Oikeudellisten asioiden valiokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta TYÖASIAKIRJA Vihreä kirja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: Tadeusz Zwiefka DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Johdanto Esittelijä ehdottaa aivan aluksi jokseenkin konservatiivista lähestymistapaa asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamiseen. Vuoden 1968 yleissopimuksessa vahvistetut tuomioistuinten toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt ovat yleisesti ottaen palvelleet kansalaisia ja yrityksiä hyvin, eikä esittelijä halua ottaa sitä riskiä, että radikaalit muutosehdotukset johtaisivat tahattomiin seurauksiin. Asetuksen soveltaminen on kuitenkin nostanut esiin useita ongelmia, jotka johtuvat erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, sillä tuomioistuin on tukeutunut liikaa vastavuoroisen luottamuksen periaatteeseen. Esittelijä viittaa tältä osin 25. marraskuuta 2009 hyväksyttyyn parlamentin päätöslauselmaan, jossa määritellään konkreettisia toimia eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittämiseksi sellaiseksi, että se edistäisi keskinäistä yhteisymmärrystä, tuomareiden välisen viestinnän parantamista ja siten vastavuoroisen luottamuksen lisäämistä. Esittelijä pitää myönteisenä sitä, että komission vihreässä kirjassa suhtaudutaan asiaan avoimesti. Esittelijä on nähnyt kovasti vaivaa lukiessaan vastauksia komission verkkosivuilla 1, ja seuraavat huomiot perustuvat niiden kuvastamiin laajoihin kokemuksiin. Esittelijä haluaa myös kiittää niitä, jotka osallistuivat 5. lokakuuta pidettyyn kuulemiseen. Tässä työasiakirjassa tuodaan esiin ainoastaan esittelijän alustavia periaatteellisia havaintoja, jotka koskevat vain osaa vihreässä kirjassa käsitellyistä asioista. Niiden tarkoituksena on ennen kaikkea esitellä valiokunnassa työskentelevien kollegoiden ja laajemmin muun maailman antamia vastauksia. Siispä havainnot eivät ole tyhjentäviä eivätkä edusta esittelijän lopullista kantaa asioista, joita hän on päättänyt käsitellä keskustelun lisäämiseksi. Eksekvatuurimenettelystä luopuminen Asetuksen tarkistamista koskevien komission ehdotusten "päätavoitteena" on eksekvatuurimenettelystä luopuminen. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että eksekvatuurimääräyksiä koskevia hakemuksia hylätään harvoin. Päätöksistä vain 1 5 prosenttiin haetaan muutosta, ja nämä muutoksenhakupyynnöt hyväksytään harvoin. Heidelbergin tutkimuksen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin esimerkiksi Kreikassa. Toiseksi sisämarkkinoilla on vaikeaa perustella sitä, että kantajilta kuluu ulkomaisen tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon paljon aikaa ja rahaa, ja erityisen harmillista tämä voi olla silloin, kun kantaja hakee velallisen omaisuutta koskevan tuomion täytäntöönpanoa useilla oikeudenkäyttöalueilla. Toiseksi monissa yhteisön välineissä eurooppalaista täytäntöönpanoperustetta koskevassa asetuksessa (EY) N:o 805/2004, eurooppalaista maksumääräystä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1896/2006, eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 861/2007 ja elatusvelvollisuutta koskevassa asetuksessa (EY) N:o 4/2009 ei vaadita eksekvatuurimenettelyä. Kyseisissä tapauksissa erityiset syyt (riidattomat rahasaatavat, vähäiset vaateet sekä kiireellinen tarve turvata heikossa asemassa olevien osapuolten tilanne) kuitenkin puolsivat sitä, ettei eksekvatuurimenettelyä edellytetä. 1 PE v /6 DT\ doc

3 Voimassa olevassa asetuksessa säädetty vähimmäisturva tiedoksianto, oikeusjärjestyksen perusteet (joissa on loppujen lopuksi kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta) ja vastakkaisten päätösten puuttuminen on kuitenkin säilytettävä. Esittelijä katsoo, että jos muutosta voitaisiin hakea vain tuomion antaneessa tuomioistuimessa, tästä aiheutuisi yhteisön lainsäädännön nykytilassa huomattavaa ja epäoikeudenmukaista haittaa vastaajalle, sillä on muistettava, että vastaajan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja hänen olisi vaikeaa ja kallista nostaa kanne valtiossa, jossa tuomio on annettu. Esittelijä katsoo, että vaikka eksekvatuurivaatimuksen lakkauttamisen pitäisikin olla pitkän aikavälin tavoite, se olisi ennenaikaista, ennen kuin asetuksista, joista tämä vaatimus jo puuttuu, on saatu riittävästi kokemusta ja ennen kuin yhteisössä on vahvistettu menettelyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Täytäntöönpanoperusteen saamisen nopeuttamiseksi voitaisiin vahvistaa täytäntöönpanokelpoisuuden julistamista ja muutoksenhakua koskevat aikarajat asetuksen (EY) N:o 4/ artiklan ja 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa ei sovelleta Haagin pöytäkirjaa. Lisäksi voitaisiin harkita sellaista täsmennystä, että vain perusteen loppu (tuomiolauselma ja yhteenveto perusteluista) on käännettävä, paitsi silloin, kun täytäntöönpanoperuste kiistetään, jolloin koko teksti on käännettävä. Asetuksessa voitaisiin myös täsmentää, että tuomioistuimen, jossa täytäntöönpanoa haetaan, pitäisi tarkastella vain asiakirjoja, paitsi tietenkin silloin, kun kyse on muutoksenhausta. Suojatoimien tarpeellisuutta koskevan harkinnan helpottamiseksi (ottaen erityisesti huomioon asiassa C-394/07, Gambazzi vs. DaimlerChrysler Canada, 2. huhtikuuta 2009 annetun tuomion, jota ei ole vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) esittelijä kehottaa valiokuntaa antamaan poliittisen yksikkönsä tehtäväksi tilata tutkimuksen jäsenvaltioiden edustavassa otoksessa tunnustamatta jättämisen oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyvästä syystä. Korot Esittelijälle on kerrottu ongelmista, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioissa noudatetaan usein erilaisia kansallisia sääntöjä rahaa koskeviin tuomioihin sovellettavista koroista. Täytäntöönpaneva tuomioistuin voi kieltäytyä noudattamasta tuomion antaneen tuomioistuimen maassa sovellettavia automaattisia sääntöjä ja soveltaa sen sijaan kansallista korkoastetta ainoastaan täytäntöönpanoperusteen antamispäivästä lähtien. Asiaa selventävä sääntö lisäisi oikeusvarmuutta asianosaisten näkökulmasta. Asetuksen soveltamisala a) Elatusvelvollisuus Esittelijä katsoo, että elatusvelvollisuus pitäisi jättää soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 4/2009 hyväksymisen vuoksi. b) Välimiesmenettely Esittelijä ei kannata välimiesmenettelyn sisällyttämistä soveltamisalaan (edes osittain). Hän on taipuvainen katsomaan, että asetuksen soveltamisalan laajentaminen välimiesmenettelyyn johtaisi välimiesoikeuden alueellistumiseen EU:ssa, mikä on ristiriidassa DT\ doc 3/6 PE v01-00

4 sen yleismaailmallisen luonteen kanssa. Sen seurauksena EU voisi myös saada yksinomaisen toimivallan, ja ottaen huomioon, millaisia ongelmia tuomioistuimen kanta Luganon yleissopimuksesta aiheutti, tällaista yksinomaista toimivaltaa ei pitäisi myöntää muutoin kuin tarkoituksellisella lainsäädäntötoimella. Lisäksi komission vihreässä kirjassa esitetyt ajatukset näyttävät olevan ristiriidassa vuonna 1958 ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) sekä vuonna 1961 kansainvälisestä kauppaoikeuden alalla sovellettavasta sovittelusta tehdyn yleissopimuksen (Geneven yleissopimus) kanssa. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat osapuolina kummassakin sopimuksessa. Lisäksi on muistettava, että Sveitsi on merkittävä välimiesmenettelyn keskus ja että Luganon yleissopimuksessa suljetaan välimiesmenettely sen soveltamisalan ulkopuolelle. Siksi esittelijä katsoo, että turvallisin tapa toimia ja välttää kaikenlainen puuttuminen New Yorkin ja Geneven yleissopimusten mukaisiin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvoitteisiin on jättää välimiesmenettely jatkossakin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavasti esittelijä katsoo, ettei yhtenäistetty pakottava säännös yksinomaisesta toimivallasta välimiesmenettelyä tukevissa valtion menettelyissä ole tarpeen. Tällainen säännös voisi aiheuttaa rajat ylittävään apuun liittyviä ongelmia todisteiden hankinnassa. Esittelijä on lukenut suuren määrän esityksiä, joissa puolustetaan ja vastustetaan keskeisen roolin antamista välimiesmenettelypaikan tuomioistuimille, ja katsoo, ettei tämän tarkistuksen yhteydessä pitäisi laatia uusia sääntöjä tästä asiasta eikä myöskään tässä yhteydessä välitoimea koskevasta hankalasta kysymyksestä. Hän katsoo kysymyksen edellyttävän erillistä tutkimusta sekä välimiesmenettelyyn erikoistuneiden lakimiesten ja kansainvälisten välimiesoikeuksien perusteellista kuulemista. Esittelijä katsoo kuten myös asiaa West Tankers 1 koskevassa kysymyksessä että välimiesmenettelyn jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle pitäisi selventää toteamalla, että tuomiot, jotka on annettu välimiesmenettelyä koskevien lausekkeiden rikkomisesta tai joiden mukaan välimiesmenettelyä koskevat lausekkeet ovat pätemättömiä, eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Siksi niitä ei voitaisi panna asetuksen nojalla täytäntöön muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi asetuksen johdanto-osaan voitaisiin mahdollisesti lisätä kohta, jossa vahvistettaisiin sopivin sanoin Kompetenz-Kompetenz-periaatteen kannatus. Esittelijä kuulisi mielellään kollegoidensa mielipiteitä tästä aiheesta sekä kaikista tässä työasiakirjassa käsitellyistä asioista. Tuomioistuimen valitseminen Ottaen huomioon, miten tärkeänä Euroopan parlamentti on pitänyt osapuolten itsenäisyyttä jopa lainsäädäntömenettelyssä, jonka seurauksena hyväksyttiin asetus sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II -asetus), esittelijä tukee tätä kantaa, josta hän on vakaumuksensa vuoksi samaa mieltä. 1 Asiassa C-185/07, Allianz SpA vastaan West Tankers Inc., 10. helmikuuta 2009 annettu tuomio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa. PE v /6 DT\ doc

5 Nykyinen vireilläolovaikutusta koskevan säännön tulkintatapa (jota havainnollistetaan esimerkillä asiassa Gasser vastaan MISAT 1 annetussa tuomiossa) mahdollistaa sen, että tuomioistuinten valintaa koskevia lausekkeita voidaan heikentää ns. torpedoinnilla. Esittelijä katsoo, että yksinkertaisin tapa ratkaista tämä ongelma olisi vapauttaa oikeuspaikkasopimuksessa nimetty tuomioistuin velvoitteestaan lykätä asian käsittelyä vireilläolovaikutusta koskevan säännön nojalla. Tähän pitäisi yhdistää vaatimus, jonka mukaan valitun tuomioistuimen pitäisi päättää nopeasti ennakkokysymyksenä kaikista toimivaltakiistoista. Tällä olisi rinnakkaisia menettelyjä ehkäisevä vaikutus, ja sen seurauksena joihinkin rinnakkaisiin menettelyihin liittyvä riski olisi kannattavaa ottaa. Tämän tueksi johdanto-osaan voitaisiin lisätä kappale, jossa korostettaisiin, että osapuolten itsenäisyyttä on pidettävä ensisijaisen tärkeänä asiana. Esittelijä tarkastelee professori Muir-Wattin toimittamaa asiakirjaa foorumin valintaa koskevien lausekkeiden välittämisestä kolmansille osapuolille, sillä tämä tuo esiin todellisen ongelman, joka pitäisi mahdollisuuksien mukaan ratkaista asetuksen tarkistuksen yhteydessä. Forum non conveniens 2 Asiassa Owusu vs. Jackson 3 esiin tulleiden ongelmien välttämiseksi esittelijä ehdottaa alustavasti asetuksen (EY) N:o 2201/ artiklan mukaista ratkaisua. Tällaisessa artiklassa voitaisiin sallia se, että jonkin jäsenvaltion tuomioistuimet, joilla on toimivalta pääasiassa, voisivat lykätä asian käsittelyä katsoessaan toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan tuomioistuimella olevan paremmat edellytykset käsitellä asia tai sen jokin osa, niin että osapuolet voisivat nostaa kanteen kyseisessä tuomioistuimessa tai että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, voisi siirtää asian kyseiselle tuomioistuimelle. Esittelijä kuulisi jälleen mielellään asiaa koskevia huomautuksia ja ehdotuksia. Asetuksen toimivuus kansainvälisessä oikeusjärjestyksessä Esittelijä katsoo, että komission vihreässä kirjassa esittämät ehdotukset ovat niin radikaaleja ja kunnianhimoisia, ettei niissä ole enää kyse pelkästä tarkistuksesta. Tehtävästä tulisi itse asiassa valtava, eikä siinä otettaisi huomioon jäsenvaltioiden tekemiä monia kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia. Mahdollinen rajallinen uudistus voisi käsittää yksinomaista toimivaltaa koskevien yhteisön sääntöjen laajentamisen kolmannessa maassa nostettuihin kanteisiin (erityisesti kun kyse on esineoikeuksista kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraamisesta). Lisäksi on vaikeaa ymmärtää, miksei kannetta voitaisi nostaa kolmannessa maassa, kun toisen osapuolen 1 Asiassa C-185/07, Gasser GmbH vastaan MISAT Srl, annettu tuomio [2003], kok. I On mielenkiintoista, että vaikka forum non conveniens -opin katsotaan syntyneen tapaoikeudesta, se otettiin käyttöön tapaoikeuteen Skotlannista, joka on siviilioikeusvaltio ja jonka lakimiehet löysivät sen Alankomaissa sovelletusta roomalaisesta oikeudesta (Roman Dutch law) (katso "Lis Pendens in International Litigation", Campbell McLachlan, Hague Academy of International Law, Martinus Nijhoff Publishers, 2009). 3 Asia C-281/05, Owusu vs. Jackson [2005], kok. I Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27. marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta, EUVL L 338, , s. 1. DT\ doc 5/6 PE v01-00

6 kotipaikka on EU:ssa ja kun kaikki kanteen kohteena oleva toiminta tapahtui ja kaikki vahinko syntyi kyseisessä maassa. Tältä osin kohdassa Forum non conveninens käsitellystä säännöksestä voisi olla apua. Esittelijä ei ole vielä vakuuttunut siitä, että olisi kannattavaa ottaa käyttöön säännöksiä, jotka mahdollistaisivat EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten liiallisen toimivallan. Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kotipaikan määritelmä Esittelijä katsoo myös, että luonnollisten henkilöiden kotipaikka olisi syytä määritellä, jotta voidaan välttää erityisesti sellaiset tilanteet, joissa henkilöillä on useampi kuin yksi kotipaikka. Hänen mielestään tähän ongelmaan ei ole kuitenkaan esitetty sopivaa ratkaisua. Lisäksi esittelijä kannattaisi myös yhtiöiden kotipaikan yhteisen määritelmän laatimista mutta pelkää, että nykytilanteessa tämä ongelman ratkaiseminen olisi vaikeaa. Esittelijä ehdottaa, että tämän työasiakirjan jatkoksi laaditaan tammikuussa toinen työasiakirja. PE v /6 DT\ doc