Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 108/2001 vp Moottoriteiden talvirajoitukset Eduskunnan puhemiehelle Maanteillämme noudatetaan talviaikana talvinopeusrajoituksia, jotka ovat maanteillä 80 kilometriä tunnissa ja moottoriteillä 100 kilometriä tunnissa. Joillakin Lapin tieosuuksilla lienee poikkeuksia näistä rajoituksista. Maanteillämme talvirajoitukset jotenkin voi hyvällä tahdolla ymmärtää. Maamme pisimmällä ja hienoimmalla moottoritiellä Helsingistä Tampereelle ymmärtämiseen ei riitä edes hyvä tahto. Nykyaikaisilla autoilla ja renkailla kyseisellä autobaanalla 100 kilometrin nopeusrajoitus on tarpeeton eikä sitä kukaan edes noudata. Ei noudata siksi, ettei se ole mielekästä. Moottoriteillä yleensäkin, mutta erityisesti Helsinki Tampere-moottoritiellä talvinopeusrajoituksista pitäisi luopua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Katsooko hallitus, että Helsinki Tampere-moottoritiellä ajonopeuden talvirajoituksista voidaan luopua ja käyttää myös talvella 120 kilometrin ajonopeutta? Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 108/2001 vp: Katsooko hallitus, että Helsinki Tampere-moottoritiellä ajonopeuden talvirajoituksista voidaan luopua ja käyttää myös talvella 120 kilometrin ajonopeutta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Talviajan nopeusrajoituksista tehtiin pysyväisluonteinen päätös vuonna Tällöin annettiin Tielaitokselle ohjeet, joiden mukaan kaikki moottoriteiden 120 km/h-nopeusrajoitukset alennetaan talviajaksi arvoon 100 km/h. Kysymyksen perusteluissa viitataan nykyaikaisiin autoihin ja renkaisiin ja tällä perusteella pidetään 100 km/h:n nopeusrajoitusta tarpeettomana. On totta, että autot ja renkaat ovat jossain määrin kehittyneet. Liikenneturvallisuuden kannalta on kuitenkin ratkaiseva merkitys renkaiden ja tienpinnan välisellä kitkalla. Kun kesäolosuhteissa renkaan ja tienpinnan välinen kitkakerroin on suuruusluokkaa 0,7 0,9, talviolosuhteissa jäisellä tienpinnalla hyvilläkään nastarenkailla varustetun renkaan kitkakerroin ei juuri nouse arvoa 0,4 suuremmaksi. Suurin osa autoilijoista ajaa enemmän tai vähemmän kuluneilla renkailla, jolloin kitkakerroin jää tätäkin pienemmäksi. Jäisellä tienpinnalla renkaan ja tienpinnan välinen kitka jää näin ollen alle puoleen kesäaikaisesta arvosta. Usein väitetään, että jos tien pinta on talvella lumeton ja jäätön, se vastaisi täysin kesäolosuhteita. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että sulalla päällysteellä renkaissa käytetyt nastat huonontavat pitoa. Kesäolosuhteissa nastat kohottavat renkaan pintaa tiestä ja nastarenkaalla on kesärengasta huonompi pito. Ns. kitkarenkailla voidaan saada aikaan suhteellisen hyvä pito sulalla tiellä, mutta ne ovat jäisellä tiellä sen sijaan huomattavasti nastarenkaita huonommat. Kitkarenkaiden käyttö onkin nastarenkaisiin verrattuna vähäistä. Talvella eivät olosuhteet ole kesäolosuhteita vastaavia. Tiehallinto on seurannut liikenteen nopeuksia viime vuosina n. 250 mittauspisteen avulla, jotka sijaitsevat useimmiten pääteillä. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kesäaikana keskinopeus jää suurilla rajoitusarvoilla (100 ja 120 km/h) yleensä selvästi alle rajoitusarvon, kun taas pienillä rajoituksilla (80 km/h ja pienemmät) se on hieman rajoitusarvon yläpuolella. Talviaikana nopeudet laskevat kaikilla teillä olosuhteiden huonontuessa, eniten niillä teillä, joilla myös rajoitus alenee. Moottoriteillä ajettiin vuonna 1999 nopeusrajoituksen 120 km/h aikana keskimäärin nopeudella 113 km/h ja talvella rajoituksen 100 km/h aikana keskimäärin nopeudella 101 km/h. Uudella Helsinki Tampere-moottoritiellä nopeudet ovat olleet jossain määrin suurempia kuin vanhoilla moottoriteillä, mutta ero ei ole kuitenkaan huomattava. Esimerkiksi viime vuoden marrasjoulukuun keskiarvo kuudesta mittauspisteestä välillä Helsinki Tampere oli sama kuin edellä mainitun vuoden 1999 talvikuukausien lukema eli 101 km/h. Se ei siis kohonnut huolimatta lähes koko ajan vallinneista kesäkeleistä. Sään ja kelin salliessa pyrkivät autoilijat enimmäkseen ajamaan rajoitusarvon tuntumas- 2

3 Ministerin vastaus KK 108/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk sa. Helsinki Tampere-tiellä alennetun 100 km/h rajoituksen ylitti enemmällä kuin 10 kilometrillä tunnissa enää noin joka neljäs ajaja. Talvirajoituksen noudattamista moottoriteillä voidaan pitää jopa parempana kuin muilla teillä, missä keskinopeus ylittää rajoitusarvon hieman enemmän. Tienkäyttäjien suhtautuminen talvirajoituksiin on kyselyjen perusteella muuttunut viime vuosina entistä myönteisemmäksi eikä moottoriteiden rajoituksista ole juurikaan tullut kielteistä palautetta. Keskinopeuden alenemisesta talvikuukausina voidaan likimain puolet laskea nopeusrajoitusmuutoksen tiliin, muun johtuessa talven vaikeammista olosuhteista kesäaikaan nähden. Jos koko alenema on 10 km/h, nopeusrajoituksen vaikutukseksi keskinopeuteen jää 5 km/h. Tämä puolestaan merkitsee tutkimusten valossa likimain 20 %:n vähennystä talviaikaisten henkilövahinko-onnettomuuksien määrässä. Teiden ja autojen paraneminen on luonnollisesti eduksi liikenneturvallisuudelle, mutta ei tutkimusten mukaan vähennä nopeuden merkitystä vahinkotilanteissa. Talviaikana tulee mahdollisen liukkauden lisäksi muistaa myös muuta vuodenaikaa useammin esiintyvä pimeys. Pimeänä aikana on tutkimusten mukaan liikenneonnettomuuksien riski noin kaksinkertainen verrattuna valoisaan aikaan. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta. Päätös perustuu liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan suositukseen "Liikenneturvallisuussuunnitelma ". Periaatepäätöksessä on asetettu turvallisuustavoitteeksi, että vuonna 2010 liikennekuolemien määrän on oltava alle 250. Vuonna 2000 kuoli lähes 400 ihmistä. Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että nykyisessä liikenneturvallisuustilanteessa ei ole tarkoituksenmukaista nostaa nopeusrajoituksia Helsinki Tampere-moottoritiellä eikä muuallakaan. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2001 Liikenne- ja viestintäministerin sijaisena Ministeri Kimmo Sasi 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 108/2001 rd: Anser regeringen att de vintertida hastighetsbegränsningarna på motorvägen Helsingfors Tammerfors kan slopas och en hastighet på 120 kilometer i timmen tillämpas också på vintern? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: År 1992 fattades ett beslut av bestående art om vintertida hastighetsbegränsningar. Vägverket fick då direktiv att se till att hastighetsbegränsningen 120 km/t på samtliga motorvägar vintertid skulle sänkas till 100 km/t. I spörsmålets motivering hänvisas till moderna bilar och däck och anses på den grunden att det är onödigt att begränsa hastigheten till 100 km/t. Det är helt riktigt att bilar och däck har utvecklats i någon mån. Det avgörande för trafiksäkerheten är i alla fall hur stor friktionen mellan däcken och vägytan är. Under sommarförhållanden är koefficienten för friktionen mellan däck och vägyta omkring 0,7 0,9, medan den under vinterförhållanden på en isig vägyta sällan når över 0,4, inte ens om bilen är försedd med goda dubbdäck. Bilisterna kör mestadels med mer eller mindre slitna däck och då är friktionskoefficienten ännu lägre. På en isig vägyta är friktionen mellan däck och vägyta således mindre än hälften av vad den är på sommaren. Det påstås ofta att om vägytan på vintern är snö- och isfri, svarar den helt mot sommarförhållanden. Men enligt undersökningar ger dubbar på bar beläggning ett sämre väggrepp. Under sommarförhållanden höjer dubbar däcket ovanom vägytan och därmed ger ett dubbdäck sämre grepp än ett sommardäck. Så kallade friktionsdäck ger ett relativt gott grepp på bar väg, men på isig väg är de åter avsevärt sämre än dubbdäck. Friktionsdäck används också i mindre utsträckning än dubbdäck. Förhållandena på vintern motsvarar inte sommarförhållanden. Vägförvaltningen har under de senaste åren följt upp trafikhastigheterna med hjälp av ca 250 mätpunkter, vanligen på huvudvägarna. Generellt kan det noteras att medelhastigheten sommartid håller sig klart under begränsningen på vägar med höga begränsningar (100 och 120 km/t), medan den på vägar med låga begränsningar (80 km/t eller lägre) ligger något över begränsningen. Vintertid sjunker hastigheterna på alla vägar om förhållandena försämras, mest på de vägar där också begränsningen sjunker. På motorvägar med hastighetsbegränsingen 120 km/t körde bilister 1999 i snitt 113 km/t och på vintern medan begränsningen var 100 km/t i snitt 101 km/t. På den nya motorvägen Helsingfors Tammerfors har hastigheterna varit något högre än på gamla motorvägar, men skillnaden är inte betydelsefull. Till exempel i november-december 2000 var medelvärdet för sex mätpunkter mellan Helsingfors och Tammerfors det samma som för vintermånaderna 1999, dvs. 101 km/t. Det steg alltså inte trots att det nästan hela tiden rådde sommarföre. När vädret och väglaget tillåter tenderar bilister att köra i närheten av begränsningen. På vägen Helsingfors Tammerfors överskred bara omkring var fjärde bilist begränsningen på 100 km/t med mer än 10 km/t. Vinterbegränsningen följs rentav bättre på motorvägarna än på andra 4

5 Ministerns svar KK 108/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk vägar, där medelhastigheten överstiger begränsningen något mer. Enkäter visar att trafikanternas inställning till vinterbegränsningar har blivit allt positivare på senare år. Begränsingarna på motorvägarna har egentligen inte gett negativ feedback. Att medelhastigheten sjunker vintertid beror till omkring 50 % på de ändrade hastighetsbegränsningarna och resten på att förhållandena på vintern är sämre än på sommaren. Om farten totalt minskar med 10 km/t, beror 5 km/t på den effekt som hastighetsbegränsningen har på medelhastigheten. Enligt vissa utredningar betyder detta i sin tur inemot 20 % färre personskadeolyckor vintertid. Det är givetvis bra för trafiksäkerheten att vägar och bilar blir bättre, men enligt utredning gör de inte hastighetens roll mindre relevant i skadesituationer. Det är dessutom skäl att hålla i minnet att det vintertid inte bara är halt utan också mörkare än under andra årstider. Enligt undersökningar är olycksrisken i mörker omkring dubbelt så stor som i dagsljus. Statsrådet fattade den 18 januari 2001 ett principbeslut om förbättrande av säkerheten i vägtrafiken. Beslutet bygger på en rekommendation från delegationen för trafiksäkerhetsärenden, "Trafiksäkerhetsplan ". I principbeslutet ställs som mål att minska antalet dödsfall i trafiken till under 250 fram till År 2000 omkom inemot 400 personer i trafiken. Kommunikationsministeriet menar att det under rådande trafiksäkerhetsförhållanden inte är angeläget att höja hastighetsbegränsningarna vare sig på motorvägen Helsingfors Tammerfors eller någon annanstans. Helsingfors den 9 mars 2001 Kommunikationsministerns ställföreträdare Minister Kimmo Sasi 5