OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Muistio OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN ASETUS YLIOPISTOJEN KOULUTUS- VASTUUN TÄSMENTÄMISESTÄ, YLIOPISTOJEN KOULUTUSOHJELMISTA JA ERIKOISTUMISKOULUTUKSISTA ANNETUN OPETUSMINISTERIÖN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1. Nykytila ja ehdotetut muutokset Yliopistolain (558/2009) 7 :n 3 momentin (728/2013) mukaan yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa (koulutusvastuu), säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Saman lainkohdan mukaan koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken, erikoistumiskoulutusten aloista ja koulutusohjelmista sekä siitä, mitä erikoistumiskoulutusten aloja ja koulutusohjelmia kussakin yliopistossa on, säädetään opetusja kulttuuriministeriön asetuksella, joka valmistellaan yhteistyössä yliopistojen kanssa. Mainittu yliopistolain säännös tulee voimaan Valtioneuvosto on antanut asetuksen yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, jossa määritellään yliopistojen koulutusvastuut koulutusaloittain ja tutkinnoittain. Koulutusvastuu-uudistukseen liittyen myös yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista annettu opetusministeriön asetus (568/2005; jäljempänä koulutusvastuuasetus) on tarpeen uudistaa. Voimassa olevassa koulutusvastuuasetuksessa koulutusvastuun täsmentämisellä tarkoitetaan sitä, minkä alojen, oppiaineryhmien ja oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat järjestää humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja terveystieteiden alalla sekä sitä, kuinka opettajankoulutuksen tehtävät on jaettu yliopistojen välillä. Asetuksen mukaan yliopisto ei voi näillä koulutusaloilla aloittaa syventävien opintojen järjestämistä eikä luopua alan, oppiaineryhmän tai oppiaineen syventävien opintojen järjestämisestä ilman asetuksen muutosta. Asetuksessa säädetään lisäksi yliopistojen koulutusohjelmista kuvataiteen, tanssin, teatterin ja musiikin alalla sekä taideteollisella ja teknillistieteellisellä alalla. Asetuksessa on myös säännös sosiaalityön koulutusta järjestävistä yliopistoista sekä säännökset erikoistumiskoulutuksista ja siitä, mitä erikoistumiskoulutusten aloja kussakin yliopistossa on. Yliopistojen nykyisellä koulutusvastuiden sääntelyllä on tavoiteltu sitä, että koulutustarjonta olisi riittävää ja koordinoitua ja että yliopistojen välinen tehtäväjako olisi selkeä. Koulutusvastuiden sääntely ei ole täysin pystynyt vastaamaan näihin tavoitteisiin. Sääntely on osin liian yksityiskohtaista eikä yliopistojen ohjauksella ole kaikilta osin voitu reagoida muutoksiin riittävästi.

2 Yliopistojen koulutusvastuista on säädetty pitkälti vakiintuneiden tieteenala- ja tiedekuntajakojen pohjalta. Yhteiskunnan muutoksiin vastaamiseksi ja toimintansa kehittämiseksi korkeakoulut ovat muuttamassa sisäisiä rakenteitaan tiedekuntiin ja aloihin pohjautuvasta rakenteesta kohti laajempia hallinnollisia kokonaisuuksia. Yliopistot ovat kehittämässä koulutusrakenteitaan siten, että alemmat korkeakoulututkinnot muodostavat laaja-alaisempia kokonaisuuksia ja tarkempi eriytyminen tapahtuu maisterivaiheessa. Uudet rakenteet luovat paineita myös yliopistojen koulutusvastuiden sääntelyyn. Yliopistot ovat siirtyneet kaksiportaiseen perustutkintojen rakenteeseen vuodesta 2005 lähtien. Nykyinen yliopistojen koulutusvastuiden sääntely pohjautuu ennen tutkinnonuudistusta voimassa olleeseen tutkintorakenteeseen. Koska koulutusvastuiden tarkempi sääntely yliopistossa koskee ainoastaan syventäviä opintoja, alemman ja ylemmän tutkinnon sääntely ei ole selkeää eikä yhdenmukaista. Myös kolmannen syklin, korkeakoulujen tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen, sääntely eroaa ylempien korkeakoulututkintojen sääntelystä. Yliopistojen koulutusvastuiden sääntelyssä on pitkän ajan kuluessa syntyneitä rakenteita. Osittain johtuen siitä, että koulutusvastuiden täsmentämisestä voidaan säätää ainoastaan yliopiston esityksestä, eri aikoina sääntelyyn on lisätty erilaisia ulottuvuuksia kulloinkin vallinneiden tarpeiden pohjalta eikä koulutusvastuun sääntelyä ole voitu tarkastella kokonaisuutena. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että samansisältöistä koulutusta voi olla useilla koulutusaloilla, joita säännellään eri tavalla. Myös korkeakoulujen päätöksenteon vahvistamisen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen kehittämisen näkökulmista nykyinen koulutusvastuusäätely näyttäytyy paikoin hyvin yksityiskohtaisena ja kokonaisuutta katsoen epäyhtenäisenä. Yliopistojen koulutusvastuun sääntelyn kokonaisuuteen liittyy tutkintoasetuksen koulutusvastuuasetuksen lisäksi myös yliopistojen maisteriohjelmista annettu opetus- ja kulttuuriministeriön asetus (1048/2012; jäljempänä maisteriohjelma-asetus). Maisteriohjelmaasetuksessa säädetään ylempään korkeakoulututkintoon johtavista alemman korkeakoulututkinnon tasoon pohjautuvista koulutusohjelmista, joihin on erillinen valinta eli niin sanotuista maisteriohjelmista. Maisteriohjelma-asetuksen mukaan uuden maisteriohjelman aloittaminen, asetukseen kirjatun maisteriohjelman lopettaminen tai maisteriohjelman olennainen muutos edellyttää asetuksen muutosta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö tekee yliopiston esityksestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittelemien maisteriohjelmakriteerien mukaan asetukseen voidaan sisällyttää maisteriohjelmia, jotka ovat erillisen opetussuunnitelman mukaisia ja usein monitieteisiä temaattisia tai ammatillisia kokonaisuuksia, joiden kautta on saavutettavissa sellaista lisäarvoa, jota yhden oppiaineen tai monitieteisen opintokokonaisuuden maisteriopinnot eivät tarjoa. Osittain useasta eri asetuksesta johtuen yleiskuvan saaminen yliopistojen koulutusvastuista on vaikeaa. Alkuperäinen tarve maisteriohjelmien erilliselle sääntelylle liittyi kaksiportaiseen perustutkintojen rakenteeseen siirtymiseen ja maisteriohjelmarakenteen käynnistämisvaiheen valtakunnallisen koordinoinnin tarpeeseen. Kaksiportaisen tutkintorakenteen vakiintuessa koordinoinnin tarve on vähentynyt. Lisäksi asetusta päivitettäessä yliopistojen koulutusvastuiden ja maisteriohjelma-asetuksen välinen suhde on osoittautunut vaikeasti hahmotettavaksi.

3 Yliopistolain 7 :n 3 momentin nojalla yliopistojen koulutusvastuuasetuksen sääntely on tarkoitus uudistaa kokonaisuudessaan siten, että uudistetut säännökset tulevat voimaan samanaikaisesti yliopistolain muuttamisesta annetun lain (728/2013) kanssa. Koulutusvastuu-uudistuksen tavoitteena on turvata yliopistojen koulutustarjonta kaikilla aloilla yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti, varmistaa yliopistokoulutuksen tarkoituksenmukainen mitoitus ja voimavarojen optimaalinen kohdentaminen ja tehdä sääntelystä nykyistä selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Tarkoituksena on muodostaa korkeakoulujärjestelmästä myös koulutusvastuiden osalta helposti hahmotettava kokonaisuus. Samalla on tarkoitus vahvistaa korkeakoulusektoreiden ja korkeakoulujen erilaisia profiileja ja työnjakoa. Koulutusvastuiden uudistamisen tavoitteena on myös antaa yliopistoille nykyistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa autonomiansa puitteissa eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistäviä kokonaisuuksia ja vahvistaa yliopistojen mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan osaamistarpeisiin, tieteen muutoksiin sekä profiloitua vahvuusalueilleen. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan, että koulutusvastuuasetuksen 2 3 :ää muutettaisiin, 1 ja 5 10 sekä asetuksen liitteet kumottaisiin ja asetukseen lisättäisiin uusi liite. Yliopistojen erikoistumiskoulutuksia koskeviin säännöksiin ei esitetä muutoksia. Koulutusvastuu-uudistuksen osana myös maisteriohjelma-asetus ehdotetaan kumottavaksi. 2. Yksityiskohtaiset perustelut 2.1. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista annetun opetusministeriön asetuksen muuttamisesta Asetuksen nimike Koska yliopistojen koulutusvastuista ei ehdotettavan asetuksen mukaan ole tarkoitus säätää oppiaineiden tai koulutusohjelmien tasolla, asetuksen nimikkeestä poistettaisiin viittaus koulutusohjelmiin. 1 Soveltamisala Pykälässä säädetään asetuksen soveltamisalasta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. 2 Koulutusvastuun täsmentäminen Ehdotettavassa 2 :ssä määriteltäisiin ne koulutusalat, joiden osalta säädettäisiin yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyn tutkintokohtaisen koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta. Säännöksen mukaan asetuksen liitteessä säädettäsiin aloista, joilla

4 yliopistojen on järjestettävä alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja tekniikan koulutusalalla, sekä opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakautumisesta yliopistojen välillä. Muilla koulutusaloilla yliopistot määrittelisivät itsenäisesti, mitä oppiaineita tai koulutusaloja ne koulutusalalla järjestävät. Voimassa olevasta asetuksesta poiketen koulutusvastuun täsmentämisestä ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan taiteiden koulutusalalla ja terveystieteiden koulutusalalla. Voimassa olevassa asetuksessa koulutusvastuita on täsmennetty monella alalla hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ehdotettavan asetuksen liitteessä nykyinen oppiaine- ja koulutusohjelmatasoinen sääntely ehdotetaan pääosin korvattavaksi laajempien kokonaisuuksien sääntelyllä. Tarkoituksena on antaa yliopistoille nykyistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa autonomiansa puitteissa eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistäviä kokonaisuuksia ja näin vahvistaa yliopistojen mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan osaamistarpeisiin ja tieteen muutoksiin sekä profiloitua vahvuusalueilleen. Ehdotettava alakohtainen sääntely turvaisi kuitenkin riittävän koulutustarjonnan kaikilla aloilla yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Ehdotettavan 2 :n nojalla yliopisto ei voisi liitteessä luetelluilla aloilla aloittaa alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavien opintojen järjestämistä ilman asetuksen liitteessä säädettyä koulutusvastuuta. Tästä näkökulmasta koulutusvastuu merkitsisi asetuksen liitteessä säädettyä oikeutta järjestää tutkintoon johtavaa koulutusta tietyllä alalla. Yliopisto ei voisi liitteessä luetelluilla aloilla myöskään luopua alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavien opintojen järjestämisestä ilman asetuksen liitteen muutosta. Kuten nykyisinkin, yliopiston koulutusvastuu merkitsisi näin ollen myös velvollisuutta tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämiseen liitteessä määritellyllä alalla. Yliopisto voisi kuitenkin itse määritellä, mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne kyseisellä alalla järjestävät. Saman koulutusvastuun omaavat yliopistot voivat sopia keskenään tarkoituksenmukaisesta työnjaosta koulutusvastuun sisällä. 3 Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestäminen Koska oppiainetasoisesta koulutusvastuun sääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi, asetuksen 3 :ssä ehdotetaan säädettäväksi erikseen perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa opetettavien aineiden järjestämiseen liittyvästä koulutusvastuusta. Säännöksen mukaan yliopiston tulisi järjestää opetettavien aineiden opintoja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tuntijaossa vahvistetuissa oppiaineissa niillä koulutusaloilla ja aloilla, joille sille on säädetty koulutusvastuu yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai tämän asetuksen liitteessä. Säännöksen nojalla niillä yliopistoilla, joilla on koulutusvastuu tietyllä tutkintoasetuksen liitteen mukaisella koulutusalalla taikka tämän asetuksen liitteen mukaisella alalla, olisi samalla koulutusvastuu myös tälle alalle kuuluvien opetettavien aineiden osalta. Esimerkiksi yliopistoilla, joilla on tutkintoasetuksessa säädetty koulutusvastuu terveystieteiden koulutusalalla, olisi velvollisuus järjestää opetettavan aineen opintoja terveystiedossa ja yliopistoilla, joilla on koulutusvastuu taiteiden koulutusalalla musiikin alan tutkinnoissa, olisi velvollisuus järjestää opetettavan aineen opintoja musiikissa. Opetettavan aineen opintojen järjestämisvastuu musiikissa olisi myös niillä yliopistoilla, joilla on määritelty musiikkikasvatusta koskeva koulutusvastuu

5 humanistisella alalla tai kasvatustieteellisellä alalla. Vastaavasti niillä yliopistoilla, joilla on tämän asetuksen liitteessä määritelty koulutusvastuu luonnontieteellisellä koulutusalalla kemiallisissa ja fysikaalisissa tieteissä, olisi velvollisuus järjestää opetettavan aineen opintoja fysiikassa ja kemiassa. Säännöksen sanamuoto mahdollistaisi koulutusvastuun täydentymisen perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tuntijakoja muutettaessa. Asetuksen liitteessä todettaisiin yliopistokohtaiset poikkeukset opetettavan aineen opintojen järjestämisvelvollisuudesta. 5 Sosiaalityön koulutus Asetuksen 5 :ssä on säännös sosiaalityön koulutukseen liittyvästä koulutusvastuusta. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi sisällöltään muuttamattomana asetuksen liitteeseen, jossa määriteltäisiin muutkin alakohtaiset koulutusvastuut. Tästä johtuen 5 ehdotetaan kumottavaksi Kuvataiteen ala/musiikin ala/taideteollinen ala/tanssiala/teatteriala Asetuksessa ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan taiteiden koulutusalan tarkemmasta koulutusvastuun sääntelystä. Taiteiden koulutusalalla yliopistot määrittelisivät itse mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne kuhunkin taiteiden koulutusalan tutkintoon johtavana koulutuksena järjestävät. Tästä johtuen ehdotetaan kumottavaksi asetuksen nykyiset 6 10, joissa säädetään koulutusohjelmista ja oppiaineista kuvataiteen alalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla, tanssialalla ja teatterialalla. Liite Ehdotettava liite korvaisi voimassa olevan asetuksen liitteet I VI. Ehdotettavassa liitteessä määriteltäisiin yliopistojen koulutusvastuut 1) humanistisella koulutusalalla 2) kasvatustieteellisellä koulutusalalla ja opettajankoulutuksessa 3) luonnontieteellisellä koulutusalalla 4) tekniikan koulutusalalla ja 5) yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla. Humanistisella koulutusalalla nykyistä hyvin yksityiskohtaista sääntelyä ehdotetaan väljennettäväksi. Yliopistojen koulutusvastuita säänneltäisiin pääosin nykyistä laajempina kokonaisuuksina, joiden osalta yliopistot päättäisivät itse, mitä ja minkä nimisiä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne luettelossa määritellyillä koulutusvastuun aloilla järjestävät. Vähemmistökielten aseman turvaamiseksi luettelossa määriteltäisiin koulutusvastuu myös viittomakielessä ja saamen kielessä, joiden osalta koulutuksen järjestämisestä on nykyisin sovittu opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välisissä tulossopimuksissa. Hallitusohjelmaan sisältyvä tavoite kielivarannon monipuolistamisesta edellyttää, että nyt ehdotettavaa humanistisen koulutusalan koulutusvastuusääntelyä täsmennetään mahdollisuuksien mukaan hallitusohjelman

6 mukaisessa kielistrategiatyössä. Puheterapeuttikoulutuksen jatkumisen varmistamiseksi liitteessä määriteltäisiin logopedian koulutusvastuu kuten nykyisinkin. Lisäksi Jyväskylän yliopiston esittämän näkemyksen mukaisesti humanistisella koulutusalalla on säilytetty Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatusta koskeva koulutusvastuu. Muiden kuin luettelossa mainittujen alojen osalta yliopistot määrittelisivät itse, mitä oppiaineita ja koulutusohjelmia ne humanistisella koulutusalalla järjestävät. Kasvatustieteellisellä koulutusalalla yliopistojen koulutusvastuut määriteltäisiin nykyistä sääntelyä laajempina kokonaisuuksina. Luettelossa määritelty koulutusvastuun ala kasvatustieteet sisältäisi voimassa olevassa asetuksessa mainitut aikuiskasvatustieteen ja aikuiskoulutuksen, varhaiskasvatustieteen, kasvatuspsykologian, kasvatussosiologian ja mediakasvatuksen, joita ei ole tarkoituksenmukaista säännellä erikseen. Oulun yliopiston esityksen mukaisesti Oulun yliopistolle lisättäisiin erityispedagogiikan koulutusvastuu ja Åbo Akademin esityksen mukaisesti Åbo Akademille kotitaloustieteen koulutusvastuu. Opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakoa koskevaan luetteloon tehtäisiin lähinnä stilistisiä muutoksia ja Pohjois-Suomen erityisopettajapulan lieventämiseksi Oulun yliopistolle lisättäisiin Oulun yliopiston esityksen mukainen erityisopettajakoulutusta koskeva koulutusvastuu. Luonnontieteellisellä koulutusalalla luovuttaisiin oppiainekohtaisesta sääntelystä ja määriteltäisiin alat, joilla yliopistot järjestävät tutkintoon johtavaa koulutusta. Yliopistot määrittelisivät itse, mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne kullakin luettelossa määritellyllä alalla järjestävät. Voimassa olevassa asetuksessa määriteltyä ympäristötiedettä ei olisi tarkoituksenmukaista säännellä jatkossa erikseen. Kyse on näkökulmasta, jota voidaan toteuttaa yliopiston päätöksen mukaisesti biotieteitä ja geotieteitä koskevan koulutusvastuun puitteissa. Ehdotettu sääntely ei laajenna yliopistojen nykyisiä koulutusvastuita ja yliopistot voivat sen puitteissa järjestää edelleen tutkintoon johtavaa koulutusta voimassa olevassa asetuksessa määritellyissä oppiaineissa. Koska voimassa olevan asetuksen mukaan Tampereen yliopistolla on biotieteiden osalta koulutusvastuu ainoastaan biokemiassa, luetteloon otettaisiin maininta tätä koskevasta poikkeuksesta, jotta sääntelyllä ei laajennettaisi Tampereen yliopiston koulutusvastuuta 3 :n mukaisiin opetettavan aineen opintoihin biologiassa. Tekniikan koulutusalalla luovuttaisiin nykyisestä koulutusohjelmakohtaisesta sääntelystä ja määriteltäisiin alat, joilla yliopistot järjestävät tutkintoon johtavaa koulutusta. Koulutusvastuut on määritelty laajempina kokonaisuuksina tekniikan koulutusalan koulutusta järjestävien yliopistojen yhteisen esityksen mukaisesti. Yliopistot määrittelisivät jatkossa itse, mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne luettelossa määritellyillä tekniikan aloilla järjestävät. Tampereen teknillisellä yliopistolla olisi jatkossakin koulutusvastuu matemaattisten aineiden DI-koulutukseen liittyvissä fysiikassa, kemiassa, matematiikassa ja tietojenkäsittelyssä. Koska Tampereen teknillisessä yliopistossa voidaan suorittaa ainoastaan tekniikan koulutusalan tutkintoja, tämä koulutusvastuu määriteltäisiin nykyisestä poiketen luonnontieteellisen koulutusalan sijaan tekniikan koulutusalalla. Ehdotettu sääntely ei laajenna yliopistojen nykyisiä koulutusvastuita ja yliopistot voivat sen puitteissa halutessaan järjestää jatkossakin tutkintoon johtavaa koulutusta voimassa olevassa asetuksessa määriteltyinä koulutusohjelmina.

7 Yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla luovuttaisiin pääosin tutkintokohtaisen koulutusvastuun täsmentämisestä. Sosiaalityöntekijöiden koulutuksen varmistamiseksi yhteiskuntatieteellisellä alalla määriteltäisiin sosiaalityötä koskeva yliopistojen koulutusvastuu voimassa olevan asetuksen 5 :ssä säädettyä vastaavasti. Lisäksi Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston asetuksen valmistelun yhteydessä esittämien näkemysten mukaisesti Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston koulutusvastuu filosofiassa säilytettäisiin nykysääntelyn mukaisesti yhteiskuntatieteellisellä alalla. Itä-Suomen esityksen mukaisesti Itä-Suomen koulutusvastuu filosofiassa poistettaisiin. Muilta osin yliopistot määrittelisivät itse, mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla järjestävät. Taiteiden koulutusalalla ja terveystieteiden koulutusalalla ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan yliopistojen tutkintoasetuksessa määritellyn tutkintokohtaisen koulutusvastuun täsmentämisestä koulutusohjelmittain ja oppiaineittain. Yliopistot määrittelisivät jatkossa itse, mitä oppiaineita tai koulutusohjelmia ne kuhunkin taiteiden koulutusalan tutkintoon johtavana koulutuksena järjestävät. Muilla koulutusaloilla koulutusvastuun sääntely säilyisi nykyisellään pelkästään tutkintoasetuksessa määriteltynä tutkintokohtaisena koulutusvastuun sääntelynä Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen maisteriohjelmista annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen kumoamisesta Osana yliopistojen koulutusvastuiden uudistamista ja siihen liittyvää yliopistojen autonomian vahvistamista yliopistojen maisteriohjelmista annettu opetus- ja kulttuuriministeriön asetus (1048/2012) ehdotetaan kumottavaksi. Yliopistot voisivat jatkossa päättää maisteriohjelmien järjestämisestä tutkintoasetuksessa ja koulutusvastuuasetuksessa määritellyn koulutusvastuunsa puitteissa. 3 Esityksen vaikutukset Esitys ei lisää valtion menoja. Esityksen mukainen yliopistojen koulutusvastuiden nykyistä joustavampi määrittely antaisi yliopistoille nykyistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa eri tieteenja koulutusaloja yhdistäviä kokonaisuuksia ja vastata yhteiskunnan osaamistarpeisiin, tieteen muutoksiin sekä profiloitua vahvuusalueilleen. Yliopistojen koulutusvastuiden nykyistä selkeämpi määrittely varmistaisi nykyistä paremmin riittävän koulutustarjonnan kaikilla aloilla. 4 Asian valmistelu Yliopistolain 7 :n 3 momentin muuttamista koskeva laki (728/2013) vahvistettiin ja se tulee voimaan Säännöksen mukaan koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken, erikoistumiskoulutusten aloista ja koulutusohjelmista sekä siitä, mitä

8 erikoistumiskoulutusten aloja ja koulutusohjelmia kussakin yliopistossa on, säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, joka valmistellaan yhteistyössä yliopistojen kanssa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta korosti mainittua lakia koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa, että ministeriön ja yliopistojen yhteistyön tulee olla todellista yhteistä harkintaa. Valiokunta totesi myös, että perustuslain säännökset on otettava huomioon annettaessa valtuussäännöksen nojalla säännöksiä, eikä asetuksella voida tämän vuoksi säätää esimerkiksi koulutuksen sisällöstä tai opetusmenetelmistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti keväällä 2011 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajille yhteensä 11 koulutusalakohtaista tilaisuutta tutkinto- ja koulutusvastuusäädösten muutostarpeista. Tilaisuuksiin osallistui vajaat 400 henkilöä mm. yliopistojen eri tiedekunnista, ainelaitoksista ja opintoasiainhallinnosta. Keskustelutilaisuuksissa kartoitettiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eri koulutusalojen näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia yliopistojen koulutusvastuiden sääntelyyn. Yliopistolain 7 :n muuttamista koskevan hallituksen esityksen lausuntokierroksella syksyllä 2012 opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi yliopistoilta myös kommentteja valtioneuvoston asetuksella ja opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettävää yliopistojen koulutusvastuiden kokonaisuutta koskevasta ensimmäisestä luonnoksesta. Saaduissa kommenteissa esitettyä koulutusvastuusääntelyä pidettiin osin oikeansuuntaisena mutta toisaalta myös edelleen liian yksityiskohtaisena. Esitetystä koulutusvastuun kokonaisuudesta esitettiin lisäksi runsaasti alakohtaisia huomioita. Tämän jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti keväällä 2013 yliopistojen rehtoreille ja opetuksesta vastaaville vararehtoreille kaksi keskustelutilaisuutta, jossa käsiteltiin koulutusvastuiden kokonaisuutta koskevia luonnoksia ja niistä saatua lausuntopalautetta. Keskustelutilaisuuksissa ja lausunnoissa yliopistojen esittämien näkemysten pohjalta laadituista esityksistä valtioneuvoston ja opetusministeriön asetukseksi pyydettiin erikseen yliopistojen lausunnot. Lausunnoissa koulutusvastuita koskevaan kokonaisuudistukseen ja yksityiskohtaisen koulutusvastuusääntelyn purkamiseen asetusluonnoksen mukaisesti suhtauduttiin myönteisesti. Erityisesti humanistisen koulutusalan koulutusvastuiden määrittelyssä nähtiin kuitenkin jonkin verran epätasapainoa muihin koulutusaloihin verrattuna. Yliopistojen lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon asetuksen jatkovalmistelussa. Saadusta lausuntopalautteesta keskusteltiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välisessä keskustelutilaisuudessa lokakuussa Lausunnot pyydettiin myös oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Suomen yliopistot (Unifi) ry:ltä, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:ltä sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry.ltä. Nyt esitettävä asetus on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Valmisteluprosessin aikana esitetyt yliopistojen näkemykset ja esitykset on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Asetusta valmisteltaessa muutamat yliopistot tekivät esityksiä uusista koulutusvastuista. Åbo Akademi on esittänyt sosiaalityötä koskevan koulutusvastuun lisäämistä Åbo Akademille. Sosiaalityön koulutusta järjestävät yliopistot eivät antamissaan lausunnoissa kannattaneet Åbo Akademin esitystä eivätkä pitäneet ruotsinkielisen sosiaalityön koulutusvastuun jakamista kahdelle

9 eri yliopistolle tarkoituksenmukaisena tieteenalan taloudellisten ja opetuksellisten resurssien käyttöä ajatellen. Helsingin yliopisto tarjoaa sosiaalityön ruotsinkielistä opetusta Vaasassa, jota toteutetaan yhteistyössä Jyväskylä yliopiston, Vaasan yliopiston, Åbo Akademin ja Vaasan kaupungin kanssa. Sosiaalityön koulutusyksiköt ovat pieniä voimavaroiltaan, eikä koulutuksen hajauttaminen entisestään ole tarkoituksenmukaista. Jo tehdyt koulutuslisäykset ja kehittämistoimet tulisi arvioida muutaman vuoden päästä ennen kuin tehdään johtopäätöksiä ruotsinkielisen koulutuksen laajentamistarpeesta. Tampereen yliopisto on esittänyt opinto-ohjaajan ja erityisopettajan koulutusta koskevan koulutusvastuun lisäämistä Tampereen yliopistolle. Alueellinen koulutustarve ei kuitenkaan edellytä esitetyn koulutusvastuun osoittamista Tampereen yliopistolle. Taideyliopisto on esittänyt opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuun lisäämistä Taideyliopistolle. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2012 selvitystyön opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuusta ja niiden toteutuksesta taidealojen yliopistollisessa opettajankoulutuksessa (OKM työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:18). Selvityshenkilöt Päivi Granö ja Riitta-Liisa Korkeamäki esittivät, että kasvatustieteellisen alan koulutusvastuu ja pedagogisten opintojen vastuu säilytetään edelleen Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoilla sekä Åbo Akademilla valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja opetusministeriön asetuksen (586/2005) liitteiden mukaisesti. Taideyliopiston ja Aalto-yliopiston taidekasvatuksen koulutusohjelmissa pedagogiset opinnot tulee saada sellaisesta tiedeyliopistosta, jossa on kasvatustieteellinen ala ja opettajankoulutuksen vastuu. Koulun pedagoginen kehittäminen sekä lasten ja nuorten kasvatus edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä. Tästä näkökulmasta selvitysmiehet katsoivat, ettei Suomeen ole perusteltua luoda toista rinnakkaista ja erilaista opettajankoulutuksen mallia ja siten aloittaa taideaineiden opettajankoulutuksen eriytyminen muusta opettajankoulutuksesta. Selvitysmiesten ehdotuksesta antamissaan lausunnoissa yliopistot kannattivat Aalto-yliopistoa ja taideyliopistoja lukuun ottamatta selvitysmiesten näkemystä ja katsoivat, ettei yliopistojen taidealojen pedagogisten opintojen tarjontaa ole tarkoituksenmukaista laajentaa uusiin yliopistoihin. Selvitysmiesten ehdotusten ja niistä saatujen lausuntojen perusteella asetusta ei esitetä muutettavaksi opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuiden osalta. Oulun yliopisto on lisäksi esittänyt musiikkikasvatusta koskevan koulutusvastuun lisäämistä Oulun yliopistolle kasvatustieteellisellä koulutusalalla siten, että Oulun yliopistossa voisi suorittaa ainoastaan kasvatustieteiden maisterin ja kasvatustieteiden tohtorin tutkinnon. Esitys edellyttää kuitenkin jatkoselvittelyä. Kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta. 5 Voimaantulo Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.