Avoin yliopisto Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi OHJEITA / Mikko Saastamoinen, Marja-Liisa Niemi. Lähteet, lähdeviitteet ja niiden käyttö

Transkriptio

1 Avoin yliopisto Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi OHJEITA / Mikko Saastamoinen, Marja-Liisa Niemi Lähteet, lähdeviitteet ja niiden käyttö Miksi lähteitä käytetään? Tieteellisessä kirjoittamisessa pyrkimyksenä on vakuuttaa lukija siitä, että kirjoitettu asia on totta. Arkisessa keskustelussa päättelemme yleensä henkilön persoonan kautta tai siihen liittyvien sosiaalisten vihjeiden avulla, puhuuko ihminen totta. Voimme näin arvioida kokemukseemme perustuen esim. ystävämme luotettavuutta, kun hän kertoo meille uutisia tai kun valkoiseen takkiin pukeutunut ihminen kertoo meille sairaalassa asioita, on meillä syytä olettaa, että hän on lääkäri eikä valehtele meille. Lähtökohtaisesti tieteellistä tekstiä lukevat aina ihmiset, jotka eivät useinkaan tunne kirjoittajaa henkilökohtaisesti ja he eivät täten voi perustaa arvioitaan väitetyn totuudellisuudesta kirjoittajan persoonaan. Tieteellisessä tekstissä argumentoidaan, eli esitetään väitteitä asioiden tilasta sekä sitten esitetään väitteen tueksi perusteluja siitä, miksi asia on niin kuin kirjoittaja väittää. Tieteellisessä tekstissä nämä perustelut pohjautuvat aina tutkittuun tietoon, joka voi olla kirjoittajan omaa tutkimusta tai toisten tutkijoiden aiemmin tekemää tutkimusta, jota kirjoittaja käyttää väitteensä lähteenä. Esseeteksti ei yleensä perustu tutkijan omaan empiiriseen tutkimukseen, vaan siinä tehdään päätelmiä muiden aiemmin tekemän tutkimuksen pohjalta. Argumentit, eli väittämät perustellaan viittaamalla siihen, mitä joku on aiemmassa tutkimuksessaan asiasta todennut. Lähteitä käytetään siis perustelemaan esitettyjä väitteitä. Lähteiden käytöllä osoitetaan tekstissä mikä on kirjoittajan omaa ajattelua ja mikä taas on toisen kirjoittamaa tutkimustietoa. Lähteet ovat ikään kuin tekijänoikeussuoja, eli kunnia annetaan sille, jolle se kuuluu eikä syyllistytä esittämään muiden ajatuksia omina. Mitkä ovat tieteellisiä lähteitä? Esseetekstissä käytettävät lähteet ovat pääsääntöisesti seuraavia: Tieteelliset kirjat, jotka on kirjoitettu jostakin aihepiiristä noudattaen tieteellisen kirjoittamisen tyyliä ja muotoseikkoja. Tieteelliset kirjat voivat olla monografioita, eli yleensä yhden kirjoittajan kirjoittamia kokonaisuuksia, tai ne voivat olla artikkelikokoelmia, joihin toimittaja tai toimittajat ovat koonneet useiden eri kirjoittajien artikkeleita johonkin aihepiiriin liittyen. Tutkimusraportteja, jotka ovat kirjoja joissa raportoidaan jonkin tutkimushankkeen tuloksista. Tieteellisiä aikakauslehtiä ja niiden artikkeleita, joista on yleensä löydettävissä tuorein tutkimustieto. Opinnäytteitä, joita yliopistoissa tehdään. Esseissä on syytä käyttää väitöskirjan tai lisensiaatintyön tasoisia opinnäytteitä lähteinä. WWW-lähteet, joissa on syytä pyrkiä erityiseen lähdekritiikkiin. Esim. Wikipediaartikkeli jostakin aiheesta ei ole tieteellinen lähde. Käytä verkkolähteistä vain saatavilla olevia tieteellisiä artikkeleita, joista on löydettävissä tekijän ja julkaisuajankohdan ja foorumin tiedot. Esimerkiksi tieteellisten aikakauslehtien numeroita on ajoittain saatavilla verkossa ja niitä voi käyttää lähteinä. Sen sijaan muiden verkkodokumenttien käyttöä lähteenä on syytä välttää tai suhtautua lähtökohtaisen kriittisesti siihen. Pyri aina käyttämään alkuperäisiä, ensikäden lähteitä. Vältä toisen käden lähteitä siis sitä "mitä joku kirjoittaa jonkun toisen kirjoittaneen". Jos lähteiden saatavuuden vuoksi joudut tekemään näin, merkitse lähteen viittaukseen selvästi, että kyseessä on toisen käden lähde.

2 Lähdekritiikki Kaikki painettu teksti ei ole kelvollista lähteeksi omaan työhön. Tutkittavaan ilmiöön liittyy yleensä lukemattomia eri näkökulmia. Kirjoittajan on kyettävä osoittamaan se, että hän tiedostaa tämän ja käyttää jotakin omaan kysymyksenasetteluun liittyvää (teoreettista) viitekehystä ja lähdeaineistoa, joka tukee tätä erityistä tarkastelunäkökulmaa. Kirjoittajalla ei toisin sanoen mene "puurot ja vellit sekaisin". Käytä tuoretta tutkimustietoa, ellei tarkoituksenasi sitten ole nimenomaisesti tarkastella historiallisia dokumentteja ja tutkimusta. Esim. yhteiskuntatieteissä tutkimus usein vanhenee nopeasti. Käytä lähteinä ns. auktoriteetteja, eli kyseisen tieteenalan tutkijoita, jotka ovat tutkineet kattavasti käsiteltyä ilmiötä. Kuinka lähteitä käytetään tekstissä? Tieteellinen kirjoittaminen on siis argumentointia, eli perusteltujen väittämien esittämistä. Se on myös eräänlaista vuoropuhelua eri väittämien kesken: väittämiä kommentoidaan, arvioidaan ja vertaillaan. Hyvässä tieteellisessä tekstissä kirjoittaa kykenee rakentamaan tasapainoista vuoropuhelua oman ajattelunsa sekä käyttämiensä lähteiden välille. Hyvä kirjoittaja osaa myös laittaa lähteet keskustelemaan keskenään (esim. Kirjoittaja X toteaa asiasta seuraavaa, kun taas kirjoittaja Y näkee asian toisin. Näkemykset eroavat siinä ja siinä ja tästä taas seuraa seuraavaa...). Kirjoitettu teksti on lähtökohtaisesti kirjoittajan omaa tekstiä, jota siis kytketään osaksi tieteellistä keskustelua liittämällä väittämiin lähteitä. Lähteistä saadut taustatiedot tai tuki esitettyihin väittämiin erotetaan omasta ajattelusta käyttämällä tekstissä lähdeviitteitä. Tieteellinen teksti ei siis ole kirjoittajan omaa tajunnanvirtaa ja toisaalta se ei ole vain peräkkäin laitettuja tekstikatkelmia viitatuista teksteistä. Tekstissä on oltava tasapaino oman ajattelun ja käytetyn lähdemateriaalin välillä. Lähteitä yleensä referoidaan Referointi, eli selostaminen tarkoittaa sitä, että kirjoittaja selostaa omin sanoin sen mikä lähteessä on tarkasteltavan ilmiön kannalta olennaista. Referointi ei merkitse sitä, että kirjoittaja vain muuttaa alkuperäisestä tekstistä sanan tai pari, vaan tarkoitus on esittää omin sanoin tiivistetysti lähdetekstin valitut keskeiset asiaan liittyvät kohdat. Referointi voi olla ns. puhdasta referointia, jossa kirjoittaja pyrkii neutraalisti toteamaan sen mitä lainatussa lähteessä todetaan. Tai referointi voi olla kommentoivaa, eli kirjoittaja esittää arvioivia kannanottoja alkuperäistä tekstiä selostaessaan. Käytä suoria lainauksia harkiten Suora lainaus, eli siteeraus tarkoittaa alkuperäisen tekstin täysin sanatarkkaa lainaamista. Suora lainaus erotetaan muusta tekstistä lainausmerkeillä (""), usein myös sisennyksillä. Käytä suoria lainauksia harkiten. Niitä käytetään yleensä tehokeinona, kun halutaan korostaa alkuperäisen tekstin erityisen osuvaa tai napakkaa ilmausta tai kun halutaan osoittaa eri lähteiden selkeää ristiriitaisuutta tai erimielisyyttä konkreettisesti. Kuinka monta lähdettä pitää olla? Käytä tekstissä lähteitä riittävästi käsiteltävän aiheen kannalta.

3 Liian vähäinen lähteiden käyttö voi viestiä sitä, ettei aiheeseen ole perehdytty tarpeeksi hyvin. Liian runsas lähteiden käyttö taas voi viitata koristeluun, itsetarkoitukselliseen lukeneisuuden osoittamiseen, joka taas voi viitata siihen, ettei kirjoittaja kykene erottamaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Täsmällistä lukumäärää ei ole mahdollista määritellä. Aloitteleville esseenkirjoittajille todetaan usein suosituksena "suunnilleen niin monta eri lähdettä, kuin esseessä on sivuja". Tähänkin suositukseen on syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä. Älä plagioi! Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön ajatusten tai kirjoitusten käyttöä ilman että alkuperäistä lähdettä ilmoitetaan asianmukaisesti. Aloitteleva opiskelija voi syyllistyä tähän tahattomasti, siksi esimerkiksi lähdeviittausten käyttöön on perehdyttävä tarkasti. Vakavampi asia on, jos opiskelija (tai kuka tahansa) tekee sitä tahallisesti. Tästä on olemassa yliopistolaissa säädetyt rangaistukset. Plagiointia siis on: Lähteestä otetun tekstin esittäminen kirjoittajan omana ilman asianmukaista lähdeviittausta. Tekstin kopioiminen verkosta ilman asianmukaista lähdeviitettä. Ulkomaankielisen tekstin suora sanatarkka kääntäminen, ilman että se merkitään suoraksi sitaatiksi. Teksti, josta ei käy suoranaisesti ilmi mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä taas lainattua. Referoinnissa ei ole siis käytetty tarpeeksi kirjoittajan omaa ilmaisua. Lähteiden merkintä tekstissä Lähdeviitteen tarkoituksena on osoittaa, mistä tekstistä kirjoittaja on asianomaisen tiedon poiminut ja mihin lähteeseen hän väitteensä perustaa. Antaa lukijalle keinon katsoa täsmällisen lähdeviitteen lähdeluettelosta. Tekstissä viitteessä mainitaan kirjoittajan sukunimi, teoksen painovuosi sekä sivu tai sivut joilta tieto on saatu. Esim. Nuorisotutkimusta on moneen lähtöön (Puuronen 2006, 2272). Jos kirjoittajan nimi tulee esille tekstin asiayhteydessä, sitä ei ole tarpeen toistaa. Esim.: Poutanen (2009, 45) toteaa sosiaalisten riskien tutkimuksen olevan ajankohtaista. Kommentti [m1]: Kun piste on sulun ulkopuolella, lähteestä on ammennettu vain edelliseen lauseeseen. Kun viite koskee koko edeltävää kappaletta, laitetaan lähdeviite viimeisen lauseen pisteen ulkopuolelle. Esim. Korkeakouluissa tapahtuu monenlaista kehitystä. Tämä on globaali trendi. Esimerkkejä on löydettävissä niin Kiinasta kuin Intiastakin. (Tirronen 2010, ) Jos viittaat yleisesti koko teokseen, sivunumeroa ei merkitä. Esim. (Laurinkari 2007.) Kun viitteellä on kaksi tekijää, mainitaan kumpikin. Esim.: (Rautio & Saastamoinen 2006). Kommentti [m2]: Lähdeviitteen sulku alkaa pisteen jälkeen. Lähdeviite viittaa siis koko edeltävään kappaleeseen. Tällöin myös sulun sisälle tulee piste. Kommentti [m3]: Pisteen paikka riippuu viittaatko edelliseen lauseeseen vaiko koko kappaleeseen. Ks. edellä. Kommentti [m4]: Käytä &-merkkiä tässä.

4 Kun viitteellä on enemmän kuin kaksi tekijää, mainitaan ensimmäisellä kerralla kaikki pilkulla erottaen. Esim.: (Juntto, Korhonen & Saarinen 2008.) Kommentti [m5]: Tähän pilkku. Ja jatkossa tekstissä voit korvata koko luettelon käyttämällä lyhennettä ym. englanninkielessä et al.). Esim.: (Juntto ym ) Kun viittaat useaan eri lähteeseen, erota ne puolipilkulla ja laita lähteet aakkosjärjestykseen tai perustellusti tärkeysjärjestykseen. Esim.: (Korhonen 2006; Laurinkari 2007; Poutanen 2002). Kommentti [m6]: Tähän puolipilkku. Viittaus saman tekijän eri julkaisuihin erotetaan pilkulla ja saman vuoden julkaisut pikkuaakkosilla vuosiluvun perään. Esim.: (Kuusela 1999, 2001, 2008a, 2008b.) Kun viitataan peräkkäisissä virkkeissä tai kappaleessa samaan viitteeseen ilman että välissä on muuta viitettä tai ilman että sivu vaihtuu välillä, voidaan toistoa välttää käyttämällä ilmausta emt. (= edellä mainittu teos). Esim.: Saari (2009, 15) toteaa...tämä asia on tullut esille myös tässä yhteydessä...(emt., 21). Mietinnöt, muistiot, lait jne. joissa ei ole tekijää merkitään tekstiin nimellään. Esim.: Kommentti [m7]: Nimeä ja vuosilukua ei siis toisteta, mutta sivunumero merkitään. Erota pilkulla. (Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö 2007, 22). Jos nimi on liian pitkä, käytetään lyhyttä muotoa laki, muistio, mietintö jne. ja vuosilukua, niin että täsmällisemmät tiedot ovat selkeästi löydettävissä lähdeluettelosta. Esim.: (Muistio 2008, 55). Jos samasta asiasta voidaan tehdä yhdenvertaisia viittauksia moneen eri teokseen, merkitään se seuraavasti:.(ks. esim. Juntto 2008; Saarinen 2006.) Jos toisessa teoksessa esiintyy hyvin samankaltaisia vaan ei täysin samoja tietoja, ilmaise käyttämällä vrt. (vertaa). Esim.: (vrt. Hänninen 1999). Kommentti [m8]: Iso vai pieni K- kirjain riippuu siitä viitataanko virkkeeseen vai kappaleeseen. Ks. edellä. WWW-lähteet tekstissä. Käytä normaalia sukunimi + vuosiluku viittausta. Vältä viittaamista dokumentteihin, joista ei löydy tekijätietoja. Lähdeluettelon laadinta Lähdeluetteloon merkitään kaikki esseessä käytetyt lähteet. Lähdeluettelo sijoittuu viimeiseksi työssä, kuitenkin ennen mahdollisia liitteitä. Lähdeluettelosta on löydyttävä kaikki työssä käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä. Lähteiden merkitsemistapoja ja malleja lähdeluettelon tekemiseen on useita. Valitse yksi, jota käytät johdonmukaisesti koko esseessä (ei siis useita merkitsemistapoja!). Tässä kaksi yksinkertaista tapaa merkitä lähteet lähdeluetteloon:

5 1. Sukunimi, Etunimi Vuosiluku. Teoksen nimi. Kustantaja, Kustantajan kotipaikka. Eli esim. Paavilainen, Eija & Pösö, Tarja (toim.) Lapset, perhe ja väkivaltatyö. WSOY, Helsinki. TAI 2. Sukunimi, Etunimen ensimmäinen kirjain. Vuosiluku. Teoksen nimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Eli esim. Salmivalli, C Kaverien kanssa: vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus. Jos teoksessa on useita tekijöitä, kaikki mainitaan. Jos kyseessä on artikkeli kokoomateoksesta, mainitaan mistä teoksesta artikkeli on sekä sivunumerot. Esim.: Hämäläinen, J Nuori ja perhe yhteiskunnan murroksessa. Teoksessa Laukkanen, E., Marttunen, M., Miettinen, S. & Pitkänen, M. (toim.). Nuoren psyykkisten ongelmien kohtaaminen. Helsinki: Duodecim, (tapa 2) Kun viittaat lehtiartikkeliin, merkitse lehden numero. Esim.: Kumpulainen, Kirsti & Säiniö, Mirja Lasten psyykkiset häiriöt, oppiminen ja koulunkäynti. Suomen lääkärilehti 56:6, (tapa 1) WWW-lähteessä on mainittava loppuun täydellinen www-osoite ja päiväys eli Kangasniemi, J Nuoren pahoinvointi ja aggressiivisuus saattavat olla keinoja purkaa yksinäisyyttä. Poliisi-lehti 5. CC22 570D50030D1B3 [Luettu ]. Kommentti [m9]: Vuosilukua ei toisteta turhaan. Kommentti [m10]: Merkitse aina artikkelin sivunumerot kokoomateoksesta Kommentti [m11]: Lehden vuosikerta ja numero sekä artikkelin sivunumerot lehdessä. Kommentti [m12]: Mainittava täsmällinen verkkosoite dokumentille sekä viittauksen päivämäärä. Lähteitä ja suositeltavaa lisälukemista Atjonen, Päivi Akateemisen tutkielman raportointiopas. Saatavissa: as.pdf [Luettu ]. Eskola, Jari & Hämäläinen, Juha Pilkusta asiaa: ohjeita tieteellisen esseen kirjoittajalle. Kuopion yliopisto, Kuopio. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. 13. uudistettu laitos. Tammi, Helsinki. Viskari, Sirkka Tieteellisen kirjoittamisen perusteet : opas kirjoittamiseen ja seminaarityöskentelyyn. 3. tarkastettu painos. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden laitos, Tampere.