Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta

Transkriptio

1 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Ralf Holmberg, Eeva Ranta, Aki Mettinen, Anu Suonpää, Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 254/2015

2

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 254/2015 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Ralf Holmberg Eeva Ranta Aki Mettinen Anu Suonpää Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

4 Laatija: Ralf Holmberg, Eeva Ranta, Aki Mettinen, Anu Suonpää, Marja Valtonen Tarkastaja: Eeva Ranta, Aki Mettinen, Anu Suonpää, Marja Valtonen Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 254/2015 Valokuva(t): LUVY ry Taitto: Tiia Palm Harriprint Tmi Karkkila 2015 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Julkaisu on saatavana myös internetistä:

5 Kuvailulehti Julkaisija Tekijä(t) Julkaisun nimi Julkaisusarjan nimi ja numero Tiivistelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, LOHJA Puh Sähköposti: Julkaisuaika 2/2015 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 122 Ralf Holmberg, Eeva Ranta, Aki Mettinen, Anu Suonpää, Marja Valtonen Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Julkaisu 254/2015 Projektinumero 005 Yhteistarkkailun tarkkailualue käsittää Mustionjoen ja Fiskarsinjoen alajuoksut, Pohjanpitäjänlahden sekä Tammisaaren edustan merialueen aina Tvärminneen asti. Tarkkailuvelvollisia osallistujia ovat alueen jätevedenpuhdistamot, muutama teollisuuslaitos sekä yksi pienvenesatama. Veden laatua seurataan vuosittain ja vuonna 2013 tarkkailu tehtiin laajemman tarkkailuohjelman mukaan, johon kuuluu veden laadun seurannan lisäksi mm. vesikasvillisuus sekä pohjaeläimet. Alueen suurimmat yksittäiset pistekuormittaja ovat vuonna 2007 valmistunut Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamo sekä Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistamo. Molemmat ovat toimineet hyvin. Alueen suurin teollisuuslaitos FNsteel Koverhar ajautui konkurssiin alkukesällä 2012, jonka seurauksena toiminta tehtaalla päättyi. Lisäksi muutama pieni jätevedenpuhdistamo on kytketty isompien keskuspuhdistamoiden verkostoon. Jätevesipäästöjen suorat vaikutukset veden laadun muutoksena näkyvät nykyään aika harvoin. Selvimmin vaikutukset näkyvät Pohjanpitäjänlahden perukassa sekä ajoittain Tammisaaren eteläpuolella. Mustionjoen alajuoksulla sekä Pohjanpitäjänlahden perukassa tehostunut jätevesikäsittely näkyy kuitenkin vesistön parantuneena veden laatuna. Pohjanpitäjänlahden alusveden happitilanne on edelleen hyvin heikko syksyisin ja erityisen heikoksi tilanne kehittyy vuosina, jolloin Mustionjoelta tuleva valuma on suuri. Erityisen heikko tilanne oli talvella , jolloin Pohjanpitäjänlahteen ei virrannut ollenkaan uutta hapekasta vettä. Alueen rehevyystaso laskee selvästi Tammisaaresta ulospäin mentäessä, ja tämä näkyy myös kasvillisuudessa. Rehevimmät alueet niin kasvillisuuden kuin pohjaeläimistön perusteella löytyvät Pohjanpitäjänlahden perukasta sekä Tammisaaren eteläpuolisista vesialueista. Koverharin prosessipäästöjen väheneminen näkyy pohjasedimenttien pintakerroksen hitaana puhdistumisena. Asiasanat Toimeksiantaja Mustionjoki, Pohjanpitäjänlahti, Tammisaaren merialue, veden laatu, rehevöityminen, kuormitus, vesikasvillisuus, pohjaeläimet Yhteistarkkailutyöryhmän tarkkailuvelvolliset pistekuormittajat

6 Sisältö 1 Johdanto Taustatiedot Tarkkailualueen yleiskuvaus Tarkkailujakson säätila ja hydrologiset olosuhteet Pistemäinen jätevesikuormitus vuosina Yleistä Vesistökuormitus Luparajojen saavuttaminen vuonna Tutkimuksen suorittaminen Tutkimustulokset Veden laatu Mustionjoki Fiskarsinjoki Pohjanpitäjänlahti Tammisaaren lähivedet Tammisaaren merialue Pohjanpitäjänlahden ja merialueen rehevyys Pohjasedimenttitutkimus Kasviplanktontutkimus Vesikasvillisuus Aineisto, menetelmät ja tutkimusalue Tulokset Ulompi saaristovyöhyke (tutkimuslinjat 41B ja 42B) Ulompi mannervyöhyke (tutkimuslinjat 5B, 7 ja 9) Sisempi saaristovyöhyke (tutkimuslinjat 11A, 11C ja 2C) Mannervyöhyke (tutkimuslinjat 12A, 13B, 15A, 15B, 16, 18B, 19 ja 21) Pohjanpitäjänlahden eteläosa (tutkimuslinjat 22B, 24A, 25 ja 26A) Pohjanpitäjänlahden keskiosa (tutkimuslinjat 29, 34, 36B, 38A, 38B, 39A, 39B ja 40) Pohjanpitäjänlahden pohjoisosa (tutkimuslinjat 31, 32 ja 33) Vesikasvitulosten tarkastelu ja johtopäätökset Yleistä Ravinteisuus Yhteenveto ja kasvillisuustutkimuksen jatkaminen Pohjaeläintutkimus Havaintopaikat ja näytteenotto Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialue Määritys Taksonimäärät ja yksilötiheydet Virtavesien kosket, jokityypille ominaiset taksonit ja EPT-heimot sekä virtavesien suvantoalueet, RI BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla... 39

7 11 Pohjaeläintulokset Mustionjoen pohjaeläimistö vuosina Suvantoalueet Koskialueet Mustionjoen tila pohjaeläimistön perusteella Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue vuosina BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Yhteenveto ja arvio pistekuormituksen vaikutuksista pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan Yhteenveto tarkkailualueen tilasta ja arvio jätevedenkuormituksen vaikutuksista vuosina Sammanfattning Kirjallisuuslähteet Liitteet Liite 1. Yhteistarkkailualueen kartat Liite 2. Alueen pistekuormitustiedot Liite 3. Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 4. Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot Liite 5. Pohjasedimenttitulokset Liite 6. Vuoden 2013 vesikasvillisuustutkimuksen lajitaulukot Liite 7. Pohjaeläntutkimuksen tulostaulukot

8 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

9 1 Johdanto Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) on suorittanut vuoden 2013 yhteistarkkailun päivätyn tarkkailuohjelmaluonnoksen mukaisesti. Ohjelmaluonnos on pääpiirteeltään sama kuin aikaisempi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laatima tarkkailuohjelma, mutta Mustionjoen alajuoksun ja Pohjanpitäjänlahden sisäosan muuttuneesta kuormitustilanteesta johtuen eräitä näytepisteitä muutettiin vastaamaan paremmin muuttuneita olosuhteita. Muutoksista on sovittu suullisesti Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Tarkkailu perustuu taulukon 1 mukaisiin velvoitteisiin. Taulukko 1. Yhteistarkkailun perusteet. Tarkkailuvelvollinen Lupapäätös Päivämäärä Karjaa-Pohja jvp LSY-2004-Y Mustion jvp UUS-2004-Y Skeppsholmenin jvp LSY-2002-Y Hangon Lappohjan jvp E-S Avi Nro 35/2012/ IDO Kylpyhuone Oy Ab UUS-2006-Y Oy Tenala Marina Ab L-S VO 73/1979C (KHO ) FNsteel, Koverhar 30/2006/1 dnro. LSY-2002-Y Tvärminnen eläint. asema YS Taustatiedot 2.1 Tarkkailualueen yleiskuvaus Tarkkailualue ulottuu Lohjanjärven luusuasta aina Tvärminnen Storfjärdenille asti. Lisäksi tarkkailualueeseen kuuluu Fiskarsinjoen alajuoksu. Alue on varsin vaihteleva käsittäen osia Mustionjoen ja Fiskarsinjoen vesistöistä, suolattoman ja meriveden vaihtumisalueen Pohjanpitäjänlahdessa ja saaristoisen Tammisaaren edustan merialueen. Tarkkailualueen kartat löytyvät liitteestä 1. Pohjanpitäjänlahteen laskevista vesistöistä ylivoimaisesti tärkein on Mustionjoki. Sen valuma-alue on km 2 ja järvisyys on 12,2 %. Mustionjoki kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen, jonka suurin järvi on Lohjanjärvi. Lohjanjärveen johdetaan mm. Lohjan kaupungin yhdyskuntapuhdistamoiden sekä kahden paperitehtaan puhdistetut jätevedet. Mustionjoen virtaama on seuraava: keskivirtaama 19 m 3 /s keskiylivirtaama 43 m 3 /s keskialivirtaama 9 m 3 /s Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015 7

10 Mustionjoen veden laatuun vaikuttavat metsistä ja soilta tuleva luonnon huuhtouma sekä maa- ja metsätalouden, asutuksen ja teollisuuden kuormitus. Mustionjoen varrella ovat Mustion, Karjaan, Pinjaisten ja Åminneforsin taajamat ja suurin yksittäinen pistekuormittaja oli alkukesään 2007 asti Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo. Karjaan ja Pohjan yhteinen uusi puhdistamo aloitti toimintansa alkukesällä 2007, jolloin myös jätevesien purkupaikka siirtyi Mustionjoelta Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Kullaanjärven vesistöalueelta (pinta-ala 56,4 km 2 ) vedet laskevat Pohjanpitäjänlahden länsirannalla Thomasbölevikeniin. Vesistöön kohdistuu haja-asutuksen ja maanviljelyksen kuormitusta. Österbyn suljettu kaatopaikka oli mukana yhteistarkkailussa vuoteen 2006 asti. Kaatopaikan kunnostushankeen käynnistyttyä kaatopaikkatarkkailua alettiin tehdä erillisen tarkkailuohjelman mukaan, joten kaatopaikan kuormitustilanne raportoidaan erillisessä yhteenvetoraportissa. Österbyn kaatopaikka sijaitsee noin 2 km Österbyn keskustasta pohjoiseen suoperäisessä maastossa. Kaatopaikka-alueen vaikutukset kohdistuvat Kvarnbackabäcken-nimiseen puroon sekä Österbybäckeniin, jotka laskevat Pohjanpitäjänlahteen. Pohjanpitäjänlahden pituus Tammisaaresta Pohjankuruun on 14,5 km ja suurin leveys on 4,5 km. Pohjanpitäjänlahden syvänne erottuu selvästi Tammisaaren eteläpuoleisesta merialueesta, sillä Tammisaaren keskustan kohdalla on matala kynnys, jossa syvyys on laivaväylän kohdalla 5 6 m ja muualla selvästi pienempi. Pohjanpitäjänlahti on hyvin arvokas, monessa kansallisessa ja kansainvälisessä suojeluohjelmassa mukana oleva vesistö. Lahti muistuttaa vuonoa ja tämä onkin syy miksi alue on hyvin kuormitusherkkä. Lahti on pysyvästi suolaisuuskerrostunut ja alusveden happivarat täyttyvät ainoastaan silloin, kun uutta vettä virtaa Tammisaaren edustan saaristoalueelta lahden syvänteeseen. Tämä tapahtuu yleensä syksyisin ja talvisin sisään virtaavan veden ollessa tarpeeksi raskasta (suolaista ja kylmää) syrjäyttääkseen Pohjanpitäjänlahden vanhan syväveden. Pohjanpitäjänlahden happitilanne on lähes joka vuosi hyvinkin huono. Alusveden jokavuotinen happiongelma on selvä osoitus siitä, että nykyinen lahteen kohdistuva kuormitus ylittää lahden sietokyvyn. Valtaosa tästä kuormituksesta tulee Mustionjoen kautta, mutta edellä mainittujen seikkojen valossa Tammisaaren lähivesiinkin kohdistuva kuormitus saattaa tietyissä olosuhteissa ulottua aina Pohjanpitäjänlahteen saakka. Pohjanpitäjänlahden valuma-alue on Tammisaaren rautatiesillan kohdalla noin km 2. Valuma-alueelta Stadsfjärdenille purkautuvan veden virtaamalle voidaan esittää seuraavia, suuruusluokkaa edustavia tunnuslukuja: HQ MGQ MQ MNQ NQ 88 m 3 /s 53 m 3 /s 22 m 3 /s 6 m 3 /s 4 m 3 /s Meriveden pinnankorkeuden vaihteluista voidaan esittää seuraava suuntaa antava arvio, joka pohjautuu Hangon mareografin tuloksiin: Ylin vedenkorkeus HW m Keskiylivedenkorkeus MHW m Keskivedenkorkeus MW m Keskialivedenkorkeus MNW m Alin vedenkorkeus NW -0,79 m Tammisaaren merialueen erottavat Suomenlahden ulapasta useat isot saaret, joista läntisimmät ovat Odensö ja Gullö. Vesi tulee alueelle Hankoniemen ja näiden saarien välistä Vitsandin salmesta. Odensöstä etelään saaria on edelleen runsaasti. Lounas-koillinen-suunnassa kulkeva syvänne jatkuu Tvärminneä kohti. Syvyyssuhteet alueella ovat seuraavat: Tammisaari, Stadsfjärden Skogbyn kohdalla Lappohjan kohdalla Tvärminne Storfjärden n. 7 m n. 20 m n. 30 m n. 40 m Tätä merialuetta kuormittavat lähinnä Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistetut jätevedet sekä Lappohjan ja Koverharin jätevedet. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon purkupaikka sijaitsee Båssafjärden-nimisen vesialueen itäosassa ja Båssafjärden sijaitsee Tammisaaren eteläpuolella. Alue on varsin matala ja rehevä. Veden syvyys on laajoilla alueilla noin 2 m ja vesikasvillisuus on hyvin kehittynyt. Alue on aika eristynyt ulkopuolisilta vesialueilta. Alueelle ei laske ojia suurempia vesistöjä. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

11 Alueen itäosassa Båssafjärdeniä rajaa Baggön tiepenger, jonka aukon kautta alue on yhteydessä hyvin rehevään Dragsviksfjärdeniin. Dragsviksfjärden on yhteydessä ulkoisen saaristoalueen kanssa ainoastaan pitkän ja paikoin melkein umpeenkasvaneen vesiväylän kautta. Suurin Dragsviksfjärdeniin laskeva vesistö on Storängsbäcken, jonka vedet laskevat Dragsviksfjärdeniin sen itäisimpään osaan. Storängsbäckenin varrella on paljon peltoalueita, joten voidaan olettaa, että alueelle kohdistuva ravinnekuormitus on merkittävä. Toinen Båssafjärdenin kapea yhteys ulkopuolisiin vesialueisiin on Jomalvikin kanava alueen eteläosassa. Kanava on kuitenkin kapea ja matala, joten sen kautta virtaavat vesimassat ovat varsin pienet. Båssafjärdenin tärkein yhteys ulkopuolisiin vesialueisiin ovat alueen länsiosan salmet, joista Söukan-saaren ja Högholmenin välinen melko syvä salmi on tärkein. Sitä kautta vesi liikkuu Stadsfjärdenin ja Båssafjärdenin välillä. Pääasiallinen veden vaihtumiseen vaikuttava tekijä on meriveden pinnan vaihtelu. Veden pinnan noustessa vesi työntyy kohti Båssafjärdeniä ja vastaavasti veden laskiessa vesi virtaa ulos Båssafjärdenin alueelta. Virtauksen ollessa kohti alueen ulko-osia Dragsviksfjärdeniltäkin virtaa ravinnerikasta vettä Båssafjärdenin alueelle. Veden vaihtuminen purkualueella on varsin monimutkainen tapahtuma, varsinkin jos otetaan se tosiasia huomioon, että Stadsfjärdenin alueen veden laatu vaihtelee suuresti. Stadsfjärden on hyvin matala (n. 2 m) jatke Pohjanpitäjänlahdelle. Ainoastaan laivaväylän kohdalla veden syvyys on noin 6 m. Riippuen siitä, onko meriveden pinta nousussa vai laskussa ja riippuen siitä, miten suuri Mustionjoen kautta tuleva virtaama on, Stadsfjärdenin alueella saattaa olla joko pääosin Mustionjoelta peräisin olevaa vettä tai ulkopuolisen saaristoalueen vettä. Etenkin talvisin ja hyvin runsassateisina jaksoina Mustionjoen veden vaikutus Stadsfjärdenin veden laatuun saattaa olla merkittävä. Syksyisin ja talvisin syysmyrskyjen yhteydessä meriveden pinta saattaa nousta rajustikin. Tällaisissa tilanteissa Stadsfjärdenin kautta virtaa Båssafjärdenille, mutta etenkin Pohjanpitäjänlahdelle runsaasti vettä alueen ulkopuolelta. Tällaisissa tilanteissa Tammisaaren lähialueen kuormitus saattaa vaikuttaa myös Pohjanpitäjänlahden tilanteeseen. Myös silloin, kun vesi virtaa pinnan tuntumassa Pohjanpitäjänlahdelta ulos, pohjan tuntumassa tapahtuu vastavirtausta sisäänpäin. Oy Tenala-Marina Ab:n venesatama sijaitsee Lappohjan ja Skogbyn välisellä alueella Järnön-nimisen saaren vieressä. FNsteel, Koverharin rauta- ja terästehtaan purkupaikka sijaitsi Tvärminne Storfjärdenin länsilaidalla noin 2 km Tvärminnen eläintieteelliseltä asemalta pohjoiseen. Storfjärden on avoin selkä, jossa tehtaan edustalla on vain yksi huomattava saari, Syndalsholmen. Veden vaihtuminen avonaisella Storfjärdenillä on hyvä, koska virtauksia estäviä kynnyksiä ei ole ja pohja viettää tasaisesti kohti ulkomerta. Maalta tuleva vähäsuolainen vesi virtaa alueen kautta ulkomerelle vesirungon pintaosissa ja pohjaa myöten alueelle tunkeutuu ajoittain Suomenlahden suun syvänveden alueelta suolaisempaa ravinnerikasta vettä. Matalan veden alueella (< 15 m) hiekka ja löysä saviaines ovat vallitsevia pohjamateriaaleja. Syvemmällä tavataan pehmeitä sedimenttipohjia. Pohjanpitäjänlahti ja sen edustan merialue on otettu mukaan kansainväliseen vesiensuojeluohjelmaan Project Aquaan, jolla pyritään suojelemaan kansainvälisesti tärkeitä tutkimusalueita. Suurin osa tarkkailualueesta kuuluu lisäksi Suomen ehdotukseen Natura alueiksi. 2.2 Tarkkailujakson säätila ja hydrologiset olosuhteet Tarkkailuvuosi 2013 alkoi melko kylmänä ja lunta oli paljon. Helmikuussa oli vähän lämpimämpää, mutta maaliskuu oli hyvin kylmä. Talvi oli runsasluminen ja lumen sulaminen käynnistyi kunnolla vasta maaliskuun lopussa. Toukokuun keskivaiheella sää muuttui lämpimäksi, mutta loppukuusta sää viileni taas. Kesä oli yleisesti ottaen varsin aurinkoinen ja lämmin. Lämmin sää jatkui pitkälle syyskuuhun ja loppuvuosi oli selvästi normaalia lämpimämpi. Elokuussa satoi paljon, kuten myös marraskuussa, mutta lokakuu oli harvinaisen vähäsateinen. Vesistöjen virtaamat olivat talvella ihan loppuvuodesta suuret, mutta vähäsateisen kesän seurauksen virtaamat olivat melko pienet kesällä ja alkusyksyllä. Tarkkailuvuoden kuukausien keskilämpötilat ja -sademäärät verrattuna pitkän ajan keskiarvoon on esitetty kuvassa 1. Mustionjoen virtaamatiedot on esitetty kuvassa 2. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015 9

12 Kuukausisadanta Tvärminne Kuukausikeskilämpötila Tvärminne mm I III V VII IX XI C I III V VII IX XI Kuva 1. Kuukauden keskisadanta sekä -lämpötila Hangon Tvärminnen säähavaintoasemalla vuonna 2013 sekä keskimäärin vuosina Mustionjoen keskivirtaama 2013 Mustionjoen keskivirtaama m3/s I II III IV V VI VIIVIII IX X XI XII Kuukausi Kuva 3. Mustionjoen kuukauden keskivirtaama vuonna 2013 sekä keskivirtaamat vuosina Pistemäinen jätevesikuormitus vuosina Yleistä Yhdyskuntien puhdistamot tuottavat tällä alueella valtaosan pistekuormituksesta, teollisuuden osuus on vähäinen. Puhdistamojen toiminnan tärkein tehtävä on vesistöön kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen minimiin. Fosforin- ja typenpoiston toimiessa vakaasti puhdistamoilla saavutetaan samalla paras kokonaistulos jätevesien puhdistuksessa. Jätevesienkäsittelyä on keskitetty isoihin yksiköihin. Yhteenvetona todetaan: Keskusyksikkönä Pohjanpitäjänlahden eteläosassa toimii Raaseporin Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistamo. Skeppsholmenin keskuspuhdistamolla käsitellään Tammisaaren kaupunkialueen Tenholan suunnan jätevedet. Laajat keskittämistoimet saatiin päätökseen kesäkuussa 2002, jolloin aikaisemmin Rögrundin puhdistamolla käsitellyt jätevedet yhdistettiin Skeppsholmenille. Toisena keskusyksikkönä toimii Pohjanpitäjänlahden perukkaan vuonna 2007 valmistunut Karjaa- Pohja puhdistamo. Karjaa-Pohja puhdistamolla käsitellään aikaisemmin Karjaa-Pinjaisten ja Pohjan Gumnäsin puhdistamoille viemäröidyt jätevedet. Mustion puhdistamolle nykyisin viemäröidyt jätevedet tullaan lähivuosien aikana johtamaan Karjaa- Pohja puhdistamolle käsiteltäväksi. Tvärminnen puhdistamon toiminta päättyi marraskuussa 2011 ja Lappohjan puhdistamon toiminta päättyi vuoden 2012 lopulla. Näiden puhdistamoiden viemäröintialueiden jätevedet johdetaan nykyisin Hangon kaupungin Suursuon puhdistamolla käsiteltäväksi. Tvärminnen puhdistamon osuus pistemäisesti alueelle johdetusta jätevesimäärästä on ollut tasoa n. 0,1 % ja Lappohjan puhdistamon osuus n. 2 %. 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

13 FNsteel, Koverharin terästehtaan saniteettijätevedenpuhdistamon toiminta päättyi keväällä 2012, jolloin jätevedet alettiin johtaa Hangon Suursuon puhdistamolle. Terästehtaan vesistökuormitus ei ole enää vuoden 2012 pistemäisen jätevesikuormituksen luvuissa mukana, koska tehtaan toiminta loppui konkurssiin kesällä Kuitenkin vielä talvella 2013 juoksutettiin putkien ehjänä pitämiseksi raakavettä tehtaan prosessijätevesipuhdistamon läpi ja lisäksi pieni virtaama aiheutuu osittain suljetun tehdaskaatopaikan suotuvesistä. Vuoden 2013 virtaaman keskiarvo oli noin 770 m 3 /d, mutta valtaosa siitä oli läpijuoksutettua raakavettä. 3.2 Vesistökuormitus Tarkasteltavan alueen pistekuormitus muodostuu valtaosin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta. Kuvasta 4 nähdään kuormituksen jakautuminen prosentuaalisesti alueen pistekuormittajien kesken vuonna % Pistekuormituksen %-osuudet vuonna 2013 VESI BHK7 FOSFORI TYPPI Karjaa-Pohja Skeppsholmen Mustio IDO Kuva 4. Pistekuormituksen %-jakautuminen puhdistamoiden kesken v Alueen tärkeimmät puhdistamot ovat Skeppsholmen ja Karjaa-Pohja puhdistamot. Niissä yhteensä käsiteltävä jätevesimäärä oli vuonna 2013 n. 96 % kaikesta alueella käsiteltävästä jätevedestä. Puhdistamoilta vesistöön johdettavan kuormituksen kehitys jaksolla käy ilmi kuvasta 5. Kuormituksen kehittyminen pidemmältä ajalta käy ilmi liitteestä 2. Yksityiskohtaisempaa tietoa puhdistamoiden toimivuudesta ja lupaehtojen täyttymisestä on saatavissa puhdistamokohtaisista kuormitustarkkailun yhteenvetoraporteista. Pääkohdittain alueen pistemäisestä vesistökuormituksesta vuosilta todetaan seuraavaa: Puhdistamoilta vesistöön johdettu jätevesimäärä on ollut vuosina välillä m 3 /d. Vuonna 2013 vesistöön johdettu jätevesimäärä oli tarkastelujakson alhaisin ja suurimmillaan määrä oli vuonna Yhdyskuntapuhdistamoilla käsiteltävän jäteveden määrän vuosittaiseen vaihteluun vaikuttaa hule-/vuotovesien määrä. Puhdistamoilta vesistöön johdettu BOD-kuormitus oli jaksolla alhaisimmillaan vuonna 2013 ja suurimmillaan vuonna Vuosien vaihteluväli on kg O 2 /d. Vesistöön puhdistamoilta johdettu fosforimäärä oli vuosina välillä 1,2 3,2 kg P/d. Alhaisimmillaan fosforikuormitus oli vuonna 2013 ja suurimmillaan vuonna Puhdistamoilta vesistöön johdettu typpimäärä on pysynyt melko vakiona vuosina , vaihteluväli kg N/d. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

14 m³/d Pistekuormittajien jätevesimäärä Karjaa-Pohja Skeppsholmen Mustio Lappohja Tvärminne IDO Koverhar kg O₂/d Pistekuormittajien BOD-määrä Karjaa-Pohja Skeppsholmen Mustio Lappohja Tvärminne Koverhar kg P/d 3,5 Pistekuormittajien fosforimäärä kg N/d 140 Pistekuormittajien typpimäärä , , , Karjaa-Pohja Skeppsholmen Mustio Lappohja Tvärminne Koverhar Karjaa-Pohja Skeppsholmen Mustio Lappohja Tvärminne Koverhar Kuva 5. Mereen johdetun kuormituksen jakaantuminen pistekuormittajien kesken v Luparajojen saavuttaminen vuonna 2013 Seuraavassa esitetään lyhyesti vuoden 2013 osalta puhdistamojen käsittelytuloksille asetettujen raja-arvojen saavuttaminen alueen lupavelvollisten pistekuormittajien osalta. Luparajojen saavuttaminen ja vesistökuormitus käydään tarkemmin läpi vuosittain laadittavissa jätevedenpuhdistamoiden kuormitustarkkailujen yhteenvedoissa. Karjaa-Pohja puhdistamo Karjaa-Pohja puhdistamon toiminta perustuu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen (dnro: LSY-2004-Y-109) ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen (dnro: 00890/05/5110). VHO:n päätöksen mukaisesti puhdistamolta ja sen piirissä olevasta viemäriverkostosta mereen johdettavan jäteveden pitoisuuksien ja käsittelytehojen on mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja muut poikkeustilanteet mukaan lukien täytettävä neljännesvuosikeskiarvoina laskettuna seuraavat vaatimukset ( lukien): pitoisuus enint. käsittelyteho vähint. BOD 7 -ATU 10 mg O2/l 95 % Fosfori 0,3 mg P/l 95 % COD Cr 60 mg O2/l 90 % Kiintoaine 10 mg/l Kokonaistypen poistotehon tulee olla vähintään 70 %, kun prosessilämpötila on yli 12 C ja vähintään 60 % vuosikeskiarvona laskettuna mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Käsittelytulosten on saavutettava myös Valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vähimmäispuhdistusvaatimukset. Karjaa-Pohja puhdistamon vuoden 2013 käsittelytulokset saavuttivat ympäristöluvassa laskentajaksoille asetetut raja-arvot ja myös Valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vähimmäispuhdistusvaatimukset saavutettiin. Käsittelytulosten laskennassa on huomioitu puhdistamolla tapahtuneet ohitukset. Pumppaamoilla tapahtuneita ylivuotoja ei ole voitu huomioida tulosten laskennassa, koska ylivuotomäärät eivät ole tiedossa. Pumppaamoilla tapahtuvista ohituksista rekisteröityvät vain ylivuotojen kestoajat. 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

15 Skeppsholmenin puhdistamo Puhdistamon ympäristölupapäätöksen mukaan (dnro: LSY-2002-Y-357 ja Vaasan hallinto-oikeus dnro: 01523/04/5110) jätevedet tulee puhdistaa siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BHK 7 -ATU-arvo on enintään 10 mg O 2 /l ja COD Cr -arvo enintään 60 mg O 2 /l, fosforipitoisuus enintään 0,3 mg P/l ja kiintoainepitoisuus enintään 10 mg/l. Puhdistustehon tulee olla BHK 7 -ATU:n ja fosforin osalta vähintään 95 % ja COD Cr :n osalta vähintään 90 %. Raja-arvot pitää saavuttaa neljännesvuosien keskiarvoina laskettuna mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Typenpoiston teholle on voimassa 70 %:n tehoraja-arvo, joka pitää saavuttaa vuosikeskiarvona mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Käsittelytulosten on saavutettava myös Valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vähimmäispuhdistusvaatimukset. Skeppsholmenin puhdistustulos saavutti ympäristöluvassa neljännesvuosien keskiarvoille asetetut raja-arvot vuonna Typenpoistontehon vuosikeskiarvo oli 65 % eikä tulos saavuttanut raja-arvoa (vuosika. vähint. 70 %). Puhdistamo saavutti Valtioneuvoston asetuksen (888/2006) vähimmäispuhdistusvaatimukset. Mustion puhdistamo Uudenmaan ympäristökeskuksen Mustion puhdistamolle antaman ympäristölupapäätöksen (UUS-2004-Y ) mukaan puhdistamolta lähtevän jäteveden BOD 7 -ATU-arvo saa olla enintään 15 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään 0,7 mg/l. Puhdistustehon on lisäksi molempien osalta oltava vähintään 90 %. Orgaaniselle aineelle ja fosforille asetetut raja-arvot on saavutettava puolivuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Käsittelytulosten on saavutettava myös Valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vähimmäispuhdistusvaatimukset. Vuonna 2013 Mustion puhdistamolla saavutettiin ympäristöluvassa puolivuosikeskiarvoille määritellyt rajaarvot. Myös VNa 888/2006 vähimmäisvaatimukset saavutettiin vuonna IDO Kylpyhuone Oy Tehtaan ympäristölupapäätöksen mukaan jätevedenpuhdistamon kautta vesistöön johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuus saa olla enintään 30 mg/l kuukausikeskiarvona laskettuna. Vuonna 2013 ei tullut rajaarvon ylityksiä. Kuormitusvertailun vuoksi kuvassa 6 on esitetty Mustionjoen arvioidun ravinnekuormituksen kuukausikeskiarvot. Kuvasta näkee, että Mustionjoen kautta tuleva ravinnekuorma on selvästi alueen pistekuormitusta suurempi. Fosforin osalta se on luokkaa 30-kertainen ja typen osalta noin 15-kertainen. Mustionjoen kuormitus vuonna Kok-N Kok-P 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 0 Kuva 6. Mustionjoen kautta tuleva ravinnekuorma (kg/d) vuonna 2013 Peltokosken mittausasemalla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

16 4 Tutkimuksen suorittaminen Veden fysikaalis-kemiallista laatua tutkittiin ohjelman mukaisesti näytepisteestä riippuen vuosittain 3 5 kertaa. Merialueella mitattiin lisäksi veden klorofylli-a-pitoisuutta viidesti kasvukauden aikana. Vuonna 2013 oli vuorossa ns. laaja tarkkailuvuosi, jolloin tarkkailuun kuului myös pohjaeläin-, vesikasvi- ja pohjasedimenttitutkimuksia. Tarkkailusta vastaavana tutkijana toimi Ralf Holmberg, joka myös on vastannut tämän raportin kokoamisesta. Kuormitustieto-osuudesta vastaa puhdistamoinsinööri Marja Valtonen, vesikasviosuudesta vesistötutkija Eeva Ranta ja pohjaeläinosuudesta vesistötutkijat Anu Suonpää ja Aki Mettinen. Näytteenotosta ovat vastanneet sertifioidut näytteenottajamme Arto Muttilainen ja Jorma Valjus. Valtaosa analyyseistä on analysoitu Länsi Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: Tutkimustulokset 5.1 Veden laatu Mustionjoki Mustionjoki on melko ravinteikas joki, joka suurimmaksi osaksi halkoo kulttuurimaisemia. Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo oli toukokuuhun 2007 asti joen selvästi suurin yksittäinen pistekuormittaja. Alkukesästä 2007 valmistui Karjaa-Pohja uusi jätevedenpuhdistamo, jonka purkualue on Pohjanpitäjänlahden perukka. Muutoksen jälkeen Mustionjoen ainoa pistekuormittaja on Mustion taajaman jätevedenpuhdistamo (kartta liitteenä 1). Mustionjoen varrella on paljon maatalousalueita ja Lohjanjärven eteläosaan kohdistuu kuormitusta sekä Lohjan kaupungista että paperiteollisuudesta. Virtaamaolosuhteista riippuen joen kuljettama kuormitus vaihtelee. Yleensä joen Pohjanpitäjänlahteen kuljettama kuorma on suurimmillaan keväällä ja syksyllä, jolloin virtaama tavallisesti on suurimmillaan. Vuonna 2013 joen virtaamahuippu oli tammi-helmikuussa sekä joulukuussa. Suurien virtaamien seurauksena joen kuljettama ravinnekuormakin oli ajoittain hyvin suuri (kuvat 3 ja 6). Joen huomattavasta hajakuormituksesta huolimatta Karjaan-Pinjaisten laitoksen jätevesi-kuormituksen vaikutukset näkyivät laitoksen ollessa vielä toiminnassa ajoittain selvästikin, mutta veden laatu muuttui selvästi paremmaksi puhdistustehon kasvaessa ja purkupaikan siirryttyä alueelta pois. Kuvassa 7 kuvataan kokonaisravinnepitoisuuksien tilanne vuonna 2013 ja siitä näkyy, että kokonaisfosforipitoisuus nousi hieman alaspäin mentäessä. Kokonaistypen osalta pitoisuudet pysyivät lähes muuttumattomina koko jokiosuudella. Vedessä esiintyvien ulosteperäisten lämpökestoisten kolibakteerien määrät indikoivat ammoniumtypen kanssa hyvin jätevesien esiintymistä vedessä. Ammoniumtyppipitoisuudet pysyivät melko samalla tasolla koko jokiosuudella vaikka jonkinlaista vaihtelua eri vuodenaikojen välillä esiintyikin. Ulosteperäisiä lämpökestoisia kolibakteereita esiintyi pienissä määrin koko jokiosuudella, mutta helmikuussa 2013 määrät olivat hieman suuremmat ( pmy / 100 ml). Verrattuna edellisiin vuosiin määrät olivat kuitenkin vähäisempiä ja esimerkiksi verrattuna uimavesille asetettuun rajaan (enint 500 pmy / 100 ml) määrät olivat näitä selvästi pienemmät paitsi joen keskiosassa helmikuussa. Mustionjoen veden laatu oli kauttaaltaan hyvin samanlainen koko jokiosuudella ja varsinaisia kuormitusvaikutuksia esimerkiksi Mustion jätevesien purkupaikan alapuolella ei ollut havaittavissa. Suolistoperäisiä indikaattoribakteereita esiintyi kuitenkin kaikilla pisteillä, joten se osoittaa, että jokeen kohdistuu hajakuormitusta. Joen alimmalta tarkkailupisteeltä seurattiin myös veden öljyhiilivetypitoisuutta, mutta pitoisuudet alittivat alimman määritysrajan, joka on 50 µg/l. Verrattuna tilanteeseen ennen Karjaa-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon sulkemista, Mustionjoen alajuoksun etenkin veden hygieeninen laatu on parantunut. Kuvassa 8 esitetään alimman tarkkailupisteen (P3) kokonaisravinnepitoisuuksia 10 vuoden jaksolta. Kuvasta näkee, että niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuudet ovat tällä pisteellä pysyneet lähes ennallaan. Veden hygieenisen laadun sekä veden sähkönjohtokyvyn osalta on havaittavissa lievästi laskeva trendi. Joen veden sameusarvo on pysynyt ennallaan (kuva 9). 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

17 µg/l Kokonaisfosforipitoisuus µg/l Kokonaistyppipitoisuus Ammoniumtyppi pitoisuus 2013 Fekaaliset kolibakteerit µg/l pmy/100 ml Kuva 7. Mustionjoen alajuoksun ravinne sekä ulosteperäisten lämpökestoisten kolibakteerien määrät vuonna Havaintopiste P41 sijaitsee Karjaan yläpuolella ja piste P3 lähellä joen suuta. Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kok-N µg/l Kok-P µg/l Kuva 8. Mustionjoen alajuoksun (piste P3) kokonaisravinnepitoisuuksien kehitys jaksolla Punainen viiva on lineaarinen trendiviiva. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

18 Sameus FNU Sameus Sähkönjohtokyky ms/m Sähkönjohtokyky pmy/100 ml Suolistoperäiset lämpökestoiset kolibakteerit Kuva 9. Mustionjoen alajuoksun (P3) sameus, sähkönjohtokyky sekä hygieeninen laatu jaksolla Punainen viiva on lineaarinen trendiviiva Fiskarsinjoki Fiskarsinjoen virtaama on huomattavasti pienempi kuin Mustionjoen. Yleisesti ottaen Mustionjoen virtaama on noin 20-kertainen Fiskarsinjokeen nähden. Fiskarsinjoessa ei esiinny varsinaista pistekuormitusta, mutta haja-asutuksen kuormitusta jossain määrin. Lisäksi jokea kuormittaa ympäröiviltä mailta tuleva hajakuormitus. Joen tilannetta seurataan ainoastaan pisteellä P6, joka sijaitsee joen alajuoksulla. Eri vuosina veden laadussa on esiintynyt melko suurtakin vaihtelua ja ajoittain hajakuormituksen vaikutuksia on ollut selvästi havaittavissa. Hajakuormituksesta olivat lähinnä merkkinä vedessä esiintyvät ulosteperäiset indikaattoribakteerit. Määrät olivat vielä muutama vuosi sitten ajoittain hyvinkin korkeita, mutta yleisesti ottaen bakteerimäärät ovat aivan viime vuosina laskeneet selvästi (kuva 10). Jokiveden fosforikuormitus vaihtelee eri vuodenaikojen ja virtaamaolosuhteiden mukaan. Melko usein korkeimmat pitoisuudet on tavattu syyssateiden aikaan. Kokonaisfosforin osalta Fiskarsin alajuoksulla ei ole pitkäaikaisvertailussa havaittavissa selvää muutosta. Bakteerimäärien osalta yleinen trendi viime vuosina on ollut laskeva, vuonna 2013 korkein bakteerimäärä todettiin lokakuussa (130 pmy / 100 ml). 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

19 µg/l Fiskarsinjoen ammoniumtyppi µg/l Fiskarsinjoen kokonaisforipitoisuudet Fiskarsinjoen bakteerimäärät pmy/100 ml Kuva 10. Fiskarsinjoen alajuoksun indikaatoribakteerien määrät sekä ammoniumtyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet jaksolla Kehitystä kuvaa mittaustulosten perusteella laskettu lineaarinen trendiviiva Pohjanpitäjänlahti Pohjanpitäjänlahden aivan sisimmän osan yleistilaan vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti Mustionjoen kautta tuleva kuormitus. Karjaa-Pohjan puhdistamo otettiin käyttöön vuonna 2007 ja siitä lähtien Pohjanpitäjänlahden perukka, mihin jätevedenpuhdistamon vedet johdetaan, on ollut tarkemman tarkkailun kohteena. Tarkkailussa on seurattu lähinnä jätevesikuormitusta parhaiten indikoivien ulosteperäisten lämpökestoisten kolibakteerien määrää sekä ammoniumtyppipitoisuutta. Vuosien tulokset on esitetty kuvassa 11. Tuloksista näkee, että ulosteperäisten kolibakteerien määrät ovat pysyneet melko alhaisella tasolla sitten tarkkailujakson alun, jolloin mitattiin selvästi korkeampia pitoisuuksia ja määriä. Ammoniumtyppipitoisuudet ovat vaihdelleet enemmän, mutta pitoisuudet ovat olleet aika alhaisia. Koska jäteveden purkupaikka sijaitsee aivan Mustionjoen suualueella, on vaikeata arvioida johtuvatko hieman kohonneet arvot jätevedenpuhdistamon vaikutuksista vai joen tuomasta hajakuormituksesta. Mustionjoen pitoisuudet huomioon ottaen voidaan olettaa, että uuden jätevedenpuhdistamon suorat vesistövaikutukset ovat pysyneet varsin pieninä.,pmy/100 ml Karjaa-Pohja purkualueen bakteerit 0 6/07 9/07 7/08 5/09 8/09 8/10 8/11 8/12 7/13 7a 7b 7c µg/l Karjaa-Pohja purkualueen ammoniumtyppi 6/07 9/07 7/08 5/09 8/09 8/10 8/11 8/12 7/13 7a 7b 7c Kuva 11. Karjaa-Pohja jätevedenpuhdistamon purkualueen ammoniumtyppipitoisuudet sekä suolistoperäisten kolibakteerien määrät Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

20 Pohjanpitäjänlahden sisäosa on lahden rehevintä aluetta. Kuormitusvaikutus näkyy esim. siinä, että vedessä esiintyy ajoittain suolistoperäisiä kolibakteereita. Jätevesiä hyvin indikoivan ammoniumtypen osalta tilanne vaihtelee ja ajoittain jätevesikuormituksen vaikutus on ollut ilmeinen. Yleensä kuormitusta indikoivien aineiden pitoisuudet ovat korkeampia pisteellä P7 lahden perukassa verrattuna tilanteeseen hieman ulompana Pohjanpitäjänlahdessa. Tilanne keskeisimpien parametrien osalta jaksolla on esitetty kuvassa 12. Vaikuttaa melko selvältä, että Pohjanpitäjänlahden ammoniumtyppipitoisuudet ja bakteerimäärät ovat laskeneet kesästä 2007 lähtien. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon päästöt Mustionjokeen loppuivat. Vaikka uusi purkupiste sijaitsee lähempänä havaintopistettä P7, parantunut jätevedenpuhdistus merkitsee sitä, että pisteelle P7 kohdistuva kokonaiskuormitus on vähentynyt. Jos näin on, voidaan todeta, että parantunut jätevedenpuhdistus myös näkyy Pohjanpitäjänlahden sisäosan parantuneena vedenlaatuna, mikä on vesistön kannalta hyvä asia. Pohjanpitäjänlahden ammoniumtyppi Pohjanpitäjänlahden kokonaisfosfori µg/l P8 P7 µg/l P8 P7 0 0 Pohjanpitäjänlahden bakteerit pmy/100 ml P8 P7 Kuva 12. Pohjanpitäjänlahden sisäosan (pisteet P7 ja P8) ammoniumtyppipitoisuudet sekä fekaalisten kolibakteerien määrät 1 m syvyydellä Piste P7 esittää tilannetta lahden perukassa. Maalta tulevan kuormituksen suorat vaikutukset Pohjanpitäjänlahden keskiosan veden laatuun ovat vain harvoin havaittavissa kohonneina pitoisuuksina. Lähinnä talvisin, jolloin Mustionjoelta tulevat vedet pysyvät sekoittumattomana jään alla, saattaa ajoittain esiintyä korkeita ravinnepitoisuuksia. Tämä oli tilanne myös vuonna Kylmä talvi aiheutti sen, että näytteenottohetkellä maaliskuun puolivälissä valumat maalta olivat pienet ja jokiveden vaikutus näkyi aivan ylimmässä vesikerroksessa, missä veden suolaisuuskin oli hyvin alhainen. Pohjanpitäjänlahti on yleisesti ottaen hyvin herkkä kuormitukselle. Lahti on pysyvästi kerrostunut johtuen siitä, että Mustionjoelta tuleva vesi muodostaa vähäsuolaisen päällysveden, jonka alla on suolaisempi ja samalla tiheämpi alusvesi. Syväveden vaihtuminen on täysin lahden ulkopuoliselta merialueelta työntyvän uuden hapekkaan veden varassa. Lopputalvella 2012 happitilanne oli hyvin heikko, mikä osoitti sen, että talven aikana ei virrannut uutta happirikasta vettä Pohjanpitäjänlahden syvänteeseen. Myös ravinteiden liukenemista pohjasedimenteistä oli selvästi havaittavissa. Heikko happitilanne jatkui poikkeuksellisesti talveen 2013 asti (kuva 13). Maaliskuussa 2013, jolloin vuoden ensimmäiset näytteet otettiin, happitilanne oli korjaantunut aika hyvin, mutta Pohjanpitäjänlahden sisäosan syvävedessä sekä Sällvikin syvänteen välivedessä mitattiin edelleen alhaisia happipitoisuuksia. Tämä viittaa siihen, että uuden veden sisään virtaus oli tapahtunut aika äskettäin, koska vesimassat eivät olleet ehtineet sekoittua kunnolla. Myös veden ravinnepitoisuudet olivat paikoin selvästi kohonneita. Toukokuussa, jolloin kevään ensimmäiset näytteet otettiin, tilanne Sällvikin syvänteessä oli stabilisoitunut, mutta happipitoisuus oli edelleen 20 m syvyydessä normaalia heikompi. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

21 Vesistön kannalta heikko happitilanne merkitsee sisäisen rehevöitymisen kiihtymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että happipitoisuuden laskiessa pohjasedimentteihin sitoutuneet ravinteet alkavat liueta veteen. Monessa vesistössä prosessi alkaa jo siinä vaiheessa, kun veden happipitoisuus laskee alle 2 3 mg/l. Pohjanpitäjänlahden osalta voimakasta ravinnepitoisuuksien nousua ei vielä sellaisissa pitoisuuksissa tapahdu, mutta happipitoisuuden laskiessa alle 1 mg/l tälläkin alueella tapahtuu ravinteiden mobilisoitumista. Tämä oli tilanne pääosan vuodesta 2012, jolloin pohjanläheisen veden kokonaisfosforipitoisuus oli noin kymmenkertainen verrattuna ylimmän vesikerroksen pitoisuuteen. Pohjanpitäjänlahden keskiosan viime vuosien kehitys on kuvattu kuvassa 13 ja pitkän ajan happiminimit on kuvattu kuvassa Happitilanne Sällvik mg/l m 5 m 10 m 20 m 30 m 40 m 0 3/09 5/09 7/09 8/09 9/09 10/09 3/10 5/10 7/10 8/10 9/10 10/10 3/11 5/11 7/11 8/11 9/11 10/11 12/11 3/12 5/12 7/12 8/12 9/12 10/12 3/13 5/13 7/13 8/13 9/13 10/13 11/ Fosfaattifosfori Sällvik µg/l m 5 m 10 m 20 m 30 m 40 m 0 3/09 7/09 9/09 3/10 7/10 9/10 3/11 7/11 9/11 12/11 5/12 8/12 10/12 5/13 8/13 10/13 Kuva 13. Pohjanpitäjänlahden syvänteen (P10) happitilanteen kehitys vuosina Pohjanpitäjänlahden happiminimit (mg/l) Kuva 14. Pohjanpitäjänlahden happiminimit pohjanläheisessä vedessä Pohjanpitäjänlahden eteläosan veden laatu vaihtelee jonkin verran. Tähän vaikuttaa merkittävästi se, virtaako vesi Tammisaaren siltojen alta ulospäin vai sisäänpäin. Alueen pistekuormituksen (IDO Kylpyhuone Oy) vaikutuksia ei pystytä erottamaan muista veden laadun vaihteluista veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

22 5.1.4 Tammisaaren lähivedet Stadsfjärdenin kuten Pohjanpitäjänlahden eteläisimmänkin osan veden laatu riippuu hyvin pitkälti siitä, mitkä ovat alueen virtausolosuhteet. Aikoina, jolloin maalta tuleva valuma on suuri, Stadsfjärdenin veden laatu on pääosin sama kuin Pohjanpitäjänlahden eteläosassa. Toisaalta silloin, kun valumat ovat pienet, Stadsfjärdenin veden laatuun vaikuttaa hyvin voimakkaasti Tammisaaren ulkopuolisilta alueilta työntyvä runsaampisuolainen vesi. Tämän lisäksi Båssafjärdenin suunnalta virtaava vesi vaikuttaa ajoittain selvästi alueen veden laatuun. Suoria jätevesipäästöjen vaikutuksia ei yleensä ole havaittu Stadsfjärdenin pisteellä (P12) ja veden laatu on yleensä ollut selvästi parempi kuin Tammisaaren eteläpuoleisilla alueilla. Happiongelmia ei alueen mataluudesta johtuen esiinny ja tähän vaikuttavat myös alueen voimakkaat veden virtaukset. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon purkualueen, Båssafjärdenin (P12 A) veden laatu vaihtelee jonkin verran vuodenajasta riippuen. Alueen mataluudesta johtuen vesi ei pääse kerrostumaan eikä pisteellä P12 A ole esiintynyt happiongelmia. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että alueen ravinnetaso on varsin korkea jo luonnostaan ja korkeimmat ravinnepitoisuudet mitataan yleensä talvella jään alta. Tämä johtuu siitä, että alueen ollessa jään peitossa veden sekoittumisolosuhteet ovat huonompia kuin avovesikaudella. Talvella maalta tulevat jätevedet sekä luonnonhuuhtouma näkyy suolaisuuden lievänä alenemisena Båssafjärdenillä. Keväällä vesimassa pääsee taas sekoittumaan samalla, kun kasvituotanto käynnistyy ja ravinnevarat vähenevät. Kuvassa 15 tarkastellaan Båssafjärdenin kokonaisravinnepitoisuuksien kehitystä jaksolla Kuvasta näkee, että veden kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysyneet suunnilleen muuttumattomina. Fosforin osalta on ehkä havaittavissa lievä nouseva trendi. Tämä on vähän yllättävää, koska Skeppsholmenin fosforikuormitus on pitkään ollut hyvin alhaisella tasolla. Alueelle kohdistuu kuitenkin hajakuormitusta ja sen osalta ei ole välttämättä tapahtunut vähenemistä. Båssafjärdenin on vesivolyymiltään aika pieni, joten vuosien väliset hajakuormitusmuutokset näkyvät helpommin veden laadun muutoksena. Kokonaistyppi Båssafjärd Kokonaisfosfori Båssafjärden µg/l µg/l Kuva 15. Båssafjärdenin havaintopisteen (P12 A) kokonaisravinnepitoisuudet jaksolla Jakson kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva. Tarkastelemalla jätevesipäästöjä hyvin indikoivien ammoniummuotoisen typen ja ulosteperäisten kolibakteerien esiintymistä vedessä voidaan todeta, että näiden perusteella jätevesipäästöjen suorat vaikutukset Båssafjärdenin veden hygieeniseen laatuun laskivat selvästi 2000-luvun alussa. Bakteerimäärät ovat 2000-luvun lopussa taas olleet nousussa viime vuosina ja 2010-luvun suurin määrä mitattiin syksyllä 2012, jolloin taas mitattiin hieman korkeampia bakteerimääriä Båssafjärdenin alueella (100 pmy / 100 ml). Vuonna 2013 määrät olivat taas alhaiset. Mitatut määrät ovat kuitenkin koko ajan alittaneet EU:n hyvälle uimavedelle asetetun raja-arvon selvästi (500 pmy / 100 ml). Ammoniumpitoisuudet ovat yleisesti ottaen pienentyneet 2000-luvulla, mutta viime vuosina on jälleen ajoittain esiintynyt kohonneita pitoisuuksia etenkin talvisin jään alla. Kuvassa 16 on esitetty kehitys jaksolla ja kuvasta näkee, että pitoisuusvaihtelua esiintyy, mutta pääsääntöisesti ammoniumtyppipitoisuudet sekä bakteerimäärät ovat alhaisella tasolla. Dragsviksfjärden on Tammisaaren lähivesistä selvästi rehevin, vaikka suoria jätevesipäästöjä ei alueella esiinny. Alue on kuitenkin varsin voimakkaasti hajakuormitettu ottaen huomioon, että veden syvyys on vähäinen ja veden sekoittumisolosuhteet heikot. Dragsviksfjärdenin ravinnepitoisuudet ovat yleisesti ottaen tutkimusalueen korkeimmat. Ainoastaan Pohjanpitäjänlahden perukassa mitataan joskus yhtä korkeita ravinnepitoisuuksia. Jakson kokonaisravinnepitoisuudet on esitetty kuvassa 17 ja siitä ilmenee, että kokonaistyppipitoisuudet ovat keskimäärin olleet noin 900 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet µg/l. Kokonaisravinteiden osalta tilanne on pysynyt viime vuodet aika muuttumattomana. 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

23 µg/l Ammoniumtyppi Båssafjärden pmy/ 100ml Lämökestoiset bakteerit. Båssafjärden Kuva 16. Båssafjärdenin havaintopisteen (P12A)ammoniumtyppipitoisuus sekä fekaalisten kolibakteerien määrät jaksolla Jakson kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva. Kokonaisfosfori Dragsviksfjärden Kokonaistyppi Dragsviksfjärden µg/l µg/l Kuva 17. Dragsviksfjärdenin (P12C) kokonaisravinnepitoisuudet jaksolla Alueen kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva Tammisaaren merialue Tammisaaren merialueen, johon tässä vertailussa lasketaan Tammisaaren ulkopuoliset vedet Källvikenistä ulospäin, olosuhteet muuttuvat melko nopeasti siten, että ravinnetaso laskee ja vesi kirkastuu ulospäin mentäessä. Yleisesti ottaen Tvärminne Storfjärdenin keskimääräiset kokonaisravinnepitoisuudet ovat noin puolet Dragsviksfjärdenin pitoisuuksista. Vaihtelut alueen ulko-osissa ovat kuitenkin melko suuret, koska ajoittain jopa Mustionjoelta tuleva valuma näkyy kohonneina ravinnepitoisuuksina pinnanläheisessä vedessä aina Tvärminnen edustalle asti. Tämä tapahtuu yleensä talvisin meren ollessa jään peitossa. Ajoittain Storfjärdenin syväveden laatuun taas vaikuttaa ulkomereltä työntyvä suolaisempi pohjanläheinen vesi. Suorien jätevesipäästöjen vaikutukset ovat pääsääntöisesti olleet hyvin lieviä ja ne ovat lähinnä olleet havaittavissa vedessä esiintyvinä ulosteperäisinä bakteereina. Tämä koskee lähinnä Lappohjan sekä Koverharin edustoja, vaikka niin Koverharin kuin Lappohjan pistekuormitus oli loppunut ennen vuotta Bakteerimäärät olivat vuonna 2013 suurimmillaan suuruusluokkaa pmy / 100 ml eli veden hygieeninen laatu on pienistä bakteeriesiintymistä huolimatta ollut hyvä. Koverharin sekä Oy Tenala-Marina Ab:n edustoilla on aikaisemmin esiintynyt jossain määrin öljyhiilivetyjä vedessä, mutta koko 2000-luvun öljynpitoisuus on ollut alle alimman määritystason (50 µg/l). Tämä oli tilanne myös vuonna Rannikkovesien suurimpia uhkia rehevöitymisen ohella on pohjanläheisen veden happitilanteen heikkeneminen loppukesäisin ja ajoittain myös lopputalvisin. Kuvassa 18 on esitetty Tammisaaren edustan näytepisteiden pohjanläheisen veden hapenkyllästysarvot. Kuvasta näkee, että happitilanne on ollut hyvä lopputalvisin kaikilla mittauspisteillä. Loppukesäisin (heinäkuun loppu) sitä vastoin on havaittavissa happipitoisuuksien alenemista eräillä näytepisteillä. Koverharin edustalla (P17), missä veden syvyys on vain runsaat 10 m, happitilanne on ollut hyvä myös loppukesäisin, mutta muilla pistellä alusveden hapenkyllästys on vuodesta 2010 alkaen ollut %. Tämä on hieman parempi kuin 2010 loppupuolella, jolloin happipitoisuuksissa oli havaittavissa laskeva trendi, kyllästysprosentin laskiessa tasolle 40 %. Happitilanteen heiketessä on mahdollista, että ravinteet alkavat liueta pohjasedimenteistä. Näin on tapahtunut monin paikoin etelärannikon alueella ja Tammisaarenkin saaristossa ja tilanne on vesistön kannalta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

24 vakava, koska se edistää rehevöitymistä ilman ulkopuolista kuormitusta. Tammisaaren edustan tarkkailupisteillä pohjanläheisen veden happipitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet niin korkealla tasolla, ettei ravinteiden liukenemisvaara ole ollut. 120 Pohjanläheinen happi kyllästys-% P14 P17 P18 P19 P Kuva 18. Pohjanläheisen veden (1 m pohjasta) hapenkyllästys Tammisaaren edustan merialueella Pohjanpitäjänlahden ja merialueen rehevyys Veden ravinnepitoisuudet vaihtelevat melkoisesti eri vuodenaikoina ja vesistöön kohdistuvan pistemäisen jätevesikuormituksen ohella veden ravinnetasoon vaikuttaa suuresti myös ns. hajakuormitus. Hajakuormituksen merkitys veden rehevöittävänä tekijänä on kasvamassa sen myötä, kun jätevesien puhdistus tehostuu ja jätevesiputken kautta tuleva kuormitus vähenee. Mittaamalla veden klorofylli-a-pitoisuutta saadaan välillisesti käsitys veden kasviplanktonmääristä eli rehevyydestä. Klorofylli-a-mittauksia on alueella tehty vuodesta 1993 alkaen. Tarkkailualueen ylivoimaisesti korkeimmat klorofylliarvot on siitä lähtien mitattu Tammisaaren lähellä Dragsviksfjärdenin ja Båssafjärdenin havaintopisteillä. Myös Pohjanpitäjänlahden perukassa mitataan ajoittain muuta Pohjanpitäjänlahtea korkeampia pitoisuuksia. Tarkkailualueen ulko-osissa klorofyllimäärät ovat yleensä selvästi muuta tarkkailualuetta pienemmät ja alimmat pitoisuudet mitataan yleensä Tvärminne-Storfjärdenillä. Loppukesäisin paikalliset sinileväesiintymät saattavat tosin aiheuttaa suuria pitoisuuksien vaihteluita. Vuoden 2013 tilanne on kuvattu kuvassa Merialueen klorofylli-a A 12C Kuva 19. Merialueen klorofylli-a-pitoisuudet (µg/l) vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

25 Normaalitilanteessa klorofyllipitoisuudet laskevat kevään levähuipun jälkeen kesän aikana, koska kasvien tarvitsemat ravinteet on kevään maksimin aikana kulutettu loppuun. Keskikesän aikana tapahtuva jatkuva leväkasvu kuvaa ehkä parhaiten vesistössä vallitsevaa ravinnetasoa. Tammisaaren lähivesien korkeat klorofylliarvot kesällä ovat selviä merkkejä alueen rehevöitymisestä. Alkukesällä 2013 kevään levähuippu oli lievästi havaittavissa Pohjanpitäjänlahden pisteillä, mutta muualla levätuotanto oli jo laskenut. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin Tammisaaren eteläpuolella ja erityisesti Dragsviksfjärdenin pisteellä (P12C). Tilanne on pysynyt lähes samanlaisena hyvin pitkään. Loppukesää kohti klorofyllipitoisuudet nousevat yleisesti hieman, ja niin kävi myös vuonna 2013 kunnes ne syksyä kohti laskevat taas. Uloimmalla merialueella syyskuun klorofylli-arvot olivat kesäisiä hieman korkeammat, mikä saattaa johtua siitä että vedessä oli jonkin verran sinilevää. Vertailemalla tuloksia pidemmältä aikaväliltä saadaan käsitys pidemmän ajan mahdollisesta kehityksestä. Kuvassa 20 on esitetty Pohjanpitäjänlahden sisä- ja keskiosan kehitys jaksolla Kuvasta näkee, että alueelle on tyypillistä melko suuret vaihtelut. Korkeimmat pitoisuudet on yleensä mitattu keväällä ja alhaisimmat pitoisuudet keskikesällä. Jaksolla tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana. Pohjanpitäjänlahden klorofylli-a P8 µg/l P Kuva 20. Pohjanpitäjänlahden sisäosan (P8) ja Sällvikin (P10) alueen klorofylli-a-pitoisuudet jaksolla Punainen viiva on pisteen P8 lineaarinen trendiviiva. Tammisaaren etelänpuoleiset lähivedet ovat tarkkailualueen selvästi rehevimmät. Båssa- ja Dragsviksfjärdenin alueella mitatut klorofylli-a-pitoisuudet ovat selvästi Stadsfjärdenin pitoisuuksia korkeampia (kuva 21). Tarkastelemalla eri osa-alueiden mahdollista rehevöitymiskehitystä pidemmällä perspektiivillä voidaan todeta, että Stadsfjärdenin alueella tilanne on pysynyt lähes ennallaan. Tietynlaista vaihtelua mm. sääolosuhteista johtuen esiintyy, mutta yleisvaikutelma on se, että klorofylli-a-pitoisuudet ovat pysyneet lähes muuttumattomana. Båssafjärdenin alueella rehevyystaso on selvästi korkeampi kuin Stadsfjärdenillä, mutta tälläkin alueella klorofylli-a-pitoisuudet ovat pysyneet lähes samalla tasolla. Dragsviksfjärden on alueen selvästi rehevin osa-alue. Dragsviksfjärdenin klorofylli-a nousi kesällä 2013 jopa niin korkealle kuin 50 µg/l, mikä osoittaa, että alue on selvästi rehevöitynyt. Viime vuosien tuloksia tarkasteltaessa on muistettava että viimeisinä vuosina klorofylliä ei ole mitattu toukokuussa. Aikaisemmin nimenomaan toukokuu oli se ajankohta jolloin kevätkukinnan seurauksena usein mitattiin kasvukauden korkeimmat klorofylli-a-arvot. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

26 Klorofylli-a Stadsfjärden Klorofylli- a Båssafjärden µg/l 40 µg/l Klorofylli-a Dragsviksfjärden µg/l Kuva 21. Tammisaaren lähivesien klorofylli-a-pitoisuudet (µg/l) jaksolla sekä kehitystä kuvaavat trendiviivat. Tammisaaresta ulospäin kohti Tvärminneä veden rehevyystaso laskee selvästi ja Tvärminne Storfjärdenin pisteellä (P16) mitattiin pääsääntöisesti koko tutkimusalueen alhaisimmat klorofylli-a-pitoisuudet. Tämä alueen pitkän ajan kehitys on kuvattu kuvassa 22. Kuvasta ilmenee, että 2000-luvun alusta klorofyllipitoisuudet ovat olleet lievässä laskussa. Klorofylli-a Tvärminne µg/l Kuva 22. Tvärminne Storfjärdenin klorofylli-a-pitoisuudet jaksolla sekä kehitystä kuvaava trendiviiva. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

27 6 Pohjasedimenttitutkimus Ihmistoiminnan vaikutuksesta monien raskasmetallien määrät ovat lisääntyneet elinympäristössämme. Teollisen toiminnan aiheuttamien jätevesipäästöjen kuormittavaa vaikutusta on mahdollista seurata pohjakerrostumia tutkimalla. Raskasmetallien ohella sedimenttien mineraaliöljypitoisuus ilmaisee ihmistoiminnan vesistövaikutuksia. Raskasmetalleista poiketen mineraaliöljy on ympäristölle täysin vieras aine, kun taas monet metallit esiintyvät luonnossa pieninä pitoisuuksina. Tutkimus tehtiin samalla menetelmällä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, sedimentin ylin 5 cm:n kerros tutkittiin. Tutkimuksen näytepisteet ilmenevät liitteestä 1 ja täydelliset analyysitulokset ovat liitteessä 5. Tulokset perustuvat yhteen sedimenttinäytteeseen tutkimuspistettä kohti, joten jos huomioidaan pohjan laadun paikallinen vaihtelevuus, erot eri vuosien välillä eivät välttämättä tarkoita sitä, että pohjasedimenttien tilassa olisi tapahtunut selvää muutosta. Koska käytettävissä on melko pitkä samoin menetelmin otettu näytesarja, voidaan kuitenkin todeta, että eräiden metallien osalta on tapahtunut muutoksia verrattuna 1980-luvun alkuun, jolloin sedimenttejä alettiin tutkia yhteistarkkailun yhteydessä. Tulokset keskeisimpien raskasmetallien osalta ovat esitettynä taulukossa 2 ja kuvassa 23. Kahden ympäristön kannalta haitallisimman raskasmetallin kadmiumin ja elohopean kehitys jaksolla on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Pohjasedimenttien kadmium sekä elohopeapitoisuudet (µg/kg ka) jaksolla Kadmium Näytepaikka III Lappohja 1,6 0,75 0,47 < 0,2 < 0,2 0,03 1,2 <0,1 <0,1 IV Skogby 0,9 1,5 0,76 0,31 0,48 0,11 0,15 <0,1 0,1 V Båssafjärden 1,8 2,5 1,9 0,32 0,65 1,2 0,84 0,35 <0,1 VI Rögrund 0,6 0,34 0,28 - <0,2 0,12 0,15 0,17 0,11 VII Björknäs 0,9 0,49 2,6 1,1 0,46 0,88 0,58 0,79 0,12 VIII Pohjankuru 0,9 1,1 1,1 0,22 0,81 0,63 0,45 0,74 0,11 X Tenala-Marina 0,7 0,55 0,48 0,38 <0,3 0,25 0,11 <0,1 <0,1 Bi Billnäs 0,3 0,43 0,32 <0,2 0,2 0,11 0,2 0,15 <0,1 Sv Svartå 0,7 0,54 0,85 0,89 0,3 0,48 0,69 0,26 0,32 Bo Borgbyträsket 2,2 2,2 3,6 1,9 1,8 1,9 1,5 2,2 0,18 Elohopea Näytepaikka III Lappohja 0,12 0, ,05 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,01 IV Skogby 0,06 0,11 0,03 0,09 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,01 V Båssafjärden 0,15 0,18 0,06 0,1 0,13 0,19 0,16 <0,1 0,015 VI Rögrund 0,05 0,04 <0,02 - <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,012 VII Björknäs 0,03 0,02 0,09 0,13 0,46 0,12 <0,1 <0,1 0,013 VIII Pohjankuru 0,14 0,11 0,09 0,22 0,81 0,13 <0,01 0,12 0,02 X Tenala-Marina 0,07 0,05 0,02 0,08 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,012 Bi Billnäs 0,05 0,05 0,03 0,07 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,015 Sv Svartå 0,72 0,39 1,9 2,3 0,16 0,94 0,11 <0,1 0,13 Bo Borgbyträsket 0,12 0,11 0,08 0,22 0,14 0,15 0,16 0,16 0,14 Fiskarsinjoen havaintopisteellä (Borgbyträsk) mitattiin kuten aikaisemmin tarkkailualueen korkeimmat raskasmetallipitoisuudet eikä tilanteessa ole havaittavissa selvää muutosta lukuun ottamatta sitä, että sedimentin kadmiumpitoisuus on mahdollisesti laskenut. Mustion havaintopisteellä (Svartå) erityisesti elohopeapitoisuus, mutta myös kadmium- ja lyijypitoisuus on laskenut hieman 1980-luvulta, mutta muiden metallien osalta tilanne on pysynyt melko muuttumattomana. Korkein kadmiumpitoisuus mitattiin vuonna 2013 tällä pisteellä. Billnäsin pisteellä (Billnäs) kadmium- ja lyijypitoisuuden osalta on tapahtunut lievästi laskeva kehitys, mutta muiden metallien osalta selvää kehitystä ei voida osoittaa Pohjankurussa (Pohjankuru) kadmium- ja lyijypitoisuus näyttää laskeneen, mutta muuten tilanne on pysynyt suunnilleen ennallaan. Björknäsin pisteellä (Björknäs) Pohjanpitäjänlahden eteläosassa kadmium- ja elohopeapitoisuus on laskenut, mutta muuten tilanne näyttää pysyneen lähes ennallaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

28 Kadmium 2,5 2 mg/kg ka 1,5 1 0, Elohopea mg/kg ka 1 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0, Kuva 23. Pohjasedimenttien kadmium- sekä elohopeapitoisuudet jaksolla Stadsfjärdenin pisteellä (Rögrund) selvää kehitystä metallipitoisuuksien osalta ei voida osoittaa, mutta pitoisuudet ovat tällä pisteellä olleet aika alhaiset jo pitkään. Båssafjärdenillä (Båssafjärden) metallipitoisuudet ovat olleet lievässä laskussa, mutta verrattuna Stadsfjärdenin pitoisuuksiin Båssafjärdenin pitoisuudet olivat yleisesti ottaen korkeampia. Båssafjärdenin kadmium- ja sinkkipitoisuudet olivat Pohjankurun pitoisuuksia hieman korkeammat. Tämä on ollut tilanne myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Osasyynä tähän on jätevesien mukana tulevat raskasmetallit, jotka laskeutuvat Båssafjärdenin alueelle. Skeppsholmenin puhdistamon kautta tulee myös metalliteollisuudesta peräisin olevia jätevesiä, jotka saattavat aiheuttaa eräiden metallien kerääntymisen pohjasedimentteihin. Skogbyn edustalla (Skogby) sekä elohopea että kadmiumpitoisuus oli sama kuin alin määritysraja ja yleisesti ottaen raskasmetallipitoisuudet ovat alueella laskeneet hieman. Lappohjan edustalla (Lappohja) yleinen kehitys on ollut laskeva ja sekä kadmium- että elohopeapitoisuus oli alle määritystarkkuuden. Tenala-Marinan (Tenala-Marina) pienvenesatamassa metallipitoisuudet osoittivat yleisesti ottaen lievästi laskevaa kehitystä ja elohopeapitoisuus ei ole 1990-luvun alun jälkeen ylittänyt alinta määritystasoa (0,1 µg/ kg). 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

29 Mineraaliöljypitoisuudet olivat valtaosalla pisteistä alle alimman määritysrajan (10 mg/kg). Korkein pitoisuus (70 mg/kg) mitattiin Billnäsin pisteellä. Tilanne oli selvästi parempi kuin vuonna 2005 ja verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin tilanne on parantunut selvästi. Koverharin edustan sedimenttitutkimus tehtiin neljällä havaintopisteellä siten, että sedimenttiä tutkittiin yhden senttimetrin siivuista viiteen senttimetriin asti sekä yhdestä siivusta syvyydestä 9 10 cm. Vuoden 2013 tulokset on esitetty taulukossa 3 ja liitteessä 5. Tuloksista ilmenee, että korkeimmat raskasmetallipitoisuudet todettiin pisteellä B8 tehtaan kaakkoispuolella. Selvästi korkeimmat pitoisuudet havaittiin kuitenkin syvemmällä sedimentissä. Kauempana laitoksesta (piste E10) erot sedimentin eri osien välillä olivat selvästi pienemmät. Taulukko 3. Pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet (mg/kg) Koverharin edustalla vuonna Piste A4 Syvyys Kadmium Sinkki Lyijy Rauta 0-1 cm 0, cm 0, cm 0, cm 0, , cm 0, cm <0, Piste B8 Syvyys Kadmium Sinkki Lyijy Rauta 0-1 cm 1, cm 1, cm 1, cm cm 3, cm 1, Piste D7 Syvyys Kadmium Sinkki Lyijy Rauta 0-1 cm 0, , cm 0, cm 0, cm 0, cm 0, cm <0,1 67 7, Piste E 10 Syvyys Kadmium Sinkki Lyijy Rauta 0-1 cm <0,1 30 7, cm <0,1 27 5, cm <0,1 27 6, cm <0,1 33 6, cm 0, cm <0,1 29 4, Vertailemalla vanhempiin tutkimustuloksiin voidaan nähdä, että voimakkaammin kuormitetulla pisteellä B8 on havaittavissa varsin selvä raskasmetallipitoisuuksien väheneminen vuoteen 2013 asti. Vuonna 2009 mitatut pitoisuudet olivat yleisesti korkeampia kuin vuonna On kuitenkin muistettava että sedimenttitulokset perustuvat vain yhteen näytteeseen pistettä kohti, mikä mahdollistaa sen että vaihtelua esiintyy mm. pohjan laadun vaihtelusta johtuen. Kauempana tehtaasta (piste E10) selvää kehitystä ei voida havaita, mutta uloimmalla pisteellä pitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä kuin lähempänä tehdasta. Kehityksen havainnollistamiseksi vuosien kadmium- ja sinkkipitoisuudet on esitetty kuvassa 24. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

30 Kadmium B8 Sinkki B Kadmium E10 Sinkki E Kuva 24. Kadmium- ja sinkkipitoisuuksien (mg/kg) kehitys Koverharin edustan (pisteet B8 ja E10) pohjasedimenteissä jaksolla Raskasmetallipitoisuuksien ohella tutkittiin myös sedimentin ylimmän ja alimman kerroksen mineraaliöljypitoisuutta. Analyysitulokset osoittavat (liite 5), että kaikilla pisteillä esiintyi mineraaliöljyä jonkin verran. Korkein arvo (160 mg/kg) mitattiin pisteellä B8 sedimentin pintakerroksessa. Tilanne on öljykuormituksen osalta parantunut vähitellen, mutta vuoden 2013 arvot olivat vuoden 2009 pitoisuuksia korkeammat. 7 Kasviplanktontutkimus Vuoden 2013 planktonnäytteet jäivät valitettavan erehdyksen takia ottamatta, joten niitä joudutaan ottamaan kesän 2015 näytteenoton yhteydessä. Planktontutkimuksen raportointi tapahtuu vuoden 2015 suppean tarkkailuvuoden raportoinnin yhteydessä. 8 Vesikasvillisuus Pohjanpitäjänlahden, Dragsvikenin sekä Tammisaaren ja Tvärminnen välisen saariston vesikasvillisuustutkimus tehtiin heinäkuussa Yhteistarkkailuun liittyvä, nykyään 4 vuoden välein toistettava vesikasvillisuustutkimus aloitettiin alueella vuonna 1976 (Maa ja Vesi Oy 1977) ja tehtiin edellisen kerran kesällä 2009 (Ranta 2010). Työn tarkoituksena on tutkimuslinjojen tilan ja rehevyystason määritteleminen vesikasvillisuuden avulla. Menetelmänä käytettiin aluksi näytelinjojen likaantumisasteen eli saprobia-asteen määrittämistä. Vuodesta 2009 alkaen on siirrytty arvioimaan kasvupaikan ravinteisuutta tutkimuslinjojen kasvilajien yleisyyden ja indikaattorilajien avulla. Näin päästään lähemmäksi vuonna 2000 voimaan astuneen vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY) vesikasvillisuuden seurannalle ja tutkimukselle asettamia tavoitteita, joiden mukaisia tutkimustapoja myös Suomen ympäristöhallinnossa sovelletaan. Kesän 2013 tutkimuksen teki vesistötutkija FL Eeva Ranta apunaan sertifioitu näytteenottaja Jorma Valjus. 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

31 8.1 Aineisto, menetelmät ja tutkimusalue Työskentelymenetelmät maastossa ovat olleet kutakuinkin samat tutkimuksen alusta saakka. Munsterhjelm (1980, 1983 ja 1986) hioi menetelmät nykyiseen muotoonsa. Näytteenottolinjojen alkuperäinen ryhmittely perustuu Lutherin (1951a, 1951b) käyttämään vyöhykejakoon, jossa alue jaetaan ulompaan ja sisempään saaristovyöhykkeeseen, ulompaan mannervyöhykkeeseen ja mannervyöhykkeeseen. Maastossa tutkimus tehtiin linjaprofiilimenetelmällä siten, että tutkittujen linjojen lukumääräksi Tvärminnestä Pohjanpitäjänlahden perukkaan tuli yhteensä 31 kpl (kartta liitteessä 1). Kullakin linjalla määriteltiin tietyiltä syvyyksiltä putkilokasvien, makrolevien ja vesisammalien lajisto ja niiden peittävyys ja yleisyys prosentteina. 8.2 Tulokset Tutkimusalueen linja-analyyseissä kesällä 2013 havaittu lajisto linjoittain, syvyyksittäin, yksittäisten lajien indikoima ravinteisuus (mm. Toivonen 1981, 1984) sekä linjojen ravinteisuuden ja lajimäärän vertailu vuosilta 2009 ja 2013 on esitetty liitteessä 6. Lajit on jaoteltu kasvupaikkavaatimusten perusteella seuraaviin ravinneluokkiin: e m e m o m o i eutrofit (ravinteiset kasvupaikat) mesoeutrofit (keskiravinteiset ravinteiset kasvupaikat) mesotrofit (keskiravinteiset kasvupaikat) oligo-mesotrofit (karut keskiravinteiset kasvupaikat) oligotrofit (karut kasvupaikat) indifferentit (ei suuria vaatimuksia kasvupaikan ravinteisuuden suhteen) Ulompi saaristovyöhyke (tutkimuslinjat 41B ja 42B) Ulomman saaristovyöhykkeen linjat sijaitsevat Sundholmenin ja Brännskärin saarissa Tvärminnen edustalla. Tutkimuksen aikaan ( ) vesi alueella oli kirkasta ja poikkeuksellisen kylmää (+ 11 o C), joten alueen mereisyys oli käsin kosketeltavaa. Kummankin tutkimuslinjan vesikasvillisuudessa peittävyydeltään runsain lajisto edusti ravinnevaatimukseltaan indifferenttejä kasveja (kuva 25). Kivi- ja sorapohjaisella Sundholmenin linjalla 41B lajilukumäärä oli pienempi ja karuja ravinneolosuhteita vaativan rakkolevän osuus kasvillisuudesta oli merkittävä. Peittävyydeltään rakkolevä oli ahdinparran ohella linjan runsain vesikasvilaji. Brännskärin linjalla 42B rakkolevän osuus oli pienempi ja oli myös vähentynyt. Viherahdinparta ja merihaura olivat runsaimmat kasvilajit. Suurin muutos ulomman saaristovyöhykkeen linjoilla edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna oli indifferenttien lajien osuuden kasvaminen. Ulompi saaristovyöhyke Ulompi mannervyöhyke B Sundholmen 42B Brännskär 5B Koverharin ranta 7 Lappohja, Strömudden 9 Hermansö i e m-e m o-m o i e m-e m o-m o Sisempi saaristovyöhyke A Skogbyn saha 11C Myrholmen 2C Björnholmen i e m-e m o-m o Kuva 25. Ulomman ja sisemmän saaristovyöhykkeen sekä ulomman mannervyöhykkeen tutkimuslinjojen ravinteisuustasot vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

32 Kuva 26. Sundholmenin linjan runsasta rakkoleväkasvustoa Ulompi mannervyöhyke (tutkimuslinjat 5B, 7 ja 9) Ulomman mannervyöhykkeen tutkimuslinjoista 5B sijaitsee vuonna 2012 suljetun Koverharin terästehtaan eteläpuolella, linja 7 on Lappohjan Strömuddenissa ja linja 9 on Hermansön saaressa. Aluetta pistemäisesti kuormittaneen Lappohjan puhdistamon toiminta päättyi vuonna Hermansön saaren länsirannan linjan 9 paikkaa jouduttiin siirtämään noin 100 m koilliseen, koska rannalle oli rakennettu lisää mökkejä. Linjan vesikasvilajisto on ollut ja oli myös nyt selvästi mereisempää kuin kahdella muulla ulomman mannervyöhykkeen linjalla. Lähes 30 % tutkimuslinjan kasvillisuudesta koostui karuja ravinneolosuhteita vaativasta rakkolevästä. Toinen runsas laji etenkin matalissa syvyyksissä oli viherahdinparta. Koverharin linjan 5B vesikasvit edustivat pääosin lajeja, joilla ei ole suuria kasvupaikkavaatimuksia tai jotka suosivat keskiravinteista kasvupaikkaa (kuva 25). Lajisto oli harvaa, eniten kasvoi viherahdinpartaa. Koverharin rannan kunto on parantunut vuosien mittaan: ja 1990-luvulla pohjaa peitti paikoin musta kiintoaines, nyt pohja näytti jo normaalilta hiekkapohjalta, mutta mustaa ainesta tuli edelleen esiin sedimentin pintaa rikottaessa. Lappohjan Strömsuddenin linjalla 7 kasvillisuus oli harvaa, peittävyydeltään runsain laji oli viherahdinparta. Lajisto edusti pääasiallisesti kasveja, joilla ei ole suuria kasvupaikkavaatimuksia ravinteisuuden suhteen (kuva 25). Putkilokasveissa oli runsaasti päällyslevästöä. Tilanne ei merkittävästi ollut muuttunut edellisestä tutkimuskerrasta 2009, tutkimuslinjan läheisyydessä ollut Lappohjan puhdistamo suljettiin vuonna Ulomman mannervyöhykkeen vesikasvilinjojen tilanne ei ollut kokonaisuutena merkittävästi muuttunut edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna Sisempi saaristovyöhyke (tutkimuslinjat 11A, 11C ja 2C) Sisemmän saaristovyöhykkeen tutkimuslinjat ovat 11A Skogbyn vanhan saha-alueen vieressä, 11C Myrholmenin saaressa ja 2C Björnholmenin saaressa. Skogbyn linjan 11A vesikasvilajien ilmentämä rehevyys oli lisääntynyt. Syynä oli rehevää kasvuympäristöä suosivan otanäkinparran runsastumin alle puolen metrin syvyydessä. Myrholmenin linjalla 11C ravinteisuudeltaan karua kasvupaikkaa vaativan rakkolevän osuus oli puolestaan kasvanut selvästi; 36 % linjan vesikasvillisuudesta koostui rakkolevästä. Toinen peittävyydeltään runsas laji oli viherahdinparta. Björnholmenin linja 2C on ollut tutkimuksessa mukana vain vuosina 2009 ja Mereisen linjan olosuhteet eivät olleet muuttuneet vuodesta Sisemmän saaristovyöhykkeen suurimmat muutokset edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna olivat linjan 11A ravinteisuutta ilmentävän kasvillisuuden runsastuminen ja linjan 11C rakkolevän lisääntyminen. 30 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

33 8.2.4 Mannervyöhyke (tutkimuslinjat 12A, 13B, 15A, 15B, 16, 18B, 19 ja 21) Tammisaaren Stadsfjärden Mannervyöhykkeen tutkimuslinjoista Gullön Granuddenin linja 12A, Leksvallin linja 19 ja Västerbyn linja 21 sijaitsevat Tammisaaren Stadsfjärdenillä. Ruovikon reunasta alkavalla Gullön Granuddenin linjalla 12A pohjalla oli jälleen runsaasti ruokojätettä. Linjan vesikasvien lajilukumäärä on vaihdellut huomattavasti eri tutkimusvuosien välillä (vaihteluväli 2 9). Lajien peittävyydet ja yleisyydet ovat olleet pieniä. Ainoastaan viherahdinparta-levää on löytynyt kaikilla tutkimuskerroilla. Se oli myös tällä kertaa runsain kasvilaji ja samalla pitkälti määritteli tutkimuslinjan vesikasvillisuuden ilmentämän ravinteisuustason (kuva 26). Leksvallin linjalla 19 indifferenttien kasvilajien osuus oli kasvanut. Ahdinparran ohella runsaimpana kasvoi uhanalaiseksi luokiteltua tähtimukulapartaa, jota on tavattu alueella myös aikaisemmin (Henrickson & Oulasvirta 2007). Myös Västerbyn linjalla 21 kasvoi runsaasti tähtimukulapartaa syvyysvälillä 1,2 1,7 m. Tämän tutkimuksen puitteissa sitä on tavattu tällä linjalla myös vuosina 1985, 1989, 1993, 1997 ja Ravinteikasta kasvuympäristöä vaativien lajien osuus oli kasvanut edellisestä tutkimuskerrasta, erityisesti karvalehti oli yleistynyt. Mannervyöhykkeen Stadsfjärdenin alueen suurimmat muutokset edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna olivat ravinteisuusvaatimukseltaan indifferenttien lajien osuuden kasvaminen linjojen 12A ja 19 alueilla ja ravinteisuutta ilmentävän kasvillisuuden runsastuminen linjalla A Gullön Granudden 13B Dragsviksfjärden 15A Skeppsholmen 15B Ormnäs, laituriranta 16 Ekenäs, Snäcksund 18B Båssafjärden, Gullö 19 Leksvall 21 Ekenäs, Västerby Mannervyöhyke, Tammisaaren lähivedet i e m-e m o-m o Kuva 26. Mannervyöhykkeen (Tammisaaren eteläpuoli) tutkimuslinjojen ravinteisuustasot vuonna Båssafjärden Mannervyöhykkeen tutkimuslinjoista Snäcksundin linja 16 ja Gullön linja 18B, Skeppsholmenin linja 15A ja Ormnäsin linja 15B sijaitsevat Tammisaaren Båssafjärdenillä. Tammisaaren Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon purkupaikka sijaitsee Båssafjärdenin itäosassa. Uhanalaista tähtimukulapartaa on tavattu alueella useilla tutkimuskerroilla, myös tällä kertaa lukuun ottamatta linjaa 15A. Snäcksundin linja 16 sijaitsee ruovikossa, jonka keskellä olevan aukon koko oli heinäkuussa x40 m. Pohjaa pöyhittäessä haisi selvästi rikkivety. Tähtimukulaparta kasvoi runsaana koko linjan alueella. Toinen runsas laji oli karvalehti. Ravinteisuutta ilmentävän karvalehden peittävyys vaihteli %. Myös Gullön linja 18B on osittain ruovikossa olevassa aukossa (18x25 m), johon oli kertynyt runsaasti hajoavaa männyn siitepölyä. Tähtimukulapartaa tavattiin vähän 2 metrin syvyydessä. Runsain laji oli karvalehti, joka osaltaan vaikutti yleisarvioon linjan ravinteisuustasosta (kuva 26). Tutkimuslinja 15A on kaikkein lähimpänä Tammisaaren Skeppsholmin jätevesipuhdistamoa. Linjan harvalajinen (vaihteluväli 2 8) vesikasvillisuus ilmensi nyt rehevyyttä selvemmin kuin vuonna Karvalehti oli ylivoimaisesti runsain laji. Ormnäsin linjalla 15B runsain laji oli karvalehti ja yli metrin syvyydessä myös sirppisammal. Tähtimukulapartaa kasvoi linjalla harvakseltaan 1,7 2,2 metrin syvyydessä. Kaikkien 4 Båssafjärdenin vesikasvillisuuslinjan osalta yhteneväinen muutos verrattuna vuoteen 2009 oli ravinteisuutta ilmentävien vesikasvilajien, erityisesti karvalehden, yleistyminen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

34 Dragsviken Tutkimuslinja 13 B on rehevän Dragsviksfjärdenin pohjoisrannalla. Rannan kunto heikkenee jatkuvasti. Heinäkuussa 2013 pohja oli mudasta ja ruokojätteestä pehmeä kahlaaminen ja kasviharavan käyttäminen oli vastenmielistä pohjalta pöllähtelevässä rikkivedyn hajussa. Pinnalla kellui runsaasti kuollutta viherlevää ja karvalehtikasvustoja. Karvalehti oli kasvattanut osuuttaan entisestään, samalla linjan vesikasvillisuuden ilmentämä ravinteisuusaste oli kasvanut. Vielä vuonna 2005 linjan hallitsevin putkilokasvilaji oli tähkä-ärviä, 2009 lajin osuus oli selvästi vähentynyt ja nyt sitä tavattiin enää yksittäisinä kasvustoina 1,2 1,8 metrin syvyydessä. Karvalehti oli vallannut kaikki tutkitut syvyydet Pohjanpitäjänlahden eteläosa (tutkimuslinjat 22B, 24A, 25 ja 26A) Pohjanpitäjänlahden eteläosan linja 22B sijaitsee Sjövikenin venerannalla, Prästvikenin linja 24A on ruovikossa rehevässä lahdessa, linja 25B on IDOn tehtaan rannassa. IDO Oy:n puhdistamon purkuputki sijaitsee jonkin verran tutkimuslinjan pohjoispuolella. Rosvikenin linja 26A on ruovikkoinen kesämökin ranta. Linjoilla 22B ja 26A ihmisen toiminnan vaikutus on tullut vuosien mittaan selvemmäksi, joten ne tulisi korvata uusilla tutkimuslinjoilla. Sjövikenin linjan 22B linjan lajeista 93 % oli ravinteikasta kasvupaikkaa vaativia, erityisesti runsaimman lajin, karvalehden osuus oli kasvanut entisestään. 2 metrin syvyydessä kasvoi runsaana myös uhanalainen tähtimukulaparta. Kuva 27. Tähtimukulapartaa löytyi usealta tutkimuslinjalta Tammisaaren lähivesiltä. Myös Prästvikenin linjalla 24A runsasta ravinteisuutta vaativien vesikasvilajien osuus oli kasvanut vuodesta 2009 (liite 6). Pohja haisi jälleen selvästi rikkivedylle ja vesikasvien päällä oli hienojakoista töhnää. Aluetta hallitsi rehevyyttä ilmentävä karvalehti ja runsaasti oli myös runsasta ravinteisuutta vaativaa ristilimaskaa. Kaikissa tutkituissa syvyyksissä tavattiin myös tähtimukulapartaa. Myös IDOn rannan linjalla 25B lajistoon kuului tähtimukulaparta, jota tavattiin jonkin verran noin 2 metrin syvyydestä. Runsaimmat lajit olivat matalassa vedessä viherahdinparta, syvemmällä ahvenvita. IDOn kohdalla Tammisaaren kaupungin lähivesien rehevyys alkaa hellittää; runsas 20 % linjan vesikasvillisuudesta ilmensi selvästi rehevyyttä. Hallitsevana ryhmänä olivat lajit, joilla ei ole erityisiä vaatimuksia kasvupaikan ravinteisuudesta (kuva 28). Kesäasukkaat kunnostavat säännöllisesti ranta-aluetta, johon Rosvikenin linja 26A on aikanaan perustettu. Nyt ranta oli niitetty avoimeksi 25 metrin leveydeltä. Tutkimuslinja sijoitettiin ruovikkoon niitetyn alueen pohjoispuolelle. Rosvikenin linja on ollut tutkimuksen runsaslajisin linja, lajilukumäärä on tutkittuna ajanjaksona vaihdellut välillä Tälläkin linjalla tavattiin runsaan 2 metrin syvyydessä vielä pieni esiintymä tähtimukulapartaa, levä on ollut linjan lajistossa neljänä vuotena kahdeksasta, edellisen kerran vuonna Peittävyydeltään runsaimmat lajit olivat matalassa vedessä hapsiluikka, syvemmällä merinäkinruoho ja sirppisammal. Kaikkien 4 Pohjanpitäjänlahden eteläosan vesikasvillisuuslinjan osalta yhteneväinen muutos verrattuna vuoteen 2009 oli ravinteisuutta ilmentävien vesikasvilajien yleistyminen. 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

35 22B Sjöviken 24A Prästviken 25 Björknäs, Idon ranta 26A Rosviken Pohjanpitäjänlahti, eteläosa i e m-e m o-m o Pohjanpitäjänlahti, keskiosa Kesäsiirtolan ranta 34 Stacknäsin eteläpuoleinen lahti 36B Barnholm 38A Fällbyholmen, Sällviken 33 Råbacka 32 Klockarudden 31 Gumnäs Pohjanpitäjänlahti, pohjoisosa i e m-e m o-m o 38B Bysviken, Sällviken 39A Kattrumpudden 39B Huluviken 40 Kursand i e m-e m o-m o Kuva 28. Pohjanpitäjänlahden tutkimuslinjojen ravinteisuustasot vuonna Pohjanpitäjänlahden keskiosa (tutkimuslinjat 29, 34, 36B, 38A, 38B, 39A, 39B ja 40) Pohjanpitäjänlahden keskiosan tutkimuslinjat sijoittuvat yhtä lukuun ottamatta lahden länsirannoille. Linja 39A, ja linja 40 ovat kallioisella länsirannalla runsaan kilometrin etäisyydellä toisistaan. Linja 39B on perustettu vuonna 1989 Huluvikeniin laskevan Österbyn kaatopaikan vaikutusten seurantaan. Linjat 38A ja 38B ovat Sällvikenin alueella, linja 36B on Barnholmenin saaressa ja linja 34 Stacknäsin eteläpuoleisessa lahdessa. Itärannan tutkimuslinja 29 on Grantorpin kesäsiirtolan rannassa. Huluvikenin linjalla 39B ruovikko oli kasvattanut alaansa sekä pohjukasta että reunoilta lahden keskiosaa kohti. Linjan ainoa makrolevä oli tähtimukulaparta, jota kasvoi alueella myös vuonna Pohjankurun ruoppaushankkeeseen liittyvien selvitysten yhteydessä laji löytyi Huluvikeniltä myös vuonna 2007 (Henrickson & Oulasvirta 2007). Huluvikenin linjan heinäkuussa 2013 runsaimmat lajit luhtasirppisammal ja karvalehti määrittelivät myös koko linjan vesikasvillisuuden ravinteisuusvaatimukseksi ravinteiset keskiravinteiset olosuhteet (kuva 28). Kattrumpuddenin linja 39A edustaa aallokolle altista jyrkästi syvenevää kalliorantaa, jossa vesikasvillisuus on niukkaa. Pientä otanäkinparta- ja pikkuvita-kasvustoa lukuun ottamatta kaikki lajit olivat ravinteisuuden suhteen indifferenttejä. Runsaimpana kasvoi viherahdinparta, jota ainoana lajina on löytynyt linjalta kaikilla tutkimuskerroilla. Kursandin linja 40 muistuttaa olosuhteiltaan suuresti linjaa 39A. Myös tällä linjalla monipuolista kasvupaikkaa sietävien indifferenttien lajien osuus oli kasvanut vuodesta 2009 (liite 6). Oligomesotrofisia ravinnevaatimuksia edusti matalassa vedessä kasvanut pieni hapsiluikka. Runsaimmat lajit olivat viherahdinparta ja ahvenvita. Kuva 29. Kursandin linja 40 on jyrkästi syvenevää aallokolle altista rantaa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

36 Sällvikeninin Fällbyholmenin linja 38A edustaa aallokoille altista niemennokkaa lähellä Pohjanpitäjänlahden syvintä aluetta. Monipuolista kasvupaikkaa sietävien indifferenttien lajien osuus oli kasvanut vuodesta Viherahdinpartaa lukuun ottamatta vesikasvilajien peittävyys oli pieni. Sällvikenin Bysvikenin lahdelman linjan 38B lajistossa rehevyyttä ilmentävien lajien osuus oli kasvanut vuodesta 2009 (liite 6). Runsaimmat lajit olivat otanäkinparta ja sirppisammal. Kesäsiirtolan rannassa olevan kasvillisuuslinjan 29 vesikasvilajisto koostui lähes yksinomaan monipuolista kasvupaikkaa sietävistä indifferenteistä lajeista. Vain pieni karvalehtikasvusto runsaan 2 metrin syvyydessä edusti rehevää kasvupaikkaa vaativaa lajistoa. Runsaimmat lajit olivat viherahdinparta ja järviruoko. Myös Stacknäsin eteläpuolella olevan tutkimuslinjan 34 vesikasvilajistossa indifferenttien lajien osuus oli kasvanut edellisestä tutkimuskerrasta. Keskirehevää tai rehevää kasvupaikkaa edusti 31 % lajistosta (liite 6). Heinäkuussa 2013 linjan uposkasvillisuus oli hyvin laikuttaista, runsaimmat lajit olivat sirppisammal ja palloahdinparta. Barnholmenin linjalla 36B ravinteisuuden suhteen vaativat lajit olivat vähentyneet ja monipuolisia ravinneolosuhteita sietävien lajien osuus oli kasvanut. Peittävyydeltään runsain laji oli viherahdinparta. Uusi vesikasvilaji tällä kertaa oli noin puolen metrin syvyydessä kasvanut rantapalpakko. Suurin muutos Pohjanpitäjänlahden keskiosan linjoilla edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna oli indifferenttien lajien osuuden kasvaminen kuudella kahdeksasta tutkitusta linjasta. Runsasta ravinnetasoa vaativien kasvien osuus oli selvästi kasvanut ainoastaan Bysvikenin lahdelmassa linjalla 38B. 8.3 Pohjanpitäjänlahden pohjoisosa (tutkimuslinjat 31, 32 ja 33) Pohjanpitäjänlahden perukan linjoista Råbackan linja 33 alkaa lahden itärannalta ruovikon rajalta, Klockaruddenin linja 32 on lahden pohjukassa ja Gumnäsin linja 33 alkaa ruovikossa olevasta aukosta. Råbackan linja 33 oli tällä tutkimuskerralla vesikasvilajiston perusteella selvästi rehevä (kuva 28). Tämä johtui heti ruovikon reunassa runsaana esiintyneistä karvalehdestä ja kiehkuraärviästä. Karvalehteä löytyi koko linjan pituudelta. Klockaruddenin linjalla 32 suurin osa vesikasvilajistosta ilmensi vuoden 2009 lailla neutraalia ravinteisuutta (liite 6). Peittävyydeltään runsaimmat lajit olivat ulpukka ja pohjanlumme. Pohjalla oli silmiinpistävän runsaasti simpukoita 1,5 2 metrin syvyyksissä. Uutena lajina alueelta löytyi nyt pieni kasvusto järvikaislaa. Järvikaislaa kasvoi tutkimusalueella hyvin vähän. Peuraniemi (2014) on verrannut Pohjanpitäjänlahden kaislakasvustoja lukujen tutkimuksiin ja todennut, että suurin osa alueen kaislakasvustoista on kadonnut ja järviruoko on vallannut lisää kasvutilaa. Gumnäsin linja 31 sijaitsee lähellä Pohjanpitäjänlahden perukkaa. Linja alkaa ruovikon sisällä olevasta aukosta ja jatkuu syvyysvyöhykkeittäin ruovikon reunasta ulospäin. Aukko ruovikossa pienenee ja mataloituu vuosi vuodelta, samalla lajien lukumäärä vähenee. Muutos oli selvä vuosien 2009 ja 2014 välillä kun lajilukumäärä väheni kahdeksastatoista yhteentoista. Runsasta ravinteisuutta vaativien lajien osuus oli vähentynyt 18 % vuodesta 2009 ja indifferenttien lajien osuus oli kasvanut suunnilleen saman verran (liite 6). Linjan peittävyydeltään runsaimmat lajit olivat ruovikon aukossa karvalehti ja ruovikon ulkopuolella ulpukka. Pohjanpitäjänlahden pohjoisosan rannat ovat silmämääräisesti reheviä: ilmaversoiskasvillisuutta on runsaasti. Suurin muutos edelliseen tutkimuskertaan verrattuna oli Råbackan linjan 33 ravinteisuutta vaativien vesikasvilajien runsastuminen. 9 Vesikasvitulosten tarkastelu ja johtopäätökset 9.1 Yleistä Vuoden 2013 vesikasvillisuustutkimuksessa mukana olleilla 31 vesikasvilinjalla tavattiin yhteensä 36 putkilokasvilajia, 15 makrolevälajia ja 2 vesisammallajia/-sukua. Putkilokasvien ryhmässä osa hauroista (Zannichellia), palpakoista (Sparganium) ja vesiherneistä (Utricularia), makrolevissä osa näkinpartaisista (Chara), siloparroista (Nitella) ja viherlevistä (keltalevistä) (Vaucheria) ja vesisammalista (Drepanocladus ja Fontinalis) tunnistettiin vain sukutasolle. Tutkitun alueen yleisimmät (löytyivät useimmilta tutkimuslinjoilta) putkilokasvilajit olivat järviruoko, (Phrahgmites australis), karvalehti (Ceratophyllum demersum) ja hapsivita (Potamogeton pectinatus). Yleisimmät makrolevät olivat viherahdinparta (Cladophora glomerata), otanäkinparta (Chara aspera) ja palloahdinparta (Cladophora aegagrophila). Kumpaakin vesisammalsulkua (Drepanocladus ja Fontinalis) tavattiin kolmasosassa tutkituista linjoista. 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

37 Lukumääräisesti eniten kasvilajeja oli Pohjanpitäjänlahden eteläosan tutkimuslinjoilla 24A ja 26A. Pienimmät kasvilajilukumäärät tavattiin mannervyöhykkeen linjoilla Skeppsholmenin ruovikon reunassa olevalla linjalla 15A ja Dragviksfjärdenin linjalla 13B sekä yllättäen myös Pohjanpitäjänlahden perukassa tutkimuslinjalla 33 (kuva 30). Tutkimuslinjojen lajlukumäärä kpl B 42B 11A 11C 2c 7 9 5b A 13B 15A 15B 18B 25 22B 24A 26A B 38A 38B 39A 39B Kuva 30. Vesikasvilajien lukumäärät tutkimuslinjoilla vuonna Ravinteisuus Tutkimuslinjojen ravinteisuus laskettiin kasvilajien peittävyyksien perusteella. Tulos perustuu niihin lajeihin, joiden ravinteisuusvaatimus on määritelty. Kokonaisuutena tutkitun alueen vesikasvillisuus ilmensi suurimmaksi osaksi indifferenttiä lajistoa (i: 48 %) tai selvää ravinteisuutta (e: 37%). Keskirehevää rehevää (m e) kasvillisuutta oli 8 %, keskirehevää (m) 3 %, keskirehevää karua (m o) 1 % ja karua ympäristöä vaativia kasveja (o) 3 %. Erot eri tutkimusvyöhykkeiden välillä olivat kuitenkin selvät: suurin osa selvää ravinteisuutta ilmentävistä tutkimuslinjoista oli Tammisaaren lähivesillä, (Stadsfjärden, Båssafjärden ja Dragsviken), Pohjanpitäjänlahden eteläosassa ja osin myös lahden perukassa, joissa kaikissa myös vesien ravinnepitoisuudet ovat korkeimmat. Laajan ravinteisuusalueen vesikasvillisuus (indifferentit lajit) hallitsi linjoja sekä saaristovyöhykkeillä että Pohjanpitäjänlahden keskiosissa. Vähäistä ravinteisuutta vaativia vesikasveja oli eniten saaristovyöhykkeillä ja ulommalla mannervyöhykkeellä. Poikkeuksia vyöhykkeidensä sisällä olivat rehevät tutkimuslinjat Skogbyn saha 11A sisemmällä saaristovyöhykkeellä, Sällvikenin Bysviken 38B ja Huluviken 39B Pohjanpitäjänlahden keskiosassa. Linja 11A, linjat 38B ja 39B ovat kummatkin suojaisessa lahdelmassa. Huluvikeniin laskee lisäksi puro Österbyn entiseltä kaatopaikalta. 9.3 Yhteenveto ja kasvillisuustutkimuksen jatkaminen Tutkimusalueen 31 vesikasvilinjalla löytyi 36 putkilokasvilajia (vuonna 2009 lajeja oli 31), 15 makrolevälajia (vuonna 2009 oli 11 makrolevälajia) ja 2 vesisammallajia (vuonna 2009 oli 3 vesisammallajia). Suurin lajirunsaus löytyi Tammisaaren lähivesien reheviltä tutkimuslinjoilta. Yleisimmät putkilokasvit olivat järviruoko, hapsiluikka ja karvalehti. Yleisimmät makrolevät olivat viherahdinparta, otanäkinparta ja palloahdinparta. Rehevyyttä ilmentävä karvalehti oli lisääntynyt etenkin Tammisaaren lähivesillä. Tutkimuslinjojen vesikasvillisuuden ilmentämä ravinteisuustaso/rehevyystaso oli edelliseen tutkimuskertaan (2009) verrattuna kokonaisuutena vähentynyt ulommalla saaristovyöhykkeellä, ulommalla mannervyöhykkeellä ja Pohjanpitäjänlahden keskiosassa. Rehevyys oli pysynyt kutakuinkin ennallaan sisemmällä saaristovyöhykkeellä. Rehevyys oli kasvanut mannervyöhykkeellä Tammisaaren eteläpuolella, Pohjanpitäjänlahden eteläosassa ja Pohjanpitäjänlahden perukassa. Uhanalaista näkinpartaislevää, tähtimukulapartaa (Nitellopsis obtusa) tavattiin tutkimuslinjoilla Tammisaaren Skeppsholmenilta Pohjanpitäjänlahden keskiosaan ulottuvalla alueella. Tutkimusalueen pistekuormitus on vähentynyt huomattavasti: vuosien välillä suljettiin jälleen 2 jätevesipuhdistamoa (Koverhar ja Lappohja), joten myös pistekuormituksen vuoksi perustettujen tutkimuslinjojen määrää tulee jatkossa vähentää. Ihmistoiminnan voimakkaasti muuttamat linjat 22B ja 26A tulee jättää pois tai tarvittaessa korvata uusilla linjoilla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

38 10 Pohjaeläintutkimus 10.1 Havaintopaikat ja näytteenotto Vuodet olivat ns. suppeita tarkkailuvuosia ja vuosi 2013 oli laaja tarkkailuvuosi, jolloin toteutettiin koko aluetta koskeva pohjaeläintutkimus. Näytteenotosta vastasivat kenttämestari Arto Muttilainen joka on sertifioitu ympäristönäytteenottaja (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) sekä pohjaeläintutkija Aki Mettinen. Lajitiedot ja kenttähavainnot on kirjattu ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertan pohjaeläintietokantaan (POHJE) Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Virtavesien näytteet kerättiin syys-lokakuun aikana. Koskialueilla M38, M2 ja F6 näytteenottimena oli ns. potkuhaavi (kolmiomainen haavikehys, havaksen silmäkoko 0,5 mm), jonka käytössä seurattiin pääosin standardoituja menetelmiä (SFS 5077). Aikaisempia tutkimuskertoja vastaavasti jokaiselta koskialueelta valittiin viisi mahdollisimman edustavaa näytepaikkaa, hitaan virtauksen pehmeähkö sedimentaatiopohja kasvillisuusrannan läheltä, kaksi keskinopean virtauksen paikkaa sorapohjalta ja kaksi nopean virtauksen paikkaa kivikkopohjalta. Näytepaikkojen ylävirran puolelta potkittiin pohjaa samasta asemasta 30 sekunnin ajan, jolloin irtain materiaali kulkeutui haavin pussiin. Pehmeän kasvillisuuspaikan näyte koostui pohjasta irronneesta aineksesta potkimisen tuloksena (15 s. haavinta vedessä) ja lisäksi usein noin 0,5 metrin mittaisesta pintasedimentin haavinnasta. Näytteenoton yhteydessä tehtiin havaintoja pohjan laadusta sekä arvioitiin pintaveden virtausnopeus. Näytteet säilöttiin 70 % etanoliin. Mustion- ja Fiskarsinjoen havaintopaikat on esitetty taulukossa 4. Suvantoasemilla Msu1 Msu4 näytteet otettiin Ekman-pohjaeläinkauhalla vastaavin menetelmin, kun on kuvattu merialueiden näytteenottoa käsittelevässä kappaleessa Taulukko 4. Mustionjoen ja Fiskarsinjoen havaintopaikat. Harmaalla suppean tarkkailuvuoden havaintopaikka. VIRTAVESIHAVAINTOPAIKAT Mustionjoki Havaintoalue/-paikka Suvantopaikkoja (Ekman): MSu1 MSu2 MSu3 MSu4 Koskihavaintoalue (potkuhaavi): M38 Junkarsborg) M2 (Åminnefors) Fiskarsinjoki Havaintoalue Koskihavaintoalue (potkuhaavi) F Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialue Merialueen pohjaeläinnäytteet kerättiin syys-lokakuun aikana. Kustakin havaintopaikasta nostettiin viisi rinnakkaista näytettä Ekman-näytteenottimella (pinta-ala 250 cm²). Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä on seurattu ympäristökeskuksen laatimaa ohjetta sekä Ekman-noutimen näytteenottostandardia SFS 5076 (Suomen standardisoimisliitto 1989). Jokainen näyte käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin 0,5 mm:n ämpäriseulalla ja säilöttiin kentällä 70 % etanoliin. Näytteenotossa kirjattiin lisäksi ympäristöön ja sedimentin laatuun (haju, ulkonäkö ja rakenne) liittyviä havaintoja. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikat on esitetty taulukossa 5. Sekä virtavesi että merialueiden näytteistä pohjaeläimet poimittiin valkoiselta alustalta valosuurennusvalaisinta apuna käyttäen. Poiminnassa on käytetty tehtävään koulutettua aputyövoimaa. 36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

39 Taulukko 5. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikat. Harmaalla suppeiden tarkkailuvuosien havaintopaikat ja syvyydet (vuodet ). Linja (näyteasema) Pohjanpitäjänlahti syvyys (m) P7 Skuruviken 8 P8 13 P9 Mörbyhavet 8 21 P10 Sällvik P11 Ido Kylpyhuone 7 Tammisaaren merialue P12 Stadsfjärden 6,5 P12b Båssafjärden 2-3 P12c Dragsviksfjärden 2-3 P13 Gullö, Vitsandströmmen 15 P14 Skogbyfjärden 19 P18 Oy Tenala Marina Ab P19 Lappohja P16 Storfjärden 35 FNsteel, Koverhar P17 15 A4 14 B8 15 D7 15 E10 22 Kuva 30. Pohjaeläinnäytteiden seulontaa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

40 Kuva 31. Seulonnasta jäljelle jäänyt pohjaeläinnäyte Määritys Pohjaeläintenlajit määritettiin joko laji- tai sukutasolle riippuen lajiryhmästä. Määrityksessä käytettiin preparointimikroskooppia (8 80 kertaa suurentava). Yksityiskohtiin perustuvaa lajimääritystä vaativissa tapauksissa määritys tehtiin tutkimusmikroskoopilla ( kertaa suurentava). Pohjaeläinten määrityksestä vastasi merinäytteiden osalta vesistötutkija Anu Suonpää ja apulaistutkija Mari-Anna Närhi sekä virtavesinäytteiden osalta vesistötutkija Aki Mettinen. Tulosten raportoinnista vastasi merinäytteiden osalta vesistötutkija Anu Suonpää ja virtavesinäytteiden osalta vesistötutkija Aki Mettinen. Ekman noutimella kerätyt pohjaeläimet punnittiin eläinryhmittäin analyysivaa alla (tarkkuus ±0,001 Wg). Punnitus tehtiin imupaperikuivatuksen jälkeen ilman, että eläimiä liotettiin vedessä. Nilviäiset punnittiin kuorineen Taksonimäärät ja yksilötiheydet Taksoni tarkoittaa määritettyä yksikköä; eliölajia tai lajiryhmää. Taksonien lukumäärää voidaan käyttää havaintopaikkojen vertailuun. Ympäristön tila on yleensä sitä parempi, mitä enemmän taksoneja näytteissä esiintyy. Lisäkuormituksen alkuvaiheessa taksonien määrä saattaa hetkellisesti kasvaa ravinteiden lisääntyessä, mutta kuormituksen edelleen kasvaessa lajisto köyhtyy ja ainoastaan rehevyyttä sietävät taksonit menestyvät. Hyvin rehevissä vesistöissä pohjaeläimistö koostuu enää hapettomuutta sietävistä lajeista. Lisäksi paikallaan pysyvien lajien puuttuminen voi viitata pohjan huonoon happitilanteeseen. Pitkään jatkunut pohjan hapettomuus, sekä rikin ja metaanin syntyminen, voivat johtaa makroskooppisten pohjaeläinten häviämiseen. Virtavesioloissa veden vaihtuvuus ehkäisee usein tehokkaasti hapen voimakasta alenemista ja hapettomuutta voi esiintyä vain erittäin poikkeavissa oloissa esim. jätevesiylivuotojen yhteydessä tai jokien suvantojaksoilla, jääpeitteen ollessa pitkäkestoinen. Taksonien lisäksi tarkastelussa on otettu huomioon yksilötiheydet, jotka kertovat lajien runsaussuhteista ja sitä kautta elinympäristön monimuotoisuudesta. Herkästi elinympäristön huononemiseen reagoivien lajien ja sukujen avulla voidaan saada kuvaa tapahtuneista muutoksista pohjan tilassa ja toisaalta rehevämpien lajien yleistyminen voi olla merkki kuormituksen lisääntymisestä. Yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksessa on huomioitu makroskooppiset paljain silmin havaittavat taksonit Virtavesien kosket, jokityypille ominaiset taksonit ja EPT-heimot sekä virtavesien suvantoalueet, RI Mustionjoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi perusteena lähinnä joessa olevat voimalaitokset ja veden säännöstely. Lähtökohtaisesti voimakkaasti muutetun vesistön ekologinen tila ei voi olla hyvää parempi. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina tilaluokitus on hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono tila (Vuori ym. 2009). 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

41 Biologisista muuttujista, joita käytetään ekologisen tilan arviointiin, valittiin laskennalliseen tarkasteluun jokityypille ominaiset taksonit (lajit) ja jokityypille ominaisten EPT-heimojen eli päivänkorentojen (Ephemeroptera), koskikorentojen (Plecoptera) ja vesiperhoslajien (Trichoptera) heimojen yhteislukumäärä. Tarkempi kuvaus indeksistä löytyy Vuori ym julkaisusta. Mustionjoen suvantoalueiden Ekman-näytteiden eli MSu-näytteiden analysoinnissa käytettiin apuna Paasivirran RI-joki-indeksiä (River-index, Paasivirta 2001), joka perustuu jokien hitaasti virtaavilla pehmeillä pohjilla esiintyvien surviaissääskien toukkien (Chironomidae) ja harvasukamatojen (Oligochaeta) suhteellisiin runsauksiin. Indeksin perusteella arvioidaan pohjan rehevyyttä (ravinteisuutta). Tarkempi kuvaus indeksistä on esitetty edellisessä yhteistarkkailun pohjaeläinraportissa (Suonpää ja Mettinen 2012) BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Tutkimusalueen näytekohtaisten tulosten perusteella laskettiin pohjaeläinten tilaa arvioiva Brackish water benthic -indeksi (BBI) (Vuori ym. 2009). BBI-indeksi on tarkoitettu kuvaamaan erityisesti Itämeren pehmeiden pohjien tilaa lajiston suhteen (Perus ym. 2007). Indeksin lähtöolettamuksena on, että lajiston monimuotoisuus vähenee ympäristön stressitekijöiden lisääntyessä. Indeksi perustuu tiettyihin yleisiin lajeihin tai ympäristöstressiin herkästi reagoiviin lajeihin. BBI-indeksi laskettiin yhteistarkkailualueen laajan tutkimusvuoden 2013 meripohjaeläinaineistolle. BBI-indeksin saamia arvoja verrattiin Uudenmaan ELY-keskuksen vuonna 2013 laatimaan ekologiseen tilaluokitusarvioon, jossa Pohjanpitäjänlahden ja Dragsvikin ekologinen tila on välttävä sekä Hankoniemen vesistöalueen tila on tyydyttävä. BBI-indeksi on kehitetty ekologisen tilaluokituksen apuvälineeksi. Luokitusta tehtäessä pohjaeläinaineistoa tarkastellaan vesistömuodostumittain usean vuoden keskiarvona. Lopullinen tilaluokka määräytyy 20th percentile -arvon eli hajontaa kuvaavan 20 % -jakauman mukaan; tällöin 80 % aineistosta edustaa vähintään ko. tilaa. Indeksin perustuessa yhteen ainoaan havaintoon ei ole havaintojen välistä hajontaa, mikä voi antaa liian hyvän kuvan vesistön tilasta. 11 Pohjaeläintulokset 11.1 Mustionjoen pohjaeläimistö vuosina Mustionjoen ja Fiskarsinjoen virtavesipaikoilla havaittiin vuosina yhteensä 141 taksonia mikä on enemmän kuin vuosina (125 taksonia). Suvantoalueilla esiintyi 103 taksonia. Suvantopaikoilla mukana on jokavuotinen intensiivipaikka Msu3, muilla havaintopaikoilla pohjaeläimiä tutkittiin ainoastaan kerran vuonna Koskialueilla taksonien määrä oli 73. Mustion Junkarsborgin M38 havaintopaikalla tavattiin 31 taksonia vuonna 2013, joka on huomattavasti vähemmän kuin edellisenä tutkimusvuotena 2009 (53 kpl). Alempana Åminneforsin padon alapuolella (M2), taksonien lukumäärä oli 37, joka oli lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2009 (62 taksonia). Fiskarsinjoessa F6 tavattiin yhteensä 36 taksonia, joka on huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2009, jolloin taksonien lukumäärä oli 72. Lajirunsaus oli Fiskarsinjoessa samaa luokkaa kuin Mustionjoessa. Aiempana tarkkailuvuotena 2009 Fiskarsinjoessa lajisto oli selvästi monipuolisempaa kuin Mustionjoessa. Pohjaeläinten yksilömäärät ja biomassat (jokipaikkojen suvantoalueet) on esitetty liitteessä Suvantoalueet Mustionjoen suvantoalueilla pohjaeläintaksonien lukumäärä oli pysynyt lähes samana. Vuonna 2013 taksoneita oli 103 ja vuonna Tarkkailujaksolla pohjaeläimistö oli monipuolisinta Karjaan kävelysillan kohdalla intensiivihavaintopaikalla Msu3 vuonna Yleisimpiä pohjaeläinryhmiä suvantoalueilla olivat harvasukamadot (Limnodrilus hoffmeisteri, Spirosperma ferox) ja simpukat (Unio pictorum). Näitä lajeja tavattiin jokaisella havaintopaikalla. Yksilötiheydeltään runsain laji oli Limnodrilus hoffmeisteri. Tämän lajin runsas esiintyminen kertoo rehevästä pohjan tilasta (Paasivirta 2001). Mustionjoen neljän suvantopaikan pohjaeläinnäytteille laskettiin RI-indeksin arvot. RI-indeksi perustuu eräiden rehevyyden tilaa indikoivien harvasukamatojen ja surviaissääsken toukkien esiintymiseen. Indeksin tu- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

42 losten mukaan ennen Peltokosken voimalaa sijaitsevan suvantopaikan Msu1 myönteinen kehityssuunta on jatkunut, pohjantila on siellä muuttunut vähemmän reheväksi. Vuonna 2005 pohjan tila oli rehevä ja vuonna 2013, se oli indeksin mukaan lievästi karu (kuva 3). Päsarträsketissä Msu2, pohja oli jonkin verran rehevämpää kuin vuonna Billnäsin jälkeisellä suvanto-osuudella Msu4 pohjan tila oli lievästi karu, vuonna 2009 pohjan tila oli karu. Indeksin arvoissa ei kuitenkaan ollut suurta eroa. Intensiivisesti seuratulla Karjaan kävelysillan kohdalla sijaitsevalla Msu3 havaintopaikalla rehevyystasossa ei havaittu muutoksia vuosien aikana. Havaintopaikan pohjan tila oli indeksin mukaan lievästi karu kaikkina tarkkailuvuosina. 4 3,5 3 2,5 2 1,5 RI-indeksi Mustionjoella vuonna 2005, 2009 ja 2013 karu lievästi karu rehevä 1 0,5 0 MSU1 MSU2 MSU3 MSU Kuva 32. Pohjan rehevyystaso Mustionjoessa RI-indeksin perusteella vuosina 2005, 2009 ja Koskialueet Mustionjoki on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, jonka paras saavutettavissa tila on hyvä tila (Karonen ym. 2009). Mustionjoen ekologinen tila on uusimman luokituksen mukaan tyydyttävä (Julkaistu ). Mustionjoen ja Fiskarsinjoen pohjaeläimistön perusteella laskettiin EPT-heimojen (päiväkorento, koskikorento- ja vesiperhosheimot) ja jokityypillisten lajien perusteella arvio ekologisesta tilasta. EPT-heimot ovat herkkiä erilaisille ympäristömuutoksille. Yhteen vuoteen ja yhteen havaintopaikkaan perustuva arvio on vain suuntaa-antava. Vuoden 2013 indeksin arvot perustuvat ympäristöhallinnon vuonna 2012 laatimaan ohjeistukseen. Uusista laskentaperusteista johtuen vuosien 2001, 2005 ja 2009 pohjaeläintulosten indeksin arvot laskettiin uudestaan. Vuoden 2012 ohjeistukseen oli luotu savimaan suurille joille oma EPT-heimolista, aiemmin savimaiden jokia arvioitiin turvemaiden tyyppilajien perusteella. Tämän vuoksi uudet arvot poikkeavat hieman edellisessä raportissa (Suonpää ja Mettinen 2012) esitetyistä luvuista. EPTheimojen lukumäärät Mustion- ja Fiskarsinjoen havaintopaikoilla on esitetty liitteessä 7. EPT-heimojen lukumäärän perusteella Mustionjoen molempien koskialueiden tila oli heikentynyt vuodesta Vuonna 2009 Mustion Junkarsborgin kosken M38 ja Åminneforsin M2 koskialueiden pohjan tila oli hyvä ja vuonna 2013 se oli välttävä. Kaikkien jokityypille ominaisten taksonien perusteella Mustionjoen koskialueiden tila on tarkkailuvuosien aikana pysynyt tyydyttävänä, vaikka vuonna 2013 jokityypille ominaisia taksoneja tavattiinkin edellisiä vuosia vähemmän. Fiskarsinjoki on Mustionjokea huomattavasti pienempi ja se kuuluu tyypiltään keskisuuriin kangasmaiden jokiin. Fiskarsinjoen F6 koskialueen EPT-heimojen lukumäärä oli myös edellistä tarkkailuvuotta 2009 alhaisempi. Edellisinä tarkkailuvuosina 2001, 2005 ja 2009 EPT-heimojen lukumäärä on ollut 5 7 ja vuonna 2013 se oli 4. Sama kehityssuunta oli nähtävissä myös jokityypille ominaisten taksonien perusteella. Jokityypille ominaisten taksonien määrä on ollut tarkkailuvuosina 2001, 2005 ja kun se vuonna 2013 oli 7. Fiskarsinjoen pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä pohjasedimentissä havaittiin öljyä ja sitä esiintyi myös pohjaeläinnäytteissä. Elokuun alussa Fiskarsinjoella oli sattunut pieneksi luokiteltu öljyvuoto, jonka syy ei ollut selvillä (HS, , luettu ). On mahdollista, että jokeen joutunut öljy on vaikuttanut Fiskarsinjoen pohjaeläinten tilaan. Alueelle ei tule pistekuormitusta. Tarkastelussa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että myös Mustionjoen koskialueiden pohjantila oli EPT-heimojen ja jokityypille ominaisten lukumäärien perusteella edellisvuotta heikompi. 40 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

43 Mustionjoen harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintymisessä oli tapahtunut jonkin verran muutoksia vuoteen 2009 verrattuna. Erikoinen ja uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji (NT) virtalude (Aphelocheirus aestivalis) esiintyi harvalukuisena vuonna 2013 ainoastaan M2-koskialueella. Vuonna 2009 virtaludetta tavattiin runsaana molemmilta koskialueilta (M2 ja M38). Uhanalaista vuollejokisimpukkaa (Unio crassus) tavattiin yksi yksilö Msu1 ja Msu3 suvantoalueilla. Kuva 33. Nuoria virtaluteita (Aphelocheirus aestivalis) tavattiin Åminneforsin voimalaitoksen alapuolisella M2 koskialueella. Fiskarsinjoessa ei tavattu vuonna 2013 kohtalaisen harvinaista purolouhekasta (Rhyacophila fasciata). Vuonna 2009 näytteissä esiintyi yksi yksilö. Sen sijaan Paralepthophlebia spp. esiintyi suhteellisen runsaana Fiskarsinjoessa ja Mustionjoessa Åminneforsin koskialueella. Lajia pidetään kohtalaisen herkkänä ympäristön likaantumiselle. Mustionjoki on monipuolinen suursimpukkajoki, siellä tavataan kaikkia Suomen seitsemää suursimpukkalajia mukaan lukien erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) ja vuollejokisimpukka (Unio crassus). Yhteistarkkailun näytteenottomenetelmät eivät valitettavasti sovellu suursimpukoiden inventointiin. Tähän sukellus olisi soveltuvin menetelmä Mustionjoen tila pohjaeläimistön perusteella Virtaluteen todetaan viihtyvän nopeavirtauksisilla koskialueilla, joissa esiintyy sammalikkoja ja karkeampaa kivikkoa, mutta se pystyy nopeana uimarina hyödyntämään monipuolisesti erilaisia pohjatyyppejä (Vuori 2008). Åminneforsin alapuolisessa koskessa M2 havaintopaikalla pohjanlaatu oli hiekkaa, detritusta ja pieniä kiviä, jonka seassa oli isompia kiviä. Mustion taajaman läheisellä Junkarsborgin M38 havaintopaikalla ei havaittu isompia kiviä vaan pohja oli lähinnä pientä kiveä, soraa ja hiekkaa ja hyvin tasalaatuista. Karkeamman kivimateriaalin puuttuminen voi osittain selittää virtaluteen puuttumista. Mustionjoen suvantoalueet vaikuttavat olevan kohtalaisen karuja elinympäristöjä. Niissä viihtyvät lievästi karua eli kohtalaisen hyvää pohjan tilaa ilmentävät lajit. Päsarträsketin havaintopaikalla Msu2 pohja oli muiden suvantoalueiden pohjia hieman rehevämpi. Koskialueet olivat lajistoltaan selvästi köyhempiä kuin edellisenä tarkkailuvuotena EPT-heimoihin ja jokityypillisen lajiston perustuvat indeksit viittasivat myös heikompaan pohjan tilaan. Köyhtyneeseen pohjaeläimistöön on vaikuttanut ilmeisesti laajaa näytteenottovuotta edeltävän vuoden 2012 poikkeuksellisen pitkäkestoiset sateet ja viileähköt säät, jotka heikensivät lisääntymistulosta erityisesti hyönteislajeilla vielä vuonna Vuotta 2009 edeltävä vuosi oli sitä vastoin lämmin, muuten vuodet 2009 ja 2013 olivat kesäajan sääoloiltaan ja virtaamiltaankin hyvin samanlaisia. Mustionjoen pistekuormitus on hyvin vähäistä. Jokea kuormittaa ainoastaan Mustionjoen yläosassa sijaitseva Mustion taajaman puhdistamo, jonka kuormitus ei ollut erottavissa Mustionjokeen kohdistuvasta hajakuormituksesta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

44 11.2 Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue vuosina Pohjanpitäjänlahden sisäosien tila on ollut pitkään heikko, näin oli myös tarkkailujaksolla Pohjanpitäjänlahden perukassa (P7) sedimentti oli hapetonta, väriltään tummaa ja sedimentin pinnassa oli öljymäinen kerros. Havaitut pohjaeläimet olivat valtaosin orgaanista kuormitusta sietäviä harvasukamatoja ja surviaissääsken toukkia. Havaintopaikalla 8 sedimentti on edelleen lähes mustaa mikä viittaa hapettomuuteen ja paikalla tavattiin vain muutamia pohjaeläimiä. Nekin olivat kuormitusta sekä hapettomuutta hyvin sietäviä amerikansukasjalkaisia (Marenzelleria spp.). Harvasukasmatoja (Oligochaeta) ja amerikansukasjalkaisia tavattiin myös P9 havaintopaikoilla 10 metrin ja 20 metrin syvyydessä. Vuosittain seurattavalla 20 metrin havaintopaikalla, pohjaeläimet ovat välillä puuttuneet kokonaan tai paikalla on esiintynyt vain kuormitusta ja hapettomuutta kestäviä amerikansukasjalkaisia. Sällvikin syvänteen kohdalla pohjaeläinten tilaa tarkkaillaan 10 metrin välein. Vuosittain seurataan syvimmän havaintopaikan P10, 40 m tilaa. Vuonna 2013 pohjan tilan heikkeneminen oli selkeästi havaittavissa syvemmällä. Kymmenen metrin syvyydellä lajistossa oli pääosin kuormitusta sietäviä lajeja (harvasukasmadot, amerikansukasjalkainen) mutta joukossa esiintyi muutamia herkempiä hapekkaan pohjan indikaattorilajeja kilkkiä (Saduria entomon) ja valkokatkaa (Monoporeia affinis). Kahdenkymmenen metrin syvyydellä tavattiin ainoastaan yksi valkokatka ja syvemmällä niitä ei enää esiintynyt. Sällvikin syvänteen tila näyttää menneen huonompaan suuntaan tarkkailujakson aikana verrattuna edelliseen tarkkailujaksoon Vuosina Sällvikin syvänteessä (P10, 40 m) tavataan vielä kohtalaisen runsaasti amerikansukasjalkaista ja muutamia elinympäristöltään vähän vaateliaampia lajeja. Vuonna 2012 pohjaeläimet olivat hävinneet lähes kokonaan, näytteissä tavattiin vain yksi aikuinen amerikansukasjalkainen. Juveniilien puuttuminen viittaa siihen, ettei amerikansukasjalkainen kykene lisääntymään alueella. Vuonna 2013 tilanne on ilmeisesti hieman kohentunut koska amerikansukasjalkaisia tavattiin aikuisia ja juveniileja yksilöitä. Lisäksi tavattiin yksi Tanypodinae-surviaissääskentoukka. Muut pohjaeläimet puuttuvat. Muutokset oli nähtävissä myös sedimentissä. Vuosina sedimentti oli mustaa sekä hapetonta sulfidiliejua ja vuonna 2013 se oli väriltään ruskeaa eli hapekasta. Pohjanpitäjänlahden sisäosiin tulee yleensä happirikasta ja suolaista vettä syksyn ja talven aikana. Talvella suolapulssi jäi tulematta, joka selittää pohjan heikkoa tilaa. Happipitoisuus Sällvikin syvänteessä (40 m) oli ,5 mg O 2 /l. Talvella Pohjanpitäjänlahdelle tuli suolapulssi ja happipitoisuus syvänteessä oli ,3 mg O 2 /l. Björknäsin edustalla IDO Oy:n 6,5 m havaintopaikan pohjaeläimistön tila oli hieman parempi verrattuna edelliseen tarkkailujaksoon Pohjaeläimiä oli lukumääräisesti enemmän ja lajistossa oli mukana myös elinympäristön suhteen hieman vaateliaampia lajeja kuten viherlimamato (Cyanophthalma obscura) ja liejukatka (Corophium volutator). Tammisaaren lähivedet Pohjanpitäjänlahden Stadfjärdenin (6,5 m) havaintopaikan avulla arvioidaan Tammisaaren lähivesien tilaa vuosittain. Tammisaaren lähivesien pohjaeläimistö on jo selvästi monipuolisempi kuin Pohjanpitäjänlahden sisäosien. Alueella oli kuitenkin havaittavissa pohjaeläimistön köyhtyminen, vuodesta 2010 vuoteen 2012 pohjaeläinten yksilömäärä ja taksonien lukumäärä vähenivät. Lajistosta hävisivät lähes kokonaan nilviäiset ja äyriäiset, myös muiden pohjaeläinryhmien yksilömäärät laskivat selvästi. Vuonna 2013 pohjaeläimistön tila näyttää hieman kohentuneen, taksoneita tavattiin 14 ja pohjaeläimistössä nilviäisten määrä oli kasvanut. Nilviäiset eivät kykene vaihtamaan paikkaa elinolojen huonontuessa, joten ne ovat hyvä indikaattori paikallisten elinolojen heikkenemisestä. Sedimentti oli tarkkailujaksolla ruskeaa ja hajutonta, pääasiassa savea, jonka seassa oli hajonnutta eloperäistä ainesta, soraa ja hiekkaa. Dragsvikin (P12c, 2 4 m) ja Båssafjärdenin (P12b, 2 4 m) havaintopaikat sijaitsevat ravinnekuormitteisella alueella. Havaintopaikkojen lajisto oli hyvin rehevälle pehmeälle pohjalle tyypillinen ja koostui pääosin kuormitusta hyvin sietävistä harvasukamadoista ja surviaissääskentoukista. Sedimentissä ei ollut merkkejä hapettomuudesta, se oli hajutonta ja ruskeaa. Gullön havaintopaikalla (P13, m) sedimentti oli myös hajutonta ja ruskeaa, pohjaeläimiä oli kuitenkin vähän. Lajisto edusti yleisiä ja kuormitusta hyvin sietäviä lajeja. Lisäksi tavattiin yksi kilkki ja muutama massiainen (Mysidae). Vuoteen 2009 verrattuna lajisto oli vuonna 2013 samankaltainen, vaikka yksilöitä oli vuonna 2009 puolet enemmän. Vuonna 2013 sekä liejusimpukoista (Macoma balthica) että amerikansukasjalkaisista puuttuivat pienikokoiset yksilöt mikä voi johtua siitä että ne eivät kyenneet lisääntymään alueella. 42 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

45 Tammisaaren merialue P14, P18, P19 Skogbyfjärdenillä (P14, 10 m) yksilömäärä oli suhteellisen alhainen, mutta lajistossa esiintyi harvakseltaan myös vaateliaampia lajeja kuten viherlimamato ja makkaramato. Sessiilien kotilo- ja simpukkalajien läsnäolo viittaa siihen, ettei pohjalla esiinny ainakaan pitkäaikaista hapettomuutta. Tenala-Marinan edustalla (P18, 6 m) olosuhteet olivat selkeästi otolliset viherlimamadolle ja amerikansukasjalkaisille, jotka olivat vallitsevat lajiryhmät. Syvemmällä (P18, 9 m) viherlimamato oli edelleen vallitseva, mutta amerikansukasjalkaisia ei havaittu. Lappohjan havaintopaikalla (P19, 10 m) amerikansukasjalkaisia oli taas runsaasti. Syvemmällä (P19, 16 m) lajisto oli samankaltainen, mutta yksilömäärä putosi 184 yksilöstä 71 yksilöön. Amerikansukasjalkaisissa ei esiintynyt pienikokoisia yksilöitä, joten todennäköisesti se ei kyennyt lisääntymään tällä alueella. Sedimentti ei ollut merkkejä hapen puutteesta. Se oli kaikilla Tammisaaren merialueen havaintopaikoilla hajutonta ja väri vaihteli ruskeasta harmaaseen. Ovako Koverharin edusta on ollut intensiiviseurannassa. Tämän alueen havaintopaikat sijaitsevat hiekka-savi-detritus-pohjalla. Purkuputkea lähimpänä sijaitsevan havaintopaikan (P17, 15 m) avulla seurataan alueen pohjan tilaa vuosittain. Pohjaeläimistössä ei ollut tapahtunut vuosina suuria muutoksia. Vuonna 2010 lajidiversiteetti oli alhaisin, paikalla tavattiin vain viisi pohjaeläinryhmää. Vuonna 2011 eliöstö oli tarkkailuvuosista monipuolisin, taksonien lukumäärä oli 12 ja lajistossa esiintyi harvakseltaan useita elinympäristönvaatimuksiltaan vaateliasta lajia. Vuosina 2011 ja 2012 liejusimpukka oli vallitseva pohjaeläinlaji, mutta sen lukumäärä väheni vuodesta 2010 vuoteen Vuonna 2013 liejusimpukoita esiintyy 14 kpl ja amerikansukasjalkaiset selvästi vallitsivat pohjalla, niitä havaittiin 192 yksilöä. Muiden pohjaeläinryhmien lukumäärät olivat suhteellisen alhaisia. Koverharin edustalla 15 metrin A4, B8 ja D7 havaintopaikoilla lajisto oli samankaltainen. Lajisto koostui pääosin yleisistä pohjaeläinlajeista ja harvakseltaan tavattiin elinympäristön suhteen näitä vaateliaampia lajeja kuten viherlimamatoa, makkaramatoa ja kilkkiä. Storfjärdenin (P16, 34 m) syvänteen pohjan tila on heikentynyt selvästi vuodesta 1986 vuoteen 2013 (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2014). Syvänteen pohjan läheisessä happipitoisuudessa on havaittavissa selvä laskeva trendi. Happipitoisuus on ollut pohjan lähellä alimmillaan 4,9 mg O₂/l. Vuonna 2013 havaintopaikan pohjaeläimissä vallitsi amerikansukasjalkainen, joita oli 147 yksilöä. Kohtalaisen runsaasti tavattiin myös liejusimpukkaa, 51 yksilöä. Harvakseltaan esiintyi myös valkokatkaa, joka viittaa pohjan vielä olevan hapekas. Amerikansukasjalkaisen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti valkokatkan esiintymiseen (Kotta ym. 2003). Sen on todettu menestyvän ravintokilpailussa valkokatkaa paremmin. Tämän vuoksi amerikansukasjalkaisen runsas esiintyminen saattaa selittää valkokatkan vähäisen lukumäärän. Edelliseen laajaan tarkkailuvuoteen 2009 verrattuna havaintopaikalla pohjaeläinlajisto oli samankaltainen, mutta amerikansukasjalkaisen lukumäärä oli moninkertainen vuoteen 2013 verrattuna. Amerikansukasjalkaisia esiintyi 766 yksilöä, lisäksi tavattiin Bylgides sarsi -monisukamatoa, jota ei esiintynyt vuoden 2013 näytteissä. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikkojen pohjaeläinten yksilömäärät ja biomassat on esitetty liitteessä BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Tutkimusalueen vuoden 2013 pohjaeläintuloksille laskettiin Brackish water benthic -indeksin arvot (Vuori ym. 2009). BBI-indeksi on kehitetty ekologisen tilaluokituksen apuvälineeksi. Ekologista tilaluokitusta tehdessä pohjaeläinaineistoa tarkastellaan vesistömuodostumittain usean vuoden keskiarvona. Sen vuoksi yhden havaintopaikan yhteen havaintokertaan perustuvaa indeksitulosta voidaan pitää vain suuntaa antavana. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikkojen saamat BBI-arvot on esitetty liitteessä 7. Pohjanpitäjänlahden sisäosien alle 10 metriä syvien havaintopaikkojen P7 ja P9 tila oli BBI indeksin mukaan välttävä. Yli 10 metriä syvän P8 havaintopaikan tila oli tyydyttävä. Indeksi arvioi havaintopaikan P8 tilan todellista paremmaksi. Lajisto oli hyvin köyhää ja sedimentissä oli merkkejä heikosta happitilanteesta. Sällvikin syvänteen tila oli 10 metrin syvyydellä indeksin mukaan arvioituna hyvä, 20 metrin syvyydellä tyydyttävä ja 30 metrin sekä 40 metrin syvyydessä huono. Pohjaeläimistö oli jo 20 metrin syvyydellä köyhää, kuitenkin hapekkaan pohjan indikaattorilajia valkokatkaa tavattiin yksi yksilö. Kolmen ja neljäkymmenen metrin syvyydessä tavattiin lähes ainoastaan amerikansukasjalkaista. Björknäsin edustalla (P11 IDO Oy) ja Stadfjärdenin (P12) pohjan tila oli indeksin mukaan erinomainen. Näillä havaintopaikalla tavattiinkin useita kuormitukselle herkkiä lajeja. Tammisaaren merialueen matalien havaintopaikkojen P12b ja P12c tila oli indeksin perusteella välttävä. Näillä havaintopaikoilla pohjaeläimistö olikin yksipuolista ja orgaanista kuormitusta ilmentävää. Tammisaaren merialueen P14, P18, P19 ja FNsteel Koverharin edustan A4, 17, B8, D7 ja E10 havaintopaikkojen pohjan tila oli indeksi mukaan hyvä tai erinomainen. Näillä havaintopaikoilla veden vaihtuvuus on selvästi Pohjanpitäjänlahden sisäosia parempi, jolla on vaikutusta pohjan tilaan. Pohjanpitäjänlahdessa Raaseporin kohdalla sijaitseva kynnys rajoittaa veden vaihtumista Pohjanpitäjänlahden sisäosissa. Storfjärdenin syvänteen (P16) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

46 tila oli indeksin mukaan tyydyttävä. Storfjärdenin tilassa on ollut havaittavissa selvä heikkeneminen vuodesta 1986 vuoteen Pohjaeläinlajisto oli vuonna 2013 yksipuolinen ja pääasiassa kuormitusta ilmentävä, mutta pohja oli sen perusteella kuitenkin vielä hapekas. Vesien tilan ekologisen luokituksen mukaan Pohjanpitäjänlahden ja Dragsvikin ekologinen tila on välttävä sekä Hankoniemen vesistöalueen tila on tyydyttävä. Vuoden 2013 perusteella pohjan tila oli osalla havaintopaikoista parempi. Vuosien välillä on kuitenkin eroja ja vuoden 2013 vähäiseen aineistoon perustuvaa arviota voidaan pitää vain suuntaa antavana. Kokonaisuutena varsinkin Pohjanpitäjänlahden sisäosat ilmentävät varsin kuormittunutta pohjaa Yhteenveto ja arvio pistekuormituksen vaikutuksista pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan Mustionjoen hidasvirtaamaiset suvantoalueet vaikuttavat olevan kohtalaisen karuja elinympäristöjä. Niissä viihtyvät lievästi karua eli kohtalaisen hyvää pohjan tilaa ilmentävät lajit. Ainoastaan Päsarträsketin havaintopaikalla Msu2 pohjan tila oli rehevämpää kuin muilla suvantoalueilla. Nopeammin virtaavilla koskialueilla lajisto näytti olleen vuonna 2013 selvästi köyhempi kuin edellisenä tarkkailuvuotena Myös hyönteisindeksit viittasivat heikompaan pohjan tilaan. Köyhtyneeseen pohjaeläimistöön on vaikuttanut ilmeisesti laajaa näytteenottovuotta edeltävän vuoden 2012 poikkeuksellisen pitkäkestoiset sateet ja viileähköt säät, jotka heikensivät lisääntymistulosta erityisesti hyönteislajeilla vielä vuonna Köyhtyneessä lajistossa esiintyi kuitenkin muutamia herkkiä pohjaeläintaksoneita, kuten Paralepthophlebia spp. suhteellisen runsaana sekä Fiskarsinjoessa ja Mustionjoessa Åminneforsin koskialueella. Merkille pantavaa on myös, että uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettävää lajia (NT) virtaludetta (Aphelocheirus aestivalis) tavattiin harvalukuisena Åminneforsin voimalaitoksen alapuoliselta koskelta. Rauhoitettua vuollejokisimpukkaa (Unio crassus) tavattiin kahdella Mustionjoen suvantoalueella. Mustionjoen pistekuormitus on hyvin vähäistä. Jokea kuormittaa ainoastaan Mustionjoen yläosassa sijaitseva Mustion taajaman puhdistamo, jonka kuormitus ei ollut erottavissa Mustionjokeen kohdistuvasta hajakuormituksesta. Mustionjokea huomattavasti pienempään Fiskarsinjokeen ei tiettävästi kohdistu pistemäistä kuormitusta. Fiskarsinjokeen elokuun alussa 2013 joutunut öljy on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran köyhdyttänyt Fiskarsinjoen pohjaeläimistöä vielä syksyllä Pohjanpitäjänlahdella oli havaittavissa pohjan tilan heikkeneminen vuodesta 2010 vuoteen 2012 intensiivisesti seurattujen pohjaeläinhavaintopaikkojen perusteella. Sekä Sällvikin että Stadfjärdenin syvänteessä pohjaeläinryhmien taksonimäärä ja yksilötiheydet laskivat vuodesta 2010 vuoteen Vuonna 2013 tilanne näyttää hieman korjaantuneen ja taksoni sekä yksilömäärä kasvaneen. Talvella mereltä ei tullut Pohjanpitäjänlahteen tavanomaista suolapulssia, joka osaltaan selittää pohjan heikkoa tilaa. Pohjanpitäjänlahdessa sijaitsee Tammisaaren kohdalla kynnys, joka estää veden tehokkaan vaihtumisen. Vesi vaihtuu kunnolla ainoastaan kun joen kautta tulevan makean veden määrä on vähäinen ja suolainen vesi pääsee virtaamaan kynnyksen yli Pohjanpitäjänlahden sisäosiin. Suolainen vesi painuu makeaa vettä raskaampana pohjalle ja ollessaan riittävän raskasta syrjäyttää syvänteiden vanhan veden. Talvella Pohjanpitäjänlahti sai tavanomaisen suolapulssin ja maaliskuun näytteenottokerralla Sällvikin syvänne oli hapettunut. Pohjaeläimistö oli jo lähtenyt hitaasti elpymään lokakuuhun 2013 mennessä. Pistekuormittajien määrässä tapahtui useita muutoksia vuosien aikana (Holmberg ja Valtonen 2013). Tvärminnen jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa loppuvuodesta Lisäksi Lappohjan jäteveden puhdistamon toiminta on vähentynyt. Molempien edellä mainittujen puhdistamojen jätevedet johdetaan nykyään Hankoon. FNsteel Koverharin toiminta loppui myös kokonaan yhtiön ajauduttua konkurssiin kesän 2012 alkupuolella. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen pehmeät sedimenttipohjat ovat kuormittuneita. Erityisesti Pohjapitäjänlahden sisäosa on kuormitukselle hyvin herkkä heikon veden vaihtuvuuden vuoksi. Mustionjoen kautta ja valuma-alueelta suoraan tulee Pohjanpitäjänlahteen runsaasti ravinnekuormitusta ja happitilanteen heiketessä myös sedimentistä alkaa vapautua ravinteita. Pohjanpitäjänlahden sisäosan suulle purkaa jätevetensä Karjaa-Pohjan puhdistamo. Karjaa-Pohjan puhdistamon kuormitusta ei ollut kuitenkaan erotettavissa Pohjanpitäjänlahden sisäosan yleisesti heikosta pohjan tilasta. Tammisaaren lähivesillä Björknäsin edustalla (P11 IDO Oy) ja Stadfjärdenin (P12) pohjan tila oli kohtalaisen hyvä. Näillä havaintopaikalla tavattiinkin useita kuormitukselle herkkiä lajeja. Skeppsholmenin jätevesien purkupaikka sijaitseen Båssafjärdenin itäosassa. Båssafjärdenin (12b) ja Draksvikfjärdenin (12c) tila oli heikko. Molemmat ilmentävät selvästi kuormittunutta pohjaa. Veden vaihtuvuus on tällä alueella heikko. 44 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

47 Pohjanpitäjänlahden alaosassa lajisto on jo Pohjanpitäjänlahden sisäosia mereisempää joka kertoo paremmasta veden vaihtuvuudesta ja yhteydestä Tammisaaren merialueeseen. Tammisaaren merialueella (P14, P18 ja P19) pohjan tila oli suhteellisen hyvä. Havaintopaikka P19 sijaitsee lähimpänä Lappohjan puhdistamon jätevesien purkualuetta. Koverharin edustalla lajisto koostui pääosin yleisistä pohjaeläinlajeista ja harvakseltaan tavattiin elinympäristön suhteen vaateliaampia lajeja kuten viherlimamatoa, makkaramatoa ja kilkkiä. Storfjärdenin (P16) pohjaeläinlajisto oli yksipuolinen ja pääasiassa kuormitusta ilmentävä. Lisäksi tavattiin harvakseltaan hapekkaan pohjan indikaattorilajia valkokatkaa. Koska alueen pistekuormitustilanteessa on tapahtunut suuria muutoksia, pohjaeläntutkimuksen laajuutta tullaan tarkastelemaan perusteellisesti meneillään olevan tarkkailuohjelmapäivityksen yhteydessä. Ainakin FNsteelin alueen melko laaja pohjaeläintutkimus tulee loppumaan teollisuustoiminnan loppumisen seurauksena. Myös jokipisteiden määrää olisi perusteltua vähentää hyvin vähäisen pistekuormituksen johdosta. 12 Yhteenveto tarkkailualueen tilasta ja arvio jätevedenkuormituksen vaikutuksista vuosina Vuoden 2013 tarkkailu käsitti joka vuosi suoritettavien fysikaalis-kemiallisten tutkimusten lisäksi myös neljän vuoden välein suoritettavat laajat biologiset tutkimukset. Vuoden 2013 laajaan tutkimukseen kuuluivat vesikasvillisuus, pohjaeläimistö sekä pohjasedimenttien haitta-aineet kuten raskasmetallit. Pistemäisesti johdetusta jätevesikuormituksesta voidaan todeta, että pääosan tutkimusalueen jätevesikuormituksesta muodostavat kaksi suurinta keskusjätevedenpuhdistamoa. Ne ovat Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistamo sekä Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamo, jonka puhdistetut jätevedet alettiin johtaa Pohjanpitäjänlahden perukkaan alkukesällä Samalla poistuivat Karjaa-Pinjaisten sekä Gumnäsin puhdistamot käytöstä ja puhdistettujen jätevesien johtaminen Mustionjokeen loppui Mustion taajaman pientä puhdistamoa lukuun ottamatta. Tammisaaren Skeppsholmenin laitoksen kuormitus on useiden parannustoimenpiteiden myötä vähentynyt edelleen ja laitos on pitkään toiminut hyvin. Uuden Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamon myötä alueen kokonaiskuormitus on vähentynyt merkittävästi. Tämä myönteinen kehitys näkyi niin happea kuluttavien aineiden kuin fosforinkin osalta, mutta erityisen suuri on kuormituksen väheneminen ollut typen osalta. Tämä on erittäin positiivista Pohjanpitäjänlahtea sekä ulkopuolista merialuetta ajatellen. Alueella toimii nykyään kaksi erinomaisesti toimivaa jätevedenpuhdistamoa, Tammisaaren Skeppsholmen sekä Karjaa-Pohjan uusi jätevedenpuhdistamo. Myös muualla tarkkailualueella on tapahtunut muutoksia pistekuormituksessa. Tvärminnen eläintieteellisen aseman puhdistamon toiminta päättyi marraskuussa 2011 ja Lappohjan puhdistamon toiminta päättyi vuoden 2012 lopulla. Näiden puhdistamoiden viemäröintialueiden jätevedet johdetaan nykyisin Hangon kaupungin Suursuon puhdistamolla käsiteltäväksi. FNsteelin kuormitus taas loppui alkukesällä 2012, kun laitoksen toiminta päättyi konkurssin seurauksena. Mustionjoen pistekuormitukseen tapahtui suuri muutos kun puhdistettujen jätevesien johtaminen Mustionjokeen loppui vuonna Uuden Karjaa-pohjan jätevedenpuhdistamon myötä tilanne Mustionjoen alajuoksulla parani selvästi. Erityisen selvästi kuormituksen loppuminen näkyi joen parantuneena hygieenisenä laatuna joen alajuoksulla. Myös veden ammoniumtyppipitoisuudet laskivat tarkastelujakson lopussa. Mineraaliöljypäästöjen osalta on havaittavissa selvää vähenemistä. Lähinnä teollisuudesta peräisin olleet öljypäästöt ovat myös vähentyneet selvästi ja öljyä esiintyy nykyään jokivedessä hyvin harvoin. Pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudetkin ovat yleisesti ottaen pienentyneet hieman. Mustionjoen veden laadun kannalta pistekuormituksella oli vuoteen 2007 ollut selvä veden laatua heikentävä vaikutus, vaikka suurin osa joen kuljettamasta kuormituksesta on peräisin ympäröiviltä maa-alueilta tulevasta hajakuormituksesta. Ottaen huomioon alapuolisen Pohjanpitäjänlahden ajoittain heikon happitilanteen, kuormituksen väheneminen kaikilla tasoilla on hyvinkin tärkeää. Fiskarsinjokea tutkitaan vain yhdellä tutkimuspisteellä joen alajuoksulla ja sen perusteella veden laatu on parantunut hieman 1980-luvun jälkeen, kun Fiskarsin taajaman jätevesikuormitus loppui. Kuormitus on tänä päivänä lähinnä hajakuormitusta ympäröiviltä mailta sekä haja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta. Selvimmin kuormitusvaikutukset näkyvät aikoina, jolloin joen virtaama on pieni. Veden hygieeninen laatu on ajoittain ollut erittäinkin heikko. Viime vuosina on kuitenkin ollut havaittavissa alenevia bakteerimääriä joen alajuoksulla. Kuormitusta vastaanottavan Pohjanpitäjänlahden kannalta on muistettava, että Fiskarsinjoen virtaama on vain noin 1/20 Mustionjoen virtaamasta. Joki on pitkään ollut mm. metalliteollisuuden kuormittama ja tämä näkyy edelleen selvästi Borgbyträsketin pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuuksissa. Pitoisuudet olivat koko tutkimusalueen korkeimmat. Pitoisuudet ovat kuitenkin viime vuosina laskeneet hieman. Pohjanpitäjänlahti on 1990-luvun alusta lähtien ollut erityisen kiinnostuksen kohteena sen syvänteessä esiintyvien poikkeuksellisen alhaisten happipitoisuuksien johdosta. Tilanne oli erittäin huolestuttava 1990-luvun Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

48 alussa, jolloin syväveden happitilanne oli kriittinen. Myös talvella tilanne oli hyvin poikkeuksellinen, kun ulkomereltä hapekasta ja suolaista merivettä tuova pulssi jäi väliin kokonaan. Edellä mainituista syistä johtuen Pohjanpitäjänlahden heikon happitilanteen jakso venyi yli vuoden pituiseksi, koska uutta vettä tuli vasta vuoden 2013 lopussa. Pohjanpitäjänlahden heikot happiolot näkyvät myös mm. voimakkaasti köyhtyneenä pohjaeläimistönä. Lahden syvimmässä osassa pysyvää pohja-eläimistöä ei esiinny lainkaan. Koko lahden tilannetta tarkastelemalla voidaan todeta, että sen rehevin osa on lahden perukka. Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamon myötä puhdistettujen jätevesien purkupaikka siirtyi joesta Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Tästä huolimatta näyttää siltä, että kuormitusvaikutukset suoraan lahden perukan veden laatuun ovat vähentyneet hieman aivan viime vuosina. Alue on edelleen varsin rehevä ja tätä käsitystä tukevat sekä vesikasvillisuus- että pohjaeläimistötutkimukset. Jokilaaksojen jo vuosisatoja jatkuneen teollisuustoiminnan vaikutukset aiheuttavat sen, että pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet ovat edelleen hieman normaalia korkeammat. Lahden keskiosa on suhteellisen puhdas, eikä kuormitusta osoittavia biologisia muutoksia voida osoittaa. Tämä koskee kuitenkin lähinnä lahden matalia rantavesiä. Syvemmällä vuosittain esiintyvä heikko happitilanne on selvä osoitus lahteen kohdistuvasta liian suuresta kuormituksesta. Tämä on myös johtanut siihen, että lahden pohjaeläimistö on hyvin köyhtynyt tai puuttuu kokonaan 10 m alapuolella. Pohjanpitäjänlahden eteläosassa veden laatu on aika hyvä ja pohjaeläimistökin varsin monipuolista, mutta lahden kaakkoiskulmassa vesikasvillisuus osoitti edelleen selviä rehevöitymisen merkkejä. Tammisaaren lähivedet poikkeavat täysin muusta tutkimusalueesta. Stadsfjärdeniä lukuun ottamatta alue on hyvin rehevä. Stadsfjärdenin alueen tilaan vaikuttavat pääasiassa Pohjanpitäjänlahden eteläosan sekä ulkopuolisen saaristoalueen vedet. Lisäksi Båssafjärdenin suunnalta virtaava vesi vaikuttaa Stadsfjärdenin veden laatuun ajoittain. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan Båssafjärdenin vesistöalueelle. Jätevedenpuhdistamon puhdistusteho on viime vuosina ollut erittäin hyvä ja sen myötä vesistökuormitus on pienentynyt. Purkualueena toimiva vesistöalue on matala ja rehevä. Rehevyyttä kuvastaa sekä alueella vuosittain tehdyt klorofylli-a-tutkimukset, että neljän vuoden välein tehdyt vesikasvillisuus- ja pohjaeläintutkimukset. Rehevöitymistä indikoivia lajeja on runsaasti. Skeppsholmenin pienentynyt kuormitus näkyy jossain määrin veden laadussa. Selvimmin puhdistustehon nousu näkyy veden hygieenisessä laadussa. Ulosteperäisten indikaattoribakteerien määrät ovat 1990-luvulta laskeneet selvästi vaikka aivan viime vuosina taas oli havaittavissa hieman kohonneita bakteerimääriä. Ammoniumtyppipitoisuuksissa on Båssafjärdenin alueella havaittavissa hieman kohonneita pitoisuuksia etenkin talvisin. Kokonaistypen ja -fosforin osalta ei ole havaittavissa selkeätä muutosta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Båssafjärden on melko toimiva purkualue korkeatasoisesti puhdistetuille jätevesille. Alueen itsepuhdistuskyky on runsaan vesikasvillisuuden ansiosta melko hyvä. Jätevesikuormituksen osuus alueen kokonaiskuormituksesta on melko pieni ja se on pienentynyt jätevedenpuhdistamon tehostamisen myötä. Pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet, jotka olivat selvästi korkeampia kuin esim. Stadsfjärdenin alueella, ovat osoituksena Båssafjärdeniin pitkään kohdistuneesta jätevesikuormituksesta. Dragsviksfjärden on osa-alueista rehevin. Veden klorofyllipitoisuudet pysyvät läpi kesän hyvin korkeina. Pohjaan kiinnittyneen kasvillisuuden perusteella alue on rehevä ja pohjaeläimistö koostuu lähinnä rehevöitymistä hyvin kestävistä lajeista. Alueen rehevyystaso on klorofylli-a-mittausten perusteella kuitenkin laskenut hivenen aivan viime vuosina. Tammisaaresta ulospäin kohti Tvärminnen saaristoa veden yleinen rehevyys laskee selvästi. Källvikenin havaintopisteellä tilanne on selvästi parempi kuin Tammisaaren lähialueella ja tilanne on pysynyt samanlaisena jo pitkään. Pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet laskevat myös selvästi ulospäin mentäessä. Tenala- Marinan pienvenesataman ympäristövaikutuksia on hankala erottaa alueen muusta hajakuormituksesta, mutta vaikuttaa siltä, että satamatoiminnan vaikutukset ovat olleet vähäiset. Mm. pohjaan kertyneiden aineiden pitoisuudet olivat alhaiset. Ainoastaan vedestä joskus mitatut kohonneet mineraaliöljypitoisuudet osoittavat pienvenesataman toiminnan vaikutuksia. Koko tutkimusalueen alhaisimmat klorofylliarvot mitattiin Tvärminne-Storfjärdenin havaintopisteellä. Vesikasvillisuustutkimuksenkin perusteella rehevöityminen on hieman vähentynyt tarkkailualueen uloimmissa osissa. FNsteel Koverharin edustalla on sekä pohjaeläimistöä, että sedimentin raskasmetallipitoisuuksia seurattu pitkään ja tulosten valossa vaikuttaa ilmeiseltä, että kuormitusvaikutukset ovat vähitellen lieventyneet. Voimakkaammin tehtaan kuormitus näkyy tehtaan kaakkoispuolella tehdasta lähimpänä olevalla pisteellä. Pohjaeläimistö on kuitenkin vähitellen toipumassa. Pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet ovat edelleen selvästi korkeampia kuin kauempana tehtaasta, mutta kuormituksen väheneminen alkaa vähitellen näkyä pohjasedimentin pintakerroksen puhdistumisena. Syvemmällä sedimentissä raskasmetallipitoisuudet ovat edelleen kohonneita. FNsteelin toiminta päättyi alkukesällä 2012, joten alueen toipuminen jatkunee. 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

49 Kokonaisuutena voidaan todeta, että koko tutkimusalueen suurin ongelma tänä päivänä on edelleen rehevöityminen, jonka syy on yksinkertaisesti liian suuri ravinnekuormitus. Tämä näkyy vesistössä runsastuneena kasvillisuutena, runsaan planktonkasvillisuuden vuoksi sameampana vetenä sekä pahimmassa tapauksessa hapenpuutteena vesistön syvimmissä osissa. Tarkastelemalla pistekuormituksessa tapahtuneita muutoksia pidemmältä ajanjaksolta voidaan todeta, että pistekuormitus väheni selvästi Karjaa-Pohjan uuden jätevedenpuhdistamon myötä. Mustionjoen kautta tulevat suuret ravinnemäärät, jotka ovat peräisin mm. maatalouden hajakuormituksesta, on kuitenkin edelleen suuri ongelma. Pohjanpitäjänlahti toimii suurena sedimentaatioaltaana ja lahteen kohdistuva liian suuri kuormitus näkyy lahden toistuvana happiongelmana. Pohjanpitäjänlahti ei sinällään ole erityisen rehevä, joten syy toistuviin happiongelmiin on etsittävä lahden ulkopuolelta. Mustionjoen kautta tuleva kuormitus on luonnollisesti avainasemassa, mutta myös Tammisaaren lähivesien tilanne heijastuu Pohjanpitäjänlahden tilaan. Pohjanpitäjänlahdessa fosfori on pääsääntöisesti se kasvinravinne, joka rajoittaa leväkasvua, mutta Tammisaaren ulkosaaristossa minimiravinne on typpi, joten olisi tarpeen saada myös typpikuormitusta vähennettyä. Nykytilanteessa ylimääräinen typpi virtaa Pohjanpitäjänlahden kautta saaristoon ja vaikka se ei lisääkään leväkasvua Pohjanpitäjänlahdella, niin saavuttuaan ulkosaaristoon se toimii leväkasvua edistävänä ravinteena voimistaen vesialueen rehevöitymistä. Myönteisenä ilmiönä koko tutkimusalueella on pidettävä mineraaliöljykuormituksen vähenemistä. Vedestä mitatut pitoisuudet ovat selvästi vähentyneet ja nyt tämä on alkanut näkyä myös pohjasedimenttien öljypitoisuuksissa. Lievä myönteinen kehitys on myös havaittavissa eräiden raskasmetallien osalta. Parannus johtuu sekä tehdyistä ympäristönsuojelutoimenpiteistä että joissain tapauksissa myös teollisuustoiminnan loppumisesta. Pistekuormittajien määrässä on viime vuosina tapahtunut useita muutoksia, kun Tvärminnen eläintieteellisen aseman oma pieni jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa loppuvuodesta Aseman jätevedet johdetaan nykyään Hankoon puhdistettavaksi. Myös Lappohjan jätevedenpuhdistamon toiminta väheni kun Lappohjan taajaman jätevedet alettiin johtaa Hankoon. Lisäksi FNsteel, Koverhar ajautui konkurssiin, jonka seurauksena tehtaan kuormitus loppui lähes kokonaan alkukesästä Yllä mainituista syistä tarkkailuohjelmaa tulee muuttaa niin että se paremmin vastaa nykyistä kuormitustilannetta. Tarkkailuohjelman päivitystyö on meneillään ja siinä huomioidaan muuttunutta tarkkailuvelvoitetilannetta. 13 Sammanfattning Vattendragskontrollen år 2013 omfattade utöver de årliga vattenkvalitetsmätningarna även de vart fjärde år återkommande mera utförliga biologiska undersökningarna. I de omfattande undersökningarna ingår undersökningar av vattenvegetation, bottenfauna samt analys av förekomsten av tungmetaller och mineraloljor i bottensedimenten. Om den punktbelastningen kan man konstatera, att huvuddelen av den kommer från områdets två största avloppsvattenreningsverk. Dessa är Skeppsholmens reningsverk i Ekenäs samt Karis-Pojo reningsverk, vars renade avloppsvatten började ledas till Pojovikens innersta del i början av sommaren Samtidigt upphörde punktbelastningen från Karis-Billnäs reningsverk och Gumnäs reningsverk. Den enda punktbelastaren av Svartån är efter det Svartå samhällets lilla reningsverk. Belastningen från Skeppsholmens reningsverk har minskat ytterligare till följd av en del förbättringsåtgärder i reningsverket och reningsverket har länge fungerat utmärkt. Till följd av i bruk tagandet av det nya Karis-Pojo reningsverket har totalbelastningen minskat betydligt. Den positiva utvecklingen märks beträffande såväl fosforbelastningen som belastningen av syreförbrukande ämnen, men i all synnerhet då det gäller kvävebelastningen. Detta är synnerligen positivt med tanke på Pojoviken och det utanför liggande havsområdet. I området verkar nu två utmärkt fungerande reningsverk, Ekenäs Skeppsholmen och Karis-Pojo nya reningsverk. Även på annat håll inom kontrollområdet har det skett förändringar i punktbelastningen. Reningsverket vid Tvärminne zoologiska station stängdes i november 2011 och Lappvik reningsverk i slutet av år Vattnen från dessa områden leds numera till Hangö stads Stormossens reningsverk. Till följd av FNsteels konkurs upphörde belastningen därifrån på försommaren I Svartån skedde en stor förändring, då avledande av avloppsvatten upphörde år Efter det, att det nya reningsverket togs i bruk, kan en klar förbättring märkas. Speciellt tydlig är förbättringen av vattnets hygieniska kvalitet i åns nedre lopp. Även vattnets ammoniumkvävehalt har minskat under granskningsperiodens sista år. En klar förbättring kan även skönjas beträffande utsläppen av mineraloljor. Dessa, som huvudsakli- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

50 gen härstammade från industrin har minskat klart jämfört med situationen ännu i början av 1990-talet. Även tungmetallhalterna i bottensedimenten verkar, att ha minskat i någon mån. Med tanke på vattenkvaliteten i Svartån hade punktbelastningen fram till år 2007 en klar betydelse, trots att största delen av de närsalter, som ån transportera, härstammar från den diffusa belastningen från de omkring liggande markerna. Med tanke på den mottagande Pojovikens tidvis dåliga syresituation är en minskning av all slags belastning av nöden. Fiskarsån undersöks endast vid en provpunkt i åns nedre del. Utgående från resultaten har vattenkvaliteten förbättrats något sedan 1980-talet, efter det, att punktbelastningen från Fiskars samhälle upphörde. Belastningen idag utgörs främst av diffus belastning från de omkring liggande markerna samt glesbebyggelsen. Tydligast märks belastningen under tider då vattenflödet är litet. Vattnets hygieniska kvalitet har tidvis varit mycket dålig, men läget ha varit något bättre under de senaste åren. Med tanke på den mottagande Pojoviken bör man dock komma ihåg, att vattenflödet i Fiskarsån endast är ungefär 1/20 av flödet i Svartån. Ån har under en lång tid belastats av områdets metallindustri och detta ses ännu klart i tungmetallhalterna i Borgbyträskets bottensediment. Halterna var de klart högsta i hela undersökningsområdet. Halterna har emellertid sjunkit något under de senaste åren. Pojoviken har varit föremål för ett speciellt intresse under de senaste åren, som en följd av de syreproblem, som förekommit i vikens djupare delar. Läget var mycket bekymmersamt i början av 1990-talet då syreläget var kritiskt. Även under vintern var situationen mycket exceptionell, då det inflöde med friskt och syrerikt vatten från området utanför viken uteblev helt. Till följd av det varade perioden med mycket dåliga syreförhållanden i över ett år, eftersom nytt vatten kom först i slutet av år De dåliga syreförhållandena märks bl.a. som en utarmad bottenfauna. I vikens djupaste delar förekom inga bottendjur över huvud taget. Då man betraktar hela Pojoviken kan man konstatera, att det frodigaste området är viken innersta del. I och med att Karis-Pojo reningsverk togs i bruk flyttade utsläppsplatsen från Svartån till vikens innersta del. Trots det verkar det som om de direkta belastningseffekterna på vattnets kvalitet har minskat i området. Området är emellertid fortfarande rätt frodigt, vilket även stöds av resultaten från såväl bottendjur- som vattenvegetationsundersökningarna. Den industriella verksamhet, som fortgått i ådalarna i flera hundra år, har dessutom satt sina spår i form av något förhöjda tungmetallhalter i bottensedimenten. Pojovikens mellersta del är förhållandevis ren och några biologiska förändringar, som skulle indikera belastning, kunde inte skönjas. Detta gäller huvudsakligen vikens grunda strandnära vatten. I de djupare vattenskikten är de årligen återkommande syreproblemen ett klart tecken på, att belastningen på viken överstiger dess toleransgräns. Detta har lett till att vikens bottenfauna är mycket utarmad eller saknas helt på större djup än 10 m. I vikens södra del är vattenkvaliteten rätt god och även bottenfaunan rätt mångsidig, men i vikens sydöstra hörn uppvisade vattenvegetationen fortfarande klara tecken på övergödning. Området intill Ekenäs avviker fullständigt från det övriga området. Med undantag av Stadsfjärden är området mycket frodigt. Tillståndet i Stadsfjärden påverkas i huvudsak av läget i södra delen av Pojoviken samt i skärgårdsområdet utanför Ekenäs. Dessutom påverkar vattnen, som strömmar ut från Båssafjärden, tidvis läget i Stadsfjärden. Det renade avloppsvattnet från Skeppsholmens reningsverk leds ut i Båssafjärden. Reningsverkets effekt har fortsättningsvis förbättrats under de senaste åren och den direkta belastningen på vattendraget har ytterligare minskat något. Det mottagande vattendraget, Båssafjärden, är mycket frodigt och det ses som mycket höga klorofyll-a halter i vattnet, men även som förändringar i såväl bottenfaunans som vattenvegetationens artsammansättning. Det förekommer rikligt med övergödningsindikerande arter i området. Den förbättrade vattenreningen vid Skeppsholmen kan i någon mån skönjas, som en viss förbättring i vattenkvaliteten. Bäst syns den förbättrade reningen i vattnets hygieniska kvalitet. Mängderna fekala indikatorbakterier har sjunkit klart sedan 1990-talet trots att man under de senaste åren tidvis påträffat en aning förhöjda bakteriemängder. Då det gäller vattnets ammoniumkvävehalt har man kunnat en svag förhöjning av halterna under de senaste åren vintertid. Då det gäller totalnärsaltshalterna kan man inte se någon klar förändring. Allmänt taget kan man konstatera att Båssafjärden är en rätt fungerande recipient för högklassigt renade avloppsvatten. Områdets självreningsförmåga är rätt god till följd av den rikliga vegetationen. Avloppsvattenbelastningens andel av den totala belastningen har minskat i takt med att reningseffekten stigit. En indikation på att Båssafjärden under en lång tid belastats med avloppsvattenutsläpp är bottensedimentets tungmetallhalter, vilka var klart högre än motsvarande halter i Stadsfjärden. Dragsviksfjärden är hela undersökningsområdets frodigaste delområde. Vattnets klorofyll-a halter hålls på en mycket hög nivå under hela sommaren. Även den fastsittande vegetationen är riklig och bottenfaunan domineras av arter som klarar eutrofiering. Områdets övergödningsgrad har på basen av klorofyll-a mätningarna däremot sjunkit en aning under de allra senaste åren. 48 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

51 Skärgårdsområdet utanför Ekenäs uppvisar en betydligt lägre eutrofieringsnivå än vattnen intill Ekenäs. Redan vid Källviken är läget klart bättre än närmare Ekenäs och läget har redan länge varit ungefär detsamma. Bottensedimentens tungmetallhalter minskar klart i riktning utåt mot yttre skärgården. Effekterna av Tenala- Marina Ab:s verksamhet är svåra att särskilja från den övriga diffusa belastningen, men man kan anta att dess inverkan är rätt liten. T.ex. metallhalterna i bottensedimenten var låga. Endast den tidvisa förekomsten av olja i vattnet indikerar en viss inverkan från hamnverksamheten. De allra lägsta klorofyll-a halterna inom hela undersökningsområdet påträffades i Tvärminne Storfjärden. Även på basen av vattenvegetationen föreföll en viss minskning av frodigheten att ha inträffat i det yttersta havsområdet. Utanför FNsteel Koverhar har såväl bottenfaunan som bottensedimenten undersökts under en lång tid. Det förefaller uppenbart, att belastningseffekterna har avtagit så småningom. Kraftigast är belastningseffekten sydost om anläggningen vid provpunkten som ligger närmast fabriken. Bottenfaunan visar vissa tecken på återhämtning. Bottensedimentens tung-metallhalter är ännu klart högre än längre bort från fabriken, men den minskade belastningen börjar märkas genom att sedimentens ytskikt har blivit renare. Längre ner i bottensedimenten är halterna ännu förhöjda. FNsteels verksamhet upphörde på försommaren 2012, vilket torde innebära att områdets återhämtning fortgår. Allmänt kan man konstatera, att det centrala problemet inom hela området fortfarande är övergödningen, vars orsaker är en alltför stor närsaltsbelastning. Det kan ses i vattendraget, som en tilltagande vattenvegetation, en grumling av vattnet till följd av en tilltagande planktonvegetation samt i värsta fall som syrebrist i de djupare delarna av vattendraget. Genom att granska de förändringar som skett på belastningssidan, kan man konstatera, att punktbelastningen har minskat till följd av det nya Karis-Pojo reningsverketet. De stora närsaltsmängder, som kommer via Svartån och som härrör sig från bl. a. lantbrukets diffusa belastning, är emellertid fortsättningsvis ett stort problem. Pojoviken fungerar som en stor sedimenteringsbassäng, och den för stora belastning, som når viken förorsakar årligen återkommande syreproblem. Pojoviken i sig är inte speciellt frodig, vilket betyder att orsakerna till de återkommande syreproblemen skall sökas utanför den egentliga viken. Belastningen, som kommer via Svartån, är givetvis i nyckelposition, men även situationen i vattnen nära Ekenäs återspeglas i situationen i Pojoviken. I Pojoviken är fosfor i huvudsak det näringsämne, som begränsar algtillväxten, men i Ekenäs yttre skärgård är det kväve som fungerar som miniminäringsämne. Detta betyder, att även kvävebelastningen borde fås ner. I den nu rådande situationen strömmar överskottskvävet via Pojoviken ut i skärgården och trots att det inte förorsakar ökad algproduktion i Pojoviken, ökar det eutrofieringen i skärgården då det väl nått dit. En positiv trend inom hela undersökningsområdet är minskningen av mineraloljebelastningen. De uppmätta halterna i vattnet har klart minskat under de senaste åren och nu märktes detta även i bottensedimentens oljehalter. En svagt positiv trend kan även skönjas beträffande vissa tungmetaller. Dels har man gjort förbättringar för att minska utsläppen, men ställvis har även nedläggningen av industriverksamheten påverkat resultaten. Det har under de senaste åren skett en klar minskning av antalet punktbelastare. Belastningen från Tvärminne zoologiska station upphörde i november 2011 och Lappvik reningsverk stängdes i slutet av år Vattnen från dessa områden började då ledas till Hangö stads Stormossens reningsverk. Dessutom upphörde verksamheten vid FNsteel på försommaren På grund av ovannämnda orsaker bör kontrollprogrammet uppdateras så att det motsvarar den rådande belastningssituationen. Förnyandet av kontrollprogrammet är under arbete och där beaktas den nya kontrollskyldighetssituationen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

52 Kirjallisuuslähteet Fritzsche, D. 1997: Marenzelleria cf. viridis: response to salinity change and low oxygen partial pressure a summary of information from resistance experiments. Rostock. Meeresbiol. Beitr. 5: Henricson, C. & Oulasvirta, P. 2007: Pohjankurun väylän ruoppaushankkeen vaikutukset vesikasvillisuuteen. Alleco Oy, raportti 66 s. Holmberg, R. & Valtonen, M. 2010: Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. Holmberg, R. & Valtonen, M. 2013: Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien yhteistarkkailun vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu sivua. Ilmatieteen laitos Kuukausikatsaus Suomen ilmastoon. Tammi-joulukuu Karonen, M., Nylander, E., Mäntykoski, A. ja Kinnunen, T. 2009: Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalue. Ympäristöministeriö. 193 s. Kotta, J.; Olafson, E., 2003: Competition for food between the introduced polychaete Marenzelleria viridis (Verrill) and the native amphipod Monoporeia affinis Lindström in the Baltic Sea, Journal of Sea Research 50 (2003) Luther, H. 1951a: Verbereitung und Ökologie der höheren Wasserpflanzen im Brackwasser der Ekenäs Gegend in Südfinnland. I Algemeiner Teil. Acta Bot. Fennica 49: Luther, H. 1951b: Verbereitung und Ökologie der höheren Wasserpflanzen im Brackwasser der Ekenäs Gegend in Südfinnland. II Spezieller Teil. Acta Bot. Fennica 50: Maa ja Vesi Oy 1977: Karjaanjoen alajuoksun, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailu v s. Munsterhjelm, R. 1980: Undersökning av vattenvegetationen i Pojoviken, Dragsviksfjärden och Ekenäs skärgård sommaren Julkaisussa: Lönnqvist, S. & Helminen O.: Karjaanjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun vuosiyhteenveto Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusjulkaisu s. Munsterhjelm, R. 1983: Undersökning av vattenvegetationen i Pojoviken, Dragsviksfjärden och skärgården mellan Ekenäs och Tvärminne i augusti Julkaisussa: Lönnqvist, S., Helminen O & Holmberg, R.: Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun vuosiyhteenveto Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusjulkaisu s. Munsterhjelm, R. 1986: Undersökning av vattenvegetationen i Pojoviken, Dragsviksfjärden och skärgården mellan Ekenäs och Tvärminne i augusti Julkaisussa: Holmberg, R. & Helminen O.: Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun vuosiyhteenveto Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusjulkaisu s. Oiva paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2014, Storfjärdenin havaintopaikan 16 happipitoisuudet, luettu Paasivirta, L. 2001: Bioindeksi RI (River-index) tai RCI (river chironomie index) jokien hitaasti virtaaville osille. Julkaisematon. Perus J., Bonsdorff, E., Bäck S., Lax, HG., Villnäs, A., Westberg, V. 2007: Zoobenthos as indicators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. Ambio 36: Peuraniemi, M. 2014: Vart har säven förfunnit? En studie om tre sävarters långtidsförändringar i Pojoviken. Åbo Akademie, Instituten för biovetenskaper, Miljö och marinbiologi. Pro Gradu avhandling 29 s. Suomen standardisoimisliitto 1989: SFS 5076: Vesistötutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. g s. Pitkänen, H., 2004: Rannikko ja avomerialueiden tila vuosituhannen vaihteessa Suomen Itämeren suojeluohjelman taustaselvitykset. Suomen ympäristö s. Ranta, E. 2010: Pohjanpitäjänlahden, Dragsvikenin sekä Tammisaaren ja Tvärminnen välisen saariston vesikasvillisuustutkimus vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö. Tutkimusraportti 228/ s. Suonpää ja Mettinen 2012: Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset vuosilta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 81 s. Toivonen, H. 1981: Sisävesien suurkasvillisuus. Teoksessa: Meriläinen, J. (toim.): Suomen Luonto 4. Vedet. s Toivonen, H. 1984: Makrofyyttien käyttökelpoisuus vesien tilan seurannassa. Luonnon Tutkija 88: Uudenmaan ympäristökeskus, Etelä-Savon ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, kaakkois-suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen ympäristökeskus, Pohjois-Savon ympäristökeskus Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen s. 50 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

53 Vuori, K-M. ym. 2009: Pintavesien ekologinen tilaluokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 120 s. Vuori, K-M. 2008: Selvitys uhanalaisen kelstasurviaisen (Potamanthus luteus) ja harvinaisen virtaluteen (Aphelocheirus aestivalis) esiintymisestä ja huomioimisesta kymijoen koskikunnostuskohteissa. Cursor Oy. 5 s. Liitteet Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Yhteistarkkailualueen kartat Alueen pistekuormitustiedot Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot Pohjasedimenttitulokset Vuoden 2013 vesikasvillisuustutkimuksen lajitaulukot Pohjaeläintutkimuksen tulostaulukot Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

54 Liite 1. (1/4) Yhteistarkkailualueen kartat 52 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

55 Yhteistarkkailualueen kartat Liite 1. (2/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

56 Liite 1. (3/4) Yhteistarkkailualueen kartat 54 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

57 Yhteistarkkailualueen kartat Liite 1. (4/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

58 Liite 2. (1/4) Alueen pistekuormitustiedot JÄTEVESIMÄÄRÄN VUOSIKESKIARVO m3/d Dat V.2013 VUOSI Osuus % Karjaa-Pinjainen ,00 Gumnäs ,00 Karjaa-Pohja ,98 Skeppsholmen ,24 Rögrund ,00 Mustio ,16 Lappohja ,00 Tvärminne ,5 9,5 10,3 10,9 12,1 12,1 14, ,7 10,3 10 9,24 11,9 11,9 10, ,00 Åminnefors ,00 IDO ,63 Koverhar , suurinta yht ,21 Osuus % 62,5 60,8 63,0 66,9 67,0 69,9 67,2 65,7 69,2 72,4 73,1 75,0 65,0 66,5 76,4 78,2 75,9 76,7 76,6 81,5 80,8 77,9 94,6 96,2 96,21 Muut yht ,5 5484,5 4450,3 4333,9 3636,1 5295,1 4022, ,7 2840, ,2 1549,9 1699,9 2418, ,79 Osuus % 37,5 39,2 37,0 33,1 33,0 30,1 32,8 34,3 30,8 27,6 26,9 25,0 35,0 33,5 23,6 21,8 24,1 23,3 23,4 18,5 19,2 22,1 5,4 3,8 3,79 Asjv Yht ,37 Osuus % 65,1 63,2 65,6 69,4 70,0 72,5 69,7 67,9 72,0 75,1 75,9 78,3 67,4 69,3 79,5 81,3 79,3 80,3 80,8 85,8 85,1 82,1 98,0 98,4 98,37 TeollYht ,63 Osuus % 34,9 36,8 34,4 30,6 30,0 27,5 30,3 32,1 28,0 24,9 24,1 21,7 32,6 30,7 20,5 18,7 20,7 19,7 19,2 14,2 14,9 17,9 2,0 1,6 1,63 TOT SUM ,00 56 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

59 Alueen pistekuormitustiedot Liite 2. (2/4) BHK7-KUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg/d dat V.2013 VUOSI Osuus % Karjaa-Pinjainen , ,3 61,4 66,2 61,5 78, , ,00 Gumnäs ,8 7,8 9,5 7,7 9,9 7,8 7,4 11,3 9,2 8,3 8,8 5,5 7,5 4,7 6, ,00 Karjaa-Pohja , ,2 7,0 43,75 Skeppsholmen , , ,7 12,2 16,1 17,6 8 9,2 9,1 9, ,2 8,9 10 8,9 6,7 41,88 Rögrund 2,7 2,3 7,6 1,9 3,7 3,7 3 1,8 7,1 11,4 9,2 4,3 3, ,00 Mustio 1,5 1,6 2,2 2,2 2,6 1,7 2,9 1,7 2,2 1,9 2 3,4 3,1 1,6 2,7 1,7 2,4 2,6 2,6 2,1 1,9 1,9 3,8 2,3 14,38 Lappohja 5,8 1 1,0 0,83 0,95 2,1 0,75 1,4 1,2 1,6 4,5 1,1 1,1 0,55 0,78 4,2 1,5 0,8 1,9 1,1 1,5 1,4 0,74 0 0,00 Tvärminne 0,14 0,09 0,1 0,05 0,05 0,07 0,04 0,08 0,04 0,043 0,033 0,08 0,13 0,17 0,06 0,05 0,07 0,1 0,028 0,084 0,038 0, ,00 Åminnefors ,00 IDO ,00 Koverhar 1,6 1,1 0,8 1,5 0,73 1,1 1,4 2,2 0,3 0,4 0,22 0,27 0,27 0,55 0,27 0,33 0,38 0,19 0,14 0,079 0,09 0 0, suurinta yht 315,7 138,3 166,4 139,7 161,6 94,8 94,8 83,3 109,1 117,3 113,3 71,8 80,5 61,2 79,5 89,7 78, ,7 19, ,1 13,7 85,63 Osuus % 97,2 97,3 98,1 97,3 96,9 95,4 95,2 94,8 95,1 96,8 94,2 93,7 94,6 95,9 95,1 93,5 94,8 94,6 86,4 82,1 85,0 92,9 79,0 85,6 85,63 Muut yht 9,04 3,79 3,23 3,88 5,1 4,6 4,79 4,58 5,64 3,843 6,933 4,8 4,6 2,59 4,09 6,22 4,3 3,88 4,718 3,424 3,517 3,421 4,54 2,3 14,38 Osuus % 2,8 2,7 1,9 2,7 3,1 4,6 4,8 5,2 4,9 3,2 5,8 6,3 5,4 4,1 4,9 6,5 5,2 5,4 13,6 17,9 15,0 7,1 21,0 14,4 14,38 Asjv Yht ,00 Osuus % 99,5 99,2 100,0 99,4 99,1 99,3 98,9 98,4 98,1 99,8 99,7 99,7 99,7 99,6 99,3 99,7 99,6 99,5 99,5 99,3 99,7 99,8 100,0 100,0 100,00 TeollYht 1,6 1,1 0 0,8 1,5 0,73 1,1 1,4 2,2 0,3 0,4 0,2 0,3 0,3 0,6 0,3 0,3 0,4 0,2 0,1 0,1 0,1 0,0 0,0 0,00 Osuus % 0,5 0,8 0,0 0,6 0,9 0,7 1,1 1,6 1,9 0,2 0,3 0,3 0,3 0,4 0,7 0,3 0,4 0,5 0,5 0,7 0,3 0,2 0,0 0,0 0,00 TOT SUM 324,74 142,09 169,63 143,58 166,7 99,4 99,6 87,9 114,7 121,1 120,2 76,6 85,1 63,8 83,6 95,9 83,2 71,9 34,7 19,1 23,4 48,4 21,6 16,0 100,00 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

60 Liite 2. (3/4) Alueen pistekuormitustiedot FOSFORIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg/d dat V.2013 VUOSI Osuus % Karjaa-Pinjainen 4,30 3,40 2,90 1,50 1,90 1,7 2,8 1,9 2,1 2,3 1,9 1,8 2,3 1,3 1,6 2,3 1, ,00 Gumnäs 1,10 0,66 0,32 0,35 0,29 0,3 0,4 0,26 0,23 0,34 0,44 0,25 0,4 0,2 0,22 0,19 0, ,00 Karjaa-Pohja 2,1 1,3 0,72 0,96 2,6 0,82 0,78 68,12 Skeppsholmen 4,60 1,30 2,80 2,00 1,80 1,1 1,1 0,61 0,85 0,74 0,22 0,18 0,22 0,39 0,25 0,26 0,29 0,39 0,59 0,2 0,28 0,40 0,27 0,29 25,33 Rögrund 0,28 0,17 0,34 0,21 0,34 0,21 0,28 0,19 0,64 0,65 0,53 0,29 0, ,00 Mustio 0,08 0,07 0,06 0,08 0,14 0,06 0,1 0,078 0,088 0,06 0,084 0,19 0,1 0,052 0,075 0,052 0,071 0,09 0,076 0,062 0,081 0,070 0,130 0,075 6,55 Lappohja 0,37 0,08 0,08 0,06 0,07 0,14 0,088 0,16 0,1 0,19 0,28 0,12 0,13 0,04 0,074 0,29 0,16 0,13 0,17 0,22 0,19 0,13 0,14 0 0,00 Tvärminne 0,02 0,01 0,00 0,01 0,01 0,012 0,0024 0,0023 0,007 0,005 0,012 0,018 0,006 0,003 0,002 0,002 0,007 0,07 0, ,0027 0,0075 0, ,00 Åminnefors ,00 IDO ,00 Koverhar 0,37 0,23 0,20 0,23 0,30 0,25 0,27 0,75 0,32 0,17 0,16 0,19 0,19 0,18 0,21 0,19 0,055 0,055 0,022 0,014 0,011 0,02 0 0, suurinta yht 10,28 5,53 6,36 4,06 4,33 3,31 4,58 2,96 3,82 4,03 3,09 2,52 3,37 1,89 2,07 2,75 2,44 2,49 1,89 0,92 1,24 3 1,09 1,07 93,45 Osuus % 92,5 93,5 94,8 91,5 89,2 87,8 90,9 74,9 88,1 90,5 85,2 82,9 88,8 87,3 85,2 83,7 89,3 87,8 87,5 75,5 81,1 92,7 80,1 93,4 93,45 Muut yht 0,84 0,39 0,35 0,38 0,52 0,46 0,46 0,99 0,52 0,43 0,54 0,52 0,43 0,28 0,36 0,53 0,29 0,35 0,27 0,30 0,29 0,24 0,27 0,08 6,55 Osuus % 7,5 6,5 5,2 8,5 10,8 12,2 9,1 25,1 11,9 9,5 14,8 17,1 11,2 12,7 14,8 16,3 10,7 12,2 12,5 24,5 18,9 7,3 19,9 6,6 6,55 Asjv Yht 10,75 5,69 6,51 4,21 4,55 3,52 4,77 3,20 4,02 4,29 3,47 2,85 3,61 1,99 2,22 3,09 2,68 2,78 2,14 1,20 1,52 3,22 1,36 1,15 100,00 Osuus % 96,7 96,1 97,0 94,8 93,8 93,4 94,6 81,0 92,6 96,2 95,6 93,7 95,0 91,7 91,4 94,2 98,0 98,1 99,0 98,9 99,3 99,4 100,0 100,0 100,00 TeollYht 0,37 0,23 0,20 0,23 0,30 0,25 0,27 0,75 0,32 0,17 0,16 0,19 0,19 0,18 0,21 0,19 0,06 0,06 0,02 0,01 0,01 0,02 0,00 0,00 0,00 Osuus % 3,3 3,9 3,0 5,2 6,2 6,6 5,4 19,0 7,4 3,8 4,4 6,3 5,0 8,3 8,6 5,8 2,01 1,94 1,02 1,15 0,72 0,62 0,00 0,00 0,00 TOT SUM 11,12 5,92 6,71 4,44 4,85 3,77 5,04 3,95 4,34 4,46 3,63 3,04 3,80 2,17 2,43 3,28 2,73 2,84 2,16 1,22 1,53 3,24 1,36 1,15 100,00 58 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

61 Alueen pistekuormitustiedot Liite 2. (4/4) TYPPIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg/d dat V VUOSI Osuus % Karjaa-Pininjainen ,00 Gumnäs ,4 48,6 47, ,00 Karjaa-Pohja ,65 Skeppsholmen ,2 87,5 58,4 48, ,99 Rögrund ,7 27,5 26,8 26, , ,00 Mustio 4,4 4,5 5,2 6,3 9,6 5, ,2 7 5,4 6,7 6,9 7,1 7,7 6,3 7,9 6,8 8,5 7,8 8,9 9,0 8,6 7,7 7,35 Lappohja 11,0 8,0 8,8 6,7 6,4 7,4 6,2 6,4 6,8 5 6,2 6,7 4,5 5,8 4,5 7,7 4,7 7,0 4,6 5,6 5,6 6,1 2,5 0,0 0,00 Tvärminne 0,4 0,5 0,3 0,5 0,4 0,22 0,22 0,35 0,37 0,36 0,29 0,58 0,4 0,54 0,49 0,34 0,32 0,32 0,27 0,37 0,17 0, ,00 Åminnefors ,00 IDO ,00 Koverhar 5,9 2,1 1,9 1,9 3,4 3,5 2 4,1 3,2 1,5 1,6 0,98 0,99 0,6 0,91 0,66 0,85 1,07 0,86 0,72 0,83 0,76 0 0, suurinta yht ,65 Osuus % 92,6 94,3 94,1 94,6 92,3 93,1 94,4 94,1 94,3 94,7 94,6 93,6 94,3 94,7 94,6 93,9 94,0 91,4 86,7 82,9 85,3 86,1 89,9 92,6 92,65 Muut yht ,7 7,35 Osuus % 7,4 5,7 5,9 5,4 7,7 6,9 5,6 5,9 5,7 5,3 5,4 6,4 5,7 5,3 5,4 6,1 6,0 8,6 13,3 17,1 14,7 13,9 10,1 7,4 7,35 Asjv yht ,00 Osuus % 98,0 99,2 99,3 99,3 98,7 98,6 99,2 98,5 98,9 99,4 99,4 99,6 99,6 99,8 99,6 99,7 99,6 99,4 99,2 99,1 99,2 99,3 100,0 100,0 100,00 Teoll yht 5,9 2,1 1,9 1,9 3,4 3,5 2,0 4,1 3,2 1,5 1,6 1,0 1,0 0,6 0,9 0,7 0,85 1,07 0,86 0,72 0,83 0,76 0,00 0,00 0,00 Osuus % 2,0 0,8 0,7 0,7 1,3 1,4 0,8 1,5 1,1 0,6 0,6 0,4 0,4 0,2 0,4 0,3 0,37 0,60 0,80 0,85 0,79 0,66 0,00 0,00 0,00 TOT SUM ,00 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

62 Liite 3. (1/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Mustion-Fiskarsinjoki (MUFI) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. *ph *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *Lämp.koli *Fe *CHindex Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l µg/l MUFI / 36 Mustionjoki 24,7 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 9:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 0.1 0,7 12,4 87 3,9 1,5 11,5 7,5 8,3 <1, , MUFI / 38 Mustionjoki 21,6 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 10:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 0.1 0,6 12,4 86 4,1 1,7 11,5 7,5 8,3 <1, , MUFI / 41 Mustionjoki 8,3 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 10:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 0.1 0,3 12,3 85 4,1 2,1 11,5 7,5 8,3 <1, MUFI / 3 Mustionjoki 0,5 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 0.1 0,2 12,6 87 4,3 1,7 11,6 7,5 8,3 <1, < < MUFI / 6 Fiskarsinjoki 0,7 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 11:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 0.1 0,8 13,7 96 2,0 <1 6,0 7,2 7,0 <1,5 510 < MUFI / 36 Mustionjoki 24,7 Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 0 m/s; 0,3 1,3 11,8 84 3,7 1,2 11,5 7,4 8,9 <1, , MUFI / 38 Mustionjoki 21,6 Klo 10:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 0 m/s; 0.1 1,2 12,2 86 3,9 1,3 11,4 7,4 9,0 <1, MUFI / 41 Mustionjoki 8,3 Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 0 m/s; 0.1 1,0 12,0 84 4,1 1,6 11,7 7,4 8,8 <1, MUFI / 3 Mustionjoki 0,5 Klo 11:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 27; 0.1 0,6 12,1 84 4,2 1,9 11,8 7,4 8,9 <1, MUFI / 6 Fiskarsinjoki 0,7 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 12:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 27; 0.1 1,1 13,0 92 3,1 4,2 6,7 7,0 7,5 <1,5 580 < Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

63 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (2/18) Mustion-Fiskarsinjoki (MUFI) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. *ph *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *Lämp.koli *Fe *CHindex Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l µg/l MUFI / 36 Mustionjoki 24,7 Klo 8:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 18; 0,3 20,9 7,5 84 3,6 4,7 13,5 7,6 9,7 <1, MUFI / 38 Mustionjoki 21,6 Klo 9:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 0,3 20,7 7,2 80 4,0 6,1 13,6 7,5 9,7 <1, MUFI / 41 Mustionjoki 8,3 Klo 11:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1,0 21,7 7,5 85 5,8 8,3 13,7 7,5 10 <1, MUFI / 3 Mustionjoki 0,5 Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1,0 21,8 6,4 73 3,2 4,4 13,9 7,4 9,7 <1, < MUFI / 6 Fiskarsinjoki 0,7 Klo 11:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 0,3 19,8 3,8 41 5,6 6,1 8,9 6,7 7,5 2, MUFI / 36 Mustionjoki 24,7 Klo 8:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,2 7,4 71 2,0 <1 15,7 7,7 8,6 1, MUFI / 38 Mustionjoki 21,6 Klo 8:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,9 7,4 71 1,8 1,2 15,9 7,7 8,8 1, MUFI / 41 Mustionjoki 8,3 Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,1 7,4 69 2,9 6,1 15,8 7,6 8,9 <1, MUFI / 3 Mustionjoki 0,5 Klo 10:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; ,8 6,8 65 5, ,9 7,6 8,9 2, MUFI / 6 Fiskarsinjoki 0,7 Klo 10:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 0.1 9,4 5,9 51 3,7 2,7 11,2 7,0 8,1 1,8 550 < Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

64 Liite 3. (3/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Mustion-Fiskarsinjoki (MUFI) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. *ph *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *Lämp.koli *Fe *CHindex Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mg O2/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l µg/l MUFI / 36 Mustionjoki 24,7 Klo 9:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 10 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; 0.1 7,8 9,9 83 3,1 1,9 15,9 7,7 9,7 <1, MUFI / 38 Mustionjoki 21,6 Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 10 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; 0.1 7,8 9,8 82 4,2 2,0 16,3 7,6 9,6 <1, MUFI / 41 Mustionjoki 8,3 Klo 11:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 10 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; 0.1 7,7 9, ,6 16,3 7,5 10 <1, MUFI / 3 Mustionjoki 0,5 Klo 12:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 10 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 18; 0.1 7,4 9, ,4 16,2 7,5 10,0 <1, MUFI / 6 Fiskarsinjoki 0,7 Jää 0 cm; Lumi 0 cm; Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 10 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 18; 0.1 8,0 8, ,2 10,6 6,8 12 <1, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

65 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (4/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Jää 20 cm; Kok.syv. 7,0 m; Lumi 5 cm; Näk.syv. 1,2 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 12 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,2 12,1 83 3,9 17,7 7, <50 <0, ,8 3,8 30 3, , , POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Jää 41 cm; Kok.syv. 13,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 12 m/s; Tuulsuunt. 9,0; ,0 82 3,9 16,6 7, <0, ,4 5,4 43 2, , ,2 53 3, ,9 1,4 12 1, , , POJO / 9 Pohjanlahti, keskiosa 5 Jää 50 cm; Kok.syv. 21,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 0,9 m; Klo 12:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -5 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 14 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,3 11,6 80 3,5 30,7 7, <0, ,5 7,9 60 1, , ,0 37 3, ,1 5,1 41 0, , ,0 57 4, ,7 2,1 17 2, , , POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Jää 44 cm; Kok.syv. 42,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 12 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,3 11,7 81 3,8 32,4 7,8 980 < <0,1 5,0 2,6 8,9 66 1, ,4 650 < , , ,5 9,3 70 0, ,5 540 < , , ,7 4,4 35 1, ,3 580 < , , ,4 8,5 64 1, ,5 530 < , ,8 40,0 2,1 9,3 70 1, ,6 520 < , ,9 0-4 < POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Jää 36 cm; Kok.syv. 6,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 0,8 m; Klo 13:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 12 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,4 11,1 77 3, , ,7 5,0 1,1 10,6 76 2, , , POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Jää 23 cm; Kok.syv. 6,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 0,9 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -7 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,3 10,9 76 3, ,3 900 < ,9 5,0 0,8 11,7 85 1, , , ,3 0-4 < POJO / 12A Båssafjärden 93 Jää 56 cm; Kok.syv. 6,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 0,9 m; Klo 9:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T -10 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,6 6,2 44 3, , ,0 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

66 Liite 3. (5/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 12B Båssafjärden 96 Jää 53 cm; Kok.syv. 4,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 0,9 m; Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T -7 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 1,3 5,8 41 3, , , ,4 4,9 37 0, , , POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Jää 51 cm; Kok.syv. 2,0 m; Lumi 15 cm; Näk.syv. 0,8 m; Klo 9:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -10 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,2 1,7 12 4, , , POJO / 13 Kälviken 100 Jää 20 cm; Kok.syv. 14,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 1,0 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T -7 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,5 10,6 74 3, , , ,6 11,8 85 0, , ,3 36 5, ,5 12,0 87 0, , ,5 37 5, POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Jää 31 cm; Kok.syv. 17,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 1,4 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 12 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,6 10,9 77 2, , , ,4 12,6 90 0, , , , ,2 12,6 90 0, , < , ,7 11,5 83 0, ,9 380 < , ,9 0-4 < POJO / 18 Järnö, Predium 151 Jää 23 cm; Kok.syv. 9,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 2,4 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,4 11,3 80 1, , <50 3, ,6 12,2 88 0, , ,9 38 5, ,6 12,4 89 0, ,9 390 <4 36 5, POJO / 19 Lappohja 153 Jää 40 cm; Kok.syv. 20,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 1,3 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 10 m/s; Tuulsuunt. 9,0; 1.0 0,5 11,2 79 2, , , ,3 12,6 90 0, , ,8 35 5, ,3 12,2 87 0, , ,4 35 5,7 19,0 0,8 11,6 85 0, , ,7 38 6, POJO / 17 Tvärminne Storfjärd 152 Jää 40 cm; Kok.syv. 10,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 2,2 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja RH GL; Ilman T -1 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 90; 1.0 0,6 10,9 77 1, , <50 2, ,5 12,3 89 0, , ,3 33 5, ,4 12,7 92 0, , ,9 32 6,0 64 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

67 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (6/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Jää 40 cm; Kok.syv. 10,0 m; Lumi 10 cm; Näk.syv. 2,5 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja RH GL; Ilman T -1 oc; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 90; 1.0 0,5 12,2 88 0, , ,5 34 5, ,5 12,2 88 0, , ,9 33 5, ,5 13,2 95 0, , ,9 32 6, ,3 12,9 92 0, , ,5 31 6, ,5 12,4 89 0, , ,3 32 6, ,7 12,3 89 0, , ,1 32 6, POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Kok.syv. 7,0 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 9:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,0 10, ,1 18,3 7, <0, ,5 10,1 84 7, , , POJO / P7A Uusi purku NW Näk.syv. 1,5 m; Klo 9:35; Näytt.ottaja amu; T vesi 12,8 oc; Ilman T 9 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 0, POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 1,1 m; Klo 9:40; Näytt.ottaja amu; T vesi 13,0 oc; Ilman T 9 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 0, < POJO / P7C Uusi purku SE Näk.syv. 1,3 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; T vesi 13,4 oc; Ilman T 9 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 0, < POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 9:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,3 13, , , <3 7 0, ,7 12, , , , ,2 7,3 59 5, , , ,9 6,9 53 1, ,3 530 <2 270 < , ,3 8,3 63 1, ,4 500 < , , ,9 8,9 66 0, ,5 500 < , , POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 0,7 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,8 14, , , <3 <3 0 1, ,5 11,6 90 3, , ,5 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

68 Liite 3. (7/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 3,0 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 10:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,6 15, , , , POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 0,7 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,1 11, , , , POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 10:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,6 15, , , <3 <3 2, ,1 13, , ,2 290 <2 <10 <4 <10 17 <3 5, ,7 13, , ,1 290 <2 <10 <4 < , ,0 11,5 87 0, , , POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Näk.syv. 1,3 m; Klo 10:55; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 0-4,0 21,7 7, POJO / P7A Uusi purku NW Kok.syv. 7,0 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja jva; T vesi 21,4 oc; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 1, POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja jva; T vesi 21,6 oc; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / P7C Uusi purku SE Kok.syv. 5,4 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja jva; T vesi 21,7 oc; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Näk.syv. 1,3 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 0-4,0 21,6 8, POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Näk.syv. 1,5 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja jva; Ilman T 15 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; 0-4,0 19,9 8, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

69 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (8/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Näk.syv. 1,7 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja jva; Ilman T 15 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; ,4 8,0 8, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Näk.syv. 1,1 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; ,3 8, POJO / 12A Båssafjärden 93 Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:55; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; ,7 8, POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Näk.syv. 0,9 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; ,1 7, POJO / 13 Kälviken 100 Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja jva; Ilman T 16 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; ,6 8,0 9, POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Näk.syv. 2,7 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; ,7 8,2 2, POJO / 19 Lappohja 153 Näk.syv. 3,6 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; ,5 8,3 3, POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Näk.syv. 4,7 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja jva; Ilman T 17 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 18; ,0 8,3 2, POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Kok.syv. 7,0 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 9:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 5,0; ,0 21,9 7,6 23 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

70 Liite 3. (9/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13,0 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 9:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 5,0; ,0 21,7 7,9 9, POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 9:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 5,0; ,0 0-4,0 20,6 7,8 4, POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 4,0 m; Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 36; ,0 19,9 7,8 3, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; ,2 8,1 6, POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 2,5 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 10:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 14; ,5 21,3 8, POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 10:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,5 22,0 8, POJO / 13 Kälviken 100 Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 0 m/s; ,1 8,2 6,5 68 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

71 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (10/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; ,0 19,6 8,3 5,1 0-näkösyvyys x POJO / 19 Lappohja 153 Kok.syv. 21,0 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 10:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; ,0 18,3 8,3 4, POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Kok.syv. 34,0 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 14; ,0 16,3 8,3 3, POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Kok.syv. 7,0 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,3 6,4 71 3,0 84,8 7, <50 0, ,5 5,0 51 2, , ,9 0-4,0 19,1 7,7 9, POJO / P7A Uusi purku NW Näk.syv. 2,0 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja amu; T vesi 20,3 oc; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.0 0, < POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:25; Näytt.ottaja amu; T vesi 20,5 oc; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.0 0, < POJO / P7C Uusi purku SE Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; T vesi 20,6 oc; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.0 0, <3 52 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

72 Liite 3. (11/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13,0 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,6 8, , , , ,1 8,2 92 1, , , ,4 3,4 28 0, , ,7 0-4,0 20,4 7,9 9, POJO / 9 Pohjanlahti, keskiosa 5 Kok.syv. 21,0 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,8 8,6 96 0, , , ,1 6,4 68 0, , , ,6 4,0 36 0, , , ,2 3,9 32 0, , , POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 4,3 m; Klo 9:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; ,7 9, , ,0 430 <2 <10 19 <10 40 <3 3 2, ,4 5,1 51 0, ,4 370 <2 <10 11 <10 16 <3 3, ,1 4,7 43 0, ,4 440 < , ,6 4,4 36 0, ,3 570 < , ,4 4,9 42 0, ,4 480 < ,1 40,0 7,7 4,6 40 0, , ,3 0-4,0 18,4 7,9 4, POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 2,7 m; Klo 10:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,5 8,8 97 1, ,0 420 <4 21 2,7 5,0 14,3 6,7 67 1, , ,4 0-4,0 18,2 8,0 5, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 13:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,6 8,5 94 1, ,0 430 <2 <10 4,4 <10 22 <3 <3 1 3,2 5,0 13,9 8,8 88 1, ,9 320 <2 <10 5,1 < , ,9 8,0 5, POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 3,0 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,4 8, , ,3 650 <2 <10 5,5 <10 39 <3 11 3,7 0-1,5 20,4 8, POJO / 12B Båssafjärden 96 Kok.syv. 4,0 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,6 8,2 93 2, ,3 590 <4 37 3, ,1 7,4 79 1, , ,3 35 4,4 70 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

73 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (12/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,1 8,1 93 6, ,2 850 <2 <10 7,0 < ,6 0-1,5 21,1 P 8, POJO / 13 Kälviken 100 Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,7 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,8 9, , ,1 410 <4 24 4, ,1 8,9 90 1, , ,3 24 5, ,0 7,5 69 1, , ,0 28 5,9 0-4,0 17,7 8,1 9, POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 2,7 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,0 9, , ,2 390 <2 <10 6,6 <10 24 <3 <3 4, ,2 9, , ,1 340 <2 <10 23 < , ,6 10, , ,1 270 <2 <10 6,1 < , ,8 8,6 80 2, ,8 290 <2 <10 5,8 < ,1 0-4,0 18,2 8,2 7, POJO / 18 Järnö, Predium 151 Kok.syv. 9,0 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,1 9, , , <50 4, ,7 9, , , , ,3 9,5 96 1, , , POJO / 19 Lappohja 153 Kok.syv. 20,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,0 9, , , , ,6 9, , , , ,6 10, , , ,9 21 5,9 19,0 11,6 9,2 88 1, , ,5 24 6,1 0-4,0 17,7 8,1 4, POJO / 17 Tvärminne Storfjärd 152 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 4,7 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,3 10, , , , <50 5, ,5 10, , , ,7 20 6, ,1 10, , , ,9 19 6,0 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

74 Liite 3. (13/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Kok.syv. 34,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; ,8 10, , ,3 360 <4 33 5, ,2 10, , , ,2 21 6, ,9 10, , , ,0 18 6, ,3 9,3 89 0, ,0 260 <4 20 6, ,8 7,3 63 0, ,7 280 <4 36 6, ,2 6,8 59 1, ,6 300 <4 48 6,5 0-4,0 17,1 8, POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Jää 0 cm; Kok.syv. 7,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 1,8 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; 0-4,0 19,3 7, POJO / P7A Uusi purku NW Näk.syv. 1,8 m; Klo 9:50; Näytt.ottaja amu; T vesi 19,1 oc; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 1,7 m; Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; T vesi 19,1 oc; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / P7C Uusi purku SE Näk.syv. 1,7 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja amu; T vesi 19,0 oc; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13,0 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 9:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; ,6 7,7 8, POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 9:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; ,9 8,9 97 1, ,0 400 <2 <10 9,7 <10 16 <3 <3 2, ,9 8,7 96 1, ,9 400 <2 <10 9,0 <10 22 <3 2, ,0 3,3 30 1, ,4 470 < , , ,8 3,3 28 0, ,4 590 < , ,5 3,1 26 0, , , ,4 2,9 24 0, , , ,9 7,9 3, POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,5 7,9 4,6 72 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

75 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (14/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; ,5 8,8 96 2, ,0 420 <2 <10 5,3 <10 25 <3 <3 3,8 5,0 13,6 5,7 57 2, ,6 330 <2 <10 14 < , ,3 7,9 8, POJO / 12A Båssafjärden 93 Jää 0 cm; Kok.syv. 3,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 1,1 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,1 8,9 99 3, ,2 630 <2 <10 6,1 < , ,1 8, POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,7 10, , ,3 850 <2 <10 8,1 < , ,7 P 8, POJO / 13 Kälviken 100 Jää 0 cm; Kok.syv. 14,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 2,8 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,2 7,9 4, POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 20 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,9 8,8 96 1, ,0 360 <2 <10 9,2 <10 20 <3 <3 4, ,3 8,4 83 1, ,9 300 <2 <10 9,6 < , ,5 7,4 70 1, ,7 280 <2 <10 7,3 < , ,0 5,8 52 3, ,6 330 <2 <10 41 < , ,9 7,9 3, POJO / 19 Lappohja 153 Kok.syv. 20,0 m; Näk.syv. 5,0 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; ,4 7,9 2, POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Kok.syv. 34,0 m; Näk.syv. 6,5 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 23; ,0 7,9 1, POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Jää 0 cm; Kok.syv. 7,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; ,0 17,3 7,6 11 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

76 Liite 3. (15/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / P7A Uusi purku NW Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; T vesi 17,1 oc; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; 1.0 0, < < POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja amu; T vesi 17,1 oc; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; 1.0 0, < < POJO / P7C Uusi purku SE Näk.syv. 1,9 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja amu; T vesi 17,0 oc; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; 1.0 0, < < POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13,0 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 13; ,7 7, POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 4,7 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 13; ,1 9,2 97 0, ,9 400 <2 <10 10 <10 15 <3 <3 2, ,7 5,2 54 0, ,5 350 <2 <10 11 <10 14 <3 3, ,1 3,0 28 0, ,3 460 <2 160 < , ,1 2,3 19 0, ,3 620 <2 310 < , ,6 1,5 13 1, ,3 650 < , ,1 1,3 11 2, ,1 660 < , ,9 7,9 4, POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 4,5 m; Klo 11:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,2 7,8 2, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T 16 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 13; ,7 9,0 94 1, ,0 460 <2 <10 7,8 <10 22 <3 <3 2,9 5,0 16,9 7,7 82 1, ,8 370 <2 <10 13 < , ,7 8,0 7, POJO / 12A Båssafjärden 93 Jää 0 cm; Kok.syv. 3,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 1,2 m; Klo 11:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,6 9,2 96 3, ,1 540 <2 <10 <5 < , ,6 8, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

77 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (16/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,3 8,9 94 4, ,1 730 <2 <10 <5 < , ,3 P 8, POJO / 13 Kälviken 100 Jää 0 cm; Kok.syv. 14,0 m; Lumi 0 cm; Näk.syv. 2,4 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,8 8,0 7, POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,8 9,4 99 1, ,1 410 <2 <10 19 <10 25 <3 <3 4, ,1 9,0 96 1, ,0 370 <2 <10 21 < , ,9 8,4 89 0, ,0 320 <2 <10 14 < , ,7 6,9 72 3, ,7 310 <2 <10 20 < , ,0 8,1 6, POJO / 19 Lappohja 153 Kok.syv. 20,0 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 13; ,1 8,2 7, POJO / 16 Hevy-4 Storfjärd 137 Kok.syv. 34,0 m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 13:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T 15 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 9 m/s; Tuulsuunt. 13; ,1 8, POJO / P7A Uusi purku NW Näk.syv. 2,4 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; T vesi 9,7 oc; Ilman T 11 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / P7B Uusi purku SW Näk.syv. 2,5 m; Klo 9:50; Näytt.ottaja amu; T vesi 9,7 oc; Ilman T 11 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < POJO / P7C Uusi purku SE Näk.syv. 2,4 m; Klo 9:55; Näytt.ottaja amu; T vesi 9,6 oc; Ilman T 11 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 0, < Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

78 Liite 3. (17/18) Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 9:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T 11 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; ,4 9,7 89 1, ,8 390 <2 <10 15 <10 20 <3 3, ,4 9,7 88 1, ,9 400 <2 <10 13 <10 20 <3 3, ,5 6,5 60 1, , , , ,3 1,7 14 3, , < , ,1 1,6 13 3, ,3 620 <2 340 < , ,1 1,1 9 2, , , POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 11 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23; ,3 9,8 90 3, ,9 430 < , ,8 7,4 67 4, ,7 470 < , POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 3,0 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,1 10,7 98 3, ,0 500 <2 <10 21 < , POJO / 12C Dragsviksfjärd 87 Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,0 10,7 97 3, ,9 630 <2 <10 18 < , POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 2,7 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja amu; Ilman T 12 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; ,7 9,2 90 1, ,0 370 < , ,7 9,7 94 1, ,0 370 < , ,8 9,1 89 1, ,9 360 < , ,8 9,1 89 1, ,9 390 < , POJO / 10 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 9:30; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 7,7 10,2 88 2, , ,8 9,9 85 2, , ,8 9,5 81 1, , ,7 5,7 49 1, ,4 480 < , ,6 1,2 10 3, ,2 590 <2 330 < ,3 0,6 5 4, ,2 610 <2 350 < POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 210 Kok.syv. 6,0 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 14:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 7,4 9,6 82 3, , , ,4 10,1 87 2, , Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

79 Vuoden 2013 vedenlaadun analyysitulokset Liite 3. (18/18) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Kasviplank O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli *CHindex Suol.lask. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l o/oo POJO / 14 Skogbyfjärden 101 Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1.0 7,4 10,5 91 1, , , ,4 10,5 91 0, , , ,3 10,4 90 0, , , ,0 9,6 83 0, , Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

80 Liite 4. (1/6) Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot AKKREDITOIDUT MENETELMÄT Määritys *Alkaliteetti MENETELMÄ- JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 Vesilaboratorio Mittausepävarmuus 0,020-0,040 mmol/l ± 0,006 mmol/l 0,040-0,200 mmol/l ± 15 % > 0,200 mmol/l ± 10 % *Ammoniumtyppi SFS 3032: 1976, muunneltu 5 µg/l 5-20 µg/l ± 2,6 µg/l µg/l ± 18 % > 50 µg/l ± 11 % *Ammoniumtyppi jätevedet SFS 5505: 1988 muunneltu, Kjeldahl- 1,5 mg/l 1,5-5 mg/l ± 0,5 mg/l 5-10 mg/l ± 15 % > 10 mg/l ± 8 % *BOD 7 SFS-EN : 1998, muunneltu 1,5 mg/l 1,5-5 mg/l ± 1,4 mg/l *BOD 7 -ATU mg/l ± 27 % *BOD 7 -ATU (suod. GFA) *COD Mn SFS 3036: 1981, muunneltu 1 mg/l > 100 mg/l ± 25 % 1,0-3,0 mg O 2 /l ± 0,40 mg O 2 /l > 3,0 mg O 2 /l ± 12 % *COD Cr Sisäinen menetelmä, perustuu ISO 20 mg/l mg/l ± 15 mg/l *COD Cr (GFA) *COD Cr, liukoinen 15705: 2002 ja laitevalmistajan ohje mg/l ± 30 % mg/l ± 16 % > 500 mg/l ± 11 % *E. coli (36 o C, 21 h) SFS 3016: 2001, muunneltu *E. coli (37 o C, 18 h) Sisäinen menetelmä MENE38, Colilert-18-Quanti-Tray *E. coli (44 o C, 21 h) SFS 4088: 2001, muunneltu *Fluoridi SFS-EN ISO : 1995, muunneltu ja SFS-EN ISO : 1997, muunneltu 0,2 mg/l 0,20-0,5 mg/l ± 45 % 0,5-0,8 mg/l ± 35 % > 0,8 mg/l ± 16 % *Fosfaattifosfori *Fosfaattifosfori (suod. Nuclepore) *Fosfori: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Fosfori: kokonaispitoisuus (suod. Nuclepore) *Fosfori: kokonaispitoisuus (suod. GFA) *Heterotrofiset bakteerit 22 o C 68 h *Heterotrofiset bakteerit 36 o C 44 h *Kloori: vapaa, laskennallinen sidotttu ja kokonaiskloori *Kloridi Menetelmä Sisäinen menetelmä MENE2 (Standard methods for the examination of water and wastewater, 13th edit. 1971) Sisäinen menetelmä MENE7 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3025: 1986) Sisäinen menetelmä MENE8 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3026: 1986) SFS-EN ISO 6222: 1999 SFS-EN ISO 6222: 1999 SFS-EN ISO : 2000, muunneltu SFS-EN ISO : 1995, muunneltu ja SFS-EN ISO : 1997, muunneltu Menetelmän määritysraja 0,02 mmol/l 3 µg/l 5 µg/l 0,1 mg/l 1 mg/l 3-10 µg/l ± 1,8 µg/l µg/l ± 18 % µg/l ± 15 % µg/l ± 13 % > 100 µg/l ± 10 % 5-20 µg/l ± 3 µg/l µg/l ± 17 % µg/l ± 15 % > 100 µg/l ± 8 % 0,10-0,20 mg/l ± 40 % 0,20-1,00 mg/l ± 25 % > 1,00 mg/l ± 20 % 1,0-7,0 mg/l ± 20 % > 7,0 mg/l ± 12 % 1/4 78 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

81 Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot Liite 4. (2/6) MENETELMÄ- JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 Vesilaboratorio Menetelmän Määritys Menetelmä määritysraja *KMnO 4 -luku SFS 3036: 1981, muunneltu 4 mg/l *Kolimuotoiset bakteerit *Kolimuotoiset bakteerit (alustava) *Kolimuotoiset bakteerit *Lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit *Mangaani: kokonaispitoisuus ja liukoinen SFS 3016: 2001, muunneltu SFS 3016: 2001, muunneltu Sisäinen menetelmä MENE38, Colilert-18-Quanti-Tray SFS 4088: 2001, muunneltu SFS 3033: 1976, muunneltu Mittausepävarmuus 4-12 mg/l ± 1,6 mg/l > 12 mg/l ± 12 % 5-50 µg/l ± 20 % > 50 µg/l ± 14 % *Nitraatti- ja nitriittitypen SFS-EN ISO 13395:1997, muunneltu, 10 µg/l µg/l ± 5 µg/l * Nitraattityppi *Nitriittityppi SFS 3021: 1976, muunneltu 2 µg/l µg/l ± 16 % > 150 µg/l ± 10 % 2-5 µg/l ± 0,8 µg/l 5-20 µg/l ± 16 % µg/l ± 13 % > 100 µg/l ± 10 % *ph SFS 3021: 1974, muunneltu, mittaus 0,1 > 0,1 ± 0,2 phyksikköä huoneenlämmössä *Pseudomonas aeruginosa, SFS-EN ISO 16266: 2008 alustava *Radon sisäinen menetelmä MENE45, 30 Bq/l > 30 Bq/l ± 30 % RADEK MKGB-01 laite *Rauta: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Rauta (suod. GFC) *Rauta (suod. Nuclepore) *Rauta (suod. GFA) *Sameus SFS 3028: 1976, muunneltu SFS-EN ISO 7027:2000, muunneltu *Sulfaatti SFS-EN ISO : 1995, muunneltu ja SFS-EN ISO : 1997 muunneltu *Suolistoperäiset enterokokit SFS-EN ISO : µg/l 25 µg/l 0,2 FNU 1 mg/l µg/l ± 7,5 µg/l µg/l ± 15 % > 200 µg/l ± 10 % 0,2-0,5 FNU ± 0,1 FNU 0,5-1,0 FNU ± 20 % > 1,0 FNU ± 16 % 1,0-7,0 mg/l ± 15 % > 7,0 mg/l ± 10 % *Suolistoperäiset enterokokit (alustava) *Sähkönjohtavuus *Typpi, kokonaispitoisuus luonnonvedet < µg/l *Typpi, kokonaispitoisuus jätevedet *Urea SFS-EN ISO : 2000 SFS-EN 27888: 1994, muunneltu, mittaus huoneenlämpötilassa, korjaus 25 o C:een SFS-EN ISO : 1998, muunneltu ja SFS-EN ISO 13395: 1997, muunneltu, FIAtekniikka SFS 5505: 1988 muunneltu, Kjeldahlmenetelmä Sisäinen menetelmä MENE46 (Koroleff 1979) 2/4 2 ms/m 2 ms/m ± 5 % 100 µg/l 1,5 mg/l 0,1 mg/l µg/l ± 30 µg/l (12 %) > 250 µg/l ± 12 % 1,5-5 mg/l ± 1,0 mg/l 5-10 mg/l ± 15 % > 10 mg/l ± 10 % 0,10-0,60 mg/l ± 26 % > 0,60 mg/l ± 15 % Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

82 Liite 4. (3/6) Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot MENETELMÄ- JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 Vesilaboratorio MUUT MENETELMÄT Menetelmän Määritys Menetelmä määritysraja Absorptiokerroin (400 nm) Spektrofotometrinen mittaus Absorptiokerroin (750 nm) Spektrofotometrinen mittaus a-klorofylli SFS 5772: µg/l Alkaliteetti (Gran) Sisäinen menetelmä MENE41 (perustuu 0,020 mmol/l VYH, 1989) Alumiini, happoliukoinen Sisäinen menetelmä MENE3 (perustuu standardiehdotukseen INSTA-VYH, 1989) 10 µg/l Mittausepävarmuus 0,020-0,040 mmol/l ± 0,006 mmol/l 0,041-0,200 mmol/l ± 15 % > 0,20 mmol/l ± 10 % Haihdutusjäännös SFS 377: 1977 Haju Sisäinen menetelmä MENE1 Haju Kenttämääritys Happi % (suolainen vesi) Happi % (makea vesi) Sisäinen menetelmä MENE10 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3040:1990) ± 2 % ± 2 % Hehkutusjäännös, hehkutushäviö Hiilidioksidi SFS 3001: 1974 Sisäinen menetelmä MENE12 (perustuu Elintarviketutkijain seura; Juoma- ja talousveden tutkimusmenetelmät) 0,4 mg/l Hiivat SFS 5507: 1989 (modif.) Homeet SFS 5507: 1989 (modif.) Ilman lämpötila Kenttämittaus Jään paksuus Kenttämittaus Kalsiumkovuus (Kalsium) SFS 3001: ,1 mmol/l Kiintoaine GF/A Kiintoaine GF/C Kiintoaine GF/F Kiintoaineen hehkutushäviö Kiintoaineen hehkutushäviö (GF/C) Kiintoaineen hehkutushäviö (GF/F) Kokonaissyvyys Laskeutuvat aineet (1/2 h) Levä Lietepitoisuus Sisäinen menetemlä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3037: 1976) SFS 3008: sisäinen menetelmä MENE 16 Kenttämääritys Sisäinen menetemlä MENE20 Kenttämääritys Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3037: 1976) 1,0 mg/l Kokonaiskovuus SF 3003: ,10 mmol/l 0,1-0,35 mmol/l ± 0,04 mmol/l > 0,35 mmol/l ± 12 % 1,0-10 mg/l ± 24 % mg/l ± 15 % > mg/l ± 5 % lietteet > mg/l ± 8 % 0,10-0,40 mmol/l ± 0,050 mmol/l > 0,40 mmol/l ± 12 % 3/4 80 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

83 Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot Liite 4. (4/6) Määritys Lumen paksuus Lämpötila Lämpötila Magnesium Menetelmä Kenttämääritys Laboratoriomittaus Kenttämääritys Maku Sisäinen menetelmä MENE1 Näkösyvyys Kenttämääritys Pilvisyys Kenttämääritys Salmonella NMKL 71: 1999 Suolaisuus (lask.) Suolaisuus (lask.) Sädesienet STM:n opas 2003: 1 Tuulen nopeus Kenttämääritys Tuulen suunta Kenttämääritys Ulkonäkö Sisäinen menetelmä MENE1 Veden pinnan korkeus Kenttämääritys h-putken päästä Veden pinnan korkeus kaivon Kenttämääritys kannesta Veden pinnan korkeus Kenttämääritys merenpinnasta Virtaama Väriluku Väriluku (suod.) SFS 3001, 3003: 1987 (perustuu kokonaiskovuuden ja kalsiumkovuuden erotukseen) Kenttämääritys Sisäinen menetelmä MENE31 (perustuu kumottuun standardiin SFS 3023: 1987 (modif.) MENETELMÄ- JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 Vesilaboratorio Menetelmän määritysraja Mittausepävarmuus 4 mg/l Tämä luettelo kuuluu laboratorion toimintajärjestelmän piiriin ja se on laatupäällikön hyväksymä Muutoksia tähän luetteloon saa tehdä vain laatupäällikön luvalla 4/4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

84 Liite 4. (5/6) Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot MENETELMÄLUETTELO Alihankkijoiden käyttämät menetelmät ALIHANKKIJAT JA HEIDÄN KÄYTTÄMÄNSÄ MENETELMÄT KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Määritys Menetelmä *Alumiini; *antimoni; *arseeni; *barium; SFS-EN ISO 11885:2009, muunneltu / Sisäinen menetelmä boori; *kadmium; *kalium; *kalsium; KKVY LA76, perustuu standardiin SFS-EN ISO 11885:2009 / *koboltti; *kromi; *kupari; *lyijy; Sisäinen menetelmä KVVY LA 116, perustuu SFS-EN ISO *magnesium; *mangaani; *molybdeeni; 1:2006 ja SFS-EN ISO :2005 / SFS-EN ISO :2006, *natrium; *nikkeli; *rauta; *seleeni; SFS-EN ISO :2005 ja SFS-EN-ISO :2002; *sinkki; tina; *uraani; *vanadiini *Elohopea Sisäinen menetelmä KVVY LA82, perustuu menetelmään EPA 7473:2007 Kromi +6 Sisäinen menetelmä KVVY LA37 (Juoma- ja talousveden tutk.men. 1969) *TOC; *TIC; *DOC Sisäinen menetelmä KVVY LA111, perustuu SFS-EN 1484:1997 *VOC Sisäinen menetelmä KVVY LA123, perustuu standardeihin ISO :1997 ja ISO-EN ISO 10301:1997 METROPOLILAB OY, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T058, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Määritys Menetelmä *AOX SFS-EN 9562:2004 *Alkuaineet (mukautuva pätevyysalue) SFS-EN ISO 15587, SFS-EN ISO 15586:2004 ja EN ISO 17294:2005 *Bromaatti SFS-EN ISO 15061:2001 Bromidi ISO :2007 *Elohopea ISO 17294:2005 Haihtuvien happojen alkaliteetti (VFA) Sisäinen menetelmä *Haihtuvat org. yhdisteet (VOC) ISO 10301:1997 *Kampylobakteerit ISO 17995:2005 *Kloorifenolit SFS-EN 12673:1999 *Organoklooriyhdisteet Sisäinen menetelmä, LL-GC-MSD *PAH Sisäinen menetelmä, LL-GC-MSD *PCB Sisäinen menetelmä, LL-GC-MSD *Syanidi SFS 5747:1992 *TOC; *DOC SFS-EN 1484:1997 *Torjunta-aineet Sisäinen menetelmä, LL-GC-MSD *C. perfringens sis.menet., per. STM 461/ Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

85 Analyysimenetelmä- ja määritysrajataulukot Liite 4. (6/6) MENETELMÄLUETTELO Alihankkijoiden käyttämät menetelmät RAMBOLL FINLAND OY, RAMBOLL ANALYTICS, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T039, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Määritys Menetelmä Sis.men. RA 4050, per. ISO :1997 ja SFS-EN ISO *VOC-yhdisteet 10301:1997 *Fenoliset yhdisteet Sis.men. RA 4007, per. SFS-EN mod. (sisältää myös kloorifenolit) *PAH Sis.men. RA 4031 *Torjunta-aineet: Monijäämämenetelmä (GC) Sis.men. RA 4038, *Torjunta-aineet: Sis.men. RA 4039, Monijäämämenetelmä (LC) *Trihalometaanit: Uima-allasvesistä Sis.men. RA 4043 (SFS-EN ISO 10301:1997) Bromidi Sis.men. RA2018 per. SFS-EN ISO *Alumiini, * arseeni,*fosfori, Sis.men. RA 3000, per. ICP-MS, ISO *elohopea,*kadmium, *kalium, *kalsium, *koboltti, *kromi, *kupari, *lyijy,*magnesium, *mangaani, *natrium, *nikkeli, *rauta, *seleeni, *sinkki, *vanadiini *Bromaatti Sis.men. RA 2018A, per. SFS-EN ISO 15061:2003 *Syanidi Sis.men. RA 2023, per. SFS-EN 5747:1992 *TOC, *TIC, *DOC Sis.men. RA 2007, per. SFS-EN 1484:1997 Formaldehydi Sis.men. RA2054, mod. EPA method 8315A *Silikaatti Sis.men. RA2022, spektrofotometrinen Anioniaktiiviset tensidit Sis.men. RA2032, kumottu SFS 3012 *Hiilivetyöljyindeksi (C10-C40) GC/FID mod. ISO mod. ISO Öljyt ja rasvat (gravimetrinen) Sis.men. RA4052, gravimetrinen *Ftalaatit Sis.men. RA4010 *Orgaaniset tinat Sis.men. RA4059, mod. SFS-EN *PCDD/F (dioksiinit ja furaanit) Sis.men. RA4062 (EPA METHOD 1613) Ahma Ympäristö Oy, laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131 akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Määritys *VOC-yhdisteet *Kokonaishiilivety Fenoliset yhdisteet PAH *=akkreditoitu menetelmä Menetelmä Sisäinen menetelmä. HS-GC/MS-tekniikka Sisäinen menetelmä, GC/MS-tekniikka Sisäinen menetelmä, GC/MS-tekniikka Sisäinen menetelmä 2/2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

86 Liite 5. (1/10) Pohjasedimenttitulokset TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 1 (5) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Laboratorio PL LOHJA Tilausnro (4LÄNSI-U/TRE), saapunut NÄYTTEET Lab.nro Näytteen kuvaus Sed. III Lappohja, 0-5 cm Sed. IV Skogby, 0-5 cm Sed. V Båssafjärden, 0-5 cm Sed. VI Rögrund, 0-5 cm Sed. VII Björknäs, 0-5 cm Sed. VIII Pohjankuru, 0-5 cm Sed. X Tenala Marina, 0-1 cm Sed. X Tenala Marina, 1-2 cm Sed. X Tenala Marina, 2-3 cm Sed. X Tenala Marina, 3-4 cm Sed. X Tenala Marina, 4-5 cm Sed. Bi Billnäs, 0-5 cm Sed. Sv Svartå, 0-5 cm Sed. Bo Borgbyträsk, 0-5 cm MÄÄRITYSTULOKSET / NÄYTTEET Määritys Yksikkö *Kuiva-aine g /kg *Lyijy (liete) mg/kg ka 3,8 7,1 8,4 9,4 7,5 *Elohopea mg/kg ka <0,01 0,011 0,015 0,012 0,013 *Kupari (liete) mg/kg ka < *Kromi (liete) mg/kg ka 3, ,0 *Sinkki (liete) mg/kg ka *Kadmium (Liete) mg / kg ka <0,1 0,10 <0,1 0,11 0,12 Öljyn hiilivetyindeksi ka mg/kg k-a Määritys Yksikkö *Kuiva-aine g /kg *Lyijy (liete) mg/kg ka 9,7 7,4 9, *Elohopea mg/kg ka 0,020 0,012 0,017 0,019 0,020 *Kupari (liete) mg/kg ka *Kromi (liete) mg/kg ka 30 9,4 9, *Sinkki (liete) mg/kg ka *Kadmium (Liete) mg / kg ka 0,12 <0,1 0,11 0,14 0,14 Öljyn hiilivetyindeksi ka mg/kg k-a Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Katuosoite Postiosoite Puhelin Telekopio/Sähköposti Alv.rek./enn.pid.rek. Hatanpäänkatu 3 B PL 265 (03) Y TAMPERE TAMPERE *(03) riikka.mattsson@kvvy.fi 84 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

87 Pohjasedimenttitulokset Liite 5. (2/10) TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 2 (5) MÄÄRITYSTULOKSET / NÄYTTEET (jatkoa ed. sivulta) Määritys Yksikkö *Kuiva-aine g /kg *Lyijy (liete) mg/kg ka 6,9 5, *Elohopea mg/kg ka 0,012 0,015 0,13 0,14 *Kupari (liete) mg/kg ka *Kromi (liete) mg/kg ka 8,8 8, *Sinkki (liete) mg/kg ka *Kadmium (Liete) mg / kg ka 0,11 <0,1 0,32 1,8 Öljyn hiilivetyindeksi ka mg/kg k-a Merkintöjen selityksiä: P = määritys kesken, E = ei tehty, ~ = noin, < = pienempi kuin, «= pienempi tai yhtäsuuri kuin, > = suurempi kuin,» = suurempi tai yhtäsuuri kuin. *-merkitty on akkreditoitu menetelmä. Mattsson Riikka Kemisti TIEDOKSI Länsi-Uudenmaan vsy: satu.henriksson@vesiensuojelu.fi;/kirsti.vuorela@ jarkko.nissinen@/arja.santamaki@ mari.louhi@, 0 Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

88 Liite 5. (3/10) Pohjasedimenttitulokset TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 3 (5) MENETELMÄTIEDOT Määritys *Kuiva-aine *Lyijy (liete) *Elohopea *Kupari (liete) *Kromi (liete) *Sinkki (liete) *Kadmium (Liete) Öljyn hiilivetyindeksi ka Menetelmän nimi ja tutkimuslaitos (suluissa) SFS 3008, 1990 (TL25) SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 (TL25) Sis.menetelmä LA82 (perustuu EPA 7473,2007) (TL25) SFS-EN ISO 11885, 2009 modif. (HNO3 haj. +ICP-OES-mittaus) (TL25) SFS-EN ISO 11885, 2009 modif. (HNO3 haj+ ICP-OES-mittaus) (TL25) SFS-EN ISO 11885, 2009 modif. (HNO3 haj. + ICP-OES-mittaus) (TL25) SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 (TL25) LA408H (perustuu SFS-EN ISO :2001) (TL25) TUTKIMUSLAITOSTIEDOT Tunnus TL25 Tutkimuslaitoksen nimi Kokemäenjoen vesistön vsy/tre MITTAUSEPÄVARMUUSTIEDOT Määritys Näyte Tuloksen epävarmuus Määrityspvm. *Kuiva-aine 2013/41881 ±10 % /41882 ±10 % /41883 ±10 % /41884 ±10 % /41885 ±10 % /41886 ±10 % /41887 ±10 % /41888 ±10 % /41889 ±10 % /41890 ±10 % /41891 ±10 % /41892 ±10 % /41893 ±10 % /41894 ±10 % *Lyijy (liete) 2013/41881 ±25 % /41882 ±19 % /41883 ±19 % /41884 ±19 % /41885 ±19 % /41886 ±19 % /41887 ±19 % /41888 ±19 % /41889 ±19 % /41890 ±19 % /41891 ±19 % /41892 ±19 % /41893 ±19 % /41894 ±19 % *Elohopea 2013/41881 Määritysrajan alitus /41882 ±0,005 mg/kg ka /41883 ±0,005 mg/kg ka /41884 ±0,005 mg/kg ka /41885 ±0,005 mg/kg ka /41886 ±0,005 mg/kg ka /41887 ±0,005 mg/kg ka /41888 ±0,005 mg/kg ka Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. 86 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

89 Pohjasedimenttitulokset Liite 5. (4/10) MITTAUSEPÄVARMUUSTIEDOT (jatkoa edelliseltä sivulta) TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 4 (5) Määritys Näyte Tuloksen epävarmuus Määrityspvm. 2013/41889 ±0,005 mg/kg ka /41890 ±30 % /41891 ±0,005 mg/kg ka /41892 ±0,005 mg/kg ka /41893 ±20 % /41894 ±20 % *Kupari (liete) 2013/41881 Määritysrajan alitus /41882 ±25 % /41883 ±25 % /41884 ±25 % /41885 ±25 % /41886 ±25 % /41887 ±25 % /41888 ±25 % /41889 ±25 % /41890 ±25 % /41891 ±25 % /41892 ±25 % /41893 ±25 % /41894 ±25 % *Kromi (liete) 2013/41881 ±26 % /41882 ±26 % /41883 ±26 % /41884 ±26 % /41885 ±26 % /41886 ±26 % /41887 ±26 % /41888 ±26 % /41889 ±26 % /41890 ±26 % /41891 ±26 % /41892 ±26 % /41893 ±26 % /41894 ±26 % *Sinkki (liete) 2013/41881 ±25 % /41882 ±25 % /41883 ±25 % /41884 ±25 % /41885 ±25 % /41886 ±25 % /41887 ±25 % /41888 ±25 % /41889 ±25 % /41890 ±25 % /41891 ±25 % /41892 ±25 % /41893 ±25 % /41894 ±25 % *Kadmium (Liete) 2013/41881 Määritysrajan alitus /41882 ±25 % /41883 Määritysrajan alitus /41884 ±25 % /41885 ±25 % /41886 ±25 % /41887 Määritysrajan alitus /41888 ±25 % /41889 ±25 % /41890 ±25 % Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/

90 Liite 5. (5/10) Pohjasedimenttitulokset MITTAUSEPÄVARMUUSTIEDOT (jatkoa edelliseltä sivulta) TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 5 (5) Määritys Näyte Tuloksen epävarmuus Määrityspvm. 2013/41891 ±25 % /41892 Määritysrajan alitus /41893 ±25 % /41894 ±25 % Öljyn hiilivetyindeksi ka 2013/41881 ±30 % /41882 ±30 % /41883 ±30 % /41884 ±30 % /41885 ±30 % /41886 ±30 % /41887 ±30 % /41891 ±30 % /41892 ±30 % /41893 ±30 % /41894 ±30 % Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. 88 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/2015

91 Pohjasedimenttitulokset Liite 5. (6/10) TESTAUSSELOSTE *Sedimentti #1 1 (5) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Laboratorio PL LOHJA Tilausnro (4LÄNSI-U/TRE), saapunut NÄYTTEET Lab.nro Näytteen kuvaus Sed. Koverhar A4, 0-1 cm Sed. Koverhar A4, 1-2 cm Sed. Koverhar A4, 2-3 cm Sed. Koverhar A4, 3-4 cm Sed. Koverhar A4, 4-5 cm Sed. Koverhar B8, 0-1 cm Sed. Koverhar B8, 1-2 cm Sed. Koverhar B8, 2-3 cm Sed. Koverhar B8, 3-4 cm Sed. Koverhar B8, 4-5 cm Sed. Koverhar D7, 0-1 cm Sed. Koverhar D7, 1-2 cm Sed. Koverhar D7, 2-3 cm Sed. Koverhar D7, 3-4 cm Sed. Koverhar D7, 4-5 cm Sed. Koverhar E10, 0-1 cm Sed. Koverhar E10, 1-2 cm Sed. Koverhar E10, 2-3 cm Sed. Koverhar E10, 3-4 cm Sed. Koverhar E10, 4-5 cm Sed. Koverhar A4, 9-10 cm Sed. Koverhar B8, 9-10 cm Sed. Koverhar D7, 9-10 cm Sed. Koverhar E10, 9-10 cm MÄÄRITYSTULOKSET / NÄYTTEET Määritys Yksikkö *Kuiva-aine g /kg *Lyijy (liete) mg/kg ka *Rauta (liete) g/kg ka *Sinkki (liete) mg/kg ka *Kadmium (Liete) mg / kg ka 0,40 0,25 0,18 0,20 0,18 Öljyn hiilivetyindeksi ka mg/kg k-a 63 Tässä tutkimusselosteessa esitetyt testaustulokset pätevät ainoastaan testatulle näytteelle. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Liitteenä menetelmä-, mittausepävarmuus- ja määrityspäivätiedot. Tutkimustodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Katuosoite Postiosoite Puhelin Telekopio/Sähköposti Alv.rek./enn.pid.rek. Hatanpäänkatu 3 B PL 265 (03) Y TAMPERE TAMPERE *(03) riikka.mattsson@kvvy.fi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 254/