Kohti kuntouttavampia työelämäpalveluita

Transkriptio

1 Jarno Karjalainen, Ewa Kirjavainen, Ira Mattila, Hilla-Maaria Sipilä, Tiia Valkonen TYÖPAPERI TYÖPAPERI Jarno Karjalainen Ewa Kirjavainen Ira Mattila Hilla-Maaria Sipilä Tiia Valkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos PL 30 (Mannerheimintie 166), Helsinki Puhelin: ISBN Kohti kuntouttavampia työelämäpalveluita

2 TYÖPAPERI 7/2015 Kohti kuntouttavampia työelämäpalveluita Jarno Karjalainen, Ewa Kirjavainen, Ira Mattila, Hilla-Maaria Sipilä, Tiia Valkonen

3 Kirjoittaja ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) ISSN X (verkkojulkaisu) Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy Tampere, 2015

4 Sisällys 1 Johdanto KOPPI-hankkeen lähtökohdat ja tavoitteet KOPPI-hankkeen viestintä KOPPI-hankkeen kehittämistyö Espoossa Tausta ja lähtökohdat Espoon kaupungin työllisyyspalveluiden rakenne Kehittämistoimenpiteet hankkeen aikana Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden näkökulmasta Asiakkaiden kokemuksia asiakasprosessista Asiakastyytyväisyyskysely kuntouttavasta työtoiminnasta Kuntouttava työtoiminta työntekijöiden ja verkoston näkökulmasta Kuntouttavan työtoiminnan kehittämispäivät henkilöstölle Kuntouttavan työtoiminnan verkostojen työpajat Kuntouttavan työtoiminnan arviointilomakkeen kehittäminen Matalan kynnyksen toimintojen kehittäminen Espoon Kipinä Palvelukahvila-pilotti Ryhmämuotoisen kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen ATK-kurssi kuntouttavana työtoimintana Nuorten ryhmämuotoinen kuntouttava työtoiminta Palstaviljely - Green Care Nuorten tekemä ryhmätoiminnan menetelmäopas Pajafestarit KOPPI-hankkeen kehittämistyö Forssan seudulla Tausta ja lähtökohdat Toimintaympäristö Toteutus Forssan seudun KOPPI-hankkeen rakenne Tarvekartoitus Tulokset ja vaikutukset Kuntayhteistyö ja uudet työtoimintapaikat Moniammatillinen yhteistyö Työpajojen kehittämisyhteistyö Hankeyhteistyö Osaamisen lisääminen Arviointi Tiedotus Yhteistyö Forssan seudun KOPPI-hankkeen voimavarana KOPPI-hankkeen kehittämistyö Vantaalla Tausta ja lähtökohdat Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen työllisyyspalveluissa Prosessien kuvaaminen ja arviointi...57 THL Työpaperi 7/2015 3

5 4.2.2 Osaamisen kehittäminen Kuntouttavan työtoimintajakson arvioinnista opinnollistamiseen Asiakaspalautejärjestelmän luominen Ryhmämuotoisen kuntouttavan työtoiminnan pilotit Nuorille suunnattu ryhmätoiminta Yhteisövalmennuksena toteutettu ryhmätoiminta Ryhmätoiminta Vantaan aikuisopistossa Koivukylän avustajaryhmä Hoiva-alalle suuntaava kuntouttavan työtoiminnan ryhmä KOPPI-hankkeen yhteenveto ja johtopäätökset Tehokas yhteistyö Espoon kaupunki Vantaan kaupunki Forssan seutu Hyvät käytännöt Verkostoyhteistyön kehittäminen Asiakkaiden osallisuuden lisääminen Ryhmätoiminta Osaamisen kehittäminen Toiminnan jatkuvuus kunnissa Espoon kaupunki Vantaan kaupunki Forssan seutu Lopuksi...88 Lähteet...91

6 1 Johdanto Kuntouttava työtoiminta on kuntien järjestämä sosiaalipalvelu, jota laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) ja sosiaalihuoltolaki (710/1982) määrittää. Samalla se on myös työllistymistä edistävä palvelu. Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on parantaa henkilön elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta hän voisi työllistyä, hakeutua koulutukseen tai osallistua TE-hallinnon työllistymistä edistäviin palveluihin. Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään apuna myös, kun selvitetään henkilön työ- ja toimintakykyä. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta ohjaa toimintaa. Lain tavoitteena on pitkittyvän työttömyyden vaikutusten ehkäisy. Laissa säädetään muun muassa aktivointisuunnitelman laatimisesta, palvelun järjestämisestä, rahoituksesta, asiakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ei ole sitä koskevassa laissa määritelty tarkemmin. Sen järjestämiseen liittyy sosiaalihuoltolain lisäksi myös muita lakeja, kuten laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012), laki toimeentulotuesta (1412/1997) ja työttömyysturvalaki (1290/2002). Kuntouttavan työtoiminnan tyypillisiä toteutustapoja ovat olleet työtoiminta kunnan työpajoilla tai muissa toimipaikoissa ja ryhmätoiminta. Palvelu tulee sovittaa asiakkaan toimintakyvyn mukaan, ja siihen voi sisältyä muita palveluja, kuten hoito- ja kuntoutuspalveluja. Asiakkaan tarpeiden huomioonotto palvelua räätälöidessä on oleellista, jotta palvelusta saadaan paras hyöty. Kuntouttava työtoiminta on myös osa kuntoutusjärjestelmän sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalista kuntoutusta ohjaavaa lainsäädäntöä ei ole ollut aiemmin, mutta uudessa sosiaalihuoltolaissa tullaan säätämään siitä alkaen, jolloin laki tulee voimaan. Kunnilla on velvoite järjestää kuntouttavaa työtoimintaa kuntalaisille, mutta kuntien resurssit tarjota palvelua ovat hyvin erilaisia. Asiakasmäärät ovat olleet viime vuosina varsin voimakkaassa noususuunnassa. Kuntouttava työtoiminta on kehittynyt suhteellisen vakiintuneeksi aktiivitoimeksi kunnissa. Tilannetta ei ole suuremmin muuttanut kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden laajentaminen yli 25-vuotiaisiin vuoden 2010 alusta lähtien. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistui vuonna 2013 arviolta henkilöä, missä oli lisäystä vuoden 2010 tilastoihin noin henkilöä. Lisäystä tapahtui tasaisesti sekä alle 25-vuotiaiden että 25 vuotta täyttäneiden miesten ja naisten osalta. (Kuntouttava työtoiminta 2013 Kuntakyselyn osaraportti.) Järjestämistapa on kehittynyt lain voimassaolon aikana yhä enemmän hoidolliseen ja kuntouttavaan suuntaan niin, että asiakkaille pyritään enenevästi järjestämään toimintajakson aikana terveystarkastuksia, tarvittavaa hoitoa ja kuntoutusta. Kuntien resurssivaje mielenterveys- ja päihdepalveluissa hankaloittaa kehitystä. Kuntoutuspalveluihin (päihde- ja mielenterveyskuntoutus, kuntoutustutkimukset ym.) on ollut suurempi tarve kuin mitä on pystytty järjestämään. Terveydenhuollon mukaantulo on kuitenkin vahvistumassa. (Karjalainen & Karjalainen 2011.) Kuntouttavan työtoiminnan merkitys ja asiakasmäärät ovat kasvaneet, joten myös tiedon ja ohjauksen tarve on kasvanut. Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen ei ole kuitenkaan ollut erityisen keskeisessä asemassa kuntien kehittämistyössä. Kehittäminen nähdään sekä kuntien omana että valtionhallinnon tehtävänä. Myös TE-hallinnon aktiivisuutta palvelun kehittämisessä on pidetty tärkeänä. Valtakunnallisia kehittämiskohteita on muun muassa rahoituksessa, lainsäädännössä ja ohjeistuksissa sekä tietojärjestelmissä. (Karjalainen & Karjalainen 2011.) Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen kytkeytyy siihen laajempaan kokonaisuuteen, jolla pyritään etsimään ratkaisuja vaikeasti työllistyvien tilanteeseen. Moniammatillinen yhteis- THL Työpaperi 7/2015 5

7 palvelu (työvoiman palvelukeskukset), heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuus ja osatyökykyisten asema ovat osia tästä kokonaisuudesta, jota parhaillaan uudistetaan. Kuntouttava työtoiminta on osa kunnan ja valtionhallinnon työllisyys- ja sosiaalipalveluiden kokonaisuutta, jossa tärkeään asemaan nousevat yhteydet työ- ja elinkeinohallinnon palveluihin, terveyspalveluihin, järjestöihin ja muihin verkostossa toimiviin tahoihin. (Karjalainen & Karjalainen 2011.) 1.1 KOPPI-hankkeen lähtökohdat ja tavoitteet Pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan asiakkaat viihtyvät kohtuullisen hyvin kuntouttavassa työtoiminnassa, ja palvelu on tukenut elämänhallintaa. Tulevaisuutta työtoimintajakson jälkeen leimaa epävarmuus; työelämään haluttaisiin palata. Kuntouttavasta työtoiminnasta on toteutunut kuitenkin varsin vähän työllisyyspoliittisten tavoitteiden mukaisia siirtymiä. Yleisimpiä jatkoja kuntouttavan työtoiminnan jälkeen ovat olleet paluu takaisin työttömäksi työnhakijaksi, uusi kuntouttavan työtoiminnan jakso sekä hoito, kuntoutus tai vastaava palvelu. Toistuvat työtoimintajaksot ovat olleet tyypillisiä. (Karjalainen & Karjalainen 2010.) Pääkaupunkiseudulla parhaina asioina kuntouttavassa työtoiminnassa on pidetty säännöllisyyttä, päivärytmin palautumista, mielekästä tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä. Työtoiminnassa suoritetut tehtävät on koettu varsin sopiviksi työkykyyn nähden. Asiakkaat ovat toivoneet muun muassa yhtä tiettyä vastuuvirkailijaa johon ottaa yhteyttä, riittävän tarkkaa tilannekartoitusta ennen palveluja, työtehtävien mielekkyyttä ja riittävää tiedotusta toimintaa koskevista tärkeistä asioista. (Karjalainen & Karjalainen 2010.) Kuntouttavan työtoiminnan palvelut rakentuvat paikallisten tarpeiden, perinteiden ja käytäntöjen pohjalta. Kuntouttava työtoiminta ei ole aina ollut riittävän asiakaslähtöistä, ja eri toimijoiden yhteistyössä on tiivistämistä. THL:n koordinoiman, Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman ASKEL askelia kohti työelämää ( ) -hankkeen tavoitteena oli kehittää asiakkaan kannalta paremmin toimivia, oikea-aikaisia ja yhteensovitettuja kuntouttavia sosiaali- ja työllisyyspalveluita. Hankkeessa olivat mukana Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit, Vates-säätiö, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja THL. Hankkeen aikana nousi esiin lukuisia tulevaisuuden haasteita liittyen vaikeasti työllistyvien palveluihin ja tilanteeseen: asiakkaan yksilöllistä, kokonaisvaltaista ohjausta tulee lisätä, sosiaalisen työllistämisen osaamista tulee vahvistaa, toimijoiden yhteiskuntavastuullisuutta tulee lisätä ja valtion ja kuntien vastuut sosiaalisessa työllistämisessä tulee selkeyttää. KOPPI -hanke ( ) sai alkunsa kuntien tarpeista kuntouttavan työtoiminnan kehittämisessä. Hankkeen päätavoite on ollut kuntouttavan työtoiminnan ja kuntien vaikeasti työllistyvien palveluiden kokonaisuuden kehittäminen. Hankkeessa ovat olleet mukana Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä FSHKY (ennen vuotta 2014 Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä FSTKY). THL on koordinoinut hanketta. KOPPI-hankkeen lähtökohtana on ollut se, että työllistämispalveluiden asiakkaat putoavat usein toistuvasti eri siirtymävaiheissa joko pois palveluista tai jäävät palveluihin siirtymättä avoimille työmarkkinoille työsuhteisiin. Työelämään siirtymisen esteet liittyvät usein alentuneeseen työ- ja toimintakykyyn, mutta myös sopivien työpaikkojen puutteeseen työmarkkinoilla. 6 THL Työpaperi 7/2015

8 Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään apuna, kun selvitetään työ- ja toimintakykyä sekä parannetaan vaikeasti työllistyvien asiakkaiden työllistymisedellytyksiä ja työmarkkinavalmiuksia. Kuntouttavan työtoiminnan käyttö ja menetelmät kuitenkin vaihtelevat paikallisesti, eikä yhtenäisiä sisältöjä sille ole määritelty. Siksi kuntouttavan työtoiminnan vertailu on vaikeaa, ja sen laatu vaihtelee paikkakunnittain. Vaikeasti työllistyvien osalta yksi kriittisistä kysymyksistä on, miten henkilön kuntoutustarve tunnistetaan ja kuinka kuntoutus järjestetään palvelujärjestelmässä. Tarvitaan asiakaslähtöisiä ja joustavia ratkaisuja vastaamaan vaikeasti työllistyvien kuntoutustarpeisiin. Tarvitaan myös kuntouttavan työtoiminnan ja kunnan muiden palveluiden roolien selkeyttämistä. Kuntouttavassa työtoiminnassa on myös asiakkaita, joille palvelu on enemmän toimintakykyä ylläpitävää kuin työllistymispolulla eteenpäin vievää. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ja mallintaa siihen kuuluvia elementtejä sekä selkeyttää asiakkaiden hoitoon- ja kuntoutukseenohjaamisprosesseja. Kehittämisen tukena on toteutettu erilaisia pilotteja. Hankkeessa on myös kehitetty monisektorista yhteistyötä ja vahvistettu kuntouttavan työtoiminnan yhteyttä muihin kuntoutusta edistäviin palveluihin. Tavoitteena on ollut asiakasosallisuuden lisääminen palveluiden kehittämisessä. Päämääränä on myös ollut löytää uusia ratkaisuja niille ihmisille, joiden kohdalla tavoitteena on päästä eteenpäin työllistymisen polulla sekä niille, joille tärkeintä on toimintakykyä ylläpitävä toiminta. Hankkeen tavoitteet: Kuntouttavan työtoiminnan sisältö, rooli ja siihen liittyvät prosessit ovat selkeitä kunnissa ja toimintamallit ovat kehittyneet Kuntouttavan työtoiminnan yhteys muihin kuntoutusta edistäviin palveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa, Kelassa, työhallinnossa ja oppilaitoksissa on vahvistunut Asiakkaan osallisuus palveluiden kehittämisessä on lisääntynyt Vaikeasti työllistyvien palveluja koskevia hyviä käytäntöjä on juurrutettu toimintaan kunnissa ja levitetty muihin kuntiin. Hankkeen kohteena on ollut kuntien kuntouttavan työtoiminnan palvelujen ja hyvien käytäntöjen kehittäminen ja mallintaminen. Hankkeen välillisiä kohderyhmiä ovat olleet mukana olevien kuntien työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalvelut, työvoiman palvelukeskukset, Kela ja muut sidosryhmät sekä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat. Hanke on koostunut kolmesta osahankkeesta: Espoon kaupungin, Forssan seudun ja Vantaan kaupungin osahankkeesta. Kussakin osahankkeessa on työskennellyt projektityöntekijä toteuttamassa käytännön kehittämistyötä kuntien tarpeista käsin. Tärkeitä keinoja käytännön toteutuksessa ovat olleet verkostoituminen ja yhteistyö kunnan muiden toimijoiden, hankkeiden ja järjestöjen kanssa. Kunkin osatoteuttajan tavoitteissa painottuvat eri asiat riippuen kunnan tai seudun kehittämistarpeista. Tässä julkaisussa on kuvattu hankkeen toteutus osahankkeittain. Luvussa 2 on kuvattu Espoon kaupungin osahankkeen toteutus ja tulokset. Luvussa 3 on kuvattu Forssan seudun osahankkeen ja luvussa 4 Vantaan kaupungin osahankkeen kehittämistyötä. Osahankkeiden tuottamia lomakkeita, toimintamalleja, raportteja ja muuta hankemateriaalia on saatavilla hankkeen verkkosivuilla. KOPPI-hanke on Euroopan sosiaalirahaston, Uudenmaan ELY-keskuksen, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän rahoittama. Suuret kiitokset projektin onnistumisesta kuuluvat hankkeen projektiryhmälle, ohjausryhmälle, kuntien projektiryhmille ja ohjausryhmille sekä muille mukana olleille. THL Työpaperi 7/2015 7

9 1.2 KOPPI-hankkeen viestintä KOPPI-hankkeen viestinnän tavoitteena on ollut tehdä työttömien toiminta- ja työkyvyn arvioinnin ja kuntoutuksen hyviä käytäntöjä tunnetuksi ja vaikuttaa niiden käyttöönottoon mahdollisimman laajasti. Tavoitteena on myös ollut vahvistaa olemassa olevia yhteistyösuhteita ja edistää tiedonvaihtoa työntekijöiden, sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden välillä. Hankkeesta ja sen tuloksista on säännöllisesti tiedotettu kohderyhmille. Ydinviesteiksi valikoitui, että hankkeessa selkeytetään kuntouttavan työtoiminnan roolia palveluissa silloin, kun henkilöllä on vakavia työ- ja toimintakyvyn alenemia. kehitetään kuntouttavan työtoiminnan sisältöä. Kehittämisen tuloksena syntyy hyviä toimintamalleja. selkeytetään moniongelmaisten asiakkaiden hoitoon- ja kuntoutukseenohjaamista. vahvistetaan kuntouttavan työtoiminnan yhteyttä kuntoutusta edistäviin palveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa, Kelassa, työhallinnossa ja oppilaitoksissa. etsitään ratkaisuja sekä henkilöille, joiden tavoitteena on työllistyä, että henkilöille, joille tärkeintä on toimintakykyä ylläpitävä toiminta. Kohderyhmänä viestinnässä ovat olleet hankkeessa mukana olevien organisaatioiden työntekijät ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat, paikalliset yhteistyökumppanit, kunnat, kuntoutus- ja/tai työllistämishankkeet sekä sidosryhmät: sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, rahoittajat, päättäjät, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan parissa työskentelevät ja media. THL on vastannut hankkeen yleisen viestinnän suunnittelusta, kokonaistoteutuksesta ja materiaalista. Osahankkeet ovat tiedottaneet hankkeesta omissa organisaatioissaan ja omilla paikkakunnillaan. Keinoina viestinnässä ovat olleet esimerkiksi esitteet, verkkosivustot, tapahtumat ja julkaisut. KOPPI-hankkeesta tehtiin hankkeen alkuvaiheessa perustiedot sisältävä esite. Myöhemmin hankkeen verkkosivuja ( on käytetty aktiivisesti hankeviestintään. Hankkeen verkkosivujen kävijämääriä on seurattu. Tiedottamisessa on hyödynnetty myös osahankkeiden organisaatioiden omia verkkosivuja. KOPPI-hankkeen tuloksena syntyneistä toimintamalleista on tehty kuvauksia Innokylä-verkkopalveluun ( Hankkeessa on järjestetty viisi seminaaria. Aloitusseminaari pidettiin Helsingissä yhteistyössä ASKEL-hankkeen kanssa. Keskustelu- ja oppimisfoorumi oli nimeltään Sosiaalisen työllistämisen uudet näkökulmat. Seuraava seminaari järjestettiin Forssassa , ja sen teemana oli kuntouttavan työtoiminnan laadun parantaminen Forssan seutukunnalla. Kolmas seminaari Kuntouttava työtoiminta osallisuuden edistäjänä oli Espoossa Hankkeessa pidettiin myös Yhteistyöllä onnistutaan! -seminaari Vantaalla Teemalla haluttiin korostaa sitä, miten asiakasohjausta voidaan parantaa ja on parannettu yhteistyön avulla. Loppuseminaari järjestettiin Forssassa otsikolla Kohti kuntouttavampia työelämäpalveluita kuntouttavan työtoiminnan monet kasvot. Hankkeen aikana on luotu monia palveluita ja kehitetty niitä siten, että niille on saatu kasvot. Tämä on osaltaan lisännyt asiakkaiden osallisuutta. Seminaarien diaesitykset ja loppuseminaarin videoidut esitykset löytyvät KOPPI-hankkeen verkkosivuilta. Hanketta on myös esitelty muissa tilaisuuksissa esityksien ja esittelypisteiden muodossa, kuten Kuntoutussäätiön kuntouttavan työtoiminnan kehittämispäivillä ja Talentian sosiaalialan asiantuntijapäivillä. Hankkeesta on viestitty eri medioissa, kuten Vates-säätiön Kyvyt käyttöön -lehdessä, paikallislehdissä (muun muassa Länsiväylä, Forssan Lehti, Vantaan Lauri) ja verkkosivustoilla (muun muassa Sosiaaliportti, Kuntoutusportti, Kunnat.net). 8 THL Työpaperi 7/2015

10 2 KOPPI-hankkeen kehittämistyö Espoossa 2.1 Tausta ja lähtökohdat Espoossa KOPPI-hankkeen yhtenä lähtökohtana oli hanketta edeltäneessä ASKEL-hankkeessa todettujen asioiden eteenpäin kehittäminen. Näitä asioita olivat muun muassa kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuminen, kuntouttavan työtoiminnan arviointi, asiakasosallisuus ja verkostoyhteistyö. Kuntouttavan työtoimintaan ohjautuminen oli melko epäselvää ja aikaa vievää. Asiakaskunnassa oli nähtävissä myös asiakkaita, jotka eivät kyenneet kuntouttavaan työtoimintaan, vaan kaipasivat matalan kynnyksen toimintaa joko eteenpäin vievänä tai ylläpitävänä. Koska kaikilla työvoiman palvelukeskuksen ja sosiaalitoimen asiakkailla työ- ja toimintakyky eivät riittäneet kuntouttavaan työtoimintaan osallistumiseen, oli syytä lähteä kehittämään matalan kynnyksen toimintaa. Arvioinnin merkitys oli noussut esiin jo ASKEL-hankkeen aikana. Erityisesti asiakkaan itsearviointia tulisi lisätä, ja siihen kaivattiin uudenlaista lomaketta. Itsearvioinnissa pitäisi huomioida myös muu yhteiskunnallinen selviytyminen, ei ainoastaan palkkatyö. Lisäksi arvioinnin tavoitteellisuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. ASKEL-hankkeen aikana asiakasraateja oli kehitetty ja niitä oli otettu käyttöön Espoossa. Ajatuksena oli, että palveluita tulee kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa, asiakkaiden osallisuutta korostaen. Tällaiseen asiakkaiden osallisuutta lisäävään toimintaan kaivattiin lisää käytännön esimerkkejä ja kokeiluja. Espoossa haasteena työntekijöille oli palvelujen verkostoneisuus. Erityisesti pitkäaikaistyöttömien palvelut ovat melko hajallaan ja niitä tuntui olevan vaikea hahmottaa. Tähän ratkaisuksi ajateltiin järjestää yhteistyöfoorumeita ja erilaisia verkostotapahtumia. Kuntouttavan työtoiminnan palveluvalikko ei ollut ohjaaville tahoille tuttu. Kaupungin työllisyyspalveluihin ohjattiin asiakkaita, mutta yhteistyö asiakkaiden asioissa oli vähäistä. 2.2 Espoon kaupungin työllisyyspalveluiden rakenne Espoon kaupungin työllisyyspalvelut ovat osa aikuissosiaalityötä, mutta kuntouttavan työtoiminnan sijoittuessa työvoiman palvelukeskukseen se ei ole kovinkaan tuttu työväline aikuissosiaalityössä. Espoossa työllisyyspalvelut koostuvat kolmesta eri yksiköstä: Työvoiman palvelukeskuksesta, Työhönvalmennuskeskuksesta ja Soukan työkeskuksesta. Soukan työkeskus ja Suomenojalla sijaitseva nuorille suunnattu Työhönvalmennuskeskus ovat pajaympäristöjä, joissa työllisyyspalveluiden asiakkaat voivat harjoitella erilaisia työelämässä tarvittavia taitoja. Pajoilla on monipuolista toimintaa erilaisen toimintakyvyn omaaville asiakkaille. Osa asiakkaista suuntaa pajajakson jälkeen työelämään tai koulutukseen, ja osa taas jatkaa pajaympäristössä ylläpitäen arkirytmiään ja toimintakykyään. Työllistymisen sijaan voidaankin puhua työelämäosallisuudesta, joka käsitteenä kattaa laajasti erilaisissa toimintaympäristöissä tehtävää työtoimintaa. Asiakkaat ohjautuvat työvoiman palvelukeskuksen kautta kuntouttavaan työtoimintaan moniammatillisen arvioinnin jälkeen. Työvoiman palvelukeskuksessa sosiaaliohjaajat koordinoivat kuntouttavaa työtoimintaa ja huolehtivat siitä, että kuntouttavan työtoiminnan prosessi etenee. THL Työpaperi 7/2015 9

11 Työllistäminen ja ammatillinen kuntoutus Sosiaalinen työllistäminen ja sosiaalinen kuntoutus Työhallinto ja Kela Työvoiman palvelukeskus Työhönvalmennuskeskus Soukan työkeskus Työllistymistä ja ammatillista kuntoutusta tukevat palvelut Ohjaus palkkatuettuun työhön Työvoimapalvelut Sosiaalinen kuntoutus, terveydenhoito Motivointi ja aktivointi Työkyvyn arviot Aikuissosiaalityö Kuntouttava työtoiminta Ohjaus perus- ja erikoissairaanhoitoon sekä kuntoutukseen Työhönvalmentavaa palvelua Työllistämistä työttömille, mielenterveyskuntoutujille ja vammaisille Työtoimintaa pajoilla, kuntouttavia ryhmäpalveluita Toimintakykyä ylläpitävää palvelua Kuntoutusta mielenterveyskuntoutujille, vammaisille ja työttömille Työtoimintaa työsalilla, työkokeiluita Kuvio 1. Espoon työllisyyspalvelut. Espoon kaupunki on tuottanut kuntouttavaa työtoimintaa pääsääntöisesti neljällä eri tavalla: kaupungin omilla pajoilla, toimialoilla tapahtuvana toimintana, ostopalveluina ja järjestöyhteistyönä. Aikaisemmin kuntouttavaa työtoimintaa on tarjottu myös ryhmämuotoisesti sosiaaliohjaajien toimesta, mutta tästä on luovuttu vähäisten resurssien vuoksi. Kaupungin omaa toimintaa ovat Työhönvalmennuskeskuksen ja Soukan työkeskuksen pajoilla tapahtuva toiminta. Ostopalveluina kaupunki valitsi vuonna 2011 kilpailutuksen kautta viisi toimijaa: Espoon Diakoniasäätiö, Työ ja Toiminta ry, Rinnekoti-säätiö, Autismisäätiö ja Lautta ry. Kuntouttavaa työtoimintaa on järjestetty myös yhteistyönä Järjestökadulla Espoon keskuksessa, jossa sijaitsee Espoon mielenterveysyhdistys ry, matalan kynnyksen kohtaamispaikka Askel sekä sosiaalista ja yhteiskunnallista toimintaa harjoittava Hyvä Arki ry. Myös kaupungin eri toimialoilla sekä Omnian pajoilla on ollut mahdollista olla kuntouttavassa työtoiminnassa sovitusti. Espoossa oli laadittu kuntouttavaan työtoimintaan liittyviä prosessikuvauksia, mutta ne eivät olleet ajan tasalla eivätkä selkeästi esitettynä yksissä kansissa. Kuntouttavan työtoiminnan paikatkaan eivät olleet selkeästi esillä ja asiakkaiden sekä ohjaavien tahojen saatavilla. Tämä oli osaksi vaikeuttanut kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumista, sillä työntekijöillä ei ole aina ollut yhteistä käsitystä siitä, miten sinne ja työvoiman palvelukeskukseen ohjaudutaan. Kuntouttavaan työtoimintaan päästääkseen asiakkaan on oltava työvoiman palvelukeskuksen asiakas. Kuntouttavan työtoiminnan ohjausprosessi on koettu osin hitaaksi ja byrokraattiseksi. Asiakas, joka on halunnut päiviinsä tekemistä, on saattanut joutua odottelemaan 10 THL Työpaperi 7/2015

12 tapaamista työvoiman palvelukeskuksessa pitkäänkin. Lisäksi, jos arvio kuntouttavan työtoiminnan tarpeesta on tehty sosiaalialueella sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan toimesta, on tuntunut kohtuuttomalta ohjata asiakasta työvoiman palvelukeskuksen työntekijöiden arvioitavaksi kyseistä toimenpidettä varten. Työvoiman palvelukeskuksen prosessi on tuntunut pitkältä erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joiden suunnitelmana on ollut kuntouttava työtoiminta. Työvoiman palvelukeskuksen ja aluesosiaalityön tai päihdehuollon yhteisen dialogin puute on aiheuttanut muun muassa liian heikkokuntoisten asiakkaiden ohjautumisen kuntouttavaan työtoimintaan, jolloin kuntouttava työtoiminta on saattanut keskeytyä. Kuntouttava työtoiminta on käytännössä ollut ainoa toiminnallinen työväline sosiaalityössä, ja se on sijoitettu rakenteellisesti niin, ettei alueen sosiaalityöllä ole ollut mahdollisuutta sitä käyttää. Asiakkaan palvelutarpeen arvio on joka tapauksessa tehty työvoiman palvelukeskuksessa, vaikka alueen sosiaalityössä asiakasta olisi tavattu jo pitkään. Tästä johtuen kuntouttava työtoiminta on jäänyt etäiseksi alueen sosiaalityölle ja asiakas on ohjattu työvoiman palvelukeskukseen, jonka jälkeen sosiaalityö, toimeentulotukea ja asumiseen liittyviä lausuntoja lukuun ottamatta, on ikään kuin siirtynyt sinne. 2.3 Kehittämistoimenpiteet hankkeen aikana Espoossa kehittämistoimenpiteet KOPPI -hankkeessa koostuivat seuraavista asioista: Kuntouttavan työtoiminnan nykytilan kuvauksen laatiminen Matalan kynnyksen toiminnan kehittäminen Kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumisen kehittäminen Yhteistyön kehittäminen kuntouttavaan työtoimintaan liiittyvien tahojen välillä Kuntouttavan työtoiminnan arvioinnin kehittäminen Asiakasosallisuuden lisääminen kuntouttavan työtoiminnan kehittämisessä Hankeyhteistyön lisääminen Hankkeen aikana kuntouttavan työtoiminnan palvelut ja prosessit kuvattiin raportissa, jotta asiakkaiden polutus olisi joustavampaa (Sipilä 2013). Hankkeen aikana asiakkaille kehitettiin matalan kynnyksen toimintaa, josta voisi siirtyä sujuvasti esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan. Toiminta olisi myös yksi käytännön työväline aluesosiaalityölle. KOPPI-hankkeessa kehitettiin yhdessä espoolaisen verkoston kanssa Espoon Kipinä -mallia, jossa tarkoituksena on tarjota kaupungin palveluita matalalla kynnyksellä. Hankkeen aikana Espoon kaupungille palkattiin ryhmätoimintojen koordinaattori, jonka työnkuvaan kuuluu Espoon Kipinän toiminnan suunnittelu ja toteutus yhdessä verkoston kanssa. Näin toiminta saatiin vakinaistettua ja sitä päästiin systemaattisesti kehittämään. Espoon Kipinässä suunniteltiin ja toteutettiin useita matalan kynnyksen ryhmiä, joiden tarkoituksena oli tarjota toimintaa ja väyliä eteenpäin sekä lisätä dialogia toimijoiden välillä. Asiakasosallisuus oli tärkeää kuntouttavan työtoiminnan laatua kehitettäessä. Asiakasnäkökulma otettiin huomioon haastattelemalla kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita ohjautumisprosessista. Hankkeen aikana laadittiin myös kuntouttavan työtoiminnan asiakastyytyväisyyskysely, johon vastasi noin puolet kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista. Haastattelujen ja asiakastyytyväisyyskyselyn pohjalta päädyttiin siihen, että kuntouttavan työtoiminnan arvioin- THL Työpaperi 7/

13 tia tulisi kehittää asiakaslähtöisemmäksi ja tavoitteellisemmaksi, jotta asiakkaat pääsisivät palvelussa eteenpäin. Kuntouttavan työtoiminnan arviointia kehitettiin yhdessä asiakkaiden kanssa laatimalla uusi arviointilomake, johon asiakkaat olivat vahvasti vaikuttamassa. Arviointilomakkeen kehittämisestä on valmistunut projektisuunnittelijan ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö vuoden 2014 lopulla. Opinnäytetyö käsittelee asiakkaiden näkemyksiä kuntouttavan työtoiminnan arvioinnista ja kehittämistyöstä. Myös nuorten osallisuus palvelujen kehittämiseen lisääntyi hankkeen aikana. Yhdessä nuorten ja Ester Nuoret pudokkaat -hankkeen kanssa laadittiin ryhmätoiminnan menetelmäopas, jonka kautta nuoret saivat äänensä kehittämistyössä kuuluviin (Asiantuntijoilta ammattilaisille räpäten ryhmään -menetelmäopas, Ryhmätoiminnan kehittämisestä laadittiin myös raportti (Latonen & Sipilä 2013). Hankkeen aikana yhteistyötä eri tahojen kanssa kehitettiin, jotta yhteinen ymmärrys kuntouttavan työtoiminnan tavoitteista kasvaisi. Yhteistyön kehittäminen myös kuntouttavan työtoiminnan markkinoinnissa oli tärkeää, sillä niin asiakkaille kuin ohjaaville tahoillekin kuntouttava työtoiminta ei ollut tuttu toimintamuoto. Hankkeen projektisuunnittelija koordinoi yhteistyöhön liittyen kahdet Pajafestarit, joiden kautta toimijat tulivat toisilleen ja kuntalaisille tutuiksi. Hankeyhteistyötä tehtiin Ester Nuoret pudokkaat -hankkeen ja Espoon kuntakokeilun kanssa. Yhteistyön aikana huomattiin, että hankkeilla voi olla samoja tavoitteita ja yhdessä niiden eteen työskentelemällä saadaan parempia tuloksia. Hankeyhteistyöllä saavutettiin konkreettisia tuloksia asiakasosallisuuden lisääntyessä ja toimijoiden keskenäisen dialogin kasvaessa. 2.4 Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden näkökulmasta Asiakkaiden kokemuksia asiakasprosessista Asiakkaiden kokemukset kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumisesta ja asiakasprosessista eivät olleet juurikaan saaneet huomiota Espoossa. Asiakasprosessi on usein kuvattu työntekijöiden ja työnteon organisoinnin näkökulmasta. KOPPI-hankkeessa tehtiin kartoitus asiakkaiden kokemuksista liittyen kuntouttavan työtoimintaan ohjautumiseen ja asiakasprosessiin haastattelemalla asiakkaita haastattelulomakkeen avulla. Kartoitusta varten haastateltiin 17:ää kuntouttavan työtoiminnan asiakasta. Haastatteluista laadittiin yhteenveto, jossa tuotiin esiin asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumisesta. Asiakkaat, jotka osallistuivat haastatteluun, kertoivat haluavansa saada vaikuttaa palveluihin. He myös toivoivat, että heidän sanomaansa hyödynnettäisiin kehittämisessä. Haastatteluun osallistuneet asiakkaat kokivat työvoiman palvelukeskuksen melko myönteisenä paikkana. Työhallinnon asiantuntijan rooli siellä tuntui olevan selkeä, mutta sosiaalityön rooli asiakkaiden silmissä jäi melko epäselväksi. Kuntouttavaan työtoimintaan ohajutumisessa se liitettiin kiinteästi sopimusten tekoon ja papereiden selvittämiseen. Asiakkaat osittain peräänkuuluttivat palveluohjauksellisempaa työotetta, mutta toisaalta he kokivat pärjäävänsä itsekin eivätkä oikein osanneet määritellä, mitä apua sosiaaliohjaajalta voisi saada. Viranomaislähtöi- 12 THL Työpaperi 7/2015

14 syys ja sopimusten sekä papereiden tärkeys nousi asiakkaiden puheissa esiin, vaikka itse tapaamiset koettiin leppoisiksi ja epävirallisiksi. Työvoiman palvelukeskus palveluna koettiin yleisesti melko positiivisena. Kouluarvosana-asteikolla mitattuna työvoiman palvelukeskuksen toiminta sai keskiarvoksi 7,6. Asiakkaat toivat keskusteluissa esiin toimintaan liittyviä kehittämisehdotuksia. He toivoivat enemmän tietoa muun muassa Kelan palveluista ja lomakkeiden täyttämisestä. Lisäksi asiakkaat toivoivat, että kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää tietoa olisi saatavilla helposti yhdessä paketissa he kokivat tiedottamisen ja markkinoinnin olevan puutteellista. Haastattelut nostivat asiakkaiden kokemusten lisäksi esiin asiakkaiden tarpeen ja halun tulla kuulluksi. Haastattelujen jälkeen työtoimintapaikkojen yhteyshenkilöt olivat saaneet asiakkailta positiivista palautetta liittyen haastatteluihin. Asiakkaat kertoivat, että oli hienoa saada puhua asioista, jotka he kokivat tärkeiksi. Asiakkaat olivat myös kokeneet haastattelujen olleen osittain kuin palveluohjausta. He olivat keskusteluista saaneet vinkkejä omaan kuntoutumiseensa Asiakastyytyväisyyskysely kuntouttavasta työtoiminnasta Hankkeessa laadittiin asiakastyytyväisyyskysely, joka toteutettiin Kyselyssä käytettiin väittämiä, joihin tuli vastata asteikolla 1-4 (1= ei lainkaan, 4= erittäin hyvin). Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus täsmentää vastauksiaan sanallisesti. Kyselyn tulokset esiteltiin henkilöstölle ja johdolle. Tulosten esittelyssä vastaukset jaettiin neljään eri kategoriaan asteikon mukaisesti: 1= ei lainkaan 3= melko hyvin 2= ei juurikaan 4= erittäin hyvin Kyselyn vastausprosentti oli 53. Yleisesti ottaen kuntouttavan työtoiminnan asiakastyytyväisyyskysely osoitti, että asiakkaat olivat tyytyväisiä palveluun. He olivat tyytyväisiä kuntouttavan työtoiminnan suunnittelussa huomioon otettavien asioiden toteutumiseen ja siihen, että heidän elämäntilanteensa oli huomioitu toimintaa suunniteltaessa. Suurin osa asiakkaista oli saanut tutustua työtoimintapaikkoihin ennen lopullista päätöstä. Lisäksi asiakkaat tuntuivat olevan kyselyn perusteella tyytyväisiä työtoimintapaikkoihin ja työtehtävien sisältöihin. Vähiten tyytyväisiä asiakkaat olivat kuntouttavan työtoiminnan jatkosuunnitelmien laatimiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Melkein puolet koki, että tulevaisuuden suunnitelmat eivät olleet selkiytyneet kuntouttavassa työtoiminnassa joko juurikaan tai lainkaan. Yli puolet vastaajista ei uskonut työllistymismahdollisuuksiensa parantumiseen kuntouttavan työtoiminnan avulla. Neljäsosa vastanneista koki, ettei työtoimintajakso ollut tukenut heidän tavoitteidensa toteutumista juurikaan tai lainkaan. Asiakastyytyväisyyskyselyn perusteella asiakkaat siis olivat erityisen tyytyväisiä ostopalveluihin, mutta kaupungin rooli jatkosuunnitelmien laatimisen suhteen tuntui aiheuttavan eniten tyytymättömyyttä. THL Työpaperi 7/

15 2.5 Kuntouttava työtoiminta työntekijöiden ja verkoston näkökulmasta Kuntouttavan työtoiminnan kehittämispäivät henkilöstölle Hankkeen projektisuunnittelija järjesti kuntouttavan työtoiminnan kehittämispäivät Espoon työvoiman palvelukeskuksen henkilökunnalle ja Kuntouttavan työtoiminnan käytännöt olivat olleet vaihtelevia ja asiakasohjaus jonkin verran sekavaa. Kehittämispäivillä käytiin läpi kuntouttavan työtoiminnan sen hetkistä tilannetta, asiakaskriteerejä sekä toimijoiden palvelukuvauksia. Lisäksi pyrittiin selkeyttämään ja luomaan yhteistä ymmärrystä asiakasprosessista Kuntouttavan työtoiminnan verkostojen työpajat KOPPI-hankkeen projektipäällikkö ja Espoon projektisuunnittelija osallistuivat kuntakokeilun järjestämään Työtä päin -seminaarin Espoossa Seminaarin tarkoituksena oli saattaa työllisyydenhoidon toimijoita yhteen. Seminaarissa työskentelyä jaettiin pienempiin työpajoihin, joista yksi käsitteli kuntouttavaa työtoimintaa. Seminaariin osallistujat oli etukäteen jaettu työpajoihin siten, että niissä oli mahdollisimman laaja edustus eri toimijoilta. Kuntouttavan työtoiminnan työpajat kokoontuivat seminaarin jälkeen neljä kertaa: , , ja Pajoissa oli edustus kaupungin työllisyyspalveluilla ja terveyspalveluilla, HUS:illa, järjestöillä ja kaupungin ostopalveluilla sekä Omnialla. Työpajoissa käytiin vilkasta keskustelua kuntouttavasta työtoiminnasta ja verkostoiduttiin niin, että myös asiakkaille mahdollistui konkreettisia jatkopolkuja. Eri toimijat siis löysivät toisensa ja saivat tutustua toistensa palveluihin. Työpajojen keskusteluista koottiin diasarja, johon oli kirjattu osallistujien näkökulmasta tärkeimpiä kuntouttavan työtoiminnan kehittämiskohteita ja ratkaisuehdotuksia niihin. Työpajojen tuotokset esiteltiin kuntakokeilun toisessa Työtä päin -seminaarissa Kuntouttavan työtoiminnan työpajassa nousivat esiin seuraavat ehdotukset ja suositukset Espoon kuntouttavan työtoiminnan kehittämiseksi: Kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuminen: Kuntouttavan työtoiminnan palveluista ja työtoimintapaikoista ei ole riittävästi tietoa asiakasohjauksen kannalta. Jos asiakas kaipaa päiviinsä tekemistä ja tukea työllistymisen edistymiseen, miksi hän motivoituisi kuntouttavasta työtoiminnasta? Miten tehdä töitä asiakaslähtöisesti ilman virallista roolia, kun kaikki palvelut vaativat kriteereitä ja tiettyä viranomaisasemaa? Asiakkaan ohjaamisen palveluun tulisi olla helpompaa ja selkeämpää. Kehittämisehdotukset: Olisi hyvä olla jonkinlainen palvelukartta kuntouttavasta työtoiminnasta. Asiakas voisi ohjautua kuntouttavaan työtoimintaan muualtakin kuin työvoiman palvelukeskuksesta. Kuntouttavan työtoiminnan joustavuus: Pajatoiminta onnistuu hyvin lain puitteissa, mutta muut työllistymisen esteitä poistavat toimenpiteet ovat vaikeasti toteutettavissa. 14 THL Työpaperi 7/2015

16 Asiakkaan aktivoituessa kuntouttavan työtoiminnan jakson aikana nousee usein esiin paljon hoidettavia asioita. Miten näiden asioiden hoidon saisi joustavasti sisällytettyä kuntouttavaan työtoimintaan ilman, että on pelko sanktioista? Asiakas osallistuu työtoimintaan, mutta mikä on sen kuntouttava elementti? Poissaolokäytännön joustamattomuus asettaa niin työntekijät kuin asiakkaatkin ikävään tilanteeseen. Kehittämisehdotus: Poissaolokäytäntöjä voisi löyhentää ja lainsäädäntö voisi enemmän huomioida yksilön tarpeita. Kuntouttavan työtoiminnan sisältö: Pajatoiminnan ohella asiakkaille tulisi tarjota ideoita ja ajattelemisen aiheita heidän omasta kuntoutumisestaan ja jatkopoluistaan. Kuntoutumisen ja jatkopolkujen pohdinta tulisi olla jatkuvana ajatuksena läpi kuntouttavan, sillä tämä voisi aktivoida asiakkaita suunnittelemaan omaa elämäänsä enemmän. Työhönvalmennuksellista otetta tulisi lisätä erityisesti kuntouttavan työtoiminnan loppuvaiheessa. Kuntouttava työtoiminta tulisi olla prosessimaisempaa niin, että aloitus voisi olla pajoilla ja sieltä siirtyä lähemmäs haastavampaa työtä kuntouttavan sisällä. Toisaalta myös sosiaalisen kuntoutuksen valikkoa tulisi olla tarjolla, sillä kaikki eivät kykene etenemään työllistymisen polulla. Kehittämisehdotukset: Kuntouttavan työtoiminnan aikana voisi järjestää erilaisia tiedotustilaisuuksia esimerkiksi jatkopolkumahdollisuuksista tai taloudenhoidosta. Asiakas voisi osallistua yhtä aikaa pajatoimintaan ja vaikka johonkin kuntouttavan ryhmään, joka liittyisi työelämävalmiuksien parantamiseen. Työhönvalmennusta kuntouttavaan työtoimintaan matalalla kynnyksellä (Vantaan mallin soveltaminen Espooseen). Perheiden merkitys kuntouttavassa työtoiminnassa: Työllisyyspalveluissa ei huomioida asiakasta osana perhettään, vaan keskitytään yksilön aktivointiin. Ihmisen aktivoiduttua oman elämänsä suhteen voi perheen dynamiikka muuttua pitkään kotona ollut työtön lähteekin päiväksi toimintaan tai työhön. Mitä tämä merkitsee koko perheelle? Mistä perhe saa tukea tähän muutokseen? Miten perhe voi tukea yksilöä tässä muutoksessa? Kuntouttavan työtoiminnan siirtymien osalta tulisi kiinnittää huomiota muun muassa lapsiperheiden tukien yhdistämiseen. Perheen toimeentulo voi koostua useasta eri tuesta: työmarkkinatuki, lapsilisät, kuntouttava työtoiminta, toimeentulotuki, asumistuki jne. Kehittämisehdotukset: Voisiko kuntouttavaan työtoimintaan yhdistää perhetyötä jollain tasolla, mahdollisesti järjestämällä perhepäivät tai perheisiin liittyvää ryhmätoimintaa. THL Työpaperi 7/

17 Tulisi luoda malli kuntouttavan työtoiminnan ja perhetyön yhteistyöstä niin asiakasohjauksen, verkostotyön kuin toiminnan suhteen. Oppiminen kuntouttavassa työtoiminnassa: Kielen opetuksen tulisi sisältyä kuntouttavaan työtoimintaan. Esimerkiksi maahanmuuttajilla voi olla työnteko hallussa, mutta kielitaito ei riitä pätevän koulutuksen saamiseen. Opinnollistaminen tulisi ottaa vahvemmin mukaan työpajatyöskentelyyn. Kehittämisehdotukset: Voisiko kuntouttavasta työtoiminnasta saada todistuksen, joka liittyisi tehtyyn työhön ja siinä pärjäämiseen ei kuntouttavaan työtoimintaan? Kielikursseja ja toiminnallista kielen opetusta voisi lisätä. 2.6 Kuntouttavan työtoiminnan arviointilomakkeen kehittäminen Hankkeen aikana kiinnitettiin huomiota kuntouttavan työtoiminnan arviointiin. Asiakastyytyväisyyskysely ja asiakashaastattelut nostivat esiin kuntouttavassa työtoiminnassa ilmenevän sosiaaliohjauksen roolin puutteen ja kuntouttavaan työtoimintaan kiinteästi liittyvän tavoitteellisen toiminnan puutteen. Pohdittiin käytännön keinoja näiden asioiden konkreettisemmiksi tekemiseen ja asiakkaiden mahdollisuuksiin edetä kuntoutumisessaan. Arviointi on yksi asia, jonka ajateltiin vaikuttavan näihin asioihin, ja työllisyyspalvelujen johtoryhmässä päätettiin, että KOPPI-hankkeen projektisuunnittelija voi kehittää sitä yhdessä asiakkaiden kanssa. Väliarviointi on aikaisemmin muodostunut työtoimintapaikan arvioinnista ja asiakkaan itsearvioinnista. Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteita ei ole tarkasteltu kovinkaan yksityiskohtaisesti, ja ne on mainittu lomakkeessa ensimmäisellä sivulla pintapuoleisesti. Arvioinnissa oli keskitytty suhteellisen paljon asiakkaan työkykyyn ja työelämävalmiuksiin, jotka ovat tietysti tärkeitä asioita asiakkaan työllistymisen edistämisessä. Siinä ei kuitenkaan ollut juuri otettu huomioon asiakkaan muihin elämän osa-alueisiin liittyviä haasteita ja kehittämistarpeita, jotka vaikuttavat tämän jaksamiseen kuntouttavassa työtoiminnassa sekä osaltaan saattavat muodostua työllistymisen esteiksi. Pelkkä työkyvyn ja työelämävalmiuksien arviointi tuntui antavan melko kapean näkökulman asiakkaan kuntoutumiseen. Usein, kun asiakas aktivoitui päivittäiseen toimintaan, myös muiden elämän osa-alueiden haasteet nousivat esiin. Asiakkaiden saattoi olla vaikea nähdä arvioinnin yhteyttä heidän omaan elämäänsä, jos siinä keskityttiin vain työtoimintapaikalla tapahtuviin asioihin. Saattoi myös olla, että asiakas suoriutui työtehtävistään erinomaisesti, ja työyhteisössä olemisessa ei ollut minkäänlaisia haasteita haasteet ja työllistymisen esteet olivat toisaalla, esimerkiksi päihteiden käytössä tai taloudenhoidossa. Arviointilomakkeen kehittämiseen osallistui kaksi asiakasta Espoon Diakoniasäätiön pajalta. Mukana oli myös Diakoniasäätiön palvelupäällikkö. Arviointilomaketta työstettiin useaan kertaan kevään 2014 aikana siten, että asiakkaat kertoivat ajatuksiaan ja projektisuunnittelija muokkasi lomaketta haluttuun suuntaan. Lomake muodostui neljästä osa-alueesta. Ensimmäinen oli taustatiedot, toinen tavoiteosio, kolmas työkyvyn ja työelämävalmiuksien arviointi ja neljäs itsearviointiosio. 16 THL Työpaperi 7/2015

18 Asiakkaat kertoivat kaipaavansa konkreettisempaa asioiden käsittelyä. He painottivat erityisesti tavoitteiden ja niiden eteen tehtävien toimenpiteiden kirjaamista. Jotta toiminnasta saataisiin tavoitteellisempaa, oli tarkoituksena, että koko arviointikeskustelu rakentuisi tavoitteiden ja niiden toteutumisen tarkastelun ympärille. Asiakkaat kokivat, etteivät olleet oikein tienneet kenen puoleen kääntyä jonkin tavoitteen käytännön toteutuksen kanssa. Tähän he toivoivat konkreettisesta apua lomakkeen muodossa siten, että siihen kirjataan tavoitteen toteutumisessa asiakasta auttava viranomainen. Asiakkaat näkivät vanhassa lomakkeessa olleen itsearviointiosion ikään kuin palvelleen viranomaisia ja työtoimintapaikkaa, sillä siinä kartoitettiin jollain tapaa tyytyväisyyttä, eikä niinkään arvioita omasta tilanteesta. Uuteen lomakkeeseen lisättiin itsearviointiosioon kuntoutumiseen liittyviä tärkeitä osa-alueita. Kaiken kaikkiaan arviointilomakkeesta tuli hankkeen ja asiakkaiden suunnittelemana pidempi kuin aikaisemmin, mutta asiakkaat kokivat sen olevan pituudestaan huolimatta palvelevampi, sillä siinä käsiteltiin heille oleellisia asioita. Hankkeen aikana uusi lomake otetiin koekäyttöön kesän ja syksyn 2014 ajaksi. Tämän jälkeen on tarkoitus arvioida lomakkeen käytettävyyttä ja sopia jatkotoimenpiteistä. 2.7 Matalan kynnyksen toimintojen kehittäminen Espoon Kipinä Espoossa oli selkeä tarve jonkinlaiselle matalan kynnyksen toiminnalle, sillä kuntouttava työtoiminta ei byrokraattisuutensa vuoksi ollut sopiva työväline kaikkien asiakkaiden kohdalla. Keväällä hankkeessa järjestettiin pilottiryhmä, jonka nimeksi tuli Kipinä Klubi ( Tämän ryhmän kautta hankkeen aikana alkoi hahmottua Espoon Kipinän suuntaviivat. Kipinä-toiminnan jatkuvuuden kannalta oli tärkeää, että se säilyi ja kehittyi koko ajan. Toiminnan suunnittelussa klubi -ajatus lähti siitä, että klubiin voi osallistua kuka tahansa, eikä siihen osallistuakseen tarvitse täyttää erityisiä kriteerejä. Toimintaan ei haluttu poissulkevia kriteerejä, joita viranomaiset ovat tottuneet luomaan palveluissaan. Kipinä Klubin lähtökohtana oli ajatus ihmisten osallistamisesta ja osallisuudesta johonkin. Tavoitteena toiminnalla oli saada mukaan erilaisia ihmisiä ja erityisesti heitä, jotka eivät olleet minkään palvelun piirissä. Ajatuksena oli, että sosiaalityöntekijät tai muut ammatilaiset voisivat kertoa asiakkailleen toiminnasta ja tarjota mielekästä tekemistä. Kipinä Klubin toiminta-ajatuksiksi määriteltiin: Vapaaehtoisuus Matala kynnys osallistua toimintaan Tyytyväiset asiakkaat ja työntekijät Kumppanuusohjauksen avulla konkreettista yhteistyötä ja töiden jakamista Tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa Jatkuvuus ja edelleen kehittäminen Uusia väyliä työhön, toimintaan ja tekemiseen Kipinä Klubin tavoitteiksi määriteltiin: Saada asiakkaat aktivoitumaan THL Työpaperi 7/

19 Tarjota asiakkaille päiviin tekemistä Luoda mahdollisia väyliä asiakkaiden kuntoutumisen tueksi, esimerkiksi väylä työvoiman palvelukeskuksen palveluihin, työpajoille tai seurakunnan toimintaan Tarkastella asiakkaiden kanssa heidän palvelusuunnitelmaansa toiminnan kautta Kehittää verkostoyhteistyötä työntekijöiden kesken Edistää asiakkaiden toimintakykyä ja elämänhallintaa Lähtökohdaksi toiminnan sisällölle määräytyi aikuissosiaalityön alkuarvion pohjalomake. Ajatus ihmisen kokonaisvaltaisesta elämäntilanteen tarkastelusta ja eri elämän osa-alueisiin liittyvien haasteiden käsittelystä ryhmätoiminnan avulla tuntui tarkoituksenmukaiselta. Lisäksi vertaistuen merkityksen ajateltiin olevan suuri. Mukana Kipinä Klubissa olivat seurakunta, Sepänkylän tukiasuntola, lapsiperheiden asumisen turvaamista kehittävä Voimanpesä-hanke ja Espoon aikuissosiaalityö. Sepänkylän tukiasuntolan ohjaaja ja seurakunnan diakoni olivat vastuuohjaajina. KOPPI-hankkeen projektisuunnittelija oli mukana koordinoimassa toimintaa. Työvoiman palvelukeskus, Soukan työkeskus, Voimanpesä-hanke, kaupungin talous- ja velkaneuvonta, kaupungin liikuntapalvelut sekä Martat olivat mukana yhteistyössä asiantuntijoina. Suunnittelu aloitettiin tammikuussa Kipinä Klubia mainostettiin kaupungin verkkosivuilla. Lisäksi yhteistyökumppaneille tiedotettiin kyseisen toiminnan alkamisesta. Hakijoita klubiin tuli yhteensä 26, joista miehiä oli 15 ja naisia 11. Osa hakijoista oli nähnyt ilmoituksen kaupungin nettisivuilla tai heidän työntekijänsä oli mainoksen perusteella ohjannut asiakkaan ottamaan yhteyttä. Asiakkaita tuli mukaan myös Espoon kaupungin tukiasunnoista, joita olivat Sepänkylä, Neppers, Kuninkaankallio ja Auroranportti. Etukäteen ei hakijoista ollut muuta taustatietoa kuin nimi, osoite, henkilötunnus ja ohjautumisväylä. Ajatuksena oli, ettei toiminnan alussa tarvita muita tietoja. Asiakkaan motivaation osoitti se, että hän otti yhteyttä, ja hänen oma arvionsa toiminnan tarpeesta oli riittävä ryhmään osallistumisen kannalta. Lopulta ryhmään pystyttiin ottamaan 15 asiakasta. Toimintaa järjestettiin kerran viikossa tiistaisin. Kokoontumiskertoja oli yhteensä kahdeksan. Ryhmäläisten toiveesta järjestettiin muutama ylimääräinen kerta, jolloin laitettiin ruokaa ja käytiin keilaamassa. Ryhmä oli pääasiallisesti toiminnallinen. Sisältönä oli talkoita ja erilaisia järjestettyjä työtehtäviä. Ryhmään liitettiin myös toiminnan kautta asioita työllistymisestä ja koulutuksesta, asumisesta, taloudesta, harrastuksista ja terveydestä sekä voimavaroista. Ryhmässä tutustuttiin erilaisiin työtoimintoihin, ilmaisiin harrastuksiin ja halpaan ruokailuun. Ryhmän aikana käytiin keskusteluja ja mietittiin yhdessä jatkosuunnitelmia. Ryhmäläiset saivat toiminnasta Espoon kaupungin sisäisen matkalipun ja yhdeksän euroa toteutuneelta toimintakerralta. Ryhmän aikana käytettiin eräänlaista palvelusuunnitelmaa, johon oli laadittu runko, jota jokainen itse omalta osaltaan täydensi ryhmän aikana. Jokainen ryhmäläinen kirjasi hoidettavia asioitaan itselleen ylös. Ryhmän aikana oli tarkoitus löytää väyliä asioiden eteenpäin viemiseksi. Ajatuksena oli, etteivät ohjaajat millään tavalla puutu suunnitelman täyttämiseen, vaan sen toivottiin olevan väline ryhmäläisten omaan pohdintaan. Lähtökohtana oli, että jokaisen suunnitelma on täysin erilainen. Ohjaajilla ei ollut mitään ennakkotietoja ryhmäläisten elämäntilanteesta tai tavoitteista. Jokainen ryhmäläinen sai pitää suunnitelman itsellään, mutta ryhmän päätyttyä yksi asiakas palautti sen täytettynä. Toiminnan lopuksi asiakkaille pidettiin asiakasraati. Ryhmä sai erinomaista palautetta. Sen toivottiin kestävän pidempään ja kokoontuvan useammin. Ryhmää kehuttiin monipuoliseksi ja ryhmähenki koettiin hyväksi. Uusien ihmisten tapaaminen ja mukavat ohjaajat nousi- 18 THL Työpaperi 7/2015

20 vat tärkeiksi asioiksi. Myös matkakorvauksen saaminen, joka mahdollisti ryhmään osallistumisen ja paikasta toiseen liikkumisen, oli hyvä asia. Käytännön järjestelyistä hyvänä pidettiin myös ryhmätekstiviestiä, jolla muistutettiin ryhmän alkamisesta se motivoi saapumaan paikalle. Mielekäs tekeminen oli asetettu yhdeksi tavoitteeksi tälle ryhmätoiminnalle, ja se toteutui hyvin. Toiminnalliset kerrat tuntuivatkin olevan kiinnostavia, ja toiminta oli asiakkaiden mielestä hyvin järjestettyä. Asiakkaat saivat myös olla mukana suunnittelemassa toimintaa, mutta suurin osa toimintakerroista oli jo ennalta päätetty. Haasteeksi tällaisessa toiminnassa nousi se, että ryhmäkertoja oli vaikea suunnitella matkan varrella, sillä yhteistyökumppaneihin täytyy olla yhteydessä hyvissä ajoin toiminnan järjestämiseksi. Joitain asioita oli oikeastaan pakko sopia ennen ryhmän alkua, ja näin ollen asiakkaiden mielipiteiden esiin tuominen oli haasteellista. Palvelusuunnitelman käyttö jäi ryhmän aikana melko vähäiselle, sillä toiminta muokkautui sen edetessä, eikä aina toteutunut kuten alun perin oli suunniteltu ja lomakkeeseen valmiiksi kirjattu. Näin ollen asiakkaan oli melko vaikea täyttää palvelusuunnitelmaa. Yksi asiakas oli täyttänyt koko suunnitelman tunnollisesti, ja se oli hieno asia. Hän itse koki täyttämisestä olleen hyötyä. Palvelusuunnitelmia ei myöskään kirjattu ylös, sillä käytännön ohjausresurssista puuttui aikuissosiaalityön edustus. Tämä tiedostaen heti toiminnan alussa sovittiin, että lomake oli jokaisen ryhmäläisen omaan käyttöön ja sen täyttäminen oli vapaaehtoista. Haasteeksi osoittautui myös asiakkaiden jatkopolkujen suunnittelu etenkin kaupungin palveluihin. Työllisyyspalveluiden piiriin pääsy tai esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan aloitus ei ollut kovinkaan helppoa, sillä erilaiset viralliset prosessit nousivat sille esteeksi. Asiakkaan status työllisyyspalveluiden näkökulmasta saattoi olla väärä : asiakas ei esimerkiksi pystynyt aloittamaan kuntouttavassa työtoiminnassa, koska oli sairauseläkkeellä tai koska ei ollut työvoimatoimiston ja työvoiman palvelukeskuksen asiakas. Seurakunta pystyi tässä asiassa auttamaan ja tarjoamaan erilaista toimintaa, esimerkiksi saunailtoja ja joitakin ryhmiä, joihin Kipinä-ryhmäläisillä oli mahdollisuus osallistua. Kipinä Klubi osoitti, että tämän tyyppiselle toiminnalle oli kysyntää. Hankkeen aikana Espoon Kipinää kehitettiin yhdessä eri toimijoiden ja asiakkaiden kanssa. Espoon Kipinän tarkoitukseksi muodostui järjestää tavoitteellisia ryhmiä ja jakaa tietoa erilaisista toimintamahdollisuuksista, joita Espoossa on tarjolla. Kipinä-ryhmissä tarkoituksena on työskennellä yhdessä ja yksilöllisesti, jotta ryhmäläiset löytävät tekemistä arkeensa ja esimerkiksi ideoita työpolkuunsa. Ohjelmaan kuuluu asiantuntijoiden opastuksella tietoa terveydestä ja talouden hallinnasta sekä liikuntamahdollisuuksista. Lisäksi ryhmästä saa ideoita vapaa-ajan viettoon ja tietoa Espoon kaupungin sekä järjestöjen palveluista. Ryhmäläiset saavat kannustusta ja vertaistukea myös toisiltaan. Espoon Kipinän toimintaa lähti koordinoimaan aikuisten sosiaalipalvelut. Toimintaan liittyi mukaan iso joukko kuntalaisia, espoolaisia viranomaisia sekä seurakuntien ja kolmannen sektorin työntekijöitä. Espoon Kipinän alla on järjestetty useita ryhmiä hankkeen aikana. Vuonna 2014 Espoon Kipinän tavoitteet määrittyivät seuraavanlaisiksi: Espoolaisille väyliä työhön, pysyvään asumiseen, mielekästä tekemistä, hyvinvointia sekä kaupungin palveluja! Espoolaiset mukana toimimassa yhdessä kaupungin, järjestöjen, seurakunnan jne työntekijöiden kanssa! Pois virastoista - Palvelujen jalkautuminen asukastiloihin ja ihmisten luo! Yhdessä oppiminen, tehdään yhdessä opitaan yhdessä! Uudistuva ammatillisuus, tehdään töitä uudella tavalla, asiakkaiden kanssa! THL Työpaperi 7/

21 2.7.2 Palvelukahvila-pilotti Palvelukahvila-ajatus lähti liikkeelle, kun KOPPI-hankkeen projektisuunnittelija ja Espoon kaupungin aikuisten sosiaalipalveluiden ryhmätoiminnan koordinaattori yhdessä pohtivat aikuisten sosiaalipalvelujen toimitilojen vieressä olevan Manna-Apu-ruoanjakojonon kävijöiden palvelun tarvetta. Tuntui hullunkuriselta, että samaan aikaan, kun ruokaa jonottavat sadat ihmiset, kaupungin sosiaalipalvelut eivät tuntuneet tarpeeksi tavoittavan avun ja palvelun tarpeessa olevia. Lisäksi palveluiden markkinointiin tuntui olevan hankkeen aikana tarpeellista panostaa ja mahdollistaa palveluihin pääsyä matalalla kynnyksellä. Asian tiimoilta sovittiin yhteistyötapaaminen Manna-Avun toiminnanjohtajan kanssa keväällä 2014 ja hankkeen toimesta käynnistettiin palvelukahvilapilotti. Palvelukahvilan tavoitteiksi määriteltiin seuraavat asiat: Lisätä dialogia asiakkaiden ja viranomaisten välillä Kartoittaa asiakkaiden palvelujen tarvetta Tarjota tietoa kaupungin palveluista matalalla kynnyksellä Markkinoida palveluita asiakaslähtöisesti ja tavoittaa uusia asiakkaita Lisätä asiakkaiden osallisuutta palveluiden kehittämisessä Kehittää ja pilotoida uutta palvelukahvila-toimintamallia Palvelukahvila oli avoinna kolme kertaa keväällä 2014, ja se oli tarkoitettu ruoanjakojonossa asioiville. KOPPI-hankkeen projektisuunnittelijan ja aikuisten sosiaalipalveluiden ryhmätoiminnan koordinaattorin työnkuvaan kahvilassa kuului ohjausta ja neuvontaa toimeentulosta, maahanmuuttajien kielikursseista, asumisesta, työttömyydestä, terveydestä sekä lapsiperheiden ja eläkeläisten palveluista. Suurin osa kahvilassa kävijöistä oli espoolaisia, mutta mukaan mahtui myös muutama helsinkiläinen ja kirkkonummelainen. Kahvilassa kävi myös muutama lapsiperhe ja maahanmuuttaja. Toimintaa pyrittiin kehittämään palvelukahvilan aikana saadun palautteen perusteella. Palautteesta johtuen kahdella viimeisellä kerralla mukana olivat työttömien terveydehoitajan ja työllisyyspalveluiden koordinaattori. Palvelukahvilassa jaettiin kävijöille lyhyttä projektisuunnittelijan laatimaa kyselyä palveluntarpeesta. Kyselyn perusteella eniten tietoa kaivattiin terveyteen ja hyvinvointiin liityvistä asioista. Vähiten oltiin kiinnostuneita koulutuksesta. Palautetta kahvilan toiminnasta saimme jututtamalla kahvilassa asioivia. Erillistä palautelomaketta toiminnasta ei ollut käytössä. Puheiden perusteella palaute oli erittäin positiivista. Tämän tyyppistä toimintaa oli kaivattu, ja osa ihmisistä koki tulleensa kuulluksi omassa asiassaan jo se, että sai puhua viralliselle taholle, tuntui ihmisistä hyvältä. Muutama ihminen kertoi, että tämä toiminta sai heidät tuntemaan, että heitä arvostettiin. Pilottikahvilassa kävi yhteensä noin 150 asiakasta. Ihmisillä tuntui olevan tarve tulla kuulluksi, ja palveluohjaukseen kuuluikin paljon keskustelua ja ihmisten elämäntilanteiden kuuntelua. Kahvilapilotin tuloksena voitiin todeta, että kohtaamisen merkitystä ei tule väheksyä ja että tällainen palvelumuoto tuntui toimivan kohtaamisen lisäämisessä. Palvelumuotona pop up -kahvila oli yksinkertainen ja nopea tapa tavoittaa ihmisiä uudella tavalla. Malli oli myös kustannustehokas, sillä viihtyisän ympäristön luominen ja kahvitarjoilu eivät vaatineet suuria taloudellisia resursseja sen sijaan työntekijäresurssia toiminta tarvitsi. Pilotin työntekijöiltä vaadittiin jalkautuvaa työotetta ja ennakkoluulottomuutta kohdata asiakkaita muuallakin kuin sosiaalitoimistossa. Myös luovien ongelmanratkaisutaitojen merkitys korostui toiminnan ollessa laaja-alaista palveluohjausta ja asiakaskunnan ollessa vauvasta vaariin. Tämän tyyppisen kahvilatoiminnan vaarana voi olla jääminen pelkäksi kahvilaksi, jolloin kaupungin palveluohjauksellinen rooli jää sivuun ja ihmiset tulevat vain kahvittelemaan. Jatkoa ajatellen tulee tarkasti miettiä, mikä on palveluohjauksen rooli ja mitä toiminnalla tavoitellaan. Asiakkaiden kohtaamiseen tasa-arvoisesti palvelukahvila-toimintamalli oli aivan oivalli- 20 THL Työpaperi 7/2015

22 nen. Kyselyn vastaajamäärän perusteella voitiin todeta, että toiminnalla oli mahdollista saada asiakaspalautetta ja ideoita nopeasti ja tehokkaasti. Lisäksi toiminta taipuu moneen. Palvelukahvilan voisi jatkossa laittaa esimerkiksi pyörien päälle, jotta se ei olisi paikkasidonnaista. Palvelukahvilaa on jatkettu alueen sosiaalityön voimin, ja sen on tarkoitus juurtua käytännön toimintaan uutena palvelumuotona. (Sipilä 2014, Aiheesta keskusteltiin pohjoisen aikuissosiaalityön senioritiimin kanssa, ja kahvila päätettiin toteuttaa neljä kertaa syksyn 2014 aikana. Jokaisesta kahvilasta vastasi sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja. Mukana oli myös ryhmätoimintojen koordinaattori. Jokaisella kerralla oli selkeä teema, joka loi raamit työskentelylle. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä, että asiakkaat pystyivät vaikuttamaan kahvilan sisältöön. Ensimmäisellä kerralla mukana oli jalkautuva sosiaaliohjaus ja jalkautuva talousohjaus. Espoossa on meneillään jalkautuvan talousohjauksen hanke, jonka työntekijä oli mukana kahvilassa. Hän keskusteli ihmisten kanssa paikan päällä ja antoi jonkin verran yksilöaikoja. Kahvilassa kävi 96 asiakasta, joista kahdeksan oli lapsia. Sosiaalityöntekijän ja ohjaajan mukaan kahvilassa syntyi aitoja kohtaamisia ja palvelua yli rajojen tyytyväisiä asiakkaita, iloista mieltä ja hyvän päivän toivotuksia. Asiakkaiden palautteiden mukaan kahvilassa oli vapautunut meininki. Toisella kerralla teemana oli sosiaaliohjaus, työllisyys ja ryhmätoiminta. Paikalla olivat Espoon työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijä ja seniorineuvonnan ryhmätoiminnoista vastaava työntekijä. Arvion mukaan leipäjonossa käy suhteellisen paljon senioriasiakkaita, ja heille haluttiin tarjota mielekästä toimintaa. Senioreita kävikin runsaasti aamupäivän aikana, ja heille tarjottiin tietoa ja esitteitä palveluista. Kun paikalla oli sosiaalityöntekijä ja seniorineuvonta, oli työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijän hieman haasteellista löytää paikkaa tilassa. Hän jalkautuikin keskustelemaan leipäjonoon ihmisten kanssa ja markkinoimaan kahvilaa. Paikalla oli myös Sektori III -työllisyyshankkeen kaksi työntekijää, jotka markkinoivat hanketta ja tarjosivat mahdollisuutta yksilölliseen työskentelyyn. Kahvilassa kävi 68 asiakasta, joista kolme oli lapsia. Kokemuksen perusteella palvelukahvilan toiminta kannattaa pitää selkeänä ja teemoitettuna. Tämä auttaa työntekijöitä ja asiakkaita hahmottamaan, mistä oli kyse. Yhteensä syksyn kahviloissa on käynyt tähän mennessä 164 asiakasta, joista 11 oli lapsia. Kevään 2015 ohjelmaa suunnitellaan sosiaalityön tiimin kanssa. Asiantuntijoista sovitaan hyvissä ajoin ja kahvilasta tiedotetaan vielä tehokkaammin leipäjonon asiakkaille. Hankkeen aikana toimintaa on siis saatu juurrutettua hyvin osaksi matalan kynnyksen toimintaa, ja sen kehittäminen jatkuu osana Espoon Kipinää. Palveluiden jalkautuminen ja kuntalaisten osallisuuden lisääminen ovat johtoajatuksena kahvilan toiminnassa. Tarkoituksena on tarjota jo olemassa olevia palveluita uudella tavalla esteettömyyden periaatteita noudattaen. Kaikki pilotille asetetut tavoitteet saavutettiin kevään ja syksyn aikana. Lisäksi tavoitettiin ennätysmäärä asiakkaita, jotka muuten eivät palveluita syystä tai toisesta käyttäisi tai ohjautuisi niiden piiriin. 2.8 Ryhmämuotoisen kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen ATK-kurssi kuntouttavana työtoimintana Vuosi 2013 oli Espoossa haastava monella tapaa. Alkuvuodesta asiakasohjaus kangerteli TEtoimiston organisaatio- ja palvelulinjamuutosten vuoksi. Loppuvuoden tiukat taloudelliset ajat THL Työpaperi 7/

23 puraisivat osaa Espoon palveluntuottajista, ja vuoden 2014 alkupuolella kilpailutetuista viidestä palveluntuottajasta kolme jatkoi toimintaansa. Tämä tarkoitti sitä, että Espoossa kuntouttavan työtoiminnan palveluvalikoima supistui ja paikkoja oli selkeästi vähemmän. Oli siis pohdittava uusia ratkaisuja kuntouttavan työtoiminnan lisäämiseksi. Vantaan KOPPI-hankkeessa oli pilotoitu ryhmämuotoista kuntouttavaa työtoimintaa. ATK-kurssin pilottiryhmä toimi talven aikana, ja se havaittiin toimivaksi. Samanlaista mallia päätettiin kokeilla Espoossa, sillä kuntouttavan työtoiminnan paikkoja kaivattiin lisää. Lisäksi haluttiin, että asiakkaat pääsisivät palveluun matalalla kynnyksellä. Ryhmämuotoista kuntouttavaa työtoimintaa oli järjestetty Espoossa aiemminkin. Toteutustapa oli ollut tavallisesti sellainen, että työvoiman palvelukeskuksen sosiaaliohjaajat suunnittelivat ryhmän sisältöä ja toteutusta sekä ohjasivat ryhmää. Toteutustapa vei paljon aikaa ja resursseja: ennakkovalmistelut, suunnittelu, ryhmäpäivät, kirjaamiset ja jälkiselvittelyä vaativat asiat sitoivat työntekijää. Mallin vahvuutena oli se, että ryhmää vetävillä ohjaajilla oli selkeä kokonaiskuva prosessista. Uuden mallin ajatus oli keventää ja ketteröittää ryhmätoiminnan aloittamista, organisointia, saavutettavuutta sekä terävöittää jatkopolkujen suunnittelua. Espoossa ATK-kurssin tarjous pyydettiin Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnialta, ja yhteistyö aloitettiin keväällä Ryhmä käynnistyi nopealla aikataululla, sillä sen haluttiin päättyvän kesäkuun lopulla. Ryhmäajaksi määriteltiin Kurssipäivät olivat maanantai ja perjantai klo ASIAKAS Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta osallistua kurssille Asiakas kutsutaan alkuhaastatteluun, aktivointisuunnitelman allekirjoitus Asiakas aloittaa ryhmässä. Hänelle on nimetty sosiaaliohjaaja. Ryhmän aikana asiakas osallistuu ATKopetukseen, ja hänen kanssaan työstetään jatkosuunnitelmaa Kurssin päättyessä asiakkaalla on jatkosuunnitelma ja seuraava paikka valmiina Virkailijat etsivät omista asiakkaistaan potentiaalisia kurssille menijöitä ja ottavat heihin yhteyttä Sosiaaliohjaajat valmistelevat aktivointisuunnitelman, joka allekirjoitetaan yhdessä TE-hallinnon asiantuntijoiden kanssa Sopimusten hoitaminen, poissaolojen ja toimintapäivien kirjaaminen TE:n ja kaupungin aktiivinen toimiminen asiakkaan jatkopolkujen selvittämiseksi Ammattilaiset antavat sovitun jatkosuunnitelman mukaista tukea ja palvelua VIRANOMAINEN Kuvio 2. ATK-ryhmän prosessi. 22 THL Työpaperi 7/2015

24 Asiakasohjaus osoittautui haasteelliseksi nopean aikataulun puitteissa. Kun ryhmän alkuun oli enää vajaa viikko, oli ohjautuneita tiedossa vasta neljä. Kurssia edeltävällä viikolla tiedotusta ja mainostusta laajennettiin työvoiman palvelukeskuksen ulkopuolelle (Facebook, Espoon kaupungin omat sivut). Tietoa jaettiin myös muille työpajoille. Niistä löytyikin jo kuntouttavassa työtoiminnassa olevia, mutta nimenomaan ATK-kurssista hyötyviä. Lopulta ryhmässä aloitti 17 asiakasta. Kurssille oli varattu 20 paikkaa, mutta kurssin edetessä todettiin, ettei olisi ollut mahdollista antaa laadukasta opetusta niin monelle yhden opettajan voimin kurssilaisten tasoeroista johtuen. Yksi kuntouttavan työtoiminnan asiakas toimi apuopettajana, ja hänen työpanoksensa oli korvaamaton. Apulaisopettajan tehtäviin kuului vasta-alkajien avustaminen, ja hänen toimintansa sai erinomaista palautetta. Samaan aikaan Espoon kaupungin kuntakokeilussa järjestettiin asiakkaille ATK-kurssi samansisältöisenä yhdessä Omnian kanssa. Kuntakokeilun kurssilla oli myös vasta-alkajia, ja niinpä päätimme tehdä yhteistyötä apuopettajamme suhteen. Häntä pyydettiin mukaan myös kuntakokeilun kurssille, sillä kurssipäivät osuivat sopivasti lomittain kuntouttavan työtoiminnan ATK-kurssin kanssa. Myös tältä kurssilta apuopettajana toiminut asiakas sai erinomaista palautetta, ja tämä innosti häntä hakeutumaan opiskelupolulle. Palautetta kerättiin kurssin puolivälissä ja viimeisellä kerralla. Ryhmässä oli muutamia asiakkaita, joilla jo ryhmään tullessa oli paremmat ATK-taidot, erityisesti nuorilla. He kokivat, että kurssi ei antanut juuri mitään uutta ja että kaikki oli tuttua asiaa. Opettaja oli tarjonnut heille haasteellisempia tehtäviä, mutta kukaan ei ollut kuitenkaan niitä halunnut. He kertoivat surffailleensa verkossa ja pelailleensa pelejä odottaessaan muita. Osalla asiakkaista ATK-taidot olivat hyvin puutteelliset, ja he kokivat kurssin vaativaksi. Vaikka kaikkeen sai ohjeistuksen, he kokivat unohtavansa opitut asiat nopeasti ja joutuivat seuraavalla kerralla aloittamaan uudelleen lähtöpisteestä. Osa toivoi, että he saisivat tehtävien teon jälkeen rautalankaohjeen, jossa tehtävä olisi kuvattu vaihe vaiheelta. Tällaisen ohjeistuksen avulla pystyisi harjoittelemaan lisää kotona. Joillakin ei ollut tietokonetta kotonaan, joten opittua ei voinut harjoitella kurssin ulkopuolella. Opettaja ja apulaisopettaja saivat ryhmäläisiltä paljon kiitosta. Negatiivista palautetta ei tullut. Kurssilaiset kokivat, että apua ja ohjausta sai aina tarvittaessa, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi uusien asioiden oppimiseen. Apulaisopettaja koettiin tarpeelliseksi, sillä opettajan resurssit eivät olisi muuten riittäneet. Kurssille osallistuneista yli puolet eivät osanneet sanoa, oliko kurssista hyötyä työllistymisessä tai koulutuksessa. Hyödyllisiksi asioiksi koettiin taulukkolaskentaohjelman, Word-tekstinkäsittelyohjelman, CV:n tekemisen ja PowerPointin opiskelu. Työnhakuun liittyvät asiat ja Wordin käyttö olivat palautteen mukaan jonkun mielestä turhia. Kaikki kokivat saaneensa tavata sosiaaliohjaajaa riittävästi, mutta muutama ei ollut mielestään saanut tarpeeksi tukea jatkosuunnitelmiensa laatimisessa. Suurimmalle osalle oli muodostunut jatkosuunnitelma kurssin aikana, ja he tiesivät miten lähteä sitä toteuttamaan. Yleinen ilmapiiri koettiin hyväksi ja kurssille oli helppo tulla. Ryhmäytyminen jäi vähäiseksi jokaisen työskennellessä oman koneensa äärellä. Ryhmän kävi loppuun 11 asiakasta. Kahden on tarkoitus aloittaa opiskelut syksyllä 2014, kolme asiakasta jatkaa kuntouttavassa työtoiminnassa, yhden asiakkaan kanssa selvitellään terveydentilaan liittyviä asioita ja yhden kanssa etsitään sopivaa työkokeilupaikkaa. Yksi asiakas aloittaa kuntouttavan työtoiminnan pajalla ja yksi on hakenut syksyksi opiskelupaikkaa. Kolmen asiakkaan kanssa ei löytynyt sopivia jatkosuunnitelmia, mikä johtui muun muassa kielitaidon puutteesta. Espoon kaupunki osti syksyn 2014 aikana vielä toisen kuntouttavan työtoiminnan ATK -kurssin. Kurssilla pyrittiin huomioimaan erityisesti se, että markkinointiin ja asiakasohjauk- THL Työpaperi 7/

25 seen tulisi jättää enemmän aikaa. Lisäksi kurssille päädyttiin ottamaan vain Espoon työvoiman palvelukeskuksen asiakkaita, jotta ohjaus olisi mahdollisimman joustavaa ja asiakkaiden tilanteet selvillä ennen ryhmää Nuorten ryhmämuotoinen kuntouttava työtoiminta Kevään 2014 aikana Espoossa nousi esiin nuorten kuntouttavan työtoiminnan tarve. Espooseen avattu Helsingin diakonialaitoksen Vamos Espoo -toimintayksikkö tarjoaa nuorille matalan kynnyksen ryhmätoimintaa, mutta kuntouttavan työtoiminnan mahdollisuutta ei vielä ollut. KOPPI-hankkeen koordinoimana pilotoitiin yhdessä Vamoksen kanssa nuorten ryhmämuotoista kuntouttavaa työtoimintaa. Uutena toiminnassa oli, että sitä lähdettiin toteuttamaan ensimmäistä kertaa aluesosiaalityön kautta niin, ettei nuorten tarvinut olla työvoiman palvelukeskuksen asiakkaita. Ajatuksena oli, että moniammatillisen yhteistyön tarpeen esiin noustessa nuori voidaan ohjata työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi. Hankkeessa mallinnettiin tätä toimintaa ja vietiin alueelle kuntouttavan työtoiminnan näkemystä. Nuorten ryhmä toteutettiin Siihen osallistui kymmenen nuorta. Kuntouttavaan työtoimintaan liittyvän byrokratian hoitaminen yhteistyössä TE-hallinnon ja aluesosiaalityön kanssa hoitui KOPPI-hankkeen koordinoimana. Haasteita oli erityisesti aktivointisuunnitelman laatimisessa, ja se tuntui olevan todella kankea työväline. Aktivointisuunnitelma toimi nuorten näkökulmasta lähinnä toimintaan pääsyä hidastavana tekijänä, ja tarkoituksena olikin pitää sen sisältö lyhyenä ja määrämuotoisena, jotta toiminta saatiin käyntiin. Hankkeessa laadittiin ennen toiminnan aloittamista kaavio työnjaosta sekä ryhmän kuntouttavan työtoiminnan prosessista helpottamaan eri osapuolten käytännön toimintaa. Taulukko 1. Toimijoiden työnjako kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. VAMOS ALUESOSIAALITYÖ TE-HALLINTO Ryhmän kasaaminen Ryhmän ohjaaminen Aktivointisuunnitelman valmisteleminen ja päivittäminen yhdessä TEhallinnon ja aluesosiaalityön kanssa Nuoren henkilökohtaisten jatkosuunnitelmien laatiminen yhdessä nuoren kanssa Nuoren verkoston kokoaminen Tavoitteiden kirjaaminen ja tarkentaminen Tavoitteiden toteutumisen arviointi Poissaolojen kirjaaminen ja ilmoittaminen TE-hallinnolle Aktivointisuunnitelman laatiminen ja allekirjoittaminen Kuntouttavan työtoiminnan sopimuksen laatiminen ja allekirjoittaminen Kuntouttavan työtoiminnan päätöksen teko Rahojen maksatus Tietojärjestelmäkirjausten tekeminen liittyen aktivointisuunnitelmaan ja kuntouttavan työtoiminnan sopimukseen Yhteistyö Vamoksen kanssa nuoren asioissa Yhteistyö TE-hallinnon kanssa nuoren asioissa Työttömäksi työnhakijaksi kirjaaminen Mahdollinen työllistymissuunnitelman laatiminen Aktivointisuunnitelman laatiminen ja allekirjoittaminen Tietojärjestelmäkirjausten tekeminen ja lausuntojen laatiminen liittyen aktivointisuunnitelmaan ja kuntouttavan työtoiminnan sopimukseen Yhteistyö Vamoksen kanssa nuoren työllisyys-/koulutussuunnittelussa Yhteistyö aluesosiaalityön kanssa nuoren asioissa 24 THL Työpaperi 7/2015

26 Nuoret sitoutuivat ryhmään erinomaisesti. Poissaoloja oli ensimmäisen kuukauden aikana vain muutama. Kuntouttavan ryhmätoiminnan nuoret tekivät tiiviisti yhteistyötä muiden ryhmäläisten kanssa Vamoksessa toteutettavissa projekteissa sekä työskentelivät yksilötyössä uravalmentajien kanssa jatkopolkujen löytämiseksi. Selvästi oli havaittavissa, että koska nuoret olivat vapaaehtoisesti halunneet aloittaa Vamoksessa, he myös olivat paremmin sitoutuneet kuntouttavan työtoiminnan ryhmään. Lisäksi hyväksi oli havaittu kaikkien ryhmien nuorten yhtenäinen työskentely. Eri kuntoutusvaiheessa olevat nuoret saavat tukea ja oppivat toisiltaan. Tulosten ja palautetteen arviointia suoritetaan ryhmän päätyttyä. Arviointia tehdään myös kuntouttavan työtoiminnan toimivuudesta aluesosiaalityön välineenä Palstaviljely - Green Care KOPPI-hankkeessa ideoitiin yhdessä työvoiman palvelukeskuksen koordinaattorin ja aikuisten sosiaalipalvelujen ryhmätoiminnan koordinaattorin kanssa yhteistä unelmaa: puutarhapalstatoimintaa Espoon Kipinässä. Idea oli noussut esiin myös Espoon Kipinän Facebooksivuilla kuntalaisten toimesta. Ajatuksena oli, että palstalla voisi olla avointa toimintaa sekä erilaisille ryhmille koordinoitua toimintaa. Mukaan yhteistyöhön lähti Espoon mielenterveysyhdistys Emy ry ja Espoon kaupungin viherpalvelut, joka antoi Espoon Kauklahdessa sijaitsevalta viljelypalsta-alueelta kaksi palstaa Espoon Kipinän käyttöön. Toiminta saatiin alulle keväällä Käynnistysvaiheessa Emy ry palkkasi työnjohtajan palkkatuella viljelypalstalle. Palstan aikataulua suunniteltiin yhdessä työnjohtajan, koordinaattorin ja Emyn toiminnanjohtajan kanssa. Tarkoituksena oli saada palstalle kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita ja sosiaalisen kuntoutuksen ryhmiä Soukan työkeskuksesta sekä Kipinän toiminnasta. Palstan toiminta lähti hyvin käyntiin. Toiminnan etenemistä voi seurata palstan omasta blogista ( Viljelypalstan mahdollistavat muun muassa Espoon kaupungin aikuisten sosiaalipalvelut, Soukan työkeskus, Espoon kaupungin puutarha ja viherpalvelut, Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus sekä Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry. Jatkossa palstan toimintaa onkin tarkoitus laajentaa ja kehittää yhä monimuotoisemmaksi. Toiminnassa korostuvat yhdessä tekeminen ja voimavarojen yhdistäminen niin, että syrjäytymisvaarassa olevat kuntalaiset saavat mahdollisuuksia päivittäiseen tekemiseen ja jatkopolkujen löytämiseen. Kesän ja syksyn 2014 aikana palstalla oli neljä asiakasta kuntouttavassa työtoiminnassa. Palstalla oli myös Soukan työkeskuksen ryhmä, jossa työskenteli 10 asiakasta ja viisi Kipinäryhmäläistä. Palstaviljelyn toiminta huipentui sadonkorjuujuhliin lokakuussa. 2.9 Nuorten tekemä ryhmätoiminnan menetelmäopas KOPPI-hankkeen projektisuunnittelija oli syksyllä 2012 mukana Nuorten Kipinä -kehittämisryhmän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Kehittämisryhmän kautta nousi esiin nuorten palvelujen kohtaamattomuus, joka loi tarpeen lähteä kehittämään konkreettista työvälinettä palvelujen parantamiseksi ryhmätoiminnan menetelmäoppaan muodossa keväällä 2013 yhdessä Ester Nuoret pudokkaat -hankkeen kanssa (Latonen & Sipilä 2013). THL Työpaperi 7/

27 Ryhmätoiminnan menetelmäoppaan tekivät ryhmä espoolaisia nuoria, jotka halusivat tuoda esiin omia kokemuksiaan ja näkemyksiään nuorten kannalta hyvästä ryhmätoiminnasta. Ryhmätoiminnan oppaan tarpeellisuus oli noussut esiin myös ryhmiä suunnittelevien ja ohjaavien työntekijöiden keskuudessa. Oppaasta tuli nuorten näköinen, kokoinen ja makuinen, toisinaan huumorilla höyrystetty. Opas on tarkoitettu avuksi ammattilaisille, jotka ovat mukana nuorille suunnatussa ryhmätoiminnassa. Se sisältää vinkkejä, tietoa ja kokemusta ryhmän ohjaamisesta ja järjestämisestä. Teemoiksi oppaassa nostettiin markkinointi, aika, paikka ja kesto, ohjelma, sisältö ja ilmapiiri, ohjaajat sekä arviointi ja palaute. Menetelmäoppaan tekemisen kautta pyrittiin ensisijaisesti lisäämään nuorten osallistumista ja osallisuutta heille suunnattujen palvelujen kehittämisessä. Idea ryhmätoiminnan menetelmäoppaasta lähti liikkeelle nuorten halusta kertoa ryhmiä suunnitteleville ja ohjaaville ammattilaisille, kuinka pieniä asioita huomioimalla ryhmätoiminnoista saataisiin mielekkäitä ja kiinnostavia. Nuorten Kipinä -kehittämisryhmän hyvät kokemukset nostivat esiin tarpeen oppaasta, joka toimisi konkreettisena työvälineenä ammattilaisille. Lisäksi nuorten parissa työskentelevät työntekijät olivat toivoneet saavansa käytännönläheisiä neuvoja ja vinkkejä nuorten motivoimiseen sekä siihen, että nuoret saataisiin osallistumaan toimintaan. Opasta levitettiin hankkeen aikana maanlaajuisesti, ja se sai hyvän vastaanoton. Lisäksi opas otettiin käyttöön Espoon kaupungilla ryhmätoimintoja suunniteltaessa. Oppaan laatineet nuoret kävivät yhdessä projektisuunnittelijan kanssa kouluttamassa sosiaalityön opiskelijoita tulevia ammattilaisia. Nuorten kokemusasiantuntijuus huomioitiin erityisellä tavalla hankkeen aikana, ja se motivoi nuoria eteenpäin sekä antoi uutta näkökulmaa ammattilaisille. Osallisuuden lisääminen ei ole niin vaikeaa kuin ajatellaan. Oppaasta käy ilmi, että pienilläkin asioilla työntekijät voivat lisätä asiakkaiden osallisuuden tunnetta niin oman elämänsä suunnitteluun kuin palvelujen kehittämiseen Pajafestarit Kuntouttava työtoiminta ja erityisesti siihen ohjautuminen on näyttäytynyt Espoossa melko byrokraattisena toimintana, eikä eri vaihtoehdoista aina tunnu olevan riittävästi tietoa niin asiakkailla kuin asiakastyötä tekevällä verkostollakaan. Hankkeen aikana nostettiin esiin kuntouttavan työtoiminnan markkinointia. Kuntouttavan työtoiminnan esittely yhtenä viranomaisen tarjoamana lakisääteisenä palveluna pitkäaikaistyöttömille on ollut kankeaa ja selkeästi synnyttänyt tarpeen esitellä palveluja uudella tavalla asiakaslähtöisesti ja toiminnan kautta. Lisäksi tietoa kuntouttavan työtoiminnan paikoista ei ole juurikaan annettu työvoiman palvelukeskuksen ulkopuolelle, vaan on nähty, että palvelusta ja sen sisällöstä kertominen on nimenomaan työvoiman palvelukeskuksen sosiaaliohjaajan keskeistä osaamisaluetta. Kevään 2013 aikana Espoon kaupungin työllisyyspalveluissa nousivat esiin asiakasohjauksen haasteet. Tämä näkyi käytännössä kuntouttavan työtoiminnan tarjoajilla vähäisinä asiakasmäärinä. Esiin oli noussut myös eri toimijoiden verkostoitumisen tarve, jotta palveluista saataisiin joustavampia ja asiakkaat voisivat ohjautua heille oikeanlaiseen toimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan tarjoajat eivät olleet aikaisemmin juurikaan tietoisia toistensa tarjoamista palveluista. Myös kuntouttavan työtoiminnan sidosryhmät ja verkostot eivät osanneet motivoida ja opastaa asiakkaitaan palvelun piiriin, sillä tietoa oli melko vähän tarjolla. 26 THL Työpaperi 7/2015

28 Espoossa kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuvien asiakkaiden määrä olikin arvioitua vähäisempi, ja palveluiden markkinointi asiakkaille oli vaisua tai sitä ei ollut lainkaan. Lisäksi kaivattiin yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden, palveluntuottajien ja kaupungin välille. Hankkeessa lähdettiin hakemaan ratkaisua asiakasmäärien kasvattamiselle, palvelun markkinoinnille ja yhteistyön lisäämiselle uudenlaisella yhteistyöllä kuntouttavan työtoiminnan palveluntuottajien kanssa. Tästä syntyi Pajafestarit-tapahtuma (Sipilä 2013, Kaupungin Työhönvalmennuskeskuksen (TVK), koulutuskuntayhtymä Omnian ja Espoon työväenopiston työpajatiloissa Suomenojalla marraskuussa 2013 järjestetty Pajafestarit-tapahtuma oli suunnattu ilman työtä tai opiskelupaikkaa oleville espoolaisille. Tapahtuma toimi samalla kuntouttavan työtoiminnan parissa työskentelevien ammattilaisten kohtaamispaikkana. Tapahtuma keräsi noin 250 osallistujaa. Se sai erinomaista palautetta, ja sille asetetut tavoitteet saatiin toteutettua. Suunnittelussa ja tapahtumassa mukana olleet toimijat antoivat hyvää palautetta. Yhteistyö oli sujunut hyvin ja selkeästi lisääntynyt tapahtuman järjestämisen myötä. Tapahtuman jälkeen toiminnoissa aloitti neljä uutta asiakasta. Asiakkaiden tutustumiskäyntejä järjestettiin festareiden jälkeen 7 8. Lisäksi työntekijöitä eri organisaatioista kävi tutustumassa eri toimintoihin. Tietoisuus palveluiden olemassaolosta lisääntyi. Asiakasohjaus helpottui, ja uusia palvelupolkuja ja jatkosuunnitelmia saatiin asiakkaille. Pajafestareilla yhdessä toimiminen jonkin etukäteen määritellyn tavoitteen eteen lisäsi työn mielekkyyttä ja teki palvelun tuottajista tasavertaisia yhteistyökumppaneita kaupungin kanssa. Tilaaja-tuottaja-asetelma väistyi yhteisen asian edessä. Toimijat saivat Pajafestari-kokemuksen kautta paljon uutta tietoa toistensa toiminnasta. Tällä on ollut vaikutusta asiakasohjaukseen; yhdessä toimiminen on luonut asiakkaille uusia jatkopolkuja ja helpottanut kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamista. Kuntouttavan työtoiminnan esittelyn ammattilaisten verkostoille ja kuntalaisille ei tarvitse olla paperinmakuista ja byrokraattista. (Sipilä 2013). Melko pienimuotoisista Pajafestareista saatiin niin hyviä kokemuksia, että KOPPI-hankkeessa päätettiin suunnitella ja toteuttaa samantyyppinen tapahtuma myös seuraavana vuonna. Näin toimintaa saataisiin juurrutettua uudeksi kaupungin, toimijoiden ja asiakkaiden väliseksi yhteistyön muodoksi. Seuraavat Pajafestarit järjestettiin Espoossa Mukana olevien toimijoiden verkosto laajentui entisestään. Oppilaitosten, välityömarkkinatyöllistäjien, yrittäjien ja viranomaisten kanssa yhteistyössä järjestetyt festarit keräsivät paikalle Espoon Nihtisiltaan hieman alle 1000 kävijää. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Espoon kaupunginjohtaja. Vuoden 2014 Pajafestarit keräsivät koolle eri palvelujen tarjoajia, koulutuksen asiantuntijoita ja työllistäviä tahoja. Festarit oli suunnattu ilman työtä tai opiskelupaikkaa oleville espoolaisille, alan ammattilaisille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tapahtumassa esittäytyi iso joukko Espoon toimijoita matalan kynnyksen toiminnoista työllistäviin yrityksiin. Festareiden tarkoituksena oli yhteistyössä välityömarkkinatoimijoiden, järjestöjen, koulujen, kaupungin toimijoiden ja TE-hallinnon kanssa tuoda tunnettavuutta eri toimijoille markkinoida palveluja tekemisen kautta positiivisessa valossa tarjota kuntalaisille konkreettisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia oman työllistymistai koulutuspolkunsa suunnittelussa ja toteutuksessa lisätä vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken antaa positiivista energiaa iloisella mielellä kaikille espoolaisille. Tilaisuuden juonsi radiosta tuttu persoona Njassa. Esiintyjinä olivat indierockbändi MI- AU ja rap-työpajan järjestänyt Trackfactory. Pajafestareista lähetettiin palautekysely mukana THL Työpaperi 7/

29 olleille toimijoille. Kyselyllä haluttiin selvittää käytännön järjestelyjen onnistumista, asiakaskontaktien määrää ja mahdollisia jatkopolkuja. Kyselyyn vastasi 28 toimijaa. Tapahtumaa pidettiin tärkeänä ja tarpeellisena erityisesti Espoon hajanaisuuden ja verkottoneisuuden vuoksi: [o]n hauska tuntea olevansa osa työllistävien ja kouluttavien tahojen laajempaa yhteistoimintaa Espoossa. Kyselyn palautteen mukaan asiakkaat halusivat työpaikkoja ja kyselivät suoraan apua omaan tilanteeseensa. Asiakkaat kaipasivat konkreettista tietoa työllistymismahdollisuuksista, valmennuksista ja palkkatukityöllistämisestä. Pajafestareilla ei ainakaan vahvistunut kuva töihin patisteltavista pitkäaikaistyöttömistä! Innokkaita tekijöitä olisi, työtä puuttuu. Kyselyn mukaan tapahtuma oli onnistunut, ja osa asiakkaista oli löytänyt itselleen konkreettisia jatkopolkuja. Työkokeiluun festareilta lähti 22 asiakasta ja palkkatukityösopimuksia laadittiin 12. Lisäksi kaksi asiakasta lähti kuntouttavaan työtoimintaan ja kaksi Espoon kuntakokeilun ATK-kurssille. Tilaisuudessa tapahtui runsaasti myös muunlaista asiakasohjausta. Espoossa ei ole aikaisemmin työllisyydenhoidon saralla järjestetty Pajafestareiden kaltaista tapahtumaa, jossa yhdessä tekeminen ja osallisuus nousisivat vahvasti esiin. Asiakkaat olivat aktiivisesti mukana festareiden rakentelussa ja itse festaripäivän tapahtumien järjestelyissä. Omnian nuorten pajat hoitivat paikan siivouksen, pysäköinninvalvonnan ja tilaisuuden videoinnin. Lisäksi osa nuorista toimi backstage-emäntinä. Muotinäytökseen osallistui asiakkaita eri työpajoilta ja asiakkaat hoitivat festaritoimijoiden kahvituksen sekä festarikaupan myyntiä. Tapahtumalle tuntuu olevan tilausta, sillä Espoon vahvuus on verkostoitumisessa. Verkostomaisella työotteella kuntalaiset pystyivät löytämään ison palveluvalikon yhden katon alta ja ammattilaiset löysivät toisensa, mikä lisäsi kuntalaisten mahdollisuuksia saada oikein kohdennettua ja oikea-aikaista palvelua. Pajafestareiden ohjelma: Tilaisuuden avaus Työnhakuklinikka esittäytyy Yrittäjän puheenvuoro Muotinäytös MIAU esiintyy Kaupunginjohtajan tervehdys Muotinäytös Työnhakuklinikka esittäytyy Trackfactory esiintyy Mukana olleet toimijat: Amiedu Autismisäätiö Edupoli Emy ry Erilaisten oppijoiden liitto Espoon diakoniasäätiö HUS Desiko Jalkautuva talousohjaus -hanke Kiipulan ammattiopisto Kohtaamispaikka Askel Kuntakokeilu Espoo 28 THL Työpaperi 7/2015

30 Lakiston palvelut Oy Omnia Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Rinnekoti-Säätiö Sektori-hanke Sotainvalidiliitto Suunta-palvelu SPR Kontti TIMrent Oy Työtaitaja-hanke Työväenopisto Vamos Espoo Mukana olleet viranomaistoimijat: Espoon työvoiman palvelukeskus Espoon kaupungin aikuissosiaalityö Espoon Kipinä Espoon kaupungin terveyspalvelut Espoon kaupungin liikuntapalvelut Työhönvalmennuskeskus Soukan työkeskus TE-hallinto Kela THL Työpaperi 7/

31 3 KOPPI-hankkeen kehittämistyö Forssan seudulla 3.1 Tausta ja lähtökohdat Forssan seutukunnan KOPPI-osahanke toimi viiden kunnan (Forssa, Jokioinen, Tammela, Humppila ja Ypäjä) alueella. Ennen KOPPI-hankkeen alkamista Forssan seutukunnalla tiedostettiin, että alueelta puuttuivat tietyt elementit, joiden avulla kuntouttavan työtoiminnan prosessit ja niihin liittyvä eri organisaatioiden välinen yhteistyö saataisiin entistä joustavammaksi ja saumattomammaksi. Seutukunnalle tarvittiin tekijä, joka ei ainoastaan tunnistaisi kuntouttavan työtoiminnan puuttuvia elementtejä, vaan myös löytäisi yhteistyössä seudun kuntouttavan työtoiminnan toimijoiden kanssa problematiikkaan tarpeelliset ratkaisut sekä loisi uudet toimintamallit tai kehittäisi jo olemassa olevia entistä toimivammaksi. FORSSAN SEUTUKUNTA Kuvio 3. Projektin toiminta-alue. Kesällä 2011 päätettiin, että tarvitaan hanke, joka kehittäisi kuntouttavan työtoiminnan sisältöjä ja suunnittelisi uusia toimintamalleja. Tähän tehtävään THL yhteistyössä Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän (FSTKY), Forssan kaupungin ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa kaavaili KOPPI-hanketta. 30 THL Työpaperi 7/2015

32 Hanke toimi alkuun alueella, jossa jokaisella kunnalla oli oma sosiaalitoimisto. Forssan seutukunnan KOPPI-osahankkeen toiminta sijoittui FSTKY:n alaisuuteen. Vuoden 2014 alusta lähtien projektin toiminta siirtyi Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymään (FSHKY), joka yhdisti seutukunnan terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut. KOPPI-hankkeen projektitoiminnan sijoittaminen FSTKY:n seutukunnallisesti neutraaliin organisaatioon antoi projektitoiminnalle hyvät lähtökohdat. 3.2 Toimintaympäristö Kuntayhtymän organisaatiomuutoksen lisäksi KOPPI-hankkeen toimintaympäristö on kokenut useita muutoksia. Projektin alkuvaiheessa kunnissa käytettiin kuntouttavan työtoiminnan rinnalla työharjoittelua, joka poistui myöhemmin TE-hallinnon lakiuudistuksen myötä. Muutos vaikutti siihen, että kuntouttavan toiminnan roolista tuli entistäkin merkittävämpi. Hankkeen toimintaympäristöön vaikuttivat myös TE-hallinnossa tapahtuneet käytännön muutokset. Projektin alussa Forssan työvoimatoimiston päätökset tehtiin paikallisella tasolla, mutta vetovastuu siirtyi vuoden 2013 alusta Hämeen TE-toimistolle Lahteen. Fyysinen etäisyys on vaikuttanut henkilökohtaisten kontaktien vähenemiseen, ja yhteisten neuvottelutilaisuuksien järjestäminen TE-toimiston johtoportaan kanssa ei enää ole ollut yhtä vaivatonta kuin ennen. Kuntouttavan työtoiminnan toteutus oli jaettu hankkeen alkuvaiheessa Forssan TE-toimiston ja työvoiman palvelukeskuksen välille. Työvoiman palvelukeskuksen toiminta kuului ensin Forssan kaupungin alaisuuteen, mutta siirtyi myöhemmin hyvinvointikuntayhtymän toiminnan alle. Forssan KOPPI-hankkeen toimintaympäristön muutoksia olivat myös päätöksentekoa hidastanut Forssan kaupunginjohtajan valintaprosessi, epätietoisuus seutukunnan mahdollisista kuntaliitoksista, Forssan yrittämiskeskuksen epävakaa tilanne ja sote-uudistukseen liittyvä epätietoisuus. Hankkeen alkuvaiheessa kuntien sosiaalitoimet ja terveydenhuolto toimivat itsenäisesti. Seutukunnan kunnilla oli omat tapansa toteuttaa kuntouttavaa työtoimintaa. Kuntien väliset eroavaisuudet kuntouttavan työtoiminnan toteuttamisessa, henkilöstöresurssien riittämättömyys, ryhmäpalvelujen vähäisyys ja ongelmat asiakkaiden etenemisessä palveluissa olivat selkeästi havaittavissa. Yhtenäisiä sisältöjä kuntouttavalle toiminnalle ei etukäteen määritelty, jolloin toiminnan vertailu oli vaikeaa ja sen laatu vaihteli paikkakunnittain. KOPPI-hankkeen toiminnan alussa kuntouttava työtoiminta oli kaikkien seutukunnan kuntien alueella huomattavasti vähäisempää kuin hankkeen päättymishetkellä. Havaittavissa oli myös toimijoiden välisen yhteistyön vähäisyys. Kuntouttavan työtoiminnan ja siihen liittyvien organisaatioiden henkilöstö teki hyvää työtä omalla työalueellaan, mutta toimijoiden välinen yhteistyö oli jonkin verran rajoittunutta. Seutukunnalta puuttui tekijä, joka kokoaisi kuntouttavan työtoiminnan toimijat saman pöydän ääreen ja kehittäisi moniammatillista yhteistyötä. Yhtenä kuntouttavan työtoiminnan ongelmana oli moniongelmaisten asiakkaiden siirtyminen palveluihin ja hoitoon sekä siirtymistä koskevien ohjausprosessien kehitys. Työllistämispalveluiden asiakkaat tuntuivat toistuvasti putoavan eri siirtymävaiheissa pois palvelui- THL Työpaperi 7/

33 den piiristä tai jäivät kiertämään palveluissa siirtymättä avoimille työmarkkinoille. Koettiin, että kuntouttava työtoiminta on enemmän toimintakykyä ylläpitävää kuin työllistymispolulla eteenpäin vievää toimintaa. Ongelmana oli myös kuntouttavan työtoiminnan jaksojen jatkuva keskeytyminen. Lähtökohtana ovat olleet myös kysymykset palvelu- ja kuntoutustarpeiden tunnistamisesta ja järjestämisestä palvelujärjestelmässä. Seutukunnalla on havaittu merkittäviä eroja kuntouttavan työtoiminnan käytännöissä ja menetelmien soveltamisessa, mikä on aiheuttanut paikkakuntakohtaisia laatueroja ja vaikeuttanut työtoiminnan vertailua. KOPPI-hankkeen päämääränä oli kuntouttavan työtoiminnan palvelujen sekä hyvien käytäntöjen kehittäminen ja mallintaminen asiakaslähtöisesti. Forssan seutukunnalla tarvittiin ratkaisuja, jotka eivät olisi muilta kunnilta benchmarkattuja, vaan innovatiivisia ja alueen omia tarpeita vastaamaan räätälöityjä. Toteutuksessa toiminnan pääpainon toivottiin kohdistuvan työttömiin nuoriin. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että nuoria on suhteellisen vähän varsinaisessa kohderyhmässä. Vaikka asiakastyötä ei hankkeessa suoranaisesti tehty, kohderyhmään kuitenkin kuuluivat kaikenikäiset aktivointiehdon täyttävät sosiaalitoimen ja TE-toimiston asiakkaat, joilla oli vaikea työ- ja toimintakyvyn alenema, sekä yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneet henkilöt. Taulukko 2. Palveluissa kauden aikana. Kk Ikä yhteensä Nuoret työnhakijat v. työnhakijat Yli 50-v. työnhakijat 2014 Tammi-Elokuu Tammi-Joulukuu Tammi-Joulukuu Tammi-Joulukuu Lähde: TEM, 053 Forssan seutukunta. Yli 55-vuotiaat työnhakijat Kuntouttavan työtoiminnan toteutus Forssan seutukunnalla perustuu siihen, että Forssan TE-toimisto ja työvoiman palvelukeskus ohjaavat asiakkaita asiakaslähtöisesti sopiviin kohteisiin. Seutukunnallisella periaatteella toimivan työvoiman palvelukeskuksen asiantuntijat tarjoavat palveluja asiakkaille ja toimivat asiakkaiden hyväksi yhteistyössä moniammatillisen ryhmän kanssa. Työtoimintapaikkoina toimivat pääasiallisesti kaupungin omat yksiköt. Merkittävä toimija seutukunnalla kuntouttavassa työtoiminnassa on työvalmennuskeskus Aktiivi, johon voidaan ohjata esimerkiksi erityistä ohjausta tarvitsevia henkilöitä. 32 THL Työpaperi 7/2015

34 3.3 Toteutus Forssan seudun KOPPI-hankkeen rakenne Hankkeen projektityöntekijä toimi yhteistyössä seutukunnalla toimivan viiden työryhmän kanssa. Projektin toimintaa arvioitiin monessa eri ryhmässä. Tämän osoitti FSHKY:n ja kuntien suuri kiinnostus projektin tuloksiin. Forssan seudun KOPPI-hankkeen rakenne: Seutukunnalliset työryhmät: Seutukunnallista toimintaa tuettiin kuntakohtaisilla työryhmillä. Kunnanhallitukset valitsivat työryhmien edustajat, ja niiden muut jäsenet kuuluivat sidosryhmiin. Seutukunnalliset ryhmät kokoontuivat keskimäärin kerran kuukaudessa. Ryhmät mahdollistivat sujuvan ja säännöllisen moniammatillisen yhteistyön ja paremman kuntouttavan työtoiminnan problematiikan tunnistamisen. Forssan osahankkeen arviointi: Forssan osahankkeen arviointi oli moniportaista. Työryhmien lisäksi hanketoimintaa arvioitiin seutukunnallisessa projektiryhmässä, FSTKY:n Hyvinvointijohtoryhmässä ja FSTKY:n (myöhemmin FSHKY:n) Hyvinvointivaliokunnassa. Forssan osahankkeen projektiryhmä: Ryhmä koostui seudun kuntien edustajista ja luottamushenkilöistä. Forssan projektiryhmän tehtävänä oli arvioida hankkeen tuloksia ja valvoa, että hanke toteutuu suunnitelmien mukaisesti, palvellen seutukunnan tarpeita mahdollisimman hyvin. Ohjausryhmä Helsingissä Hyvinvointivaliokunta Hyvinvointiryhmä Työryhmä Työryhmä Työryhmä Työryhmä Työryhmä Projektiryhmä Asiakasraati Asiakasraati Asiakasraati Asiakasraati Asiakasraati Kuvio 4. Forssan osahankkeen rakenne. THL Työpaperi 7/