Eviran julkaisuja 8/2010. Eläintaudit Suomessa 2009

Transkriptio

1 Eviran julkaisuja 8/2010 Eläintaudit Suomessa 2009

2

3 Eviran julkaisuja 8/2010 Eläintaudit Suomessa 2009

4 Eläintaudit Suomessa 2009

5 Eläintaudit Suomessa 2009 Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Julkaisun nimi Eläintaudit Suomessa 2009 Tekijät Tiivistelmä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Tämä julkaisu sisältää tietoa Suomen eläintautitilanteesta vuonna Julkaisun lukuun 1 on koottu ajankohtaista tietoa vastustettavien eläintautien ja eräiden uusien tartuntojen esiintymisestä maassa, luvuissa 2-7 on kuvattu keskeisiä eläintautien valvonta- ja seurantaohjelmia ja luvussa 8 on kerrottu eri eläinlajien tautitilanteessa yleisesti. Julkaisussa kuvataan myös tehtyjä toimenpiteitä eläintautien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Eläintautitilanne Suomessa pysyi myös vuonna 2009 hyvänä. Vastustettavista helposti leviävistä eläintaudeista todettiin vain newcastlentautia luonnonvaraisissa kyyhkysissä ja kalojen virusperäistä verenvuotoseptikemiaa (VHS) merialueen kalanviljelylaitoksilla. Etelä-Ruotsissa syksyllä 2008 todettujen sinikielitartuntojen vuoksi tehostettiin sinikielitautiseurantaa koko maassa, erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa. Lisäksi laadittiin sinikielitautistrategia ja aloitettiin varautuminen mahdollisiin sinikielitautirokotuksiin. Vaarallisista eläintaudeista todettiin rabies lepakolla ja atyyppinen scrapie vuohella. Lisäksi kevään 2009 kuluessa sika- ja siipikarjatiloille levisi rehun saastumisen johdosta Salmonella Tennessee-epidemia. Epidemia saatiin hallintaan eikä ihmisiä sairastunut. Julkaisuaika 2010 Asiasanat Tarttuvat eläintaudit, vuositilastot Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 8/2010 Sivuja 38 Kieli Luottamuksellisuus Julkaisun kustantaja Taitto Suomi Julkinen ISSN X ISBN Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Virastopalveluyksikkö (pdf)

6 Eläintaudit Suomessa 2009 Beskrivning Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Publikationens titel Djursjukdomen i Finland 2009 Författare Resumé Livsmedelssäkerhetsverket Evira Denna publikation innehåller information om djursjukdomsläget i Finland år I kapitel 1 finns information om förekomsten av djursjukdomar som skall bekämpas och vissa nya infektioner i landet, i kapitlen 2-7 beskrivs de centrala programmen för tillsyn och uppföljning av djursjukdomar och i kapitel 8 beskrivs läget i fråga om olika djursjukdomar i olika djurarter på allmän nivå. I publikationen beskrivs också vilka åtgärder som vidtagits för att förebygga och bekämpa djursjukdomar. Också år 2009 förblev djursjukdomsläget i Finland gott. Av lättspridda djursjukdomar som skall bekämpas konstaterades endast newcastlesjuka bland frilevande duvor och viral hemorrhagisk septikemi (VHS) i fiskodlingsanläggningar i havsområdet. Till följd av blue tongue -infektionerna som konstaterades i södra Sverige hösten 2008 intensifierades uppföljningen av blue tongue i hela landet, särskilt i västra och södra Finland. Man utarbetade likaså en blue tongue -strategi och inledde förberedelser för eventuella blue tongue -vaccinationer. Av farliga sjukdomar konstaterades rabies i en fladdermus och atypisk scrapie i en get. Under våren 2009 spred sig också en Salmonella Tennessee -epidemi till svin- och fjäderfägårdar med kontaminerat foder. Man fick epidemin under kontroll och inga människor insjuknade. Utgivningsdatum 2010 Referensord Smittosamma sjukdomar, årstatistik Publikationsseriens namn och nummer Eviras publikationer 8/2010 Antal sidor 38 Språk Konfidentialitet Förläggare Layout Finska Offentlig handling ISSN X ISBN Livsmedelssäkerhetsverket Evira Livsmedelssäkerhetsverket Evira, Enhet för ämbetsverkstjänster (pdf)

7 Eläintaudit Suomessa 2009 Description Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Title Animal Diseases in Finland 2009 Authors Abstract Finnish Food Safety Authority Evira This publication provides information on the animal disease status in Finland in Section 1 of the publication contains current information about the prevalence of animal diseases to be combatted by law and certain new infections. Sections 2-7 describe the most important animal disease monitoring and control programmes and Section 8 discusses the disease status of different animal species in general. The publication also describes action taken to prevent and eradicate animal diseases. The status of animal diseases remained good in Finland also in The only highly contagious diseases to be combatted by law, that were diagnosed were Newcastle disease found in wild pigeons and Viral hemorrhagic septicemia (VHS) found in off-shore fish farms. Due to the cases of blue tongue diagnosed in southern Sweden in the autumn of 2008, blue tongue monitoring was intensified in the entire country, particularly in western and southern Finland. A blue tongue strategy was also developed and preparations started for possible blue tongue vaccinations. Dangerous animal diseases diagnosed in Finland in 2009 included rabies, which was found in a bat, and atypical scrapie, which was found in a goat. Moreover, a Salmonella Tennessee epidemic caused by contaminated feed broke up in pig and poultry farms during the spring. The epidemic was brought under control and no people were affected. Publication date 2010 Keywords Contagious animal diseases, year statistics Name and number of publication Evira publlications 8/2010 Pages 38 Language Confidentiality Publisher Layout Finnish Public ISSN X ISBN Finnish Food Safety Authority Evira Finnish Food Safety Authority Evira, In-house Services (pdf)

8 Eläintaudit Suomessa 2009 Sisällys 1 Ajankohtaista vuonna Helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien esiintyminen Valvottavien eläintautien esiintyminen Muiden eläintautien esiintyminen Influenssavirukset Sikojen sikainfluenssa Lintuinfluenssa Sinikielitauti Sinikielitaudin seuranta Sinikielitaudin torjuntaan varautuminen Raivotauti Lepakkoraivotauti Raivotaudin vastustamisohjelma BVD (naudan virusripuli) TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) BSE (naudan sienimäinen aivorappeuma, bovine spongiformic encephalopathy) Scrapie Muut TSE-taudit Salmonellavalvonta Rehuperäinen salmonellaepidemia Salmonellavalvontaohjelma Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna Nautojen sairaudet Sikojen sairaudet Siipikarjan sairaudet Lampaiden ja vuohien sairaudet Kalojen ja äyriäisten sairaudet Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit Muut haitalliset kalataudit Äyriäisten taudit... 26

9 Eläintaudit Suomessa Hevosten sairaudet Porojen sairaudet Turkiseläinten sairaudet Mehiläisten sairaudet Seuraeläinten sairaudet Koirat Kissat Luonnonvaraisten eläinten sairaudet Liite 1. Tuotantoeläimet ja kotieläintilat Suomessa vuonna Liite 2. Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina Liite 3. Eläintautien esiintyminen Suomessa... 35

10 Eläintaudit Suomessa Ajankohtaista vuonna Ajankohtaista vuonna Helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien esiintyminen Eläintautitilanne Suomessa säilyi hyvänä myös vuonna Helposti leviävistä eläintaudeista todettiin tuotantoeläimissä vain kalojen VHS-tartuntoja kuudella merialueen kalanviljelylaitoksella, jotka sijaitsivat jo aiemmin perustetulla rajoitusalueella. Alkuvuodesta löydettiin myös viidestä luonnonvaraisesta kyyhkysestä newcastlentautitartunta, joka oli samaa tyyppiä kuin kesällä 2008 harrastekyyhkysissä todettu kanta. Tartunta ei kuitenkaan levinnyt siipikarjatiloille. Vaarallisista eläintaudeista todettiin atyyppinen scrapie vuohella sekä rabies lepakolla, kumpikin ensimmäistä kertaa Suomessa. Helposti leviävistä eläintaudeista lintuinfluenssan valvontaa on käsitelty tarkemmin kohdassa 2.2, sinikielitautiin varautumista kohdassa 3 ja kalojen VHS-taudin vastustamista kohdassa 8.5. Vaarallisiksi luokitelluista eläintaudeista raivotaudin vastustaminen on kuvattu raportin kohdassa 4 ja TSE-tautien vastustaminen (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat, joihin myös scrapie kuuluu) kohdassa Valvottavien eläintautien esiintyminen Keväällä 2009 levisi rehutehtaalla tapahtuneen rehun saastumisen vuoksi Salmonella Tennessee bakteerin aiheuttama epidemia 30 munintakanalaan ja 10 sikalaan. Epidemian vuoksi tutkittiin yli 800 tilaa salmonellan varalta. Epidemia saatiin hallintaan eikä ihmisiä sairastunut. Saneeraustoimenpiteet saastuneilla tiloilla kestivät kuitenkin pitkään ja toimenpiteet viimeisillä tiloilla jatkuivat vielä vuonna Epidemiasta on tarkemmin kerrottu raportin kohdassa 7.1. Muista valvottavista eläintaudeista vuonna 2009 todettiin mm.naudanvirusripuli (BVD) yhdellä uudella tilalla. BVD:n vastustamista on tarkemmin käsitelty kohdassa 5 ja muiden valvottavien eläintautien esiintymistä eläinlajikohtaisissa osioissa raportin loppuosassa (kohta 8). 1.3 Muiden eläintautien esiintyminen Vuoden 2009 aikana tehtiin projektiluontoisesti nautakarjojen Q-kuumeseurantaa ja sikojen MRSA-seurantaa. Uutena tilatason ongelmana esille nousi siipikarjan botulismi muutamalla tilalla. Muita eri eläinlajeilla esiintyneitä tartuntoja on käsitelty eläinlajikohtaisissa osioissa raportin loppuosassa (kohta 8). Q-kuumeseuranta lypsykarjoissa Q-kuumevasta-aineiden esiintyminen lypsykarjoissa selvitettiin tutkimalla satunnaisesti valittujen lypsykarjojen tankkimaitonäytteitä. Yhteensä tutkittiin 1283 tankkimaitonäytettä. Vasta-aineita todettiin kahdessa näytteessä (0.16 %). Tilat sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomessa. Lisäksi tutkittiin 851 tankkimaitonäytettä lypsykarjoista, joilla arvioitiin rekisteritietojen perusteella olevan lisääntynyt määrä luomisia. Näistä karjoista 253 oli mukana myös kartoitustutkimuksessa. Kaksi luomisotantaan kuuluvaa eteläsuomalaista tilaa oli seropositiivisia (0.24 %). Q-kuumevasta-aineiden esiintyvyydestä muilla eläinla-

11 Eläintaudit Suomessa Ajankohtaista vuonna 2009 jeilla Suomessa ei ole tietoa, eikä eläimillä taudinoireisiin liittyviä Q-kuume-epäilyjä ole ollut. Q-kuume on Coxiella burnetii- bakteerin aiheuttama tauti, jota todetaan sekä ihmisillä että eläimillä. Sitä on todettu kaikkialla maailmassa paitsi Uudessa Seelannissa. Q- kuumetartuntoja on todettu lähes kaikilla eläinlajeilla. Eläimillä tartunta on yleensä oireeton, mutta se voi aiheuttaa satunnaisia tiineyden keskeytymisiä, heikkoja vastasyntyneitä ja hedelmällisyyshäiriöitä, varsinkin märehtijöillä. Myös ihmisellä tartunta voi olla oireeton, mutta noin puolet tartunnan saaneista voi sairastua äkilliseen, vakavuudeltaan vaihtelevaan kuumetautiin. Osalla ihmisistä tauti voi pitkittyä ja aiheuttaa vakavia jälkitauteja. Ihmisten tartunnan lähteinä pidetään yleensä eläimiä. Lampaat ja vuohet näyttävät liittyvän ihmisten tautitapauksiin muita eläinlajeja useammin. Suomessa Q-kuumetapaukset ihmisillä ovat harvinaisia. MRSA-bakteeri Sikojen MRSA-tilanteen selvitys käynnistyi Suomessa vuonna 2008 EU:n jäsenmaiden yhteisen seurantaprojektin puitteissa. Tässä seurannassa MRSA todettiin yhden tavanomaisen emakkotilan (0,6%) ympäristön pölynäytteestä, muttei eläimistä. Vaikka Suomen tilanne tämän perustasokartoituksen mukaan todettiin vielä hyväksi, päätettiin selvitystä kuitenkin jatkaa kansallisesti myös vuosien 2009 ja 2010 aikana. Seurantaa toteutetaan teurastamoilta satunnaisotannalla otetuista teurassikojen näytteistä sekä Eviraan lähetetystä tutkimusmateriaalista. Vuoden 2009 aikana tehdyissä jatkotutkimuksissa saatiin jo alustavaa näyttöä siitä, että CC398 tyypin MRSA-bakteeria esiintyy Suomessa myös teurassioissa. Koska tutkimukset ovat kesken, esiintyvyyden tasoa ei voida vielä arvioida. MRSA:ta ei Suomessa vastusteta eläimillä lakisääteisesti. Mikrobilääkkeiden harkittu käyttö on avain mikrobilääkeresistenssin ennaltaehkäisyyn eläimillä. Aiemmin Suomessa on eläimillä todettu MRSA-bakteeria kolmessa hevossairaalaepidemiassa sekä joitakin yksittäisiä tapauksia naudoilla, sioilla ja kissoilla. Botulismi Suomessa botulismi todettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2009 kahdella ja kesäkuussa yhdellä länsisuomalaisella lihasiipikarjatilalla. Kaikista kolmesta tapauksesta löydettiin Clostridium botulinum tyyppi C. Parvien linnut lopetettiin ja niiden raadot hävitettiin sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyssä luokan 1 käsittelylaitoksessa. Kliinisesti sairaita parvia ei voi toimittaa teuraaksi, mutta niitä voidaan lääkitä antibiooteilla, jos tämä muutoin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi eikä lopettaminen esimerkiksi eläinsuojelusyistä ole välttämätöntä. Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum bakteerin tuottama hermomyrkky (botulinumneurotoksiini). Se estää hermoimpulssin kulun hermolihasliitoksissa, jolloin lihakset halvaantuvat. Clostridium botulinum bakteerin itiöitä esiintyy yleisesti maaperässä, vesistöissä, raadoissa ja eläinten suolistossa. Hapettomissa olosuhteissa itiöistä kehittyy bakteereita, jotka voivat sopivassa lämpötilassa tuottaa hermomyrkkyä. Siipikarjalle botulismin aiheuttaa joko toksiinia sisältäneen rehun tai muun aineksen (toukat) syöminen tai jos linnun ruuansulatuskanavassa normaalisti olevat itiöt itävät ja alkavat tuottaa toksiinia. C. botulinum -bakteerit voidaan jakaa niiden muodostamien hermomyrkkyjen perusteella seitsemään eri tyyppiin (A-G), joista siipikarjalla tavallisimpia ovat C-, D- ja C/D-tyypin toksiinien aiheuttamat myrkytykset, mutta myös tyypit A ja E saattavat tulla kysymykseen. Yleisen käsityksen mukaan tyyppien C ja D toksiinit eivät ole ihmiselle vaarallisia. Botulismiin sairastuneessa parvessa on yleensä botulismille tyypillisiä kliinisiä oireita, kuten kaulan, silmäluomien ja koko linnun halvaantumista. Botulismin diagnoosi perustuu botulinumneurotoksiinin osoittamiseen linnun seerumista, maksasta tai suolistosta. Toksiini tutkitaan biologisella testillä ja sen suorittaminen kestää n. 5 päivää. C. botulinum bakteerin osoittaminen tutkittavista näytteistä tukee diagnoosia. 9

12 Eläintaudit Suomessa Influenssavirukset 2 Influenssavirukset 2.1 Sikojen sikainfluenssa Maaliskuussa 2009 osoitettiin ensimmäisen kerran influenssa A virus Eviraan lähetetystä sikanäytteestä. Influenssaviruseristyksiä tehtiin vuoden aikana kaikkiaan 13 sikatilalta. Näistä 12 tilalta eristettiin H1N1-tyyppinen virus, joka muistuttaa eurooppalaisista sioista eristettyjä influenssaviruksia. Yhdeltä tilalta eristettiin pandeeminen (H1N1) 2009 virus. Teurastamoilta tautiseurantaan kerätyistä näytteistä todettiin noin 17 %:ssa sikainfluenssavasta-aineita. Sikaloissa syksyllä 2008 esiintyneiden oireiden perusteella arvioitiin, että sikainfluenssaa oli saattanut esiintyä Suomessa jo aiemmin. Tämän johdosta sikainfluenssan esiintymistä selvitettiin takautuvasti tutkimalla sikainfluenssan vasta-aineita seurantatutkimuksia varten kerätyistä näytteistä vuosilta 2007 ja Selvityksen perusteella sikainfluenssatartuntoja on esiintynyt sioissa jo vuonna 2007, koska noin 2 % seurantanäytteistä todettiin vasta-aineita. Vuonna 2008 vasta-ainepositiivisia oli noin 5 % näytteistä (10 % sikaloista) ja vuonna 2009 noin 17 % näytteistä (30 % sikaloista). Näytteet on kerätty näinä vuosina osittain erilaisista kohderyhmistä, joten nämä prosenttiluvut eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Vasta-ainetutkimustulosten perusteella sikaloissa näyttää kiertäneen myös muita sikainfluenssa-alatyyppejä kuin 2009 eristetty H1N1-alatyyppi. Sikainfluenssa on viruksen aiheuttama hengitystiesairaus, jonka tyypillisiä oireita sioilla ovat korkea kuume, vaikeutunut hengitys ja voimakas yskä. Osa tartunnoista on kuitenkin lähes oireettomia. Kullakin eläinlajilla on yleensä lajille ominaisia viruskantoja, jotka leviävät helposti eläinyksilöstä toiseen lajin sisällä. Sioilla on hengitysteissään reseptorit, jotka sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssa A-viruksia ja siksi ne ovat herkkiä myös ihmisten influenssaviruksille, kuten pandeemiselle (H1N1) 2009 virukselle. Sikojen influenssatartunta on taudinkuvaltaan samantyyppinen tartunnan aiheuttaneesta viruksen alatyypistä riippumatta. Sikainfluenssaa vastaan voidaan rokottaa. Fimea myönsi sikainfluenssarokotteelle määräaikaisen erityisluvan syksyllä Taulukko 1. Sikojen verinäytteistä sikainfluenssan vuoksi tehdyt tutkimukset vuonna Tutkimuksen syy Sikainfluenssa näytteitä Sikainfluenssapositiivisia näytteitä Seurantatutkimukset Keinosiemennystoiminta Terveydenhuollon erityistason tilat Taudinsyyn selvitys Vienti 0 0 Tuonti Villisiat 74 0 Yhteensä

13 Eläintaudit Suomessa Influenssavirukset 2.2 Lintuinfluenssa Suomessa lintuinfluenssan esiintymistä siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa on tutkittu vuodesta 2003 lähtien EY-lainsäädännön mukaisen seurantaohjelman puitteissa (taulukko 2 (alla) ja taulukko 19, liite 2). Siipikarjan verinäytteitä tutkitaan tuotantosuunnittain H5- ja H7-alatyyppien vasta-aineiden varalta, koska nämä kaksi virustyyppiä voivat muuntua matalapatogeenisista vakavaa influenssaa aiheuttaviksi (ns. korkeapatogeeniset kannat). Vuonna 2009 H5- tai H7-vasta-aineita ei todettu yhdeltäkään tutkitulta tilalta. Aiempien vuosien tapaan määrättiin siipikarja pidettäväksi kevään 2009 aikana sisätiloissa luonnonvaraisten lintujen kevätmuuttoon liittyvän tautiriskin vuoksi. Taulukko 2. Siipikarjan lintuinfluenssatutkimukset vuonna Lintuinfluenssa H5- ja H7-vastaaineita ei tutkimuksissa todettu. Hanhet ja ankat Tarhatut riistalinnut Lukumäärä Emokanalat Munintakanalat Luomukanalat Kalkkunat Strutsit Yhteensä Näytteet Parvet Luonnonvaraisten lintujen influenssaseuranta on kohdistettu vesilintuihin, jotka ovat todennäköisimpiä influenssavirusten kantajia. Näytteitä on tätä varten pyydetty metsästäjiltä. Lisäksi luonnonvaraisten lintujen kuolinsyytutkimuksiin toimitetuista linnuista otetaan näytteet myös lintuinfluenssan varalta. Linnuista otetut nielu- ja ulostenäytteet tutkitaan influenssa A-viruksen varalta ja niistä löytyneiden virusten H- ja N-alatyypit pyritään selvittämään. Luonnonvaraisista linnuista todetaan erilaisia influenssaviruksen matalapatogeenisiä alatyyppejä vuosittain. Yleisin alatyyppi on ollut H3N8, sen lisäksi vuonna 2009 todettiin H1N1, H12N5, H9N2,H4N8 ja H11N4-alatyyppejä. Taulukko 3. Luonnonvaraisista linnuista otettujen lintuinfluenssaseurantanäytteiden tutkimustulokset. Korkeapatogeenisia lintuinfluenssaviruksia ei todettu. Vuosi Tutkittujen lintujen lukumäärä Positiivisia näytteitä (PCR / viruseristys) / / / / / / /18 11

14 Eläintaudit Suomessa Sinikielitauti 3 Sinikielitauti 3.1 Sinikielitaudin seuranta Sinikielitautiseurantaa tehostettiin vuoden aikana edellisenä syksynä Etelä-Ruotsissa todettujen sinikielitartuntojen vuoksi. Keväällä 2009 myös Norjan etelärannikolla todettiin muutamia sinikielitartuntoja. Sekä Ruotsin että Norjan tartunnat löytyivät tehokkaan seurannan ansiosta. Tammikuussa 2009 kerätyistä lypsykarjojen tankkimaitonäytteistä tutkittiin 10 % otanta oheisen kartan alueella 3 sijaitsevista lypsykarjoista. Lisäksi etelärannikolta Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan eteläosista tutkittiin kaikki lypsykarjat. Etelä- ja Lounaisrannikko sekä Ahvenanmaa olivat tehoseurannassa myös kesä-marraskuun ajan (kartta alueet 1 ja 2). Kaikki Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Itä-Uudenmaan sekä Satakunnan, Päijät- Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan eteläisten kuntien lypsykarjojen tilatankkimaitonäytteet tutkittiin kesä-marraskuun välisenä aikana kuukausittain sinikielitaudin vasta-aineiden varalta (taulukko 9). Meijerit toimittivat näytteet tutkimuksiin. Emolehmäkarjojen teuraista tehtävää seurantaa laajennettiin kattamaan sama alue kuin lypsykarjojen tehoseurannassa (kartta alueet 1 ja 2). Näytteitä tutkittiin kaikkiaan kpl ja ne olivat peräisin 481 karjasta (taulukko 9). Näytteistä oli peräisin tehoseuranta-alueen 183 karjasta. Emolehmäkarjojen seurannan näytteitä otetaan ympäri vuoden. Kuva 1. Sinikielitautiseuranta alueittain vuonna Luonnonvaraisista hirvieläimistä metsästyksen yhteydessä otettuja näytteitä tutkittiin vuoden aikana 128 kpl (65 valkohäntäkaurista, 31 metsäkaurista, 26 hirveä ja 6 metsäpeuraa). Lisäksi Ahvenanmaan lampaista tutkittiin serologisesti sinikielitaudin varalta 542 maedi-visna -ohjelman näytettä, jotka olivat peräisin 12 katraasta. Kaikki seurantatutkimukset olivat kielteisiä. 12

15 Eläintaudit Suomessa Sinikielitauti Kliinisten epäilyjen ja tartunnan poissulkemiseksi esimerkiksi luomisen syyn selvityksissä tutkittiin näytteitä kaikkiaan 43 tilalta, joista 10 oli lammastiloja ja 33 nautatiloja. Kaikki epäilynäytteet olivat kielteisiä sinikielitaudin varalta. Lisäksi tutkittiin sinikielitaudin varalta 104 maahantuotua märehtijää (nauta, lammas, alpakka). Näistä 67:llä oli todettavissa maahantuontihetkellä vasta-aineita ja kaikki eläimet olivat sinikielitautia vastaan rokotettuja. Sinikielitaudin diagnostiikkaa kehitettiin edelleen pystyttämällä reaali-aikainen RT- PCR-menetelmä, jolla voidaan tunnistaa sinikielitautivirukset serotyypistä riippumatta, ja joka soveltuu hyvin suurten näytemäärien tutkimiseen. 3.2 Sinikielitaudin torjuntaan varautuminen Sinikielitautiin varautumista jatkettiin tautiseurannan lisäksi monin keinoin myös vuonna Taudin torjuntastrategia suunniteltiin yhteistyössä maa- ja metsätalous-ministeriön ja sidosryhmien kanssa ja sen pohjalta jatkettiin jo edellisinä vuosina aloitettujen toimintaohjeiden laatimista eri tilanteita varten. Nauta-, lammas- ja vuohitiloille jaettiin tietoa taudista ja sen torjunnasta ja myös eläinlääkäreitä koulutettiin. Mahdollisiin hätärokotuksiin varauduttiin tilaamalla Eviraan rokoteannosta varastoon sekä arvioimalla hätärokotusten toteuttamiseen tarvittavan henkilökunnan määrää ja saatavuutta. Lisäksi käynnistettiin keskusrekisterin perustaminen (BT-roko) rokotusten järjestämistä, seurantaa ja raportointia varten. Rekisteri valmistui 2010 alkuvuodesta. Taudin maahantuloa ehkäistiin huolehtimalla kaikkien maahantuotavien märehtijöiden tarkastamisesta ja tutkimuksista silloin, kun eläimiä tuotiin maista ja alueilta, joissa tautia esiintyy. Polttiaisseurantaa jatkettiin koko vektorikauden eli touko-marraskuun ajan muutamin rysin (Ahvenanmaalla, Viikissä ja Perniössä). 13

16 Eläintaudit Suomessa Raivotauti 4 Raivotauti 4.1 Lepakkoraivotauti Suomessa todettiin eurooppalaista lepakkoraivotautia ensimmäisen kerran elokuussa Vesisiippa (Myotis daubentonii) toimitettiin Eviraan tutkittavaksi Turun Kakskerran saaresta. Raivotautiepäily oli herännyt, koska lepakko oli käyttäytynyt oudosti. Lepakon tyypillisiä raivotautioireita ovat ääntely, käytösmuutokset, välinpitämättömyys ja toisaalta aggressiiviset kohtaukset, jolloin lepakko yrittää purra. Eurooppalaista lepakkoraivotautia aiheuttavat lyssavirukset EBLV-1 ja EBLV-2. Ensimmäisen kerran lepakkoraivotautia todettiin jo vuonna 1954 Saksassa. Tautitapaukset ovat silti erittäin harvinaisia myös alueilla, joilla lepakkoraivotautia tiedetään esiintyneen jo pitkään. Suomalaisesta vesisiipasta eristettiin EBLV-2. Tällä hetkellä EBLV-2 tartuntoja ei ole raportoitu yhdelläkään muulla eläinlajilla. Sen sijaan ihmisten EBLV-2-tartuntoja on varmistettu kaksi: vuonna 1985 Suomessa ja vuonna 2002 Skotlannissa. Molemmat sairastuneet olivat lepakkotutkijoita. Näistä tapauksista huolimatta lepakkoraivotautiriskiä pidetään ihmiselle pienenä (WHO / Rabies Bulletin Europe). Lepakkoraivotautia pidetään epidemiologisesti eri tautina kuin klassista metsäraivotautia. Lepakkoraivotautia esiintyy myös maissa, jotka ovat muista raivotautimuodoista vapaita, esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Brittein saarilla. Tähän mennessä raportoituja tautitapauksia on lähes 900, mutta todellisesta esiintymisestä Euroopassa ei ole tarkkoja tietoja. Brittein saarilla tehtyjen tutkimusten mukaan taudin esiintyvyys lepakoissa on alhainen, sillä yli 6000 tutkitun lepakon joukosta vain seitsemästä osoitettiin lepakkoraivotautivirus. Lepakkoraivotaudin löytyminen ei vaikuta Suomen raivotautivapaaseen asemaan. 4.2 Raivotaudin vastustamisohjelma Suomessa on ollut raivotaudin vastustusohjelma viimeisestä metsäraivotautiepidemiasta lähtien. Vuosien epidemian aikana raportoitiin 66 raivotautiin sairastunutta koti- ja villieläintä. Tauti saatiin juurittua rokotuskampanjoilla. Vastustusohjelman tavoitteena on pitää Suomi raivotautivapaana ja estää taudin maahantulo maista, joissa raivotautia esiintyy. Käytännön vastustoimenpiteitä ovat koirien ja kissojen pakolliset ja vapaaehtoiset rokotukset sekä kaakkoisrajalla tapahtuvat pienpetojen syöttirokotukset. Heikennettyä raivotautivirusta sisältävien pienpetojen syöttirokotteiden levityksellä pyritään estämään luonnonvaraisten eläinten välittämän raivotaudin leviäminen Venäjältä Suomeen. Lentolevityksiä on suoritettu raja-aluevyöhykkeellä vuodesta 1990 alkaen vuosittain ja vuodesta 2003 alkaen keväisin ja syksyisin. Vuonna 2003 rokotusaluetta laajennettiin Venäjän puolelle Suomen ja Venäjän eläinlääkintäviranomaisten välisen raivotaudin torjuntaan liittyvän yhteistyön tuloksena. Syöttirokotusten onnistumista seurataan tutkimalla rokotteen syömisen osoittavaa merkkiainetta pienpedoilla sekä määrittämällä verestä raivotautivasta-ainepitoisuuksia. 14

17 Eläintaudit Suomessa Raivotauti Raivotautitilannetta seurataan vuosittain Suomessa ja Suomen lähialueilta luonnonvaraisista eläimistä otetuilla näytteillä. Vuonna 2009 tutkittiin Suomessa eläinten aivonäytteitä raivotaudin varalta yhteensä 551 (taulukko 4). Suurin osa näytteistä oli ketuista ja supikoirista. Lisäksi Evira tutkii poikkeuksellisesti käyttäytyviä tai muuten epäilyttäviä eläimiä raivotaudin varalta. Yhtä lepakkoa lukuun ottamatta kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä. Virallisesti Suomi on ollut raivotautivapaa maa vuodesta 1991 lähtien. Klassista raivotautia ei ole todettu maassamme yli 20 vuoteen lukuun ottamatta kahta vuosina 2003 ja 2007 maahantuotua eläintä, jotka lopetettiin maahantuonnin jälkeen. Todetut tartunnat eivät ole vaikuttaneet Suomen raivotautivapaaseen asemaan. Taulukko 4. Raivotaudin varalta tutkitut eläimet vuonna Yhtä lepakkoa lukuun ottamatta kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä. Eläinlaji Aggressiivinenkäytös Löydettykuolleena Lopetettu Hermostooireita Maahantuotu Muut tutkimukset Kaikki tutkimukset yhteensä Koira Kissa Nauta 1 1 Hevonen Lammas Kettu Supikoira Susi Mäyrä Näätä 6 6 Hilleri 3 3 Villiminkki Ilves Piisami 0 0 Ahma Saukko Kesyrotta Lepakko Yhteensä

18 Eläintaudit Suomessa BVD (naudan virusripuli) 5 BVD (naudan virusripuli) Lypsykarjojen BVD-seurannassa todettiin vasta-aineita seitsemän karjan tankkimaitonäytteessä. Näistä kolme karjaa oli uusia vasta-ainepositiivisia. Kahdessa tapauksessa tankkimaidon vasta-aineet johtuivat yksittäisestä seropositiivisesta karjaan ostetusta naudasta. Seropositiiviset naudat olivat peräisin karjoista, joissa oli käytetty akuutin BVD-tartunnan aikana kerättyä spermaa keinosiemennyksessä. Kyseessä olivat siis vanhoista tartunnoista johtuvat vastaaineet. Kolmannessa karjassa BVD-tartunta oli tuore ja karjassa todettiin viruserittäjä. Tartunta oli ehtinyt levitä karjassa, koska suuri osa naudoista oli seropositiivisia jo ensimmäisessä tutkimuksessa. Karja on rajoittavien määräysten alaisena. Epidemiologisen selvityksen perusteella tutkittiin kaikki karjasta vuoden 2008 ja tartunnan toteamisen välisenä aikana eloon myydyt naudat. Tutkimuksissa selvisi, että jo heinäkuussa 2008 myydyissä naudoissa todettiin keväällä 2009 vasta-aineita. Karja oli siis saanut BVD tartunnan jo vuoden 2008 alkupuoliskolla. Eloon myydyissä eläimissä ei ollut viruserittäjiä. Tartunnanlähteeksi epäillään samalla paikkakunnalla sijainnutta karjaa, josta BVD tartunta on juurittu. Tilojen välillä ei ole osoitettu olleen eloeläinkontakteja, jotka selittäisivät tartunnan. Uuden BVD-tartunnan toteaminen on lievä takaisku tartunnan juurimisessa. Emolehmäkarjojen seurannassa ei todettu BVD-vasta-aineita. BVD:n varalta tutkittiin myös kaikki tuontinaudat, osa tuoduista sonninspermaeristä ja osa tuontialkion vastaanottajanaudoista. Lisäksi nautoja tutkittiin keinosiemennystoiminnan ja eläinkaupan tai näyttelyiden vuoksi. Tuotujen nautojen joukossa oli yksi seropositiivinen eläin. Muissa näytteissä ei todettu BVD vasta-aineita eikä -virusta. BVD-tutkimukset vuonna 2009 ovat taulukossa 9 tutkimussyyn mukaan jaoteltuna. 16

19 Eläintaudit Suomessa TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) 6 TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) 6.1 BSE (naudan sienimäinen aivorappeuma, bovine spongiformic encephalopathy) EY:n yhteisen TSE-tautien valvontaohjelman mukaisesti Suomessa on tutkittu vuosittain kaikki yli 24 kk:n ikäiset hätäteurastetut, itsestään kuolleet ja lopetetut naudat sekä kaikki yli 30 kk:n ikäiset normaalisti teurastettavat naudat BSE-taudin varalta. Vuoden 2008 lopussa EU:n komissio myönsi Suomelle ja muille nk. vanhoille jäsenmaille (EU- 15) alhaiseen BSE-riskiin perustuen mahdollisuuden nostaa tutkittavien eläinten ikärajaa kaikissa nautaryhmissä 48 kuukauteen. Tutkittavien eläinten ikärajaa nostettiin alkaen, mikä vähensi tutkimusmääriä vuoden 2009 aikana merkittävästi. Myös maailman eläintautijärjestön (OIE) arvioinnissa Suomi on luokiteltu mitättömän BSE-riskin maaksi. Suomen ainoa BSE-tapaus on todettu joulukuussa Taulukko 5. BSE-tutkimukset vuonna Kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä. Kliiniset epäilyt tilalla Terveinä teurastetut Hätäteurastetut Tilalla itsestään kuolleet Sairauden oireita ante mortem tarkastuksessa Yhteensä Taulukko 6. BSE-seurantanäytteet naudoista vuosina Vuosi Tutkitut näytteet* Positiiviset näytteet ** *Luvut sisältävät myös muita kuin pakolliseen tutkimusohjelmaan kuuluvia eläimiä. **Tutkittavien nautojen ikäraja nousi vuoden alusta 48 kuukauteen. 17

20 Eläintaudit Suomessa TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) 6.2 Scrapie Scrapie-taudin seuranta Suomessa aloitettiin vuonna 1995, jolloin tutkimukset tehtiin histopatologisesti. Tutkimusmenetelmien kehittyminen antoi 2000-luvulla mahdollisuuden huomattavasti suurempien näytemäärien tutkimiseen kuin histopatologisten menetelmien avulla oli ollut mahdollista. Elokuussa 2004 Euroopan komissio hyväksyi Suomen kansallisen scrapievalvontaohjelman (1472/2004/EY) ja myönsi samalla Suomelle nk. lisävakuudet tuotaessa lampaita, vuohia tai niiden sukusoluja Suomeen. Lisävakuuksien ylläpitäminen edellyttää kaikkien raadonkeräilyalueella kuolleiden yli 18 kk:n ikäisten lampaiden ja vuohien tutkimista TSE-tautien varalta. Vuonna 2009 Suomessa ei todettu yhtään klassista scrapie -tapausta. Sen sijaan en- simmäistä kertaa todettiin epätyypillinen (Nor98) scrapie yhdellä vuohella tilalla, jolla sairastuneen eläimen lisäksi oli neljä lammasta ja yksi vuohi. Tilan muita eläimiä ei lopetettu, koska epätyypillinen scrapie esiintyy sporadisesti. Tilalle annettiin kuitenkin rajoittavat määräykset kahdeksi vuodeksi ja tilan lampaat ja vuohet määrättiin tutkittavaksi scrapien varalta, kun ne tulevaisuudessa teurastetaan tai ne kuolevat tilalla. Aiempina vuosina todetut tapaukset löytyvät taulukosta 7. Myös lampaiden genotyyppien tutkimuksia jatkettiin ja genotyyppauksia tehtiin yhteensä 96. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että suomalaisissa lampaissa, etenkin suomenlampaassa, esiintyy hyvin vähän scrapielle resistenttejä genotyyppejä. Taulukko 7. Scrapieseurantatutkimukset lammas- ja vuohikatraista vuosina Vuosi Näytteet Lammas Positiiviset katraat/ näytteet Näytteet Vuohi Positiiviset katraat/ näytteet / / / / / / /1 1) 261 0/ /1 1) 830 3/ /2 1) 516 0/ /1 1) 431 0/ / / / /1 1) 1) Epätyypillinen scrapie (Nor98) 18

21 Eläintaudit Suomessa TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) 6.3 Muut TSE-taudit Muiden eläinlajien näytteitä tutkittiin vuonna 2009 yhteensä 320 kpl. Näistä 95 oli turkiseläimiä, 165 luonnonvaraisia tai tarhattuja märehtijöitä, 53 kissoja ja 7 eläintarhaeläimiä. Kaikki tulokset olivat kielteisiä. Taulukko 8. Muiden eläinten tutkimukset TSE-tautien varalta vuonna Eläinlaji Eläinten lukumäärä Positiiviset näytteet Kotieläimet Kissa 53 0 Turkiseläimet Minkki 48 0 Kettu 23 0 Supikoira 24 0 Tarhatut kamelieläimet Alpakka 1 0 Eläintarhaeläimet Lumivuohi (Oreamnus americanus) 1 0 Gaselli (Gazella subgutturosa) 2 0 Amurin leopardi (Panthera pardus orientalis) 1 0 Kameli 1 0 Wallabi 2 0 Luonnonvaraiset eläimet Hirvi (Alces alces) 6 0 Täpläkauris (Dama dama) 1 0 Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) Yhteensä

22 Eläintaudit Suomessa Salmonellavalvonta 7 Salmonellavalvonta 7.1 Rehuperäinen salmonellaepidemia Helmikuun 2009 loppupuolella kahdelta kananmunia tuottavalta tilalta löydettiin salmonellavalvontaohjelmaan liittyvissä tutkimuksissa Salmonella Tennessee tartunta. Tartunnan lähteeksi todettiin maaliskuun alussa Rehuraisio Oy:n valmistama siipikarjan rehu. Siipikarjan rehun kanssa samalla linjastolla valmistettiin sianrehuja, joista myös löydettiin S. Tennessee. Evira antoi rehutehtaalle kyseisellä tuotantolinjalla tapahtuvaa rehunvalmistusta ja linjalla valmistettujen rehujen markkinoille saattamista koskevan kiellon ja takaisinvetopäätöksen. Kaikilta sika- ja siipikarjatiloilta, joille oli jälkeen toimitettu Rehuraisio Oy:n saastuneella linjastolla valmistettua rehua, otettiin näytteet tartunnan laajuuden selvittämiseksi. Ulostenäytteitä otettiin yli 800 tilalta (288 kanatilaa ja 546 sikatilaa) ja rehunäytteitä noin 600 tilalta. S. Tennessee todettiin yhteensä 30 munintakanalan sekä 10 sikatilan ulostenäytteestä. Munantuotantokanaparvista 3,1 %:ssa todettiin salmonella. S. Tennessee löytyi myös yhdeltä broileri- sekä yhdeltä kalkkunatilalta, joiden osalta tartunnanlähdettä ei pystytty selvittämään. Epidemian syyksi arvioitiin piilevästi jatkunut S. Tennessee -bakteeriesiintymä rehutehtaan tuotantolinjan ympäristössä. Salmonellabakteereita pääsi todennäköisesti ilmanoton kautta kyseisen rehulinjan jäähdytysprosessiin, missä ne lisääntyivät. Tuotantolinjalle asennettiin uusi jäähdyttäjä ja tehtiin muitakin rakenteellisia muutoksia ja rehunvalmistus voitiin aloittaa uudestaan S. Tennessee epidemiaan ei liittynyt yhtään sairastapausta ihmisillä. Saneeraustoimenpiteet saastuneilla tiloilla kestivät pitkään ja toimenpiteet viimeisillä tiloilla jatkuivat vielä vuonna Salmonellavalvontaohjelma Salmonellavalvontaohjelman tavoitteena on ehkäistä ihmisten salmonellatartuntoja ja pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa alle 1 %:n vuositasolla. Tavoitteessa on pysytty useana vuonna peräkkäin. Salmonellasta tunnetaan n erilaista serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Salmonella Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä Suomessa ja sitä tavataan ajoittain eri eläinlajeilla. Muita maailmanlaajuisesti tärkeitä salmonellan serotyyppejä ovat Salmonella Enteritidis ja Salmonella Infantis. Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomen salmonellavalvontaohjelman vuoden 1994 lopulla ja ohjelma antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa. Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saata- 20

23 Eläintaudit Suomessa Salmonellavalvonta va liha ja kananmunat. Sekä lihasiipikarjan että munantuotannon osalta salmonellavalvontaa toteutetaan koko tuotantoketjussa. Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa, mukaan lukien hautomoilla ja teurastamoiden leikkaamoissa. Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta ei ole yhtä systemaattista elävien eläinten osalta, näytteenotto painottuu teurastamoihin ja leikkaamoihin. Omistajat vastaavat näytteenotosta tiloilla ja kunnaneläinlääkärit seuraavat salmonella-valvontaohjelman toteutumista siipikarjan osalta. Lainsäädännössä on määrätty osa salmonellanäytteistä virallisiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näyte otetaan kunnaneläinlääkärin valvonnassa. Eviran tarkastuseläinlääkärit valvovat ohjelman toteutumista teurastamojen ja leikkaamoiden osalta, teurastuspaikoissa ja pienimuotoisissa leikkaamoissa valvonnasta vastaavat kunnaneläinlääkärit. Siipikarja Viime vuonna Salmonellaa todettiin 12 broileriparvessa. Näistä 10 parvessa todettiin Salmonella Montevideo. Yhdessä kalkkunaparvessa todettiin Salmonella Tennessee, jonka yhteys Rehuraision Tennessee-tapaukseen jäi näyttämättä toteen. Munantuotantokanaparvien salmonellatutkimukset aloitetaan hautomolla, jossa osa kuoriutuneista parvista tutkitaan aluspaperi- tai sivelynäyttein. Loput untuvikkoparvista tutkitaan niiden saavuttua kasvattamoon. Kasvattamoista ja kanaloista kasvatusmuodosta riippuen tutkitaan tossu- tai ulostenäytteet, sekä lisäksi valvovan viranomaisen ottama pölynäyte. Salmonellavalvontaohjelman toteutumista seurataan myös munapakkaamoissa. Munantuotannon kasvatusparvissa todettiin viime vuonna 15 salmonellatapausta, jotka kaikki liittyivät S. Tennessee rehuepidemiaan. Tuotantopolven parvista 29 oli salmonellapositiivisia, näistä 25 oli S. Tennesseetä. Yhteensä S. Tennessee todettiin 30 kanatilalla, joista osalla oli useampi salmonellapositiivinen parvi. Siat Emakoista ja lihasioista otetaan vuosittain teurastamoissa satunnaisotantana kummastakin ryhmästä n imusolmukenäytettä tutkimuksia varten. Positiivinen imusolmukenäyte teurastamolla johtaa ulostenäytteenottoon eläimen alkuperätilalla ja salmonellan esiintyminen varmistuu vasta positiivisen ulostenäytteen tutkimustuloksen perusteella. Lisäksi eläimet tutkitaan aina epäiltäessä tilalla salmonellatartuntaa sekä myytäessä karjuja keinosiemennysasemille sekä muutoinkin keinosiemennystoiminnan yhteydessä. Vuonna sikalan ulostenäytteestä todettiin salmonellaa. Kymmenen näistä tapauksista liittyi Rehuraision Salmonella Tennessee epidemiaan. Naudat Naudoista otetaan vuosittain teurastamoissa satunnaisotantana noin 3000 imusolmukenäytettä tutkimuksia varten. Kuten sioillakin, positiivinen imusolmukenäyte teurastamolla johtaa ulostenäytteenottoon eläimen alkuperätilalla ja salmonellan esiintyminen varmistuu vasta positiivisen ulostenäytteen tutkimustuloksen perusteella. Lisäksi salmonella tutkitaan aina epäiltäessä nautatilalla salmonellatartuntaa sekä keinosiemennysasemille myytyjen sonnien ja niiden lähtökarjojen ulostenäytteistä. Myös muun eläinkaupan yhteydessä tehdään paljon salmonellatutkimuksia elinkeinon toimesta. Vuonna 2009 todettiin salmonellaa seitsemällä nautatilalla. Kokonaismäärä on samaa luokkaa kuin 2000-luvulla aiemminkin. Kuitenkin näistä kolmessa tapauksessa oli kyseessä Salmonella Typhimurium faagityyppi 104, joka oli vastustuskykyinen viidelle tutkitulle antibiootille (ns. multiresistentti kanta). Salmonellavalvontaohjelmien tulokset samoin kuin tarkemmat tiedot salmonellan esiintymisestä muissa eläimissä ovat saatavilla zoonoosikeskuksen sivuilta osoitteesta: zoonoosit/bakteerien_aiheuttamat_taudit/ salmonella/ 21

24 Eläintaudit Suomessa Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna Nautojen sairaudet Lakisääteisesti vastustettavia tauteja esiintyi nautakarjoissa yhteensä kahdeksalla tilalla vuonna Näistä seitsemässä tapauksessa oli kyse salmonellatartunnoista. Lisäksi yhdellä lypsykarjatilalla todettiin BVD-viruserittäjä. Patologis-anatomisesti tutkittiin 191 kokonaista nautaa ja 180 elinnäytettä, joista teurastamonäytteitä oli 128 kappaletta. Yleisimmät löydökset olivat vasikoilla hengitystie- ja suolistosairaudet. Yhdellä naudalla todettiin kinokuume. Luomisen syyn selvityksiin (luomiset ja kuolleena syntyneet) tuli 88 näytettä. Luomisissa vajaassa kolmasosassa todettiin bakteeri-infektio. Lisäksi kolmella tilalla todettiin Neospora caninum alkueläimen aiheuttamia luomisia. Neosporavasta-aineiden esiintymistä selvitettiin tutkimalla 851 tankkimaitonäytettä tiloilta, joilla on lisääntynyt määrä luomisia rekisteritietojen perusteella. Vasta-aineita todettiin viidessä näytteessä. Vasikkaripulinäytteitä tutkittiin 501 kappaletta. Yleisimmät löydökset olivat rotavirus ja kokkidit. Yksittäisillä tiloilla todettiin vasikkaripulin aiheuttajaksi koronavirus ja enterotoksinen E. coli F5-bakteeri. Seitsemällä tilalla todettiin ripulinäytteissä zoonoottinen Cryptosporidium parvum alkueläin. Hengitystietulehdustapauksista otettiin 25 tilalta yhteensä 112 syväsively- tai keuhkohuuhtelunäytettä. Yleisimpiä löydöksiä olivat Pasteurella multocida, Mannheimia haemolytica, Histophilus somni, Ureaplasma diversum sekä naudan respiratory syncytialja koronavirukset. Mycoplasma bovista ei edelleenkään todettu. Viranomaisten ja elinkeinon yhteistyössä koordinoimaan nautojen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään Nasevaan kuului vuonna 2009 n tilaa, joista n lypsykarjatiloja. Nautojen tautitilannetta seurataan sinikielitaudin, BSE:n, leukoosin, IBR-taudin, BVD:n, luomistaudin ja leptospiroosin varalta viranomaisten ylläpitämien valvontaohjelmien puitteissa. Vuosien nautojen seurantatutkimusten tulokset ovat liitteessä 2: lypsykarjojen seurantatutkimukset taulukossa 14, emolehmäkarjojen seurantatutkimukset taulukossa 15 ja luomistaudin (bruselloosin) varalta tehdyt tutkimukset taulukossa 16. BSE-tutkimusten tulokset on esitelty TSE-tautivalvonnan osiossa 6.1., taulukoissa 5 ja 6. 22

25 Eläintaudit Suomessa Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna 2009 Taulukko 9. Nautojen virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuonna 2009 tutkimussyyn mukaan jaoteltuna Naudat Lypsykarjat/ yhteismaitonäyte Emolehmäkarjat/ yksilöverinäyte Keinosiemennystoiminta BVD IBR Serologia Viruseristys Serologia Viruseristys Näytteet (positiiviset) Näytteet (positiiviset) Näytteet (positiiviset) Näytteet (positiiviset) Serologia Sinikielitauti Serologia Luomistauti Viruseristys (7) Leukoosi Serologia Taudinsyyn selvitys 269 a) (83) 172 b) (2) Tuonti (naudat, sperma, alkiot) 377 c) (1) d) e) (58) f) 92 0 Muut syyt (vienti) Yhteensä a) 225 näytettä BVD-viruserittäjäkarjasta ja sen kontaktikarjoista b) 71 näytettä BVD-viruserittäjäkarjasta ja sen kontaktikarjoista, 2 positiivista näytettä samasta viruserittäjästä c) 289 näytettä tuontialkion vastaanottajista d) seropositiivinen, ei tiine, tuontieläin e) 92 näytettä tuontialkion vastaanottajista f) seropositiivisia sinikielitautia vastaan rokotettuja tuontieläimiä 8.2 Sikojen sairaudet Lakisääteisesti vastustettavista eläintaudeista todettiin 10 sikatilalla Salmonella Tennessee tartunta, joka johtui rehun saastumisesta rehutehtaalla. Epidemiasta on tarkemmin kerrottu kohdassa 7.1. Muista vastustettavista eläintaudeista todettiin trikinelloosia kolmen villisikatarhan yksittäisissä eläimissä. Tavanomaisilla sikatiloilla trikinelloosia ei todettu. Maaliskuussa osoitettiin ensimmäisen kerran influenssa A -virus siasta otetusta näytteessä. Sikojen sikainfluenssasta on kerrottu kohdassa 2.1. Sikava -terveysluokitusrekisterin mukaisella terveydenhuollon kansallisella tasolla ja uudistuseläimiä tuottavien tilojen erityistasolla edellytetään tautivapautta muiden vaatimusten ohella myös porsasyskätartunnasta. Tautivapausseurantaan liittyen tutkittiin 6752 näytettä porsasyskävasta-aineiden varalta, ja näiden näytteiden tulosten perusteella porsasyskätartuntaa todettiin vain viidellä tilalla vuonna Vuoden aikana tutkittiin patologis-anatomisesti 558 sikanäytettä. Bakteriologisesti tutkittiin myös ulostenäytteitä tiloilla esiintyneiden suolistotulehdusoireiden aiheuttajien selvittämiseksi. Aikaisempien vuosien tapaan kasvavien porsaiden näytteissä todettiin suolistotulehdusten aiheuttajina erityisesti toksigeenisia Escherichia coli-, Brachyspira- ja Lawsonia intracellularis -bakteereita. Sikava -rekisterin erityistason ja kansallisen tason tautivapausvaatimuksiin kuuluvista taudeista dysenteriaa, jonka aiheuttaja on Brachyspira hyodysenteriae -bakteeri, todettiin vain yhdellä tilalla vuonna Brachyspira intermedia- bakteeria todettiin useammalla tilalla kuin Brachyspira pilosicoli -bakteeria, ja B. intermedia vaikutti olevan aikaisempaa merkittävämpi sikojen suolistotulehdusten aiheuttaja. Pikkuporsaiden Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa todettiin vain yhden tilan näytteissä. Hengitystietulehdusten aiheuttajista Actinobacillus pleuropneumoniae -bakteeri oli aikaisempien vuosien tapaan merkittävä kasvavien sikojen keuhkotulehdusten aiheuttaja. Vuonna 2009 ei raportoitu yhtään uutta kliinistä PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome)- tiladiagnoosia. Patologis-anatomisissa tutkimuksissa todettiin kuitenkin yksittäisten tilojen sikanäytteis- 23

26 Eläintaudit Suomessa Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna 2009 sä PMWS -taudille tyypillisiä tai PMWS -tautiin viittaavia muutoksia. Muutamissa tapauksissa kyseessä olivat lähellä vieroitusikää olevat porsaat, mutta muutoksia todettiin myös lihasikavaiheen sioissa. Vuoden 2009 aikana tuli mahdolliseksi rokottaa sikoja rokotteilla, joilla pyritään parantamaan sikojen vastustuskykyä circovirus tyyppi 2:ta vastaan. Sikojen tautitilannetta seurataan sikaruton, Aujezskyntaudin, PRRS-taudin, TGE-taudin, luomistaudin ja leptospiroosin varalta viranomaisten ylläpitämien valvontaohjelmien puitteissa. Sikatautien seurantatutkimusten tulokset vuosina ovat liitteen 2 taulukossa 17. Luomistaudin (bruselloosin) varalta tehdyt tutkimukset ovat taulukossa 16. Taulukko 10. Sikojen verinäytteistä merkittävien virustautien vuoksi tehdyt tutkimukset vuonna Aujeszkyn tauti TGE/ PRCV PRRS Sikarutto SVD Seurantatutkimukset Keinosiemennystoiminta Terveydenhuollon erityistason tilat Taudinsyynselvitys Vienti Tuonti Villisiat Yhteensä Siipikarjan sairaudet Siipikarjan terveydentila vuonna 2009 oli hyvä eikä vakavia tartuntatauteja todettu. Marekin tautia todettiin vuoden 2009 aikana yhdellä munintakana-, yhdellä broileriemo- ja kolmella harrastekanatilalla. Kaikki tuotantokanat ja suurin osa vanhempaispolven kanoista rokotetaan Marekin tautia vastaan. Lihasiipikarjan puolella broilereiden merkittävin tarttuva tauti on edelleen sinisiipitauti, jota vastaan rokotetaan. Sinisiipitautia esiintyy broilereilla, mikäli emojen rokotus epäonnistuu. Gumborotautia ei todettu vuonna Suurin osa isovanhempais- ja vanhempaispolven linnuista sekä munan- että broilerituotantopuolella rokotetaan Gumborotautia vastaan. Vuonna 2009 tutkittiin Evirassa patologisanatomisesti yhteensä 1140 siipikarjanäytettä. Patologisanatomisesti tutkittiin eniten broileriemoja ja broilereita. Broileriemoilla todettiin yleisimmin nivel- ja jännetuppitulehdusta (tenosynovitis-arthritis). Sitä esiintyi sekä kasvatuksen (10 16 viikon iässä) että muninnan aikana. Aiheuttajabakteeri oli aina Staphylococcus aureus. Eschericia coli -bakteerien aiheuttamat tulehdukset olivat edelleen merkittävimpiä kuolleisuuden aiheuttajia siipikarjassamme. Broilereille ja kalkkunoille ne aiheuttivat herakalvojen tulehduksia ja munintakanoille pääasiassa munanjohtimen- ja vatsakalvontulehduksia. Munintakanoilla Eschericia coli -bakteerien aiheuttamat tulehdukset olivat yleisin kuolinsyy. Clostridium perfringens -bakteerin aiheuttamaa kuolioista suolistotulehdusta todettiin jonkin verran broilereilla ja kalkkunoilla se oli suurin tappioita aiheuttava tauti. Munintakanaloissa kanapunkki (Dermanyssus gallinae) oli yhä ongelma. Parasitologisia tutkimuksia tehtiin 273 ulostenäytteestä, joista 93 oli broileriemoparvia. Broileriemoparville tehtiin kartoitustutkimus suolinkaisten varalta. Suolinkaistartunta on yleisin munintakanoilla lattiakanaloissa. Siipikarjan tautitilannetta seurataan lintuinfluenssan, newcastlentaudin, TRT-taudin ja salmonellan varalta viranomaisten ylläpitämien valvontaohjelmien puitteissa. Virustautien valvontaohjelmien tulokset ovat liitteen 2 taulukossa 19 ja salmonellavalvontaohjelman tulokset zoonoosikeskuksen internet-sivuilla ( 24

27 Eläintaudit Suomessa Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna 2009 Lisäksi siipikarjan tautitilanteesta saadaan tietoa vapaaehtoisen siipikarjan terveystarkkailun avulla. Terveystarkkailuohjelmassa kanojen tautitilannetta seurataan tutkimalla verinäytteistä vasta-aineita tarttuvan bronkiitin (IB), henkitorven tulehduksen (ILT) sekä Mycoplasma gallisepticum - ja M. synoviae -tartuntojen varalta. Näitä tauteja ei esiinny Suomessa. Kanoista tutkitaan lisäksi Gumboro-taudin (IBD), tarttuvan aivo- ja selkäydintulehduksen (AE) sekä sinisiipitaudin (CAV) rokotusvasta-aineita. Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa tutkitaan verinäytteistä vasta-aineita paramyksovirus-3 -tartunnan (PMV-3) ja kalkkunoiden rinotrakeiitin (ART/TRT) sekä M. gallisepticum -, M. synoviae - ja M. meleagridis - tartuntojen varalta.taulukoista 11 ja 12 käyvät ilmi siipikarjan terveystarkkailuohjelmien tulokset. Taulukko 11. Kanojen ja broilereiden terveystarkkailunäytteet vuosina Vuosi AE CAV IB IBD ILT M. gallisepticum M. synoviae PMV Taulukko 12. Kalkkunoiden terveystarkkailunäytteet vuosina Vuosi ART/TRT M. gallisepticum M. synoviae M. meleagridis Lampaiden ja vuohien sairaudet 8.5 Kalojen ja äyriäisten sairaudet Vuonna 2009 tutkittiin patologisanatomisesti 78 näytettä lampaista ja 14 näytettä vuohista. Valtaosa näytteistä oli kokonaisia eläimiä, pääosin nuoria, karitsoita tai kilejä. Näytteistä oli luomisen syyn selvityksiä 15 kpl. Yleisin kuolinsyy oli juoksutusmahan tai suoliston loistartunta (Trichostrongylidae-heimon sukkulamadot tai Eimeria sp.-kokkidit) ja siihen liittyvä kuihtuminen. Haemonchus contortus juoksutusmahamatoa todettiin yhdessä näytteessä. Yhdessä luomisnäytteessä todettiin Toxoplasma gondii. Listerioosia todettiin neljä tapausta. Orfin varalta tutkittiin näytteitä kaikkiaan kuudesta katraasta Oulun ja Lapin läänien alueelta. Viidessä katraassa todettiin orf-virus Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit Kalojen vastustettavista taudeista suurimmat ongelmat aiheuttaa edelleen virusperäinen verenvuotoseptikemia VHS (Viral Haemorragic Septicemia), jota esiintyi Ahvenanmaalla kuudella kalanviljelylaitoksella. Vuonna 2000 kolmella merialueella alkanut epidemia on kuitenkin viranomaisten ja elinkeinon yhteistyöllä saatu hieman rajattua. Pyhtään rajoitusalue purettiin vuonna 2008 ja Uudenkaupungin, Pyhärannan ja Rauman kuntien alueella tilanne on ollut hyvä, mutta yksittäinen viruseristys vuoden 2008 seurantanäytteistä siirsi rajoitusalueen purkamisen aikaisintaan vuoteen Lampaiden ja vuohien taudeista scrapien, lampaan maedi-visnan ja vuohen CAE:n esiintymistä seurataan erillisten valvontaohjelmien puitteissa. Lampaiden maedi-visna ja vuohien CAE-terveysvalvontaohjelman näytteiden tulokset vuosina ovat liitteen 2 taulukossa 18 ja luomistaudin (bruselloosi) varalta tehdyt tutkimukset taulukossa 16. IPN-virusta (tarttuva haimakuoliotauti, Infectious Pancreatic Necrosis) tavattiin kolmelta merialueen laitokselta. IPN on vastustettava tauti vain sisämaassa, joten merialueella löydös ei aiheuta toimenpiteitä. Merialueella on kuitenkin syytä aktiivisesti seurata IPN-viruksen esiintymistä, sillä kalanviljelyelinkeinon kontaktit merialueelle lisäävät riskiä IPN-viruksen leviämiselle sisämaahan. 25