Platon: Valtio, 2006, Otava,( ISBN ) eller på svenska Platon: Staten, 2003, (Bokförlaget Atlantis AB) (ISBN )

Transkriptio

1 Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 2012 Kirjallisuuskoe Platon: Valtio, 2006, Otava,( ISBN ) eller på svenska Platon: Staten, 2003, (Bokförlaget Atlantis AB) (ISBN ) 1. Platonin Valtion neljännessä kirjassa Sokrates toteaa: Jos kerran valtiomme on perustettu oikealla tavalla, se on täydellisen hyvä [ ] silloin se tietysti on viisas, urhea, järkevä ja oikeudenmukainen. Miten Sokrates määrittelee tässä yhteydessä oikeudenmukaisuuden ja järkevyyden niin sielun kuin valtionkin kannalta? Pohdi järkevyyden ja oikeudenmukaisuuden välistä suhdetta. (9p.) Konteksti: Kysymys viittaa Valtion IV kirjaan, erityisesti kohtiin 427e, 430d 444e. Hyvässä vastauksessa voi olla muualla kirjassa mainittuja tekijöitä, mutta vain sikäli kuin ne tukevat alla mainittujen asioiden käsittelyä ja vastauksen kokonaisuutta. Valtiossa Platonin Sokrates etsii perusteita oikeudenmukaisuuden ja oikeamielisyyden ensisijaisuudelle väärämielisyyteen ja lyhytnäköiseen nautinnonhakuisuuteen nähden. IV kirjassa muotoillaan, kuinka sekä valtion että yksilön sisäisyyden tulee järjestäytyä, jotta koko valtio olisi onnellinen. Katkelmassa esitellään sielun kolmijako-oppi, joka vertautuu valtion luokkajakoon. Pisteytys: Hyvä vastaus ottaa huomioon kaikki kysymyksessä esitetyt elementit, ja täysien pisteiden saaminen edellyttää johdonmukaista, selkeää ja syväluotaavaa vastausta, joka sekä määrittelee olennaiset käsitteet että analysoi näiden välisiä suhteita. Tehtävän pohdinta tulee tehdä kysymyksenannon rajatussa kontekstissa. Arviointikriteerit tarkemmin eriteltyinä: - Vastaukselta odotetaan sielun ja valtion välisen analogian käsittelemistä ja tämän avulla niin sielunosien kuin valtionkin työnjaon avaamista. (0-1p.) Tällöin päästään kuvaamaan

2 oikeudenmukaisuutta, joka määrittyy sekä sielunosien että valtion asukkaiden välisen työnjaon toteutumisena. Järkevyys puolestaan kuvataan yksilötasolla kasvatuksen kautta saavutettavana itsehallintana ja toisaalta yhteiskunnassa vallitsevana konsensuksena työnjaon hyväksymisestä. - Valtion IV kirjassa esitetyt oikeudenmukaisuuden sekä järkevyyden määritelmät tulee siis esittää sielun ja valtion kannalta, kukin selkeästi eritellen: a) Oikeudenmukaisuus valtiossa: Oikeudenmukaisuus omien tehtävien hoitamisena ja niissä pysymisenä. (0-1p.) b) Oikeudenmukaisuus (/-mielisyys) sielussa: Oikeudenmukaisuus kunkin sielunosan keskittymisenä omiin tehtäviinsä. (0-1p.) c) Järkevyys valtiossa: Järkevyys hallitsijoiden ja hallittujen yhteneväisenä käsityksenä siitä, keiden tulee hallita ja keiden olla hallittavina. (0-1p.) d) Järkevyys sielussa: Järkevyys nautintojen ja halujen kurissa pitämisenä eli itsehallintana. Parempi sielunosa hallitsee huonompaa ja molemmilla on käsitys siitä, että näin tuleekin olla. (0-1p.) - Sokrates löytää oikeudenmukaisuuden käsitteen urheuden, viisauden ja järkevyyden pohtimisen avulla. Vastauksessa oikeudenmukaisuutta on käsitelty kokoavana voimana ja/tai köyhyyden ja rikkauden välinen ongelma on mainittu. Järkevyyden on myös todettu levittäytyvän sielun ja valtion osien välille sen sijaan, että järkevyys ja oikeudenmukaisuus sijaitsisivat tietyissä sielun tai yhteiskunnan osissa. (0-1,5p.) - Arviossa otetaan huomioon monipuolisuus ja kypsyys, jolla hakija käsittelee yksilön ja yhteisön näkökulmien sovittamista yhteen. Myös harmonisten suhteiden merkitystä on käsitelty sekä sielun että valtion onnellisuuden kannalta. (0-1,5p.) - Vastaus arvioidaan kokonaisuutena. Arvioinnissa huomioidaan vastauksen johdonmukaisuus, selkeys, aiheen rajaus sekä kielelliset ja sisällölliset tekijät. Johdonmukaisella ja syvällisellä kokonaisuudella on mahdollista kompensoida lieviä sisällöllisiä puutteita yksityiskohdissa, ei kuitenkaan olennaisissa määritelmissä. Merkittävä määrä virheitä keskeisissä asiatiedoissa tai epäjohdonmukainen, heikosti rajattu tai kieliasultaan huolimaton esitystapa vaikuttavat alentavasti arvosteluun (-1 piste). Vastaavasti selkeälle, johdonmukaiselle, tiiviille ja kieliasultaan moitteettomalle vastaukselle voidaan antaa maksimissaan yksi (1) lisäpiste.

3 2. Mikä on Platonin Valtiossa Sokrateen esittämä näkemys demokratiasta valtiomuotona ja demokraattisesta ihmistyypistä? Miten nämä suhtautuvat teoksessa esitettyyn näkemykseen parhaasta valtiomuodosta? Konteksti: Platonin Valtion VIII:ssa kirjassa Sokrates kuvaa oikeudenmukaisen valtiomuodon turmeltumisen, eri valtiotyypit ja tätä muutosta vastaavat ihmistyypit. Näiden valtiomuotojen ja ihmistyyppien analyysi peilautuu Valtiossa aikaisemmin esitettyyn käsitykseen täydellisestä valtiosta. Demokratia sekä demokraattinen ihmistyyppi esitetään valtiomuodoista ja ihmistyypeistä toiseksi huonoimpina, ja ne ovat monin tavoin jännitteisiä suhteessa Platonin ideaalivaltioon. Pisteytys: Hyvä vastaus ottaa huomioon kaikki kysymyksessä esitetyt elementit, ja täysien pisteiden saaminen edellyttää johdonmukaista, selkeää ja syväluotaavaa vastausta, joka sekä esittelee Valtiossa kuvatun demokraattisen valtiomuodon, ihmistyypin ja parhaan valtiomuodon, sekä analysoi näiden välisiä suhteita. Arviointikriteerit tarkemmin eriteltyinä: Valtion kirjavuus: sisältää piirteitä kaikista valtiomuodoista. (0,25) Elämisen vapaus ja sananvapaus, vapaus tehdä mitä haluaa. (0,25) Yksilön velvollisuudet: ei pakkoa hallitusmieheksi, hallittavaksi, sotaan, rauhaan, lakien noudattamiseen (oikeusvirassa toimimiseen, rangaistusten kärsimiseen jne.). (0,25) Valtion virat ja hallitsijat: eivät toimeen koulutettuja, vaan arvan tai kansan suosion kautta valittuja. (0,25) Valtion suvaitsevaisuus ja suurpiirteisyys; tasa-arvoa tasa-arvoisille ja eriarvoisille. (0,25-0,5) Valtion kolme osaa ja niiden välinen suhde. (0,25-0,5) Demokraattisen valtiomuodon paikka muihin valtiomuotoihin nähden; syntyminen oligarkiasta ja siirtyminen tyranniaan. (0,25-0,5) Demokraattinen ihmistyyppi vastaa demokraattista valtiomuotoa; monimuotoisuus ja monenluontoisuus, kurin ja järjestyksen puute. (0,25-0,5) Välttämättömät ja tarpeettomat mielihalut, erottelun puute; toiminta milloin minkäkin mielihalun mukaan. (0,25-0,5)

4 Demokraattisen ihmistyypin synty, röyhkeyden ja sivistyksen, mielivallan ja vapauden, hillittömyyden ja suurpiirteisyyden, häpeämättömyyden ja miehekkyyden sekoittuminen, sekä demokraattisen ihmistyypin muuttuminen tyranniksi. (0,25-1) Parhaan valtiomuodon, aristokratian (/monarkian), kuvaus. (0,25-1,5) - Kansalaisten kolme luokkaa, luokkien synty ja tehtävät. - Valtion hyveet ja järjestäytyminen. Parhaan valtiomuodon ja demokratian yhtäläisyydet ja eroavaisuudet (ks. myös kohta 1 yllä). (0,25-1,5) Demokraattisen ihmistyypin suhde parhaaseen valtiomuotoon (ks. myös kohta 1 yllä). (0,25-0,5) Selkeälle, johdonmukaiselle, tiiviille ja kieliasultaan moitteettomalle vastaukselle voidaan antaa maksimissaan yksi (1) lisäpiste. Rönsyilevyys, huono kieli, räikeät asiavirheet sekä kysymyksen kannalta epäolennaisten asioiden selostus voi laskea kokonaispistemäärää maksimissaan yhdellä (1) pisteellä.

5 Aineistokoe Yleistä: Aineistokokeen tarkoitus on mitata vastaajan kykyä tunnistaa ja eritellä filosofisia argumentteja sekä niiden luonnetta. Lisäksi arvioidaan vastaajan kykyä analysoida ja pohtia filosofista ongelmaa itsenäisesti aineistotekstissä esitetyn viitekehyksen pohjalta. Vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina kiinnittäen huomiota asiasisällön ohella myös esitystavan selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Kokelaan ei ole edellytetty esittävän omia kriittisiä huomioita. Toisaalta asiasisältöön liittyviä puutteita on voinut kompensoida hyvää ymmärrystä ja kriittistä ajattelukykyä osoittaneella, johdonmukaisella vastauksella. 3: Millä tavoin Arendt tekstikatkelmassa yhdistelee toimintaa ja puhetta? Miten hän erottelee toimintaa muista tekemisen muodoista? Mikä tekee puheesta toimintaa? (9 p.) Yleinen huomautus: Tekstikatkelmassa Arendt määrittelee toiminnan käsitettä korostaen toiminnan läheistä suhdetta ihmisten väliseen vuorovaikutukseen (puheeseen). Samalla hän erottaa toiminnan muunlaisista tekemisen muodoista, kuten valmistamisesta, ja vuorovaikutuksellisen puheen muunlaisesta kielenkäytöstä. Arendt korostaa vuorovaikutuksellisen toiminnan merkitystä ihmisyydelle. Vuorovaikutuksellisen toiminnan ansiosta olemme samanlaisia kuin muut ihmiset, mutta samalla erillisiä ja erilaisia yksilöitä suhteessa muihin ihmisiin. A. Millä tavoin Arendt tekstikatkelmassa yhdistelee toimintaa ja puhetta? Mikä tekee puheesta toimintaa? (maksimissaan 4,75 p.) Toiminnan ja puheen yhtenä yhteisenä erityispiirteenä on se, että niiden kautta toimija paljastuu ainutlaatuisena yksilönä toisille ihmisille. (1 2 p: asian mainitsemisesta 1 p, tarkemmasta pohdinnasta 1,5 2 p.) Toimijan paljastuminen onnistuu ainoastaan, mikäli toimintaan liittyy puhetta. Tämänkaltaisen puheen tarkoituksena on vastata kysymyksiin siitä, kuka toimija on, miten hän motivoi toimintansa, ja mihin hän toiminnassaan tähtää. Tällöin toiminta ja puhe yksilöivät toimijan. (0,5 1 p: asian mainitsemisesta 0,5p, tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Toiminnan ja puheen toinen keskeinen erityispiirre on aloitteellisuus, eli toiminnalla ja puheella yksilö tekee ennalta arvaamattomia asioita ja/tai aloittaa jotain uutta. Puheesta tulee toimintaa esimerkiksi silloin, kun puhuja aloittaa jotain uutta ja kommunikoi, kuka puhuja on, miten hän motivoi toimintansa, ja mihin hän sillä tähtää. (0,5 1p.)

6 Puhe ja toiminta ovat ne tekemisen muodot, jotka nostavat ihmisen varsinaiseen inhimilliseen elämään. Ne nostavat ihmisen yli fyysisen olemassaolon tasoa. (0,25 0,5 p.) Erottelu kommunikatiivisen, eli yksilöytyvän ja paljastavan puheen ja suorituspainotteisen merkkikielen käytön välillä. (0,25 p.) B. Miten hän erottelee toimintaa muista tekemisen muodoista? (maksimissaan 2,25 p.) Toiminnan keskeisiin luonteenpiirteisiin kuuluu toimijan paljastuminen toisille. Tällä tavalla toiminta eroaa olennaisesti muunlaisesta päämäärähakuisesta toiminnasta, kuten suorittamisesta, työnteosta ja valmistamisesta. Toimijan paljastava toiminta ja päämäärähakuinen suorittaminen erotellaan toisistaan. (0,5 1p: asian mainitsemisesta 0,5p, tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Toiminta tapahtuu ensisijaisesti vuorovaikutuksellisessa suhteessa muihin ihmisiin, erotuksena työnteosta ja valmistamisesta, joissa päämääränä on aina fyysinen lopputulos, teos tai tuote. (0,25 0,75 p.) Vaikka toiminta on eräänlaista yhteistoimintaa, se eroaa kuitenkin esimerkiksi sodankäynnistä, jossa vuorovaikutus päämäärähakuisesti joko tähtää yhteisöllisyyden vahvistamiseen tai viholliskuvan luomiseen. Voidaan sanoa, että näissä toimijan yksilöllisyys uhrataan yhteisöllisyyden nimissä. (0,25 0,5 p.) C. Kokonaisuuden ja argumentoinnin arvio (maksimissaan 2 p.) Huom: Vastauksesta saa joko 2; 1,5; 1; 0,5 tai 0 pistettä. Vastaus on kattava, muodostaa itsenäisesti jäsennellyn kokonaisuuden ja on kaikin puolin virheetön. (2 p.) Vastaus on pitkälti esittelevä, mutta sisältää myös joitakin itsenäisempiä osia. Vastaus on pääpiirteissään kattava ja virheetön. (1,5 p) Vastaus on luettelonomainen ja seuraa pitkälti tekstissä esitettyjen väitteiden etenemisjärjestystä, mutta/tai vastauksessa on joitakin selkeitä virheitä tai se on sekava. (1 p.) Vastauksessa mainitaan joitakin kysymyksen kannalta keskeisiä seikkoja, mutta se on sekava, epäjohdonmukainen ja sisältää mahdollisesti joitakin ristiriitaisuuksia. (0,5 p.) Tyhjä vastaus. (0 p)

7 Pisteytys on merkitty vastauspapereihin seuraavalla tavalla: A + B + C = kokonaispistemäärä. 4: Mikä merkitys a) aloitteellisuudella ja b) suhteilla toisiin ihmisiin on itseymmärrykselle Arendtin mukaan? (9 p.) Yleinen huomautus: Vastaus edellyttää itsenäistä ajattelua ja päättelykykyä mm. siksi, että itseymmärryksen käsitettä ei eksplisiittisesti käytetä tekstikatkelmassa. Tekstistä nousee erityisesti kaksi selkeää tapaa käsittää itseymmärryksen ongelma: itsensä ymmärtäminen ihmisenä ja itsensä ymmärtäminen ainutlaatuisena yksilönä. Tekstissä korostetaan, ettei yksilöllä ole mahdollista täysin nähdä ja ymmärtää kuka hän on, vaan että muut ihmiset voivat nähdä tämän selkeämmin. Näin voidaan päätellä mm., ettei täydellistä itseymmärrystä ole mahdollista saavuttaa. A. Aloitteellisuuden merkitys itseymmärrykselle (maksimissaan 3,5 p.) Aloitteellisuus on keskeinen piirre, joka tekee meistä ihmisiä sanan varsinaisessa ja erottavassa merkityksessä. Aloitteellisuus nostaa meidät pelkän fyysisen olemassaolomme yli. (0,5 1p: asian mainitsemisesta 0,5p, tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Aloitteellisuuden kautta yksittäisen ihmisen ainutlaatuinen yksilöllisyys tulee todelliseksi ja paljastuneeksi. (0,5 1p: asian mainitsemisesta 0,5p, tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Eksplisiittistä pohdintaa siitä, mitä nämä asiat tarkoittavat itseymmärryksen näkökulmasta. (0,25 0,5 p.) Aloitteellisuuden liittäminen puheeseen ja toimintaan: puhe ja toiminta ovat niitä toiminnallisuuden muotoja, joiden kautta aloitteellisuutta tuodaan esiin. (0,25 0,5 p.) Aloitteellisuus tarkoittaa myös riskin ottamista: emme voi etukäteen tietää tai varmuudella hallita sitä, minkälainen identiteetti toimintamme kautta paljastuu. (0,25 0,5 p.) B. Ihmisten välisten suhteiden merkitys itseymmärrykselle (maksimissaan 3,5 p.) Yksilöllisyyden paljastuminen on toiminnallinen muoto, jota voidaan ainoastaan harjoittaa puheen ja toiminnan avulla, kun ollaan suhteessa toisiin ihmisiin. Näin ollen suhteemme toisiin on olennainen itseymmärryksen kannalta. (0,5 1p: asian mainitsemisesta 0,5p, tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Eksplisiittistä pohdintaa siitä, mitä nämä asiat tarkoittavat itseymmärryksen näkökulmasta: vuorovaikutuksellisen toiminnan ja puheen kautta paljastuu myös itsellemme keitä oikeastaan olemme yksilöinä.(0,25-0,5 p.)

8 Tekstin mukaan meillä ei kuitenkaan ole mahdollista itse selkeästi nähdä ja täysin ymmärtää keitä olemme, vaan osa tästä jää itseymmärryksemme ulkopuolelle ja avautuu ainoastaan muille. Arendt käyttää kreikan kielen sanaa daimon ilmaisemaan tätä. (0,5 1p: asian mainitsemisesta 0,5p, asian tarkemmasta pohdinnasta 1 p.) Vapaus: liittyminen ihmisyhteisöön aloitteellisina yksilöinä on vapaa mahdollisuus eikä välttämättömyys, kuten työnteko ja valmistaminen. (0,25 p.) Tekstin mukaan yksilöllisyys on tässä keskeisintä; tietyt vuorovaikutukselliset muodot eivät täytä yksilöllisen toimijan paljastumiselle vaadittuja kriteereitä. Tällainen on esimerkiksi sodankäynti, jossa toimimme joko yhteisön puolesta tai sitä vastaan, (0,25 p.) Tekstissä Arendt lainaa Danten sanoja. Lainauksen mukaan toiminnassa vahvistuu tekijän tosi olemus, ja siinä hän myös paljastaa sisimpänsä muille. Danten mukaan toiminnassa tekijä tahtoo tuoda ilmi oman kuvansa, ja tästä onnistumisesta seuraa iloa. Lainaus sopii hyvin yhteen Arendtin argumentin kanssa. Tämän ajatuksen liittäminen Arendtin kokonaisargumenttiin: (0,25 0,5 p.) C. Kokonaisuuden ja argumentoinnin arvio (maksimissaan 2 p.) Huom: Vastauksesta saa joko 2; 1,5; 1; 0,5 tai 0 pistettä. Vastaus on kattava, muodostaa itsenäisesti jäsennellyn kokonaisuuden ja on kaikin puolin virheetön. (2 p.) Vastaus on pitkälti esittelevä, mutta sisältää myös joitakin itsenäisempiä osia. Vastaus on pääpiirteissään kattava ja virheetön. (1,5 p.) Vastaus on luettelonomainen ja seuraa pitkälti tekstissä esitettyjen väitteiden etenemisjärjestystä, mutta/tai vastauksessa on joitakin selkeitä virheitä tai vastaus on sekava. (1 p.) Vastauksessa mainitaan joitakin kysymyksen kannalta keskeisiä seikkoja, mutta se on sekava, epäjohdonmukainen ja sisältää mahdollisesti joitakin ristiriitaisuuksia. (0,5 p.) Tyhjä vastaus. (0 p) Pisteytys on merkitty vastauspapereihin seuraavalla tavalla: A + B + C = kokonaispistemäärä.