), Suupohjassa (alue 7) ja Merenkurkussa (alue 73). Eteläisin Suomi jäi lähes tyystin vaille helmipöllöjä vuonna 99. Kriittinen lukija saattaa kysyä, johtuuko vuoden 989 jälkeen havaittava helmipöllön huima alamäki osittain pönttöjen tarkastusinnon laantumisesta. Vastauk- semme on ei. Laskimme nimittäin koko maan aineistosta myös helmipöllön vuosittaisen pesimisprosentin eli pesien määrän suhteutettuna tarkastettujen pönttöjen määrään. Tulokseksi saatu käyrä (kuva 0) on lähes identtinen niiden tulosten kanssa (kuvat ja 9), joissa pönttöjen tarkastustehokkuutta ei ole otettu huomioon. Joko tänä vuonna ( 997) helmipöllökäyrät taas kipuavat huipputasolleen? Harvinaisuudet Niittysuohaukkapari oleskeli reviirillään Satakunnassa. Lajin pesäpoikaset ovat rengastustoimiston asettamassa rengastuskiellossa, joten pesää ei etsitty - pesinnän onnistumisesta ei myöskään kantautunut tietoja. Kymenlaaksossa asusti punajalkahaukka. Lapista ilmoitettiin seitsemän aloitettua tunturihaukan pesintääja lisäksi yhdeksän asuttua reviiriä, joilla aloitettua pesintää ei todettu. Emoja pyydystämään! Petolintuseuranta sujuu monen lajin osalta varsin hyvin, kun on kyse populaation koon vaihtelun ja pesimistuloksen selvittämisestä. Tärkeä populaation kokoon vaikuttava osatekijä on kuolevuus. Kuolevuuden selvittämiseksi tarvitaan, paitsi varsinaisia rengaslöytöjä, etenkin elävistä linnuista tehtyjä kontrolleja. Kuolevuuden laskemiseksi riittävä aineisto on koossa vasta muutamasta lajista. Lehto- ja viirupöllöemojen (pesivistä naaraista arviolta 0-0 % pyydystetään vuosittain) lisäksi vain helmipöllöemoja (naaraat ovat nomadeja!) on pyydystetty analysointia silmällä pitäen riittävästi. Nomadeja rengastamaan! Jos halutaan olla täsmällisiä, nomadien eli ravintotilanteen mukaan pesäpaikkaa vaihtavien lajien kohdalla ei voida lainkaan puhua "Suomen" kannoista, koska Suomen kantoja ei oikeastaan ole. Nomadeilla ei ole kotimaata. Ne pesivät laajalla alueella, ja pesintöjen alueellinen painopiste vaihtelee vuosittain. Nomadit ovat "kotoisin" kunakin vuonna sieltä, missä ravintoa on riittävästi. Seuraavan kerran, kun käsillä on hyvä hiiripöllövuosi (tai jokin muu nomadinen laji, esim. lapinpöllö, pesii Suomessa run- Taulukko. Suurimmat todetut aloitettujen pesintöjen määrät seurantaruuduilla 99 sekä ao. ruutujen vastuuhenkilöt vuonna 99. Table. The number of active nests found at some of the best studied O x O km grid-squares in 99. A = raptors and ow/s, B = ow/s, C = raptors, D = Lapland, raptors and owls. A. KAIKKI PETOLINNUT 47 Tihinen, Reino 34 Vikström, Sten 3 Tihinen, Reino 30 Hukkanen, Markku 9 Tihinen, Reino 8 Ruuskanen, Keijo 8 Vikström, Sten Björk, Johnny & Vikström, Sten Perälä, Harri 3 Björk, Johnny B. PÖLLÖT 4 Hukkanen, Markku 8 Vikström, Sten Tihinen, Reino 4 Vikström, Sten Björk, Johnny Björk, Johnny & Vikström, Sten Pynssi, Kai C.HAUKAT 3 Tihinen, Reino 30 Tihinen, Reino Tihinen, Reino 9 Nikkanen, Pertti 8 Perälä, Harri Ahola, Kari / KBP Vikström, Sten Nikkanen, Pertti 4 Vikström, Sten 3 Björk, Johnny & Vikström, Sten 3 Lokki, Heikki 3 Tenhunen,Juha D. LAPPI, KAIKKI PETOLINNUT 8 Ylipekkala, Jouni 4 Aikio, Esko 3 Iso-Iivari, Lasse saana), pitäisi ehdottomasti keskittyä ko. lajin pesien etsintään ja rengastaa poikasia "niin paljon kuin sielu sietää". Erityisen tärkeää tietenkin olisi myös pesivien emojen rengastaminen. Rengastuksista saadaan löytöjä ja kontrolleja ja vain niiden avulla voidaan saada tähdellistä uutta tietoa näistä lintumaailman paimentolaisista. Petofriikin kalenteri: täynnä! Petoruudun tutkiminen tarjoaa lintuharrastajalle loistavan mahdollisuuden purkaa toimintatarmoaan yhdistämällä sekä LINNUT-VUOSIKIRJA 99

13 Petolintuseuranta 99 huvin (virkistyksen) että hyödyn (tutkimuksen) harrastukseensa. Osanottajien ei totisesti tarvitse pähkäillä, kuinka kuluttaa vapaa-aikaansa petolintukaudella maalis-elokuussa! Pasmat ovat selvät: ruudulla järjestetään ) pöllöjen kuunteluyöt maaliskuussa, ) haukkojen soidintarkkailupäivät huhtikuussa, 3) pöllönpesien etsintätalkoot toukokuussa, 4) haukan pesien etsintätalkoot kesäkuussa, ) pöllöpoikueiden kuunteluyöt kesäkuussa ja ) haukkapoikueiden kuunteluaamut heinäkuun lopulla. Ja lopun vuotta voi vaikka nikkaroida pönttöjä, rakentaa tekopesiä tai etsiä aiemmin kateissa olleita pesiä "varastoon" seuraavaa kautta varten. Perusta uusi ruutu! Petolintuseurantaan voi osallistua kuka tahansa petolinnuista ja niiden suojelusta kiinnostunut lintuharrastaja. Petoruudun tutkiminen on melkoisesti jalkatyötä vaativaa puuhaa, ja mitä useampi jalkapari on käytettävissä, sen tehokkaammaksi takseeraus muodostuu (ja sitä vähemmän omat kengät "kastuvat"). Jos haluat antaa panoksesi petolintujen seurantaan ja suojeluun, kokoa ympärillesi tiivis porukka, joukossa mieluusti ainakin yksi rengastaja, ja perusta uusi petoruutu kernaimmin Pohjois-Suomeen, jos ruutia vain riittää. Varmista kuitenkin ensin rengastustoimistosta, että kyseinen ruutu ei jo ole seurannan piirissä. Saat samalla tietää, keitä rengastajia alueella entuudestaan toimii. Mitä tasaisemmin ja kattavammin ruutuja saadaan ympäri Suomea, sen luotettavammiksi tulokset muodostuvat. Tilaa takseerausohjeet heti (puh )! Kiitokset Suomalaiset petolintuharrastajat ansaitsevat lämpimät kiitoksemme: monumentti on teidän. Heikki Lokki uhrautui taas ker- ran ja teki pikatoimituksella pari "pikku ohjelmaa" tulosten käsittelyä varten. Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 99 The nationwide monitoring study on common birds of prey staited in 98, the Raplor Grid (Saurola 98), continues.!n 99, bird ringers and other amateur ornithologists searched for nests and territories in 00 study plots (] 0 X 0 km, national grid). Additional breeding data outside the study plots has been requested from ringers with a 'Raptor Questionnaire' since 98.!n 99, more than potential nest sites were checked, and more than occupied territories including 400 active nests found (Tables -3 and ). Fig. shows the annual variation in the numbers of occupied territories and active nests of most species. The year 988 was chosen as a reference year to which ali the other years were scaled. Most of the populations have remained at the same general level during the last years, although numbers of microtine specialists have fuctuated widely from year to year. The wide and random fuctuation in the numbers of nests found in Pernis apivorus and Fa/co suhhuteo in Fig. is partly due to their small number overall.!n 99, the population level of Accipiter gentilis reached it's lowest value since 98 (Fig. ), and the numbers of occupied nests reported on the Raptor Questionnaire also show decreasing trends in southern Finland (Fig. 3). Buteo lagopus bred a bit further south than usually (Fig. 4), and Falco tinnunculus scored a new Finnish record of3 47 ringed nestlings (Fig. ). Saurola ( 99) has earlier published diagrams on the numbers of active nests and occupied territories of owls found by bird ringers. Some of the diagrams have now been updated (Figs., 8 and 9), and some new ones concerning diurnal birds of prey are also given (Figs. 3-). Fig. 0 shows the percentage of active nests of Aegoliusfunereus in all potential nest-boxes. The harsh environmental conditions in early 99 resulted in high mortality among owls.!n March-April 0 dead individuals of seven owl species were brought into the Zoological Museum in Helsinki.!n 87 % of the cases the cause of death was starvation. Consequenly the population indices of most microtine specialists were low or average in 99 (Fig. ).!n the northern part of the country, the nomadic species Surnia ulula (Fig. ) and Strix nehulosa (Fig. 8) occurred in fairly good numbers for a long time.!n spite of the hard times, the breeding performance of most species remained at an average level (Table 4 ). The numbers of nest-boxes for owls put up by ringers have increased heavily during the last two decades. This is reflected in an increase in the numbers of Strix uralensis nestlings ringed but not in the corresponding numbers of Strix aluco (Fig. 7). This suggests indirectly that the Finnish population of Strix aluco is now in fact at a lower level than in the early 970s. Kirjallisuus Emerius, G. 994: Berguv Nord, Norrbotten Fåglar i Norrbotten 3: 8-9. Haapala, J., Lehtonen, J. T.. Korhonen.]. & Saurola, P. 993: Petolintuvuosi 99: Yltäkylläisyydestä niukkuuteen (Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 99). -Linnut 8( ): 8-7. Haapala, J., Korhonen, J. & Saurola, P. 99: Suomen petolintuvuosi 99: Alamäen alkuliukua (Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 99). -Hippiäinen (): 4-. Jorgensen, H. E. 989: Danmarks Rovfugle - enstatusoversigt. Fredrikshus. 333 s. Kakko, A. 99: Petolinnut Aureola 0: 0-9. Kjellen, N. 99: Brun kärrhök-en framgångsrik art enligt riksinventering 99. -Vår Fågelvärld :- Korpi mäki, E. 993: Tuulihaukka. -Teoksessa: Forsman, D. (toim.), Suomen haukat ja kotkat, s Kirjayhtymä, Helsinki. Kriiger, 0. & Stefener, U 99: Nahrungsökologie und Populationsdynamik des Habichts Accipiter gentilis im östlichen Westfalen. -Vogelwelt 7: -8. Liehu, H., Suopajärvi, P. & Ylipekkala, J. 99: Petolintujen pesintä Tornion ja Kemin seuduilla Sirri 0: Saurola, P. 98: The raptor grid: an attempt to monitor Finnish raptors and owls. -Vår Fågelvärld. Suppl.: Saurola, P. (toim.) 99: Suomen pöllö! (Summary: Owls of Finland). WSOY, Porvoo. 7 s. Siira, J. 994: Liminganlahden muuttuva linnusto. -Aureola 9: Sojamo, E. 993: Nuolihaukka. -Teoksessa: Forsman, D. (toim.) Suomen haukat ja kotkat, s Kirjayhtymä, Helsinki. Tast, A. & Vartia, A. 99: Pöllölintujen kuolinsyiden kartoittaminen EELA:n aineistosta vuosilta Syventävien opintojen tutkielma. Patologisen anatomian laitos, Helsingin yliopisto. Kirjoittajien osoite/authors' address Rengastustoimisto PL 7 FIN-0004 Helsingin yliopisto LINNUT-VUOSIKIRJA 99 3