Kopiosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää kunnioittavasti seuraavaa.

Transkriptio

1 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Asia: Euroopan komission ehdotus direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (U 55/2012 vp jatkokirje; COM(2012) 372) Kopiosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää kunnioittavasti seuraavaa. Kopioston lausunto koskee vain direktiivin kaikkia yhteishallinnointijärjestöjä sääteleviä osia. KOPIOSTON KESKEISET HUOMIOT U-jatkokirjeessä ehdotettu kannanotto kollektiivihallintodirektiiviehdotukseen on hyvä ja perustuu asian monipuoliseen punnintaan. Kannatamme sitä alla olevin täydennyksin. Monet direktiiviehdotuksen määritelmät ovat epätarkkoja tai määritelmiä ei ole. Jatkossa tulee kiinnittää huomiota siihen, että määritelmät ovat selkeitä ja yksiselitteisiä ja vastaavat järjestöjen hyviksi havaittuja käytäntöjä. Direktiiviehdotus on ristiriidassa pohjoismaisten sopimuslisenssikäytäntöjen kanssa sekä eräiltä osin suomalaisen yhdistys- ja työlainsäädännön kanssa. Ehdotuksen yhteensopimattomuus suomalaisen yhdistysautonomian periaatteen kanssa on huolestuttava. Direktiiviehdotus ei erottele yhteisvalvontajärjestön asiakasta joka sopimussuhteen perusteella hyödyntää järjestön palveluita, sen jäsenestä joka käyttää yhdistyksen sääntöjen mukaista päätäntävaltaa. Tämä puute johtaa vakaviin vaikeuksiin ehdotuksen soveltamisessa suomalaiseen ja -käsityksemme mukaan- myös pohjoismaiseen ympäristöön. Direktiiviehdotus koskee kaikkia yhteisvalvontajärjestöjä, oikeudellista muodosta riippumatta. Ehdotuksen erilaiset menettelytapasäännökset, esimerkiksi jäsenten vuosikokouksesta, on kuitenkin kirjoitettu järjestöjen hallinnon näkökulmasta. Jää epäselväksi, miten näitä määräyksiä voitaisiin soveltaa säätiössä tai yhtiöissä. Jää epäselväksi, mitä organisaatioita direktiiviehdotus koskee. Olisivatko Kopioston 44 jäsenjärjestöä, jotka keräävät valtuuksia ja siirtävät ne edelleen Kopiostolle sopimuksilla, direktiivin tarkoittamia järjestöjä vai eivät? Direktiiviehdotuksessa käytetty erottelu kaupallisista lähtökohdista ponnistaviin palveluntarjoajiin ja varsinaisiin kollektiivihallintojärjestöihin ei ole osuva, koska monet kollektiivihallintojärjestöt pyrkivät laajenemaan juuri agentuuritoiminnan suuntaan. Tällaisen kehityksen edistäminen on käsityksemme mukaan ollut myös komission tavoitteena.

2 Direktiivin sovellusalan tulee koskea myös kaupallisessa tarkoituksessa toimivia oikeuksien hallinnointipalvelujen tarjoajia sekä EU:n ulkopuolella sijaitsevia, yhteisön alueella palvelua tarjoavia yhteisvalvontajärjestöjä. Tämä on välttämätöntä kilpailuvääristymien torjumiseksi. Valittu hyvin yksityiskohtainen sääntelytapa ei ole onnistunut keino edistää sisämarkkinoiden parempaa toimintaa. Säätely pitäisi toteuttaa yleisemmällä tasolla ja tavoiteltavien vaikutusten kautta, ja jättää järjestöjen hallinnollisten rakenteiden yksityiskohdat ja vastaavat seikat kansallisesti ratkaistavaksi. Ehdotus ulottuu hallinnollisiin toimiin, joita koskee jo joukko muita, myös EUtasolla harmonisoituja säännöksiä - esimerkiksi tilinpäätöstä, kirjanpitoa, kilpailuoikeutta ja työsuhteen ehtoja koskevat säännökset Direktiivi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, kuten useassa yhteisön jäsenvaltiossa onkin todettu. Suomen valtion tulisi pyrkiä siihen, että direktiivistä tulee minimidirektiivi ja sen säännökset pysyvät yleisluonteisina, jotta jäsenvaltioille jää riittävä kansallinen liikkumavara direktiivin täytäntöönpanossa. Ehdotus on omiaan pikemmin heikentämään hyvin toimivien järjestöjen mahdollisuuksia toimia nopeasti muuttuvassa digitaalisessa ympäristössä ja lisäämään hallinnollisia kuluja kuin edistämään suotuisaa sisämarkkinakehitystä. Komission tarkoituksena ei sen oman ilmoituksen mukaan kuitenkaan ollut puuttua hyvin toimiviin yhteisvalvontajärjestöjen käytäntöihin. Tekijänoikeuskorvausten jako kollektiivisesti on turvattava niissä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijat ovat päättäneet korvausten jakamisesta oikeudenhaltijoiden yhteisiin tarkoituksiin. Kollektiivisia korvaustenjakomenettelyjä on käytössä kaikissa Pohjoismaissa. Teosten käyttäjien velvoitteet direktiivin päämäärien toteuttamiseksi, esimerkiksi teosten käyttöä koskevan raportointivelvollisuuden osalta, on tuotava selvästi esiin. LAUSUNTO Kopiosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Suhde Pohjoismaiseen sopimuslisenssijärjestelmään Direktiiviehdotus ei sisällä minkäänlaista luonnehdintaa sen suhteesta sopimuslisenssiin. Pohjoismaisen sopimuslisenssijärjestelmän kannalta on välttämätöntä, että direktiiviehdotuksesta käy selkeästi ilmi, ettei direktiivillä olisi vaikutusta lakiin perustuvaan oikeuksien hallinnointiin kuten sopimuslisenssi- ja pakkolisenssijärjestelyihin. Suomen valtion tulee huolehtia direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa, ettei direktiivillä ole negatiivisia vaikutuksia Suomen tekijänoikeuslakiin perustuviin, hyvin toimiviin ja pitkät perinteen omaaviin sopimus- ja pakkolisenssijärjestelyihin. 2/5

3 Direktiiviehdotuksen suhde kollektiivikorvauksiin Direktiiviehdotus näyttäisi ottavan lähtökohdaksi korvausten tilittämisen oikeudenhaltijoille henkilökohtaisesti, eikä direktiiviehdotus ota huomioon sitä, että joissakin tapauksissa oikeudenhaltijat ovat katsoneet tehokkuus- ja kustannussyistä tarkoituksenmukaisemmaksi jakaa korvaukset kollektiivisesti. Kollektiivikorvausten kohdalla monet ehdotetuista korvausten jakoa ja raportointia koskevista säännöksistä on käytännössä vaikea tai jopa mahdoton toteuttaa. Esimerkiksi kaikkia 16 artiklan oikeudenhaltijoille annettaviksi vaadittuja tietoja ei ole mahdollista toimittaa kullekin yksittäiselle oikeudenhaltijalle. Myöskään 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 18 artiklan 2 kohdassa oleva tiedottamis- ja tavoittamisvelvoite eivät sovellu hyvin kollektiivikorvauksiin. Korvausten tilittäminen kollektiivikorvausten kohdalla perustuu otantatutkimuksiin ja tilastolaskentaan, eikä järjestöllä ole tietoa jokaisesta käyttötapahtumasta tai oikeudenhaltijasta. Kollektiivikorvauksia käytetään vain, kun tekijänoikeuslaki sen nimenomaan sallii ja kyse on massakäyttötilanteesta, jonka osalta kattava selvitys teosten käytöstä on mahdotonta toteuttaa. Esimerkiksi teosten valokopioinnista Kopioston oikeudenhaltijat ovat päättäneet, että niistä perityt korvaukset jaetaan jäsenjärjestöjen kautta oikeudenhaltijoita yhteisesti hyödyttäviin tarkoituksiin. Järjestön ulkopuolinen oikeudenhaltija on kuitenkin lain perusteella aina oikeutettu henkilökohtaiseen korvaukseen. Kollektiivikorvaukset ovat erityisesti Suomea ja muita Pohjoismaita koskeva seikka. Suomen valtion on turvattava mahdollisuus tekijänoikeuskorvausten jakamiseen kollektiivisesti sellaisissa kansallisen lain sallimissa tilanteissa, joissa oikeudenhaltijat ovat päättäneet korvausten jakamisesta oikeudenhaltijoiden yhteisiin tarkoituksiin. Velvollisuus hyväksyä oikeudenhaltijat järjestön jäseniksi Direktiiviehdotuksen artiklan 3(c) kohdan mukaan yhteisvalvontajärjestön jäsenellä tarkoitetaan yhteisvalvontajärjestön jäsenyysvaatimukset täyttävää oikeudenhaltijaa tai yhteisöä, joka edustaa suoraan oikeudenhaltijoita, mukaan lukien muut yhteisvalvontajärjestöt ja oikeudenhaltijoiden yhteenliittymät. Ehdotuksen käsitteistö ei tunne suomalaisessa kollektiivihallinnossa tavallista oikeudenhaltijaasiakasta, jolle järjestö tarjoaa sopimussuhteeseen perustuen oikeuksien hallintopalveluja. Oikeudenhaltija-asiakas ei ole automaattisesti järjestön yhdistyslaissa tarkoitettu jäsen. Suomalaisen yhdistysautonomian periaatteen mukaan yhdistykset valitsevat itse jäsenensä 1. Jos direktiiviehdotus siirrettäisiin suoraan Suomen lainsäädäntöön, tulisi kuitenkin kaikkien tekijänoikeusjärjestön oikeudenhaltija-asiakkaiden olla ehdotuksen artiklan 6 kohdan 2 mukaan myös yhdistyksen jäseniä. Tämä merkitsisi perustuslain suojaamaan yhdistysautonomian kaventamista. Asiaa mutkistaa se, että useimpien suomalaiset tekijänoikeusjärjestöjen jäsenet ovat oikeudenhaltijoita edustavia yhdistyksiä eivätkä yksittäisiä oikeudenhaltijoita. Olisi luontevaa tulkita, että direktiiviehdotuksen päämääränä on säätää järjestöille velvollisuus hyväksyä asiakkaikseen kaikki siihen kelpoiset oikeudenhaltijat. Kilpailunrajoituslainsäädäntö sääntelee juuri tätä relaatiota. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tavallisesti määräävässä markkina- 1 Hallitusmuodon 10 a :ää (sittemmin PL 13 ) koskeva HE 309/1993 Yhdistymisvapauden perustana säilyisi yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus ja toimintavapaus. Siten yhdistykset voivat vapaasti hyväksyä haluamansa säännöt ja valita niiden mukaan vapaasti jäsenensä. Oikeus kuulua yhdistykseen ei anna yksilölle oikeutta päästä jäseneksi mihin tahansa yhdistykseen. 3/5

4 asemassa edustamiinsa oikeudenhaltijaryhmiin nähden ja ne pyrkivät tarjoamaan oikeudenhaltijoille palveluitaan yhdenmukaisin ehdoin. Kilpailuviranomaiset voivat lainsäädännön antamin keinoin puuttua asiaan, jos se on tarpeen. EU:n komission edustajat ovat toistuvasti todenneet, ettei ehdotuksen tarkoitus ole puuttua toimiviin kollektiivihallinnon käytäntöihin. On ilmeistä, että komissio ei tunne suomalaisen yhdistyslainsäädäntöä eikä tekijänoikeusjärjestöjen käytäntöjä. Kopiosto vastustaa sitä, että direktiivi puuttuu Suomen perustuslain mukaisen yhdistysautonomian piiriin kuuluviin seikkoihin järjestöjen toiminnassa. Direktiiviehdotus ja orpoteokset Direktiiviehdotuksen 12 artiklan 3 kohta velvoittaa järjestön ylläpitämään julkista listaa teoksista, joiden oikeudenhaltijoita ei ole tunnistettu tai tavoitettu. Direktiiviehdotuksen suhde orpoteosdirektiiviin jää epäselväksi. Orpoteosdirektiivissä tausta-ajatuksena on, että käyttäjä (kirjasto) pitäisi luetteloa orpoteoksista, koska orpoteosdirektiivin tuottama hyöty - vapaa käyttöoikeus - koituu kirjastoille ja muille orpoteosdirektiivin tarkoittamille laitoksille. Näyttää siltä, että direktiiviehdotus on nyt siirtämässä vastuuta luettelon ylläpitämisestä yhteisvalvontajärjestöille, mistä aiheutuisi hallinnollisia kuluja järjestöille. Tällaista yleistä tiedotusvelvollisuutta ei voi yhteisvalvontajärjestöille asettaa muussa kuin sellaisessa tapauksessa, että ko. oikeudenhaltijalle on myös kertynyt korvauksia. Eräitä yksityiskohtaisempia huomioita ehdotuksesta Määritelmät (artikla 2) Monet direktiiviehdotuksen määritelmät ovat yleisiä tai epätarkkoja. Joiltakin termeiltä määritelmät puuttuvat kokonaan (mm. supervisory board, management board, administrational board ). Tästä syystä direktiivin vaikutusten arviointi on vaikeaa, jopa mahdotonta. Suomen kannassa tulee korostaa, että direktiivin määritelmien on oltava selkeitä eivätkä ne saa vaikeuttaa yhteisvalvontajärjestöjen toimintaa. Oikeus vaatia tilitystä (artikla 12 kohta 2) Direktiiviehdotuksen 12 artiklan 2 kohdassa edellytetään korvausten säilyttämistä 5 vuotta. Ehdotettu määräaika on pidempi kuin nykyinen tekijänoikeuslain sopimuslisenssiä koskevan säännöksen edellyttämä 3 vuotta. Kopioston näkemyksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista pidentää sopimuslisenssiä koskevassa lainsäädännössä määriteltyä säilyttämisaikaa. Suhde käyttäjiin (artikla 15) Direktiiviehdotus asettaa lukuisia velvoitteita yhteisvalvontajärjestöille, mutta se ei miltään osin määrittele käyttäjien vastuuta järjestöjen suuntaan, vaikka direktiiviehdotuksen järjestöjen toimintaan asettamiin velvoitteisiin vaikuttaa keskeisellä tavalla esimerkiksi käyttäjien tekemän raportoinnin taso. Direktiivin tulee velvoittaa myös käyttäjät antamaan tarpeellinen käyttöraportointi sovitulla tavalla ja tarkkuudella. Vuosittainen raportointivelvoite (artikla 16) Ehdotettu, kaikille oikeudenhaltijoille annettava vuosittainen raportti riippumatta siitä, onko heille kertynyt tilitettäviä korvauksia, on kallis ja raskas. Laajoja teosmassoja koskevassa lisensioinnissa on kyse kymmenistä miljoonista käyttötapahtumista vuodessa, kymmenistä tuhansista yksittäisistä oikeudenhaltijoista ja teoksista. Monen tekijän kohdalla korvauksen maksamisen edellytyksenä oleva tilitysraja ei joka vuosi ylity. Vuosittaisesta 4/5

5 raportointivelvoitteesta jokaiselle yksittäiselle oikeudenhaltijalle, riippumatta kertyneiden korvausten määrästä, aiheutuisi merkittäviä kustannuksia. Raportointivelvoite tulee rajata niihin oikeudenhaltijoihin, joille on kertynyt tilitettäviä korvauksia ja joiden kohdalla maksatusraja ylittyy. Lopuksi Direktiivin seurauksena ei saa olla, että jatkossa järjestöjen resurssit kuluvat yksityiskohtaisten ja byrokraattisten hallinto- ja raportointivelvoitteiden täyttämiseen perustehtäviensä sijasta. Tekijänoikeusjärjestöjen tulee voida keskittyä perustehtäviinsä - lisensiointiin ja sen kehittämiseen ja edustamiensa oikeudenhaltijoiden oikeuksien valvontaan. Helsingissä, helmikuun 12. päivänä 2013 Kopiosto ry Jukka-Pekka Timonen Varatoimitusjohtaja Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat: Jukka-Pekka Timonen Kirsi Salmela Varatoimitusjohtaja Lakimies jukka-pekka.timonen@kopiosto.fi kirsi.salmela@kopiosto.fi Puh Puh Kopiosto ry on tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja kustantajia edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa erillisillä valtakirjoilla yli kotimaista oikeudenomistajaa sekä vastavuoroisuussopimuksien perusteella ulkomaisia oikeudenomistajia. Kopiosto edistää ja valvoo tekijänoikeuslainsäädännön tarkoittamien oikeuksien haltijoiden yhteistä etua oikeuksien käyttöä koskevissa asioissa. Kopioston tehtäviin kuuluu muun muassa myöntää käyttölupia valokopiointiin, teosten digitaaliseen kopiointiin ja välittämiseen oppilaitoksissa ja tieteellisessä tutkimuksessa, opetustallennukseen sekä radio- ja televisioohjelmien edelleen lähettämiseen kaapeliverkossa ja yhteisantennijärjestelmissä. 5/5