Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 2/2007 Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät* Matti Pohjola professori helsingin kauppakorkeakoulu 1. Johdanto * Valtiovarainministeriön ptämä lausunto. Kiitän Martti Hetemäkeä, Jukka Jalavaa, Mika Malirantaa ja Otto Toivasta kommenteista. t ämä artikkeli muodostuu kahdesta osasta. tarkastelen ensin kansantaloutemme työn tuottavuuden kasvua ja sen osatekijöitä 30 viime vuoden havaintojen perusteella. analyysi perustuu kansantalouden tilinpidon tietoihin sekä euroopan komission rahoittaman tuottavuusprojektin (eu klems) tietokantaan, joka julkaistiin maaliskuun puolivälissä. teen myös mekaanisen ennusteen tuottavuuden lähivuosien kasvulle. tarkastelun johtopäätös on, että kansantaloutemme on lähempänä vakaan kasvun tilaa kuin koskaan aikaisemmin. työn tuottavuus kasvaa 2 2,5 prosentin vuosivauhdilla. tämän vauhdin ylläpitämiseen on hyvät mahdollisuudet myös tulevaisuudessa. lopuksi otan kantaa niihin tekijöihin, jotka voivat uhata tuottavuuden kasvua, sekä sellaisiin politiikkatoimenpiteisiin, joilla tuottavuuden kasvuun voidaan vaikuttaa. nämä toimenpiteet ovat vakaan kasvun tilassa olevassa kansantaloudessa erilaisia kuin sellaisessa (kuten suomi 1950 luvulta 1990 luvulle), joka runsaasti investoimalla vasta pyrkii vakaan kasvun uralle. yritysten toimintaympäristöön vaikuttavan politiikan (esimerkiksi teknologia, kilpailu ja sääntelypolitiikan) merkitys on tärkeämpi kuin suorien investointikannusteiden. talouspolitiikkaa koskevat kommenttini perustuvat enemmän omiin näkemyksiini kuin tuottavuusanalyysin tulokset, jotka ovat helposti muidenkin verifioitavissa. Mielipiteeni politiikasta perustuvat nekin kyllä tutkimustuloksiin, mutta joku toinen voi tulkita heikoksi sellaisen empiirisen näytön, jota minä pidän vahvana. 2. Työn tuottavuuden kasvun merkitys pitkällä aikavälillä elintason kasvu määräytyy työn tuottavuuden kasvun perusteella. koska Bruttokansantuotteen kasvuvauhti = tön tuottavuuden kasvuvauhti + töpanoksen kasvuvauhti 144

2 Matti pohjola Kuvio 1. Bruttokansantuotteen ja sen osatekijöiden kasvutrendit huom: työn tuottavuutta mitataan bruttokansantuotteen määrällä tehtyä työtuntia kohden. trendit on laskettu puhdistamalla suhdannevaihtelut havainnoista hp suotimen avulla. aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito. ja koska työpanos ei voi jatkuvasti kasvaa, niin pitkällä aikavälillä Bruttokansantuotteen kasvuvauhti = tön tuottavuuden kasvuvauhti. kaikki talouskasvu syntyy siten loppujen lopuksi työn tuottavuuden kasvusta. suomen elintaso on sadassa vuodessa kasvanut 13 kertaiseksi, vaikka asukasta kohden tehdyn työn määrä on vähentynyt. tämä on ollut mahdollista siksi, että työn tuottavuus on kasvanut yli 14 kertaiseksi. kuvio 1esittää perushintaisen bruttokansantuotteen ja sen osatekijöiden suhdannevaihteluista puhdistetut kasvutrendit ajanjaksolla työpanosta mitataan kansantaloudessa tehdyillä työtunneilla, jolloin työn tuottavuuden mittarina on Bkt tehtyä työtuntia kohden. Viime vuosina Bkt on kasvanut keskimäärin kolmen prosentin, työn tuottavuus kahden prosentin ja tehtyjen työtuntien määrä yhden prosentin vauhdilla luvun alkupuolella vastaavansuuruinen Bkt:n kasvu syntyi tuottavuuden kolmen prosentin kasvusta työn määrän pysyessä likimain vakiona. jos tuottavuuden kasvu hidastuu samaa tahtia kuin kymmenen viime vuoden aikana ja jos työpanoksen kasvu pysähtyy, niin kymmenen vuoden kuluttua bruttokansantuote kasvaa tätä menoa enää yhden prosentin vuosivauhdilla. Vielä 1960 ja 1970 lukujen vaihteessa työn 1 Tarkastelu rajoittuu tähän ajanjaksoon kansantalouden tilinpidon tietojen saatavuuden vuoksi. 145

3 KAK 2/2007 Kuvio 2. Tön tuottavuuden kasvutrendit kansantalouden eri sektoreissa aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito. tuottavuus kasvoi keskimäärin viiden prosentin vauhtia. tuottavuus ei siten ole mikään talouden ulkopuolelta määräytyvä tekijä vaan asia, johon voidaan talouspolitiikalla vaikuttaa. 3. Hidastuuko työn tuottavuuden kasvu? eräissä hiljattain ilmestyneissä kirjoituksissa on esitetty, ettei työn tuottavuus välttämättä olekaan hidastumassa vaan että kyseessä on vain kansantalouden tilinpidon luoma harhakuva, joka johtuu julkisen sektorin ja ylipäänsä palvelualojen tuotoksen mittaamisen ongelmista sekä niiden mittaamismenetelmiin hiljattain tehdyistä uudistuksista (Maliranta 2006, 2007). kuvio 2näyttääkuitenkin,että työn tuottavuuden kasvun trendi on aleneva myös vain markkinatuottajista eli yrityksistä sekä rahoitus ja vakuutuslaitoksista koostuvassa sektorissa. tuottavuuden kasvuvauhti on tosin tässä sektorissa suurempi kuin koko kansantaloudessa. kasvun hidastuminen ei siten selity pelkästään markkinattoman tuotannon mittausongelmilla. kansantalouden tilinpidon käyttämistä tuottavuuden mittaukseen on arvosteltu myös sillä perusteella, että arvonlisäyksen volyymin mittaukseen käytetyt hintadeflaattorit ovat eräillä toimialoilla huonoja. nordhaus (2002) ehdottaa keskittymistä vain siihen osaan taloutta, jossa tuotos on hyvin mitattavissa. tähän sektoriin hän lukee alkutuotannon, jalostuksen rakentamista lukuun ottamatta ja palvelualoista kaupan sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen. tarkastelun ulkopuolelle jäävät näin ollen rakentamisen lisäksi majoitus ja ravitsemistoiminta, rahoitus ja vakuutustoimin 146

4 Matti pohjola ta, kiinteistö ja liike elämän palvelut sekä hallinto, koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut sekä muut palvelut. kuvion 2mukaan työn tuottavuuden kasvutrendi on ollut selvästi voimakkaampi tässä hyvin mitattavissa olevassa sektorissa kuin koko kansantaloudessatai pelkästään markkinatuottajat sisältävässä sektorissa. tosin tämäkin trendi näyttää taittuneen 2000 luvun alussa. Meillä on kieltämättä kansantalouden tilinpidossa eräillä toimialoilla tuotoksen mittausongelmia, jotka vaikeuttavat tuottavuuskehityksen arviointia (pohjola 2007b). tilinpidon mukaan esimerkiksi rahoitus ja vakuutustoiminnan arvonlisäyksen volyymi on laskenut viidenneksellä vuodesta 1999 vuoteen alan pitäisi siksi ollanyt lähesyhtäsyvässäkriisissä kuin se oli 1990 luvun alussa. jokapäiväiset talousuutiset eivät kuitenkaan tätä käsitystä vahvista, vaan kertovat päinvastoin siitä, että alalla menee hyvin. Mittausongelmien merkityksen arvioimiseksi on kuvioon 2piirretty myös laskennallinen, koko kansantaloutta kuvaava ura. se on tehty siten, että arvonlisäyksen on oletettu kehittyneen koko kansantaloudessa samalla tavoin kuin hyvin mitattavissa olevassa sektorissa, mutta työpanoksena on käytetty koko kansantalouden lukuja. ajatuksena on siten se, että tehdyn työn osalta ei mittausongelmia ole ja että huonosti mitattavissa olevassa sektorissa arvonlisäys on kasvanut samaa vauhtia kuin hyvin mitattavissa olevassa sektorissa. näinkin laskettu tuottavuuden kasvu ura on kääntynyt laskuun 1990 luvun lopulla, joten pelkästään tilinpidon luomasta harhasta ei voi olla kysymys. tuottavuuden kasvuvauhti on hidastumassa. Vaikka se ennakkotietojen mukaan olikin suuri vuonna 2006, niin yksi hyvä vuosi ei vielä riitä kasvutrendin kääntämiseen. kansainvälisessä vertailussa työn tuottavuuden 2 3 prosentin kasvu on silti hyvä. suomen ongelma ei olekaan tasossa, vaan kehityksen suunnassa. kun uuden yleiskäyttöisen teknologian eli tieto ja viestintäteknologian avulla pitäisi pystyä kääntämään tuottavuuden kasvutrendi ylöspäin, niin tähän ei meillä ainakaan vielä ole pystytty. 4. Toimialojen kontribuutiot työn tuottavuuden kasvuun toimialoittainen tarkastelu tuo lisävaloa työn tuottavuuden kehitykseen. yksittäisen toimialan kontribuutio kansantalouden työn tuottavuuden kasvuun saadaan kertomalla toimialan työn tuottavuuden kasvuvauhti toimialan osuudella koko kansantalouden arvonlisäyksestä: Toimialan kontribuutio tön tuottavuuden kasvuun =toimialan osuus kansantalouden arvonlisäksestä toimialan tön tuottavuuden kasvuvauhti. kuviosta 3nähdään, että teollisuuden kontribuutio on ylivoimaisesti suurin. parhaimmillaan se on ollut 1,5 prosenttiyksikköä, mutta on nyt vähenemässä teollisuuden Bkt osuuden pienentyessä. kaupan sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen kontribuutiot ovat noin 0,4 prosenttiyksikköä kumpikin. jälkimmäisen kontribuutio on vähenemässä, edellisen kasvussa. Maatalouden vaikutus tuottavuuden kasvuun on vuosien saatossa vähentynyt ollen nyt samaa luokkaa, noin 0,1 prosenttiyksikköä, kuin sähkö, kaasu ja vesihuollon,joka on pieni toimiala, mutta jossa työn tuottavuus on kasvanut nopeasti. kuviossa 3onesitetty myös neljä sellaista toimialaa, joiden kontribuutiot ovat negatiivisia: rakentaminen, rahoitus ja vakuutustoimin 147

5 KAK 2/2007 Kuvio 3. Kontribuutioltaan suurimpien ja pienimpien toimialojen kontribuutiot kansantalouden tön tuottavuuden kasvuun aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito. ta, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut sekä kiinteistö ja liike elämän palvelut. ne ovat kaikki toimialoja, joilla arvonlisäyksen volyymin mittaaminen on vaikeaa tuotoksen laadun arvioimisen vuoksi. negatiivinen kontribuutio voi siten kuvastaa pikemminkin tuottavuuden mittausvirhettä kuin todellista kehitystä. toimialojen kontribuutioiden summa on pienempi kuin työn tuottavuuden kasvuvauhti koko kansantaloudessa silloin, kun työvoimaa siirtyy rakennemuutoksen seurauksena alemman tuottavuuden toimialoilta korkeamman tuottavuuden aloille, sillä Kansantalouden tön tuottavuuden kasvuvauhti =toimialojen hteenlaskettu kontribuutio tön tuottavuuteen +rakennemuutoksen vaikutus. kuvio 4näyttää, että toimialojen välisen rakennemuutoksen vaikutus oli meillä pitkään vakaa, 148

6 Matti pohjola Kuvio 4. Toimialojen hteenlaskettu kontribuutio sekä rakennemuutoksen vaikutus tön tuottavuuden kasvutrendiin aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito. noin 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa. seon kuitenkin laman jälkeen pudonnut lähes nollaan. päinvastoin kuin usein talouspoliittisessa keskustelussa esitetään, rakennemuutoksen vaikutus työn tuottavuuden kasvuun on suomessa viime vuosina vähentynyt. toimialoittaisen tarkastelu antaa pessimistisen kuvan kansantaloutemme tuottavuuden kasvusta siinä mielessä, ettei yhdenkään toimialan kontribuutio ole selvästi kasvamassa sillä tavoin kuin esimerkiksi teollisuuden ja kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen kontribuutiot kasvoivat 1970 luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen. rakennemuutoksenkin positiivinen vaikutus on kadonnut. koska työn tuottavuuden kasvu syntyy teknologian kehityksestä ja koska tieto ja viestintäteknologia luo uusia tuotteita ja toimintatapoja samalla tavoin nyt kuin höyry ja sähkövoima aikanaan, niin talouskasvun uudet veturit ovat sellaisia toimialoja, jotka käyttävät paljon tätä uutta teknologiaa. esimerkiksi yhdysvalloissa kaupan kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun on 1990 luvun puolivälin jälkeen kaksinkertaistunut ollen nyt 0,7 prosenttiyksikköä. suomessa ei vastaavaa ole tapahtunut. yhtenä mahdollisena selityksenä on kaupan alan suurempi sääntely meillä, sillä työn tuottavuuden ja sääntelyn määrän välinen korrelaatio on negatiivinen (pohjola 2007a). 5. Työn tuottavuuden kasvun lähteet Mistä työn tuottavuuden kasvun hidastumisessa on kysymys? onko teknologisen kehityksen 149

7 KAK 2/2007 vauhti hidastunut, vai onko kansantalous vain saavuttanut vakaan kasvun tilan, jossa tuottavuus kasvaa hitaammin kuin vakaan kasvun uralle noustaessa? edellä havaittu rakennemuutoksen vaikutuksen hiipuminen viittaa jälkimmäiseen ilmiöön. kysymyksiin vastaaminen vaatii kuitenkin tuottavuuden kasvun osatekijöiden tarkempaa erittelyä. seuraava tarkastelu perustuu hiljattain julkaistuihin eu klems projektin laskelmiin, jotka pohjautuvat kasvutilinpitoon (ks. sen mukaan BKT:n kasvuvauhti = palkkojen kansantulo osuus töpanoksen kasvuvauhti +pääomatulojen kansantulo osuus pääomapanoksen kasvuvauhti +kokonaistuottavuuden kasvuvauhti. uutta eu klems projektin analyyseissa on se, että työ ja pääomapanosta mitattaessa arvioidaan määrän lisäksi myös laatu. työvoima luokitellaan eri ryhmiin sukupuolen, iän ja koulutuksen perusteella, pääoma puolestaan pääomatavaralajeittain. keskimääräistä palkkaa käytetään työpanosluokan rajatuottavuuden mittarina, pääoman vuokrahintaa pääomatavaralajin rajatuottavuuden mittarina. työpanoksen kontribuutio Bkt:n kasvuun voi nousta joko sillä tavalla, että tehdyn työn määrä kasvaa, tai siten, että työn rajatuottavuus nousee esimerkiksi koulutetun työvoiman korvatessa kouluttamatonta työvoimaa. pääoman rakenteen muutos on viime vuosina näkynyt erityisen selvästi tieto ja viestintäteknologiaa sisältävän pääoman osuuden kasvuna, mikä on nostanut pääoman rajatuottavuutta. Vähentämällä edellä esitetystä laskukaavasta työpanoksen määrän kasvu molemmilta puolilta saadaan työn tuottavuuden kasvun osatekijät: Tön tuottavuuden kasvuvauhti = palkkojen kansantulo osuus töpanoksen laadun kasvuvauhti +pääomatulojen kansantulo osuus pääomaintensiteetin kasvuvauhti +kokonaistuottavuuden kasvuvauhti. tässä pääomaintensiteetti lasketaan jakamalla pääomapanos tehtyjen työtuntien määrällä. kuvio 5näyttää työn tuottavuuden kasvuvauhdin ja sen osatekijöiden kontribuutiot vuosina sarjat on puhdistettu lyhytaikaisista suhdannevaihteluista. näin lasketut trendit tuovat kehityksen suunnan paremmin esiin kuin pelkät keskiarvot. kuviosta näkyy hyvin, miten talouskasvun luonne on meillä muuttunut. kun vielä 1980 luvulla työpanoksen laadun ja pääomaintensiteetin kasvun yhteenlaskettu kontribuutio oli noin 2,5 prosenttiyksikköä ja kokonaistuottavuuden vain 0,5 prosenttiyksikköä, niin vuosina vastaavat luvut olivat 1,0 ja 1,2. työn tuottavuuden kasvusta jo yli puolet syntyy kokonaistuottavuuden kasvusta. pääomapanoksen kontribuution supistuminen on jo aiemmista analyyseistä tuttu ilmiö. uutta näissä laskelmissa on se, että myös työpanoksen laadun (koulutuksen ja ikärakenteen) kontribuutio näyttää pudonneen 30 vuodessa kymmenesosaan. Vastaavia laskelmia ei ole aiemmin tehty makroaineistoilla yhtä pitkälle ajanjaksolle muiden tekijöiden kuin pelkän koulutuksen osalta (jalava ja pohjola 2002). Malirannan (2001, ch 6) mikroaineistoilla vuosille saamat tulokset ovat yhdenmukaisiatässä esitettyjenkanssa.sellaisissa laskelmissa, jotka jättävät työpanoksen laadun huo 150

8 Matti pohjola Kuvio 5. Tön tuottavuuden kasvutrendi ja sen osatekijöiden kontribuutiot aineistolähde: eu klems tietokanta, mioimatta, tämä mittaamaton kontribuutio on näkynyt kokonaistuottavuuden suurena kontribuutiona, sillä se lasketaan aina residuaalina. kuvion mukaan molempien panostekijöiden kontribuutiot ovat pienentyneet erityisen voimakkaasti 1990 luvulla. tämä on yhdenmukaista kuviossa 4esitetyn rakennemuutoksen vähentyneen vaikutuksen kanssa. koska lama vaikutti voimakkaasti 1990 luvun talouskehitykseen, niin esitettyjä lukuja on syytä tulkita varovasti. talouskasvun teoria on tässä avuksi. sen mukaan kansantalous on vakaan kasvun uralla silloin, kun pääomapanos ja Bkt kasvavat samaa vauhtia eli silloin kun pääomakerroin on vakio. kuvion 6mukaan kansantaloutemme on nyt ensimmäistä kertaa tällaisessa tilassa tai ainakin lähellä sitä. sijoittamalla edellä esitettyyn työn tuottavuuden kasvuhajoitelmaan vakaan kasvun ehto (Bkt:n kasvuvauhti =pääomapanoksen kasvuvauhti) saadaan, että vakaan kasvun uralla Tön tuottavuuden kasvuvauhti = töpanoksen laadun kasvuvauhti +kokonaistuottavuuden kasvuvauhti /palkkojen kansantulo osuus. antamalla yhtälön oikean puolen muuttujille periodilla havaitut arvot saadaan työn tuottavuuden kasvuvauhdiksi 2,2 prosenttia vuodessa. tämän perusteella voi sen alenevan trendin ennustaa pysähtyvän, jos työpanoksen laatu ja kokonaistuottavuus kasvavat nykyisillä vauhdeillaan ja jos palkkojen kansantulo osuus säilyy nykytasollaan. 6. Työn tuottavuuden kasvuennuste edellä esitettyä kaavaa voi käyttää myös työn 151

9 KAK 2/2007 Kuvio. pääomapanoksen ja bruttokansantuotteen määrän suhde aineistolähde: eu klems tietokanta, tuottavuuden kasvun mekaaniseen ennustamiseen. eksogeenisiä tekijöitä tässä ennusteessa ovat työpanoksen laadunjakokonaistuottavuuden kasvuvauhdit sekä palkkojen kansantuloosuus, endogeenisiä puolestaan pääomaintensiteetin ja työn tuottavuuden kasvuvauhdit. pohjaksi voi ottaa eksogeenisten muuttujien keskimääräiset arvot vuosilta , joka kattaa viimeksi havaitun suhdannesyklin. palkkojen kansantulo osuus oli 0,64 ja kokonaistuottavuus kasvoi 1,2 prosenttia vuodessa. työn tuottavuuden kasvuennusteeksi saadaan siten 1,9 (eli 1,2/0,64) prosenttiyksikköä plus työpanoksen laadun kasvuvauhti. laman jälkeen se on kasvanut keskimäärin 0,4 prosenttia vuodessa. jalava ja pohjola (2004) arvioivat, että laatu voi ikärakenteen muutoksen vuoksi jatkossa jopa heiketä 0,2 prosenttia vuodessa. tällä haarukalla saa työn tuottavuuden kasvuennusteeksi siten 1,7 2,3 prosenttia vuodessa. 7. Kasvua uhkaavat tekijät työn tuottavuuden kasvua uhkaavien tekijöiden tunnistamiseksi on paikallaan katsoa sen osatekijöitä toimialoittain. tällainen tarkastelu on tehty kuviossa 7, jossa koko kansantalouden ja markkinatuotannon lisäksi on tarkasteltu seuraavia toimialaryhmiä: ict tuotanto, joka muodostuu sähköteknisten tuotteiden valmistuksesta sekä postitoiminnasta ja teleliikenteestä, teollinen tuotanto (pl. ict tavarat), joka kattaa teollisen valmistuksen sähköteknisiä tuotteita lukuun ottamatta, muu tavaratuotanto, johon kuuluvat maa ja 152

10 Matti pohjola Kuvio 7. Tön tuottavuuden kasvu ja sen osatekijöiden kontribuutiot keskimäärin aineistolähde: eu klems tietokanta, metsätalous, mineraalien kaivu, sähkö, kaasu ja vesihuolto sekä rakentaminen, kauppa, kuljetus ja varastointi, rahoitus, vakuutus ja liike elämän palvelut kiinteistöalan palveluita lukuun ottamatta sekä henkilökohtaiset palvelut, jotka sisältävät myös majoitus ja ravitsemistoiminnan mutta ei hallintoa, koulutusta eikä sosiaali ja terveyspalveluja. luvut ovat keskiarvoja ajanjaksolta , joka on valittu siksi, että tarkastelu kattaisi viimeksi havaitun suhdannejakson. kuvio tuo hyvin esiin, kuinka suuri työn tuottavuuden kasvu on ollut tieto ja viestintäteknologiaa (ict) valmistavassa osassa kansantaloutta ja kuinka paljon siitä on tullut kokonaistuottavuuden kasvusta. ict tavaroiden ja palvelujen muuttuessa perushyödykkeiksi tämän sektorin kontribuutio vähenee väistämättä. Matkapuhelimien komponenttivalmistus on jo nyt siirtymässä pois suomesta. kun ict valmistuksen osuus koko kansantalouden arvonlisäyksestä on viime vuosina ollut 9prosenttia ja kun sen työn tuottavuus on kasvanut 13 prosentin vuosivauhdilla, saadaan tämän toimialan kontribuutioksi koko kansantalouden työn tuottavuuden kasvuun lähes 1,2 prosenttiyksikköä (0,09 13). tästä 0,8 prosenttiyksikköä on tullut kokonaistuottavuuden kasvun vaikutuksesta. Miten käy työn tuottavuuden kasvulle, jos ict ala joutuu vaikeuksiin? karkean laskelman voi tehdä olettamalla, että teknologinen kehitys putoaa samalle tasolle kuin muussa teollisuudessa keskimäärin eli että ict alan kokonaistuottavuuden kasvu hidastuu yhdeksästä kah 153

11 KAK 2/2007 teen prosenttiin. koko kansantalouden kokonaistuottavuuden kasvu hidastuisi siten 0,6 prosenttiyksikköä (0,09 (9 2)). tällöin yllä tehty mekaaninen työn tuottavuuden kasvuennuste putoaisi peräti prosenttiyksiköllä eli haarukasta 1,7 2,3 haarukkaan 0,7 1,3 prosenttia vuodessa. Vaikutus työn tuottavuuden kasvuun on siten paljon suurempi kuin kokonaistuottavuuden kasvun hidastuminen. tämä johtuu siitä, että pääomanmuodostuksen on ennusteessa oletettu reagoivan teknologian kehitykseen kasvuteorian kuvaamalla tavalla: tasapainoisen kasvun uralla pääoma ja Bkt kasvavatsamalla vauhdilla, jolloin molemmat reagoivat teknologisen kehityksen hidastumiseen. tietotyön ulkoistaminen on toinen tulevaan tuottavuuskehitykseen liittyvä riski. tietotyöksi voidaan määritellä kaikki työ, jonka tulos voidaan esittää digitaalisessa muodossa. tietojenkäsittelypalvelut, taloudellinen ja lainopillinen konsultointi sekä tekniset ja mainonnan palvelut ovat esimerkkejä. digitaaliteknologiaa hyödyntäen ne voidaan tuottaa eri paikassa kuin missä ne käytetään. eri arvioiden mukaan prosenttia kaikista työpaikoista on nykyään sellaisia, jotka voidaan periaatteessa ulkoistaa (Baldwin 2006). ulkoistaminen kohdistuu kuitenkin matalan tuottavuuden tehtäviin, joten sen seurauksena maahan jäävien tehtävien ja työpaikkojen keskimääräinen tuottavuus nousee ja työllisyys kohenee. yhdysvalloissa on laskettu, että ulkoistamisen nettovaikutus on positiivinen (Mckinsey lobal institute 2003). Meillä tällaisia laskelmia ei valitettavasti ole tehty. tietotyön digitalisointi, liiketoimintaprosessien automatisointi ja tietotyön ulkoistaminen ovat kaikki seurausta siitä, että tieto ja viestintäteknologian hyödyntämisessä on siirrytty kolmanteen vaiheeseen: toimintatapoja muutetaan uutta teknologiaa hyödyntäen. sähkövoiman tuottavuusvaikutuksista on opittu, että toimintatapojen muutoksen tuottavuusvaikutus oli suurempi kuin sähkön valmistuksen ja sen välittömän hyödyntämisen vaikutukset. ict:n suurimmat tuottavuushyödyt ovat siten vielä edessäpäin (pohjola 2006). tuottavuuden seuraavan kasvuaallon ennakoidaan syntyvän siitä toimintaprosessien tehostumisesta, joka saadaan aikaan siirtymällä sähköiseen liiketoimintaan (e business) ja sähköiseen hallintoon (e government) (ks. esim. Zysman 2004). yhdysvalloissa tämän on arvioitu kiihdyttävän tuottavuuden kasvua 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa. Meillä vaikutukset jäänevät vähäisemmiksi, sillä suomalaiset yritykset eivät kulje tämän kehityksen kärjessä, vaikka käyttävätkin paljon tieto ja viestintäteknologiaa. tuottavuuskehitykseen liittyvät riskit ovat kieltämättä suuret. Mutta kuviosta 7näkyy myös, miten niitä voidaan periaatteessa vähentää. tuottavuuden kasvu on ollut palvelualoilla vaatimatonta, sellaisillakin, joilla uuden teknologian voi olettaa sitä kiihdyttävän. kauppa, kuljetus ja varastointi sekä vakuutus, rahoitus ja liike elämää palveleva toiminta ovat esimerkkejä. 8. Näkemyksiä tuottavuutta edistävästä talouspolitiikasta työn tuottavuuden kasvun hidastuminen on kansantaloutemme keskeisin pitkän aikavälin ongelma. alenevan trendin pysäyttäminen tai kääntäminen kasvuun on kuitenkin mahdollista uuden tieto javiestintäteknologian avulla periaatteessa samalla tavoin kuin sata vuotta sitten, jolloin silloinen uusi yleiskäyttöinen tek 154

12 Matti pohjola nologia sähkövoima otettiin hyötykäyttöön. erona menneeseen on se, että uuden teknologian mukanaan tuoma automaatio muuttaa nyt työtä, jonka raaka aineena on informaatio. käynnissä on tietotyön vallankumous. teollistumisen tuottavuushyödyt on jo saavutettu, mutta informaation hyödyntäminen on tuottavuuden uusi kasvulähde samalla tavoin kuin luonnon raaka aineet olivat viime vuosisadalla. kehityksen kärjessä kulkevat monet palvelualat. Teknologiapolitiikka suomalainen teknologiapolitiikka on mielestäni perustunut teknologiatutkimuksessa sienimallin nimellä tunnettuun paradigmaan: teknologia vaikuttaa kuten prosessi, joka synnyttää sieniä metsässä. Mitä suurempi sieni, sitä parempi. käytännössä tämä politiikka näkyy uudennokian etsimisenä, suurina panostuksina esimerkiksi bioteknologian tutkimukseen ja kehitykseen. Vaihtoehtoinen malli tunnetaan hiivamallina: teknologia vaikuttaa kuten hiiva, joka nostattaa taikinan. empiirisissä tutkimuksissa yleiskäyttöisen teknologian (sähkö, ict) on todettu toimivan hiivan tavoin. tieto ja viestintäteknologian hyödyntämisessä ollaan jo niin pitkällä, että on vaikea paikallistaa sen vaikutuksia. toimintojen digitalisointi vaikuttaa tehtäviin kaikkien yritysten ja yhteisöjen sisällä. politiikka on meillä onneksi muuttumassa oikeaan suuntaan. sekä elinkeinopolitiikassa että tekesin ohjelmissa tunnustetaan jo sekä palvelualojen että liiketoimintaosaamisen merkitys. uutta tieto ja viestintäteknologiassa aiempiin yleiskäyttöisiin teknologioihin verrattuna on, että se muuttaa toimintoja yhtä paljon julkisessa hallinnossa kuin yksityisessä liiketoiminnassa. teknologiapolitiikassa ei siksi enää välttämättä tarvita yrityksiä toimeenpanijoina vaan julkisyhteisöt voivat toimia suoraan itse. koska suomen julkinen sektori on suuri ja toimii moniin muihin maihin verrattuna tehokkaasti, on maallamme jopa suhteellinen etu julkishallinnon sähköistämisessä. käsitykseni mukaan emme kuitenkaan kulje tämänkään kehityksen eturintamassa. ongelman täytyy olla kannusteissa, sillä ict infrastruktuuri ja osaaminen ovat meillä maailman kärkiluokkaa erilaisilla tietoyhteiskuntaa mittaavilla indekseillä arvioiden. hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmasta on puuttunut punainen lanka, näkemys siitä, miten tietoyhteiskuntaa pitäisi kehittää. tällaisen erityisohjelman tarvetta on syytä harkita uudelleen seuraavassa hallitusohjelmassa. yritykset ottavat uutta teknologiaa käyttöön säästääkseen kustannuksissa. toimintatapojen muutokset luovat kuitenkin ulkoisvaikutuksia. niiden seurauksena koko kansantalouden tuottavuushyödyt eli kustannussäästöt ovat suuremmat kuin yritysten suorien kustannussäästöjen summa. liiketoimintojen sähköistämisen tukeminen on siksi paikallaan, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. tärkeämpää kuin rahallinen tuki on yhteisten järjestelmien, standardien, kehittäminen. Liiketoiminnan sääntelyn uudistaminen yrityksen sisäiset kannustejärjestelmät vaikuttavat siihen, kuinka halukkaita työntekijät ovat ottamaan käyttöön uutta teknologiaa. kannustejärjestelmien kehittämiseen vaikuttaa puolestaan se, millaisessa kilpailutilanteessa ja millaisen sääntelyn alaisena yritykset toimivat. Monien palvelualojen sääntely on luotu 155

13 KAK 2/2007 Kuvio 8. Kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin kontribuutio kansantalouden tön tuottavuuden kasvuun aineistolähde: eu klems tietokanta, teollisen yhteiskunnan tarpeisiin, eikä se siksi välttämättä luo otollisia puitteita uuteen teknologiaan perustuvien liiketoimintamallien omaksumiselle. otan tässä kaupan esimerkiksi, koska olen siihen hiljattain perehtynyt (pohjola 2007a). johtopäätökset pätevät todennäköisesti myös moniin muihin palvelualoihin. kuvio 8esittää, miten jakelupalveluiden eli kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin kontribuutio kansantaloudentyön tuottavuuden kasvuun on yhdysvalloissa kasvanut 0,6 prosenttiyksiköstä 0,9:ään 1990 luvun puolivälin jälkeen. Vastaavaa ei ole tapahtunut suomessa eikä muissakaan vanhoissa eu maissa. tieto ja viestintäteknologian hitaampaa hyödyntämistä pidetään yhtenä selityksenä sille, että työn tuottavuus on kasvanut euroopassa hitaammin kuin yhdysvalloissa (Mcuckin, spiegelman ja van ark 2005). Mutta miksei euroopassa sitten ole investoitu uuteen teknologiaan yhtä paljon ja otettu käyttöön uusia toimintatapoja yhtä nopeasti kuin yhdysvalloissa? yhtenä selityksenä on kaupan suurempi sääntely, mikä vähentää kilpailua ja hidastaa uusien toimintamallien käyttöönottoa. jakelupalvelut ovat muuttumassa mm. siten, että perinteinen tukkukauppa katoaa. sen toiminta on muuttumassa tavaroiden varastoinnista ja jakelusta informaation välittämiseen. julkinen valta sääntelee kauppaa elinkeinona kolmella tavalla: 1) ohjaamalla suuryksiköiden perustamista maankäytön ohjausjärjestelmän avulla tai elinkeinon harjoittamista koskevan säätelyn kautta, 2) säätelemällä kauppojen aukioloaikoja liikeaikalain avulla ja 156

14 Matti pohjola Kuvio 9. Säänteln määrä ja tön tuottavuuden keskimääräinen kasvu vähittäiskaupassa aineistolähteet: Boylaud (2000) ja roningen rowth and development Centre, 60 industry database, september 2006, 3) määräämällä eräiden tuotteiden, esimerkiksi lääkkeiden, alkoholin ja tupakkatuotteiden, myyntioikeuksista tai hinnoista. esimerkiksi aukiolorajoitukset ovat syntyneet kulttuurillisista, uskonnollisista ja työsuojelullisista syistä, joten on helppo ymmärtää, etteivät ne välttämättä ole kuluttajien ja kaupan alan yrittäjien kannalta parhaita mahdollisia. sääntelyn määrän vertaaminen eri maiden kesken ei ole helppoa. oecd:ssä on kuitenkin rakennettu mittari, joka tiivistää sääntelytoimenpiteet yhdeksi indeksiksi (Boylaud 2000). kuvion 9vaaka akseli kuvaa sääntelyn määrää (max 6). suomessa kauppa on säännellympää kuin muissa pohjoismaissa ja oecd maissa keskimäärin. pystyakselilla on työn tuottavuuden keskimääräinen kasvuvauhti vähittäiskaupassa vuosina korrelaatio on selvästi negatiivinen: mitä enemmän sääntelyä, sitä hitaampi työn tuottavuuden kasvu. näin yksinkertaisen analyysin perusteella ei kausaalisuutta voi tietenkään todistaa, mutta tulokselle on myös vankempaa tieteellistä näyttöä (Boylaud ja nicoletti 2001). kaupan ja muiden palvelualojen sääntelyjärjestelmää olisikin syytä ajanmukaistaa, jotta teollisuuden, kuljetuksen ja kaupan logististen järjestelmien integroitumisesta saataisiin mahdollisimman suuri tuottavuushyöty. Koulutus yllättävää edellä esitetyissä kasvutilinpitoon perustuvissa laskelmissa on työvoiman rakenteen eli laadun kontribuution väheneminen. se on pudonnut kymmenesosaan 30 vuodessa ja saattaa kääntyä jopa negatiiviseksi. 157

15 KAK 2/2007 Kuvio 10. Töpanoksen laadun kasvu sekä koulutuksen, ikärakenteen ja sukupuolen kontribuutiot siihen vuosina aineistolähde: eu klems tietokanta, eu klems tietokannassa työpanosta mitataan tehdyillä työtunneilla, jotka on luokiteltu työntekijän koulutuksen, iän ja sukupuolen perusteella eri luokkiin. koulutus ja ikäluokkia on kolme molempia. kunkin luokan keskimääräistä palkkatasoa käytetään sen rajatuottavuuden mittarina. työpanoksen kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun saadaan kertomalla työpanoksen laadun kasvuvauhti palkkojen kansantuloosuudella (ks. kuvio 5). osa kontribuution havaitusta vähenemisestä selittyy palkkojen kansantulo osuuden alenemisella, mutta sen merkitys on kuitenkin vähäinen. työpanoksen laadun kasvu saadaan vähentämällä (laatukorjatun) työpanoksen kasvusta työtuntien kasvu. laatu mittaa sitä, kuinka paljontyövoimapalveluja saadaan yhdestätyötunnista. se kasvaa, jos työvoiman rakenne muuttuu esimerkiksi siten, että korkeammin koulutettujen tekemän työn osuus kasvaa tai heidän suhteellinen palkkansa nousee. kuvio 10 esittää työpanoksen laadun kehityksen ja sen osatekijöiden kontribuutiot vuosina laadun kasvu on hidastunut seitsemäsosaan ja uhkaa jopa kääntyä negatiiviseksi ikärakenteen heikentymisen vuoksi. Myös koulutuksen kontribuutio on pudonnut kolmannekseen entisestä. työvoiman koulutusrakenteen muutos ei enää nosta työpanoksen laatua samalla tavoin kuin ennen. syitä on kaksi. ensimmäinen on se, että kouluttamattoman työvoiman korvaaminen koulutetulla on hidastunut. kun vain perusasteen suorittaneet tekivät vielä 1970 luvun puolivälissä yli puolet työtunneista, niin 158

16 Matti pohjola osuus on nykyään 15 prosenttia, eikä se putoa entiseen tahtiin. toinen syy on korkea asteen koulutuksen suorittaneiden palkkapreemion alentuminen. 30 vuotta sitten heidän palkkatasonsa oli 70 prosenttia keskimääräistä korkeampi, nyt enää 30 prosenttia parempi. korkeasti koulutetut tekevät jo liki puolet (46 %) kansantaloutemme työtunneista. ikärakenteen muutoksen kontribuutio työvoiman laatuun on vähentynyt kuvion 10 mukaan vielä enemmän kuin koulutuksen. syy ei kuitenkaan ole väestön ikääntymisessä, sillä ikäryhmittäin tarkastellen yli 50 vuotiaiden kontribuutio on kasvanut. he ovat hyvin palkattuja ja heidän tekemänsä työn määrä on kasvanut laman jälkeen ripeästi. syynä on nuorten, alle 30 vuotiaiden suhteellisen palkkatason aleneminen. se putosi 1990 luvun aikana peräti 10 prosenttiyksikköä. tässä tilanteessa työvoiman laatu paranisi, jos nuorten tekemän työn määrä vähenisi. se on kuitenkin selvästi kasvanut. yhdistämällä koulutuksen ja ikärakenteen vaikutuksia koskevat johtopäätökset päätyy väistämättä näkemykseen, ettei nuorten koulutettujen työntekijöiden kontribuutio työvoiman laatuun ja talouskasvuun ole enää sama kuin se on ollut menneinä vuosikymmeninä. koulutuspoliittisten suositusten tekeminen on vaikeampaa. on kuitenkin selvää, ettei pelkkä koulutuksen määrän lisääminen toimi samalla tavoin kuin ennen. koulutuspolitiikan painopistettä on muutettava koulutuksen summittaisesta tukemisesta sellaisenjärjestelmän luomiseen, joka kohdentaa maamme henkiset voimavarat paremmin tuottaviin kohteisiin. Vain siten turvaamme sivistysyhteiskunnan jatkuvan kehityksen. Kirjallisuus Baldwin, r. (2006), lobalisaatio: suuret ositukset, teoksessa Globalisaation haasteet Euroopalle, Talousneuvoston sihteeristön globalisaatioselvits, osa I,Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2006: Boylaud, o. (2000), regulatory reform in road freight and retail distribution, economics department Working papers no 255, oecd. Boylaud, o. ja nicoletti,. (2001), regulatory reform in retail distribution, OECD Economic Studies 32: jalava, j. ja pohjola, M. (2002), economic growth in the new economy: evidence from advanced economies, Information Economics and polic 14: jalava, j. ja pohjola, M. (2004), työn tuottavuus suomessa vuosina , teoksessa Talouskasvu ja julkistalous ikääntneen väestön oloissa, Tulevaisuusselonteon liiteraportti 4,Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 32/2004: Maliranta, M. (2001), Micro Level Dnamics of productivit Growth,helsinki school of economics a 227, helsinki. Maliranta, M. (2006), yritysaineistoilla tuottavuuden juurille, Tieto&trendit 10/2006. Maliranta. M. (2007), suomen tuottavuuskasvu on usa:n luokkaa, Helsingin Sanomat Mcuckin, r.h., spiegelman, M. ja van ark, B. (2005), the retail revolution. Can europe match u.s. productivity performance?, research report r rr, the Conference Board. Mckinsey lobal institute (2003), offshoring: is it awin win game?, san Francisco. nordhaus, W. (2002), productivity growth and the new economy, Brookings papers on Economic Activit 2002: pohjola, M. (2006), ict, productivity and economic growth: what will be the next wave?, teoksessa heikkinen, p. ja korhonen, k. (toim.), Technolog driven Efficiencies in Financial Mar 159

17 KAK 2/2007 kets,expository studies a:110, Bank of Finland, helsinki: pohjola, M. (2007a), kauppa tuottavuuden ja talouskasvun lähteenä, Kansantaloudellinen aikakauskirja 103 (ilmestyy seuraavassa numerossa). pohjola, M. (2007b), onko kansantaloutemme tilinpito ajan tasalla?, Kansantaloudellinen aikakauskirja 103: 3 5. Zysman, j. (2004), Finland in adigital era: How do wealth nations sta wealth?, prime Minister s office, publications 25/