HAVAINTOJA KOTISIRKAN KASVATUKSESTA JA RUOKINNASTA

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA HAVAINTOJA KOTISIRKAN KASVATUKSESTA JA RUOKINNASTA TEKIJÄ: Lauri Piltonen

2 SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Luonnonvara- ja ympäristöala Koulutusohjelma/Tutkinto-ohjelma Agrologin tutkinto-ohjelma Työn tekijä Lauri Piltonen Työn nimi Havaintoja kotisirkan kasvatuksesta ja ruokinnasta Päiväys Sivumäärä/Liitteet 30/4 Ohjaajat Salla Ruuska, Heli Wahlroos Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Ylä-Savon ammattiopisto Peltosalmi, Laura Leinonen Tiivistelmä Suomessa hyönteisten tuottaminen ihmisten proteiinin lähteeksi sallittiin vuonna 2018, kun tulkintaa uuselintarvikelaista muutettiin. Hyönteistuotanto on Suomessa pieni muotoista ja tarvitsee paljon kehittämistä monessakin asiassa. Kehittämistä tarvitaan kasvatuksesta aina jalostukseen asti sekä tekniikkaa ja kasvatustapoja eri hyönteislajeille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata kotisirkan kasvattamista 70 litran kokoisessa muovisessa laatikossa. Lisäksi työssä käytettiin kolmea eri rehua kokeilumielessä pohtien niiden käytettävyyttä ja samalla kartoitettiin kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuskokeissa. Kasvatuskokeet tehtiin kahtena kokeena, jossa toisessa tehtiin esikoe, jonka tarkoituksena oli testata työsuunnitelmassa esitettyä koeasetelmaa käytännössä. Esikokeen aikana sirkat tuottivat kolme uutta sukupolvea, joiden avulla pääkoe aloitettiin tekemään. Pääkoe tehtiin isompana kokonaisuutena, johon kuului jokaista rehua kohden kolme kasvatusyksikköä, yhteensä yhdeksän kasvatusyksikköä. Kokeissa oli rajattu kasvatettavien kotisirkkojen määrä 50 yksilöön kasvatuslaatikkoa kohden. Opinnäytetyön kasvatuskokeet toteutettiin Ylä-Savon ammattiopiston Peltosalmen yksikössä. Kokeissa seurattiin lämpötilaa ja ilmankosteutta kasvatuslaatikoissa. Lämpötilan keskiarvo oli esikokeessa noin +30 astetta celsiusta (vaihteluväli astetta). Pääkokeessa lämpötilan keskiarvo oli noin +28 astetta celsiusta (vaihteluväli astetta). Esikokeessa ilmankosteuden keskiarvo oli noin 72 % (vaihteluväli %). Pääkokeessa ilmankosteuden keskiarvo oli noin 68% (vaihteluväli %). Kokeessa testattiin, voidaanko sirkkojen rehunkulutusta mitata punnitsemalla tarjottu rehu ja jäljelle jäänyt rehu, mutta tuloksia ei esitetä, sillä menetelmän tarkkuus ei ole riittävä luotettavien tulosten saamiseksi. Kotisirkoista otettiin märkäpainot yksilökohtaisesti lopetuksen jälkeen. Kotisirkoilla naaraat olivat noin % suurempia uroksiin nähden. Rehuxin rehulla syötetyillä painojen keskiarvot olivat suurimmat. Lisäksi kotisirkat kuivattiin ja otettiin kuivapainot, mutta niitä ei käsitellä opinnäytetyön tuloksissa liiallisen kuivatuksen vuoksi. Kuolleiden yksilöiden määrää kartoitettiin kasvatuskokeiden jälkeen. Tulokset osoittavat, että muovisessa kasvatuslaatikossa pystytään kasvattamaan kotisirkkoja, mutta opinnäytetyö ei anna vastausta siihen kuinka paljon yksilöitä sellaisessa pystytään kasvattamaan. Kasvatuskokeiden aikana mitattiin korkeita ilmankosteuksia ja huomioitiin hajuaistin avulla erilaisten kaasujen muodostumista suljetussa kasvatuslaatikossa. Korkea ilmankosteus ja kaasut ovat riskejä kotisirkan kasvattamisessa ja voivat johtaa kasvatettavien yksilöiden kuolemiseen. Lämpötilan keskiarvon ollessa +30 celsiusasteen tuntumassa takaa sirkalle tasaisen kasvun, liian alhainen lämpötila todennäköisesti laskee kasvunvauhtia. Rehujen vertailussa Rehuxin sirkkarehu nousi esiin molemmissa kokeissa, kun tarkasteltiin painojen keskiarvon kautta kotisirkkojen kokoa lopetuksen jälkeen. Kuolleita yksilöitä oli tullut eniten lisääntymisen aikana. Sirkkojen (hyönteisten) lisääntyminen perustuu suureen määrään jälkeläisiä, koska kuolleisuus on korkea. Kotisirkan kuivatukselle ei löytynyt verrannollista kuivatus aikaa ja tuloksia, jotta pystyttäisiin vertailemaan kokeiden tuloksia keskenään. Pääkokeessa lämpötilan keskiarvo tippui alle +30 celsiusasteen, joka vaikutti kotisirkkojen kasvunopeuteen. Avainsanat kotisirkka, kasvatus, ruokinta

3 SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study Natural Resources and the Environment Degree Programme Degree Program in Agriculture and Rural Development Author Lauri Piltonen Title of Thesis Observations about the breeding and feeding of the house cricket Date Pages/Appendices 30/4 Supervisor(s) Salla Ruuska, Heli Wahlroos Client Organisation /Partners Ylä-Savo Vocational College Peltosalmi, Laura Leinonen Abstract In Finland, the production of insects as a source of human protein was permitted in 2018 when the interpretation of the new Foodstuff Act was changed. Insect production is small in Finland and needs a lot of development in many areas. Development is needed from growing to breeding, as well as in techniques and in breeding techniques for different insect species. The purpose of this thesis was to try to grow a house cricket in a 70 liter plastic box. In addition, three different feeds were used in the experiment to consider their usability and at the same time to determine the number of dead individuals in breeding experiments. The experiments were carried out in two experiments, one in which a preliminary test was carried out to test the experimental set out in the work plan in practice. During the pre-trial, the house crikets produced three new generations, which were used in the main test. The main experiment was conducted as a larger entity, comprising three breeding units per feed, a total of nine breeding units. In the experiments, the number of house crikets to be bred was limited to 50 individuals per a breeding box. The Bachelor thesis was carried out in the Peltosalmi unit of the Ylä-Savo Vocational College. In the experiments, temperature and humidity were monitored in growing boxes. The average temperature in the pre-test was about +30 degrees Celsius (range degrees). In the main experiment, the average temperature was about +28 degrees Celsius (range degrees). In the preliminary experiment, the average humidity was about 72 % (range %). In the main experiment, the average humidity was about 68 % (range %). The test tested whether the feed intake of crikets can be measured by weighing the feed offered and the remaining feed, but the results are not shown, because the accuracy of the method is not sufficient to obtain reliable results. Wet weights were taken from the individual house crikets individually after slaughter. House criket females were approximately % larger than males. The average values of those fed with Rehux feed were the highest. In addition, they were dried and dry weights were taken, but they were not treated in the results of the thesis due to excessive drying. The number of dead individuals was mapped after growing experiments. The results show that the plastic breeding box can be used to increase the number of individual house crikets, but the thesis does not provide an answer to how many individuals can be grown in such. During the growing experiments, high humidity was measured and the formation of different gases in a closed growth box was observed by smelling. High humidity and gases are a risk to the growth of the house cricket and may lead to the death of individuals raised. Keeping the temperature at +30 degrees Celsius gives the house crikets a steady growth, a too low temperature is likely to decrease the growth rate. In feed comparisons, Rehux cricket fodder rose in both experiments when compared by the the average weight after slaughtering. The dead individuals had become the most during the reproduction. The proliferation of house crickets (insects) is based on a large number of species because of high mortality. Keywords House cricket, breeding, feeding

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KOTISIRKKA Ravinto Taudit ja loiset Pinheadista aikuiseksi KASVATUSKOKEET Esikoe Välikasvatus Pääkoe TULOKSET Esikoe Välikasvatus Pääkoe JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA LÄHTEET JA TUOTETUT AINEISTOT LIITE 1: KOTISIRKKOJEN HOITO-OHJEET LIITE 2: PUNAHELTTA RAVINTOAINESISÄLTÖ LIITE 3: OMASEKOITE RAVINTOAINESISÄLTÖ LIITE 4: REHUXIN RAVINTOAINESISÄLTÖ... 34

5 5 (34) 1 JOHDANTO Suomessa hyönteisiin liittyvää ruokinnallista tietoa löytyy julkisesti vähän, koska hyönteisten kasvatus on noussut vuonna 2018 uudelle tasolle eikä tietoa näin ollen ole olemassa. Suomi muutti Euroopan unionin uuselintarvikeasetuksen (2015/2283) tulkintaa (EUR-Lex 2015). Uuden tulkinnan mukaan alkaen sovelletaan täysimääräisesti uuselintarvikeasetusta, mikä mahdollistaa hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden myynnin ihmisravinnoksi (Luke 2015 b; Evira 2018, 4-5). Hyönteisalan tuotannossa on monella tapaa vielä paljon kehittämistä. Kehittämistä tarvitaan kasvatuksesta aina jalostukseen asti. Hyönteistuotantoalalla ei ole esimerkiksi kunnolla kiinnitetty huomiota rehujen sisältöön ja oikeantyyppisen rehun valmistamiseen. Ei esimerkiksi tiedetä kunnolla mitä kotisirkka pystyy parhaiten hyödyntämään ravinnokseen kasvaessaan nopeasti aikuiseksi yksilöksi. Lisäksi täytyy löytää oikeanlaisia rehu ratkaisuja, jotta sirkkojen ja ylipäätään hyönteisten tuotanto olisi ekologista. (Luke 2018.) Opinnäytetyössä tuotetaan tietoa sirkkojen kasvattamiseen. Työssä tehdään kaksi kasvatuskoetta, joidenka avulla pohditaan kasvatuselinympäristöä, kotisirkan hoitamista ja kasvattamista 70 litran kokoisessa muovisessa laatikossa. Ruokinnassa pohditaan käytettävien rehujen käytännöllisyyttä. Lisäksi kartoitetaan kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuksen aikana. Kasvatuskokeissa jokaiselle kasvatusyksikölle luodaan samanlainen elinympäristö lämpötilan, kosteuden ja käytettävien materiaalien avulla. Kasvatusyksiköille tehdään samanlainen päivittäinen hoitosuunnitelma, joka on luotu teorian pohjalta kotisirkoille. Kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuksen aikana pystytään seuraamaan rajaamalla kokeissa käytettävien yksilöiden määrää kasvatusyksiköissä. Ruokinnan osalta kokeessa käytetään kolmea erilaista rehua, joista kaksi on suoraan markkinoilta saatavia kotisirkoille sallittuja ja kolmas on omasekoitteinen rehu elintarvikesivuvirroista. Kolmen eri rehun käyttämisellä pyritään saamaan selville parhaimman rehun soveltuvuus sirkkojen kasvatukseen. Työn tilaajana on Ylä-Savon ammattiopisto, jolla on ollut pienimuotoista hyönteiskasvatusta Peltosalmen tiloissa. Tulevaisuudessa ammattiopisto haluaa järjestää liittyvää koulutusta hyönteisalalle. Työhön on saatu mukaan Savonia Grasshopper Oy, joka on uusi yritys hyönteiskasvatus alalla. Yritys haluaa kehittää omaa tietoansa ja osaamista alalla.

6 6 (34) 2 KOTISIRKKA Kotisirkka (Acheta domesticus) on vieraslaji ja peräisin Pohjois- Afrikasta (kuva 1). Se on kulkeutunut ihmisten mukana vuosien saatossa Suomeen. Sitä tavataan puutarhoilla, kaatopaikoilla ja ihmisten kodeissa. Aikuinen kotisirkka on noin 2 cm pitkä ja väriltään kullanruskea. (Markkula s. a.) Naaras on urosta % suurempi (Van Huis ja Tomberlin 2017). Aikuisen naaraan tunnistaa sen peräpäässä olevasta munan asettimesta (kuva 2), jollaista uroksella ei ole. Uros alkaa sirittämään sukukypsänä (Huldén 2015). KUVA 1. Kuusiviikkoinen kotisirkka. (Pekkarinen ) Sirkoilla on lajista riippuen 7-10 kehitysvaihetta, joiden aikana ne kehittyvät pinheadista nymphiksi ja siitä kohti aikuista yksilöä. Kehitysvaiheissa sirkka on vaillinainen, koska sillä ei ole selvää toukka-, kotelo- ja aikuisyksilövaihetta, kuten joillakin toisilla hyönteisillä. Sirkka on kuoriutuessaan pienen aikuisen näköinen yksilö. (Van Huis ja Tomberlin 2017).

7 7 (34) KUVA 2. Kotisirkkanaaraita ruokailemassa (Pekkarinen ) 2.1 Ravinto Kotisirkat pystyvät hyödyntämään monipuolista ravintoa kuten, kasviksia, viljoja tai jalostettuja elintarvikkeita. Niille voidaan syöttää erilaisia sivuvirtoja, kunhan ne ovat kasvisperäisiä. Kotisirkan kuten muidenkin hyönteisten täytyy saada syötetystä rehusta hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja sekä hivenravinteita elämiseen. (Luke 2017a.) Hiilihydraatteja hyönteiset tarvitsevat kitiinin muodostamiseen, rasvoja tarvitaan energian varastopaikoiksi ja solukalvojen rakenteisiin. Proteiineja tarvitaan kudosten rakennusaineiksi, joka vaikuttaa hyönteisten kasvu ja kehitysnopeuteen. Vielä erilaiset hivenravintoaineet kuten kivennäiset ja vitamiinit ovat tärkeitä hyönteisten kasvun ja kehityksen kannalta. (Luke 2017a.) 2.2 Taudit ja loiset Kotisirkoilla kuten monilla muillakin hyönteisillä on bakteeri-, virus-, sieni- ja loistauteja, mutta niitä ei ole tutkittu kovinkaan tarkasta. Kotisirkoilla ilmenevä densoviiruksiin kuuluva AdDNV on tappava virus, joka aiheuttaa kuoriutuneissa yksilöissä passiivisuutta ja pienikokoisuutta. Virus vaikuttaa keskisuoleen, kitiinikuoren kudokseen ja suola- ja vesitasapainoa säätelyä hoitaviin Malpighin putkiin. Ilmaantuessaan kasvatuslaatikkoon kyseinen virus yleensä aiheuttaa kasvatuslaatikossa olevien yksilöiden kuoleman kahdessa viikossa. Sienistä Metarhizium ansiopliea esiintyy kotisirkoilla, joka pahen-

8 8 (34) tuessaan aiheuttaa yksilön kuoleman. Kotisirkka pystyy estämään sienen leviämisen itsessään menemällä ns. kuumetilaan. Tähän edes auttaa kotisirkan mahdollisuus hakeutua kasvatuslaatikoissa paikkoihin, jossa se voi säädellä ruumiinlämpötilaansa. (Huldén 2015.) Kasvattamoissa on tärkeää huolehtia hygieniasta ja kasvatus tilojen puhtaudesta. Kasvatuksessa ilmankosteuden ja lämpötilan säätely on tärkeätä huomioida, koska korkeissa lämpötilakosteuksissa olosuhteet taudin aiheuttajille ovat otolliset. Myös kasvatuslaatikot täytyvät olla sopivan kokoisia kasvatettavien kotisirkkojen määrään nähden, koska taudit leviävät helposti ahtaissa oloissa. (Huldèn 2015; Van Huis ja Tomberlin 2017.) 2.3 Pinheadista aikuiseksi Kotisirkat kehittyvät omaa tahtiansa sukukypsiksi kasvatuspopulaatioissa. Yleensä yksilöiden välinen kehittyminen populaatiossa on noin kolmen ja kymmenen päivän välillä. Aikuiset yksilöt tunnistetaan kehittyneistä siivistä selässä. Aikuisia yksilöitä, joilla on siivet 40 kasvatuspäivän jälkeen, voi olla 60 % populaatiosta. (Van Huis ja Tomberlin 2017.) Parittelu alkaa 4 8 vuorokauden jälkeen siitä, kun kotisirkka on tullut sukukypsäksi. Naaras alkaa laskemaan munia tunnin jälkeen parittelusta. Naaraille luodaan kasvatuksessa alusta (kuva 3), johon ne voivat laskea munansa. Alustassa käytetään turvetta, multaa tai kookoskuitua, johon naaraan on luontaista laskea munansa. Muninta-astia kannattaa vaihtaa välillä uuteen riippuen munivien naaraiden määrästä, koska yksi naaras pystyy tuottamaan munia satoja kappaleita. Munittu astia siirretään kasvatushautomo huoneeseen. (Van Huis ja Tomberlin 2017.) KUVA 3. Kotisirkat muninta-astialla (Pekkarinen )

9 9 (34) Muninta-astian huonelämpötila kannattaa olla celsiusastetta ja ilmankosteus %. Myös muninta-astian materiaali täytyy olla sopivan kostea, koska munat ovat herkkiä kuivumiselle ja liian alhainen lämpötila voi aiheuttaa munien kehittymisen keskeytymisen. (Pekkarinen 2018). Sirkan muna on noin 1-2 millimetrin kokoinen (Huldén 2015). Pinheadit eli sirkan poikaset kuoriutuvat päivää muninnasta (Van Huis ja Tomberlin 2017). KUVA 4. Viikon ikäisiä poikasia eli nymfejä (Pekkarinen ) Pienikokoisilla poikasilla (kuva 4) on korkea kuolleisuus ensimmäisten elinviikkojen aikana, joten on tärkeää huolehtia niiden ympäristöstä ja tarpeista. Ruokinnassa on muistettava huomioida ruuan saamisen helppous, koska pinheadit eivät kulje pitkiä matkoja kuoriutumisastioistaan ensimmäisten elinpäivien aikana. Myös veden saanti on tärkeää, vaikka pinheadit hukkuvat helposti avoimeen veteen. Ratkaisuna on kosteana tarjoiltava rehu tai kostutettu kangas. (Van Huis ja Tomberlin, 2017; Pekkarinen, 2018.) Kotisirkan kasvatuksessa pinheadista aikuiseksi lämpötila kannattaa pitää noin +30 celsiusasteessa ja ilmankosteus laskea %:iin yksilöiden kasvaessa. Lämpötilan pitäminen tasaisena kasvatuksen ajan vähentää stressitekijöitä, ja ilmankosteuden laskemisen syynä on riski erilaisten tautien ja loisten kehittymiselle. (Van Huis ja Tomberlin 2017; Pekkarinen 2018.)

10 10 (34) 3 KASVATUSKOKEET Kasvatukselliset kokeet esikoe ja pääkoe, joidenka välissä oli välikasvatus, kestivät yhteensä yhdeksän viikkoa. Tämän aikana tehtiin havaintoja ja mittauksia sekä seurantaa kotisirkoista. Havannoista tehtiin päiväkirjamerkintöjä ja ne kirjattiin muistiin. Mittauksia tehtiin kokeissa lämpötilan ja ilmankosteuden osalta päivittäin kasvatusyksiköissä. Ruokinnan osalta rehun seuranta tapahtui punnitsemalla vanha rehu, jolloin saatiin kulutettu määrä tietoon. Rehujen annoskoko esi- ja pääkokeessa oli 10 grammaa yhtä kasvatusyksikköä kohden. Rehu punnittiin ja vaihdettiin, joka toinen päivä kasvatuksessa. Lopetuksen jälkeen esikokeessa ja pääkokeessa olevista kotisirkoista otettiin yksilöpainot märkäpainona, samalla tehtiin havainnot puuttuvien yksilöiden määristä kasvatusyksiköissä. Lisäksi otettiin kuivatuksen jälkeen kuivapainot kokonaisuudessaan jokaisesta kasvatusyksiköstä. Kuivapainoja ei tulla käsittelemään opinnäytetyön tuloksissa, koska kuivatuksen jälkeen jouduttiin toteamaan sirkkojen hiiltyneen kuivatuksessa. Kaikista mittauksista tehtiin Excel-tiedosto tulosten analysointia varten. Kasvatusyksiköille tehtiin samanlainen päivittäinen hoitosuunnitelma, joka oli luotu teorian pohjalta kotisirkoille (liite 1). Kasvatuskokeessa oli kolme erilaista rehua. Rehut koostuivat samoista raaka-aineista toisiinsa nähden, mutta rakenteeltaan ne olivat erilaiset. Rakenne oli murskattua rehua, pelletti rehua ja isompi kokoisina heleinä. Luomukananrehu punahelttakymppi on Ruokaviraston sallima rehuseos (liite 2), jota voi käyttää sirkkojen ruokintaan. Rehu oli puristettua pellettiä ja se koostui erilaisista raaka-aineista, jotka ovat kasvispohjaisia. Raaka-aineista osa on tuontitavarana tuotua, joten rehu ei ole kotimainen. Omasekoitteinen rehuseos oli koetta varten tehty sekoitus elintarvikkeista. Kyseistä rehuseosta ei jauhettu pienempiin partikkeleihin vaan tarjoiltiin sellaisenaan (liite 3). Omasekoite rehu erosi eniten sillä, että siihen lisättiin pieni määrä kananlihaa. Rehuxin sirkkarehu on Entocuben suunnittelema rehu, joka soveltuu sirkkojen ruokintaa. Rehu on murskattua soveltuen hyvin sirkoille ja puhtaasti kasvispainotteinen, jolloin se ei sisällä eläinproteiinia (liite 4). 3.1 Esikoe Koetta varten hankittiin Entocubelta kolme kasvatusyksikköä ja niihin ruokinta välineet sekä vesiautomaatit. Entocube on Pohjoismainen yritys, joka myy kasvatustarvikkeita ja tietotaitoa hyönteisalalla (Entocube 2018). Kokeen vuoksi ruokinta-automaatti ja vesiautomaatti (kuva 5) jouduttiin hylkäämään niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi. Kyseisellä ruokinta-automaatilla olisi ollut hankalaa toteuttaa ruokinnan seurantaa ja ruokinta-automaatissa oli riskinä rehun homehtuminen ja kosteana puuroutuminen ritilää vasten. Vesi-automaatin ongelmana oli sen suuri koko, jolloin se olisi vienyt liian suuren tilan kasvatusyksiköstä. Veden tuleminen automaatista koettiin toiseksi ongelmaksi, koska se perustui kapilaari-ilmiöön. Vesiautomaatin kylkeen olisi laitettu noin 10 cm:n pituinen köysi, jonka ideana oli toimia veden johtimena ulos vesiautomaatista. Näitten syitten takia molempia automaatteja vaihdettiin kokeisiin nähden käytännöllisimpiin vaihtoehtoihin.

11 11 (34) KUVA 5. Ruokinta-automaatti vasemmalla ja vesiautomaatti oikealla kuvassa (Piltonen ) Kokeeseen hankittiin toisenlaiset ruokinta-astiat ja vesiastiat (kuva 6). Kyseiset astiat olivat käytössä pääkokeessakin. Uusien astioiden avulla oli helpompaa seurata rehun kulutusta kasvatuslaatikoissa, kuin Entocubelta saaduilta. Lisäksi veden säätelyyn saatiin helpotusta vesikuulien avulla, jolloin sirkat eivät päässeet hukkumaan avoimeen veteen. Ruokinta-astia koostui pakastemuovirasiasta tai keraamisesta saviastiasta. Vesiautomaattina toimi muovipohjainen pakasterasia, johonka laitettiin vesikuulia ja hieman vettä pohjalle. Veden lisäämisellä pyrittiin ehkäisemään vesikuulien kuivumista kasvatusyksikön korkean lämpötilan takia. KUVA 6. Koeasetelma omarehusekoite kasvatusyksikkö (Piltonen )

12 12 (34) Acheta domesticus- sirkkalajia saatiin kasvatukseen Tervossa sijaitsevalta kasvattamolta Savonia Grasshopper. Koska sirkat olivat erikokoisia ja ikäisiä (kuva 7), ne lajiteltiin kolmeen eri kasvatusyksikköön (50 sirkkaa/yksikkö, joista 50 % naaraita ja 50 % koiraita). Lajittelussa pyrittiin saamaan lähes sukukypsiä sirkkoja kasvatusyksiköihin, jotta saadaan munivia yksilöitä oman tuotannon perustamiseen. Oman tuotannon perustamisella esikokeen aikana pystyttiin aloittamaan poikastuotannon vaiheessa rehujen ruokinnan kohdentaminen pääkokeeseen päätyville yksilöille. KUVA 7. Sirkat ennen lajittelua kasvatusyksiköihinsä (Piltonen ) Esikokeessa sirkkojen kasvatusyksiköt aseteltiin vierekkäin ja niille pyrittiin luomaan keskenään mahdollisimman samanlainen elinympäristö (kuva 8). Kasvatusyksikköön kuului yksi ruokinta-astia ja yksi vesiastia, joiden alle laitettiin kaksi talouspaperia ja neljä kappaletta isoja kananmunakennoja. Kasvatusyksiköihin ei laitettu pohjamateriaalia. Ruokinnassa sirkoille annettiin kymmenen grammaa rehua, joka toinen päivä. Rehun kulutusta seurattiin kokeen aikana punnitsemalla jäljelle jäänyt rehu uuden rehun lisäyksen aikana. Ruokinnassa oli alkuun ongelmia sen ajoittamisessa samanlaiseksi jokaiselle päivälle, ongelma korjattiin pääkoetta varten.

13 13 (34) KUVA 8. Esikokeen koeasetelma (Piltonen ) Sirkat saatiin ja ne jaettiin kasvatusyksiköihin samana päivänä. Sirkat olivat sukukypsiä , mikä todettiin urosten sirittämisestä ja naaraiden aktiivisuudesta niiden etsiessään munintapaikkaa. Muninta-astia lisättiin kasvatusyksikköä kohden samana päivänä ja se (kuva 9) koostui pakasterasiasta, jossa oli kostutettua luomupuutarhamultaa. Luomupuutarhamultaa käytettiin sen puhtauden vuoksi, jolloin se ei sisällä minkäänlaisia käsittelyaineita kuin tavanomaisella puolella käytettävät puutarhamullat. Muninta-astiat olivat asti naaraiden munittavana, jonka jälkeen vaihdettiin uusiin muninta-astioihin. Muninta kierroksia tehtiin kolme ja muninta astiat vaihdettiin seitsemän päivän välein. Munitut astiat siirrettiin omaan kasvatusyksikköönsä, jossa niille alettiin kuoriutumisen jälkeen antamaan määriteltyä rehua. Yksilöt kuoriutuivat muninta-astioista välisenä aikana. Esikokeen aikana sirkat tuottivat kolme uutta sukupolvea, joita hyödynnettiin varsinaisessa pääkokeessa. KUVA 9. Muninta-astia ulkoa vasemassa kuvassa ja sisältä oikeassa kuvassa (Piltonen )

14 14 (34) Esikokeen sirkat lopetettiin , jolloin ne olivat munineet kolme uutta sukupolvea ja niiden ikä oli noin seitsemän viikkoa. Sirkat lopetettiin Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti pakastamalla noin kaksi tuntia yhtä kasvatusyksikköä kohden. Kasvatusyksiköistä punnittiin GWB:n tarkkuusvaa alla jokainen yksilö ja samalla laskettiin hävinneiden yksilöiden määrä. Sirkoille tehtiin punnitusten jälkeen kuivatus (kuva 10), minkä jälkeen ne punnittiin kokonaismassana kasvatusyksikköä kohden. KUVA 10. Kotisirkkojen kuivattaminen uunissa. Uunissa sirkat olivat noin kaksi tuntia 70 celsius asteen lämpötilassa. (Piltonen ) 3.2 Välikasvatus Esikokeen aikana munitut astiat sijoitettiin ennen poikasten kuoritumista omiin pienempiin yksiköihinsä, jotka koostuivat vanhoista 2 5 litran pakasteastioista. Jokaiseen astiaan laitettiin yksi talouspaperi, perunaa, viisi kappaletta vesikuulia ja yhtä rehuvalmistetta kasvatusyksikköä kohden (kuva 11). Talouspaperilla korvattiin aluksi kananmunakenno, josta kotisirkka hakee suojaa itselleen. Vesikuulat sijoitettiin kasvatusyksikköön aluksi vain laatikkoon, mutta myöhemmin ne laitettiin omalle pienen pakasterasian kannelle, se helpotti vesikuulien vaihtamista uusiin. Avointa vettä ei laitettu ollenkaan, poikasten pienen kokonsa vuoksi. Rehua laitettiin aluksi pieniä 10 gramman annoksia päivässä, josta annosten kokoa nostettiin 20 grammaan päivää kohden sirkkojen kasvaessa.

15 15 (34) KUVA 11. Kotisirkan poikasia 1 6 vuorokauden ikäisinä vasemmalla ja oikealla kuvassa (Piltonen ) Ensimmäiset munitut yksilöt alkoivat kuoritumaan ja kuoriutuminen kesti , jonka jälkeen silmämääräisesti todettiin kuoriutuneiden poikasten poistuneen munitusastiasta. Munintaastiat pakastettiin huolellisesti, jolla ehkäistään elävien sirkkojen päätymistä jätteiden mukana kasvatushuoneen ulkopuolelle ulkomaailmaan. Sirkat siirrettiin pienistä poikaslaatikoista isompiin 70 litran kasvatusyksiköhin. Samanlaisia kasvatusyksiköitä käytettiin aikuisilla yksilöillä esikokeessa. Poikasten kasvatusyksiköstä poistettiin rehu, peruna, vesikuulat ja talouspaperipala ennen siirtämisen aloittamista (kuva 12). Siirtäminen tapahtui käsityönä varovaisesti poikaslaatikkoa kääntämällä kyljelleen isomman laatikon sisällä, jolloin poikaset hiljalleen valuivat pois pienestä kasvatusyksiköstä. Siirtämisessä varottiin rehujätteen ja sonnan päätymistä uuteen puhtaaseen kasvatusyksikköön. Poikasten välikasvatusta kesti asti, jolloin niistä kyettiin erottamaan uros- ja naaraspuolisia yksilöitä.

16 16 (34) KUVA 12. Poikasten siirtäminen 70 litran kasvatusyksikköön (Piltonen ) 3.3 Pääkoe Pääkoe alkoi , kun välikasvatuksen sirkanpoikaset alkoivat olemaan tunnistettavassa sukupuoli-iässä. Pääkokeeseen valittiin ensimmäisenä munitut ja kuoriutuneet sirkat ja ne jaettiin jokaista rehua kohden kolme kasvatusyksikköä (kuva 13). Kasvatusyksiköihin laitettiin 50 kappaletta sirkkoja, joista puolet oli naaraita ja puolet uroksia. Jaettavat sirkat olivat saaneet poikaskasvatusyksikössään kuoriutumisesta lähtien omaa rehuansa. Kasvatusyksiköihin laitettiin neljä kappaletta kananmunakennoja, vesi- ja ruokinta astiat sekä kosteus- lämpömittarit.

17 17 (34) KUVA 13. Pääkokeen koeasetelma (Piltonen ) Pääkoe kesti 12 päivää, jonka jälkeen sirkat lopetettiin lopetus pakastamalla. Kokeessa ei aikataulun vuoksi tehty uusille aikuisille munintavaihetta. Sirkat punnittiin yksilöittäin ja niistä otettiin myös kuivattu paino, kuten esikokeessa (kuva 14). KUVA 14. Kotisirkan märkäpainon punnitus GWB:n tarkkuusvaa alla (Piltonen )

18 18 (34) 4 TULOKSET Tässä osiossa tarkastellaan kasvatuskokeiden aikana kerättyjä mittauksien tuloksia. Tuloksia kerättiin esikokeen aikana jokaisena kasvatuspäivänä yhteensä 41 vuorokauden ajan. Pääkokeesta kerättiin tietoa vain 12 vuorokauden ajan, jolloin mittausaika jäi lyhyeksi. Mittaukset merkittiin ylös, josta ne myöhemmin kirjattiin Excel-tiedostoon. Tuloksia analysoitiin aritmeettisella keskiarvolla ja vaihteluvälillä. 4.1 Esikoe Kasvatuskokeen aikana ilmanlämpötila saatiin noin +30 celsius asteen tuntumaan. Kuviosta (kuvio 1) nähdään kasvatusyksiköiden lämpötiloissa eroja. Punaheltankasvatusyksikössä alin lämpötila oli +28 ja korkein oli +32 celsiusastetta, keskilämpötila oli +30 celsiusta. Omasekoitteen alin lämpötila oli +27 ja korkein oli +32 celsiusta, keskilämpötila oli +30 celsiusta. Rehuxilla alin lämpötila +29 ja ylin lämpötila oli +32 celsiusta, keskilämpötila oli +31 celsiusastetta. KUVIO 1. Kasvatusyksiköiden lämpötila seuranta Esikokeen aikana ilmankosteudet olivat suhteellisen korkeat, % (kuvio 2). Ilmankosteus huomitattiin analogisilla mittareilla. Lisäksi näköhavannoninilla kosteuden tiivistymisen kasvatusyksikkölaatikoiden kattokansiin. Punaheltalla alin ilmankosteus oli 66 % ja korkeimmillaan 85 %, keskimääräinen ilmankosteus oli 80 %. Omasekoitteella alin 62 % ja korkein oli 80 %, keskimääräinen ilmakosteus oli 72 %. Rehuxilla alin 70 % ja korkein oli 82 %, keskimääräinen ilmankosteus oli 79 %.

19 19 (34) KUVIO 2. Kasvatusyksiköiden ilmankosteusseuranta Rehujen vertailussa tyytymään havaintojen perusteella tehtyihin huomioihin, koska esikokeen aikana tuotettuja rehujen kulutusmittauksia ei pystytä hyödyntämään niiden puutteellisuuden vuoksi. Rehuista voidaan todeta, että ne kuluivat tasaisesti jokaisessa kasvatusyksikössä. Vertailtessa huomattiin, että kasvatusyksiköiden välille eri rehu ruokinnassa oli tullut eroja kuolleiden yksilöiden määrässä. Punaheltta luomukanan ja Rehuxin sirkkarehussa oli tapahtunut eniten hävikkiä elävien yksilöiden välillä verrattuna omasekoite rehuun, josta oli hävinnyt vain kolme sirkka yksilöä. Luomukanan rehustuksella hävikkiä oli tullut 14 yksilöä ja Rehuxin rehulla 13 yksilöä. Kuviolla kuvataan kasvatuksessa jäljelle jääneiden yksilöiden määrä, kun laskenta oli tehty sirkkojen lopetuksen jälkeen. (kuvio 3.) KUVIO 3. Kasvatusyksiköistä löytyneiden kotisirkkojen yksilömäärä, punaheltta N=36, omasekoite N= 47, rehux N=37

20 20 (34) Kotisirkka naaraat olivat suurempia kuin urokset. Koiraiden välillä ei ollut suuria eroja keskiarvoissa. Punaheltta naaraiden keskiarvo oli 701 mg ja urosten 511 mg. Omasekoite rehussa naaraiden keskiarvo oli 678 mg ja urosten 536 mg. Rehuxilla naaraiden keskiarvo oli 788 mg ja urosten 558 mg. Punnituksissa punaheltalla suurin naaras oli 846 mg ja pienin 491 mg, uroksella suurin 634 mg ja pienin 420 mg. Omasekoite ruokituista suurin naaras oli 1044 mg ja pienin 447 mg, uroksella suurin 624 mg ja pienin 464 mg. Rehuxilla suurin naaras oli 1059 mg ja pienin 652 mg, uroksilla suurin 694 mg ja pienin 430 mg (kuvio 4). KUVIO 4. Keskipaino arvon (mg) vertailu naaraiden ja urosten välillä eri rehuilla Vertaillessa kotisirkka naaraiden keskipainon arvoa, nähdään eroja rehujen kohdalla (kuvio 5). Punaheltalla pienin oli 491 mg ja suurin 846 mg, keskiarvo oli 701 mg. Omasekoitteella pienin 447 mg ja suurin 1044 mg, keskiarvo oli 678 mg. Rehuxin rehulla pienin 652 mg ja suurin oli 1059 mg, keskiarvo oli 788 mg. Tätä tulosta täytyy tarkastella kriittisesti, koska esikokeessa oli ainoastaan yksi kasvatusyksikkö yhtä kokeiltavaa rehua kohden. Koe täytyisi tehdä paljon isommalla kokonaisuudella, kuin tässä opinnäytetyössä toteutettu kasvatuskoe, jotta voidaan saada kunnollisia vertailevia tuloksia.

21 21 (34) KUVIO 5. Naaraiden keskiarvo eri rehuilla milligrammoissa 4.2 Välikasvatus Pääkoetta varten välikasvatuksen aikana tehtiin huomioita kotisirkanpoikasten kasvamisesta ja hoitamisesta kohti aikuisia yksilöitä. Kasvatuksessa käytettiin 2 5 litran pakasteastioita, jotka olivat aluksi hyviä kasvualustoja. Poikaset kasvoivat 20 vuorokautta, jonka jälkeen alkoi tulla ongelmia niiden käsittelyssä pienien kasvatuslaatikoiden kanssa. Poikasten kasvun vauhti oli alkupuolella hidasta, joka saattoi johtua rehun liian vähäisestä määrästä tai rehujen koostumus ei ollut sopiva kotisirkanpoikasille. Kasvatusyksiköille annettiin testattavissa olevia rehuja, aluksi 10 grammaa vuorokauden aikana. Sirkkojen kasvaessa rehun kulutus nousi, jolloin määrää nostettiin 20 grammaan päivässä. Ruokinnan osalta huomioitiin Rehuxi-rehun nopea kuluminen poikasilla, mikä johtui todennäköisesti rehun raekoosta. Rehux oli murskattua ja pienirakeista rehua, joka soveltuu hyvin sirkanpoikasten ruokintaan. Punaheltta oli pelletti puristeista ja sen kohdalla huomattiin sirkkojen odottavan sen pehmentymistä, jolloin ne alkoivat syömään kyseistä rehua. Samanlainen huomio oli omasekoitteisessa rehussa punaheltan kanssa. Lisäksi huomioitiin sirkkojen kuljettavan leuoissaan rehua ympäri kasvatuslaatikkoa.

22 22 (34) KUVA 20. Poikasyksikkö ilman hoitoa kaksi päivää (Piltonen ) Poikaset vaativat päivittäisen hoitamisen, koska niiden ympäristö oli liian pieni yksilöiden määrään nähden. Kasvatuksen aikana kuoli yhteensä kolme poikasten kasvatusyksikköä (kuva 20.). Poikasten yksiköitä ei hoidettu kunnolla kahteen vuorokauteen, minkä vuoksi rehu ja kasvatusyksikön materiaali oli päässyt homehtumaan. Lisäksi vesi oli likaantunut käyttökelvottomaksi. Tästä voidaan päätellä kotisirkkojen tarvitsevan hoitoa vähintään kerran vuokaudessa, mikäli sirkkakasvattamossa ei ole kehitetty automaatiojärjestelmä käytössä. 4.3 Pääkoe Pääkokeen lämpötilaa ei saatu pidettyä +30 celsius asteen tuntumassa kokeen aikana, tarkoitus oli pitää lämpötila tasaisena jokaisessa kasvatusyksikössä. Lämpötilan heilahtelu oli riskinä sirkkojen hitaaseen kasvamiseen. Kasvussa oli huomattavissa pientä hitautta, joka voisi selittyä lämpötilan putoamisen takia. Punaheltalla oli kasvatuksen aikana korkein lämpötila +31 ja alin lämpötila oli +28 celsiusta, lämpötilan keskiarvo oli +29 celsiusta. Omasekoite kasvatusyksikössä korkein lämpötila oli +30 ja alin lämpötila +26 celsiusta, lämpötilankeskiarvo oli +28 celsiusta. Rehuxin kasvatusyksikössä korkein lämpötila oli +30 ja alin lämpötila +27 celsiusta, lämpötilan keskiarvo oli +28 celsiusta (kuvio 6).

23 23 (34) KUVIO 6. Kasvatusyksiköiden lämpötilan celsiuksen seuranta Ilmankosteus oli edelleen liian korkea kasvatusyksiköissä (kuvio 7). Tilannetta yritettiin korjata esikokeesta saatujen tulosten perusteella. Ilmanvaihtoa parannettiin kasvatusyksiköissä ja vesikuulien seassa oleva avoin vesi poistettiin. Mittausten perusteella kyseiset toimenpiteet eivät olleet riittävät. Korkean ilmankosteuden vuoksi olisi ollut riski erilaisten homeiden ilmaantuminen kasvatusyksiköihin. Lisäksi taudin aiheuttajat pystyvät helposti lisääntymään korkeissa ilmankosteuksissa. Punaheltan kasvatusyksikössä ilmankosteus oli korkeimmillaan 76 % ja alimmillaan 62 %. Oma sekoitteisen kasvatusyksikössä korkein ilmankosteus oli 76 % ja alimmillaan 62 %. Rehuxin kasvatusyksikössä ilmankosteus korkeimmillaan 73 % ja alimmillaan 63 %. Kasvatuksen keskiarvo ilmankosteudessa punaheltalla oli 66 %, omasekoitteen 71 % ja rehuxin kasvatusyksikössä 67 % (kuvio 7). KUVIO 7. Ilmankosteuden % seuranta kasvatusyksiköissä

24 24 (34) Erilaisilla rehuilla ruokittujen naaraiden keskiarvojakaumassa tuli eroja. Rehuxin rehulla ruokitut naaraat olivat, kuten esikokeessa hieman kookkaampia kuin muilla rehuilla ruokitut naaras yksilöt (taulukko 4). Naaraat (kuvio 7) sekä urokset (kuvio 8) ovat pienempiä kuin esikokeessa lopetetut yksilöt, mutta sitä pystytään selittämään niiden ollessa eri ikäisiä lopetuksen aikana. KUVIO 7. Naaraiden keskipaino eri rehuilla milligrammoissa Uroksilla oli hajontaa kasvatusyksiköiden kesken (kuvio 8). Punaheltalla ruokitut olivat pienimpiä, kuin Rehuxin ja omasekoitteisen rehun. Rehuxin ja omasekoitteen välinen ero oli pieni. Esikokeen tulokseen verrattuna uroksilla oli isompi ero pääkokeessa eri rehustuksilla. Pääkokeessa urokset olivat nuorempia kuin esikokeessa lopetettujen urosten ikä. Ikä ei kumminkaan selitä täysin hajontaa pääkokeen ja esikokeen välillä. Tämän tyyppinen koe täytyisi kokeilla uudelleen isommalla mittakaavalla, jotta voidaan pohtia, onko rehuilla oikeasti näin suuria eroja punaheltalla verrattuna toisiin rehuihin, joita käytettiin tämän opinnäytetyön kasvatuskokeilussa. KUVIO 8. Urosten keskipaino eri rehuilla milligrammoissa

25 25 (34) Kasvatusyksiköissä kotisirkkojen suurimman ja pienimmän sirkkojen välillä oli eroja. Tarkasteltaessa taulukkoa (taulukko 1) huomataan kasvatusyksiköiden erot suurimman ja pienimmän yksilön välillä olevan suuri. Naaraat ovat keskimäärin suurempi kokoisia uroksiin nähden. TAULUKKO 1. Maximi ja minimi sirkkojen paino (mg) kasvatusyksikössä Kasvatusyksikkö Suurin naaras Pienin naaras Keskipaino naaras Suurin uros Pienin uros Keskipaino uros Punaheltta Punaheltta Punaheltta Omasekoite Omasekoite Omasekoite Rehux Rehux Rehux

26 26 (34) 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa sirkkojen kasvattamista. Työssä tehtiin kaksi kasvatuskoetta, joidenka avulla pohdittiin kasvatuselinympäristöä, kotisirkan hoitamista ja kasvattamista 70 litran kokoisessa muovisessa laatikossa sekä pohdittiin ruokinnassa käytettävien rehujen käytännöllisyyttä. Lisäksi kartoitettiin kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuksen aikana. Kasvatuskokeissa jokaiselle kasvatusyksikölle luotiin samanlainen elinympäristö lämpötilan, kosteuden ja kasvatusyksikössä käytettävien materiaalien avulla. Kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuksen aikana pystyttiin seuraamaan rajaamalla kokeissa käytettävien yksilöiden määrää kasvatusyksiköissä. Ruokinnan osalta kokeessa käytettiin kolmea erilaista rehua, joista kaksi oli suoraan markkinoilta saatavia kotisirkoille sallittuja ja kolmas oli itse sekoitettu rehu. Kolmen eri rehun käyttämisellä pyrittiin saamaan selville parhaimman rehun soveltuvuus sirkkojen kasvatukseen. Kasvatuskokeilussa haluttiin tietää, onnistuuko kasvattaminen suljetussa kasvatusyksikössä. Kotisirkan kasvattaminen 70 litran muovisessa laatikossa onnistuu ainakin pienellä mittakaavalla, jossa on 50 kotisirkka yksilöä kasvatuksessa. Esikokeen aikana yhdestä sukupolvesta saatiin tuotettua kolme uutta kotisirkan sukupolvea ja kokeessa olleet naaraat olisivat todennäköisesti tuottaneet vielä lisää munia, jos niille olisi tarjottu muninta-astioita. Kotisirkka lisääntyi lajina nopeasti, kun niille tarjottiin hyvä kasvuympäristö. Kotisirkan kasvattaminen munasta sukukypsiksi yksilöiksi kesti noin 48 vuorokautta. Syynä saattoi olla lämpötilan laskeminen alle +30 celsiusasteen, koska kotisirkkojen yksi nopean kasvamisen tekijänä on lämpötila. Korkea ilmankosteus saattoi johtua avoimesta vedestä, jota laitettiin pieni määrä vesikuulien sekaan pitämään niitä pidemmän aikaan käyttökelpoisina kotisirkoille. Avoin vesi todennäköisesti haihtui lämpötilan takia ilmaan. Haasteena suljetussa kasvatuslaatikossa oli ilmankosteuden ja lämpötilan hallinnassa, lisäksi riskinä oli sirkkojen tuottamat kaasut. Kasvatusyksiköissä oli ilmanvaihtoreikiä, mutta ne eivät olleet tarpeeksi tehokkaita vaihtamaan ilmaa. Rajaamalla kotisirkkojen määrä pystyttiin seuraamaan kuolleiden yksilöiden määrää kasvatusyksiköistä. Esikokeen aikana tuloksena oli Punaheltan ja Rehuxin rehujen kohdalla enemmän kuolleita todennäköisesti kannibalismin takia. Omasekoiterehussa oli pienimäärä eläinvalkuaista puristettuakananlihaa, kasvatusyksikössä oli vain kolme kuollutta yksilöä. Rehukokeilua täytyisi jatkaa vielä lisää, jotta syy-yhteys kasvatuksessa kuolleiden välille voitaisiin selvittää. Selvityksenä pitäisi tehdä johtuiko kuolleiden sirkka yksilöiden määrä rehujen ravintosisällöstä. Pääkokeen kuolleiden seurannassa voitiin todeta kuolleiden määrän olleen pieni vain muutamia yksilöitä kasvatusyksiköissä. Pääkoe jouduttiin lopettamaan liian aikaisin, jonka vuoksi siitä puuttuu lisääntymisen vaihe, joka oli esikokeessa.

27 27 (34) Rehujen vertailussa voitiin todeta, että pienen mittakaavan kasvatuskokeella Rehuxin rehulla saatiin kasvatettua keskimäärin isompia kotisirkkoja kuin toisilla rehuilla, tämä kävi molemmissa kokeissa sirkkojen punnituksen kautta ilmi. Pääkokeessa yksilöiden suurimman ja pienimmän välillä oli vaihtelevaa eroa (taulukko 4).

28 28 (34) 6 POHDINTA Kotisirkan kasvattamisessa suljetussa laatikossa onnistuu, mutta tuottaa haasteita. Kasvatuskokeilussa ei ollut 70 litran muovilaatikoissa kuin 50 yksilöä. Jos haluttaisiin saada kasvatettua esimerkiksi kilon verran sirkkoja suljetussa laatikossa, se ei ehkä onnistu, koska sirkkoja mahtuu kiloon satoja yksilöitä. Sirkat vaativat elinympäristöltään tilaa ja suojaa itselleen ja liian pieni ympäristö saattaa aiheuttaa stressiä ja johtaa kannibalismiin. Kotisirkkoja kannattaisikin mieluiten kasvattaa isommassa avoimessa altaassa, jossa on kasvutilaa. Ilmankosteus oli kasvatuskokeen aikana suhteellisen korkea, kun pohjaudutaan teoriaan sopivan ilmankosteuden arvoon, joka oli 50-60% käytännössä kokeissa oli 60-80% (Van Huis, Tomberlin 2017). Tässä koeasetelmassa liian korkea ilmankosteus ei aiheuttanut ongelmia, mutta isommalla määrällä sirkkayksilöitä kasvattaessa paineriski voi olla homeiden ja tautien tuleminen kasvatusyksikköön. Lämpötila tippui pääkokeessa liian alhaiseksi, joka saattoi aiheuttaa sirkkojen hetkellisen kasvun hidastumisen. Elinympäristön ollessa optimaalinen lämmön ja ilmankosteuden tasaisuuden osalta, sirkkojen pitäisi olla 40 kasvatusvuorokauden jälkeen sukukypsiä suurimmilta osin kasvatettavista yksilöistä (Van Huis, Tomberlin 2017). Sirkat lopetettiin 48 kasvatusvuorokauden jälkeen ja ne olivat saavuttamassa sukukypsyysiän. Kasvatusyksiköissä oli sukukypsiä yksilöitä mutta osa sirkoista oli vasta tulossa siihen. Ilmankosteuden ja lämpötilan mittausten tuloksia täytyy tarkastella, koska mittaajia oli useampia ja mittarit olivat analogiasia, jolloin tuloksia täytyy pohtia arvionvaraisesti. Digitaali-mittareilla olisi vältytty tämän kaltaiselta ongelmalta. Useamman ihmisen osallistuminen mittausten tekemiseen on riski, koska eri henkilö saattaa tehdä ohjeista huolimatta toimenpiteet eri tavalla ennen ja jälkeen mittauksia. Rehujen seuranta punnitus ei onnistunut, syynä oli työohjeistus ja useamman punnitsijan tekemät mittaukset. Lisäksi hankalaa oli todeta, oliko rehun paino muuttunut kosteuden tartuttua siihen kasvatuslaatikossa. Kokonaisuudessaan tämän tyyppisessä mittaamisessa oli liian monta tekijää, jotka haittasivat tuloksia. Rehujen koostumuksissa oli eroja, joilta osin voidaan todeta havaintojen perusteella, murskatun rehun olevan sirkoille helposti syötävässä muodossa. Rehuxin rehu oli murskattua, jolloin pieni raekoko kelpasi sirkoille paljon paremmin kuin punaheltan pelletti puristettu tai heleinä tarjottu omasekoiterehu. Jos kaikki rehut olisi tarjoiltu murskattuna tulokset saattaisivat olla erilaisia. Ruokinnan aiheuttamia lopputuloksia joudutaan pohtimaan, koska pääkoe jouduttiin aikataulun vuoksi lopettamaan ennen kotisirkkojen lisääntymistä. Esikokeessa toteutettiin kolme muninta kierrosta sirkoilla ja samanlainen olisi pitänyt toteuttaa pääkokeessa oleville. Esikokeessa huomioitiin sirkka yksilöitä kuolleen suuri määrä punaheltan ja rehuxin rehun kasvatuslaatikoissa. Omasekoite rehussa oli kuollut vain kolme yksilöä. Syyksi voitaisiin epäillä naaraiden ja urosten puutostila proteiinista, joka tulee kotisirkkojen kovan lisääntymisen takia. Sirkat saattavat syödä heikoimmat yksilöt korvatakseen proteiinin puutoksen. Omasekoite rehuun lisättiin pieni määrä suomalaista kanan lihaa, joka saattaa olla syynä pienen hävikin määrään omasekoitteisen rehun kasvatusyksikössä.

29 29 (34) Koska pääkoe lopetettiin ennen munintaa, kuolleita yksilöitä oli vain muutamia. Tämän vuoksi suoraa yhteyttä kannibalismi syöntiin proteiinin puutteen vuoksi on hankala todentaa ilman kunnollista lisääntymisen vaihetta kokeen aikana. Opinnäytetyön koeasetelma ei ollut paras mahdollinen, mutta kyseessä oli kumminkin pioneerityö. Työn tekijä ei ollut ennen tehnyt vastaavanlaisia kenttäkokeita, joten oppimista tuli varsinkin koesuunnitelman tekemisestä ja kuinka sitä ei kannata tehdä. Tuloksien analysoimiseen ei käytetty tilastotiedettä, koska mittauksista saatujen tulosten määrä ei ole riittävä.

30 30 (34) LÄHTEET JA TUOTETUT AINEISTOT GHOURI, A., MCLARLANE, J. (toim.) Observations on the develoment of crickets. Entomological Society of Canada [viitattu ] Saatavissa: EUR-Lex EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/2283 [verkkodokumentti]. EUR-Lex. [viitattu ] Saatavissa: ENTOCUBE Kasvatuslaatikko [verkkojulkaisu]. Sijainti: EntoCube: EVIRA Hyönteiset elintarvikkeena. Eviran ohje 10588/2 [verkkodokumentti]. Evira. [Viitattu ] Saatavissa: ENTOCUBE Yritystarina. [verkkojulkaisu]. Entocube. [Viitattu ] Saatavissa: HULDÉN, Lena. (toim.) Minikarjaa. Kokoomateos. Helsinki: Like kustannus Oy. [viitattu ] LUKE 2015 a. Hyönteiset osaksi ruokaketjua [verkkojulkaisu]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: LUKE 2015 b. Suomesta hyönteistalouden ykkösmaa [verkkojulkaisu]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: LUKE 2017 a. Hyönteistuotannon esiselvitys Luononvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 [verkkodokumentti]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: LUKE 2017 b. Luonnonvarakeskus tukee hyönteistuottajaa [verkkojulkaisu]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: LUKE 2017 c. Ruokahyönteisten tuotanto on lähdössä lentoon [verkkojulkaisu]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: LUKE askelta toimivaan hyönteistalouteen [verkkojulkaisu]. Luke. [viitattu ] Saatavissa: MARKKULA, Imeli. s. a. Acheta domesticus. Lajikuvaus [verkkodokumentti]. [Viitattu ] Saatavissa: PEKKARINEN, H. Savonia Grasshopper Oy:n yrittäjä. [haastattelu]. Tervo: Savonia Grasshopper Oy TALOUSELAMA Ötökät tulevat ruokapöytään, mutta kuka ne ruokkii? Luke ja Itä-Suomen yliopisto kehittävät hyönteisten rehuja. [verkkojulkaisu]. [viitattu ] Saatavissa: TURUN YLIOPISTO Tutkimus auraa tietä Euroopan hyönteistaloudelle. [verkkojulkaisu]. [viitattu ] Saatavissa: VAN HUIS, A., TOMBERLIN, J.K. (toim.) Insects as food and feed from production to consumption. Kokoomateos. Wageningen Academic publishers. The Netherlands. [viitattu ]

31 31 (34) KUVALÄHTEET PEKKARINEN, Harri Kuusi viikkoinen Acheta domesticus. [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PEKKARINEN, Harri Kotisirkka naaraita ruokailemassa. [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PEKKARINEN, Harri Kotisirkat muninta-astialla. [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PEKKARINEN, Harri Viikon ikäisiä pinheadeja. [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Ruokinta-automaatti vasemmalla ja vesiautomaatti oikealla kuvassa [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Koeasetelma omarehusekoite kasvatusyksikkö [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Sirkat ennen lajittelua kasvatusyksiköihinsä [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Esikokeen koeasetelma [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Muninta-astia ulkoa vasemmassa kuvassa ja sisältä oikeassa kuvassa [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Kotisirkkojen kuivattaminen uunissa [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri päivän ikäisiä kotisirkan poikasia vasemmalla ja oikealla kuvassa [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Poikasten siirtäminen 70 litran kasvatusyksikköön [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Pääkokeen koeasetelma [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Poikasyksikkö ilmanhoitoa kaksi päivää [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat. PILTONEN, Lauri Kotisirkan märkäpainon punnitus [digikuva]. Sijainti: Rautalampi: Lauri Piltosen sähköiset kokealmat.

32 7 LIITE 1: KOTISIRKKOJEN HOITO-OHJEET 32 (34)

33 33 (34) 8 LIITE 2: PUNAHELTTA RAVINTOAINESISÄLTÖ 9 LIITE 3: OMASEKOITE RAVINTOAINESISÄLTÖ

34 10 LIITE 4: REHUXIN RAVINTOAINESISÄLTÖ 34 (34)