WERMUN OHJEET TEKSTIVIITTEISTÄ JA LÄHTEIDEN MERKINNÄSTÄ

Transkriptio

1 WERMUN OHJEET TEKSTIVIITTEISTÄ JA LÄHTEIDEN MERKINNÄSTÄ Pekka Aula Janne Matikainen Mikko Villi Tämä on Wermun käyttöön tehty viittausohjeisto (lokakuussa 2005 uudistettu versio), jota käytetään proseminaaritöissä ja pro gradu -tutkielmissa.

2 SISÄLLYS Viittausteknisiä perusseikkoja 2 Tapauksia 2 Lyhenteitä 3 Yksittäisiä käytäntöjä 4 Lähdeluettelo 5 Lähdeluettelon perusperiaatteet 7 Tapaukset 8 Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin 10 Yleistä 10 Tavallisimpien digitaalisten lähteiden merkitseminen 11 1

3 Viittausteknisiä perusseikkoja Tekstiviite kertoo tekijän nimen, julkaisuvuoden ja sivut. Muuta tietoa viitteeseen ei ole syytä laittaa. Tekstiviitteen tarkoitus on ohjata lukija lähdeluetteloon, josta ilmenevät tarkat bibliografiset tiedot. Tekstiviitteeseen on mahdollisuuksien mukaan merkittävä sivunumerot, jotta lukija voi löytää helposti alkuperäislähteen luo. Sivunumeroiden on oltava näkyvissä aina, kun on kysymys suorasta lainauksesta, viittauksesta taulukkoon tai kuvioon. Kun viite koskee yhtä virkettä, sijoitetaan piste sulkeiden jälkeen. Esimerkiksi: Dynaamisessa tasapainossa järjestelmän tavoitteena on rakenteen säilyttäminen muuttuvissa olosuhteissa (von Bertalanffy 1968, 131). Kun viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä, sijoitetaan piste sulkeiden sisälle. Tällöin kuhunkin viitteen virkkeeseen tulee normaali, kieliopin mukainen loppuvälimerkki ja myös sulkeiden sisälle tulee piste. Kaoottisen järjestelmän minkä tahansa kahden osan, toimijan tai tilan suhdetta ei voida pitkällä aikavälillä ennakoida. Toisin sanoen suhteet muuttuvat ajan mukana epälineaarisesti. (Aula 1999, 56.) Tapauksia Viitataan yhteen tekijään: Uusikylä (1994, 132) on todennut ammattitaitovaatimusten muuttuneen. Ammattitaitovaatimukset ovat muuttuneet viime vuosina (Uusikylä 1994, 32). Viitataan kahteen tekijään: Liebes ja Katz (1990) havaitsivat muutoksia luvulla havaittiin muutoksia yleisötutkimuksen menetelmissä (Liebes & Katz 1990). Jos tekijöitä on kolme tai useampi, viitataan (Luostarinen ym. 1997). Viite saman tekijän useampaan julkaisuun: Kansalaisjournalismia ovat meillä tutkineet Kunelius ja Heikkilä (1995; 1997). Hämäläisen (1983a; 1983b) tutkimuksissa on käynyt ilmi... Viite useiden tekijöiden julkaisuihin: Laadullinen yleisötutkimus on ollut 1990-luvulla varsin yleistä (Alastalo 1995; Kivikuru 1996; Kytömäki 1997) ja sen puitteissa on... 2

4 Valta on nähty myös tuottavana (Foucault 1972, 23; ks. myös Bourdieu 1989), ja sitä on määritelty... Kun lähteitä on useampia, ne sijoitetaan joko aakkos-, aika- tai tärkeysjärjestykseen. Valittua järjestystä noudatetaan johdonmukaisesti läpi työn. Jos noudatat yleensä aikajärjestystä, mutta mielestäsi joskus myös tärkeysjärjestys on paikallaan, anna päälähde ensin ja viittaa muihin lähteisiin ilmaisulla katso myös (ks. myös). Viite toissijaiseen (toisen käden) lähteeseen: Koivulan (1967) esittelemässä mallissa (Timonen 1982, 12 14) ammattitaito näyttäytyy Viite alkuperäiseen lähteeseen toissijaisen kautta: Kehykset toimivat toimintaa jäsentävinä tulkintakoodeina sosiaalisessa todellisuudessa (Goffman 1955; ref. Peräkylä 1990, 25). Viite lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Virkakielikomitean mietinnössä kiinnitettiin huomio kansalaisille annettavien päätösten ymmärrettävyyden parantamiseen (Opetusministeriö 1981). Tämänkaltaisia lähteitä ovat esim. Tilastokeskus, eri ministeriöt tms. Periaatteena on siis, että julkaisuun viitataan julkaisijatahon nimellä, ja jos se ei ole tiedossa, niin sitten käytetään julkaisun nimeä. Ensisijaisesti käytetään kuitenkin aina henkilötekijää, jos nimi vain tiedetään. Lyhenteitä Tutkielman omaan tekstiin voidaan viitata esimerkiksi ilmauksilla (ks. edeltä s. 10), (ks. luku 3.1) ja (ks. tuonnempana s. 25). Mikäli halutaan mainita, että jossakin muussa teoksessa on samantapaisia ajatuksia tai tutkimustuloksia, merkitään (vrt.). Jos taas toivotaan lukijan etsivän tarkempia tietoja jostakin asiasta, käytetään merkintää (ks. esim.) tai (tarkemmin esim.). Viitattaessa juuri edellä mainittuun teokseen, käytetään lyhennettä mts. (= mainitussa teoksessa sivu[i]lla) tai mt. (= mainittu teos). Välissä ei tällöin saa olla muita viittauksia ja yleensäkään viittaus ei saa aiheuttaa mitään sekaannusta. Viittauksissa mainitaan myös sivu, jolta tieto on poimittu (mts. 25). Jos kuitenkin viitataan suurempaan kokonaisuuteen, vaikkapa kirjan keskeiseen sisältöön eikä viitteen kohde ole täsmällisesti paikannettavissa, sivunumero voidaan jättää pois (mt.). Yhteen virkkeeseen viitattaessa käytetään lyhenteissä pientä kirjainta ja isoa useamman virkkeen viittauksissa (mts. ja Mts., ks. ja Ks., vrt. ja Vrt.). Kun mts.- tai Mts.-merkintää käytetään, riittää sen oheen pelkkä sivunumero, eli teoksen ilmestymisvuotta ei tarvitse merkitä. Mts.-merkintää ei voi käyttää yli lukujen, eli uudessa luvussa pitää aina käyttää täydellistä viitettä tekijätietoineen. 3

5 Yksittäisiä käytäntöjä Kun lainattu lähde esiintyy tekstissä ensimmäistä kertaa, on tekijän sukunimen oheen hyvä lisätä myös etunimi (tämä siis siinä tapauksessa, että tutkijan nimi on tekstin seassa eikä pelkästään viitteessä). Joissakin tieteellisen kirjoittamisen ohjeissa mainitaan, että suullisesti tai muuten henkilökohtaisesti saatujen tietojen lähteen tyyppi (luento, haastattelu, keskustelu jne.) pitäisi merkitä myös lähdeviitteeseen; riittää kuitenkin, että lähteen luonne on mainittu lähdeluettelossa. 4

6 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sisältää bibliografiset tiedot tekstissä mainituista teoksista. Otsikoksi riittää Lähteet. Lähteiksi merkitään kaikki siteeratut ja mainitut julkaisut, myös ns. toisen käden lähteet. Tämä siksi, että lähdeluettelon tarkoituksena on nimensä mukaisesti palvella lukijaa ja auttaa häntä löytämään lisätietoja kirjoittajan käyttämisistä lähteistä. Lähteet sijoitetaan kirjoitelman loppuun ennen mahdollisia liitteitä. Lähdeluettelon perusperiaatteet Julkaisut sijoitetaan aakkosjärjestykseen tekijän sukunimen mukaan. Etunimistä riittää vain ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. Mikäli kirjoittaja käyttää itse kahta nimeä, se huomioidaan. Aula, Pekka Aula, Pekka Sakari Painovuosi merkitään heti tekijän nimen perään. Aula, Pekka (1999) Saman kirjoittajan eri teosten aikajärjestys merkitään vanhimmasta nuorimpaan. Mikäli samalta kirjoittajalta on useita teoksia samalta vuodelta, käytetään apuna aakkosia. Aula, Pekka (1999a) Aula, Pekka (1999b) Aula, Pekka (2002) Kun teoksella on kaksi kirjoittajaa, nimet erotetaan toisistaan &-merkillä; kun teoksella on useampia kirjoittajia, nimet erotetaan -merkillä. Aula, Pekka & Heinonen, Jouni (2002) Useiden kirjoittajien artikkeleita sisältävän julkaisun tekijäksi merkitään toimittaja tai toimittajat, mutta hänen heidän nimensä jälkeen tulee maininta (toim.) Aula, Pekka Hakala, Salli Östermalm, Sakari (toim.) (2000) Jos kustannuspaikka on vaikeasti tulkittavissa tai sitä ei ole, merkitään vain kustantaja; jos kustannuspaikkoja on useita, merkitään ensimmäinen tai typografisesti korostettu tai vaihtoehtoisesti kaikki kustannuspaikat. Lähteitä ei numeroida. Lähteen loppuun tulee piste. 5

7 Tapaukset Kirjat, monografiat Kirja (yksi kirjoittaja) Fisher, David (1981): Communication in Organizations. West Publishing, Minnesota. Etzioni, Amitai (1964): Nykyajan organisaatiot. Tammi, Helsinki. Kirja (kaksi kirjoittajaa) [Suomentajaa ei välttämättä tarvitse merkitä.] Berger, Peter & Luckmann, Thomas (1966): The Social Construction of Reality. Anchor, New York. Kirja (toimitettu) Boje, Douglas Martin Gephart, Ronald, Jr. Thatchenkery, Theodore (toim.) (1996): Postmodern Management and Organization Theory. Sage, Thousand Oaks. Kirja (eri painokset) Giddens, Anthony (1993): Sociology. 2. painos. Polity Press, Oxford. Giddens, Anthony (1997): Sociology. 3. painos. Polity Press, Cornwall. [Sana painos tulisi mieluiten kirjoittaa teoksen ilmestymiskielellä.] Lähdeluettelossa on hyvä mainita myös teoksen alkuperäinen julkaisuvuosi. Myös lähdetiedon loppuun voi laittaa merkinnän (Kant 1976 [1736]), josta ilmenee alkuperäisvuosi. Artikkelit Artikkeli toimitetussa kirjassa. Jos kokoomateoksen tekstiviite kohdistuu vain yhden kirjoittajan artikkeliin hänen nimellään, siitä on oltava oma lähdemainintansa, josta ilmenevät artikkelin laatija, artikkelin nimi sekä kokoomateoksen tekijä- ja nimitiedot. Alexander, Carl (1990): Between Progress and Apocalypse. Social Theory and the Dream of Reason in the Twentieth Century. Teoksessa Alexander, Carl & Sztompka, Paula (toim.): Rethinking Progress, Movements, Forces, and Ideas at the End of the 20th Century. Unwin Hyman, Boston. Artikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä Bailyn, Lauren (1993): Patterned Chaos in Human Resource Management. Sloan Management Review, vol. 34, 2, Artikkeli sanomalehdessä (kirjoittaja tiedossa) Puranen, Taina (1996): Yksin ei kukaan olisi skinhead. Keskisuomalainen , 5. 6

8 Artikkeli sanomalehdessä (kirjoittaja ei tiedossa) Väitöskirja Iso Savo (1996). Yksityishenkilöiden konkurssit lisääntyneet, , 8. [Jos kyseessä ei ole henkilötekijä, niin julkaisuvuoden ja teoksen nimen väliin tulee kaksoispisteen sijasta piste.] Arstila-Paasilinna, Arto (1998): Opetusviestintä ja viestintävirittyneisyys nuoren aikuisen oppimisympäristössä. Väitöskirja. Helsingin yliopiston viestinnän laitos, julkaisuja 1A/1/1998. Pro gradu -tutkielma Aula, Pekka (1993): Viestinnän kaaos. Kaaosteoria ja viestinnän epälineaarinen mallintaminen. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston viestinnän laitos. Konferenssiesitelmä Luentosarja Aula, Pekka (1994): Chaos - The New Paradigm of Communication Research? Esitelmä. Annual Conference of the Society for Chaos Theory in Psychology and the Life Sciences , Baltimore, USA. Aula, Pekka (1972): Neuvostoliiton lehdistö tänään ja huomenna. Luentosarja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. Kevätlukukausi

9 Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin Näiden ohjeiden tarkoituksena on luoda verkkoviestinnän muuntokoulutuksen opiskelijoille yhtenäinen käytäntö digitaalisten lähteiden käyttöön. Lisäohjeita löytyy esimerkiksi lähteinä käytetyistä oppaista. Sähköisiin aineistoihin viittaamiseen on olemassa standardi (SFS 5831; myös kirjallisista lähteistä on standardi SFS 5342). Yleistä Lähdeviitteen tarkoitus sekä tavanomaisissa että sähköisissä lähteissä on yksiselitteisesti määritellä, mitä aineistoa tutkimuksen kirjoittaja tarkoittaa. Sähköisen lähdeaineiston osalta on tarkasti ilmaistava, mistä ja millä tavoin aineisto on saatavissa. Digitaalisten lähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden kohdalla: tavoitteena on, että lähde olisi viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. On siis syytä korostaa, etteivät sähköiset aineistot juuri eroa muusta tutkimusaineistosta. Verkkolähteiden(kin) identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan tai kirjoittajan nimi, dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai säilytyspaikka ja päiväys. Dokumentin laatijan tai kirjoittajan nimen tarkoituksena on identifioida lähteen (dokumentti, ohjelma tai muu tiedosto) sisällöstä vastaava tekijä. Dokumentin kirjoittajan oikea nimi on aina pyrittävä selvittämään. Jos tietoa kirjoittajasta ei ole dokumentissa välittömästi näkyvillä, on syytä tutkia esimerkiksi www-sivujen lähdekoodia, www-sivuun liittyviä muita sivuja, sähköpostiviestin tai keskusteluryhmän artikkelin otsikkorivejä (header) jne. Mikäli sähköpostiosoite on ainoa kirjoittajaan viittaava tieto, käytetään sitä nimen tilalla. Mikäli kirjoittajaksi on ilmoitettu vain alias (esimerkiksi webmaster), ilmoitetaan lähteestä vastaavaksi tekijäksi aliaksesta vastaava organisaatio. Jos tekijän nimeä ei lainkaan löydy, laitetaan viitteeksi ensisijaisesti julkaisija ja toissijaisesti dokumentin nimi. Lähdeluettelossa viitteen loppuun kirjoitetaan dokumentin lukemispäiväys muodossa: Luettu pp.kk.vvvv. Tekstissä viitteeseen merkitään kuitenkin vain julkaisuvuosi. Internet-lähteiden ryhmittelyssä on noudatettava omaa harkintaa ja sovellettava sitä kyseessä olevan tutkimuksen tarpeisiin. Toisin sanoen lähdeluetteloon ei kannata tehdä omaa kohtaa nimikkeellä "Sähköiset lähteet", jos on löytänyt Internetistä yhden tutkimusartikkelin, jota haluaa käyttää. Jos taas tietoverkoista löytyneet lähteet muodostavat selvän, työn kannalta oleellisen joukon, ne on hyvä jaotella omaksi ryhmäksi tai tarvittaessa jopa useammaksi erilliseksi kokonaisuudeksi. Internet-tietoverkossa olevan materiaalin käyttöä hankaloittaa lähteiden kyseenalainen luotettavuus ja pysyvyys. Julkisten instituutioiden (esim. Euroopan unionin tai valtionhallinnon) julkaisemat www-dokumentit lienevät sisällöltään luotettavampia kuin yksityisten henkilöiden julkaisemat. Lähdekritiikin merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Toinen ongelma on www-sivujen ja muiden Internet-dokumenttien sijainti, joka voi muuttua milloin tahansa. Pahimmillaan viitattua lähdettä ei enää myöhemmin löydy tai sitä ei ole edes olemassa. Tärkeät lähteet onkin syytä tulostaa paperille, tallentaa levykkeelle tms. Sekavuutta saattaa aiheuttaa myös saman aineiston sijainti useissa eri osoitteissa. Sähköisiä lähteitä tai niiden osia on varsin yksinkertaista kopioida omaan käyttöönsä. Muista kuitenkin tekijänoikeudet ja pyydä tarvittaessa lupa. 8

10 Tavallisimpien digitaalisten lähteiden merkitseminen Viittaus tekstissä Digitaalisen viitteen merkitseminen tekstiin noudattaa samaa käytäntöä kuin perinteisen lähteen, eli sulkeisiin merkitään tekijä ja vuosi. Jos julkaisuvuotta ei saada selville, niin sitä ei luonnollisesti merkitä. Dokumentteja, joissa ei ole vuotta, on kuitenkin syytä välttää. Tärkeää on, että tekstissä oleva viite on yhdistettävissä lähdeluettelossa oleviin lähdetietoihin, eli lähteen tulee olla samalla nimellä viitteessä ja lähdeluettelossa. Verkkosivut osoitteineen olisi hyvä sijoittaa alaviitteisiin, jos sivuihin viitataan esimerkinomaisesti tai ne ovat osa tutkimusaineistoa; jos niitä puolestaan käytetään lähteinä, laitetaan viite lähdeluetteloon. On tärkeää muistaa, ettei lähdeviitteeseen tule verkkolähteestä muuta kuin tekijä- ja julkaisuvuositiedot; http-osoite laitetaan vain lähdeluetteloon. Lähdeluetteloon merkitseminen WWW-dokumentit: - perusmuoto: Tekijän sukunimi, etunimi (vuosi): sivun/dokumentin nimi. julkaisija/organisaatio. wwwosoite. luettu-päiväys. Aaltio-Marjosola, Iiris (2001): Case-tutkimus metodisena lähestymistapana. Metodix. Luettu Verkkosivuista olisi hyvä sisällyttää niin täsmälliset http-osoitteet kuin mahdollista, jotta lähteenä tai analyysin kohteena olleen sivun löytäisi mahdollisimman helposti (siis ei vaan ] - identtiset verkko- ja printtiversiot: VandenBos, Gus Knapp, Susan Doe, Jason (2001): Role of reference elements in the selection of resources by psychology undergraduates [sähköinen versio]. Journal of Bibliographic Research, 5, Tämä käytäntö koskee lähinnä tieteellisiä aikakausilehtiä, joiden artikkelit on sellaisenaan julkaistu verkossa. Tällöin www-osoitetta ei välttämättä tarvitse merkitä. Mikäli verkko-versio eroaa painetusta, on www-osoite ehdottomasti merkittävä.] - vuosi ja muutospäiväys: Lehtonen, Kari (1996, muutettu ): Kasvisruokaohjeita. Luettu toimittaja tai WWW-sivun ylläpitäjä (kirjoittajasta ei tietoa): Parker, John (ylläpitäjä, 1995): Information-Driven Manufacturing. Manufacturing Engineering Laboratory. Luettu ei nimettyä tekijää, ei päiväystä: Tuglas-seura. Ei päiväystä. Tuglas-seuran arkisto. Luettu organisaation virallinen WWW-dokumentti, esim. organisaation kotisivu: Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia (2003). Keskuksen etusivu. helsinki.fi/palmenia/index.html. Luettu

11 [Jos kyseessä ei ole henkilötekijä, niin julkaisuvuoden ja teoksen nimen väliin tulee kaksoispisteen sijasta piste.] - kirjoittajasta vain sähköpostiosoite: dupuis@cs.dal.ca (1993): S-PLUS: Entering Data. Luettu verkossa ilmestyvän aikakausjulkaisun artikkeli: Okrent, Michelle (1996): Why The Mind Isn't a Program (But Some Digital Computer Might Have a Mind). The Electronic Journal of Analytic Philosophy, 4. Luettu aikakausjulkaisun verkossa ilmestyvä maksullinen versio: Guo, Lingjie Leobandung, Effendi Chou, Stephen Y. (1997): A Silicon Single- Electron Transistor Memory Operating at Room Temperature, Science, Vol. 275, Maksullinen. Luettu verkossa julkaistun teoksen artikkeli: Proctor, Charles (1997): Energy Conversion: Internal-combustion engines, Encyclopaedia Britannica Online. Maksullinen. bin/g?docf=macro/5002/13/57.html&dbase= Articles&hits=10&context=all&ParagraphType=1&indexremove=off#4UHIM. Luettu verkossa julkaistu teos: Summit, Steve (1995): Introductory C Programming Class Notes. Luettu verkossa julkaistu opas (ei tietoa tekijästä eikä päiväystä): Anonyymi. Ei päiväystä. HTML-kielen opas. Luettu kirjallisen teoksen www-uusintapainos : Shakespeare, William (1595 [1998]): A Midsummer Night's Dream, Act 1 Scene 1. Luettu Internetissä julkaistu väitöskirja Heikkilä, Heikki (2001): Ohut ja vankka journalismi. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 127. Madiatutkimuksia 1. Luettu verkkokurssi Matikainen, Janne (1998): Johdatus sosiaalipsykologiaan -verkkokurssi. Helsingin yliopiston Avoin yliopisto. Luettu

12 Sähköpostiviestit ja keskusteluryhmät: - henkilökohtainen sähköpostiviesti: Aula, Pekka (2004): Verkkoviestinnän opinto-opas. Sähköpostiviesti tekijälle [Sähköpostiviittauksessa dokumentin nimenä käytetään viestin otsikkokenttää.] - postituslistan viesti (listan ylläpitäjä hoitaa arkistoinnin): Salt, Susan (1997): Disc: Ebonics, Linguist, Postituslistan sähköpostiviesti. Lähetetty Luettu postituslistan viesti (ei julkista arkistoa): Ahola, Juhani (1996): Re: Tieteelliset viittaukset URLeihin, Tieli. Postituslistan sähköpostiviesti. Lähetetty Saatavissa sähköpostitse kari.lehtonen@stadia.fi. - keskusteluryhmän artikkeli: Uusitalo, Matti (1996): Re: Modeemilinjat, htol.atk.urputus. Keskusteluryhmän artikkeli , 03:17:40. news:58838k$f5n@perjantai.hit.fi. - CD-ROM Kupiainen, Eero (1997): Virtual Vs. Actual Revisited. CD-ROM. Luxemburg, Unizaks Press. 11

13 Lähteet Ekholm, Kai & Heinisuo, Rami (2002): Tee gradu! Verkkoajan tutkielmantekijän opas. BJT Kirjastopalvelu, Helsinki. Hirsjärvi, Sirkka Liikanen, Pirkko Remes, Pirkko Sajavaara, Paula (1986): Tutkimus ja sen raportointi. Kirjayhtymä, Jyväskylä. Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula (2002): Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki. Hyödynmaa, Merja (2001): Internet-aineiston arviointikriteerejä. Luettu Lehtonen, Kari (1997, muutettu 1998): Internet-lähteisiin viittaaminen. Luettu Onnela, Tapio & Suominen, Jaakko (2002): Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin. Luettu Pajala, Antti (1999, muutettu 2000; 2001): Lyhyt lähdeviite- ja lähdeluettelo-ohje sähköisille lähteille. Luettu