Asia: Lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta tekijänoikeuslain muuttamisesta ja laiksi orpoteosten käyttämisestä (OKM/5/010/2013)

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE Asia: Lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta tekijänoikeuslain muuttamisesta ja laiksi orpoteosten käyttämisestä (OKM/5/010/2013) KESKEISET HUOMIOT Hallituksenesitys luonnos Orpoteosdirektiivin implementoinnin yhteydessä on varmistettava, ettei toimiville kansallisille järjestelyille aiheudu haittaa. Orpojen teosten käyttöä koskevalla lailla ei saa kannustaa ratkaisuihin, jotka ovat omiaan rajoittamaan tai vähentämään halukkuutta sopia teosten käytöstä ja identifioida oikeudenhaltijat alusta alkaen. Kannatamme jäljempänä ilmenevin varauksin lähettäjäyritysten arkistoaineistojen uudelleen käyttöä koskevan sopimuslisenssisäännöksen muutosehdotusta. Kannatamme sanoma- ja aikakauslehden uudelleen käyttöä koskevaa sopimuslisenssisäännöstä. Kuvataiteellisten teosten ja valokuvateosten tekijät, joiden puolesta Kopiosto hallinnoi lainauskorvauksia, kannattavat esitystä, että lainauskorvausta koskevaa Tekijänoikeuslain 19 4 momenttia täsmennetään siten, että säännöksen alkuperäinen tarkoitus olisi yksiselitteisesti luettavissa itse säännöksestä. Kannatamme esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan suoja-ajan pidentämistä 50 vuodesta 70 vuoteen. Myös av-teoksissa esiintyvien esittävien taitelijoiden oikeuksia tulisi parantaa samojen periaatteiden mukaisesti. Uudeksi äänitallenteen suojan liittymäkriteeriksi tulisi ottaa nyt ehdotetun kansallisuuskriteerin lisäksi ja rinnalle myös julkaisumaakriteeri. Jatkovalmistelu On syytä seurata, millaisia kokemuksia muilla Pohjoismailla on nk. erityisen sopimuslisenssin soveltamisesta teosten massakäyttötilanteisiin. Erityinen sopimuslisenssi voisi toimia ratkaisukeinona joissakin yksittäisissä tilanteissa, joissa jonkin suuren teoskokoelman tai julkaisun oikeudenhaltijoita on vaikea tai mahdotonta tavoittaa.

2 Tulisi selvittää, olisiko tarvetta laajentaa TekL 13 a :ää (yritysten ja hallinnon lehdistöaineiston sisäinen tiedotuskäyttö) koskemaan myös muita julkaisu- ja teoslajeja kuin painettuja lehtiartikkeleita. TekL 49 a :n 3 momenttiin tulisi lisätä viittaus 19 4 momenttiin, jotta valokuvaajat saisivat tavallisten valokuvien osalta yhdenvertaisen oikeuden korvaukseen kappaleen lainaamisesta yleisölle muiden tekijäryhmien rinnalla. LAUSUNTO Kopiosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa. 1. Orpoteosdirektiivin (2012/28/EU) edellyttämät säännökset Orpoteosdirektiivin lähtökohta on, että direktiivillä ei puututa oikeuksien hallinnointia koskeviin kansallisiin järjestelyihin. Kaikilla tärkeimmillä orpojen teosten käyttöä koskevan lain soveltamisalueilla on Suomessa jo olemassa toimivat lisensointijärjestelyt. Teosten käytöstä opetuksessa on sovittu jo luvulta alkaen, viime vuosina sopimukset ovat laajentuneet koskemaan digitaalisia käyttötapoja. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden kokoelmiin sisältyvien teosten käytöstä on voimassa TekL 16 d :n sopimuslisenssisäännös, joka mahdollistaa muun muassa teosten välittämisen. Kopiosto, Sanasto ja Kuvasto on hyväksytty TekL 16 d :n tarkoittamiksi sopimuslisenssijärjestöiksi. Sopimuslisenssi ratkaisee orpoteosdirektiivissä kuvatut orpojen teosten käytön kysymykset orpoteosdirektiivissä hahmoteltuja keinoja tehokkaammalla, yksinkertaisemmalla ja käyttäjän kannalta nopeammalla tavalla. Orpoteosdirektiivin implementoinnin yhteydessä on varmistettava, ettei toimiville kansallisille järjestelyille aiheudu haittaa. Mahdolliset kustannukset ja vastuut on niiden laitosten kannettava, jotka pyrkivät käyttämään orpoteoksia orpoteosdirektiivin tarkoittaman erivapauden nojalla. Ehdotus ei saa sälyttää oikeudenhaltijoita edustavien järjestöjen hoidettavaksi uusia hallinnollisia tehtäviä, ellei niistä aiheutuvia kustannuksia korvata täysimääräisesti järjestölle. Ennen orpoteoksen käyttämistä laissa tarkoitetun yleisen edun mukaista tehtävää hoitavan laitoksen on tehtävä huolellinen selvitys. Huolellinen selvitys on ulotettava kunkin teoslajin ja äänitallenteen lajin osalta kaikkiin tarkoituksenmukaisiin tietolähteisiin. Yhtenä tällaisena tietolähteenä tulisi toimia kyseisen teoslajin oikeudenhaltijoita edustava tekijänoikeusjärjestö tai järjestöjen verkosto. Tätä tukee myös ehdotetun lain 8, jonka mukaan ministeriön tulee neuvotella mm. oikeudenhaltijoita edustavien järjestöjen kanssa ennen asetuksen antamista siitä, mitkä kunkin teoslajin tai äänitallenteen lajin osalta ovat tarkoituksenmukaiset tietolähteet. Jos tekijänoikeusjärjestö toimisi tällaisena tietolähteenä, tulee sille korvata kaikki tästä aiheutuneet kustannukset. Direktiivi antaa mahdollisuuden rajoittaa säännöksen soveltamista vain ennen kokoelmiin tallennettuihin teoksiin. Mielestämme laki tulisi rajoittaa näihin teoksiin. Esimerkiksi ehdotettu tv-yhtiöiden ja lehtikustantajien aineistoja koskeva sopimuslisenssisäännös (TekL 25 g ) on rajoitettu koskemaan vain vanhempaa aineistoa, jonka kohdalla muu kuin suora sopiminen oikeudenhaltijoiden kanssa on 2/6

3 käytännössä mahdotonta. Orpojen teosten käyttöä koskevalla lailla joka on siis tekijänoikeuden täysi rajoitus - ei saa millään tavoin kannustaa ratkaisuihin, jotka ovat omiaan rajoittamaan tai vähentämään halukkuutta sopia teosten käytöstä ja identifioida oikeudenhaltijat alusta alkaen. 2. Lähettäjäyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistojen käyttöä koskeva sopimuslisenssisäännös (TekL 25 g ) Lähettäjäyritysten arkistoaineistot Ehdotettu sopimuslisenssisäännös tarjoaisi ratkaisumahdollisuuden tilanteisiin, joissa televisioyhtiö ei onnistu hankkimaan lupia ko. arkistoihin sisältyvien tv-ohjelmien käyttöön kaikilta oikeudenhaltijoilta itseltään, eikä heitä edustavilta järjestöiltä työehtosopimuksilla tai muilla kollektiivisilla sopimuksilla. Mainittu suora sopiminen on toimiva ja ensisijainen käytäntö suuressa osassa av-teosten uudelleenkäyttöä eikä ole selvää, onko ehdotetulle uudelle sopimuslisenssisäännökselle todellista tarvetta. Käsityksemme mukaan sopimuslisenssin soveltamistarve arkistoitujen av-teosten uudelleenkäytön osalta on joka tapauksessa hyvin rajallinen. Tästä syystä kannatamme tehtyä esitystä varauksin. Sopimuslisenssisäännös kuitenkin parantaisi epäselvissä tilanteissa oikeusvarmuutta ehdotetun säännöksen soveltamistilanteissa kaikki tekijät saisivat järjestön kautta korvauksen teostensa käytöstä ja käyttäjän mahdollisuus teosten käyttöön olisi turvattu. Eräs peruste kyseisen tv-arkistosopimuslisenssin puolesta on se, että ehdotettu laki orpoteosten käyttämisestä antaa julkisen palvelun yleisradio-organisaatioille oikeuden käyttää orpoteoksiksi määriteltyjä teoksia korvauksetta ja ilman lupaa. Vaikkei tällaisten teosten määrä näiden organisaatioiden arkistoissa liene merkittävä, ehdotettu sopimuslisenssi tarjoaisi oikeudenhaltijoille kuitenkin paremman vaihtoehdon. Se mahdollistaa korvauksen kaikesta sopimuksen kohteena olevasta käytöstä, olipa tekijä tavoitettavissa tai ei. Ehdotetun säännöksen piiriin on aiheellista sisällyttää myös arkistoidut radio-ohjelmat ja niiden välittäminen yleisölle. Pidämme myös hyvänä ehdotetun sopimuslisenssin soveltamisen aikarajan siirtämistä vuoteen Ehdotetun 3 momentin mukaan sopimuslisenssisäännös ei koske teosta, jonka kappaleen valmistamisen tai välittämisen tekijä on kieltänyt tämän sopimuslisenssisäännöksen nojalla. Teoskohtainen kielto-oikeus on kohtuuton vaatimus vähänkään tuotteliaamman tekijän tai tämän oikeudenomistajien (kuolinpesät) kohdalla. Kielto-oikeus tulee voida toteuttaa tuotantokohtaisesti kattamaan koko tekijän tuotantoa. Lehtikustantajien arkistoaineistot Kannatamme sanoma- ja aikakauslehden uudelleen käyttöä koskevaa sopimuslisenssisäännöstä. Lehtikustantajien on vaikea hyödyntää vanhojen lehtien aineistoa järjestelmällisesti sähköisessä julkaisutoiminnassa koska laajojen teosmassojen oikeuksien yksityiskohtainen selvittäminen tulee kohtuuttoman kalliiksi. Ehdotettu sanoma- ja aikakauslehden uudelleen käyttöä koskeva sopimuslisenssisäännös tarjoaa julkaisuihin investoineille kustantajille mahdollisuuden sopia arkistoaan koskevista tekijänoikeuksista sopimuslisenssin avulla. Vastaava mahdollisuus on jo säädetty TekL 16 d :ssä kirjastojen, arkistojen ja museoiden kokoelmien käyttöön. Ehdotus tasapainottaa lehtikustantajien asemaa suhteessa 16 d :n mukaisiin laitoksiin 3/6

4 Ehdotus on myös omiaan edistämään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden aineistojen saatavuutta. 3. Sopimuslisenssikonstruktion vahvistaminen (TekL 26 ) Kannatamme periaatteessa sopimuslisenssin oikeudellisen perustan vahvistamista siltä osin, kuin se on tarpeen sopimuslisenssin aseman turvaamiseksi yleiseurooppalaisessa tekijänoikeuspoliittisessa kehityksessä. Valitettavasti esityksen perustelut ovat niin yleispiirteiset ja riittämättömät, että emme voi kannattaa tehtyä esitystä sen nykyisessä sanamuodossa. Sopimuslisenssijärjestelyjen aseman vahvistamista tekijänoikeuden yhteisötason harmonisoinnissa pidämme sinänsä hyvänä päämääränä. 4. Lainauskorvauspykälän täsmentäminen (TekL 19 ) Kuvataiteellisten teosten ja valokuvateosten tekijät, joiden puolesta Kopiosto hallinnoi lainauskorvauksia opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen (OKM/24/650/2011) mukaisesti, kannattavat esitystä tekijänoikeuslain 19 4 momentin täsmentämiseksi siten, että säännöksen alkuperäinen tarkoitus olisi yksiselitteisesti luettavissa itse säännöksestä. Lainauskorvausta koskevan lainsäädöksen tarkoituksena oli lakia valmistelleen opetus- ja kulttuuriministeriön ilmoituksen mukaan, että lainauskorvauksen saajana voisi olla vain teoksen alkuperäinen tekijä tai hänen perillisensä. 5. Suoja-aikadirektiivin (2011/77/EU) edellyttämät säännökset Kopiosto kannattaa esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan suoja-ajan pidentämistä 50 vuodesta 70 vuoteen. Suoja-ajan pidentäminen vahvistaa esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeussuojaa esimerkiksi suoja-ajan pidentämisen myötä nuorena äänitteellä esiintynyt esittävä taiteilija saa nauttia tekijänoikeuskorvauksista myös elämänsä myöhemmissä vaiheissa. Eri esittävien taiteen aloja tulisi kohdella tasavertaisesti ja siksi toivomme, että myös avteoksissa esiintyvien esittävien taitelijoiden oikeuksia parannetaan samojen periaatteiden mukaisesti. 6. Äänitallenteen suojan liittymäkriteereiden täydentäminen Nykyinen tallennusmaakriteeri on osoittautunut käytännössä hankalaksi soveltaa johtuen siitä, että äänitallenteet tai yksittäisiä ääniteraitoja äänitetään useassa eri maassa. Äänitallenteen suojan soveltamisen muuttaminen ottamalla mukaan kansallisuuskriteeri selkeyttänee tilannetta jonkin verran niin oikeudenhaltijoiden kuin käyttäjien kannalta. Ehdotettu muutos on kuitenkin käytännön toimintojen kannalta riittämätön. Uudeksi liittymäkriteeriksi tulisi ottaa nyt ehdotetun kansallisuuskriteerin lisäksi ja rinnalle myös julkaisukriteeri. Näin siksi, että äänitteen julkaisutietoja ja julkaisupaikkatietoja kerätään ja rekisteröidään nykyisin järjestelmällisesti. Äänitteen julkaisumaa on myös selkeä ja hyvin yksiselitteinen kriteeri. 4/6

5 7. Tekijänoikeuslain kehittäminen jatkovalmistelussa Erityinen sopimuslisenssi Tekijänoikeuslain jatkovalmistelussa on syytä seurata, millaisia kokemuksia muilla Pohjoismailla on nk. erityisen sopimuslisenssin soveltamisesta teosten massakäyttötilanteisiin. Osapuolten keskinäisen sopimisen tulee olla ensisijainen oikeuksien hankkimisen keino. Erityinen sopimuslisenssi voisi kuitenkin toimia ratkaisukeinona yksittäisissä tilanteissa, joissa jonkin suuren teoskokoelman tai julkaisun oikeudenhaltijoita on vaikea tai mahdotonta tavoittaa. Muissa pohjoismaissa käytössä olevaa erityistä (särskild avtalslicens) sopimuslisenssisäännöstä sovelletaan yksittäisiin ja tarkoin rajattuihin massakäyttötapauksiin. Esimerkiksi Ruotsissa ehdotettu tällainen säännös edellyttää, että sopimus koskee teosten käyttöä tarkoin määritellyllä alueella, sopimuslisenssi on edellytys käytölle ja että sopimus on tehty kirjallisesti ja sisältää maininnan, että sopimuksen on tarkoitus saada sopimuslisenssivaikutus. Teosten sisäinen tiedotuskäyttö yrityksissä ja hallinnossa Tulisi selvittää, olisiko tarvetta laajentaa TekL 13 a :ää (yritysten ja hallinnon lehdistöaineiston sisäinen tiedotuskäyttö) koskemaan myös muita julkaisu- ja teoslajeja kuin painettuja lehtiartikkeleita. Yritysten ja hallinnon sisäistä hallinnollista käyttöä koskee valokopioinnin ohella - vain TekL 13 a, joka sallii painetun lehtiaineiston skannaamisen sisäiseen tiedotuskäyttöön. Kyseinen lakipykälä rajoittuu painetussa muodossa julkaistujen lehtiartikkelien digitointiin ja käyttöön. Organisaatioiden sisäinen hallinto- ja tiedotustarve ei kuitenkaan rajoitu painettuihin lehtiaineistoihin. Aineistoja kopioidaan digitaalisesti verkosta, digitalisoidaan tieteellisistä julkaisuista ja jaellaan, kun se on organisaation perustehtävien suorittamisen kannalta tarpeen kiinnittämättä erityistä huomiota tekijänoikeuskysymyksiin. Erilaiset digitaaliset esitys- ja välitysmuodot ovat monelta osin syrjäyttäneet tarpeen valokopioida suojattuja aineistoja. Erilaisten teosten käyttö esimerkiksi PowerPoint esityksissä ja tiedotuksessa on kuitenkin organisaatioiden arkipäivää. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on mahdollista järjestää lyhyiden teosten tai teosten osien sisäinen käyttö organisaatioissa sopimuslisenssin avulla (Ruotsissa lakiesityksessä). Norjassa ja Ruotsissa on päädytty sallimaan teosten organisaatioiden sisäinen digitaalinen tiedotus- ja hallinnollien käyttö valokopiointia koskevan sopimuslisenssisäännöksen kaltaisella ratkaisulla. Lainauskorvausoikeuden laajentaminen nk. tavallisiin valokuviin TekL 49 a :n 3 momenttiin tulee lisätä viittaus 19 4 momenttiin. Näin valokuvaajat saisivat tavallisten valokuvien osalta yhdenvertaisen oikeuden korvaukseen kappaleen lainaamisesta yleisölle muiden tekijäryhmien rinnalla. Lain valmistelutöistä tai muualtakaan ei löydy perustetta, miksi ne valokuvat, jotka eivät ylitä teoskynnystä, on jätetty lainauskorvausoikeuden ulkopuolelle. 5/6

6 Lainattaviin julkaisuihin sisältyy kuvitusta kuten piirroksia ja sarjakuvia sekä erilaisia valokuvia. Kaikki muu kuvallinen aineisto on lähtökohtaisesti korvauksen piirissä paitsi niin kutsutut tavalliset valokuvat. Valokuvien teostason määrittely on teknisesti erittäin hankalaa ja johtaa suuriin vaikeuksiin kun ko. oikeudenhaltijoiden osuutta lainauskorvauksista määritellään. Minkään muun teoslajin kohdalla kysymystä teoksen kriteerien saavuttamisesta ei lainauskorvauksen yhteydessä käytännössä käsitellä. Kopiosto edustaa lainauskorvauksen osalta kuva-alan oikeudenhaltijoita. Kirjallisten teosten tekijöiden oikeuksia hallinnoi tältä osin Sanasto ja musiikkiteosten tekijöitä Teosto. Helsingissä, maaliskuun 1. päivänä 2013 Kopiosto ry Pekka Rislakki Toimitusjohtaja Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat: Jukka-Pekka Timonen Kirsi Salmela Varatoimitusjohtaja Lakimies Puh Puh Kopiosto ry on tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja kustantajia edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa erillisillä valtakirjoilla yli kotimaista oikeudenomistajaa sekä vastavuoroisuussopimuksien perusteella ulkomaisia oikeudenomistajia. Kopiosto edistää ja valvoo tekijänoikeuslainsäädännön tarkoittamien oikeuksien haltijoiden yhteistä etua oikeuksien käyttöä koskevissa asioissa. Kopioston tehtäviin kuuluu muun muassa myöntää käyttölupia valokopiointiin, teosten digitaaliseen kopiointiin ja välittämiseen oppilaitoksissa ja tieteellisessä tutkimuksessa, opetustallennukseen sekä radio- ja televisioohjelmien edelleen lähettämiseen kaapeliverkossa ja yhteisantennijärjestelmissä. 6/6