Lonkkamurtumien leikkausmenetelmien komplikaatiot alkoholin väärinkäyttäjillä. Kosola, Jussi.

Transkriptio

1 Lonkkamurtumien leikkausmenetelmien komplikaatiot alkoholin väärinkäyttäjillä Kosola, Jussi 2016 Kosola, J, Kaipia, A, Laitinen, M & Nieminen, J 2016, ' Lonkkamurtumien leikkausmenetelmien komplikaatiot alkoholin väärinkäyttäjillä ' Suomen ortopedia ja traumatologia, Vuosikerta. 39, Nro 2, Sivut Downloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository. This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Please cite the original version.

2 Lonkkamurtumien leikkausmenetelmien komplikaatiot alkoholin väärinkäyttäjillä Jussi Kosola 1, Antti Kaipia 2, Minna Laitinen 3, Jyrki Nieminen 4 1. Ortopedian ja traumatologian klinikka, HUS 2. Kirurgian klinikka, Satakunnan keskussairaala 3. Ortopedian ja traumatologian klinikka, TAYS 4. Tekonivelsairaala COXA The treatment of femoral neck fractures in patients with alcohol abuse is challenging. The operative treatment choices of femoral neck fracture are osteosynthesis or arthroplasty. The treatment depends highly on the patient and the nature of fracture. In non-displaced fractures osteosynthesis has been the choice of treatment in the past, and in displaced fractures the choice between total hip arthroplasty and hemiarthroplasty has been dependent mostly on the age of the patients: young and active have been thought to benefit from total arthroplasty whereas older patients with decreased demand of activity are usually treated with hemiarthroplasty. We analysed retrospectuvively different methods of femoral neck fracture treatment in alcohol abusers at Pirkanmaa hospital district. The results showed that in nondisplaced fractures sliding hip screw gave more reliable results when compared to cannulated screws. In displaced fractures total arthroplasty seem to lead to a higher rate of revision and increased rate of complications compared to hemiarthroplasty. Johdanto Alkoholin väärinkäyttö sekä miessukupuoli ovat aiemmin tunnettuja reisiluun kaulan murtuman riskitekijöitä (1, 2). Vaikka alkoholin käyttö voi jopa suojata potilasta lonkkamurtumalta, on liiallisen alkoholin käytön osoitettu lisäävän luukatoa sekä nostavan lonkkamurtumaan johtavan kaatumisen riskiä (3-5). Tutkimuksemme tarkoitus oli tarkastella reisiluunkaulan murtumien hoitoa ja sen komplikaatioita miehillä, jotka ovat alkoholin väärinkäyttäjiä. Aineisto ja menetelmät Potilasaineisto kerättiin neljästä sairaalasta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueelta. Kaikki lonkkamurtuman saaneet miespotilaat (n=1515) tunnistettiin ICD-10 koodeilla S72.0, S72.1 ja S72.2 vuosien 2002 ja 2014 välillä. Potilaskohtaiset tiedot kerättiin asiakirjoista ja lopullisiin tilastollisiin analyyseihin valikoituivat potilaat, joilla oli sairauskertomuksessa maininta alkoholin väärinkäytöstä (n=266), murtumaan johtava vammaenergia arvioitiin pieneksi (n=258, kaatuminen samalla tasolla) sekä maininta hoitomuodosta: kokotekonivel (n=42), puolitekonivel (n=75), kanyloidut ruuvit (n=12) ja levyliukuruuvi (n=20) 100 SOT Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 39

3 (Taulukko 1). Lisäksi potilaista rekisteröitiin sairastavuutta kuvaava Charlsonin Co-morbidity Index (6) (CCI). Ensisijaisena tulosmuuttujana analysoitiin implantin survival, jossa päätetapahtumana toimi ensimmäinen revisiotoimenpide. Toissijaisina tulosmuuttujina olivat kuolleisuus sekä seuraavat revision vaatineet toimenpiteet. Lonkkamurtumien esiintyvyys laskettiin henkilövuotta kohti käyttäen Tilastokeskuksen tietoja vertailudatana. Kuvio 1. Ensimmäisen leikkauksen jälkeinen revision tarve eri implanttien välillä (P=0.000) Tulokset Taulukkoon 1 on kerätty potilasryhmien demograafiset tiedot. CCI oli merkitsevästi suurin muilla potilasryhmillä kuin puolitekonivelellä hoidetussa potilasryhmässä (p <0.001). Keskimääräinen seuranta-aika oli 40.3 kuukautta eikä seuranta-ajan pituudessa ollut eroa hoitoryhmien välillä. Ensisijaisen tulosmuuttujan analysointi osoitti, että 5-vuotis / 10-vuotis survival olivat kokotekonivel (87.7 % / 84.7 %), puolitekonivel (97.3 % / 97.3 %), levyliukuruuvi (75.8 % / 75.8 %) ja kanyloiduilla ruuveilla (53.3 % / 13.3 %). Kyseiset erot olivat tilastollisesti merkittäviä (p <0.001) (Kuvio 1). Kuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Lonkkamurtumien esiintyvyys miehillä oli 58.5/ henkilövuotta (95 % CI ), joista esiintyvyys alkoholin väärinkäyttäjillä oli 9.8/ henkilövuotta (95 % CI ). Alle 70-vuotiasta reisiluun kaulan murtumapotilaista noin 50 % oli alkoholin väärinkäyttäjiä Pohdinta Jatkuvan runsaan alkoholin kulutuksen on osoitettu lisäävän tapaturma-alttiutta ja osteoporoottisia murtumia (7, 8). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu runsaan alkoholin käytön yhteys nuorten miesten lonkkamurtumien esiintyvyyteen (9, 10). Alkoholistien lonkkamurtumien yleisyyden on arveltu johtuvan alkoholin aiheuttamasta alhaisemmasta luun massasta sekä kohonneesta kaatumisriskistä (11). Tutkimuksemme osoittaa huomattavan korkean alkoholin väärinkäytön osuuden alle 70 vuotiailla lonkkamurtuman saaneilla miehillä, joista jopa noin puolella Taulukko 1. Reisiluun kaulan saaneiden alkoholin väärinkäyttäjämiesten demografia. Kokotekonivel (THA), puolitekonivel (HA), levyliukuruuvi (SHS), kanyloidut ruuvit (CS). Total THA HA SHS CS p-value Revision 20 (13.5 %) 8 (19 %) 2 (2.7 %) 3 (15 %) 7 (58.3 %) Infection Dislocation Periprosthetic fracture Failure Number of revisions CCI median (range) Mean age at fracture in years (range) 64.2 (29-94) 59.8 (40-75) 69.3 (51-94) 60.6 ( (29-74) Mean follow up in 40.3 (0-150) 40.8 (0-106) 40.8 (0-150) 27.8 (0-82) 56.1 (0-147) months (range) Total (33 %) 75 (58 %) 20 (13.5 %) 12 (9 %) Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol SOT 101

4 esiintyi alkoholin väärinkäyttöä potilastietojen perusteella arvioituna. Ottaen huomioon, että useissa Euroopan maissa sekä osassa Pohjoismaita on raportoitu alkoholin kulutuksen olevan kasvussa, tuloksemme viittaa mahdolliseen alkoholiongelman aliarviointiin mieslonkkamurtumapotilailla (10). Reisiluun kaulan murtuman hoitomuodon valintaan ohjaavat potilaan ikä, aktiivisuustaso ja todennäköisesti odotettavissa oleva käyttöikä, minkä vuoksi nuoret potilaat saavat usein kokotekonivelen (12). Usein alkoholin väärinkäyttäjät ovat nuorempia verrattuna tyypilliseen lonkkamurtumapotilaaseen, joten kirurgit näyttävät suosivan kokotekoniveltä tälle nuorelle ja oletettavasti aktiiviselle potilasryhmälle. Tutkimuksessamme kuitenkin havaitsimme, että ikä ja pienempi CCI eivät olleet käyttökelpoisia työkaluja ennustamaan potilaiden hoitotuloksia. Tutkimuksemme tulos osoitti, että kokotekonivelellä on merkittävästi enemmän varhaiskomplikaatioita alkoholin väärinkäyttäjillä puolitekoniveleen verrattuna. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet hyödyt kokotekonivelhoidolla nuoremmilla potilasryhmillä (13). Lisäksi havaitsimme, että alkoholien väärinkäyttäjillä on kokotekonivelhoidon jälkeen suurempi riski periproteettiseen murtumaan ja tekonivelen sijoiltaan menoon verrattuna puolitekonivelellä toteutettuun reisiluun kaulan murtuman hoitoon. Alkoholin väärinkäyttäjät vaikuttavat olevankin haasteellinen potilasryhmä hoidettaessa lonkkamurtumia onnistuneesti, sillä alkoholin väärinkäyttö tuskin tulee loppumaan murtumaan, joten kaatumisriski säilyy edelleen merkittävänä (11). Reisiluun kaulan murtuman hoidoksi voidaan harkita myös osteosynteesiä riippuen luun laadusta, murtuman dislokaation tasosta sekä potilaaseen liittyvistä tekijöistä (14). Osteosynteesiin päädytään usein potilailla, joilla murtuma on hyväasentoinen, potilaat ovat nuoria ja luun laatu on hyvä. Yleisimmät osteosynteesit ovat tutkimuksessamme verratut levyliukuruuvi sekä kanyloidut ruuvit. Kirjallisuus esittää hyvinkin ristiriitaisia tuloksia näiden menetelmien tuloksista hyväasentoisten reisiluun kaulan murtumien hoidossa (15). Tutkimuksemme osoittaa levyliukuruuvin olevan selkeästi kanyloituja ruuveja parempia alkoholin väärinkäyttäjien murtumien hoidossa. Täten suositamme alkoholisteilla käytettävän tukevampaa osteosynteesiä, jonka levyliukuruuvi näyttäisi antavan luotettavammin verrattuna kanyloituihin ruuveihin. Uusintaleikkaukseen johtavaan periproteettiseen murtumaan näyttäisi liittyvän komplikaatioita, korkeampaa sairastavuutta sekä kuolleisuutta (16, 18). Periproteettisten murtumien esiintyvyys kokotekonivelpotilailla vaihtelee 0.1 prosentista 4 prosenttiin, joka on selkeästi vähäisempi verrattuna tuloksiimme alkoholin väärinkäyttäjillä, joilla periproteettisten murtumien osuus oli noin 10 prosentin luokkaa. Tutkimuksessamme löytyy muutamia rajoituksia. Retrospektiivinen katsaus ei mahdollista eri potilasryhmien randomisointia sekä pienet alaryhmät vähentävät tilastollisten analyysien voimakkuutta. Kuitenkin tutkimuksemme selkeä vahvuus on manuaalisesti kerätty erittäin yksityiskohtainen ja kattava data. Lisäksi analyysistä puuttuvat toiminnalliset aspektit, potilastyytyväisyys ja elämänlaatu lonkkamurtuman korjauksen jälkeen. Johtopäätökset Tutkimuksemme osoittaa, että alkoholin väärinkäyttö on erittäin yleistä alle 70-vuotiailla miehillä, jotka saavat pienienergisen lonkkamurtuman. Kokotekonivel vaikuttaisi lyhyellä seuranta-ajalla olevan selkeästi heikommin menestyvä hoitovaihtoehto verrattuna puolitekoniveleen alkoholin väärinkäyttäjien huonoasentoisten reisiluun kaulan murtuman hoidossa. Hyväasentoisiin reisiluun kaulan murtumien hoitoon alkoholin väärinkäyttäjillä levyliukuruuvi vaikuttaisi olevan parempi vaihtoehto verrattuna kanyloituihin ruuveihin. Viitteet 1. Benetos I S, Babis G C, Zoubos A B, Benetou V, Soucacos P N. Factors affecting the risk of hip fractures. Injury. 2007; 38(7): Holmberg A H, Johnell O, Nilsson P M, Nilsson J A, Berglund G, Akesson K. Risk factors for hip fractures in a middle-aged population: a study of 33,000 men and women. Osteoporos Int. 2005; 16 (12): Bikle D D, Genant H K, Cann C, Recker R R, Halloran B P, Strewler G J. Bone disease in alcohol abuse. Ann inter med. 1985; 103(1): Kool B, Ameratunga S, Jackson R. The role of alcohol in unintentional falls among young and middle-aged adults: a systematic review of epidemiological studies. Inj Prev. 2009; 15 (5): Zhang X, Yu Z, Yu M, Qu X. Alcohol consumption and hip fracture risk. Osteoporos Int. 2015; 26(2): Charlson M E, Pompei P, Ales K L, MacKenzie C R. A new method of classifying prognostic comorbidity in longitudinal studies: development and validation. J Chronic Dis. 1987; 40(5): SOT Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 39

5 7. Berg K M, Kunins H V, Jackson J L, Nahvi S, Chaudhry A, Harris K A, Jr., et al. Association between alcohol consumption and both osteoporotic fracture and bone density. Am J Med. 2008; 121(5): Mukamal K J, Robbins J A, Cauley J A, Kern L M, Siscovick D S. Alcohol consumption, bone density, and hip fracture among older adults: the cardiovascular health study. Osteoporos Int. 2007; 18 (5): Cheng K, Montgomery S, Housley S, Wheelwright E. Clinical Risk Factors for Hip Fracture in Young Adults Under 50 Years Old. Eur J Trauma Emerg Surg. 2009; 35(1): Lofthus C M, Osnes E K, Meyer H E, Kristiansen I S, Nordsletten L, Falch J A. Young patients with hip fracture: a population-based study of bone mass and risk factors for osteoporosis. Osteoporos Int. 2006; 17 (11): Nyquist F, Overgaard A, Duppe H, Obrant K J. Alcohol abuse and healing complications after cervical hip fractures. Alcohol Alcohol1998; 33 (4): AAOS - American Association of Orthopedic Surgeons. Management of hip fractures in the elderly - evidence based clinical practice guideline. Available at: Research/guidelines/HipFxGuideline.pdf 13. Rogmark C, Leonardsson O. Hip arthroplasty for the treatment of displaced fractures of the femoral neck in elderly patients. Bone Joint J. 2016; 98-B(3): Slobogean G P, Sprague S A, Scott T, McKee M, Bhandari M. Management of young femoral neck fractures: is there a consensus? Injury. 2015; 46(3): Zlowodzki M, Ayeni O, Petrisor B A, Bhandari M. Femoral neck shortening after fracture fixation with multiple cancellous screws: incidence and effect on function. J Trauma. 2008; 64(1): Lindahl H, Garellick G, Regner H, Herberts P, Malchau H. Three hundred and twenty-one periprosthetic femoral fractures. J Bone Joint Surg Am. 2006; 88 (6): Meek R M, Norwood T, Smith R, Brenkel I J, Howie C R. The risk of peri-prosthetic fracture after primary and revision total hip and knee replacement. J Bone Joint Surg Br. 2011; 93 (1): Sheth N P, Brown N M, Moric M, Berger R A, Della Valle C J. Operative treatment of early peri-prosthetic femur fractures following primary total hip arthroplasty. J Arthroplasty. 2013; 28(2): Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol SOT 103