Lasten ruoka-allergia

Transkriptio

1 Lasten ruoka-allergia allergia.fi

2 Sisältö Lasten ruoka-allergia Lasten ruoka-allergia 3 Ruoka-allergian mekanismit 5 Imeväisikäisten oireet 6 Ihottuma Suolioireet Diagnosointi 8 Altistukset IgE-määritykset Välttöhoito 10 Maitoallergia Vehnäallergia Turhat ruokavaliot pois 12 Siitepölyherkistyminen 13 Laktoosi-intoleranssi 14 Ruokailu päivähoidossa ja koulussa 15 Saattaa sisältää pähkinää 15 Noin 3 9 prosenttia alle 2-vuotiaista lapsista on allerginen jollekin ruoka-aineelle. Herkistymisen reitti on toistaiseksi epäselvä: ilmeisesti suun kautta annettu ruoka johtaa tavallisimmin sietokyvyn kehittymiseen, mutta ihon kautta tai inhalaationa herkemmin IgE-vasta-aineiden tuottoon ja allergiaan. Ruoka-allergia ilmaantuu yleensä ensimmäisen ikävuoden aikana ja esimerkiksi maitoallergiasta kärsivien lasten oireilu alkaa yleensä 3 6 kuukauden iässä. Toisaalta koivun siitepölyallergiaan liittyvä ristiallergia esimerkiksi omenalle ja porkkanalle alkaa usein vasta leikkiiässä tai myöhemmin. Lapsi voi herkistyä mille tahansa ruoalle, mutta useimmiten herkistyminen heijastaa lapsen ympäristössä tavallisia ruoka-aineita ja niiden määrää. Vihannekset ja hedelmät aiheuttavat yleisesti nopeasti ohimeneviä iho-oireita. Alle kaksivuotiaan lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeä selvittää, onko hän allerginen maidolle tai viljoille. Maitoakin yleisempi allergeeni on kananmuna ja näiden jälkeen vehnä. Vehnäallergiset saavat usein oireita myös ohrasta ja rukiista. Kauran valkuaisainerakenne on niin erilainen kuin vehnän, että se usein sopii vehnäallergisille lapsille. Ruoka-allergia ilmaantuu yleensä ensimmäisen ikävuoden aikana Suurin osa niistä lapsista, joilla on ihotai suolioireinen viivästynyt yliherkkyys ja joiden taustalta ei löydy poikkeavaa IgE-vastetta, pääsee ruoka-allergioista eroon 2 3-vuotiaina. IgE-välitteisistä allergioista toipuminen on hitaampaa, mutta useimpien lasten ruoka-allergia katoaa vähitellen kouluikään mennessä. Leikki- ja kouluikäisillä lapsilla esiintyy ruoka-allergioita myös kalalle, pähkinöille ja siitepölystä aiheutuvan ristiallergian vuoksi monille tuoreille kasviksille ja hedelmille. Ristiallergiassa raakojen hedelmien ja vihannesten valkuaisaineissa on siitepölyn kanssa yhteisiä rakenteita, jotka lapsen immuunivaste tunnistaa. Silloin ruoan nauttiminen aiheuttaa pääasiassa suuontelon alueella tuntuvia oireita kuten kirvelyä, huulten turvotusta sekä kutinaa, joka lapsilla tuntuu usein myös korvissa. Teksti: Mika Mäkelä, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri, HYKS Taitto: Tuija Sorsa Kuvat: Shutterstock, Thinkstock ja Istock Painopaikka: PunaMusta Oy Julkaisija: Allergia- ja Astmaliitto ry, 4/2015, painos kpl 2 3

3 Ruoka-allergian mekanismit Atooppisilla henkilöillä on taipumus herkistyä kehittämällä IgE-luokan vasta-aineita ruoille. Vasta-aineiden syntyminen edellyttää altistumista herkistymisen aiheuttavalle aineelle ainakin joitakin kertoja. Tavallisin ruoka-allergian muoto on atooppinen allergia. Esimerkiksi imeväisikäisistä maitoallergisista lapsista noin 70 prosentilla voidaan osoittaa IgE-vasta-aineita maidolle. Tyypillisiä IgE-välitteisille reaktioille ovat nopeat, minuuteissa tai viimeistään parissa tunnissa ilmaantuvat oireet syömisen jälkeen. Oireita voivat olla nokkosihottuma ja siihen liittyvä turvotus, ihon punotus eli eryteema, oksentelu, vatsakivut, hengitysteiden ahtautuminen ja pahimmillaan allerginen yleisreaktio (anafylaksia). Tavallisin ruoka-allergian muoto on atooppinen allergia. Jotkut ruoka-allergian oireet voivat kehittyä hitaasti, vasta päivien kuluessa. Suurin osa näistä lapsista kärsii atooppisen ihottuman pahenemisesta tai ripulista. Jos ihottuma on jokaisena päivänä edellistä pahempi ja laajemmalla ihoalueella ja ulosteet muuttuvat jatkuvasti vetisemmiksi, on syytä tutkia ruoka-allergian mahdollisuus. Koska tällaisen ruoka-allergian mekanismi ei ole yleensä vasta-aine- vaan soluvälitteinen, allergiakokeiden tekeminen ei auta selvityksissä. 4 5

4 Imeväisikäisten oireet Ihottuma Atooppinen ihottuma kutisee. Raapiminen aiheuttaa helposti huonosti nukuttuja öitä sekä lapselle että vanhemmille. Vaikka ihottumalle usein haetaan syytä esimerkiksi ruoka-allergiasta, on atooppinen ihottuma itsenäinen sairaus. Siihen liittyy geneettinen poikkeavuus ihon läpäisevyydessä, jolloin iho kuivuu ja allergeenit läpäisevät sen helpommin kuin terveen ihon. Lievässä ihottumassa ruoka-allergia on mukana vain muutamissa prosenteissa tapauksista, kun taas vaikeaa ihottumaa sairastavilla imeväisillä yli puolella ruoka-allergia voi pahentaa tautia. Allergioita kannattaa hakea, jos ihottuma on laaja-alainen ja reagoi huonosti rasvaushoitoon tai jos lapsi jatkuvasti kutiaa ja on levoton. Allergioilla ei ole suurta merkitystä imeväisen kuivan ihon syynä tai yli 2-vuotiaiden lasten ihottumassa. Imeväisten iholla on ekseeman lisäksi monenlaista oireilua. Eksanteemat (punoittumat), ihon lehahtelu ja ajoittaiset nokkosihottumat ovat tyypillisiä. Jos nämä oireet toistuvat voimakkaina ja laajalla iho-alueella tietyn ruoka-aineen nauttimisen jälkeen, kyseessä on usein allerginen reaktio. Toisaalta on tavallista, että vauvojen poskien iho punoittaa ruokailun jälkeen. Suolioireet Suolioireita ovat oksentelu, ripuli ja vatsakivut. On tavallista, että ruokaallergioiden oireita ilmenee monessa elinjärjestelmässä: suurella osalla ihollaan oireilevista lapsilla on myös suolioireita. Allerginen reaktio suolen limakalvolla johtaa usein suolen liikkeiden häiriöön ja ripuliin tai joskus ummetukseen. Ruokaallergia ei kuitenkaan ole ummetuksen tavallinen syy. Pienen lapsen suolentoiminnan arviointi on vaikeaa niin vanhemmille kuin ammattilaisille. Toiset vauvat ulostavat kolmesti päivässä, toiset kerran kolmessa päivässä molemmat normaalin vaihtelun piirissä. Myös ulosteiden väri ja koostumus vaihtelevat huomattavasti jopa ravinnon mukaan: toisinaan uloste on vihreää ja löysää, toisinaan kiinteää ja keltaista ja jälleen molemmat ovat yhtä normaaleja. Pulauttelu kuuluu vauvojen normaaliin elämään. Rintaruokinta johtaa Suolioireita ovat oksentelu, ripuli ja vatsakivut. väistämättä ilman kertymiseen mahalaukkuun. Ruokatorven alemman sulkijalihaksen kuuluu olla imeväisiässä löysä ja päästää suurimmat ilmat pois mahasta. Jos lapsi jokaisen maitoaterian jälkeen oksentaa suuria määriä, kyseessä on poikkeava oire, joka pitää selvittää. Merkittävälle ruokatorven takaisinvirtaukselle eli refluksille tai GER-taudille on ominaista painon huono kehittyminen. Liian herkästi aloitettu refluksilääkitys ilman asianmukaista taudinmääritystä ei ole lapsen edun mukaista. Suolioireisiin liittyy usein ärtyvyyttä ja levottomuutta, joiden vaikeuden arvioiminen on vanhemmille haastavaa ja ulkopuolisille joskus mahdotonta. Se, mikä joillekin vanhemmille on stressaavaa ja valvottavaa huutamista, on toisten mielestä normaalia itkua. Jos lapsen paino nousee tasaisesti eikä muuta poikkeavaa löydy, ovat itku ja levottomuus ruoka-allergian ainoina oireina harvinaisia. 6 7

5 Diagnosointi Altistukset Ruoka-allergian diagnoosi perustuu aina altistus-välttökokeeseen. Epäiltyä ruokaa vältetään 1 2 viikkoa ja vanhemmat pitävät oirepäiväkirjaa. Välttämisvaste on myönteinen, jos esimerkiksi ihottuma tai oksentelutaipumus katoaa. Tämän jälkeen ruoka palautetaan ruokavalioon joko kotona kokeilemalla tai lääkärin luona altistuskokeessa. Jos kokeilupäivän aikana ei kehity selkeitä oireita, jatketaan ruoan antamista kotona. Oireilua seurataan ruokapäiväkirjalla. Selvä ero välttämis- ja kokeiluviikkojen välillä varmistaa ruokayliherkkyyden. Ainoa varma diagnostinen testi on kaksoissokkona suoritettava ruoka-altistus välttämisvaiheen jälkeen. Se tarkoittaa, että hoitava lääkäri ja vanhemmat eivät tiedä, kumpi altistettavista valmisteista sisältää epäiltyä allergeenia. Kaksoissokkoaltistusta käytetään lähinnä maitoja vehnäallergian diagnostiikassa silloin, kun allergiakokeet jäävät negatiivisiksi ja oireiden tulkinta aiheuttaa vaikeuksia sekä vanhemmille että lääkärille. Lapsen ravitsemuksen kannalta keskeiset maitoja vehnäaltistukset tehdään pääosin valvotusti sairaalan poliklinikalla tai vastaavissa olosuhteissa. Silloin, kun epäillään vaikeaa yleisreaktiota, voidaan valvottuja altistuksia tehdä muillakin ruoka-aineilla, kuten kananmunalla tai pähkinöillä. IgE-määritykset IgE-vasta-aineita paljastavia ihopistokokeita tai seerumin spesifisten IgEvasta-aineiden määrityksiä käytetään taudinmäärityksen apuna atooppisen herkistymisen testaamiseksi. Sekä vanhemmat että lääkärit luottavat niihin liikaa. Mitä vanhempi lapsi, sitä useammin paljastuu myönteisiä IgE-löydöksiä, vaikka lapsi sietää mainiosti kyseistä ruokaa. Pelkkä myönteinen ihotestitulos ei riitä kliinisesti merkittävän allergian osoittamiseen. Allergeenin aiheuttaman ihopaukaman suuruudesta tai allergeenille spesifisen IgE:n määrästä saa vihiä allergian todennäköisyydestä. Monet koivun siitepölylle allergiset lapset saavat oireita koivuallergeenin kanssa ristireagoivista ruoka-aineista, esimerkiksi omenasta, porkkanasta, hasselpähkinästä ja soijasta. Oireet ovat usein lieviä, koska niitä aiheuttavat allergeenimolekyylit usein hajoavat suolistossa. Jos potilas on kuitenkin herkistynyt ruuansulatuskanavan entsyymejä paremmin sietäville varastoproteiineille, saattaa oireilu olla voimakasta. Tätä voidaan tutkia ns. komponenttidiagnostiikalla, jossa tutkitaan mitä molekyyliä kohtaan potilaalla on IgE-vasta-aineita. Esimerkiksi pähkinäallergian diagnostiikassa komponenttitutkimus kertoo voimakkaan reaktion todennäköisyydestä. Oireesta ja sen syntymisen nopeudesta oleellisesti riippuu, kuinka suurella todennäköisyydellä tehdyllä allergiakokeella saadaan vastaus siihen, onko lapsi allerginen vai ei. IgEtutkimusten jääminen negatiiviseksi ei sulje allergiaa pois. Esimerkiksi kolmasosa maitoallergisista lapsista sairastaa taudinmuotoa, joka ei välity IgE:n kautta eikä voi näkyä IgE:tä mittaavissa ihopistokokeissa tai seerumin IgE-määrityksissä. Näiden lasten tärkein oire on muutaman päivän sisällä ruoan syömisen jälkeen ilmaantuva ihottuma tai moninainen suolioireilu. Kun heille tehdään allergiaselvityksiä, IgE:tä mittaavat arvot ovat vain harvoin myönteisiä. Sen sijaan nokkosihottumalla tai nopealla ihon lehahtelulla reagoivilla lapsilla IgE-vaste on tyypillisesti positiivinen. 8 9

6 Välttöhoito Maitoallergia Maitoallergisen lapsen ruoassa ei saa diagnoosivaiheessa olla maidon proteiineja missään muodossa. Ruoissa ja eineksissä on monia maitoa tarkoittavia sanoja kuten kaseiini tai hydrolysaatti. Maitoallergia osoitetaan altistusvälttökokeella. Hoidossa käytetään aluksi alle puolivuotiailla lapsilla pilkottuja erityisvalmisteita (esim. Althera, Nutrilon Pepti, Nutramigen tai Profylac). Yli puolivuotiaalla hyvä aloitusvaihtoehto on soijamaito (Nutrilon Soija). Jos esimerkiksi ihotai suolioireet jatkuvat voimakkaina pilkotun valmisteen tai soijamaidon käytön aikana, on altistus-välttökoe syytä uusia. Tällä kertaa välttöaikana käytetään aminohapoista valmistettua erityisvalmistetta (esim. Neocate tai vastaava) ja altistus tehdään oireita aiheuttavalla erityisvalmisteella. Jos tässäkin altistuksessa saadaan selvä tulos, vaihdetaan lapsen maidoksi aminohappovalmiste. Suomalaisten tutkimusten mukaan vain muutama prosentti maitoallergisista lapsista on niin yliherkkiä maidon proteiinien osille, että he tarvitsevat aminohappovalmisteen. Maitoallergian ensisijaisessa selvittelyvaiheessa aminohappovalmisteen suora aloittaminen ei ole sen paremmin lapsen kuin perheen etu. Emme tiedä vielä riittävästi luontaisen sietokyvyn kehittymisestä pitkäaikaisessa käytössä, kun elimistön immuunijärjestelmälle ei tarjota edes pieniä maitoproteiinin osasia. Aminohappovalmiste on myös huomattavan kallis. Jos lapsi kasvaa normaalisti ja hänen ruokavalionsa on maitoa lukuun ottamatta hänen ikäiselleen normaali, voidaan vuoden iässä siirtyä esimerkiksi kaura- tai riisimaitoon. Silloin on muistettava huolehtia riittävästä kalkki- ja D-vitamiinin saannista. Jos lapsen painon tai pituuden kehitys ei ole tyydyttävä ja/ tai lapsen ruokahalu huono tai rajoitettu muilta osin, on erityisvalmisteen käyttöä jatkettava 1,5- ja joskus 2-vuoden ikään asti. Osa maidolle allergisista yli vuoden ikäisistä lapsista sietää voimakkaasti kuumennettua (kypsennys uunissa 175 C:ssa 30 min) maitoa ruokalajien ja leivonnaisten valmistusaineena, vaikkei maito sellaisenaan sovi heille. Tämä helpottaa ruokavalion toteuttamista, ja se saattaa nopeuttaa maito-allergiasta toipumista. Vehnäallergia Vehnäallergian tarkkaa yleisyyttä ei tunneta, mutta se lienee selvästi alle prosentin alle 2-vuotiailla lapsilla. Diagnostiikassa käytetyt apuvälineet eli ihopistokokeet ja seerumin IgEmittaukset ovat pelkällä kokovehnästä uutetulla allergeenivalmisteella käytännössä hyödyttömiä, mutta herkistyminen sitkon gliadiinille liittyy selkeimmin allergiaan. Käytännössä diagnoosi perustuu aina välttämis-altistuskokeeseen. Maitoallergian tavoin vehnäallergia ilmaantuu yleensä imeväisiässä ja suurin osa paranee kouluikään mennessä. Vehnäallerginen lapsi on usein allerginen myös rukiille ja ohralle, mutta suurin osa sietää kauraa. Muut vehnälajit kuten speltti tai durumvehnä eivät sovi korvaavaksi ruoaksi vehnäallergikolle. Maitoallergia osoitetaan altistusvälttökokeella

7 Turhat ruokavaliot pois Allergisen lapsen ruokavaliota laajennettaessa pyritään mahdollisimman normaaliin ruokavalioon. Välttämisdieettien ongelmana ovat kapeat ruokavaliot, jotka voivat johtaa tärkeiden ravintoaineiden tasapainottomaan saantiin. Vältettävä ruoka pitäisi korvata mahdollisimman vastaavalla samoja ravintoarvoja sisältävällä ruoalla: esimerkiksi vehnäallergiassa useimmiten kauralla tai vaikkapa tattarilla. On epätodennäköistä, että naudanlihalle allerginen lapsi ei sietäisi porsaanlihaa. Tarvetta käyttää ruokavaliossa eksoottisia lihoja kuten strutsia tai suomalaista poroa ei ole. Yhtä vähän tarvetta on kasviksissa kinoaan tai bataattiin, ellei perhe ole muuten tottunut käyttämään näitä. Tasapainoinen ruokavalio voidaan yleensä koota tutuista kotimaisista ruokaaineista. Jos ruokavaliossa joudutaan rajoittamaan monia ravitsemuksen kannalta keskeisiä ruoka-aineita, tarvitaan ravitsemusterapeutti hoitoon mukaan. Aiemmin vältettiin esimerkiksi kalaa jopa kahteen ikävuoteen asti monien muiden klassisten tai yleisesti allergisoivien ruoka-aineiden ohella. Nämä listat eivät ole perustuneet riittävään tutkimustietoon. Ruoka-allergioita tai muita myöhempiä allergioita ei voida ehkäistä varmuuden vuoksi pidettävillä ruokarajoituksilla, ja imeväisen suppea ja yksipuolinen ruokavalio voi lisätä ruoka-allergian ilmaantumisen riskiä. Erilaiset allergiaruokavaliot jäävät helposti käyttöön pitkäksi ajaksi ja aiheuttavat pelkoja ja perusteettomia tottumuksia. Kun lapsen ruokavaliota laajennetaan, on järkevää lisätä yksi tai kaksi uutta ruokaa viikossa. Jos atooppinen ihottuma pahenee tai suolioireita ilmenee ruoan oltua käytössä jo viikon, kyseinen ruoka tuskin on ongelman syy. Suurin osa niistä lapsista, joilla ei ole kyseessä IgE-välitteinen ihotai suolioireinen maitoyliherkkyys pääsee eroon ongelmasta 2 3 ikävuoteen mennessä. Jos maitoallergian taustalla on immunologinen, IgE-välitteinen herkistyminen, neljännes lapsista oireilee vielä viiden vuoden iässä. Kananmuna- ja vehnäyliherkkyys käyttäytyvät jokseenkin samalla tavalla. Nopean toipumisen vuoksi pitäisi eliminoituja ruoka-aineita kokeilla ruokavaliossa säännöllisin väliajoin. Jos ensioire on aikanaan ollut anafylaksia tai nopeasti yleistynyt vaikeaksi tulkittava allergiareaktio, tehdään altistus lääkärin valvonnassa. Ruokien Siitepölyherkistyminen Siitepölyallergiat alkavat kehittyä monille atooppisille lapsille leikki-iässä. Niistä ensimmäinen ja voimakkain on koivun siitepölyallergia. Koivun siitepölyyn kehittyneet vasta-aineet tunnistavat myös raaoissa hedelmissä ja vihanneksissa olevia valkuaisaineita, mikä johtuu ristiallergiasta (valkuaisaineissa on yhteisiä rakenteita, joita lapsen immuunivaste tunnistaa). Tällöin ruoan nauttiminen aiheuttaa pääasiassa suuontelon alueella tuntuvia oireita kuten kirvelyä, huulten palauttamista ruokavalioon voidaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana kokeilla puolen vuoden välein ja tämän jälkeen noin kerran vuodessa. Turhat ruokavaliot pitää lopettaa. Mitä vanhempi lapsi on, sitä paremmin ruokavalion pitäisi pohjautua osoitettuun tietoon. Viimeistään 5-vuotisneuvolassa arvioidaan, perustuuko välttämisdieetti välttämisaltistukseen ja tarvitaanko erikoislääkärin arvio mahdollisesti uudelleen. Tavoitteena on, että koulun aloittavilla lapsilla on välttölistalla vain allergioita hoitamaan tottuneen lääkärin vahvistamat ruuat. turvotusta sekä kutinaa, joka lapsilla tuntuu usein myös korvissa. Taudista on käytetty nimeä oral allergy syndrome. Oireita voi olla myös suun ulkopuolella (nuhaa, silmäoireita, nokkosihottumaa, anafylaksiaa), joten parempi nimi on siitepölyherkistymiseen liittyvä ruokaallergia. Ongelma jatkuu aikuisikään asti. Joskus tiettyjen ruoka-aineiden, kuten pähkinöiden tai kiivin syöntiin voi liittyä rajuja oireita aina anafylaksiaan asti. Näyttää siltä, että potilaat 12 13

8 Ruokavalion pitäisi pohjautua osoitettuun tietoon. ovat tällaisissa tapauksissa herkistyneet laveammin ja eri valkuaisaineille kuin pelkässä siitepölyherkistymiseen liittyvässä ruoka-allergiassa. Siitepölylle herkistyneiden lasten ei tarvitse välttää tuoreita hedelmiä tai juureksia, jos ne eivät selvästi aiheuta oireita. Lähes kaikki allergiset sietävät näitä ruokia keitettynä tai mehuina. Oireita mahdollisesti aiheuttavien hedelmien, vihannesten ja juuresten Laktoosi-intoleranssi luetteloiden tarkoitus on ainoastaan ohjata potilasta kiinnittämään huomiota tiettyihin ruoka-aineisiin, jos oireista on haittaa. Allergiatestauksista on hyötyä haettaessa syytä hankalalle reaktiolle, mutta vältettävien ruoka-aineiden listaa ei pidä tehdä ihopistokokeen perusteella. Yleensä lapsi havaitsee ja löytää itse ne ruoka-aineet, joita tulee karttaa. Jos ruoan valmistajalle on ilmoitettu porkkana-allergia, se johtaa porkkanan tarpeettomaan poistamiseen kaikissa muodoissaan, koska rajoitus koskee vain raakaa porkkanaa. Ruokailu päivähoidossa ja koulussa Allergiaruokavaliot asettavat ruoan valmistajille ja keittiöille suuret vaatimukset. Ne aiheuttavat myös merkittäviä lisäkustannuksia. Siksi on tärkeää, että allergiset lapset ja heidän vanhempansa kertovat päiväkodeissa, kouluissa ja muissa joukkoruokailutilanteissa vain niistä ruoka-aineista, jotka allergioiden hoitoon perehtynyt lääkäri on varmistanut ongelmaksi. Vakavasti ruoka-allergisella henkilöllä on oikeus saada lääkäriltä oikeaa tietoa siitä, mitä allergeeneja hänen todella pitää välttää ja syödessään saatava varmuus siitä, että hän ei altistu vaarallisia oireita aiheuttavalle ruoalle tai valmistusaineille. Lapsen ja perheen velvollisuus on karsia ruoasta vain todellisen ja merkittävän oireen aiheuttaneet aineet, olipa kyseessä vanhempien itse valmistama ruoka tai joukkoruokailu. Esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa näkee edelleen karsittavan huomattavan usein mausteita tai lisäaineita: Suomessa näistä ei ole raportoitu anafylaksia rekisteriin ainuttakaan alle kouluikäisen anafylaksiaa. Mausteet ja lisäaineet ovat erittäin poikkeuksellisia pienten lasten ruoka-allergian aiheuttajina. Laktoosi-intoleranssi sekoitetaan usein maitoallergian kanssa. Suomessa noin 17 prosentilla väestöstä on perinnölliseen taipumukseen liittyvä maitosokeria pilkkovan laktaasienstyymin vähyys, hypolaktasia. Näiden henkilöiden elimistö ei pysty pilkkomaan suuria määriä ravinnon laktoosia ja he saavat tämän seurauksena ripulia, ilmavaivoja ja vatsakipuja. Laktoosi-intoleranssi on äärimmäisen harvinaista vauvaiässä; maailmassa on kuvattu kaikkiaan alle 100 tapausta. Äidinmaidossa on runsaasti laktoosia ja ne vauvat, joilla on synnynnäinen laktoosi-intoleranssi, joutuvat jo varhaisvaiheessa tutkimuksiin ripulin ja huonon painonnousun vuoksi. Laktoosi-intoleranssi kehittyy vähitellen vasta leikki-iän aikana, tyypillisemmin kouluiässä. Tämän vuoksi 1-vuotiasta lasta on turha laittaa oma-aloitteisesti laktoosittomalle ruokavaliolle vatsavaivojen vuoksi. Saattaa sisältää pähkinää Elintarvikkeiden aineosaluetteloissa käytetään paljon otsikon kaltaisia lausahduksia. Merkinnät johtavat harhaan. Suomessa on paljon pähkinöille allergisia lapsia, joista suurin osa saa vain lieviä oireita koivuallergiansa vuoksi. Näissä tapauksissa ei ole tarpeellista välttää kyseisen kaltaisia tuotteita. Sen sijaan anafylaksian saaneen potilaan kohdalla on aiheellista välttää myös mahdollisen valmistuskontaminaation sisältäviä valmisteita. Suomessa on EU:n direktiivien myötä säädetty laki elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä, jossa mainitaan selkeästi ne yliherkkyyksiä aiheuttavat ruoka-aineet, jotka on merkittävä pakkauksiin. Tällaisia ovat gluteenipitoiset viljat, äyriäiset, kananmuna, kala, pähkinät, soijapapu, maito, selleri, sinappi, seesaminsiemenet, herne, rikkidioksidi ja sulfiitit (>10 mg/kg tai litra)

9 Olemme herkkä kansa Lähes joka toinen suomalainen kärsii allergiaoireista elämänsä jossakin vaiheessa. Astma koskettaa joka kymmenettä. Allergia- ja Astmaliitto on kansanterveysjärjestö, jonka tarkoituksena on allergiaa ja astmaa sairastavien elämänlaadun parantaminen. Allergia- ja Astmaliitosta voi tilata allergiaoppaita. Oppaat löytyvät myös osoitteesta Liiton julkaisema Allergia & Astma -lehti on hyvä tietolähde. Allergianeuvonta, p Allergianeuvoja vastaa kysymyksiisi ma, ti ja ke klo 9 13 sekä to klo Puhelun hinta on 0,87 euroa/min + pvm. Liity jäseneksi se kannattaa aina. Liittyminen sujuu helposti oheisella kortilla. Täytä tietosi selkeästi tekstaten, irrota kortti ja lähetä se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Liiton jäsenmaksu on 27 euroa vuodessa. Jäsenenä pääset osalliseksi kaikista Allergia- ja astmaliiton ja sen jäsen yhdistysten eduista ja palveluista. Allergia & Astma -lehden vuosikerta Henkilökohtainen neuvonta Vertaistoiminta Kuntoutus Koulutus Tapahtumat ja kampanjat Liikunta- ja virkistystoiminta ym. Tue toimintaamme ja liity jäseneksi! Kyllä. Liityn jäseneksi Allergia- ja astmaliiton jäsenyhdistykseen. Vastaanottaja maksaa postimaksun Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Allergia- ja Astmaliitto Tunnus VASTAUSLÄHETYS Alle 18-vuotiaan allekirjoitus Tiedot tallennetaan Allergia- ja astmaliiton jäsenrekisteriin. Jäsenellä on oikeus tarkistaa ja korjata tietonsa, p. (09)