Maa- ja metsätalousministeri

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ 1(7) Päivämäärä Dnro /820/2003 Eduskunnan suurelle valiokunnalle Viite Perustuslain 97 Asia SUU- JA SORKKATAUTIDIREKTIIVIN UUDISTAMINEN Maa- ja metsätalousministeriö toimittaa kunnioittavasti perustuslain 97 :n nojalla tiedoksi oheisen muistion, jossa käsitellään ehdotusta EY:n suu- ja sorkkatautidirektiivin uudistamiseksi. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen Eläinlääkintötarkastaja Seppo Kuosmanen LIITTEENÄ Muistio Komission ehdotus KOM(2002) 736 lopullinen Kommissionens förslag KOM(2002) 736 slutlig

2 2 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ/ Elintarvike- ja terveysosasto EU-PERUSMUISTIO ASIA Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta EURODOC nro U-TUNNUS EU/2002/0388 KÄSITTELYVAIHE JA KÄSITTELYN LUONNE ASIAKIRJAVIITTEET Aikaisemmat käsittelyvaiheet: Eläinlääkintöasiantuntijoiden työryhmä , , , ja Eläinlääkintöpäälliköiden kokous ja COREPER I ja Maatalousneuvosto ja /02 AGRILEG /03 AGRILEG 59 KOM(2002) 736 lopullinen EU:N OIKEUDEN MUKAINEN OIKEUSPERUSTA JA PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELY KÄSITTELIJÄ(T) - perustamissopimus: 37 artikla - Euroopan parlamentti: kuulemismenettely - neuvosto: määräenemmistö Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto, osastopäällikkö Matti Aho, puh apulaisosastopäällikkö Taina Aaltonen, puh eläinlääkintötarkastaja Seppo Kuosmanen, puh (laatija) vanhempi hallitussihteeri Ritva Ruuskanen, puh (laatija) SUOMEN KANTA/OHJE Suomi pitää ehdotusta hyvänä, yksityiskohtaisena ja perusteltuna. Ehdotus sisältää riittävästi mahdollisuuksia mitoittaa taudintorjuntatoimenpiteet mahdollisen epidemian luonteen ja laajuuden mukaiseksi. Suomi suhtautuu pääosaan ehdotuksen säännöksistä myönteisesti. Joitakin ehdotuksen yksityiskohtia on työryhmäkäsittelyn aikana muutettu ja tarkennettu. Kaikki ne toimenpiteet, joilla suu- ja sorkkataudin leviäminen jäsenvaltioihin voidaan estää ja mahdollisten taudinpurkausten yhteydessä taudin nopea hävittäminen saadaan toteutetuksi, ovat kannatettavia. Erityisesti

3 toimenpiteitä olisi suunnattava niin, että tautipurkaukset todettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja taudin laajempi leviäminen voitaisiin estää. Ehdotuksessa hätärokotukset ollaan nostamassa entistä tärkeämmälle sijalle taudin torjunnassa epidemioiden yhteydessä. Suomen mielestä päätös hätärokotusten aloittamisesta olisi pääsääntöisesti tehtävä komission päätöksellä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean puoltavan lausunnon jälkeen. Estorokotukset, jotka toteutetaan osana tartunnan saaneiden eläinten hävittämisohjelmaa ja joissa rokotetut eläimet lopetetaan, yksittäinen jäsenvaltio voisi aloittaa itsenäisesti taudintorjunnan alkuvaiheen tehokkuuden varmistamiseksi. Suojarokotukset, jotka annetaan taudin leviämisen estämiseksi ja joissa rokotettuja eläimiä ei lopeteta, tulisi käsitellä jäsenvaltioiden kesken yhteisesti, koska rokotettujen eläinten tuotantoon jättäminen vaikuttaa kaikkien jäsenvaltioiden elintarvikekauppaan. Suomen mielestä rokotetuista sioista saatavan tuoreen lihan pääsyä sisämarkkinoille ei tulisi sallia ennen kuin suu- ja sorkkataudin saanut jäsenvaltio on julistettu taudista vapaaksi. Suomen mielestä aloite hätärokotusten aloittamisesta olisi tultava jäsenvaltiolta itseltään. Ehdotuksen mukaan myös komissio voisi esittää hätärokotusten aloittamista. Jos komissiolla säilyisi oikeus ehdottaa jäsenvaltiolle hätärokotusten aloittamista, komission olisi neuvoteltava asiasta kyseisen jäsenvaltion kanssa ja ehdotuksessa tulisi olla selvät kriteerit hätärokottamisten aloittamisesta päättämiselle. PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Ehdotuksessa uudistettaisiin suu- ja sorkkataudin torjumiseksi annettu direktiivi 85/511/ETY ja sen täytäntöön panemiseksi tehdyt päätökset 89/531/ETY ja 91/665/ETY. Ehdotetut muutokset perustuvat EU:n jäsenvaltioissa viime vuosina todettujen klassisen sikaruton sekä suu- ja sorkkataudin epidemioista saatuihin kokemuksiin ja tieteelliseen edistymiseen suu- ja sorkkataudin torjunnassa. Uudistuksessa otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmien vuonna 1998 laatima raportti suu- ja sorkkatautia koskevan yhteisön lainsäädännön tarkastelusta sekä joulukuussa 2001 järjestetyn suu- ja sorkkataudin ehkäisyä ja torjumista käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät. Monia ehdotuksessa olevia suojatoimenpiteitä toteutettiin vuoden 2001 suu- ja sorkkatautiepidemian aikana annetuilla komission suojapäätöksillä. Suu- ja sorkkataudin leviämisen estämiseksi hyväksyttiin tällöin myös mahdollisuus hätärokotuksiin, jota mahdollisuutta Alankomaat käytti menestyksellisesti hyväksi. Ehdotuksessa säädetään minimivaatimukset toteutettaville toimenpiteille. Jäsenvaltiot voisivat taudinpurkausten yhteydessä toteuttaa myös ankarampia, erityisesti suoja- ja valvontavyöhykkeillä toteutettavia toimenpiteitä. Keskeisempiä asioita ehdotetussa direktiivissä ovat: - Suu- ja sorkkatauti olisi pakollisesti ilmoitettava tauti kaikissa jäsenvaltioissa ja ehdotuksessa säädettäisiin, ketkä kaikki ovat maan sisällä velvollisia ilmoittamaan viranomaisille taudin esiintymisestä tai epäilystä. Jäsenvaltiot olisivat velvollisia ilmoittamaan ehdotuksessa säädetyllä tavalla komissiolle ja muille jäsenvaltioille. - Suu- ja sorkkataudin epäilytapauksissa tulisi noudattaa nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä taudin varmistamisessa ja rajoittavien määräysten antamisessa epäilyksenalaisille tiloille. Rajoittavat määräykset edellyttäisivät kaikkien eläinten ja tavaroiden, jotka voivat levittää tautia, luettelointia ja siirtorajoituksia. Toimenpiteet 3

4 voisivat koskea myös muita tiloja kuin niitä, missä tautia epäillään olevan, jos olisi aihetta epäillä niitä viruksen saastuttamiksi. Epäilytapauksissa voitaisiin asettaa myös väliaikainen tarkkailuvyöhyke, jossa eläinten ja tavaroiden luettelointia ja siirtorajoituksia noudatettaisiin alueen tiloilla, joissa on taudille alttiita eläimiä. Taudille alttiiden eläinten siirtoja voitaisiin rajoittaa määräajaksi myös laajemmalla alueella tai jopa koko jäsenvaltion alueella. Jos epidemiologiset tiedot osoittavat taudin esiintymisen todennäköiseksi, myös ennaltaehkäisevät eläinten hävittämiset olisivat mahdollisia. Niistä olisi kuitenkin etukäteen informoitava komissiota. - Suu- ja sorkkatautia epäiltäessä tai taudinpurkauksen varmistuttua, eläimistä olisi otettava säännösten mukaisesti näytteitä niin taudin varmistamiseksi, virustyypin tunnistamiseksi kuin epidemiologisen selvityksen perustaksi. Laboratoriotesti olisi tehtävä kansallis issa laboratorioissa, jotka voisivat olla usean jäsenvaltion yhteisiä. - Suu- ja sorkkataudin esiintymisen varmistuttua kaikki tilalla olevat taudille alttiit eläimet olisi hävitettävä viipymättä ja niiden ruhot käsiteltävä niin, ettei tartunta leviä edelleen. Ensisijaisesti ruhot tulisi hävittää renderöintilaitoksessa, mutta myös niiden hautaaminen tai polttaminen olisi mahdollista sillä edellytyksellä, että ympäristö- ja kansanterveysnäkökohdat otettaisiin huomioon. Uhanalaisten lajien tai rotujen kohdalla olisi kuitenkin mahdollista poiketa eläinten hävittämistä koskevista säännöistä. Myös tartunnalle herkistä eläimistä peräisin olevat tuotteet olisi jäljitettävä ja käsiteltävä. - Suu- ja sorkkataudin esiintymisen varmistuttua olisi tartunnan leviäminen estettävä muiden kuin suu- ja sorkkataudille herkkien eläinten siirtojen yhteydessä. Säännökset eivät kuitenkaan edellyttäisi automaattista näiden eläinten, erityisesti hevosten ja koirien, hävittämistä. - Suu- ja sorkkataudin esiintymisen yhteydessä taudin leviäminen olisi estettävä tartuntatiloilta asianmukaisten puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteiden avulla. - Taudinpurkausten yhteydessä olisi tehtävä kattava epidemiologinen selvitys ja selvityksen tuloksista olisi säännöllisesti informoitava komissiota ja muita jäsenvaltioita. - Suu- ja sorkkataudin esiintymien ympärille olisi perustettava suoja- ja valvontavyöhykkeet. Näillä vyöhykkeillä sijaitsevilla tiloilla kaikkien taudille alttiiden eläinten määrät olisi laskettava, eläinten terveydentila tarkistettava ja eläinten liikkumista rajoitettava. Myös näiden tilojen eläimistä saatavien tuotteiden (liha, maito, sperma jne.) osalta olisi käyttö - ja kuljetusrajoituksia. Samoin tiloilla tuotetun rehun, heinän ja oljen markkinoille saattaminen olisi kiellettyä. Suoja- ja valvontavyöhykkeet voitaisiin lakkauttaa vasta sen jälkeen, kun viimeisestä taudinpurkauksesta olisi kulunut määrätty aika ja vyöhykkeellä olisi toteutettu taudin seurantatutkimukset. - Ehdotuksessa korostetaan jäsenvaltioiden valmiutta suu- ja sorkkataudin taudinpurkausten torjumiseksi. Jäsenvaltioissa olisi oltava valmiussuunnitelmat, joissa varmistetaan komentoketjut. Valmiussuunnitelmissa olisi varauduttava heti alusta alkaen pahimman vaihtoehdon varalle (runsaasti tapauksia, useita virustyyppejä, agro terrorismi). Jäsenvaltioiden olisi toteutettava säännöllisesti valmiusharjoituksia. Eri jäsenvaltioiden olisi pidettävä myös yhteisiä harjoituksia. Olennaisena osana valmiutta olisivat jäsenvaltioissa perustetut asiantuntijaryhmät ja taudinpurkausten yhteyksissä perustettavat taudintorjuntakeskukset. - Suu- ja sorkkataudin ennaltaehkäisevät rokotukset olisivat edelleen kiellettyjä kaikissa jäsenvaltioissa. Taudinpurkausten yhteydessä olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa hätärokotuksia. Hätärokotukset tulisivat olemaan entistä tärkeämpi osa taudintorjuntatoimenpiteitä. Ehdotuksen mukaisesti heti ensimmäisen taudinpurkauksen yhteydessä olisi aloitettava hätärokotusten suunnittelu. Näin varmistettaisiin se, että rokotukset voidaan aloittaa nopeasti, jos epidemiaa ei 4

5 saataisi haltuun muilla keinoin. Hätärokotukset voitaisiin toteuttaa kahdella eri tavalla, joko suojarokotuksina tai estorokotuksina. Suojarokotuksilla tarkoitettaisiin sellaisia rokotuksia, joilla pyritään estämään taudin leviäminen ilmateitse tai muutoin sellaisille tiloille, joiden eläimet pyritään pitämään hengissä epidemian ja rokotusten jälkeen. Estorokotuksilla tarkoitettaisiin rokotuksia, jotka annetaan hävittämistoimenpiteiden yhteydessä, niin että voidaan vähentää taudin leviämispainetta sellaisen tartunta-alueen ulkopuolelle, jossa eläimet on tarkoitus hävittää rokotusten jälkeen. - Hätärokotusten edellytyksenä olisivat tarkat suunnitelmat, jotka pääsääntöisesti hyväksyttäisiin etukäteen elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Kiireellisissä tapauksissa jäsenvaltio voisi kuitenkin aloittaa rokotukset itsenäisesti ja rokotussuunnitelma käsiteltäisiin ja mahdollisesti muutettaisiin jälkikäteen. Hätärokottamista voisi esittää jäsenvaltio, jossa tauti on todettu tai jäsenvaltio, johon epidemia uhkaa levitä. Myös komissio voisi tehdä aloitteen hätärokotusten aloittamisesta, jos tautiepidemia ei ole hallinnassa ja se uhkaa levitä edelleen. - Hätärokotusten jälkeen rokotusalueilla vaadittaisiin lukuisia toimenpiteitä, kuten eläinten siirtorajoituksia ja tiloilla tehtäviä terveystarkastuksia mukaan lukien serologiset tutkimukset. - Epidemian jälkeen suu- ja sorkkatautivapaan aseman uudelleen saavuttaminen riippuisi siitä, onko taudin torjunnassa käytetty rokotuksia vai ei. Samaan aikaan ehdotuksen käsittelyn kanssa käydään keskusteluja Maailman eläintautijärjestön (OIE) keskuudessa siitä, milloin maa katsotaan suu- ja sorkkataudista vapaaksi. Säännöstöllä on erittäin suuri merkitys eläimistä saatavien tuotteiden maailmanlaajuisen kaupan kannalta. - Ehdotuksessa on myös tarkat ohjeet suu- ja sorkkataudin diagnostisoinnista sekä laboratorioiden hyväksymisestä ja tarkastuksista. - Hätärokotuksiin varustauduttaisiin yhteisellä rokotevarastolla, mutta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus perustaa myös kansallisia varastoja. Suu- ja sorkkatauti Suu- ja sorkkatauti on erittäin tarttuva sorkkaeläinten virustauti. Taudilla ei ole merkitystä kansanterveyden kannalta, mutta sen poikkeuksellisen taloudellisen merkityksen vuoksi se mainitaan ensimmäisenä Maailman eläintautijärjestön OIE:n luettelossa A. Taudin tyypillisiä oireita ovat syömättömyys, kuume, apatia ja rakkulamuodostus. Rakkuloita esiintyy suun limakalvoilla ja sorkissa. Etenkin lampailla oireet voivat olla lieviä. Tartunnan saaneet eläimet levittävät virusta kaikissa eritteissään ja tauti leviää myös ilman välityksellä. Kuolleisuus ei välttämättä ole suurta. Taloudelliset tappiot aiheutuvat alentuneesta tuotannosta. Tauti on myös erittäin tuskallinen tartunnan saaneille eläimille. Osa tartunnan saaneista eläimistä jää tartunnan oireettomiksi kantajiksi ja edelleen levittäjiksi. Taudinaiheuttajaviruksia on useita eri tyyppejä eikä yhdelle virustyypille saavutettu vastustuskyky suojaa toista virustyyppiä vastaan. Virus on hyvin kestävä ulkoisia olosuhteita vastaan. Maailman eläintautijärjestön OIE:n mukaan suu- ja sorkkatautia esiintyi vuonna eri maassa. Tautiepidemioita oli useissa eteläisen Afrikan, Etelä-Amerikan ja Lähiidän maissa sekä Koreassa. Euroopassa suu- ja sorkkatautia oli viimeksi vuonna 2001 Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Irlannissa. KANSALLINEN KÄSITTELY Eläinlääkintäjaosto

6 6 Maatalous- ja elintarvikejaosto ja Suu- ja sorkkataudin asiantuntijaryhmä KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Suomessa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto on määrännyt suu- ja sorkkataudin helposti leviäväksi eläintaudiksi vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta antamassaan päätöksessä (1346/1995). Suu- ja sorkkataudin vastustamisesta on annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös 5/EEO/1996, joka joudutaan uudistamaan ehdotetun direktiivin täytäntöönpanon vuoksi. TALOUDELLISET VAIKUTUKSET Direktiiviehdotus Ehdotettu direktiivi vahvistaisi kaikissa jäsenvaltioissa toteutettavaa valmiutta suu- ja sorkkataudin leviämisen estämiseksi, mikä lisää taudin ennaltaehkäisevään torjuntaan käytettäviä varoja, mutta toisaalta pienentää riskiä hallitsemattomien ja laajojen tautiepidemioiden aiheuttamista kuluista. Vuonna 2001 hyväksytty sikaruttodirektiivi ja nyt valmisteilla oleva suu- ja sorkkatautidirektiivi korostavat jäsenmaissa noudatettavaa valmiutta torjua taudinpurkaukset. Valmiuteen kuuluu niin ajan tasalla oleva riittävä lainsäädäntö, selkeät toimintaohjeet kriisien varalta, taudintorjuntaan varattu riittävä välineistö ja muut resurssit kuin myös säännöllisesti toteutettavat valmiusharjoitukset. Valmius eläintautien torjuntatoimenpiteisiin edellyttää lisäpanostusta niin lainsäädännön valmisteluun kuin myös kentällä tapahtuvaan toimintaan. Vuoden 2001 epidemia Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001 todettu suu- ja sorkkatautiepidemia osoitti, että taudinpurkauksilla on suuret taloudelliset vaikutukset, ei pelkästään karjankasvattajille vaan myös koko maaseutuyhteisölle. Arvioiden mukaan viljelijöille maksettujen korvausten ja muiden maksujen summaksi tulee 1,4 mrd puntaa (2,13 mrd. euroa), epidemian hävittämisen aiheuttamat toimenpiteiden kustannuksiksi 1,3 mrd puntaa (1,98 mrd euroa), muiden julkisten sektorin kustannuksiksi 0,3 mrd puntaa (0,46 mrd euroa). Maanviljelylle ja elintarviketuotannolle epidemia aiheutti 0,6 mrd punnan (0,91 mrd euroa) nettokustannukset ja matkailulle 4,5-5,4 mrd (6,85-8,22 mrd euroa) punnan tulonmenetykset. Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön arvioiden mukaan taloudelliset nettovaikutukset olivat alle 0,2 % bruttokansantuotteesta (eli alle 2 mrd puntaa). Yhteisön maksamat korvaukset epidemiasta kärsineille maille vuonna 2002 olivat 400 milj. euroa (Irlanti 2,7 milj. euroa, Ranska 3,3 milj. euroa, Alankomaat 39 milj. euroa ja Yhdistynyt kuningaskunta 355 milj. euroa). Yhteisön lainsäädännön mukaan korvauksia maksetaan 60 % muun muassa eläinten, maidon ja rehujen hävittämisestä sekä desinfektiotoimenpiteistä. Taloudelliset vaikutukset eivät rajoittuneet pelkästään niihin jäsenvaltioihin tai alueisiin, jossa tautia todettiin, vaan kaikkiin jäsenvaltioihin niin ennalta ehkäisevien taudintorjuntatoimenpiteiden kuin kolmansien maiden asettamien kaupan rajoitteiden muodossa.

7 7 MUUT MAHDOLLISET ASIAAN VAIKUTTAVAT SEIKAT Eläinlääkintöpäälliköiden kokouksessa komissio esitteli ehdotuksen. Ehdotus on komissiolle tärkeä ja se on myös yksi Kreikan puheenjohtajakauden pääasioita. Kreikka pyrkii saamaan ehdotuksen hyväksytyksi puheenjohtajakaudellaan. Ehdotus on käyty läpi yksityiskohtaisesti viisi eri kertaa kokoontuneessa eläinlääkintöasiantuntijoiden työryhmässä ( , , , , ja ). Jäsenvaltiot ovat pitäneet ehdotusta hyvänä ja yksityiskohtaisena ja monet jäsenvaltiot ovat korostaneet mahdollisuutta joustaviin suu- ja sorkkataudin torjuntatoimenpiteisiin. Keskeisimmäksi keskusteluaiheeksi työryhmäkokouksissa on noussut hätärokotukset, erityisesti päätöksenteko rokotusten aloittamisesta, hätärokotetuista eläimistä saatujen tuotteiden (liha) käyttämisestä elintarvikkeeksi ja EU:n ulkopuolisten maiden suhtautuminen tähän asiaan. Monet jäsenvaltiot ovat korostaneet sitä, että tartunnan saaneiden eläinten hävittäminen tulee heillä jatkossakin olemaan ensisijainen taudintorjuntatoimenpide, kun taas toisissa jäsenvaltioissa kansalaisten suhtautuminen eläinten joukkoteurastuksiin on hyvin kriittinen. Työryhmässä on keskusteltu myös hätärokotusten jälkeen tehtävien kartoitusten määrästä ja luonteesta ennen kuin maa voidaan luokitella jälleen vapaaksi suu- ja sorkkataudista. Lisäksi on paljon keskusteltu yksityiskohdista, kuten eläinten siirroista epidemian eri vaiheissa ja rokotusten yhteydessä. Monet jäsenvaltiot haluavat nähdä keskustelujen perusteella tehtävän uuden version ehdotuksesta ennen lopullista kannan määritystään.