KUHAN LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN SELVITYS RUOVEDEN-KUOREVEDEN KALASTUSALUEELLA VUONNA Ari Westermark Kirjenumero 972/13

Transkriptio

1 KUHAN LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN SELVITYS RUOVEDEN-KUOREVEDEN KALASTUSALUEELLA VUONNA 2013 Ari Westermark 2013 Kirjenumero 972/13

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO Kuhakantojen kehitys tutkimusalueella TUTKIMUSALUEET Ruovesi Kuorevesi Kerteselkä PYYNTIMENETELMÄ Poikaspyyntiverkko Istutustauko Pyyntiajankohta Verkkojen likaantuminen TULOKSET TUTKIMUSALUEEN AIEMMAT KOEKALASTUKSET MUUT LISÄÄNTYMISTUTKIMUKSET TULOSTEN TARKASTELU VIITTEET:

4

5 Kalaosasto/AW Kirjenumero 972/13 KUHAN LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN SELVITYS RUO- VEDEN-KUOREVEDEN KALASTUSALUEELLA VUONNA JOHDANTO Kuha ja siika ovat Suomen sisävesien istutetuimmat kalalajit. Pirkanmaan reittivesissä kuhaistutukset aloitettiin luvuilla, jolloin istutustoiminnalle oli vankka tarve. Teollistumisen seurauksena pistekuormitus oli lisääntynyt voimakkaasti, mikä heikensi vedenlaatua paikoin hyvin merkittävästi. Vesistöjen tilan heikentyminen heijastui myös kaloihin. Kuhakannat taantuivat selvästi ja paikoin hävisivät kokonaan. Kuhakantojen yleisen heikkenemisen taustalla oli myös viileistä kesistä aiheutunut heikko lisääntymismenestys yhdistettynä kalastuksen sotavuosien jälkeiseen elpymiseen. Ojitusten myötä lisääntynyt kiintoainekuormitus muutti lisääntymisalueiden pohjan rakennetta ja heikensi lisääntymismenestystä. Pitkään jatkuneiden ja laaja-alaisten kuhaistutusten avulla kuhakannat saatiin elpymään. Kuha runsastui voimakkaasti, mutta istutetut kuhat olivat yleensä muuta kuin järven omaa, jo mahdollisesti kokonaan hävinnyttä kantaa. Muun muassa Vanajaveden kuhakantaa on istutettu lukemattomiin Suomen järviin. Perimältään sekoittumattomia alkuperäisiä kuhakantoja ei luultavasti ole juuri enää jäljellä. Tästä huolimatta 2000-luvulla kuhakannat ja saaliit ovat olleet monissa järvissä runsaampia kuin kertaakaan viime vuosikymmenten aikana. Erilaiset vesistöt voivat ylläpitää erivahvuisia kuhakantoja. Vesistön rehevyys ja perustuotannon suuruus rajoittavat kuhille sopivien ravintokalojen määrää. Sopivien saaliskalojen runsaus rajoittaa kuhakannan kokoa ja vaikuttaa myös järven kuhien kasvuvauhtiin. Lisäksi kilpailu muiden petokalojen kanssa vaikuttaa kuhien menestymiseen. Kuha on ahveneen ja haukeen verrattuna tehokas saalistaja heikoissa valaistusolosuhteissa. Tästä syystä johtuen kuha on usein selvästi runsain petokala ruskeissa humusvesissä tai eteläisen Suomen savisameissa järvissä. Vastaavasti kirkkaissa järvissä kuha on ahventa heikompi kilpailija ja vaatii menestyäkseen riittävän laajoja ja syviä syvännealueita. Kuhakantoja ja eri järvien kuhasaaliita ei siis kannata koskaan suoraan verrata toisiinsa, vaan tarkastelussa tulee aina huomioida vesistön potentiaalinen tuotantokyky ja muut erityispiirteet. ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2 Vahvistuneiden kuhakantojen ja aiempaa suotuisempien olosuhteiden ansiosta myös kuhan lisääntyminen onnistuu nykyisin takavuosia paremmin. Kuitenkin avovesikauden lämpötilaolosuhteilla (lämpösumma) on huomattava merkitys kulloinkin syntyvän kuhavuosiluokan runsauteen. Eräissä järvissä muutamien runsaimpien vuosiluokkien (hellekesät) tiedetään muodostaneen merkittävän osan koko 2000-luvun kuhasaaliista. Keskimääräistä kylmempinä kesinä voi puolestaan syntyä vuosiluokkia, joiden runsaus on ehkä vain kymmenesosa vahvan vuosiluokan poikasmäärästä. Mitä suuremmiksi kuhan poikaset ennättävät kasvukauden lämmön turvin kasvaa, sitä paremmat edellytykset niillä on selviytyä ensimmäisestä kriittisestä talvesta. Suomessa istutukset on selvästi eniten käytetty kalakantojen hoitotoimenpide. Paikoin pitkään jatkuneet istutukset ovat muodostuneet ikään kuin perinteeksi, jonka muuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Vahvistuneet kuhakannat ovat ruokkineet käsitystä, että istutustoimet tuottavat hyvää tulosta ja ovat välttämättömiä kalastuskelpoisten kantojen ylläpitämiseksi. Istutustoiminta on saattanut muodostaa vahvoja siteitä tilaajan ja toimittajan välille. Tällöin istutusten pienentäminen tai niistä luopuminen on muodostunut vaikeaksi. Istutuksia jatketaan vuosittain varmuuden vuoksi, vaikka todellisuudessa luontainen lisääntyminen olisi jo riittävällä tasolla. Yhtä kaikki, ympäristöhallinnon nykyisen linjauksen mukaan kalakantojen hoito tulee jatkossa enemmissä määrin perustua kalakantojen luontaiseen lisääntymiseen ja kalavarojen kestävään käyttöön. Kestävällä käytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä kalastuksen järjestämistä niin, että kalastus ei rajoita lisääntyvän populaatiota kokoa. Tämän linjauksen mukaan istutuksista tulisi vähitellen luopua. On selvää, että jossakin tapauksissa kalalajien luontainen lisääntyminen on edelleen heikkoa tai lisääntymiselle ei ole realistisia mahdollisuuksia. Tällaisissa ongelmatilanteissa istutustoiminta olisi jatkossakin perusteltua. Ruoveden-Kuoreveden kalastusalue tilasi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistykseltä selvityksen kuhan luontaisesta lisääntymisestä hallinnoimillaan vesialueilla. Poikaspyynneillä toteutetun tutkimusten tavoitteena oli selvittää lisääntyykö kuha luontaisesti Ruovedellä, Kuorevedellä ja Kerteselällä, sekä kuinka runsasta mahdollinen poikastuotanto mainituilla alueilla on. Tutkimukset rahoitettiin Hämeen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen myöntämillä harkinnanvaraisilla kalatalouden kehittämisvaroilla. 1.1 Kuhakantojen kehitys tutkimusalueella Kuoreveden kuhaistutukset aloitettiin vuonna Vuosittaiset istutusmäärät olivat suurimmillaan 90-luvun alkupuolella. Runsaiden istutusten seurauksena Kuoreveden verkkopyynnin kuhayksikkösaalis saavutti noin 100 g tason 1990-luvun lopulla (Kuva 1.1). Samaan aikaan kuhan istutusmäärät pienenivät, mikä näkyi saalismäärien notkahtamisena 2000-luvun alkuvuosina. Vuonna 2010 Kuoreveden pohjoisosan verkkopyynnin kuhayksikkösaalis oli tarkkailuhistorian suurin (160 g/verkko). Kuitenkin vuonna 2011 pohjoisosan kuhayksikkösaalis kääntyi laskuun (60 g/verkko), mutta pysyi kuitenkin edelleen 2000-luvun yleistä tasoa korkeampana. Kuoreveden eteläosan kuhayksikkösaalis (180 g/verkko) oli vuonna 2011 korkeampi kuin kertaakaan koko tarkkailuhistorian aikana (Holsti & Väisänen 2013).

7 Ruoveden osalta kirjanpitokalastusaineistoa löytyy Aittoselän ja Majaselän väliseltä alueelta (Matilainen 2010). Tällä alueella kuhan yksikkösaalis oli suurimmillaan vuonna 2005 (Kuva 1.3). Tämän jälkeen yksikkösaalis laski neljän vuoden ajan, ja päätyi kutakuinkin samalle tasolle kuin se oli 90-luvulla. g/pyydysvrk Kuha pohjoisosa eteläosa Kuva 1.1. Kuhan yksikkösaaliin kehitys kirjanpitokalastuksessa (verkot mm) Kuorevedellä vuosina (Lähde: Holsti & Väisänen 2013) kpl g/pyydysvrk Istutukset (kpl) Yksikkösaalispohjoisosa Yksikkösaalis eteläosa Kuva 1.2. Kuhan kirjanpitokalastuksen verkkoyksikkösaalis ja kuhan vuosittaiset istutusmäärät Kuorevedellä vuosina (Lähde: Holsti & Väisänen 2013).

8 4 Kuva 1.3. Kuhan yksikkösaaliin kehitys kirjanpitokalastuksessa. (Lähde: Matilainen 2010) 2. TUTKIMUSALUEET Poikaspyynnit tehtiin Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueen hallinnoimilla järvillä (Kuva 2.1). Kuhan tunnettuja lisääntymisalueita pyrittiin selvittämään osakaskunnille ja alueen kalastajille tehtyjen kyselyiden avulla. Saatujen vastausten pohjalta valittiin vuodelle 2013 kolme tutkimusaluetta. Näille alueille poikaspyyntiverkkoja laskettiin oletettujen kutupaikkojen tuntumaan, jotta nollikaspoikasten saamiseen olisi parhaat mahdolliset edellytykset. Kuva 2.1. Poikaspyyntien tutkimusalueet (Karttaikkuna).

9 5 2.1 Ruovesi Ruovedellä reitin ylin ja samalla itäisin tutkimusalue sijaitsi Paloselällä (Kuva 2.2). Keskimmäinen tutkimusalue sijaitsi Sotkanselällä (Kuva 2.3) ja seuraava Ruoveden kunnan taajaman koillispuolella (Kuva 2.4). Ruoveden tavoin mahdollisia lisääntymisalueita pyrittiin ennakkoon kartoittamaan myös Kuorevedellä ja Kerteselällä. Kuorevedellä koekalastettiin kaksi aluetta. Toinen tutkimusalue sijaitsi järven pohjoisosassa (Kuva 2.5) ja toinen järven eteläosassa (Kuva 2.6). Kerteselällä poikaspyyntiverkot laskettiin lähinnä järven pohjoispäähän (Kuva 2.7). Seuraavilla sivuilla esitetyissä kuvissa on esitetty vuosien 2013 ja 2012 verkkopaikat. Kuvissa kesänvanhoja (0+) kuhia tuottaneet verkkopaikat on merkitty vihreällä värillä. Ne paikat mistä kesänvanhoja kuhia ei saatu on merkitty vastaavasti punaisella viivalla. Kuva 2.2. Ruoveden (Vilppulan) Paloselän pyyntialue ja verkkojen pyyntipaikat.

10 6 Kuva 2.3. Ruoveden Sotkanselän pyyntialue ja verkkojen pyyntipaikat. Kuva 2.4. Ruoveden reitin alin pyyntialue ja verkkojen pyyntipaikat.

11 7 2.2 Kuorevesi Kuva 2.5. Kuoreveden pohjoisosan pyyntipaikat. Kuva 2.6. Kuoreveden eteläosan pyyntipaikat.

12 8 2.3 Kerteselkä Kuva 2.7. Kerteselän pyyntipaikat. 3. PYYNTIMENETELMÄ 3.1 Poikaspyyntiverkko Kuhan kesänvanhoja poikasia kalastettiin poikaspyyntiin suunnitellulla verkkomallilla. Tutkimuksessa käytetyt verkot koostuivat kahdesta erilaisesta osasta. Molemmat osat ovat pituudeltaan 15 m ja korkeudeltaan 1,5 m. Näin kokonaispituudeksi muodostuu 30 metriä. Toisen osan solmuväli on 6,25 mm (langan vahvuus 0,10 mm) ja toisen osan solmuväli 8 mm (langan vahvuus 0,15 mm). Samat kaksi solmuväliä on käytössä myös standardinmukaisissa verkkokoekalastuksissa käytetyssä Nordicverkossa. Molemmilla solmuväleillä saadaan kuhanpoikasia riippuen koekalastusten ajankohdasta ja kuhavuosiluokan kasvusta. Kahden eri solmuvälin käytön toivottiin vähentävän kuhan poikasten koon vaihtelun vaikutusta saaliiseen. Kaikki verkot ovat kokoselektiivisiä pyydyksiä. Etenkin käytetty solmuväli määrittää tyypillisen saaliskalan keskikoon. Eri lajit tarttuvat verkkoon kuitenkin jossain määrin eri tavoin. Esimerkiksi kuha takertuu verkkoon usein jo hampaistaan tai kiduskannen piikistä. Vastaavasti esimerkiksi made jää usein verkon silmään pään takaa ruumiin korkeammasta kohdasta. Myös verkon hapaassa käytetyllä langanvahvuudella on suuri vaikutus pyytävyyteen. Kaikkein pienisilmäisimmissä tutkimusverkoissa joudutaan väistämättä käyttämään varsin paksua lankaa suh-

13 9 teessa solmuväliin (esim. 6,25 solmuvälissä langan vahvuus 0,10 mm). Mikäli käytetyn langan suhteellinen paksuus olisi samaa luokkaa kuin esim. tavallisissa kuhaverkoissa, tulisi koekalastusverkosta niin hapero, ettei se kestäisi ollenkaan pyynnin rasitusta sekä kiinni jääneiden kalojen päästelyä. Näin kaikkein pienimpien solmuvälien monofiilistä valmistettu havas on suhteellisen kankea vaikuttaen pyytävyyteen negatiivisesti. Silti joillain tuottoisimmilla kuhavesillä Nordic-verkon 5 mm ja 6,25 mm paneeleilla saadaan jopa satojen 0+ kuhien saaliita. 3.2 Istutustauko Kuhien luontaisen lisääntymisen selvitys vaikeutuu oleellisesti, mikäli kuhaistutuksia ei keskeytetä tutkimusvuosien ajaksi. Pienetkin istutusmäärät pilaavat poikaspyynnin lähtökohdat, kun saaliiksi saatujen kuhanpoikasten alkuperää ei voida varmuudella tietää ainakaan ilman kalliita DNAmäärityksiä. Tästä syystä kaikkien istutustahojen tulisi olla informoituja ja sitouttaa istutustaukoon tutkimuksen ajaksi. Ruoveden-Kuoreveden kalastusalue sekä alueella toimivat osakaskunnat sitoutuivat kuhan istutustaukoon vuosina 2012 ja Pyyntiajankohta Kustannussyistä vuoden 2012 poikastutkimukset tehtiin samaan aikaan kalataloudellisten velvoitetarkkailujen Nordic-verkkokoekalastusten kanssa. Nordic-verkkokoekalastusten tavanomainen toteutusaika elokuun lopussa määritti näin myös kuhan poikastutkimuksen kenttätöiden ajoittumisen. Vuonna 2013 alueella ei tehty Nordic-pyyntejä, mutta edelleen poikaspyynnit tehtiin elokuun lopulla. Vuonna 2013 poikasverkoilla kalastettiin Ruovedellä yhteensä 16 verkkovuorokautta (Taulukko 3.1). Verkkopaikkojen tiedot ja pintaveden lämpötila pyyntihetkellä on esitetty Taulukosta 3.1. Verkkojen tarkat pyyntipaikat löytyvät Kuvista Ruoveden tutkimusalueilla koekalastukset tehtiin välisenä aikana. Tuona ajankohtana pintaveden lämpötila vaihteli välillä 17,2 17,7 C. Poikasverkot olivat pyynnissä noin vuorokauden ajan. Pyyntipaikan syvyys oli keskimäärin 4 6 metriä. Kaikki verkot laskettiin pohjaan ilman välikohoja.

14 10 Taulukko 3.1. Poikaspyyntiverkkojen numeroidut paikat ja muita tietoja. Lasku pvm. Pyyntisyvyys (m) Pintaveden lämpötila Likaantuminen Kuha 0+ (kpl) Ruovesi ,0-6,8 pohja 20,4 LL ,5-6,4 pohja 20,4 RL ,7-5,7 pohja 19,5 RL ,8-5,2 pohja 19,5 RL ,0-6,5 pohja 19,6 L ,0-6,0 pohja 19,6 RL ,5-5,2 pohja 18,8 L ,4-5,5 pohja 18,8 RL ,2-4,8 pohja 19,0 L ,0-5,3 pohja 19,1 L ,5-4,9 pohja 18,6 PK ,5-5,5 pohja 19,4 PK ,8-5,6 pohja 19,5 PK ,5-5,5 pohja 19,0 PK ,2-6,0 pohja 19,1 RL ,0-6,7 pohja 19,3 RL - Kuorevesi ,2-4,5 pohja 18,2 L ,4-5,7 pohja 18,2 RL ,3-5,0 pohja 18,5 LL ,2-5,7 pohja 18,5 LL ,6-5,5 pohja 18,4 LL ,8-5,5 pohja 18,4 LL ,5-5,6 pohja 18,5 LL ,4-5,0 pohja 18,6 LL - Kerteselkä ,2-3,8 pohja 18,4 LL ,5-4,3 pohja 18,2 LL ,2-5,0 pohja 18,0 L ,9-4,8 pohja 18,5 LL ,2-4,0 pohja 18,2 L ,7-4,6 pohja 18,4 L ,7-4,6 pohja 18,5 L ,7-5,5 pohja 18,5 L Verkkojen likaantuminen Koeverkkojen limoittumista arvioitiin silmämääräisesti (Kuva 3.1). Asteikon paras luokitus on puhdas ja huonoin pyyntikelvoton. Kaikki verkot likaantuivat vähintään jossain määrin. Jotkin poikasverkoista arvioitiin pyyntikelvottomiksi likaantumisen takia. Likaantuminen parantaa verkkojen näkyvyyttä ja heikentää samalla pyyntitehoa. Ruovedellä likaantuminen oli selvästi runsainta. Peräti neljäsosa Ruovedellä pyynnissä olleista verkoista arvioitiin pyyntikelvommiksi (Kuva 3.2). Vuoden 2012 poikaspyynneissä verkot eivät likaantuneet läheskään yhtä pahoin kuin vuoden 2013 elokuussa. Kerteselällä tilanne oli selvästi parempi, eikä yhtään verkkoa arvioitu runsaasti likaantuneeksi. Kuorevedellä 13 % verkoista oli runsaasti likaantuneita (Kuva 3.1).

15 11 Ruovesi 2013 (16 verkkoa) Kuorevesi 2013 (8 verkkoa) Pyyntikelvoton 25 % Runsaasti likaantunut 44 % Likaantunut 25 % Lievästi likaantunut 6 % Puhdas Lievästi likaantunut Likaantunut Runsaasti likaantunut Pyyntikelvoton Likaantunut 12 % Runsaasti likaantunut 13 % Lievästi likaantunut 75 % Puhdas Lievästi likaantunut Likaantunut Runsaasti likaantunut Pyyntikelvoton Kerteselkä 2013 (8 verkkoa) Puhdas Lievästi likaantunut 37 % Lievästi likaantunut Likaantunut Likaantunut 63 % Runsaasti likaantunut Pyyntikelvoton Kuva 3.1. Verkkojen likaantuminen tutkimusalueilla. Kuva 3.2. Verkkojen likaantuminen tutkimusalueilla.

16 kuha ahven hauki kiiski kuore salakka särki g kpl TULOKSET Poikaspyynneissä kuhan poikasia saatiin hyvin vähän (Taulukko 4.1). Ruoveden eri selkäalueiden yhteenlaskettu saalis oli 12 kpl 0+ kuhaa. Yksi Ruovedeltä saaduista kuhista oli selvästi suurikokoisempi (paino 600 g). Muiden Ruoveden saaliskuhien pituus vaihteli välillä mm (Taulukko 4.2), joten ne olivat pituutensa puolesta selvästi vuonna 2013 syntyneitä 0+ poikasia. Kerteselän ainoa kuhanpoikanen oli 65 mm pitkä. Kuorevedeltä ei vuoden 2013 koekalastuksissa saatu ainuttakaan kuhan poikasta. Taulukko 4.1. Vuoden 2013 poikaspyyntien saalis lajeittain (kpl) Ruovesi Kuorevesi Kerteselkä 6,25 mm 8 mm 6,25 mm 8 mm 6,25 mm 8 mm kuha ahven hauki 1 kiiski kuore 9 salakka 4 särki 6 22 Kaikki yhteensä Vuoden 2013 poikaspyyntien lukumääräisesti runsain saalislaji oli ahven. Ahven oli selvästi runsain saalislaji kaikissa kolmessa tutkimusjärvessä (Kuva 4.1). Kolmen tutkimusjärven yhteenlaskettu ahvensaalis oli noin 12 kg ja 900 kpl. Myös kiiskiä saatiin saaliiksi enemmän kuin kuhia. Särkikalasaalis puolestaan oli jopa kuhasaalista pienempi Ruovesi, Kuorevesi, Kerteselkä 2013 g kpl Kuva 4.1. Vuoden 2013 poikaspyyntien kilomääräiset ja yksilömääräiset kokonaissaaliit.

17 13 Taulukko 4.2. Vuoden 2013 poikaspyynneissä saatujen 0+ kuhien pituudet (mm) Ruovesi Kuorevesi Kerteselkä 6,25 mm 8 mm 6,25 mm 8 mm 6,25 mm 8 mm kuha (mm) kuha (mm) kuha (mm) kuha (mm) kuha (mm) kuha (mm) 66 kuha (mm) 66 kuha (mm) keskipituus 63,3 87, TUTKIMUSALUEEN AIEMMAT KOEKALASTUKSET Myös vuoden 2012 kuhan poikaspyyntien saalis oli vähäinen. Vuonna 2012 poikaspyyntejä tehtiin Ruovedellä, mutta ei Kuorevedellä tai Kerteselällä. Tuolloin 0+ ikäryhmän kuhia tuli Ruovedeltä saaliiksi yhteensä vain 4 kpl, eli 0,25 kpl/verkko (Holsti 2012). Tuolloin Sotkanselältä tuli yksi poikanen ja Ruoveden edustan selkäalueelta 3 kpl. Reitin eteläisimmiltä tutkimusalueilta, eli Rautaselältä ja Ohrionselältä kuhan poikasia ei saatu. Taulukko 5.1. Ruoveden Nordic-verkkokoekalastuksissa saatujen kuhien määrä solmuväleittäin vuosina 2009 ja Nordic-koekalastukset solmuväli (mm) Kaikki yhteensä Kuormitusalue (A) , , , , Yhteensä Vertailualue (B) 5 6, , , , Yhteensä Kaikki yhteensä

18 14 Kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyen Ruovedellä on kalastettu Nordic-verkoilla vuosina 2009 ja Tarkkailualue on jaettu kuormitusalueeseen ja vertailualueeseen, joissa molemmilla kalastetaan kunakin tarkkailuvuonna 20 verkkovuorokautta. Vuonna 2012 Ruoveden Nordicverkkokoekalastusten kuhasaalis oli 15 kpl, joista kuitenkin vain kaksi oli pituutensa puolesta ikäryhmää 0+. Vastaavasti vuonna 2009 koekalastusten saalis oli 12 kuhaa, joista 0+ ikäryhmää oli 3 kpl. Sekä kuhapoikastutkimuksen että Nordic-verkkokoekalastusten perustella voidaan siis todeta, että kuha lisääntyy Ruovedellä luontaisesti. Koska saadut poikasmäärät olivat erittäin pieniä, ei koekalastusten tulosten perusteella voida arvioida kuhan luontaisen lisääntymisen runsautta. 6. MUUT LISÄÄNTYMISTUTKIMUKSET Pirkanmaan kuhakantojen luontaista lisääntymistä on selvitetty poikaspyyntien avulla jo aiemmin. Verkkokoekalastusten (mm. Kivinen 2007) lisäksi menetelmänä on käytetty myös poikasnuottauksia (Hölli 2010). Vuonna 2006 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys teki kuhan poikaspyyntejä Vanajan reitillä Hämeenlinnan kalastusalueen tilaamana. Tuolloin käytössä oli solmuväliltään 6,25 ja 8 mm verkkoja, mitkä olivat pituudeltaan 25 m ja korkeudeltaan 1,5 m (Kivinen 2007). Vuosina 2009 ja 2010 Kyrösjärvellä käytettiin poikasnuottaa kalakannan rakenteen sekä kuhan poikasten esiintymisen selvittämiseksi (Hölli 2010). Tuolloin kahden vuoden pyyntien yhteenlaskettu kuhan poikassaalis (0+) oli 4 kpl. Koska vuonna 2012 Siuron reitillä ja Ruovedellä toteutetun kuhan lisääntymisselvityksen saalis oli hyvin heikko, päätettiin käytettyjen poikasverkkojen toimivuutta kokeilla myös Vanajan reitin yläosan selkäalueilla. Poikasverkkoja laskettiin pyyntiin vuoden 2012 Nordic-verkkokoekalastusten yhteydessä (Taulukko 6.1). Syyskuun puolivälissä Hattulanselällä laskettiin kaksi poikasverkkoa, jolloin pyynti tapahtui kaksi viikkoa Ruoveden poikaspyyntien jälkeen. Hattulanselältä saatiin saaliiksi 21 kpl kyseisen kesän kuhanpoikasta. Verkkokohtainen yksikkösaalis oli siten yli 10 kpl/verkko, kun se kyseisenä vuonna Siuron reitillä oli 0,125 kpl/verkko ja Ruovedellä 0,25 kpl/verkko. Suurin osa (19 kpl) Hattulanselältä saaduista poikasista tuli 6,25 mm solmuvälistä. Istutustietojen perusteella nämäkin kuhat olivat peräisin luontaisesta lisääntymisestä. Vanajaveden reitillä koemielessä tehty koekalastus osoittaa, että kuhan poikastutkimuksessa käytetty verkko oli varsin toimiva. Tulos osoittaa myös sen, että Siuron reitillä ja Ruovedellä tehdyt kuhan poikasten verkkokoekalastukset toteutettiin todennäköisesti liian aikaisin. Kylmästä kesästä johtuen kuhan poikaset olivat todennäköisesti vielä liian pieniä tarttuakseen koeverkkoon. Taulukko 6.1. Kuhan poikasverkkojen saalis Vanajaveden Hattulanselällä vuonna Vanajavesi Lasku aika Pyyntisyvyys Pintaveden läpötila Vertikaalivyöhyke Kuha 0+ Hattulanselkä Verkko ,4-4,7 14,3 Pohja 15 Verkko ,8-6,6 14,3 Pohja 6

19 15 Aiempien verkkokoekalastusten yhteydessä kuhan 0+ poikasten saaliit ovat olleet vielä selvästi vuotta 2012 suurempia. Etenkin vuonna 2006 syntynyt vuosiluokka oli erittäin runsas. Kyseisenä vuonna Kernaalanjärvestä, Miemalanselästä ja Hattulanselästä saatiin Nordic-verkkokoekalastuksissa noin 900 kpl 0+ kuhia (Kuva 6.1). Vuosina 2009 ja 2012 kuhan poikassaalis oli vain noin kpl/vuosi. Tämä kertoo huomattavista vuosien välisistä eroista kuhan lisääntymisen onnistumisessa. Kpl Vanajaveden reitin yläosa mm 8 mm 6,25 mm 5 mm Kuva 6.1. Vanajaveden reitin yläosan selkäalueiden (Kernaalanjärvi, Miemalanselkä ja Hattulanselkä) Nordic-verkkokoekalastusten pienisilmäisten paneeleiden 0+ ikäisten kuhien kokonaissaalis vuosina 2006, 2009 ja TULOSTEN TARKASTELU Vuoden 2013 poikaspyyntien kuhasaalis oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuonna, vaikka kesä 2013 oli lämmin ja siten luultavasti lisääntymiselle otollisempi. Ruovedeltä 0+ kuhia tuli saaliiksi 12 kpl, kun vuotta aiemmin saalis oli 4 kpl. Kerteselällä ja Kuorevedellä poikasverkkopyyntejä ei ollut aiemmin tehty. Kerteselältä saatiin yksi kesänvanha kuhan poikanen, mutta Kuorevedeltä ei ainuttakaan. Vuoden 2012 kesä oli selvästi keskimääräistä kylmempi ja sateisempi. Monissa Pirkanmaan vesissä pintaveden lämpötila ylsi 20 asteeseen vain hetkellisesti. Vuonna 2013 vedet lämpenivät aikaisen hellejakson takia selvästi tavanomaista nopeammin. Kuhalle suotuisa lämmin kasvukausi jatkui myös suhteellisen pitkälle syksyyn. Monissa koekalastushankkeissa tämä näkyi varsin runsaina poikassaaliina. Kasvukausien väliset lämpötilaerot eivät yksinään riitäkään selittämään Ruoveden- Kuoreveden kalastusalueen järvien pieniä poikassaaliita. Vaikuttaa siltä, ettei nyt käytetty menetelmä kykene antamaan riittävän tarkkaa kuvaa luontaisen lisääntymisen onnistumisesta Ruoveden, Kuoreveden ja Kerteselän tyyppisissä vesistöissä. Sinänsä yksittäisten saaliiksi saatujen poikasten perusteella voidaan varmistua siitä, tapahtuuko järvessä lainkaan kuhan luontaista lisääntymistä. Tämä kuitenkin edellyttää istutustaukoa tutkimusvuosien aikana. Kuhakantojen hoidon kannalta olisi kuitenkin oleellista tietää myös se, miten runsaita poikasmääriä kunakin vuonna syntyy. Luultavasti kaikissa Suomen kuhajärvissä esiintyy merkittäviä eroja vuosi-

20 16 luokkien välisessä runsaudessa. Tällaisten erojen havainnointiin muutamien kuhanpoikasten saalismäärät eivät ole riittäviä. Esimerkiksi Vanajavesi on huomattavasti Ruovettä rehevämpi ja tuottavampi vesistö. Tämä lähtökohta mahdollistaa selvästi suuremman kuhatuoton, kuin verrattain karuissa ja syvissä humusvesissä on edes mahdollista. Monista rehevien alueiden savisameista vesistä saadut kuhan poikasmäärät ovat joskus useita kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä yhtä Nordic-verkkoa kohden. Kuhan poikastiheyksissä on siis erittäin suuria vesistökohtaisia eroja, mutta myös kuhalle sopivien ravintokalojen määrä ja kasvun edellytykset vaihtelevat järvien välillä. Syvissä reittivesissä kuhan poikasten päätyminen verkkoihin on epätodennäköisempää kuin matalissa järvissä. On hyvin mahdollista, että kuhanpoikaset ovat pyyntihetkellä jossain muussa vesikerroksessa, kuin missä puolitoista metriä korkeat verkot ovat. Myös verkkojen likaantuminen rajoittaa pyyntitehoa merkittävästi. Elokuussa 2013 etenkin Ruoveden verkot olivat erittäin likaisia. Ero oli huomattava verrattuna vuotta aikaisempaan tilanteeseen. Ruskean limakerroksen peittämä tiheä havas muodostaa seinämäisen esteen, minkä kalat voivat havaita selvästi helpommin kuin puhtaan, vasta pyyntiin lasketun verkon. Pyyntikelvottomat verkot vähensivät koekalastuksen tehokkuutta eniten Paloselän alueen virtaavissa kapeikoissa. Leväongelmista huolimatta poikasverkkopyynnit pitää kuitenkin tehdä loppukesällä tai syyskuun alussa, jolloin poikaset ovat kasvaneet riittävän suuriksi verkkoon tarttumisen kannalta. Aikaisin keväällä verkkojen likaantuminen saattaa olla vähäisempää, mutta silloin pyynti jouduttaisiin kohdentamaan suurempikokoisiin poikasiin (esim. ikäryhmä 1+). Kevään kylmässä vedessä poikasten päätyminen verkkoon on epätodennäköisempää kuin kesällä. Syksyn edetessä poikaset hakeutuvat talvehtimissyvänteisiin, jolloin niiden tavoittaminen jälleen entisestään vaikeutuu. Käytetyssä poikaspyyntimenetelmässä on puutteita ainakin tutkitun kaltaisissa järvissä. Ruoveden ja Kerteselän osalta saatiin tieto siitä, että luontaista lisääntymistä tapahtuu. Silti edes kahden peräkkäisen vuoden saaliin perusteella ei juuri pystytä arvioimaan vuosiluokkien runsautta. Kuorevedestä ei poikaspyynnissä saatu kuhia, mutta kalastusalueen kokouksessa annettujen puheenvuorojen perusteella kuha on lisääntynyt myös Kuorevedessä. Tämä oli tullut ilmi nuottasaaliissa havaittujen poikasten myötä. Muista havainnoista mainittiin mm. se, että Ruoveden paunettisaaliin joukossa oli ollut erittäin runsaasti kesällä 2013 kuoriutuneita kuhan poikasia. Tämän tyyppisiin vesistöihin tuleekin jatkossa suunnitella vaihtoehtoisia menetelmiä kuhan luontaisen lisääntymisen selvittämiseksi. Vuosina pidettyä istutustaukoa pystytään edelleen hyödyntämään lisääntymistutkimuksissa. Suomunäytteitä keräämällä voidaan takautuvasti arvioida kunakin vuonna syntyneiden kuhavuosiluokkien runsautta. Kattavan suomunäyteaineiston keräämiseksi tehtävään kannattaa opastaa alueella aktiivisesti kalastavia henkilöitä. Suomunäytteiden kerääminen tulisi olla käynnissä viimeistään noin viisi vuotta istutustauon alettua. Oikeaan ajankohtaan vaikuttaa kuitenkin merkittävistä kuhan järvikohtainen kasvunopeus. Kuorevedellä tehdyn velvoitetarkkailun mukaan kuha näyttää 90- luvulla kasvaneen pyyntikokoon (n. 40 cm) noin 6-7 vuodessa. Sittemmin 2000-luvulla on ollut useita kuhalle suotuisia kasvukausia. Tämän ansiosta monissa järvissä kuhat ovat kasvaneet selvästi aiempaa nopeammin. Muun muassa Vanajan reitin selkäalueilla kuhat kasvavat nykyisin 40 cm kokoon ainoastaan neljän kasvukauden aikana (Westermark 2013). Luultavasti kuhan kasvu on voinut parantua myös Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueella. Niinpä suomunäytteitä on kerättävä viimeistään 2017, mahdollisuuksien mukaan jopa aiemmin. Velvoitetarkkailuihin kuuluvat verkkokoekalastukset tehdään Ruovedellä seuraavan kerran vuonna Silloin voidaan saada näytteitä ainakin joistain vuosina syntyneistä kuhista. Usean vuoden aikana kerätyn suomunäyteaineiston analysoinnin kautta voidaan tehdä päätelmiä siitä, onko saaliskalojen joukossa myös istutustauon aikana syntyneitä kuhia, tai missä suhteessa eri

21 17 vuosiluokat ovat saaliin joukossa edustettuina. Nykyään tiedetään, että yksittäinen vahva vuosiluokka voi vastata huomattavaa osaa jopa useamman vuoden yhteenlasketusta kuhasaaliista. Vahvasta vuosiluokasta kalastetaan ensin etenkin nopeakasvuisimpia yksilöitä, seuraavina vuosina hitaammin mittakoon saavuttavia yksilöitä. Heikko vuosiluokka tai etenkin peräkkäiset heikot vuosiluokat voivat puolestaan romahduttaa saaliin. Verkkokoekalastukset ja suomunäytteiden kerääminen täydentävät tutkimusmenetelminä toisiaan. Suomunäytteillä saadaan aikanaan varsin tarkka kuva kuhakannan kehityksestä, mutta verkkokoekalastuksilla voidaan pienten kalojen muodossa saada ajantasaisempaa tietoa. Mikäli esim. verkkokoekalastusten perusteella saadaan viitteitä heikosta vuosiluokasta, voitaisiin tämä ehkä huomioida tulevien vuosien kalastuksessa. Parhaassa tapauksessa edellä mainittujen tutkimusmenetelmiä yhdistämällä saadaan mahdollisimman kattava kuva kuhan luontaisesta lisääntymisestä tutkimusalueilla. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Kalastotutkija, FM Ari Westermark Hyväksynyt: Osastonjohtaja Olli Piiroinen Lähteet: Holsti. H Kuhan luontaisen lisääntymisen selvittäminen poikasverkkokoekalastuksilla Siuron reitillä ja Ruovedellä vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Kirje nro 1065/12, 16 s. + liitteet. Hölli, O Kyrösjärven kalastoselvitys Pirkanmaan kalatalouskeskus. 21 s. + liitteet. Kivinen, S Ruoveden kalataloudellinen tarkkailu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. 28 s. + liitteet. Kivinen, S Hämeenlinnan kalastusalueen kuhan poikastutkimus. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Kirje nro 185/SK, 10 s. + liitteet. Matilainen, T Mäntän alapuoleisen vesialueen kalataloudellinen tarkkailu vuosina 2007 ja Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus, Tutkimusraportti 89/2010, 35 s. Westermark, A Vanajaveden reitin alaosan kalataloudellinen velvoitetarkkailu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 695, 97 s. + liitteet.