Gramex ry:n lausunto koskien valtioneuvoston jatkokirjelmää UJ 38/2018 vp direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla

Transkriptio

1 Sivu 1 / 5 Eduskunnan talousvaliokunnalle Gramex ry:n lausunto koskien valtioneuvoston jatkokirjelmää UJ 38/2018 vp direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla Gramex kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja haluaa saattaa eduskunnan talousvaliokunnan tietoon seuraavaa. Gramexin pääviestit 1. Suomen tulee tukea Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden neuvoston perusratkaisun mukaista tapaa korjata arvokuiluongelma. 2. On välttämätöntä, että osana eurooppalaisen tekijänoikeuslainsäädännön kehittämistä säädetään siten, että sisällönjakopalveluiden osalta niiden liiketoiminnassa on selkeästi kyse luovien aineistojen yleisölle välittämisestä. 3. Suomen ei tule erityisesti edistää neuvoston esittämää sääntelyä koskien kansallisia sopimuslisenssijärjestelmiä. Tarkemmat perustelut Arvokuiluongelman ratkaiseminen Suomen tulee tukea Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden neuvoston perusratkaisun mukaista tapaa korjata arvokuiluongelma. Ratkaisu koostuu kahdesta pääelementistä: Sisällönjakopalvelun tarjoajat välittävät teoksia yleisölle antaessaan pääsyn sisältöön, jota jakopalvelun käyttäjät ovat sinne tallentaneet. Sisällönjakopalvelujen toiminta ei ole sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa säädetyn vastuuvapauden piiriin kuuluvaa toimintaa.

2 Sivu 2 / 5 Perusratkaisun mukainen sääntely selventäisi sisällönjakopalvelujen toiminnan tekijänoikeudellisen luonteen ja ratkaisisi oikeudellisen epävarmuuden sähkökauppadirektiivin 1 14 artiklassa säädetyn vastuuvapauden laajuudesta. Vastuuvapaus koskee sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaan säilytystä (hosting). Direktiiviluonnoksen 13 artikla koskee sisällönjakopalveluita, jotka aktiivisin toimin välittävät yleisölle sisältöjä. Sisällönjakopalvelujen liiketoimintamallit perustuvat pääasiassa käyttäjien lataaman sisällön aktiivisen luokitteluun ja suositteluun sekä sen katselun yhteydessä näytettävien mainosten myyntiin. Perusratkaisussa aiheellisesti erotellaan toisistaan nämä kaksi täysin erilaista palvelutyyppiä, passiiviset säilytyspalvelut ja aktiiviset sisällönjakopalvelut. Sisältömarkkinoilla ratkaisu vaikuttaisi siten, että vahvempi osapuoli ei voisi jatkossa käyttää hyväkseen tulkinnanvaraista sääntelyä. Taustana rajanveto-ongelman syntymisestä sähkökauppadirektiivin vastuuvapauden laajuudesta suhteessa sisällönjakopalveluihin on hyvä tuoda esille liiketoiminnan ja sääntelyn kehityskulusta seuraava historiatieto. Sähkökauppadirektiivi annettiin vuonna Yksi ensimmäisistä, ja nykyisin käytetyin, sisällönjakopalvelu YouTube perustettiin vuonna Google osti YouTuben vuonna Sähkökauppadirektiivi on siis ajalta, jolloin sisällönjakopalveluita ei käytännössä ollut olemassa. Tällaisessa tilanteessa on luonnollista, että sääntely kaipaa päivittämistä. Talousvaliokunta linjasi käsitellessään kirjelmää U 63/2016 seuraavasti: Talousvaliokunta katsoo, että on hyvä, että EU:ssa on lähdetty etsimään ratkaisua arvokuiluongelmaan, ja pitää tärkeänä etsiä ratkaisuja nykyistä tasapainoisempien kilpailuolosuhteiden luomiseksi tekijänoikeusmarkkinoille. Samalla valiokunta katsoo, että ehdotetussa muodossaan sääntely on vaikutuksiltaan epäselvä. Erityisesti ehdotettu neuvottelumekanismi ja toteutettavat toimenpiteet, joilla viitataan sisällöntunnistamistekniikoihin, ovat tulkinnanvaraisia. Ehdotetussa muodossaan sääntely saattaa muodostaa esteitä sisällöntuotannolle ja vaikeuttaa alalle tuloa erityisesti pk-yritysten osalta. Säännöksellä voi olla kielteisiä vaikutuksia myös loppukäyttäjien tuottaman sisällön kohteluun. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi edesauttaa osaltaan rakentavien vaihtoehtojen selvittämistä arvokuiluun liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. 2 Direktiiviluonnos on yllä lainatun linjauksen jälkeen kehittynyt talousvaliokunnan viitoittamaan suuntaan. Sen hyväksyminen parlamentin ja neuvoston perusratkaisuissa esitettyjen linjojen mukaisena on välttämätöntä arvokuiluongelman korjaamiseksi ja siten tasapainoisempien kilpailuolosuhteiden luomisessa tekijänoikeusmakkinoille. Pk-yritykset huomioidaan neuvoston perusratkaisussa muun muassa linjaamalla, että yrityksen koko, luonne ja jaettavien sisältöjen määrä otetaan huomioon arvioitaessa sisällönjakopalvelun suorittamien toimen riittävyyttä luvattoman sisällön saatavuuden estämiseksi palvelussaan. Talousvaliokunnan ilmaisemaan huoleen säännöksen kielteisistä vaikutuksista loppukäyttäjien tuottaman sisällön kohteluun on myöskin vastattu. Loppukäyttäjien suoja rakentuu neuvoston perusratkaisussa seuraavien pääelementtien varaan: Käyttäjien tulee voida hyötyä tekijänoikeuden rajoituksista ja poikkeuksista. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/ey 2 TaVL 3/2017 vp., s. 5.

3 Sivu 3 / 5 Sisällönjakopalvelujen tulee järjestää käyttäjille valitus- ja oikaisumekanismi heidän tuottamansa sisällön kohtelun osalta. Sisällönjakopalvelun tulee käsitellä valitukset yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa kohtuullisessa ajassa. Oikeudenhaltijoiden tulee asianmukaisesti perustella pyyntönsä poistaa tai estää pääsy edustamiinsa sisältöihin. Loppukäyttäjien ja pk-yritysten asemaa turvataan neuvoston perusratkaisussa hyvin ja se näyttäisi näiltä osin vastaavan valiokunnan esille nostamiin puutteisiin komission alkuperäisessä ehdotuksessa. Arvokuiluongelman aiheuttama epätasapaino aiheuttaa merkittävää haittaa oikeudenhaltijoille. Suomen tulee aktiivisesti edistää neuvoston ja parlamentin perusratkaisun mukaista tapaa korjata arvokuiluongelma. Kommentteja jatkokirjelmästä Jatkokirjelmän ajoitus. Komission direktiiviehdotus annettiin syyskuussa 2016 ja kirjelmä U 62/2016 vp. siihen liittyen marraskuussa Talousvaliokunta antoi lausuntonsa TaVL 3/2017 vp helmikuussa 2017, sivistysvaliokunta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta antoivat myös lausuntonsa alkuvuodesta Direktiivin käsittely jatkui EU:n piirissä siten, että neuvosto ilmaisi kantana (9134/18) ja parlamentin täysistunnossa hyväksyttiin neuvottelumandaatti Ensimmäinen trilogi-neuvottelu järjestettiin , jonka jälkeen on neuvotteluja järjestetty Gramexin saamien tietojen mukaan viisi kertaa. Direktiiviehdotus on komission alkuperäisen esityksen jälkeen kehittynyt huomattavasti eduskunnan lausunnoissaan viitoittamaan suuntaan. Lisäksi parlamentti lisäsi kuusi täysin uutta kohtaa hyväksymässään neuvottelumandaatissa ja neuvoston kantaan sisältyy uusi artikla 9a. Gramex ihmettelee jatkokirjelmän ajoitusta suhteessa EU:n piirissä tapahtuneeseen lainvalmisteluun. On huolestuttavaa, että eduskunnan jatkokirjelmän perusteella muodostama kanta ei ehdi vaikuttamaan täysimääräisesti Suomen kantaan trilogineuvotteluissa. Aikaa eduskunnan kannan tiedusteluun merkittävästi muuttuneeseen tilanteeseen olisi ollut syyskuusta 2018 alkaen. Markkinoiden normaali toiminta. Jatkokirjelmän mukaan esillä oleva ratkaisumalli on liian jyrkkä ja lainsäätäjän tulisi lähtökohtaisesti pyrkiä ratkaisemaan markkinoilla olevia ongelmia keinoin, joilla on mahdollisimman vähäinen vaikutus markkinoiden normaaliin toimintaan (perusmuistio sivu 6.). Musiikkialan näkökulmasta markkinoilla ei arvokuilun aiheuttamasta markkinahäiriöstä johtuen ole edes päässyt syntymään niin sanottua normaalia toimintaa. Nyt käsillä oleva sääntely on tästä syystä erityisen tärkeää, koska se toteutuessaan neuvoston ja parlamentin perusratkaisun mukaisena poistaisi kyseisen markkinahäiriön ja markkinoiden normaali toiminta voisi kehittyä. Käytännön mahdottomuus järjestää toiminta lainmukaisesti. Jatkokirjelmän mukaan Erityisen ongelmallisena voidaan pitää sitä, että vaikuttaisi käytännössä mahdottomalta järjestää palvelun toiminta lainmukaiseksi, koska palveluntarjoaja ei voi ennalta tietää, mitä sisältöjä käyttäjät aikovat tallentaa palveluun, eikä ole olemassa

4 Sivu 4 / 5 sellaista lisensiointimekanismia, jolla se voisi hankkia käyttöluvan tarvittavassa laajuudessa. (perusmuistio sivu 6.). Lähtökohtana liiketoiminnan harjoittamiselle hyödyntäen toisten omaisuutta tulee olla, että tähän hankitaan asianmukaiset luvat etukäteen. Se seikka, että sisällönjakopalvelua operoiva yritys on valinnut liiketoimintamallin, jossa käyttäjät ovat pääasiallisia sisällöntuottajia palveluun ei ole kestävä peruste poiketa tästä lähtökohdasta. Jotta sisällönjakopalvelu tulisi direktiivin soveltamisalaan, on sen alla lainatun määritelmän mukaisesti aktiivisesti organisoitava ja suositeltava sisältöjä. Toimiakseen näin sisällönjakopalvelun on käytännössä tiedettävä minkä sisältöistä sisältöä palvelussa on tarjolla eikä ole millään tavalla kohtuutonta edellyttää, että tietoisuuden tulisi koskea myös tekijänoikeudella suojattua materiaalia. Saadakseen käyttöluvan tarvittavassa laajuudessa sisällönjakopalvelunharjoittajan, kuten muidenkin laajasti suojattuja sisältöjä hyödyntävien, on väistämättä neuvoteltava useamman oikeudenhaltijan tai näiden edustajan kanssa. Tämä on normaali osa liiketoimintaa eikä tee sisällönjakopalveluliiketoiminnan harjoittamisesta käytännössä mahdotonta. Julkaisualustan tarjoaminen itsessään ei loukkaisi tekijänoikeutta. Jatkokirjelmässä esitetyn näkemyksen mukaan neuvoston ja parlamentin perusnäkemys perustuu siihen, että julkaisualustan tarjoamisen itsessään katsotaan loukkaavan tekijänoikeutta (perusmuistio sivu 6.). Tämä väite ei pidä paikkaansa. Tullakseen ko. sääntelyn piiriin palveluntarjoajan on ansiotarkoituksessa aktiivisesti hyödynnettävä suojattuja sisältöjä. Tähän tulee sisällönjakopalvelujen hankkia asianmukaiset luvat, kuten muidenkin toisten omistamia sisältöjä liiketoiminnassaan hyödyntävien toimijoiden. Direktiiviluonnoksessa märitellään sisällönajakopalvelu sellaiseksi palveluksi, jonka yhtenä päätarkoituksena on aktiivisesti saattaa yleisön saataviin suuria määriä käyttäjien sinne lataamia suojattuja sisältöjä ansiotarkoituksessa (neuvoston perusnäkemys 9134/18, kirjoittajan alleviivaus ja lihavointi): online content sharing service provider means a provider of an information society service whose main or one of the main purposes is to store and give the public access to a large amount of works or other subject-matter uploaded by its users which it organises and promotes for profit-making purposes. Providers of services such as non-for-profit online encyclopaedias, non-for-profit educational and scientific repositories, non-for-profit open source software developing platforms, as well as internet access service providers, online marketplaces and providers of cloud services which allow users, including businesses for their internal purposes, to upload content for their own use shall not be considered online content sharing service providers within the meaning of this Directive; Sisällönjakopalvelun määritelmässä soveltamisalan ulkopuolelle rajataan useat ilman ansiotarkoitusta toimivat palvelut, nettioperaattorit, sähköiset kauppapaikat ja pilvipalvelut. Tulkintaongelmat sisällönjakopalvelun määritelmään liittyen. Perusmuistiossa tuodaan uutena ongelmana esille tulkintaongelmat siitä, mitkä palvelut kuuluisivat sisällönjakopalvelun määritelmän piiriin, mikäli direktiivi säädettäisiin neuvoston ja parlamentin perusratkaisun mukaisesti (perusmuistio sivu 8.).

5 Sivu 5 / 5 Gramexin näkemyksen mukaan yllä lainattu direktiivin kohta vastaa selvästi tähän kysymykseen. Viimekädessä Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee EU-lainsäädäntöä ja varmistaa, että sitä sovelletaan yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Neuvoston esittämä artikla 9a koskien kansallisia sopimuslisenssijärjestelmiä Gramexin näkemyksen mukaan erityistä tarvetta kyseisen kaltaiselle sääntelylle ei ole. Sopimuslisenssijärjestelmä toimii Suomessa hyvin. Mahdollisesti kansallista liikkumavaraa kaventava sääntely tältä osin ei ole toivottavaa. Gramex pitää oikeana perusmuistiossa sivulla 4. kerrottua Suomen toimintamallia, jossa kyseistä sääntelyä ei erityisesti edistetä. Helsingissä helmikuun 4. päivänä 2019 Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys GRAMEX ry Ilmo Laevuo toimitusjohtaja