Saarijärven reitin ja Kivijärven ympäristön vedenlaatukartoitukset 2011

Transkriptio

1 Tapio Salminen Insinööritoimisto Saloy Oy 1 Saarijärven reitin ja Kivijärven ympäristön vedenlaatukartoitukset 2011 Johdanto: Saarijärven reitin vedet ovat Keski-Suomen heikoimmat suhteessa järvien virkistyskäyttöön. Paikalliset asukkaat ovat erityisen huolissaan kiintoaine- ja humuskuormituksen vaikutuksista järvien tilaan. Alueella onkin käyty vilkasta keskustelua järvien tilan heikkenemiseen johtaneista tekijöistä. Etenkin reitin yläosilla, kuten esimerkiksi Kyyjärven ympäristössä, on paljon soita ja turvemaita. Nämä ovat valtaosin ojitettu metsä- ja maataloutta sekä turvetuotantoa varten, mikä lisää vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Kunkin tekijän vaikutusta reitin järvien tilaan on kuitenkin vaikea yksilöidä, koska ainoastaan turvetuotannon päästöjä seurataan systemaattisesti. Tässä työssä tehtiin vedenlaatukartoituksia Saarijärven reitillä ja Kivijärven ympäristössä hyödyntäen mittauksissa uusinta veden laadun mittausteknologiaa. Työn tarkoituksena oli: 1) Selvittää veden kiintoainepitoisuuden ja orgaanisen aineksen, mitattuna veden kemiallisena hapenkulutuksena, määrien vaihtelua lukuisissa pisteissä ympäri Saarijärven reittiä ja Kivijärven ympäristöä. 2) Paikallistaa Kyyjärveen tulevia kuormituslähteitä: a) selvittämällä kunkin järveen laskevan joen/puron tuoman kuormituksen osuus orgaanisen aineksen kokonaiskuormituksesta ja b) mittaamalla pintaveden kiintoaineen ja sinilevien määrää järvellä. 3) Selvittää Vapon turvetuotantoalueiden valumavesien osuus tutkimusajankohtana Kyyjärveen kohdistuneesta orgaanisen aineksen kokonaiskuormituksesta. Kiintoaine on hiukkasmaista eloperäistä eli orgaanista tai epäorgaanista ainesta, joka pidättyy tietyn huokoskoon suodattimelle. Näin ollen esimerkiksi savi, turve tai levät ovat kiintoainetta. Veden kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää. Tämä aines voi olla liuennutta orgaanista ainesta kuten humusta, karjatalouden päästöjä, jätevettä tai em. hiukkasmaista orgaanista ainesta. Menetelmät: Saarijärven reitillä ja Kivijärven ympäristön vedenlaatukartoitus tehtiin välisenä aikana. Pääjärveen laskevista vesistä mittaukset tehtiin 12.7., Kyyjärven ympäristössä 19.7., ja 30.8., Kivijärven ympäristössä ja Saarijärven reitillä Pääjärvestä etelään 4.8. Edellä mainittuina päivinä mitattiin pintaveden kiintoainepitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) lukuisissa näytepisteissä. Mittauspisteiden sijainti näkyy erillisistä kartoista (Liitekartat 1 ja 2). Veden kemiallisen hapenkulutuksen mittaamisessa käytettiin S::CAN:in valmistamaa UV-VIS spektrofotometria. Mittaukset tehtiin 30 cm:n syvyydeltä veden pinnasta. Laitteen antama mittaustulos muunnettiin kemiallisen hapenkulutuksen arvoksi laboratoriossa analysoitujen, samoilta paikoilta samanaikaisesti otettujen, vesinäytteiden tulosten perusteella (Kuva 1). Näitä näytteitä otettiin Saarijärven reitiltä seuraavasti: kaksi pistettä Vahankajoen ympäristöstä, viisi pistettä Kyyjärven ympäristöstä, kuusi pistettä alempaa Saarijärven reitiltä.

2 2 Kuva 1. Optisen mittalaitteen ja laboratorionäytteiden kemiallisen hapenkulutuksen välinen riippuvuus. Suora on pakotettu origoon olettaen, että kemiallisen hapenkulutuksen ollessa nolla vedessä ei ole ainesta joka aiheuttaa kemiallista hapenkulutusta. Kiintoainemittauksissa käytettiin YSI:n valmistamaa moniparametrianturia, joka mittaa optisesti veden sameutta. Mittaus tehtiin 30 cm:n syvyydellä veden pinnasta. Kiintoainepitoisuus laskettiin anturin mittaamien sameusarvojen, ja vastaavien manuaalisten vesinäytteiden kiintoainepitoisuuden perusteella (Kuva 2). Näitä näytteitä otettiin Saarijärven reitiltä seuraavasti: viisi eri pistettä Mahlujärven ympäristöstä, kolme eri pistettä Pyhäjärven ympäristöstä. Kuva 2. Optisen mittalaitteen mittaamien sameusarvojen ja laboratorionäytteiden kiintoainepitoisuuden välinen riippuvuus. Suora on pakotettu origoon olettaen, että sameuden ollessa nolla vedessä ei ole kiintoainetta. Selvitystyön seuraavassa vaiheessa tehtiin tarkempi veden kemiallisen hapenkulutuksen kartoitus välisenä aikana kaikista kahdeksasta Kyyjärveen laskevasta merkittävästä purosta/joesta, Nopolanjoen valuma-alueella (14.645) sijaitsevien turvetuotantoalueiden (Savonneva ja Peuralinnanneva) ja Ähtyrinpuron valuma-alueella (14.644) sijaitsevan tuotantoalueen (Sammakkoneva) valumavesistä (Kuva 3.). Mittauspisteiden sijainnit on esitetty erillisessä kartassa (Liitekartta 3). Näytepisteissä mitattiin myös veden virtaama ja uoman poikkipinta-ala. Poikkipinta-ala mitattiin mittaamalla vesiuoman keskisyvyys ja leveys

3 mittanauhalla tai siltojen päältä maanmittauksesta tutulla 6 metriä pitkällä latalla. Virtauksen nopeus mitattiin sekuntikellolla erilaisten kelluvien esineiden avulla tunnetulta matkalta. 3 Kuva 3. Kyyjärven ympäristön 3. jakovaiheen valuma-alueet ja Kyyjärven vaikutuspiirissä olevat Vapon turvetuotantoalueet (Savonneva, Peuralinnanneva ja Sammakkoneva). Kyyjärvellä tehtiin myös kiintoaine- ja sinileväkartoitus veneestä käsin. Kartoituksilla selvitettiin veden laadun vaihtelua järvellä suhteessa näihin tekijöihin. Mittauksissa käytettiin veneen sivulle kiinnitettyjä antureita, jotka asennettiin 30 cm:n syvyydelle veden pinnasta. Kiintoainekartoituksessa käytettiin edellä kuvattua YSI:n sameusanturia. Sinileväkartoituksessa käytettiin TriOS:in valmistamaa fluorometria. Laite mittaa vedessä olevaa sinilevien yhteyttämispigmentin pitoisuutta, ja tätä kautta sinilevien määrää. Mittauksissa sinilevämäärä ja GPS-koordinaatit tallennettiin 1,5 sekunnin ja kiintoaineen tapauksessa 1 sekunnin välein. Mittausten aikana veneen kulkunopeus oli alhainen noin 7 km/h ja pidettiin vakiona. Kartoitusten reitti näkyy vihreällä erillisissä kartoissa (Liitekartat 4 ja 5). Mittauspäivinä sää oli aurinkoinen ja lähes tyyni. Ylimääräisen kohinan poistamiseksi aineistosta otettiin liukuva yhden minuutin keskiarvo. Mittausreittien ulkopuolisten pisteiden levä- ja kiintoainepitoisuudet laskettiin kaikkien mittauspisteiden painotettuna keskiarvona. Yksittäisen pisteen paino keskiarvossa oli 1/x 4, missä x on pisteen mittauspisteen etäisyys karttapisteestä. Voimakas eksponentiaalinen painotus antaa kaukaisille pisteille merkityksettömän painon ja toisaalta mittausreitin lähellä mitatun levä- ja kiintoainepitoisuuden. Kuvia mittauslaitteistosta on Liitteessä 6.

4 Tulokset: 4 Kemiallisen hapenkulutuksen arvot Saarijärven reitillä ja Kivijärven ympäristössä: Mittausten perusteella Kyyjärven sekä siihen laskevien jokien ja purojen vesien COD Mn -arvot olivat näytteenottoajankohtana yleisesti korkeammat kuin alempana Saarijärven reitillä olevien järvien (Liitekartta 1). Vesireitin COD Mn -arvot laskivat reittiä alaspäin mentäessä siten, että Kyyjärvestä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli 37,4 mg O 2 /l, Pääjärven pohjoisosan 32,2 mg O 2 /l, Pääjärven eteläkärjen (Lomakouheron kohdalla) 23,3 mg O 2 /l, Tuhmalammen 23,4 mg O 2 /l, Kalmarinselästä lähtevän veden 23,1 mg O 2 /l, Saarijärvestä lähtevän veden 20,0 mg O 2 /l ja Kiimasjärvestä lähtevän veden 16,6 mg O 2 /l. Saarijärven Pyhäjärvestä sekoittui Kiimasjärveen hyvin vähän orgaanista ainesta, kuten humusta, sisältävää vettä (COD Mn -arvo 5,6 mg O 2 /l). Tämä osaltaan selittää kemiallisen hapenkulutuksen arvon pienenemisen aivan Saarijärven reitin alaosassa Kiimasjärven jälkeen. Kivijärven mittausten tulokset on esitetty Liitekartassa 1. Kiintoainepitoisuudet Saarijärven reitillä ja Kivijärven ympäristössä: Mittausten perusteella myös veden kiintoainepitoisuudet olivat hieman suuremmat Saarijärven reitin latvaosissa kuin alempana reitillä sijaitsevissa järvissä (Liitekartta 2). Kartoituksen korkein arvo mitattiin Kivijärvestä Purankylän kohdalta (38,5 mg/l). Korkeita arvoja mitattiin myös eräiden turvetuotantoalueiden valumavesistä (Vehkaneva 21,2 mg/l, Isoneva 8,1 mg/l, Pirttiahonsuo 17,5 mg/l, Peuralinnanneva 20,2 mg/l). Kivijärven mittausten tulokset on esitetty Liitekartassa 2. Täytyy kuitenkin huomata, että virtaamaa näiltä alueilta oli näytteenottohetkellä vähän, joten kuormitus ei muodostu suureksi (ks. seuraava kappale). Veden kemiallisen hapenkulutuksen kartoitus Kyyjärveen laskevista virtaavista vesistä: Kyyjärveen laskevissa joissa/puroissa veden COD Mn -arvo vaihteli välillä 36,2-53,0 mg O 2 /l (Liitekartta 3). Kyyjärven vaikutuspiirissä Vapon turvetuotantoa on Kyyjärven länsipuolella Nopolanjoen valuma-alueella (Savonneva ja Peuralinnanneva) ja Ähtyrinpuron valuma-alueella (Sammakkoneva). Kyyjärveen virtaa vettä myös useilta muilta valuma-alueilta, joilla ei ole turvetuotantoa. Nopolanjoen valuma-alueelta vedet virtaavat Kyyjärveen Nopolanjoen kautta. Nopolanjoesta mitattu kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli 51,4 mg O 2 /l (Liitekartta 3). Peuralinnannevalta lähtevän veden kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli samaa luokkaa 51,3 mg O 2 /l ja Savonnevalta lähtevän veden hieman korkeampi 62,2 mg O 2 /l. Näiltä turvetuotantoalueilta lähtevän veden määrä (yht m 3 /vrk) oli mittausajankohtana hyvin vähäinen verrattuna Nopolanjoesta Kyyjärveen virtaavaan vesimäärään ( m 3 /vrk). Matkan varrella Hirvijokeen ja Nopolanjokeen joutui siis hyvin paljon vettä, joka vastasi laadultaan (orgaanisen aineksen pitoisuus) Peuralinnannevan valumavettä. Myös valumaalueilta, joilla ei ole turvetuotantoa, mitattiin yhtä korkeita veden kemiallisen hapenkulutuksen arvoja. Esimerkiksi Kyyjärven alueeksi kutsutulta valuma-alueelta (14.643) vetensä saavasta Tekolanpurosta mitattu kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli 53,0 mg O 2 /l. Kyyjärveen laskevien jokien/purojen yhteenlaskettu virtaama mittauspäivänä oli noin l/s. Mittausten mukaan Kyyjärveen tuli COD-kuormaa näiden vesien mukana yhteensä noin kg/vrk. Turvetuotantoalueilta (Savonneva, Peuralinnanneva ja Sammakkoneva) lähtevien purojen virtaama oli yhteensä 100 l/s ja yhteenlaskettu COD-kuorma 515 kg/vrk. Karkeasti voidaan arvioida, että Vapon turvetuotantoalueilta lähtevien valumavesien osuus Kyyjärveen tulevan orgaanisen aineksen kuormituksesta oli mittausajankohtana noin 2,7 %. Tulosten vertailu alueella otettujen vesinäytteiden antamiin tuloksiin Taulukoissa 1 ja 2 on verrattu mittalaitteen kemiallisen hapenkulutuksen arvoja ja taulukoissa 3 ja 4 kiintoainepitoisuuksia tutkimusalueella otettujen vesinäytteiden antamiin tuloksiin. Vaikka verrattavat näytepisteet, näytteenottosyvyys ja ajankohta eivät kaikissa vertailupareissa ole täysin samat, eri menetelmillä tehtyjen kemiallisen hapenkulutuksen määritysten tulokset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samaa suuruusluokkaa. Toisaalta kiintoainemittaustulosten välillä on melko paljon eroa, mikä selittynee veden kiintoainepitoisuuden suurella ajallisella ja paikallisella vaihtelulla.

5 Taulukko 1. Mittalaitteella (UV-VIS spektrofotometri) saatujen kemiallisen hapenkulutuksen arvojen vertailu Elykeskuksen näytteenottojen tuloksiin. 5 Ely-keskus (lähde: Hertta) Saloy Oy Valuma-alue Paikka COD Mn (mg O 2/l) Syvyys (m) Päivämäärä Mittalaite (mg O 2/l) Syvyys (m) Päivämäärä Kivijärven selkä 12,0 1, ,2 0, Pääjärvi 30,0 1, ,7 0, Nopolanjoki 53,0 1, ,4 0, Konttijoki 42,0 0, ,0 0, Luksanjoki 63,0 0, ,3 0, Pääjärvi 30,0 1, ,7 0, Taulukko 2. Mittalaitteella (UV-VIS spektrofotometri) saatujen kemiallisen hapenkulutuksen arvojen vertailu turvetuotannon velvoitetarkkailun näytteenottojen tuloksiin. Velvoitetarkkailu (lähde: NabLabs) Saloy Oy Valuma-alue Paikka COD Mn (mg O 2/l) Syvyys (m) Päivämäärä Mittalaite (mg O 2/l) Syvyys (m) Päivämäärä Peuralinnanneva (pvk, ap) 58,0 Mittakaivo ,3 0, Kortejärvi 43,0 1, ,4 0, Iso-Punsa 32,0 1, ,5 0, Mustapuro 58,0 0, ,3 0, Savonneva lähtevä 62,0 1, ,2 0, Iso-Korppinen 56,0 1, ,8 0, Pirttiahonsuo (pvk, ap) 95,0 Mittakaivo ,2 0, Luksanjoki 48,0 0, ,3 0, Isoneva (Ison Pirttijärven ymp.) 34,0 1, ,6 0, Vehkaneva (matkusjoki yp.) 46,0 0, ,0 0, Vehkaneva (matkusjoki ap.) 48,0 0, ,4 0, Taulukko 3. Mittalaitteella (sameusanturi) saatujen kiintoainepitoisuuksien vertailu Ely-keskuksen näytteenottojen tuloksiin. Ely-keskus Saloy Oy Valuma-alue Paikka Kiintoaine GF/C (mg/l) Syvyys (m) Päivämäärä Mittalaite (mg/l) Syvyys (m) Päivämäärä Nopolanjoki 25,0 1, ,2 0, Konttijoki 3,3 0, ,1 0, Luksanjoki 7,4 0, ,9 0, Taulukko 4. Mittalaitteella (sameusanturi) saatujen kiintoainepitoisuuksien vertailu turvetuotannon velvoitetarkkailun näytteenottojen tuloksiin. Velvoitetarkkailu (NabLabs) Saloy Oy Valuma-alue Paikka Kiintoaine GF/C (mg/l) Syvyys (m) Päivämäärä Mittalaite (mg/l) Syvyys (m) Päivämäärä Peuralinnanneva (pvk, ap) 1,3 Mittakaivo ,2 0, Kortejärvi 1,7 1, ,5 0, Iso-Punsa 2,4 1, ,0 0, Savonneva lähtevä 6,0 1, ,5 0, Iso-Korppinen 7,3 1, ,5 0, Pirttiahonsuo (pvk, ap) 94,0 Mittakaivo ,5 0,

6 Luksanjoki 3,1 0, ,9 0, Isoneva (Ison Pirttijärven ymp.) 1,6 1, ,1 0, Vehkaneva (matkusjoki yp.) 2,2 0, ,2 0, Vehkaneva (matkusjoki ap.) 2,7 0, ,0 0, Kyyjärven kiintoaine-/sinileväkartoitus: Kartoituksen aikana Kyyjärven pintaveden sinilevä- ja kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia (Liitekartat 4 ja 5). Kyyjärven sinileväpitoisuudet olivat korkeimmillaan järven pohjoispäässä kohdassa, jossa Kortejoki laskee järveen. Veden kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan järven pohjois-keskiosassa erityisesti järven itärannalla. Samansuuruisia pitoisuuksia mitattiin myös järven eteläosasta. Johtopäätökset: Saarijärven reitin järvien ja virtaavien vesien kiintoainepitoisuudet ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot vaihtelivat suuresti eri alueiden ja näytepisteiden välillä. Mittausten mukaan reitin latva- ja keskiosalla sijaitsevien järvien vesi oli runsashumuksista (COD Mn -arvo > 20 mg O 2 /l). Toisaalta reitin alaosalla sijaitsevasta Pyhäjärvestä reitille sekoittui melko kirkasta vettä (COD Mn -arvo < 10 mg O 2 /l), mikä laski veden humuksisuutta reitin alaosalla. Saarijärven reitin latvavesien suuret kemiallisen hapenkulutuksen arvot selittää alueen suoperäisyys. Suo- ja turv ta huuhtoutuu vesiin luontaisesti runsaasti orgaanista ainesta, etenkin humusta. Ihmistoiminta, kuten turvemaiden maatalous, metsätalous ja turvetuotanto, näillä alueilla lisäävät etenkin orgaanisen kiintoaineksen huuhtoumia. Nämä yhdessä vaikuttavat veden kemiallisen hapenkulutuksen arvoja nostavasti. Kyyjärveen virtaa vettä valuma-alueilta, joilla on turvetuotantoa ja valuma-alueilta, joilla ei ole turvetuotantoa. Näiltä valuma-alueilta purkautuvista vesistä mitattiin korkeita hapenkulutuksen arvoja riippumatta siitä, oliko alueella turvetuotantoa vai ei. Tutkimusajankohtana Vapon turvetuotannon aiheuttaman orgaanisen kuormituksen osuus, mukaan lukien humus, Kyyjärven kokonaiskuormituksesta oli alle kolme prosenttia. Nopolanjoen valuma-alueella, missä Vapon turvetuotantoalueet sijaitsevat, on myös jonkin verran yksityisten omistamia tuotantoalueita, joiden kuormitusta ei mitattu. Silti voidaan sanoa, että pääosa Kyyjärveen tulleesta orgaanisen aineksen kuormituksesta tuli mittausajankohtana muualta kuin turvetuotannosta kuten luonnon taustahuuhtoumasta ja turvemaiden maa- tai metsätaloudesta. Tätä johtopäästöstä myös tukevat järvellä tehdyt kiintoaine- ja sinileväkartoitukset.

7 Liitekartta 1. Saarijärven reitin ja Kivijärven ympäristön COD- mittaukset mg O2/l Mittaukset tehty Insinööritoimisto Saloy Oy

8 20, VEHKANEVA 42,2 48,0 26,1 27, ,0 30,4 17,1 18,1 22,0 34,6 17,1 62,6 ISONEVA 11,2 32,6 15,0 17,4 42,6 PEURALINNANNEVA 46,6 44,2 51,3 32,5 53,0 14,8 57,4 15,4 VETELÄNEVA 62,4 10,7 51,4 62,2 53,8 43,4 36,2 31,8 37,4 SAVONNEVA 54,0 SAMMAKKONEVA 35,0 TYNNORSUO VOIMÄENSUO 46,3 57,7 JUKKOSUO PIRTTIAHONSUO 53,2 52,2 32,2 32,5 31,4 44,5 43,8 29,5 43,0 29,7 30,9 29,7 41,1 SUONIEMENSUO KAIJANSUO SUURENSUONNEVA 27,0 SULJETUNNEVA 23,3 JUUVINSUO 43,3 MARTINSUO 23,4 48,4 ULPASSUO 23,4 HEPOSUOT 26,8 23,1 20,0 RAJASUO SAAREKENEVA AHVENLAMMINSUO 25,0 5,6 PAJUMÄENSUO MAHASUO HIETAMANSUO PIRTTI-PEURUSUO 16,6

9 Liitekartta 2. Saarijärven reitin ja Kivijärven ympäristön kiintoainemittaukset mg/l Mittaukset tehty Insinööritoimisto Saloy Oy

10 2, VEHKANEVA 4,9 21,2 11,9 3,0 7, ,2 1,8 1,7 5,0 8,1 7,5 38,5 ISONEVA 5,5 4,5 2,4 PEURALINNANNEVA 4,1 3,5 20,2 3,9 1,5 VETELÄNEVA 2,8 1,5 0,9 5,2 3,3 2,4 2,1 3,4 1,6 2,7 6,8 SAVONNEVA SAMMAKKONEVA 1,8 TYNNORSUO VOIMÄENSUO JUKKOSUO PIRTTIAHONSUO 17,5 7,0 5,3 2,5 6,2 10,0 13,5 2,0 5,2 2,4 2,7 4,0 3,6 12,0 SUONIEMENSUO KAIJANSUO SUURENSUONNEVA SULJETUNNEVA 2,4 JUUVINSUO 2,9 MARTINSUO ULPASSUO 2,9 3,2 5,2 2,4 HEPOSUOT 3,2 2,5 2,1 RAJASUO SAAREKENEVA AHVENLAMMINSUO 1,1 0,7 PAJUMÄENSUO MAHASUO HIETAMANSUO PIRTTI-PEURUSUO 2,5

11 Liitekartta 3. Kemiallisen hapenkulutuksen kuormitusmittaukset Kyyjärveen laskevista puroista/joista ja Vapon turvetuotantoalueilta. Virtaus m 3 /vrk 600 COD mg/l 51,3 COD kg/vrk 31 Virtaus m 3 /vrk 150 COD mg/l 37,4 COD kg/vrk 6 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 44,2 COD kg/vrk 120 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 53,0 COD kg/vrk 200 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 43,0 COD kg/vrk Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 51,4 COD kg/vrk Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 62,2 COD kg/vrk 400 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 41,8 COD kg/vrk 410 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 36,2 COD kg/vrk 310 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 54,0 COD kg/vrk 84 Virtaus m 3 /vrk COD mg/l 43,4 COD kg/vrk 190

12 Liitekartta 4: Kyyjärven sinileväkartoitus Veneellä kuljettu kartoitusreitti on merkattu vihreällä viivalla. Järven pääasialliset tulouomat on merkattu nuolilla. mg/l

13 Liitekartta 5: Kyyjärven kiintoainekartoitus Veneellä kuljettu kartoitusreitti on merkattu vihreällä viivalla. Järven pääasialliset tulouomat on merkattu nuolilla. mg/l

14 Liite 6. Kiintoaine- ja sinileväkartoituksessa käytetty laitteisto. Mittausanturi sijoitettiin kuvassa näkyvän keltaisen suojakuoren sisälle.