Osuuskunta Toivon LAKU-hanke. Kelan perhekuntoutusta kehittämässä Sara Vataja, lastenpsykiatri OK Toivo

Transkriptio

1

2 Osuuskunta Toivon LAKU-hanke Kelan perhekuntoutusta kehittämässä Sara Vataja, lastenpsykiatri OK Toivo

3 Osuuskunta Toivo Osuuskunta Toivo on 1997 perustettu asiantuntijaosuuskunta. OK Toivo toteuttanut monenlaisia koulutus- ja kehittämishankkeita, lähinnä sosiaali- ja terveyssektorilla, viime vuosina painopiste ollut lapsissa ja nuorissa. Toimintaa ollut usealla paikkakunnalla: Helsinki, Tampere, Kotka, Oulu, Mikkeli. Keskeistä: voimavaraorientaatio, kokonaisvaltaisuus, asiakaslähtöisyys, toimintaympäristön voimavarojen hyödyntäminen.

4 Taustaa STM huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Voimala-hanke näytti suuntaa (5-25-vuotiaat lapset ja nuoret), matala lähetekynnys. Alkuvaiheen heittäytyminen, kohderyhmä alkoi tarkentua ja perheen osuus vahvistua - samoin vuoropuhelu päiväkodin, koulun ja lähettävän tahon kanssa. Tutkimus, koulutus - suuri tarve, ajoitus. Ei voi edetä ennen kuin kuin yhteistyötahot saadaan mukaan, kehittämishankkeiden rooli nyt luontevampi.

5 Keskeisiä haasteita Perhekuntoutuksen kehittämishankkeissa keskeisenä haasteena on kehityksellisten, neuropsykiatristen ongelmien erityisluonne, jota ei rittävästi ole ymmärretty tai otettu huomioon mm koulutuksessa tai kuntoutuksessa. Hanke nosti esiin monia hoito- ja kuntoutusjärjestelmien kehittämistapeita - aihepiiristä on viimeaikoina käyty myös paljon julkista keskustelua. Lasten/nuorten ja heidän perheidensä tukeminen edellyttää intensiivistä yhteistyötä useiden erikoisalojen, sote-sektorien, ammattiryhmien, koulun, päiväkodin kanssa.

6 Mikä mietitytti alkuvaiheessa? Yksilö/perhekeskeisyys, perheen määrittely, viitekehys? Tutkimuksen/arvioinnin liittäminen kuntoutusjaksoihin? Hankkeeseen ohjautuminen, lähete, lähettäjät, lasten ikä? Jaksavatko perheet, palvelun oikea ajoitus, iltavastaanotto? Yhteistyökumppanien aika kortilla, mitä priorisoivat? Ohjautuvatko oikein? Monikulttuurisuus?

7 Pohdintoja hankkeen edetessä Mihin fokusoida kun haasteet ovat moninaisia, perherakenteet vaihtelevia, lastensuojelun tarve? Sisarusten ja vanhempien omat haasteet, jaksaminen? Riittävä työkalupakki? Jatkokuntoutus - mitä tehdä kun lapsi uhkaa jäädä tyhjän päälle? Miten tukea perheiden yksinäisyyttä ja jaksamista ja vähentää syyllistämistä/syyllistymistä?

8 Missä onnistuttiin? Kohderyhmä osui oikeampaan kuin osattiin ennakoida. Perheviikonloppujen erityismerkitys. Perhelähtöisyys, isät mukaan. Yhteistyö koulujen ja päiväkotien kanssa. Moniammatillisuuden hyödyntäminen. Toimintatavat ja menetelmät kehittyivät, monipuolistuivat luovat menetelmät.

9 Mitä jatkossa olisi hyvä muistaa Yksilökeskeisyydestä perhekeskeisyyteen - mutta muistettava myös riittävä yksilöllinen tuki ja kuntoutus. Oleellista on opitun siirtäminen arki ( koti/koulu)ympäristöön. Hankkeeseen liittyvä koulutus ja tutkimus/kehittämistyö - yhteistyö myös toteuttavan tahon ja sidosryhmien kesken. Erityisosaamisesta ja joustavuudesta ei pitäisi tinkiä. Viiveet pois, mutta riittävän hyvät edeltävät tutkimukset kaikille lapsille.

10 jatkuu Siirtymävaiheiden tuki, ikärajat. Alle kouluikäisten kuntoutuspolut. Sisarukset. Miten kerätään palautetta eri tahoilta ja arvioidaan omaa työskentelyä/ tavoitteiden toteutumista. Uuden teknologian hyödyntäminen.

11 OK TOIVON LAKUTIIMI KIITTÄÄ!