ThermiSol Platina Pi-Ka Suunnitteluohje

Transkriptio

1 Platina Pi-Ka ThermiSol Platina Pi-Ka Ohjeessa esitellään ThermiSol Platina Kattoelementin rakenne ja annetaan yleisohjeet sen käytöstä pientalojen yläpohjissa. Ohje sisältää neuvoja yläpohjan suunnitteluun ja elementin mittakuvien laadintaan.

2 Platina Pi-Ka 2 1. Esipuhe Elementin rakenne ja ominaisuudet Elementin rakenne Komponenttien ominaisuudet Lämmöneristävyys Ääneneristävyys Rakennusfysikaalinen tarkastelu Palotekninen toimivuus Palotekniset vaatimukset Osastointi Hormien läpivienti Aukot Valmistuskaaviot / taulukot Elementtikaavio Leikkauskuva Vakioelementti Sovite-elementti Tukipisteet Räystäät Tuotanto Elementin mittakuvat Elementtiluettelo Lähteet... 22

3 Platina Pi-Ka 3 1. Esipuhe ThermiSol Platina Kattoelementti on suunniteltu pohjoismaisiin pientaloihin. Sen suunnittelun lähtökohtana ovat olleet energiatehokkuus, sekä uudet rakentamismääräykset. Uusi elementti soveltuu käytettäväksi erinomaisesti passiivi- ja matalaenergiarakentamiseen. Elementin pääasiallinen käyttökohde ovat harjakattoiset asuin ja vapaa-ajanrakennukset ja se soveltuu myös rivitalojen yläpohjarakenteeksi. Elementti voidaan yhdistää sekä puu-, että kivirunkoisiin pientaloihin. Yksiaukkoisena sillä päästään 5,8 metrin jänneväliin, jolloin elementin lämpöeristetyn osan kokonaispituus on 6 metriä. ThermiSol Platina Kattoelementin perusosa on tyypillinen sandwich-rakenne, jossa ohuet pintalevyt liitetään kevyempään ja oleellisesti pintalevyjä paksumpaan ytimeen. Elementin yläpuoliseen pintalevyyn kiinnitetyt pintajäykisteet antavat elementille lisäjäykkyyttä ja muodostavat räystäiden tukirakenteen, sekä tuuletustilan varsinaisen vesikatteen alle. Korkean tuuletustilan ansiosta vesikatteeksi soveltuvat niin tiili, pelti kuin bitumikatteet. Elementtien asentaminen työmaalla on helppoa kehitetyn kiinnitysmenetelmän ansiosta. Tavanomaisen pientalon yläpohjan elementit saadaan asennettua ja saumat tiivistettyä helposti yhden asennuspäivän aikana. Tämän jälkeen talon muut rakenteet ovat säältä suojassa ja talon lämmittäminen voidaan aloittaa jo samana päivänä. Läpivientien tekeminen elementtiin onnistuu tavallisilla puuntyöstöön soveltuvilla työkaluilla, ja ne voidaan tehdä elementtiin ilman erillistä suunnittelua, jos ne eivät katkaise pintajäykisteitä. Tämän suunnitteluohjeen perusteella rakennesuunnittelija osaa huomioida elementin vaatimukset yläpohjan tuennasta ja laatia elementtien tuotantoa varten oikeanlaiset mittakuvat. Ohjetta tulee pitää yleisluontoisena ja rakennesuunnittelijan tulee tarkastella kutakin kohdetta aina tapauskohtaisesti. Päivitetty suunnitteluohje löytyy :n internetsivuilta (

4 Platina Pi-Ka 4 2. Elementin rakenne ja ominaisuudet 2.1 Elementin rakenne Elementin rakenteen muodostavat kuvan 1 mukaisesti puukomponentit, sekä eristeydin. Pintalevyt ja ydin ovat jokaisessa elementissä saumattomia, jolloin rakenteessa ei pituussuunnassa ole epäjatkuvuuskohtia. Elementin eristetyn osan pituus on enimmillään 6 metriä. Kuva 1 Elementin poikkileikkaus Komponentit yhdistetään toisiinsa käyttämällä testattuja polyuretaaniliimoja. Eristeen ja pintakomponenttien rajapinnassa käytetään PU-liimaa ja puukomponenttien liitoksessa se on rakenteelliseen liimaukseen hyväksyttyä liimaa. Elementin ydintä vahvistetaan kokoonpanovaiheessa pintajäykisteiden alle asetettavilla vahvikepuilla. Ne kantavat kuormia normaalien kuormitustapausten ylittyessä, esimerkiksi lumiesteeseen kinostuvan lumen myötä. Elementin kiinnityksessä talon runkoon ja toisiin elementteihin hyödynnetään sen pinnoissa olevia 15 mm paksuja Kerto -Kate levyjä. Kaikissa kiinnityksissä tulee huomioida viilujen syysuunnat, sekä ohjeet Kerto-tuotteiden kiinnityksestä mekaanisilla kiinnikkeillä. Elementin pituussuuntainen poikkileikkaus on kuvan 2 mukainen. Elementin päissä olevat viisteet määräytyvät kattokulman ja seinärakenteen vahvuuden mukaan ja ne tehdään tehtaalla mittakuvien mukaisesti. Kuva 2 Elementin pituusleikkaus

5 Platina Pi-Ka 5 Elementtien välisissä saumoissa käytetään hengittävää ja vettähylkivää joustavaa saumaeristettä. Se asennetaan tehtaalla valmiiksi, siten että saumaeristeen ja elementin yläpinnan väliin jää 50 mm tuuletusväli (kuva 3). Tuuletuskanava mahdollistaa saumaan asennusaikana mahdollisesti kertyneen kosteuden kuivumisen seinältä talon harjalle. Pehmeä eriste mahdollistaa asennusvaran (10 20 mm), jolla voidaan poistaa rakenteiden mittavirheitä. Kuva 3 Elementtien välinen sauma Elementin yläpinnassa olevat 51x100mm² Kerto-S puut jäykistävät elementtiä ja niiden elementin eristetyn osan ylittävä osuus muodostaa talon sivuräystäiden kannattajat. Jäykistävän vaikutuksen takia läpiviennit tulee tehdä niiden väliin tai jäykisteet asennetaan tehtaalla mittakuvien vaatimaan paikkaan läpiviennit huomioiden. Yläpohjan läpiviennit sekä jiirit tehdään työmaalla puuntyöstöön soveltuvilla työkaluilla. 2.1 Komponenttien ominaisuudet Elementin ytimessä oleva harmaa eriste on sertifioitua ThermiSol Platina -eristettä. Eristeen materiaaliominaisuudet on esitelty taulukossa 1. Elementin toimintaan osana rakennuksen yläpohjaa eniten vaikuttavia tekijöitä ovat lämmönjohtavuus- ja lujuusarvot.

6 Platina Pi-Ka 6 Taulukko 1 Platinan materiaaliarvot VTT-C Elementin pinnoissa käytettävät komponentit ovat kotimaista sertifioitua Kertopuuta. Se valmistetaan havupuutukeista sorvatuista viiluista ristiin liimaamalla. Viilujen paksuus on noin 3 mm ja ne ladotaan siten, että pintaviilujen syysuunta on aina levyn pituussuuntaan. Kertopuun käyttö elementin pintakomponentteina on mahdollistanut sen, ettei elementin pituussuunnassa ole lainkaan epäjatkuvuuskohtia. Tämän ansiosta elementin käyttäytyminen kuormitustilanteissa 6 metrin jännevälillä on hallittua. Elementin pintajäykisteinä käytettävien Kerto-S puiden materiaaliarvot löytyvät taulukosta 2 ja 3. Pintalevyinä oleva Kerto-Kate levy on samaa kuin taulukossa 2 esitelty Kerto-Q levy, mutta siinä on vähemmän viiluja päällekkäin. Taulukko 2 Kerto-tuotteiden suunnitteluarvot Kerto-S ja Kerto-Q VTT:n sertifikaatti184/03

7 Platina Pi-Ka 7 Taulukko 3 Kerto-tuotteiden jäykkyysominaisuudet Kerto-S ja Kerto-Q VTT:n sertifikaatti184/03 Kerto-Kate levyn ominaisuudet ovat esitelty taulukossa 4 ja elementissä käytetään 5 viilusta liimattua 15 mm paksua levyä. Taulukko 4 Kerto-Kate Sertifikaatti VTT-C Elementin lujuusominaisuudet on tutkittu sen maksimijännevälillä ja kokeiden perusteella se toimii myös loivilla kattokaltevuuksilla. 2.3 Lämmöneristävyys Vuoden 2010 alussa voimaan tulleet rakentamismääräykset asettivat yläpohjarakenteille uudet U-arvovaatimukset. Tämän hetkinen minimivaatimus yläpohjan U-arvoksi on 0,09 W/m²K ja se

8 Platina Pi-Ka 8 saavutetaan taulukon 5 mukaisella rakenteella. Tällöin elementissä käytetään 330 mm paksua Platina-ydintä elementin kokonaispaksuuden ollessa pintajäykisteineen 460 mm. Taulukko 5 Yläpohjarakenteen U-arvotaulukko normaalitasolle paksuus d λ- design R U RAKENNE m W/mK m²k/w W/m²K Ulkopinnan lämmönvastus 0,04 Kerto-Kate 0,015 0,11 0,14 Platina 0,33 0,031 10,65 Kerto-Kate 0,015 0,11 0,14 Suljettu ilmaväli 0,048 0,16 Höyrynsulku 0,02 Sisäpinnan lämmönvastus 0,1 Edelliset yhteensä (U- arvo ilman korjauksia) 11, ,08898 Saumojen yms. vaikutus 0,00600 U-arvo kun korjaukset huomioitu 0,09498 Ilmoitettava U-arvo 0,09 Lämmöneristeen kokonaispaksuus 378 mm Tavoiteltaessa matalampaa energiatasoa, voidaan elementin alapinnassa olevaan asennustilaan asentaa lisäeristystä. Tällöin peruselementilläkin saavutetaan parempi U-arvo yläpohjassa ja raskaammilla lisäeristeillä voidaan parantaa myös yläpohjan akustisia ominaisuuksia. Pyrittäessä perusratkaisua parempaan eristystasoon voidaan elementin ytimen paksuutta kasvattaa 330 mm 400 mm:n. Tämän rakenneratkaisun U-arvolaskelma on esitelty taulukossa 6, jolloin yläpohjan U-arvo on 0,07 W/m²K tasolla. Taulukko 6 Yläpohjarakenteen U-arvotaulukko matalaenergiatasolle paksuus d λ- design R U RAKENNE m W/mK m²k/w W/m²K Ulkopinnan lämmönvastus 0,04 Kerto-Kate 0,015 0,11 0,14 Platina 0,4 0,031 12,90 Kerto-Kate 0,015 0,11 0,14 Lisäeristys 0,048 0,037 1,30 Höyrynsulku 0,02 Sisäpinnan lämmönvastus 0,10 Edelliset yhteensä (U- arvo ilman korjauksia) 14,633 0,068 Saumojen yms. vaikutus 0,006 U-arvo kun korjaukset huomioitu 0,074 Ilmoitettava U-arvo 0,07 Lämmöneristeen kokonaispaksuus 448 mm Tässä laskelmassa on huomioitu elementin alapintaan asennettu lisäeristys sähkövedoille tarkoitetussa asennustilassa, jolla voidaan myös parantaa yläpohjan akustisia ominaisuuksia.

9 Platina Pi-Ka Ääneneristävyys Rakennusten ulkovaipalle ei Suomen rakentamismääräyskokoelmassa ole annettu erillisiä ääneneristysmääräyksiä [Suomen Rakentamismääräyskokoelma Rakmk C1]. Asemakaavan kaavamääräyksissä voi kuitenkin olla vaatimuksia myös ulkovaipan ja näin ollen yläpohjan ääneneristävyydelle. Varsinkin melualuille rakennettaessa on tärkeää, ettei melu pääse kantautumaan liikaa rakennuksen sisälle heikentäen käyttäjien viihtyisyyttä tai vaarantamaan terveyttä. Platina-kattoelementin ilmaääneneristysluvut on laskettu kolmelle eri rakennevariaatiolle. Laskelmassa on tarkasteltu elementtiä ja erilaisia alapuolisia rakenteita. Tarkasteluun otettiin mukaan yhteen tapaukseen myös tiilikate, jota käyttämällä saavutetaan lentomelualueilla riittävä ääneneristävyystaso. Tällöin räystäsrakenne tulee kuitenkin toteuttaa ääntä vaimentavalla rakorakenteella. [Helimäki Lausunto a] Tutkituille rakenteille on esitetty laskennallisesti määritetyt ilmaääneneristävyydet R taajuuskaistoittain. Ilmaääneneristävyys kuvaa rakenteen kohdanneen ilmaäänen äänitehon ja rakenteen kautta toiseen tilaan siirtyneen äänitehon suhdetta ja se on riippuvainen taajuudesta. Ilmaääneneristävyyksistä on laskettu vertailukäyrämenettelyllä ilmaääneneristysluku Rw, joka on yhdellä luvulla esitetty ilmaääneneristävyys. Luku määritetään standardin ISO [23] mukaan taajuusalueen Hz kolmasosaoktaavikaistojen keskikaistaisista ilmaääneneristävyyksistä. Ilmaääneneristävyysluvusta on edelleen laskettu ilmaääneneristävyysluvut tieliikennemelua vastaan Rw+Ctr ja raide- tai lentomelua vastaan Rw+C. [Helimäki] YP1: Platina Kattoelementti + alapuolinen rakenne 15 mm Kerto-Kate 330 mm ThermiSol Platina 15 mm Kerto-Kate 50 mm puurunko k 400, ei villaa 13 mm kipsilevy N Ilmaääneneristysluvut R w = 38 db R w +C= 36 db lentomelua vastaan R w +C tr = 32 db liikennemelua vastaan YP2: Platina Kattoelementti + alapuolinen rakenne 15 mm Kerto-Kate 330 mm ThermiSol Platina 15 mm Kerto-Kate 50 mm puurunko k 400, välissä mineraalivillaa 13 mm kipsilevy N

10 Platina Pi-Ka 10 Ilmaääneneristysluvut R w = 43 db R w +C= 42 db lentomelua vastaan R w +C tr = 38 db liikennemelua vastaan YP3: tiilikate ja tuuletusväli + Platina Kattoelementti + alapuolinen rakenne 15 mm Kerto-Kate 330 mm ThermiSol Platina 15 mm Kerto-Kate 50 mm puurunko k 400, välissä mineraalivillaa 13 mm kipsilevy N Ilmaääneneristysluvut R w = 50 db R w +C= 48 db lentomelua vastaan R w +C tr = 42 db liikennemelua vastaan YP4: Osastoiva betoniväliseinä 180 mm ja YP2:n mukainen rakenne 15 mm Kerto-Kate 330 mm ThermiSol Platina 15 mm Kerto-Kate 50 mm puurunko k 400, välissä mineraalivillaa 13 mm kipsilevy N Ilmaääneneristysluku R w= 58 db Laskennassa käytetty huoneistoja erottavan 180 mm paksun betoniväliseinän ilmaääneneristysluku on 60 db. Tilojen välistä ilmaääneneristyslukua voidaan arvioida standardissa EN esitetyllä laskentamallilla. Sen perusteella huoneistojen välille ilmaääneneristysluvuksi R w saadaan db riippuen tiloja erottavan väliseinän pinta-alasta ja yläpohjaliitoksen pituudesta. [Helimäki Lausunto a] Ilmaääneneristysluku paranee huomattavasti, kun alapuolelle lisätään mineraalivillaeristys (YP2). Ilmaääneneristyslukua saisi vielä parannettua käyttämällä alapuoliseen koolaukseen peltirankaa. Ottamalla tiilikate laskennassa huomioon (YP3) voidaan elementtiä käyttää myös lentomelualueiden pientalojen yläpohjissa. Koska sisätilan äänitason muodostuminen on tilakohtainen ilmiö, ei muutamalla laskentavariaatiolla ole mahdollista kattaa kaikki tapauksia. Siksi käytännön rakennushankkeessa on osoitettava kaavamääräyksen toteutuminen huonekohtaisilla ulkovaipan ääneneristyslaskelmilla.

11 Platina Pi-Ka Rakennusfysikaalinen tarkastelu Rakenteen kosteustekninen toiminta tulee olla luotettavaa ja rakenteella tulee olla riittävä kyky kuivua, jos asennuksen tai käytön aikana rakenteisiin pääsee kosteutta. Asennuksen aikaisen kosteuden kuivumiseen on kiinnitetty huomiota jättämällä elementtien välisen sauman eriste yläreunastaan 50mm elementin yläpintaa matalammaksi. Tämä muodostaa saumaan räystäältä harjalle ulottuvan tuuletuskanavan, jossa ilmavirta pääse liikkumaan. Ilman liikkeitä on tutkittu saumassa ja tulokset vahvistivat hyvän ilmankierron sauman yläosassa. Rakennuksen sisäpuolisen kosteuden pääsyn estämiseksi yläpohjarakenteeseen on suositeltavaa asentaa elementin alapintaan erillinen, riittävällä höyrynvastuksella varustettu kerros. Tällä estetään kosteuden tiivistyminen etenkin elementtien saumoissa. Höyrynsulku tulee lisäksi liittää tiiviisti seinärakenteen höyrynsulun kanssa. [Diplomityö Vaarala M. TTY 2010] Höyrynsulun vaatimus perustuu elementtien saumarakenteeseen. Kuvassa 4 olevasta kuvaajasta voidaan todeta elementin pintalevyn muodostavan riittävän höyrynvastuksen yläpohjan alapuolelle. Tiivistettäessä elementtien alapuolinen sauma huolellisesti diffuusiotiiviillä saumateipillä, ei rakenteeseen tarvita erillistä kosteussulkua. Tällöin tulee huomioida hyvä tiivistys myös tukien kohdalla. Kuva 4 Havuvaneri (9 mm:n 3ply) vesihöyrynläpäisevyyden ja suhteellisen kosteuden välinen yhteys.[19] Diffuusiovastuskerroin on laaduton luku, joka kertoo seisovan ilman vesihöyrynläpäisevyyden suhteen kappaleen vesihöyrynläpäisevyyteen. Eli mitä suurempi luku on, sitä suurempi on vesihöyryn diffuusiovastus. Ulkopinnan tiiveys saa olla korkeintaan 1/5 sisäpinnan tiiveydestä.

12 Platina Pi-Ka 12 Kuvan 4 mukaan ulkopinnan suhteellisen kosteuden ollessa yli 80 % täyttää rakenne vaatimuksen, mutta ulkoilman ollessa kuivaa, jäädään vaaditun suhteen alle. Elementistä tehdyt laskelmat osoittavat sen kosteusteknisen toimivuuden. Laskelmat osoittavat, että elementillä on hyvät kuivumisominaisuudet ja sisäpinnan levyn ja eristeen rajapinnan suhteellinen kosteus on ylimmillään lyhytaikaisesti 70 % eli homeen kasvun kannalta ei olla kriittisissä kosteuksissa. [Vaarala M. 2010] 3.3. Palotekninen toimivuus Palotekniset vaatimukset Suomessa palotekniset vaatimukset määräytyvät Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E1, Rakennusten paloturvallisuus, mukaan. Elementti on suunniteltu pientalorakentamiseen ja pientalot kuuluvat oletusarvoisesti luokkaan P3. Paloluokkaan P3 kuuluvan rakennuksen kantaville rakenteille ei aseteta erityisvaatimuksia palonkeston suhteen. Riittävä turvallisuustaso saavutetaan rakennuksen kokoa ja henkilömääriä rajoittamalla käyttötavasta riippuen. Asuinrakennusten P3-paloluokkaan kuuluvien rakennusten katon sisäpinnan luokkavaatimus on D-s2,d2. Luokkavaatimuksen selitykset: D tarvikkeen osallistuminen paloon on hyväksyttävissä, s2 savuntuotto on vähäistä ja d2 palavien pisaroiden tai osien tuotto ei täytä d0 eikä d1 vaatimuksia, eli käytännössä pisaroinnille ei ole vaatimusta. Katteen on yleensä kuuluttava luokkaan BROOF(t2) Osastointi Yläpohjan osastointi kuuluu rakennuksiin, joissa on useita huoneistoja. Huoneistojen välinen seinä on myös osastoiva, joten esimerkkiliitos on suunniteltu osastoivan seinän kohdalle. Yläpohjan osastoinnissa tulee elementtijako suunnitella niin, että osastoiva sauma osuu osastoivien seinien kohdalle. Osastointi rakennetaan elementtien väliseen saumaan. Osastoinnin vaatimukset saadaan täytettyä käytettäessä osastoinnissa eristettä, joka täyttää luokan A2-s1,d0 ja liitoksen tiiveys saavutetaan palouretaanilla tai palotiivistysmassoilla. Asuinrakennusten huoneistot on osastoitava toisistaan eli palon leviäminen kattoelementtiä pitkin viereiseen huoneistoon on estettävä. Osastoitavat rakennusosat niihin liittyvine laitteineen ja varusteineen tulee tehdä siten, että palon leviäminen osastosta toiseen estyy määrätyn ajan. Osastoinnille on ullakkotiloissa vaatimuksena EI30, joka tarkoittaa, että osastoiva rakenne pysyy tiiviinä ja eristävänä standardi-tulipalossa vähintään 30 minuutin ajan. [Suomen Rakentamismääräyskokoelma Rakmk E1] Kuvassa 5 on esitetty esimerkkiratkaisu, joka ei heikennä elementin toimintaa. Riittävän leveä kaista palovillaa elementtien välisessä saumassa toimii liitoksessa osastoivana materiaalina.

13 Platina Pi-Ka 13 Kuva 5 Esimerkkiratkaisu yläpohjan osastoimiseen Tärkeä osa liitoksen toteutuksessa on kuvassa näkyvien lisäksi estää palon leviäminen myös elementin yläpuolelta. Kuvassa esitetty ratkaisu tarkastelee vain elementtien saumaa, joten elementin yläpuolinen rakenne tulee tarkastella tapauskohtaisesti. Kuitenkin vähintään tuuletusrako ja tietyissä tapauksissa myös vesikate tulee katkaista liitoksen kohdalta Hormien läpivienti Läpivientien kulkema matka elementin eristeen sisällä kasvaa passiivitasoisella elementillä jyrkillä kattokulmilla yli puoleen metriin. Kuumia palokaasuja sisältävien hormien ulkopinta ei jäähdy samalla tavalla kuin aikaisemmin ohuemmilla eristevahvuuksilla. Tulisijojen läpiviennit tulee siksi suunnitella ja toteuttaa erityisen huolellisesti. Kevytrakenteisten teräshormien osalta läpivienti tulee suunnitella ja toteuttaa periaatekuvan 7, sekä hormin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Teräshormin ulkopinnan eristämiseen elementin ytimestä tulee käyttää keraamista villaa, jonka lämmönkesto on yli 1000 ºC.

14 Platina Pi-Ka 14 Kuva 6 Teräksisen hormin läpiviennin periaatekuva Paikallaan muurattujen sekä harkoista koottujen hormien (kuva 7) pintalämpötilat pysyvät merkittävästi teräksisiä kevythormeja alhaisempina, joiden läpivientien suunnittelussa ja asennuksessa huolellisuus korostuu.

15 Platina Pi-Ka 15 Kuva 7 Muuratun piipun läpiviennin periaatekuva 4. Aukot Elementtien työstäminen tavallisilla puuntyöstöön soveltuvilla työkaluilla onnistuu helposti työmaaolosuhteissa. Siksi pienempien läpivientien tekeminen, sekä mitoitus onnistuvat parhaiten työmaalla. Läpivienti johon ei liity korkean lämpötilan riskiä, kuten ilmastointihormi tai viemärin tuuletusputki, voidaan tehdä elementteihin ilman erillistä suunnitelmaa seuraavasti. Sen halkaisija tulee olla alle 250 mm ja sen sijainti ei saa katkaista elementin pintajäykisteitä. Yläpohjan läpäisevät isommat aukot, kuten esimerkiksi kattoikkunat, tulee aina huomioida jo suunnitteluvaiheessa riittävän tuennan varmistamiseksi. Kuvassa 8 pintajäykiste on kiinnitetty jo kokoonpanovaiheessa isomman aukon kohdalta lähemmäs elementin reunaa. Tämä normaalista poikkeava mitoitus tulee esittää elementin työkuvissa. Rakennesuunnittelijan tulee tarkastella nämä tapauskohtaisesti ja epäselvässä tapauksessa kääntyä :n puoleen.

16 Platina Pi-Ka 16 Kuva 8 Pintajäykisteen siirto elementin aukon takia

17 Platina Pi-Ka Valmistuskaaviot / taulukot Tuotannossa tarvitaan useita eri kuvia ja kaavioita, joista käy ilmi elementtien tarkat mittatiedot. Näillä kuvilla varmistetaan, että elementit pystytään valmistamaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti ja vältytään virheiltä. Tilauksen yhteydessä tuotantoon on hyvä toimittaa elementtikaavio, leikkauskuva vesikatosta, elementtiluettelo sekä elementtikuvat. 5.1 Elementtikaavio Rakennesuunnittelija tekee kuvan 9 kaltaisen elementtikaavion rakennuksen yläpohjasta. Elementtikaavio on ensisijaisesti tärkeä suunnitelma elementtien asentamisen aikana työmaalla. Tällä kuvalla elementit voidaan asentaa oikealle paikalle oikeassa järjestyksessä. Elementtikaaviosta näkee myös muita asennuksen aikana huomioitavia seikkoja, kuten tarvittavat liitosdetaljit. Elementtikaavio on hyvä toimittaa myös tuotantoon. Näin tuotannossa voidaan varmistaa, että tilaus ja tuotanto vastaavat asiakkaan tarpeita. Lisäksi tuotanto voi merkittävästi nopeuttaa elementtien asennusta lastaamalla elementtikuorman elementtien asennusjärjestykseen. Kuva 9 Esimerkkikuva elementtikaaviosta.

18 Platina Pi-Ka 18 Elementtikaaviossa esitettäviä asioita ovat elementtien etenemä, elementtitunnukset, elementtien asennusjärjestys ja merkinnät tarvittavista liitoskuvista. 5.2 Leikkauskuva Leikkauskuva on kuvan 10 kaltainen kuva rakennuksen vesikattorakenteista. Tällä kuvalla voidaan varmistaa, että valmistetut elementit ovat sopivia kohteeseen ja vastaavat asiakkaan tarpeita. Leikkauskuvasta voidaan tarkistaa elementin kokonaispituus sekä tukipisteiden paikat. Mikäli kohteen sivuräystäät toteutetaan elementin yläpinnan Kerto-S puita hyödyntäen, leikkauskuvassa pitää esittää myös räystäspituus horisontaalisesti. Tämä tulee huomioida Kerto-S puiden kokonaispituudessa. Kuva 10 Esimerkkikuva vesikaton leikkauskuvasta Leikkauskuvalla voidaan varmistaa kattoelementtien mittatarkkuus kohteen runkoon. Lisäksi leikkauskuvasta saadaan kohteen räystäspituus sekä tukipisteiden paikat.

19 Platina Pi-Ka Vakioelementti ThermiSol Platina vakioelementin leveys on 1200mm. Pituuden määrittelee kohteen rakennesuunnittelija rakennuksen runkosyvyyden mukaisesti. Kattoelementin eristeen suurin sallittu pituus on 6000mm. Vakioelementtien etenemä harjan suuntaisesti on 1220mm. Etenemä muodostuu elementin leveydestä sekä elementtien väliin jätettävästä 20mm saumasta. Sauman rakenne on esitelty liitoskirjaston malliliitoksissa. Harjansuuntainen mitoitus aloitetaan päätyseinän eristekerroksen ulkopinnasta. Näin vältetään mahdolliset kylmäsillat ja liitoksesta tulee tiivis. Ensimmäisen elementin sijainti on esitetty tarkemmin malliliitoksissa. 5.4 Sovite-elementti Sovite-elementtiä käytetään silloin, kun vakioelementin etenemällä ei päästä haluttuun loppumittaan. Sovite-elementtejä tulee yhdestä kahteen/ rakennuksen lape. Sovite-elementin leveyden ja sijainnin määrää kohteen rakennesuunnittelija. Sen olisi hyvä sijaita kahden täyden elementin välissä. Yläpohjaan tehtävien läpivientien paikkaa suunniteltaessa tulee huomioida niiden halkaisija ja palomääräykset. Kapeammat läpiviennit, kuten viemäröinnin tuuletusputki voidaan sijoittaa vapaasti katkaisematta elementin pintajäykisteitä. Isompien läpivientien kohdalla voidaan elementtijako toteuttaa sovite-elementillä siten, että läpivienti tulee kahden täyden elementin väliin tai sovite-elementin viereen. 5.5 Tukipisteet ThermiSol Platina kattoelementillä on kaksi tukipistettä. Tukipisteiden suurin sallittu etäisyys toisistaan on 5800mm kattokulmasta riippumatta. Yleensä tukipisteiden etäisyyttä rajoittaa kuitenkin elementin eristeen suurin sallittu pituus (6000mm). Tukipisteiden lisäksi kattoelementit sidotaan toisiinsa myös rakennuksen harjalta ottamaan vastaan vaakavoimia. Ensimmäinen tukipiste on aina sivuseinän kantava runko. Toinen tukipiste voi olla joko harjapalkki tai olkapalkki. Tukipisteiden sijainti tulee määrätä elementin pituussuunnassa elementin päästä. Lisäksi tukipisteiden vaakaetäisyys rungosta tulee määrätä kattorakenteen leikkauskuvassa. Tukipisteiden sijainti elementin pituussuunnassa vaihtelee kohteen kattokulman ja tuentamallin perusteella. Tukipisteen leveyden tulee olla minimissään 100 mm. Lappeen ensimmäinen ja viimeinen elementti tuetaan näiden kahden edellä mainittujen tukipisteiden lisäksi myös talon päätyseinän kantavaan runkoon. 5.6 Räystäät Kohteen sivuräystäät voidaan tehdä joko paikalla rakentaen tai jatkamalla elementin yläpinnan Kerto-S puita yli elementin eristetyn osan. Mikäli elementin Kerto-S puita hyödynnetään, on

20 Platina Pi-Ka 20 räystäiden mitat esitettävä elementtien mittakuvissa. Elementtien räystäisiin on hyvä jättää noin 30mm työstövara asennustoleranssista johtuen. Lopulliseen mittaan räystäät sahataan vasta työmaalla elementtien asennuksen jälkeen. Tällä varmistetaan että räystäslinjasta tulee suora. Päätyräystäät tehdään paikalla rakentaen rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti. Liitoskirjaston malliliitoksissa on esimerkki päätyräystäiden kiinnityksestä elementtiin. Katettujen terassien kattorakenteet voidaan kiinnittää elementin pintajäykisteiden kylkiin jatkoksi. Tällöin on varmistuttava siitä että kattorakenne jatkuu samalla tasolla painumat huomioiden elementin kanssa, eikä uloin tuki aiheuta nostavaa voimaa elementin pintajäykisteeseen. 6. Tuotanto 6.1 Elementin mittakuvat Kaikista elementtityypeistä on tehtävä kuvan 11 kaltainen elementin mittakuva tuotantoa varten. Elementtikuvasta käy ilmi mitat, aukkojen paikat, päiden leikkauskulmat (riippuvainen kattokulmasta), räystäät, tukipisteet sekä eri komponenttien mitat. Elementtikuvan selkeyttämiseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi on jokaiseen elementtikuvaan hyvä laittaa kolme leikkauskuvaa elementistä ja yksi naamakuva ylhäältäpäin kuvattuna. Leikkauskuvissa tulee esittää seuraavat mittatiedot: 1. Kattoelementin ytimenä toimivan eristeen mitoitus 2. Kattoelementin ylä- ja alapinnan Kerto-kate levyjen mitoitus 3. Kattoelementin Kerto-S jäykistepuiden mitoitus ja tukipisteiden paikkamitoitus

21 Platina Pi-Ka 21 Kuva 11 Esimerkkikuva tuotantoon toimitettavasta elementin mittakuvasta Kerto-S jäykistepuiden jako on elementin yläpinnassa lähtökohtaisesti 600. Tästä poikkeavaa jaotusta voidaan käyttää läpivientien sijoituksen takia, mutta sen tulee käydä ilmi tuotantoon toimitettavista mittakuvista. 6.2 Elementtiluettelo Elementtikuvien lisäksi tuotantoon on toimitettava taulukon 7 kaltainen elementtiluettelo. Elementtiluettelosta käy ilmi erityyppisten elementtien tunnukset, valmistettavat määrät ja elementtityypeittäin valmistuksessa tarvittavien komponenttien mitat ja määrät. Nämä tiedot löytyvät elementtien mittakuvista.

22 Platina Pi-Ka 22 Taulukko 7 Esimerkki tuotantoon toimitettavasta elementtiluettelosta 7. Lähteet Sertifikaatit VTT-C Kerto-S ja Kerto-Q VTT:n sertifikaatti 184/03 (päivitetty 2009) Kerto-Kate sertifikaatti VTT-C [Helimäki Lausunto a] [Helimäki Lausunto a] [Diplomityö Vaarala M. TTY 2010] [Suomen Rakentamismääräyskokoelma Rakmk osat: C1, E1]