Päätös. Nro 224/2015/1 Dnro ESAVI/232/04.08/2013. Annettu julkipanon jälkeen ASIA

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Päätös Nro 224/2015/1 Dnro ESAVI/232/04.08/2013 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Boliden Harjavalta Oy:n hakemus Porin kuparielektrolyysin ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamiseksi, Pori HAKIJA Boliden Harjavalta Oy PL PORI Y-tunnus: ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE puh fax Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 2 (97) ASIA... 1 HAKIJA... 1 LAITOKSEN SIJAINTI... 7 HAKEMUKSEN VIREILLETULO... 7 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 7 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 7 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET... 7 Ympäristöluvat ja päätökset... 7 Tarkkailu... 8 Käyttö, päästö- ja kuormitustarkkailu... 8 Orsivesitarkkailu... 8 Vesistötarkkailu... 8 Kalataloudellinen tarkkailu... 8 Muut asian käsittelyyn vaikuttavat päätökset ja viranomaismääräykset... 8 Vesilain mukaiset luvat... 8 Teollisuusalueen muiden yhtiöiden ympäristöluvat... 8 Vakuutukset... 9 Hallintajärjestelmät... 9 ALUEEN KAAVOITUS... 9 Maakuntakaava... 9 Yleiskaava... 9 Asemakaava TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Toiminnan sijaintipaikka Yleistä Yleiskuvaus jätevesien purkuvesistöstä Alueen hydrologia ja geologia Suojelualueet Vesistön kuormitus, tila ja käyttökelpoisuus Maaperän tila Pohja- ja orsiveden tila Orsivesi Pohjavesi Ilman laatu Porin kaupungin alueella tehty ilmanlaadun seuranta Bioindikaattoritutkimukset HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA Taustaa Tuotanto ja prosessit Yleistä... 23

3 3 (97) Tuotantomäärät Raaka-aineet ja kemikaalit Kuparielektrolyysi Elektrolyytin liuospuhdistus Jalometalliosasto Veden hankinta ja viemäröinti Vedenhankinta Viemäröinti Liikenne- ja liikennejärjestelyt Polttoaineet ja niiden varastointi Energiankulutus Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Energiatehokkuus TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Kuormitus vesiin ja viemäriin Kaupungin viemäriverkko Viemärit V1-V Päästöt ilmaan Yleistä Trof-konvertterin poistokaasut Seleenin kiertoilmauunin poistokaasut Elektrolyysihallin yleisilmanvaihto Melu ja tärinä Päästöt maaperään (estäminen) Toiminnassa syntyvät jätteet Jätteiden hyödyntäminen Poikkeuksellisten tilanteiden aikana syntyvät päästöt ja jätteet TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutus pintavesiin Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Vaikutus ilmaan Melun ja tärinän vaikutukset TARKKAILU Yleistä Käyttötarkkailu Alueen yhteinen vesijakeiden käyttötarkkailu Yhtiön oma vesijakeiden käyttötarkkailu Päästötarkkailu... 49

4 4 (97) Alueen yhteinen vesijakeiden kuormitustarkkailu Ilmaan johdettavien päästöjen päästötarkkailu Melun tarkkailu Jätteiden käsittelyn seuranta ja tarkkailu Vaikutusten tarkkailu Ilmanlaadun yhteistarkkailu Vesistön yhteistarkkailu Orsi- ja pohjavesien tarkkailu Raportointi Laadunvarmistus POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskinarviointi Yleistä Kuparielektrolyysin allastaso Liuosten purkaus- ja lastausasema/väkevän rikkihapon varastosäiliö Hydratsiinin (levox) pumppuasema Laite- ja kemikaalivarasto (vanha nikkelisuolatehdas) Rikkidioksidiasema (suuronnettomuusvaara) Kuparinpoistoelektrolyysi Autoklaavi Nestekaasuasema Jalometalliosaston rikkidioksidisäiliö Vetyperoksidiasema Seleeniliuoksen lastauspaikka Happiasema Toimet onnettomuuksien estämiseksi ja toimet onnettomuustilanteiden aikana LUVANHALTIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Kalatalousvelvoitteet ja muut toimenpiteet Haittojen ja vahinkojen korvaaminen MERKINTÄ LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen Hakemuksesta tiedottaminen Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan vastine ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Kuormitus vesiin ja viemäriin... 71

5 5 (97) Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätehuoltoa koskevat yleiset määräykset Jätejakeiden luokittelu Jätteeksi luokitellut raaka-aineet Varastointia koskevat määräykset Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Muut päästöjä ja riskejä vähentävät määräykset Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Kirjanpito ja raportointi Kalatalousmääräys Toiminnan lopettamista koskevat määräykset RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten yleiset perustelut Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Kuormitusta vesiin ja viemäriin koskevien määräysten perustelut Päästöjä ilmaan koskevien määräysten perustelut Melua ja tärinää koskevien määräysten perustelut Jätehuoltoa koskevan yleisen määräyksen perustelu Jätteiden luokittelua koskevien määräysten perustelut Jätteeksi luokiteltuja raaka-aineita koskevien määräysten perustelut Varastointia koskevien määräysten perustelut Häiriötilanteita ja muita poikkeuksellisia tilanteita koskevien määräysten perustelut Muita päästöjä ja riskejä vähentäviä määräyksiä koskevat perustelut Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailua koskevien määräysten perustelut Kirjanpitoa ja raportointia koskevien määräysten perustelut Kalatalousmääräystä koskeva perustelu Toiminnan lopettamista koskevan määräyksen perustelu VASTAUS LAUSUNNOISSA ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Luvan voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen lainvoimaisuus Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta Päätös Perustelu SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 94

6 6 (97) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Jäljennös päätöksestä Ilmoitus päätöksestä Ilmoittaminen kuntien ilmoitustaululla ja lehdissä MUUTOKSENHAKU LIITTEET... 97

7 7 (97) LAITOKSEN SIJAINTI Boliden Harjavalta Oy:n Porin tehdas sijaitsee Porin kaupungin Metallinkylän kaupunginosassa, Kokemäenjoen rannassa, Outokumpu Oyj:n omistamalla kiinteistöllä, jonka kiinteistörekisteritunnus on Teollisuusalueen kokonaispinta-ala on 116 ha, josta rakennuspinta-alaa on noin 17 ha. Laitoksen käyntiosoite on Kuparitie 5, PORI. HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n 1 momentti ja 2 momentin kohta 1) sekä 55 Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 :n 1 mom kohta 2 c) ja 2 d). Luvan tarkistushakemuksen jättämisen ajankohdasta ( ) on määrätty Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antamassa lupapäätöksessä (dnro LSY-2002-Y-268, nro 37/2005/1). Toiminta on teollisuuspäästödirektiivin (IED, 2010/75/EU) tarkoittamaa direktiivin liitteen 1 kohtien 2.5.b) ja 2.5.a) perusteella. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 5 :n 1 momentin kohta 2 c) ja 2 d). TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET Ympäristöluvat ja päätökset Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle antama Porin kuparielektrolyysin toiminnan jatkamista ja laajentamista koskeva ympäristölupa (nro 37/2005/1, dnro LSY-2005-Y-268) Vaasan hallinto-oikeuden Boliden Harjavalta Oy:lle antama päätös (nro 07/0337/1, dnro 00178/06/5102), jossa hallinto-oikeus on muuttanut edellistä. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu-konsernin Porin yhtiöille antama ympäristölupa (nro 26 YLO, dnro LOS-2001-Y ) koskien kuparielektrolyysilaitoksen rakennustöiden yhteydessä syntyvien pilaantuneiden maiden käsittelyä ja loppusijoitusta Outokumpu-konsernin Porin tehdasalueelle

8 8 (97) Tarkkailu Käyttö, päästö- ja kuormitustarkkailu Orsivesitarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloudellinen tarkkailu Turun ja Porin lääninhallituksen antama päätös (nro 102 YSP) koskien ilmaan johdettavien päästöjen ja niiden vaikutuksia ilman laatuun tarkkailusta. Lounais-Suomen ympäristökeskukselle esitetty jokeen johdettavan kuormituksen tarkkailusuunnitelma perustuen vesiylioikeuden antamaan päätökseen (nro 259/1994, dnro 1993/119). Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama lausunto (dnro VARELY/1625/07.00/2010) Luvata Pori Oy:n ja kupariteollisuusalueen vesistökuormituksen tarkkailun muutoksesta. Hakemuksen täydennyksenä on esitetty päivätty käyttö, päästöja kuormitustarkkailusuunnitelma päätöksen yhteydessä hyväksyttäväksi. Lounais-Suomen ympäristökeskukselle esitetty suunnitelma orsivesien tarkkailusta. Suunnitelmaa on päivitetty ja Varsinais-Suomi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama päätös (dnro VARELY/28/07.00/2010) Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Varsinais-Suomen ja Hämeen työ- ja elinkeinokeskusten elokuussa 2007 antamat päätökset (dnro 1274/5723/07 ja dnro 732/5723/07) Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksymiseksi. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat päätökset ja viranomaismääräykset Vesilain mukaiset luvat Teollisuusalueen muiden yhtiöiden ympäristöluvat Länsi-Suomen vesioikeuden antama vesilain mukainen päätös (nro 28/1977B) koskien veden johtamista Outokumpu Oy:n Porin tehtaille (vedenottolupa). Lupa on Luvata Pori Oy:n nimissä. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Outokumpu-konsernin Porin yhtiöille (Outokumpu Poricopper Oy, Outokumpu Pori Tube Oy, Outokumpu Research Oy) antama toiminnan jatkamista koskeva ympäristölupa (nro 36/2005/1, dnro LSY-2002-Y-322).

9 9 (97) Etelä-Suomen aluehallintoviraston Luvata Pori Oy:lle antama yhtiön kuparivalimon suodinlaitoksen käyttöastetta koskevan määräyksen muuttamista koskeva päätös (nro 2/2011/1, dnro ESAVI/599/04.08/2010). Päätöksen käsittämä toiminta kuuluu nykyään Aurubis Finland Oy:lle. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Stratum Oy:lle (nyk. Turun Kovakromi Oy) antama pintakäsittelylaitoksen toiminnan jatkamista koskeva ympäristölupa (nro 38/2005/1, dnro LSY-2005-Y-269) koskien pintakäsittelylaitoksen toiminnan jatkamista. Porin kaupungin ympäristölautakunnan Fortum Energiatalo Oy:lle antaman ympäristölupa, joka koskee polttoaineen jakeluaseman sijoittamista tehdasalueelle. Vakuutukset Yhtiöllä on lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus If-vahinkovakuutusyhtiössä (sopimusnumero ). Hallintajärjestelmät Yhtiöllä on seuraavat voimassa olevat sertifikaatit ISO 9 001:2008 (laatujohtamisjärjestelmä), ISO :2004 (ympäristöjohtamisjärjestelmä), OHSAS :2007 (työterveys ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä) ja ISO :2011 (energiahallintojärjestelmä). ALUEEN KAAVOITUS Maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut Satakunnan maakuntakaavan, joka on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä (taltionumero 904). Tehdasalue on maakuntakaavassa merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (t1), jolle saa sijoittaa merkittäviä, vaarallisia kemikaaleja valmistavia tai varastoivia laitoksia. Lisäksi osa aluetta kuuluu maakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön (kh, alue numero , Outokumpu Oy:n tuotantolaitokset ja asuntoalue). Merkinnällä en-z osoitetaan vähintään 110 kv:n sähköverkkoon kuuluvat sähköasemat / uudet sähköasemat. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Yleiskaava Porin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kantakaupungin yleiskaavan Varsinainen tehdasalue on yleiskaavassa merkitty (T/kem) eli teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi (T), jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos (kem). Aluetta ympäröi Turvatekniikan keskuksen (Tukes) määrittämä konsultointivyöhyke. Suunniteltaessa riskille alttiiden toimintojen sijoittamista vyöhykkeelle tulee palo- ja pelastusviranomaiselle sekä Turvatekniikan keskukselle varata

10 10 (97) mahdollisuus lausunnon antamiseen (kem). Lisäksi osa aluetta on merkitty S- 2:ksi (alue, jonka omaleimainen luonne tulee säilyttää). Asemakaava Kupariteollisuusalueella on voimassa asemakaava ( , 45 Metallinkylän kaupunginosa kortteli 14), joka on tullut voimaan Asemakaavassa varsinainen tehdasalue on merkitty merkinnöillä T, t1 ja t2. Teollista toimintaa tukevia alueita on merkitty myös tunnuksella t3. TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Toiminnan sijaintipaikka Yleistä Yleiskuvaus jätevesien purkuvesistöstä Tehdasalue sijaitsee Porissa Kokemäenjoen rannassa. Joen toinen puoli on Ulvilan kaupungin aluetta. Alueen kokonaispinta-ala on 116 ha, josta rakennuspinta-alaa on 17 ha. Tehdasaluetta ympäröi pientalovaltainen kaupunkiympäristö. Alue rajoittuu etelässä Tampereentiehen, jonka eteläpuolella meluvallin takana on Harmaalinnan pientaloalue. Tehdasalueen länsipää on viljelyksessä olevaa peltoa. Lännessä alue rajoittuu Ulvilantiehen, jonka takana on Mikkolan ostoskeskusalue (Itäkeskus) ja Mastojentiehen, jonka toisella puolella on Sampolan kerrostalolähiö. Pohjoisessa alue rajoittuu Koivistonluodon ja Metallinkylän pientaloalueisiin ja idässä Kokemäenjokeen. Lähin luonnontilaisen kaltainen metsäalue on Ulvilan puolella oleva Saarenluodon virkistysalue. Tehdasalueen läheisyydessä sijaitsevat Metallinkylän, Sampolan, Väinölän, Koivistonluodon ja Harmaalinnan-Kartanon asuinalueet. Metallinkylän asuinalue rajoittuu etelässä tehdasalueeseen. Sampola ja Väinölä ovat kerrostalovaltaisia asuinalueita. Koivistonluoto ja Harmaalinna-Kartano ovat pientalovaltaisia asuinalueita. Ulvilan kaupungin puolella tehtaiden lähiympäristö on haja-asutusaluetta. Ulvilan puolella lähin taajama, Mynsterin asuinalue, sijaitsee yli kilometrin päässä tehdasalueesta. Koko Metallinkylän korttelin ympäristö on erittäin rakennettu. Tehdasalueen ympäristössä asuu yhteensä noin ihmistä. Tehdasalueen ulkopuolella sijaitsevat lähimmät asuinrakennukset ovat noin 200 metrin päässä tehdasrakennuksesta. Tehdasaluetta rajaavan Kokemäenjoen toisella puolella Ulvilan alueella on virkistysaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on keskimäärin noin km 2. Kokemäenjoen virtaamat Harjavallan voimalaitoksen kohdalla ovat vuosina , ja olleet seuraavat:

11 11 (97) Alueen hydrologia ja geologia Taulukko 1: Kokemäenjoen virtaamat vuosina Virtaama (m 3 /s) vuosina Ylin virtaama (HQ) Keskiylivirtaama (MHQ) Keskivirtaama (MQ) Keskialivirtaama (MNQ 39,7 46,7 45 Alin virtaama (NQ) 2,0 32 Kokemäenjoen veden laatua kuvaavat parametrit olivat kesäkaudella vuonna 2009 keskimäärin seuraavat: hapen kyllästysaste >80 %, ph 6,9 7,4, kokonaisfosfori 0,02 0,05 mg/l, kokonaistyppi 0,6 1,0 mg/l, klorofyllipitoisuus 6 19 µg/l ja kemiallinen hapenkulutus (CODMn) 9 10 mg/l. Jokiveden nikkelipitoisuus vaihteli välillä 2,6 9,1 µg/l, kromipitoisuus 0,4 2,1 μg/l, kuparipitoisuus 1,9-6,7 μg/l, ja alumiinipitoisuus μg/l. Kokemäenjoen veden yleislaatu on viime vuosina ollut keskimäärin tyydyttävä, mutta huonompiakin tilanteita esiintyy joen keski- ja alaosalla. Veden laatu heikkenee ajoittain selvästikin hajakuormituksen takia laatuluokan laskiessa tällöin välttäväksi. Happitilanne pysyy hyvänä. Kokemäenjoen suistoalue on mataloitunut ja rehevöitynyt maan kohoamisen ja joen kuljettaman kiintoaineksen vaikutuksesta. Pihlavanlahden pohjukan vesi on lähes kokonaan peräisin Kokemäenjoesta, minkä seurauksena se on sameaa ja runsasravinteista. Lisäksi sähkönjohtavuus on alhaisempi kuin merialueella, joten jokiveden leima alueella on vahva. Jokisuulla fosforipitoisuudet ovat noin kolminkertaisia puhtaaseen murtoveteen verrattuna, typen osalta ero on jopa viisinkertainen. Kohde rajautuu idässä Kokemäenjokeen. Tehdasalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin tärkeä pohjavesi-alue on usean kilometrin etäisyydellä tehdasalueelta länteen sijaitseva laaja Karjarannan pohjavesialue. I-luokan pohjavesialue Haistila-Ravani sijaitsee noin 4 km päässä tehdasalueelta kaakkoon. Kokemäenjoen vettä ei käytetä talousvetenä, vaan Porin juomavesi tulee Harjakankaan tekopohjavesilaitokselta sekä vähäisemmässä määrin kahdesta pohjavedenottamosta. Lukkarinsannassa noin 5 km:n päässä alajuoksuun sijaitsee kuitenkin Porin Veden varavedenottamo. Orsivettä alueella purkautuu suoraan Kokemäenjokeen rannan ns. tihkuvyöhykkeen ja avo-ojien kautta. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan alueen orsivedestä poistuu kuitenkin yli 90 % Kokemäenjokeen viemäreiden kautta. Kokemäenjoki laskee mereen noin 17 km:n etäisyydellä tehtaasta. Alueella ei sijaitse muita pintavesistöjä. Alueen maasto on tasaista ja viettää loivasti Kokemäenjoen suuntaan. Maanpinnan korkeus on tasolla noin +4,70 +5,80. Varsinaisella tehdasalueella maapohja on nostettu rakennusmaalla tasolle noin +5,5 +6,0. Maaperässä on luonnontilaisilla alueilla pintahumuksen alla noin 1 metrin paksuinen silttikerros ja sen alla 4 25 metrin paksuinen pehmeä koheesiomaakerros. Tiiviin ja kantavan pohjamoreenin pinnan syvyys maanpinnasta

12 12 (97) vaihtelee 5 25 metriin. Koheesiomaan ja moreenin välissä on hiekkakerros, ja moreenin alla hiekkakiven pinta. Kuva 1: Teollisuusalueen maaperän kerrosjärjestys vuonna 2001 tehdyn selvityksen perusteella. Tehdasalueella savi- ja silttikerroksen päällä on orsivesikerros, jonka pinta on noin 0,5 0,8 m syvyydessä luonnon maanpinnasta, Kokemäenjoen tasoa korkeammalla. Saven alapuolinen, varsinaisen pohjavesivyöhykkeen muodostava hiekkakerros ja osin savikerros ovat pohjaveden kyllästämiä. Pohjaveden pinta on 3 5 m syvyydessä maanpinnasta tasolla noin m. Pohjavesi on paineellista ja se liikkuu lähinnä koheesiomaan alla olevissa paremmin vettä johtavissa kerroksissa. Pohjavedellä ei oleteta olevan hydraulista yhteyttä tehdasalueen pintatäyttömaahan eikä orsiveteen. Orsiveden alueellinen virtaus on kohti Kokemäenjokea. Se poistuu alueelta valtaosin poisjohdettavien jäte- ja kuivatusvesien mukana viemäreitä pitkin Kokemäenjokeen, eli samaan paikkaan mihin loppuosakin orsivedestä suotautuu. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan alueella muodostuu orsivettä m 3 /a, josta yli 90 % poistuu viemäreiden kautta. Teollisuusalueen 2004 raportoidulla vedenkulutuksella m 3 /a laskien orsivettä oli jätevesilinjojen vedestä noin 0,3 %. Hakemuksessa todetaan, että tehdasalueella on tällä hetkellä käytössä monitoroituun luontaiseen puhdistumiseen perustuva orsiveden riskinhallinta. Lisäksi kohteessa on suoritettu pienimuotoista orsiveden suojapumppausta (noin 5 m 3 /d). Myös elektrolyysin alueella olevissa orsivesikaivoissa olevia vesiä tulisi pumpata nykyistä enemmän prosessiin. Nykyisellään kuparielektrolyysin orsivesikaivosta 2 pumpataan noin 5 m 3 /d Kokemäenjokeen (Cu 4 23 mg/l, Ni 3 13 mg/l, As 0,1 mg/l). Alustavan kvalitatiivisen riskitarkastelun perusteella orsiveden haitta-aineiden joki- ja meriympäristölle aiheuttamat riskit ovat hakemuksen mukaan hyväksyttäviä. Lisäksi orsiveden haitta-aineet muodostavat vain pienen osan teollisuusalueen jäteveden haitta-aineiden kokonaismäärästä. Näin ollen orsiveden erilliskäsittelyyn pitoisuuksien pienentämiseksi ei liene perusteita, vaan monitoroidun luontaisen puhdistumisen arvioidaan riittävän kohteessa riskinhallintamenetelmäksi.

13 13 (97) Suojelualueet Vesistön kuormitus, tila ja käyttökelpoisuus Laitoksen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Kokemäenjoen suistossa laitosalueen vesien purkupaikan alapuolella sijaitsee Natura-alue (FI ), joka sisältyy Natura verkostoon luontodirektiiviin perustuvana SCI-alueena ja lintudirektiiviin perustuvana SPA-alueena. Kokemäenjoen suistossa sijaitsee edellisen kanssa pääosin päällekkäin lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva alue (LVO020072). Teollisuusalueen itäpuolella joen toisella puolella noin 0,5 km päässä sijaitsee rakennetun kulttuuriympäristön kohde: Harjunpäänjoen kulttuurimaisema. Veden yleislaatu jokialueella on nykyisin tyydyttävä. Heikoimmillaan veden laatu on ollut 1970-luvun alkuvuosina, jolloin se oli ajoittain jopa huono. Veden laadun parantumista tapahtui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta yleistila pysyi edelleen välttävänä. Ratkaiseva muutos ajoittui vuoteen 1985, jolloin yläpuolisella reitillä loppui kahden selluloosatehtaan toiminta. Kuormituksen väheneminen näkyi välittömästi happitilanteen parantumisena ja metsäteollisuuden jätevesien leiman vähentymisenä. Myös ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi 1970-luvun alkuun verrattuna. Kokemäenjokeen kohdistuva metallikuormitus on 1970-luvun puolivälin jälkeen pienentynyt merkittävästi. Esimerkiksi nikkelikuormitus oli vuonna 1977 keskimäärin noin 75 kg/d ja 2000-luvulla noin 5 kg/d. Joen metallikuormitus keskittyy nykyään Harjavallan ja Porin seuduille. Määrällisesti eniten Kokemäenjokeen johdetaan kuparia ja nikkeliä, mutta vähäisempiä määriä vesistöön joutuu myös lyijyä, kromia, kadmiumia, elohopeaa ja uraania. Suurimmat kuormittajat ovat Harjavallan suurteollisuusalue ja Porin kupariteollisuusalue. Kupari- ja nikkelikuormitus ovat jääneet viime vuosina vuosituhannen vaihdetta pienemmiksi. Kadmiumia, lyijyä, arseenia ja elohopeaa jätevesissä on erittäin vähän. Raskasmetallit eivät aiheuta veden laadun kannalta ongelmia, koska pitoisuusnousut ovat vesistössä vähäisiä. Esimerkiksi kuparipitoisuus (tilastoitu pistekuormitus 10,5 kg/d) nousi joessa laskennallisesti vuoden 2008 keskivirtaaman (343 m 3 /s) aikana vain 0,4 μg/l. Kiintoaineeseen sitoutuneet metallit sedimentoituvat herkästi ja voivat aiheuttaa sitä kautta suurempaa haittaa vesistössä kerääntymällä pohjalietteeseen, jonka laatua seurataan erikseen. Alumiinin, natriumin ja sulfaatin kuormitus on raskasmetallikuormitusta runsaampaa. Alumiinia on jokivedessä savisameuden takia ajoin hyvin runsaasti. Natriumin ja sulfaatin kuormitukset ovat lisääntyneet Harjavallan kemikaalitehtaan käynnistyttyä vuonna Sulfaattikuormitus kohottaa jokiveden sulfaattipitoisuutta keskivirtaamalla noin 2 mg/l, kun aseman 35 keskipitoisuus oli vuonna 2008 noin 18 mg/l.

14 14 (97) Kokemäenjokeen kohdistuva pistemäinen ravinne- ja happea kuluttava kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt merkittävästi. Fosforikuormitus ja biologisesti happea kuluttava kuormitus olivat 2000-luvulla keskimäärin vain kymmenesosa 1970-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Typpikuormituksen taso oli pudonnut vastaavana aikana noin 40 %. Pistekuormitus on edelleen laskenut 2000-luvulla erityisesti jokivarren pienten yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lakkauttamisen ja jätevesien Porin Luotsinmäen jätevedenpuhdistamolle johtamisen seurauksena. Hajakuormituksen aiheuttama typpikuormituksen Kokemäen valuma-alueella on arvioitu olevan keskimäärin noin kg/d ja fosforikuormituksen noin kg/d. Kokemäenjoen fosforipitoisuudet ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä selvästi, kun tarkastellaan maaliskuun ja elokuun vuosien pitoisuuksia luvun alussa pitoisuutta on saatu vielä hieman alenemaan ja talvella on yläjuoksulla alitettu jo 20 µg/l raja. Fosforipitoisuuden aleneminen tasolta 60 µg/l tasolle 20 µg/l on vaatinut noin 800 kg/d vähenemän fosforikuormituksessa. Vuonna 2009 fosforin pistekuormitus oli koko Kokemäenjoen vesistöalueella yhteensä vain noin 107 kg/d. Kokemäenjoen veden yleislaatu oli vuonna 2012 keskimäärin tyydyttävä. Happitilanne pysyy nykyisin hyvänä. Lähinnä hajakuormituksesta johtuen veden laatu heikkenee ajoittain ja laatuluokka laskee välttäväksi. Voimakkaiden ylivalumien aikana vesi on sameaa, runsasravinteista ja hygieenisesti likaantunutta. Oleellinen parannus virkistyskäytön kannalta on ollut myös se, että metsäteollisuuden jätevesien aiheuttamat maku- ja hajuongelmat ovat lähes hävinneet varsinaiselta jokialueelta. Pääsääntöisesti Kokemäenjoen pintasedimentin metallipitoisuudet ovat laskeneet tarkkailuvuosien ( ) aikana, mutta Äetsän ja Harjavallan alapuolella kehitys on ollut toisenlainen. Äetsän alapuolella elohopeapitoisuus on kohonnut voimakkaasti vuoden 1995 jälkeen. Harjavallan patoaltaassa kupari-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat kohonneet voimakkaasti vuoden 1995 jälkeen ja lyijypitoisuus lievemmin. Lammaistenlahdella ovat nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet kohonneet voimakkaasti vuoden 1991 jälkeen. Pintasedimentin metallipitoisuuksien voimakas kasvu kuormituksen pienentymisestä huolimatta johtunee sedimenttien liikkeistä. Vanhat sedimentit ovat syystä tai toisesta liikkuneet pintaan. Pintasedimentin metallipitoisuus ylitti vesistöalueen yläjuoksulla sijaitsevan Liekoveden tason ja ns. luonnontason vuonna 2005 voimakkaimmin teollisuusalueen alapuolella Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella, missä kupari-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet olivat kymmenkertaisia sekä Äetsän alapuolella, missä elohopeapitoisuus oli satakertainen nykyiseen verrattuna. Porin kupariteollisuusalueen aiheuttama metallipitoisuuksien nousu on hakemuksessa esitetyn arvion mukaan vuosina kuparin osalta Kokemäenjoen keskivirtaamatilanteessa merkityksetön ja keskialivirtaamatilanteessa pieni kohtalainen. Nikkelipitoisuuden laskennallinen nousu on merkityksetön sekä keskivirtaama- että keskialivirtaamatilanteessa. Myös kromi- ja sinkkipitoisuuksien laskennalliset nousut ovat merkityksettömiä

15 15 (97) keskivirtaamatilanteessa (MQ 0,004 µgcr/l, 0,04 µgzn/l) ja keskialivirtaamatilanteessa (MNQ 0,02 µgcr/l, 0,2 µgzn/l). Kupariteollisuusalueen alapuolella sedimentin kuparipitoisuus on ollut tarkkailuvuosina 2010 (25 mg/kg) ja 2005 (noin 40 mg/kg) selvästi eliöille haitatonta pitoisuutta kuvaavan PNEC-tason alapuolella (makean veden sedimentissä 87 mg/kg ka). Merialueen sedimenteistä määritetyt kuparipitoisuudet alittivat selvästi PNEC-tason (676 mg/kg ka). Kokemäenjoen suistossa korkein mitattu kuparipitoisuus vuonna 2010 oli 150 mg/kg. Voimakkaasti säännöstellyssä Kokemäenjoessa virtaukset ja sedimentaatioolot muuttuvat ja vanhat sedimentit saattavat lähteä liikkeelle, jolloin sedimentin metallipitoisuudet vaihtelevat suuresti. Maaperän tila Tehdyissä maaperäselvityksissä tehdasalueella on todettu olevan vanhan toiminnan pilaamaa maata (18 maanläjitysaluetta). Normaalitilanteessa kyseisen pilaantuneen maan ei arvioida aiheuttavan riskiä. Maansiirtotöiden yhteydessä muodostuvat maamassat tutkitaan ja ohjataan asianmukaiseen käsittelyyn. Kupariteollisuusalueella on aiemmin sijainnut mm. nikkelielektrolyysi. Tehdasalueella on laajemmin seurattu erityisesti orsivesien pitoisuuksia, mitkä heijastavat maaperän pilaantuneisuutta.

16 16 (97) Kuva 2: Kromin, kadmiumin ja arseenin pitoisuudet tehdasalueen maaperässä vuonna 2001 tehdyn selvityksen perusteella.

17 17 (97) Kuva 3: Kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet tehdasalueen maaperässä v 2001.

18 18 (97) Päästöistä maaperään ja pohjaveteen on saatu uutta tietoa alueelta tehdyn orsiveden haitta-aineiden sekä raaka-, orsi- ja jäteveden haitallisten ja vaarallisten aineiden selvityksen yhteydessä touko-elokuussa Yhdeksästä orsivesiputkesta (OV1, OV5, OV8-13 ja OV15) otetuista vesinäytteistä analysoitiin metallit ja yli 200 orgaanista yhdistettä. Metallien pitoisuudet olivat tässäkin selvityksessä käytetyillä menetelmillä samalla tasolla kuin aiemmassa tarkkailussa. Selvityksessä käytetyt vedenlaatukriteerit ylittyivät kadmiumilla, koboltilla, kuparilla, nikkelillä ja sinkillä. Orgaanisia haitta-aineita todettiin vain vähän. Vedenlaatukriteerit ylittäviä orgaanisten aineiden pitoisuuksia esiintyi vain orsivesinäytteessä OV12 vinyylikloridilla (140 µg/l) ja dikloorieteeneillä (95,1 µg/l). OV12 Vna STM Vna 1022/2006 (3 461/2000 (1 1040/2006 (2 dikloorieteenit 95,1 µg/l - 25 (4 vinyylikloridi (kloorieteeni) 140 µg/l) 0,50 0,15 1) Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (STM 461/2000) 2) Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006); muutettu: Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta (Vna 341/2009); Pohjaveden ympäristönlaatunormi. 3) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006); muutettu Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (868/2010) 4) 1,2-dikloorieteeni Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu-konsernin Porin yhtiöille antamassa ympäristöluvassa koskien elektrolyysin laajennuksen yhteydessä kaivettavien pilaantuneiden maa-ainesten läjitystä, todetaan elektrolyysirakennuksen alueella havaituista pitoisuuksista seuraavaa: Rakennusalueen maaperästä ja alueelle läjitetyistä maakasoista otettiin syksyllä 2000 maanäytteitä 53 pisteestä. Näytteiden metallien kokonaispitoisuudet vaihtelivat seuraavasti: kupari mg/kg, sinkki mg/kg, lyijy mg/kg ja nikkeli mg/kg. Voimakkaasti pilaantuneeksi luokiteltuja maita todettiin alueelle läjitetyissä maakasoissa sekä paikoin pintamaassa. Maakasojen alapuolisesta maasta ja läheiseltä peltoalueelta otetuissa näytteissä ei todettu kohonneita metallipitoisuuksia. Pohja- ja orsiveden tila Orsivesi Kupariteollisuusalueelle on asennettu 15 orsivesiputkea ja 4 pohjavesiputkea, joista on otettu vesinäytteitä ja analyysituloksia on 1990-luvulta alkaen. Tarkkailu aloitettiin vuonna 1999 ensin yhdeksästä, ja sitten lyhyenä jaksona vuoden 2001 lopulta alkaen 15:sta orsivesiputkesta kerran kuukaudessa tehdyin mittauksin. Vuoden 2002 puolivälistä lähtien alueen orsivettä on tarkkailtu viidestä edustavasta orsivesiputkesta (orsivesiputket OV1, OV5, OV8, OV9 ja OV15). Samalla on varmistettu putkien toimivuus. Putket on tyhjennetty seisoneesta vedestä ennakkoon. Näytteitä on otettu kaksi kertaa vuodessa ja analysoitavat komponentit ovat olleet Cu, Zn, Ni, Cr, Co, Pb, As,

19 19 (97) Se, Cd sekä ph ja sähkönjohtavuus. Pohjavesiputket eivät kuulu säännöllisen tarkkailun piiriin. Niissä ei ole havaittu kohonneita metallipitoisuuksia. Vuosina suoritetusta tarkkailuista orsivesiputkista (OV1, OV5, OV8, OV9 ja OV15) saatuja tuloksia on verrattu pohjaveden ympäristölaatunormeihin (Vna 341/2009), talousveden laatuvaatimuksiin ja suosituksiin (STM 461/2009) sekä vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden ympäristölaatunormeihin (pintavedet, Vna 868/2012). Tarkkailutulosten mukaan orsiveden pitoisuudet ovat tiettyjen metallien (Co, Cu, Ni ja Zn) osalta joissakin putkissa 1 2 kertaluokkaa suurempia kuin jäteveden, joten orsiveden osuus näiden metallien kokonaisvesistökuormituksesta saattaa ajoittain olla jollakin jätevesilinjalla jopa %. Metallien tarkkailutuloksien trenditarkastelun perusteella metallipitoisuudet orsivedessä ovat enimmäkseen laskussa. Haitallisten aineiden tutkimuksessa yhdessä orsivesipisteessä havaittu vinyylikloridipitoisuus (140 µg/l) laimenee Luvata Pori Oy:n hakemuksessa esitetyn perusteella huomattavasti viemäreissä tehdasvedellä, jolloin vinyylikloridin pitoisuus Kokemäenjokeen johdettaessa 0.42 µg/l alittaa selvästi haitattoman pitoisuustason (PNEC) makealle vedelle 77 µg/l ja merivedelle 7,7 µg/l. Dikloorieteenin pitoisuus (95 µg/l) laimenee viemärissä tehdasvedellä pitoisuuteen noin 0,3 µg/l, jolloin jokeen menevä pitoisuus alittaa haitattoman pitoisuustason (PNEC) 9,12 µg/l makealle vedelle ja merivedelle 0,91 µg/l. Viemäreistä mitatut pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Yhdessä jätevesinäytteessä (JV3) havaittu öljyhiilivetyjen (C10 C40) pitoisuus 1,6 mg/l on haitatonta vesistölle, sillä mineraaliöljyn (C15 C50) pitoisuustaso, jolla ei ole havaittu vaikutuksia (NOEL) on 100 mg/l vesikirpuille ja kaloille. Orsiveden laatua on selvitetty laajasti vuonna Metalleista erityisesti kadmiumin, koboltin, kuparin, nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät yhdessä tai useammassa orsivesiputkessa pohjaveden ympäristölaatunormin (Vna 341/2009). Nikkelin pitoisuudet ylittivät myös pintaveden ympäristölaatunormin (Vna 868/2010) ja talousveden laatuvaatimuksen (STM 461/2000) orsivesiputkissa OV5, OV8, OV9 ja OV15. Orsivesiputkissa OV10, OV11 ja OV13 pohjaveden ympäristölaatunormi ylittyi vain sinkin osalta. Orsivesiputkessa OV1 ei todettu edes PNEC aqua -arvojen ylityksiä. Orsivesiputkessa OV12 on myös selvästi pohjaveden ympäristölaatunormin ylittäviä pitoisuuksia vinyylikloridia ja dikloorieteeniä. Selvityksessä on arvioitu, ettei orsiveden orgaanisten haitta-aineiden merkittävää kulkeutumisriskiä tutkimusalueen ulkopuolelle tällä hetkellä ole.

20 20 (97) Kuva 4: Tehdasalueen orsi- ja pohjavesikaivojen sijainti. Orsiveden virtaussuunta Geologian tutkimuskeskus on vuonna 2002 tehnyt alueelle orsiveden virtausmallin. Mallin vesitaseen perusteella voidaan arvioida toisaalta kuivatusrakenteisiin ja toisaalta alueelta Kokemäenjokeen tihkuvan orsiveden määrä. Alueella muodostuu orsivettä m 3 /a. Optimoiduin muuttuja-arvoin toteutetun mallin perusteella alueella muodostuvasta orsivedestä purkautuu ojiin ja muihin orsivesivyöhykkeeseen ulottuviin kuivatusrakenteisiin yhteensä noin 99 % alueella muodostuvasta orsivedestä ( m 3 /a). Vain noin 6 % sadannasta imeytyy orsivesivyöhykkeeseen. Myös muodostuva orsivesi kerääntyy kuivatusrakenteisiin tehokkaasti. Orsiveden virtausnopeus on kuitenkin yleisesti ottaen alhainen. Orsiveden keskimääräisellä virtausnopeudella etenevät haitta-aineet kulkeutuvat kymmenessä vuodessa korkeintaan parikymmentä metriä Teollisuusalueen salaojat, kanaalit ja sadevesiviemärit keräävät valtaosan teollisuustontilla muodostuvasta orsivedestä teollisuusviemärijärjestelmään ja vaikuttavat orsiveden virtaussuuntaan ja haitta-aineiden kulkeutumiseen. Alueella muodostuvasta orsivedestä vain jotakin prosentteja tihkuu suoraan Kokemäenjokeen. Kuivatusrakenteet vaikuttavat myös orsiveden virtausnopeuteen. Orsiveden virtaus suuntautuu kuivatusrakenteiden johdosta pilaantuneimpien maa-alueiden läpi. Näin kuivatusrakenteiden kautta tehdasviemäriin päätyy orsiveteen liuenneita metalleja. joiden päästöjä ei teollisuusprosesseissa nykyisin synny. Kuivatusjärjestelmin ja pumppauksin voidaan tehokkaasti koota pilaantunutta orsivettä ja siten vähentää päästöjä Kokemäenjokeen.

21 21 (97) Orsiveden suojapumppaus Boliden Harjavalta Oy:n hallinnoiman entisen nikkelisuolatehtaan kuivatuspumppauksen vaikutusta on vuonna 2001 valmistuneessa selvityksessä arvioitu seuraavasti: Kuivatuspumppauksia käytetään myös keräämään saastunutta orsivettä. Suolatehtaan orsivesikaivoista on vuoden 1999 alusta lähtien pumpattu suoraan elektrolyysiin metallipitoista orsivettä vuodessa noin 700 m 3. Alkuaikoina näin saatiin talteen nikkeliä jopa 0,75 kg/vrk. Vuoden 2000 aikana kerätyn seuranta-aineiston perusteella elektrolyysiin kierrätetyn nikkelin määrä on ollut 0,04 0,07 kg/vrk. Kuva 5: Boliden Harjavalta Oy:n hallinnoiman entisen nikelisuolatehtaan kuivatuspumppauksen sieppausalue GTK:n vuonna 2002 tekemän mallin mukaan. Sieppausvaikutus ulottuu olemassa olevien tietojen mukaan tehdasalueen pahiten pilaantuneille maa-alueille. Pohjavesi Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin tärkeä pohjavesi-alue on usean kilometrin etäisyydellä tehdasalueelta länteen sijaitseva laaja Karjarannan pohjavesialue. Tehdasalueella savi- ja silttikerroksen päällä on orsivesikerros. Saven alapuolinen, varsinaisen pohjavesivyöhykkeen muodostava hiekkakerros ja osin savikerros ovat pohjaveden kyllästämiä. Pohjaveden pinta on 3 5 m syvyydessä maanpinnasta tasolla noin m. Pohjavesi on paineellista ja se liikkuu lähinnä koheesiomaan alla olevissa paremmin vettä johtavissa kerroksissa. Pohjavedellä ei oleteta olevan hydraulista yhteyttä tehdasalueen pintatäyttömaahan eikä orsiveteen.

22 22 (97) Ilman laatu Porin kaupungin alueella tehty ilmanlaadun seuranta Bioindikaattoritutkimukset Energiantuotanto ja liikenne ovat suurimmat ilmanlaatuun vaikuttavat tekijät Porissa. Teollisuuden päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotannon määriin. Suurteollisuuden sekä energiantuotannon päästöt vuonna 2013 olivat SO 2: t, NOx: t, hiukkaset: 80 t sekä CO 2: t. Kupariteollisuusalue ei lukeudu merkittävimpiin päästölähteisiin. Porin kaupungin ja teollisuuden yhteinen ilmanlaadun mittausjärjestelmä käsittää yhteensä neljä mittausasemaa. Kaksi niistä on sääasemia yksi keskusta-asema ja yksi tausta-asema. Mitattavat kaasumaiset tai kiinteät epäpuhtaudet ovat hiilimonoksidi, pienhiukkaset, hengitettävät hiukkaset, otsoni, rikkidioksidi sekä typenoksidit. Sääasemilta saadaan informaatiota tuulen suunnasta, ja nopeudesta sekä ilman lämpötilasta, ilmanpaineesta ja kosteudesta. Valtioneuvoston antaman ilmasuojeluasetuksen (38/2011) raja- tai kynnysarvot eivät ole ylittyneet millään Porissa mitattavalla parametrilla viime vuosina, eivätkä myöskään valtioneuvoston päätöksen (480/96) mukaiset ilmanlaadun ohjearvot. Valtioneuvoston päätösten (480/96 ja 38/2011) ilmanlaatuohjearvo sekä rajaarvo eivät ole ylittyneet Porissa hengitettävien hiukkasten osalta. Keväthiukkaspitoisuudet ovat suoraan verrannollisia kaukokulkeutumiseen, katupuhtaanapidon onnistumiseen keväällä sekä säätilaan, lähinnä sadantaan. Hengitettäviä hiukkasia mitattiin Itätullissa. Pienhiukkasia (PM2,5) mitataan Itätullissa. Pienhiukkasten vuosikeskiarvolle on annettu raja-arvo 25 µg/m 3, joka ei ole ylittynyt. Vuosikeskiarvo oli 5µg/m 3 vuonna Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaalin julkaisemana ilmanlaatuindeksinä ilmaistu ilmanlaatu on ollut vuonna 2013 seuraava: Taulukko 2: Ilmanlaatuindeksin mukainen ilmanlaatu Porissa vuonna Ilmanlaatuindeksin jakauma (%) Hyvä 16 Tyydyttävä 39 Välttävä 32 Huono 10 Erittäin huono 3 Porin Harjavallan alueen ilman laadun vaikutuksia metsäympäristössä on seurattu bioindikaattorimenetelmillä vuonna 1990 perustetuilla pysyvillä havaintoalueilla km 2 laajuisella alueella. Metsäsammalien metallipitoisuuksissa on sekä nousevia että laskevia suuntauksia. Seuraavien metallien pitoisuudet ovat nousseet vuosien 2001 ja 2007 välillä: kupari, rauta, vanadiini, kadmium, arseeni ja elohopea. Sen

23 23 (97) sijaan nikkeli- ja kromipitoisuudet ovat laskeneet. Sinkin, lyijyn ja titaanin pitoisuuksien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Yleisesti ottaen metsäsammalissa etenkin kuparin, nikkelin, kadmiumin ja arseenin pitoisuudet olivat korkeita voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla. Raskasmetallien korkeat pitoisuudet mm. häiritsevät maaperäeliöiden toimintaa ja ovat haitallisia mykoritsasienille. Porissa ja Ulvilassa on mitattu korkeahkoja kuparipitoisuuksia ( mg/kg), korkeahkoja nikkelin pitoisuuksia (11 50 mg/kg, Meri-Pori) ja korkeahkoja sinkin pitoisuuksia ( mg/kg). Myös lyijyn, elohopean ja seleenin pitoisuudet Porissa ovat korkeahkot. Kuparin ja muiden kuparin kanssa samaan faktoriin sijoittuneiden metallien (rauta, nikkeli, kromi ja kadmium) pitoisuudet neulasissa olivat korkeita Porin-Harjavallan tutkimusalueella. HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA Taustaa Tuotanto ja prosessit Yleistä Porin kupariteollisuusalue on kokonaisuudessaan aiemmin kuulunut Outokumpu-konserniin. Toiminta on pilkkoutunut vuosien varrella siten, että alueella toimivat seuraavat ympäristöluvanvaraiset yritykset: Boliden Harjavalta Oy, Luvata Pori Oy, Aurubis Finland Oy, Cupori Oy, Outotec (Finland) Oy ja Turun Kovakromi Oy. Kupariteollisuusalueen kiinteistön omistaa Outokumpu Oyj, mutta alueella toimivat yritykset omistavat osaltaan rakennukset ja toimivat vuokraamillaan määräaloilla. Porin kuparielektrolyysi aloitti toimintansa vuonna 1941 kapasiteetilla t/a katodikuparia. Tämän jälkeen toimintaa on laajennettu useaan otteeseen ja tuotannon pullonkauloja on poistettu. Vuoden 1995 laajennuksen jälkeen laskennalliseksi kapasiteetiksi tuli t/a katodikuparia. Laitoksen kapasiteettia on parannettu modernisoimalla ja parantamalla olemassa olevaa prosessia. Merkittävämpänä muutoksena on ollut siirtyminen siemenlevytekniikasta kestokatoditekniikkaan vuonna Muutoksilla on saatu nostettua laitoksen kapasiteetti t/a katodikuparia. Boliden Harjavalta Oy:n Porin kuparielektrolyysi puhdistaa elektrolyyttisesti Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan sulatolta tulevat kuparianodit, joiden kuparipitoisuus on noin 99,3 %, puhtaiksi kuparikatodeiksi, joiden kuparipitoisuus on noin 99,998 %. Laskennallinen tuotantokapasiteetti on t/a katodikuparia. Sivutuotteina valmistetaan muun muassa kultaa, hopeaa, seleeniä, nikkelisulfaattia ja kuparisulfaattia. Nämä erotetaan useiden puhdistusprosessivaiheiden jälkeen elektrolyysissä käytettävästä liuoksesta ja elektrolyysialtaiden pohjalle laskeutuvasta sakasta.

24 24 (97) Puunsuoja-aineena käytetyn CCA:n valmistus liuospuhdistamossa on lopetettu vuoden 2010 loppupuolella. Kuparin poiston toisesta vaiheesta jäljelle jäävä kupariarsenidisakka kuljetetaan Harjavaltaan kuparisulaton prosessiin. Tuotantomäärät Raaka-aineet ja kemikaalit Yhtiön tuotantokapasiteetti ja tuotantomäärät tuotteittain ovat olleet seuraavat: Taulukko 3: Yhtiön Porin kuparielektrolyysin tuotantomäärät vuosina Tuotantomäärät /t/a) Katodikupari Kuparisulfaatti Nikkelisulfaatti Hopea Kulta Kuparitelluridi Seleeni Pt/Pd-rikaste <1 <1 <1 <2 <2 CCA-suola ( ) Tuotanto lopetettu Katodituotannon laskennallinen kapasiteetti on t/a. Muiden tuotteiden osalta kapasiteetit riippuvat käsiteltävien anodien laadusta, joka vaihtelee sulatolla käytettävän raaka-ainepohjan mukaan. Kuparielektrolyysin pääraaka-aine on Harjavallan sulatolta tuotava anodikupari. Tämän lisäksi raaka-aineena käytetään kuparirouhetta. Boliden Harjavalta Oy ei enää käytä raaka-aineena kromihappoa, eikä käsittele liuoksia, joissa on korkea kromipitoisuus. Tuotannossa käytetään apuaineena useita kemikaaleja, kuten rikkihappoa, tioureaa, luuliimaa, suolahappoa, happea, rikkidioksidia, nestekaasua, typpihappoa ja vetyperoksidia. Toiminta luokitellaan kemikaalilainsäädännön mukaisesti laajamittaiseksi teolliseksi käsittelyksi. Taulukko 4: Kemikaalien ja raaka-aineiden käyttömäärät v Kemikaalien ja raaka-aineiden käyttömäärät (t/a) Anodikupari Kromihappo Kuparirouhe Rikkihappo Rikkidioksidi Vetyperoksidi Suolahappo Natriumtetraboraatti Natriumkarbonaatti Luuliima Tiourea <10 <10 <10 <10 10 Hydratsiinihydraatti <10 <10 <10 <10 30 Happi

25 25 (97) Yleisenä periaatteena liuosten varastoinnissa on, että kaikki varastosäiliöt on varustettu ylivuodoilla sisäiseen kierrätykseen. Elektrolyyttiä on kaikkiaan noin t kuparielektrolyysin prosessialtaissa ja säiliöissä. Väkevälle rikkihapolle on oma varastosäiliö (35 m 3 ). Suolahappo ja typpihappo kuljetetaan ja varastoidaan tyyppihyväksytyissä konteissa. Näiden varastointipaikka on sisätiloissa käyttökohteen läheisyydessä. Rikkidioksidi on varastoitu (15 m 3 /30 t) kuljetussäiliöön, jolle on erityinen paikka ulkotiloissa. Alue on suoja-aidattu ja kameravalvonnassa. Vetyperoksidi varastoidaan ulkotiloissa valumavallilla varustetussa (30 m 3 ) säiliössä. Nestemäinen happi on varastoitu happiasemalle, jonka tilavuus on 20 m 3. Kemikaalien varastointimäärät on hakemuksen liitteenä olevassa turvallisuusselvityksessä esitetty seuraavasti:

26 26 (97) Taulukko 5: Kemikaalien luokittelu sekä varastointi- ja käsittelymäärät. Kemikaali CAS Luokitus Varastointija käsittelymäärät (t) Arseenitrioksidi, arseenihapoke Carc.Cat.1;R45, T+; R28, 20 ja sen suolat C; R34, N; R50-53 Arseenivety F+;R12, T+; R26, Xn; <0,01 (1 R48/20, N; R50-53 Nestekaasu , F+, R12 Käyttö: 35 kg/h Elektrolyyttiliuos C; R35, Xn; R40, Xn; R /38, Xn; R /43, T; R45-23/25 Happi O, R8 30 Natriumkarbonaatti Xi, R36 5 (sooda) Natriumtetraboraatti Xn, R22 20 (booraksi) Hydratsiinihydraatti T; R10, R ,5 45 Kuparisulfaatin pentahydraatti Xn, R 22-36/ Natriummetabisulfiitti Xi; R /37 3 Nikkelisulfaatin , Xn; R /43 C; R35 25 monohydraatti Rikkidioksidi T; R23 C; R34 30 Rikkihappo (93 %) C; R35 75 Rikkihappo (70 %) , , Seleeni ja seleeniyhdisteet C; R35 T; R45-23/25 Xn; R / T; R23/25, R33 N; R Suolahappo (30 34 %) C; R Tiourea Xn ; R , N; R50/53 20 Typpihappo (60 %) C; R35 2 Vetyperoksidi (50 %) C; R34 50 Kuparipulveri Xn; R48/20, R51/53 25 Hopeanitraatti C; R34, R23/25, R50/53 0,2 Kuparitelluridi T; R23/25, R50/53 15 Pt-Pd -rikaste Xn, R20/22 0,05 1) häiriötilanteessa Näiden lisäksi elektrolyysissä käsitellään välituotteita, jotka sisältävät ainesosia, jotka on luokiteltu myrkyllisiksi, ärsyttäviksi tai haitallisiksi. Tällaisia välituotteita ovat esimerkiksi jalometalliosaston erilaiset liejut. 50 Kuparielektrolyysi Kuparianodit nostetaan junavaunuista nipuittain joko lämmitysaltaan kautta tai suoraan anodienkäsittelykoneelle, jossa anodit suoristetaan ja levyjen korvakkeet, joiden varassa anodit riippuvat virtakiskon päällä taivutetaan ja niiden alapinta jyrsitään kontaktikohdalta tasaiseksi. Lisäksi anodit punnitaan ja niiden paksuus mitataan usealta kohdalta. Valmistelun tarkoituksena on taata anodien tasainen fysikaalinen laatu ja hyvä kontakti virtakiskoon.

27 27 (97) Anodien käsittelykoneen läpäisseet kuparianodit ja haponkestävästä teräksestä valmistetut kestokatodit kuljetetaan elektrolyysialtaisiin siltanosturilla. Ne lasketaan valmiiksi jaoteltuina pestyihin altaisiin, allas täytetään elektrolyytillä ja lämpötila nostetaan asetusarvoon. Tuotantoryhmä kytketään virtapiiriin lämpötilan noustua yli 55 C:een. Katodien kasvuaika on 6 8 d, jonka jälkeen valmiit kuparikatodit irrotetaan kestokatodeista irrotuskoneessa (strippauskone) ja kestokatodit palautetaan elektrolyysialtaaseen. Katodien käsittelykoneella irrotetut katodikuparilevyt niitataan, niputetaan ja punnitaan sekä suoritetaan katodien laatuluokan määritys. Tämän jälkeen kuparikatodit ovat valmiita asiakkaille toimitettaviksi. Kokonaisjakson eli anodijakson pituus on 21 d eli kolme katodijaksoa. Tämän jälkeen käytetyt anodilevyt nostetaan altaista pois ja altaat tyhjennetään, kolataan ja pestään. Elektrolyysin anodiliejun poisto ja altaiden puhdistus tapahtuu manuaalisesti. Käytetyt anodit kuljetetaan nosturilla anodiromu- eli käytettyjen anodien käsittelykoneelle, jossa ne pestään sulatolle toimitusta varten. Käytetyt anodit pakataan nipuiksi tai nostetaan junavaunuihin riippuen siitä toimitetaanko ne Harjavallan sulatolle vai konsernin toiselle sulatolle Ruotsiin. Käsiteltyyn altaaseen anodinosturi tuo uudet anodit ja vastaavasti katodinosturi uudet kestokatodit. Näin edetään ryhmässä allas kerrallaan. Noston jälkeen altaat täytetään jälleen elektrolyytillä ja elektrolyytin lämmön noustua riittäväksi ryhmä kytketään virtapiiriin. Vuonna 2007 toteutettiin kuparielektrolyysin modernisointi eli siirtyminen kestokatoditekniikkaan siemenlevytekniikasta. Kestokatodilaitokseen siirtyminen mahdollisti pienemmän anodien välisen etäisyyden ja korkeamman virrantiheyden ilman PRC:tä (virran suuntaa käännetään). Muutos tehostaa katodituotantoa ja energiatehokkuutta. Anodien etäisyyden pienentäminen 98 mm:iin mahdollisti elektrodien määrän lisäämisen altaissa 31:stä 34:ään. Laskennallinen kapasiteetti laitoksen modernisoinnin jälkeen on t/a katodikuparia. Elektrolyysissä on yhteensä 782 betonista valmistettua ja polypropeenimuovilla vuorattua tai polymeeribetonista valmistettua tuotantoallasta, jotka on jaettu 28 allasryhmään. Altaiden liuostilavuus on yhteensä noin m 3 ja prosessissa oleva liuosmäärä kokonaisuudessaan on noin m 3. Ryhmien koko altaiden suhteen on vaihteleva. Altaat on jaettu niin kutsuttuun vanhaan osaan ja uuteen osaan ja molemmille ryhmille on omat tasasuuntaajansa. Anodit ja katodit on sijoitettu elektrolyysialtaissa vuoronperään niin että jokaisessa altaassa on 35 anodia ja 34 katodia. Jokainen allasryhmä voidaan oikosulkea sähköisestä piiristä allasnostojen ja puhdistusten ajaksi. Myös elektrolyytin kierto voidaan katkaista ryhmittäin. Katodeina käytetään noin kolmen millimetrin vahvuisia haponkestäviä kestokatodeja, joiden molemmilla pinnoilla on 0,94 m 2 :n suuruinen saostuspinta. Kupari saadaan liukenemaan anodeista ja saostumaan katodeille syöttämällä altaisiin tasavirtaa. Tasasuuntaajina on kaksi tasasuuntaajaa, joiden kummankin kapasiteetti on 56 ka/200 V. Tehollinen virrantiheys on A/m 2. Anodikuparin liuetessa kuparia jalommat aineet sekä osa

28 28 (97) muista epäpuhtauksista laskeutuu altaan pohjalle anodiliejuksi. Anodilieju käsitellään jalometalliosastolla. Osa epäpuhtauksista, kuten nikkeli ja arseeni, liukenevat elektrolyyttiin ja ne poistetaan liuospuhdistuksessa. Elektrolyyttinä altaissa on rikkihappopohjainen kuparisulfaattiliuos. Elektrolyytin kuparipitoisuuden tavoitteena on 55 g/l (53 57 g/l) ja rikkihapon (H2SO4) pitoisuus pyritään pitämään tasolla g/l. Liuoksen kuparipitoisuus pyrkii kohoamaan elektrolyysissä. Samoin käy liukenevista epäpuhtauksista nikkelille ja arseenille. Elektrolyyttiä on siksi puhdistettava jatkuvasti liuospuhdistamolla. Liuospuhdistuksessa poistuu liuospiiristä sulfaattia ja rikkihappoa, joiden korvaamiseksi elektrolyyttiin lisätään rikkihappoa (>93 %). Elektrolyyttiin syötetään jatkuvasti lisäaineita katodin saostumisen säätelemiseksi. Lisäaineina käytetään kloridin lisäksi luuliimaa (gelatiini) ja tioureaa. Tiourea ja luuliima sekoitetaan keskenään ja pumpataan sekoituksen jälkeen syöttösäiliöön. Syöttösäilöstä lisäaineseos pumpataan pienellä syötöllä kiertosäiliöihin ja sitä kautta altaille. Suolahappolisäys pumpataan erillisestä säiliöstä kiertosäiliöön. Elektrolyytin kloridipitoisuuden tavoitearvo altaissa on 50 mg/l. Kaikki lisäainesyötöt tehdään kontrolloidusti säädettävillä syöttöpumpuilla. Elektrolyytin lämpötilaa pidetään yllä sekä sähkö-, että höyryenergian avulla. Elektrolyysialtaisiin syötettävä elektrolyytti Elektrolyytin liuospuhdistus Kuva 6: Kuparielektrolyysi. lämmitetään höyryllä lämmönvaihtimien kautta eli elektrolyyttiä pumpataan jatkuvana kiertona kiertosäiliöltä lämmönvaihtimen läpi altaille ja altaiden ylivuodosta takaisin kiertosäiliöön. Itse elektrolyysialtaissa elektrolyytin sähkövastus kuluttaa sähköenergiaa, joka muuttuu lämmöksi. Optimilämpötila elektrolyytille elektrolyysialtaissa on C. Elektrolyytin pitämiseksi tasalaatuisena vesi ja happolisäykset tehdään vakiointisäiliöön, joka on jatkuvassa liuoskierrossa kiertosäiliöiden kanssa. Uusi elektrolyytti ja muiden osastojen liuokset pumpataan varastosäiliöön. Varastosäilöstä liuos pumpataan kirkastussuodatuksen läpi takaisin prosessiin. Prosessiin pumppaus suoritetaan vakiointisäiliön kautta. Liuospuhdistamolla puhdistetaan elektrolyytti eli sen tehtävänä on poistaa anodeista liuenneita epäpuhtauksia, kuten arseenia ja nikkeliä. Lisäksi