SESKOn yhteystiedot: Särkiniementie 3, HELSINKI puh , Sähköposti: WWW sivut:

Transkriptio

1 SESKOn yhteystiedot: Särkiniementie 3, HELSINKI puh , Sähköposti: WWW sivut: 1

2 Suomessa IEC komiteoiden TC 3, SC 3C ja SC 3D kansainvälisten dokumentointistandardien valmisteluun osallistutaan SESKOn komiteassa SK 3. Suomeksi julkaistut dokumentointistandardit ja niihin perustuvat SFS käsikirjat on valmisteltu SESKOn komiteassa SK 3. SK 3:n yhteyshenkilö SESKOn toimistossa on Arto Sirviö 2

3 Lähtökohtaisesti minkään standardin olemassaolo ei tee siitä pakollista. Tilanne muuttuu, kun joku alkaa vaatia standardin noudattamista. Vaatimuksen esittäjä voi olla esim. yrityksen asiakas, yhteistyökumppani tai viranomainen. Monissa tapauksissa kansallinen tai EU lainsäädäntö EU:n periaatteet teknisessä harmonisoinnissa (NLF) edellyttävät standardin noudattamista tai vaihtoehtoisesti on osoitettava muulla tavoin, että lain ja asetuksen vaatimukset täyttyvät. Jos standardin velvoittavan osan vaatimuksessa viitataan toiseen standardiin tai sen tiettyyn kohtaan, silloin tämä viitejulkaisu lisätään kappaleen 2 Velvoittavat viittaukset luetteloon ja siitä tulee osa soveltavan standardin vaatimusta. Dokumentointistandardit ovat ns. horisontaalistandardeja. Tämä tarkoittaa, että niitä käytetään velvoittavina viitteinä tuote ja järjestelmästandardeissa dokumentointi ja merkintä vaatimuksissa. Dokumentointistandardien noudattamien voi olla edellytys täyttää soveltuvat tuote ja asennusstandardien vaatimukset (vaatimustenmukaisuus). 3

4 1. Standardoituja kuvatunnuksia käytetään sähkö ja elektroniikka laitteiden: käyttöliittymissä kuten kone ihminen rajapinta (esim. play, stop, power on/off) laitteiden pakkauksissa (esim. ESD herkät laitteet, kosteudelle herkät laiteet, tuotteen valmistusmaa) laitteiden liittimien tunnistamiseen (esim. suojamaadoitusliitin, säädetty kuorma) laitteen kuorissa sen ominaisuuksien esittämisen (esim. luokan I, II tai III sähkölaite) laitteen käyttöohjeina (esim. älä upota nesteeseen, ei saa peittää) Tämän standardin suosion eräs syy löytyy IEC standardien laadintasäännöistä: ISO/IEC Directives, Part 2 sisältää vaatimuksen, että kaikissa IEC standardeissa käytettyjen kuvatunnusten on oltava standardien IEC ja ISO 7000 mukaisia. 2. Viitetunnuksia käytetään sähkölaitteen (esim. jakokeskus, taajuusmuuttaja, jne.) osien sekä sähköasennusten ja sähkönjakeluverkkojen laitteiden (kytkimet, valaisimet, muuntajat, moottorit, jne.) tunnistamiseen piirustuksissa, kaavioissa, laite ja osaluetteloissa. Viitetunnusstandardin käyttöä vaaditaan sekä sähkölaitteiden tuotestandardeissa kuin myös sähkölaitteistojen asennusstandardeissa. Viitetunnusstandardiin perustuvat kaikki standardoidut tunnussovellukset joita mm. ovat: 4

5 Liittimien tunnukset (IEC 61666) Signaalien tunnukset (IEC 61175) Kaapeleiden ja eristettyjen johtimien tunnukset (IEC 62491) Älykkäiden sähköverkkojen (Smart Grid) laitetunnukset (IEC 61850) 3. Standardoituja IEC sähköpiirrosmerkkejä käytetään sähköpiirustuksissa ja kaavioissa. Sähköpiirustuksilla esitetään sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen toimintaperiaatteet ja toteutus. Asennuspiirustuksia tarvitaan rakennusten sähkölaitteistojen komponentteja asennettaessa ja niitä tunnistettaessa. Piirikaavioita tarvitaan tehtäessä kytkentöjä sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen kokoonpanoissa sekä niitä asennettaessa ja huollettaessa. IEC standardien laadintasäännöt: ISO/IEC Directives, Part 2 sisältää vaatimuksen, että IECstandardien sähköpiirustuksissa, kytkentäkaavioissa, jne. on käytettävä IEC piirrosmerkkejä. Pienjännitesähköasennukset SFS 6000 ja koneiden sähkölaitteistot: SFS EN standardeissa vaaditaan standardoitujen piirrosmerkkien käyttämistä (IEC piirrosmerkit kelpaavat sellaisenaan, muiden merkitys on selitettävä). 4. Sähköpiirustusstandardi esittää yleiset laadintaperiaatteet sähkötekniikassa käytettäville dokumenteille (asennuspiirustus, piirikaavio, kytkentäkaavio, jne.). Se hyödyntää muita dokumentointistandardeja ja muodostaa perustan IEC dokumentointijärjestelmälle. IEC standardien laadintasäännöt: ISO/IEC Directives, Part 2 sisältää vaatimuksen, että kaikissa IEC standardeissa käytetyt piirikaaviot, kytkentäkaaviot ja testauskytkennät on laadittava noudattaen standardia IEC Tämä standardi esittää vaatimukset tuotteiden (soveltamisala: maalipurkista avaimet käteen tehtaisiin) käyttöohjeiden laadintaan, esittämiseen, jakeluun, jne.. Käyttöohjeiden sisältöön liittyviä vaatimuksia: on esim. kohdemaan lainsäädännössä, tuotteen tuotestandardissa tai asiakasvaatimuksissa. 4

6 SFS EN (IEC ) on hyvä esimerkki kuinka IEC TC 3 dokumentointistandardeja voidaan käyttää tuotteen tai järjestelmän dokumentointivaatimusten kehittämiseen. Standardissa on useita sivuja koneiden sähkölaitteiston dokumentoitavista asioista ja niiden laatuvaatimuksena on standardin mukaisuus. Tämä standardi on myös vaikuttanut TC 3 dokumentointistandardien sisältöön. Esim. IEC Ed. 2 kohdassa 13 2 Johtimien tunnistaminen vaaditaan että johtimet on voitava tunnistaa jokaisessa liitoksessa. Standardissa esitetään vaatimus, mutta ei kerrota kuinka merkinnät on tehtävä. Tämä vaatimus on johtanut merkintämenetelmästandardin IEC kehittämiseen. IEC koneen dokumentointiin liittyvät asiat on jäsennelty seuraaviin alaotsikoihin 16 Merkinnät, varoitusmerkit ja viitetunnukset 16.1 Yleistä 16.2 Varoituskilvet 16.3 Toiminnallinen tunnistaminen 16.4 Laitteiston merkinnät 5

7 16.5 Viitetunnukset 17 Tekninen dokumentaatio 17.1 Yleistä 17.2 Toimitettavat tiedot 17.3 Kaikkia dokumentteja koskevat vaatimukset 17.4 Asennusdokumentit 17.5 Yleis ja toimintakaaviot 17.6 Piirikaaviot 17.7 Käyttöohjeet 17.8 Kunnossapito ohjeet 17.9 Osaluettelo 5

8 Kohteen kuten sähkölaitteen tai sähkölaitteiston dokumentointiprosessia ja siihen liittyviä tekijöitä voidaan havainnollistaa kuvan mukaisella kaaviolla. Julkaisussa IEC/TS annetaan esimerkit sekä yksinkertaisen että monimutkaisen tuotteen tai järjestelmän dokumentointivaatimusten kehittämisestä ja siitä mitkä standardit ovat oleellisia eri vaatimusten kohdalla. Se on laadittu ns. White paper dokumentiksi, joka kertoo soveltajille (esim. tuotestandardien kehittäjät) miten dokumentointistandardeja voi käyttää tuotestandardeissa dokumentointivaatimusten kehittämiseen. 6

9 IEC dokumentointijärjestelmässä on neljä standardia, joissa annetaan vaatimuksia ja ohjeita määrättyjen dokumenttien laatimiseen: SFS EN (IEC Ed. 3.0 ) sähköpiirustusstandardi on ns. päästandardi ja sen sisältö käsittelee yleisesti dokumenteissa olevan informaation esittämistä. Siinä annetaan yleisiä sääntöjä ja ohjeita informaation esittämiselle dokumenteissa sekä erityissääntöjä sähkötekniikassa käytettäville perusdokumenttilajeille: diagrammeille, kaavioille, piirustuksille ja taulukoille. SFS EN (IEC Ed. 2.0) standardissa annetaan vaatimuksia ja ohjeita informaation esittämisestä kohde ja osaluetteloissa sekä tällaisia dokumentteja koskevia erityissääntöjä. Sitä voidaan soveltaa sellaisiin kohdeluetteloihin kuin osaluettelot, toimintaluettelot ja sijaintiluettelot, joita käytetään luonnostelu ja suunnitteluprosessissa. SFS EN (IEC Ed. 1.0) standardissa esitetään yleiset periaatteet ja annetaan yksityiskohtaiset vaatimukset kaiken tyyppisten tuotteiden (maalipurkista aina avaimet käteen rakennuksille tai tehtaille) käyttöohjeiden laatimiseen (Huom! käyttöohjeiden sisältöön vaikuttaa paikalliset lait ja asetukset, EU direktiivit, sekä tuotestandardien vaatimukset). 7

10 SFS EN (IEC Ed. 2.0) standardi määrittelee ohjausjärjestelmien jaksoittain toimivien osien käyttäytymisen toiminnalliseen kuvaamiseen käytettävän GRAFCET määrittelykielen. Se määrittelee graafisen kielen säännöt ja symbolien esitystavan. GRAFSET on laadittu teollisuussovelluksien automaattisiin tuotantojärjestelmiin. 7

11 Standardissa SFS EN :2015 esitetään yleiset säännöt ja ohjeet informaation esittämiselle dokumenteissa sekä erityissääntöjä sähkötekniikassa käytettäville kaavioille, piirustuksille ja taulukoille. Standardissa esitetään vaatimuksia ja ohjeita sähkötekniikassa käytettäville erityisdokumenttilajeille, joita ovat mm.: piirikaavio, asennuspiirustus ja sijaispiirikaavio. Siinä kuvataan myös dokumentin ominaisuudet, joita tarvitaan sen tulostamiseen paperille, liittämiseen dokumenttien hallintajärjestelmään sekä tunnistamiseen liittyvät tiedot (dokumentin tunnistamisalue). Standardi opastaa piirustusten ja kaavioiden laatimiseen käyttäen piirrosmerkkejä, viitetunnuksia, tekstiä, liitäntä mitta ja viiteviivoja sekä kohteen teknisen tiedon esittämiseen suureilla ja yksiköillä. 8

12 Laite ja kohdeluettelon tärkein tehtävä on luetella ja määritellä tietyn kohteen tai järjestelmään kuuluvat osat (komponentit). Tällaista dokumentti kutsutaan myös: valaisin, moottori,, kaapeli luetteloiksi. Standardissa osaluettelot on luokiteltu kahteen luokkaan A ja B. Näillä on erilaiset tietovaatimukset ja käyttötarkoitukset. LUOKKA A: Jokainen luettelokohta edustaa yhtä osakohteen tyyppiä ja sen tyyppien lukumäärä on esitetty. LUOKKA B: Jokainen luettelokohta edustaa yhtä osakohteen esiintymää. SFS EN :2006 vaatii luokan B osaluettelon Standardin SFS EN :2006 Koneiden sähkölaitteisto Osa 1: Yleiset vaatimukset kappaleessa 17.3 Kaikkia dokumentteja koskevat vaatimukset, on vaatimus koneiden sähkölaitteistojen osaluetteloille: toimitettavien osaluetteloiden on oltava standardin SFS EN luokan B mukaisia 9

13 Luokan A osaluetteloita käytetään yksittäisten kohteiden mekaanisessa suunnittelussa. Varsinkin, jos kyseinen osaluettelo koskee vain yhtä rakennetasoa. Luokan B osaluetteloita käytetään monimutkaisten neste ja sähköjärjestelmien yhteydessä, kun tyypin jokainen esiintymä on yksilöitävä esimerkiksi kytkentöjä varten. Osaluettelon jokaisessa luettelokohdassa on oltava standardissa luokkakohtaisesti määritellyt pakolliset tiedot. Lisäksi niihin on voitava lisätä ehdollisia tai vapaaehtoisia tietoja. Standardissa esitetään suositukset molempien luokkien tietosarakkeiden nimeämiseksi. Luokan A osaluetteloita käytetään esim. laitteen mekaanisessa suunnittelussa ja kokoonpanon esittämisessä. Luokan B osaluetteloita käytetään esim. monimutkaisten sähkö, neste, muiden järjestelmien ja laitteistojen osaluetteloille. 9

14 Käyttöohjeet ovat osa tuotetta ja välttämättömiä tuotteen tarkoituksenmukaiseen, tehokkaaseen ja turvalliseen käyttöön. Tuotteen toimittaja vastaa sen käyttöohjeista. Toimittaja voi olla henkilö tai organisaatio esim. tuottaja, valmistaja, myyjä, jakelija tai valtuutettu edustaja. Standardi SFS EN :2012 on tarkoitettu kaikille osapuolille, jotka osallistuvat tuotteen käyttöohjeiden laadintaprosessiin. Tähän joukkoon sisältyy esim. ohjelmistosuunnittelijat, kääntäjät, kirjoittajat ja kuvittajat sekä muut jotka osallistuvat käyttöohjeiden suunnitteluun ja laadintaan. Standardissa käsite tuote sisältää kaikenlaiset tuotteet joita voidaan luokitella eri tavalla esim. kuluttajatuotteet, ammattikäyttöön tarkoitetut tuotteet, sähköiset ja mekaaniset tuotteet. SFS EN (IEC Ed. 1.0) standardissa esitetään yleiset periaatteet ja annetaan yksityiskohtaiset vaatimukset kaiken tyyppisten tuotteiden (maalipurkista aina avaimet käteen rakennuksille tai tehtaille) käyttöohjeiden laatimiseen. Tuotteesta riippuen sen käyttöohjeiden dokumentaation sisältövaatimukset vaihtelevat. Tästä johtuen ei ole mahdollista määritellä yleistä käyttöohjeen minimisisältöä. 10

15 Tuotteen käyttöohjeen sisältöön vaikuttaa siihen sovellettavat kohdemaan paikalliset lait ja asetukset, tuotestandardit sekä asiakasvaatimukset. Käyttöohje voi sisältää ohjeita tuotteen: kokoonpanoon, asentamiseen, tarkoitettuun käyttöön, huoltamiseen, käytöstä poistamiseen ja kierrättämiseen. Tuotteesta vastaavan (valmistaja, tuottaja, maahantuoja, jne.) tulisi laatia käyttöohje soveltamalla standardia SFS EN Standardi sisältää yleisiä ohjeita ja kaksi menetelmää (empiirinen tai dokumentaation tarkastamiseen perustuva) tuotteen käyttöohjeen SFS EN vaatimusten mukaisuuden tarkastamiselle. 10

16 SFS EN (IEC Ed. 2.0) standardi määrittelee ohjausjärjestelmien jaksoittain toimivien osien käyttäytymisen toiminnalliseen kuvaamiseen käytettävän GRAFCET määrittelykielen. Se määrittelee graafisen kielen säännöt ja symbolien esitystavan. GRAFSET on laadittu teollisuussovelluksien automaattisten tuotantojärjestelmien tarpeisiin. 11

17 IEC dokumentointijärjestelmässä on seitsemän standardia, joissa annetaan vaatimuksia ja ohjeita sähkötekniikassa käytettäville tunnuksille. SFS EN (IEC Ed. 1.0) standardissa määritellään kohteiden (esim. tuote) yksilöimiseen käytettävien järjestelmien perusvaatimukset. Standardissa määritellään useita eri asianyhteyksistä tuttujakin käsitteitä (esim. tunniste, tunnusnumero, eränumero, versionumero, sarjanumero), joita käytetään yleisesti erityyppisissä teknisissä tuotteissa ja kaupankäynnissä. SFS EN (IEC Ed. 1.0) viitetunnusstandardi on päästandardi kaikille suunnittelijan määrittelemille tunnuksille. Standardin sääntöjä noudattamalla voidaan muodostaa standardin mukaiset tunnukset laitteille, liittimille, signaaleille sekä kaapeleiden, johtimien ja laitteiden tunnuskilville. SFS EN (IEC Ed. 1.0) esittää luokittelumallin kohteille sekä niihin liittyvät kirjainkoodit, joita voidaan soveltaa sähkö, kone ja rakennustekniikassa, sekä kaikilla teollisuudenaloilla. SFS EN (IEC Ed. 2.0) esittää yleisperiaatteet järjestelmään kuuluvien liittimien nimeämiseksi. Siinä esitettyjä periaatteita voidaan sähköasennuksissa, koneissa tai 12

18 rakennuksissa. SFS EN (IEC Ed. 1.0) esittää vaatimuksia ja ohjeita laitteiden tai järjestelmien kaapeleiden ja eristettyjen johtimien tunnistamiselle. SFS EN (IEC Ed. 2.0) esittää säännöt signaalien tunnuksien ja nimien muodostamiselle. SFS EN (IEC Ed. 5.0) esittää vaatimukset ja säännöt eräiden johdinpäiden ja liittimien merkitsemiseen ja tunnistamiseen käyttämällä tarkoitukseen sallittuja johtimien eristevärejä ja aakkosnumeerisia tunnuksia tai IEC mukaisia kuvatunnuksia. 12

19 Standardi SFS EN sisältää suosituksia, jotka on otettava huomioon, kun organisaatiossa luodaan tunnisteita ja tunnusnumeroita, jotka on tarkoitettu ihmisten luettavaksi ja tai koneiden luettavaksi. Se sisältää vaatimuksia tunnisteiden soveltamiselle tietokoneiden ymmärtämässä muodossa sekä vaatimukset keskinäiselle tiedonvaihdolle. Standardissa määritellään useita eri asianyhteyksistä tuttujakin käsitteitä (esim. tunniste, tunnusnumero, eränumero, versionumero, sarjanumero), joita käytetään yleisesti erityyppisissä teknisissä tuotteissa ja kaupankäynnissä. Tunnusjärjestelmien ryhmät Tunnusjärjestelmiä tarvitaan erilaisiin käyttötarkoituksiin ja standardissa mainitaan kolme ryhmää joista seuraavassa lyhyt esittely. Ryhmä 1: tunnusjärjestelmiä käytetään yksilöimään kohteet käyttöalueella tai käyttöalueilla, joita käytetään niistä vastuussa olevan organisaation sisällä, ja joka liittää yksilöidyn kohteen kyseiseen organisaatioon. Ryhmän 1 esimerkkejä ovat: tuotteiden tai osien tunnusjärjestelmä, jota käytetään tuotetyyppien yksilöimiseen, tuotesarjojen tunnusjärjestelmä, jota käytetään yksittäisten tuotekappaleiden 13

20 yksilöimiseen dokumenttien tunnusjärjestelmät dokumenttien yksilöimiseksi, tilausten tunnusjärjestelmä, jota käytetään tilausten/sopimusten yksilöimisessä Ryhmä 2: tunnusjärjestelmiä käytetään kaupan ja logistiikan helpottamiseen, ja yleensä niistä vastaavat kansainväliset organisaatiot. Näiden tarkoituksena on yksilöidä eri lähteistä tulevia kohteita maailmanlaajuisen kaupan, haun ja noutamisen mahdollistamiseksi. Ryhmän 2 esimerkkejä ovat: myyntiartikkelien tunnusjärjestelmät, tunnusjärjestelmät pakkauksille, joissa on yksi tai useampia tuoteartikkeleita, pankkitilien tunnusjärjestelmät, Ryhmä 3: tunnusjärjestelmien tarkoituksena on liittää yksilöidyt esiintymät tuotteeseen, järjestelmään tai laitokseen, jonka osana ne ovat. Ryhmän 3 esimerkkejä ovat: viitetunnusjärjestelmä, jota käytetään kohteiden yksilöimiseen, ja dokumenttien tunnusjärjestelmä, jota käytetään dokumenttien yksilöimiseen. Yksilöinti ja tunnusnumerot Yksilöimisen tarkoituksena on varmistaa täsmällinen ja yksitulkintainen viittaaminen. Viittaaminen on jäljitettävyyden perusedellytys. Tunniste on kohteelle annettu määre, jonka tarkoituksena on kohteen yksilöiminen. Tunnusnumeron tärkein vaatimus on, että sen on oltava yksitulkintainen tietyn käyttöalueen sisällä kyseisellä käyttöalueella vakiintuneiden, sovittujen sääntöjen perusteella. Tunnusjärjestelmän tärkein vaatimus on, että järjestelmän on oltava pysyvä. Tunnusnumeron ansiosta on mahdollista viitata yhteen tiettyyn kohteeseen (tai kohdejoukkoon). Jäljitettävyyden vaatimukset täyttyvät kun tunnusnumero viitaa dokumenttiin, dokumentaatioon tai yleisemmin sanottuna kohdetta koskevan metatiedon lähteeseen. Metatiedosta saadaan kohteen kuvaus. 13

21 Standardin SFS EN :2009 (IEC Ed. 1.0) viitetunnusjärjestelmä on työkalu, jota teknisen järjestelmän suunnittelija voi käyttää kohteen suunnitteluprosessissa. Standardissa esitetään teknisten järjestelmien jäsentelyn periaatteet, jossa mikä tahansa järjestelmä voidaan jakaa puumaiseen rakenteeseen ja sen alaosiin (kohde) viitataan viitetunnuksia käyttämällä. Näitä periaatteita soveltamalla voidaan käsitellä tehokkaasti suurten ja/tai monimutkaisten asennuskokonaisuuksien informaatiota. Jäsentelyn periaatteita ja viitetunnusten muodostamissääntöjä voidaan soveltaa sekä fyysisiin, että eifyysisiin kohteisiin. Standardissa kuvataan: periaatteet, joiden mukaan kohteet jäsennellään, mukaan lukien viimeksi mainittuihin liittyvä informaatio säännöt, joiden mukaan viitetunnukset muodostetaan tuloksena olevan rakenteen perusteella. Viitetunnuksen määritelmä tietyn kohteen tunniste, joka on muodostettu suhteessa järjestelmään, jonka osa kohde on, perustuen yhteen tai useampaan kyseisen järjestelmän näkökantaan 14

22 Perussäännöt ja tunnusten muoto Viitetunnuksen tarkoituksena on yksilöidä kohde tarkasteltavan järjestelmän sisällä ilman sekaannuksen mahdollisuutta. Jokaiselle osakohteelle on annettava yksitasoinen viitetunnus, joka ei saa olla sama kuin jokin muu saman kohteen osan viitetunnus. Kohteen määrittelevän yksitasoisen viitetunnuksen on muodostuttava etumerkistä sekä sitä seuraavasta joko: kirjainkoodista, jota seuraa numero tai kirjainkoodista tai numerosta. Etumerkki ilmaisee viitetunnuksen näkökannan tyypin: kun kohdetta tarkastellaan toimintanäkökannasta = kun kohdetta tarkastellaan tuotenäkökannasta kun kohdetta tarkastellaan sijaintinäkökannasta + kun kohdetta tarkastellaan muista näkökannoista # 14

23 Standardissa SFS EN :2010 (IEC Ed. 1.0) määritellään kohteiden luokat ja alaluokat kohteiden tarkoituksen tai tehtävän mukaiseen näkökantaan perustuen sekä näitä luokkia vastaavat, viitetunnuksissa (SFS EN ) käytettävät kirjainkoodit. Standardissa esitetty luokittelu soveltuu kohteille kaikilla tekniikan alueilla, esimerkiksi sähkötekniikassa, koneenrakennuksessa ja konetekniikassa, sekä kaikilla teollisuudenaloilla, esimerkiksi energiateollisuudessa, kemianteollisuudessa, rakennustekniikassa, laivanrakennuksessa ja meritekniikassa, ja sitä voidaan käyttää kaikilla tekniikan erityisaloilla missä tahansa suunnitteluprosessissa. Kohteiden luokittelun periaatteena on, että kutakin kohdetta tarkastellaan välineenä, joka suorittaa jonkin toiminnon ja jolla usein on tulo ja lähtö (tässä suhteessa kohteen sisäisellä rakenteella ei ole merkitystä). Standardin SFS EN kirjainkooditaulukot 1 ja 2 Taulukko 1 Kohteiden aiotun tarkoituksen tai tehtävän mukaiset luokat Taulukko 2 Pääluokkiin kuuluvien alaluokkien määritelmät ja kirjainkoodit Jokaiselle taulukossa 1 määritellylle luokalle nimetään tässä standardissa ryhmä ennalta 15

24 määriteltyjä alaluokkia, joiden avulla komponenttia voidaan tarvittaessa luonnehtia yksityiskohtaisemmin. Kohteiden alaluokkien määritelmät niitä vastaavine luokkien ja alaluokkien kirjainkoodeineen esitetään taulukossa 2. 15

25 Standardissa SFS EN 61666:2010 (IEC Ed. 2.0) määritellään yleisperiaatteet järjestelmään kuuluvien liittimien nimeämiseksi. Siinä esitettyjä periaatteita voidaan soveltaa eri tekniikan alueilla (esim. konetekniikassa, sähkötekniikassa, rakennustekniikassa, jne.) ja järjestelmissä jotka sisältävät laitteita eri tekniikan alueilta. Liitintunnuksen perusominaisuudet Liitintunnuksen on käsitettävä järjestelmän osana käytetyn kohteen valmistajan tai suunnittelijan määrittelemä liitinmerkintä tai kohteen dokumentaatiossa määritelty tunniste. Jokainen liitin on voitava tunnistaa yksiselitteisesti suhteessa itse kohteeseen sekä järjestelmään, johon kyseinen kohde kuuluu. Liittimen yksilöinti tuotenäkökannan perusteella Tuotenäkökannan perusteella muodostetun liitintunnuksen on käsitettävä fyysisen liittimen tunnus, joka 16

26 on merkitty tuotteeseen tai on valmistajan antama tai on määritelty asiaankuuluvissa IEC:n julkaisuissa tai tunnetaan yleisen käytännön perusteella. Tyypillisiä esimerkkejä kolmesta viimeksi mainitusta vaihtoehdosta sovellettuna sähkötekniseen tuotteeseen ovat mikropiiri ja kontaktori. Joillekin sähköteknisille tuotteille (esim. muuntajat, sähkömoottorit, IC piirit, jne.) on olemassa tuotestandardeja, jotka vaativat tiettyjen liitinmerkintöjen käyttöä. Jos kohteen fyysisen liittimen tunnuksena on kuvatunnus tai väri, dokumentaatiossa voidaan käyttää vastaavaa standardisoitua kirjaintunnusta: esimerkiksi suojamaadoitusliittimen kuvatunnuksen sijasta voidaan käyttää kirjaintunnusta PE. Värien kirjainkoodien on oltava standardin IEC mukaisia. Kaapelit, johtimet ja liittimet Sähkölaitteissa ja sähköasennuksissa johtimet ja kaapeleiden eristetyt johtimet eli piuhat kytketään molemmista päistä tarkoituksenmukaisiin liittimiin. Turvallisuussyistä standardissa SFS EN on määritelty vaatimukset ja säännöt eräiden johdinpäiden ja liittimien merkitsemiseen ja tunnistamiseen käyttämällä tarkoitukseen sallittuja johtimien eristevärejä ja aakkosnumeerisia tunnuksia tai IEC mukaisia kuvatunnuksia. Standardien SFS EN ja SFS EN sovellutuksena SFS EN määrittelee periaatteet standardin mukaiselle kaapelien ja eristettyjen johtimien eli piuhojen merkinnälle. Se määrittelee uuden käsitteen, ns. "lisämerkinnät" joita käyttämällä kaapelit ja johtimet voidaan tunnistaa molemmista päistä sekä yhdistää kohteen tekniseen dokumentaatioon. Lisämerkinnän käyttö on perusteltua järjestelmissä ja asennuksissa, joissa on useita samanvärisiä kaapeleita tai johtimia, ja joissa sen vuoksi pelkästään valmistajan tunnisteen tai merkinnän käyttäminen aiheuttaisi moniselitteisyyttä. 16

27 Koneiden sähkölaitteistojen standardin SFS EN kohdassa 13.2 Johtimien tunnistaminen esitetään vaatimus: johtimet on tunnistettava jokaisessa liitäntäkohdassa teknisen dokumentaation mukaisesti. SFS EN perusajatus on esittää standardoitumenetelmä (lisämerkintä), jolla kaapelit ja eristetyt johtimet (ts. piuhat) on voidaan tunnistaa molemmista päistä ja ne voidaan mahdollista yhdistää kaapelit ja johtimet tekniseen dokumentaatioon. Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä valmistajan merkintää tai lisämerkintää. Kaapelin valmistajan tunnistetta tai merkintää (ts. piuhojen värillinen eriste tai numeroidut piuhat), voidaan käyttää niin kauan kuin kaapeleiden ja johtimien lukumäärä ei aiheuta tunnistamisongelmia. Perustelut lisämerkinnän käytölle Lisämerkinnän käyttö on perusteltua järjestelmissä ja asennuksissa, joissa on useita samanvärisiä kaapeleita tai johtimia, ja joissa sen vuoksi pelkästään kaapelin valmistajan tunnisteen tai merkinnän käyttäminen aiheuttaisi moniselitteisyyttä. Kohteen suunnitteluvaiheessa kannattaa harkita lisämerkinnän käyttöä, sillä sen avulla: 17

28 täytetään turvallisuusstandardien vaatimukset kaapeleiden ja johtimien tunnistamiselle mahdollisen virheen (ja sen syyn) paikallistamiseksi käytetty aika minimoituu testivaiheessa aikaa säästyy paikallistettaessa mahdollista virhettä (ja sen syytä) huolto ja ylläpitovaiheessa saadaan varmuus siitä, mikä piuha pitää yhdistää mihinkin liittimeen korvattaessa toisiaan lähellä sijaitsevia komponentteja Lisämerkintätavat Standardissa esitetään kuusi lisämerkintätapaa, jotka on lueteltu oheisessa taulukossa. Jos kohteessa päätetään käyttää standardin IEC mukaista lisämerkintää, sen pitää perustua, johonkin seuraavista menetelmistä: kaapelin tai johtimen yksilöintimerkintä (viitetunnus), kaapelin tai johtimen liitäntämerkintä (lähipää, etäpää tai yhdistelmä), kaapelin tai johtimen signaalimerkintä (signaalitunnus, lisätietoja ks. SFS EN 61175) kaapelin tai johtimen yhdistelmämerkintä (viitetunnus/liitäntämerkintä/signaalitunnus). 17

29 Standardi SFS EN 61175:2015 esittää säännöt tunnuksien ja nimien muodostamiselle tarkoituksena signaaleiden ja signaaleiden liitäntöjen tunnistaminen. Signaalitunnus tarkoittaa tämän standardin mukaisesti, että sekä signaalin lähde että sen määränpää yksilöidään, myös väliliitäntäkohdissa, missä signaali välitetään järjestelmästä tai mediasta toiseen, mutta itse tunniste on riippumaton signaalin siirrossa käytetystä mediasta. Signaalitunnuksen rakenteen on oltava muotoa: VIITETUNNUS ; SIGNAALINIMI : VARIANTTI (LISÄINFORMAATIO) jossa: VIITETUNNUS on kohteen tunnus (signaalinimen määrittelyalue), jonka sisällä signaalinimi on yksikäsitteinen ja voimassaoleva ; on osan SIGNAALINIMI etumerkki; SIGNAALINIMI on signaalin yksikäsitteinen määrittelijä, joka on voimassa 18

30 tietyn kohteen (signaalinimen määrittelyalueen) sisällä : on erotin osien SIGNAALINIMI ja VARIANTTI, tai LISÄINFORMAATIO välillä ellei varianttia käytetä VARIANTTI on signaalin variantin tunnus (ks ) ( ) ilmaisee lisäinformaatiota LISÄINFORMAATIO on signaalin variantin kuvaus ja mahdollinen alaluokka. Signaalinimi Signaalinimen on määriteltävä signaali ja sen on luokiteltava ja kuvattava sitä yleisesti. Signaalinimen on sisällettävä perussignaalinimi ja siihen saattaa sisältyä lyhyt nimi ja luokka alla kuvatun mukaisesti. Etumerkin (;) on oltava signaalinimen edessä. Signaalinimen rakenteen on oltava: LUOKKA_LYHYT NIMI_PERUSSIGNAALINIMI Jossa: LUOKKA on signaaliluokan koodi (ks. kohta 5) LYHYT NIMI tekstimuotoinen kuvaus PERUSSIGNAALINIMI erityistoimintoa. on raportoivan kohteen ja vastaavasti ohjattavan kohteen lyhyt on signaalin lyhyt kuvaus, joka selittää signaalin Signaalin luokittelu Signaaleista voidaan erottaa kaksi päälajia, raportoivat signaalit ja ohjaussignaalit Näiden kahden lajin ominaisuuksien kuvailu perustuu signaalin informaation suuntaan ohjaavan kohteen ja ohjattavan kohteen välillä. Seuraavia kirjainkoodeja on käytettävä johdatuksena signaalinimelle yksilöimään signaaliluokkaa: Koodi Signaaliluokka Signaalilaji A Hälytyssignaali Raportoiva signaali C Käsky, komento Ohjaussignaali E Tapahtumasignaali Raportoiva signaali 18

31 I Ilmoitussignaali Raportoiva signaali L Vakiotason sign Raportoiva signaali M Mittaussignaalit Raportoiva signaali S Asetusarvo Ohjaussignaali X(n) Lisäluokka Raportoiva signaali Y(n) Lisäluokka Ohjaussignaali 18

32 Standardissa SFS EN 60445:2017 (IEC Ed. 6.0) esitettyjen perusvaatimusten tarkoituksena on vähentää johtimien ja liittimien tunnistamisen moniselitteisyyttä ja varmistaa sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen turvallinen käyttö. Standardi määrittelee yleiset säännöt eräiden johdinpäiden ja liittimien merkitsemiseen sekä tunnistamiseen käyttäen väri ja aakkosnumeerisia koodeja tai standardin IEC kuvatunnuksia. Nämä värit, aakkosnumeeriset merkinnät sekä kuvatunnukset on tarkoitettu sovellettavaksi kaapeleissa, eristetyissä johtimissa, koomakiskoissa, sähkölaitteissa ja sähköasennuksissa. Standardia sovelletaan myös sähkökomponenttien ja laitteiden kuten esim. vastuksien, sulakkeiden, releiden, kontaktorien, muuntajien, pyörivien koneiden sekä laiteyhdistelmien liittimien ja määrättyjen johtimien merkitsemiseen ja tunnistamiseen. Perusvaatimusten lisäksi kaapeleille, eristetyille johtimille sekä liittimille on usein tarpeen käyttää täydentäviä merkintöjä (esimerkiksi kun liitin tai johdin halutaan esittää tarkemmin osana järjestelmää). Tällöin on lisäksi noudatettava seuraavia standardeja: SFS EN Liittimien tunnistaminen järjestelmässä SFS EN Kaapelien ja johtimien merkintä 19

33 20

34 Sähkölaitteiden kuvatunnukset IEC Standardoituja kuvatunnuksia käytetään sähkö ja elektroniikkalaitteiden: käyttöliittymissä kuten kone ihminen rajapinta (esim. play, stop, power on/off) pakkauksissa (esim. ESD herkät laitteet, kosteudelle herkät laiteet, tuotteen valmistusmaa) liittimien tunnistamiseen (esim. suojamaadoitusliitin, säädetty kuorma) ominaisuuksien esittämisen laitteen ulkokuoressa (esim. luokan I, II tai III sähkölaite) käyttöohjeissa (esim. älä upota nesteeseen, ei saa peittää). Kuvatunnustietokanta IEC Sähkölaitteiden kuvatunnusten standardoitu kokoelma on julkaistu tietokantana IEC Graphical Symbols for Use on Equipment. Kuvatunnusstandardin sisällön kehittämisen sekä käytettävyyden kannalta standardi on julkaistu vain tietokantana. Sisältöön tehtävät muutokset voidaan kohdistaa yksittäiseen kuvatunnukseen ja sen muutoshistoria on jäljitettävissä. Tietokannan normatiivinen osa sisältää kuvatunnuksen tunnusnumeron, nimen ja graafisen esityksen. Näiden lisäksi sen datalehteen on lisätty mm. avainsanoja, huomautuksia, vaihtoehtoisia nimiä sekä yhteydet muihin saman perheen kuvatunnuksiin. 21

35 Lisäksi kuvatunnuksiin voi sisältyä sen soveltamista koskevia huomautuksia. Tietokannan kuvatunnukset on luokiteltu statuksen (standardi, vanhentunut, kumottu ja ehdotus) ja soveltamisalueen (esim. laitteet yleensä, lääkintälaitteet, kotitalouslaitteet, turvallisuuteen liittyvät tunnukset, jne.) mukaan. 21

36 Kuvatunnusten suunnitteluvaatimukset on määritelty standardisarjassa SFS EN 80416: SFS EN Part 1: Creation of graphical symbols for registration SFS EN Part 2: Form and use of arrows SFS EN Part 3: Guidelines for the application of graphical symbols ISO Part 4: Guidelines for the adaptation of graphical symbols for use on screens and displays (icons) Graafiset tunnukset ovat määritelmän (IEC :2008, 3.4] mukaisesti: määrätyn merkityksen omaavia visuaalisesti havaittavia kuviota, joita käytetään välittämään informaatiota kielestä riippumattomasti. Turvallisuusmerkit (ISO 7010) ja kuvatunnukset (IEC ja ISO 7000) ovat graafisia tunnuksia, joita käytetään esim. sähkölaitteiston ja sähkölaitteisiin liittyvän informaation välittämiseen kielestä riippumattomasti. Kuvatunnus, jota käytetään laitteessa, on määritelmän [IEC 62687, 3.9] mukaan: graafinen tunnus, joka esiintyy laitteen muodostavassa kokoonpanossa. 22

37 Sähköpiirrosmerkit IEC Sähköpiirustusstandardin SFS EN mukaan standardoituja piirrosmerkkejä tarvitaan kohteiden esittämiseen sähköpiirustuksissa ja kaavioissa. Piirrosmerkkitietokanta IEC Sähköpiirustuksissa käytettävien piirrosmerkkien standardoitu kokoelma on julkaistu tietokantana IEC Graphical Symbols for Diagrams. Piirrosmerkkikokoelma IEC sisältää virallisia standardoituja sähköpiirustuksissa ja kaavioissa käytettäviä piirrosmerkkejä sekä niiden soveltamisohjeita. Tietokannassa piirrosmerkin nimen ja tunnuksen lisäksi, sen datalehdella esitetään piirrosmerkin: hakuun liittyviä avainsanoja käyttöön liittyviä huomautuksia vaihtoehtoisia nimiä yhteydet muihin liittyviin merkkeihin (sovellettu/soveltaa) soveltamisohjeita. Tietokannassa piirrosmerkit on luokiteltu usealla tavalla (esim. julkaisutilan eli statuksen (standardi, vanhentunut, kumottu ja ehdotus) tai soveltamisalueen (esim. piirikaaviot, yleiskaaviot, jne.) mukaan. 23

38 IEC kielivaihtoehdot IEC:n virallisten kielten englannin ja ranskan lisäksi, piirrosmerkkitietokantaan on liitetty kaksi lisäkieltä suomi ja japani. Nämä lisäkielet eivät ole standardin IEC normatiivista sisältöä, vaan ne ovat opastavia lisätietoja piirrosmerkkitietokannan käyttäjille. SESKO ylläpitää piirrosmerkkitietokannan suomenkielistä sisältöä. Tietokannasta on mahdollista hakea käsitteiden piirrosmerkkejä käyttäen valitun kielen hakusanoja. Kieliversiosta toiseen siirtyminen tapahtuu napsauttamalla käyttöliittymän oikean yläkulman kielivalintaan. SFS ekäsikirja 617 Sähkökaavioissa käytettävät piirrosmerkit Vuonna 2011 julkaistiin SFS ekäsikirja 617, joka sisältää IEC tietokannan (tilanne ) sisällön suomennettuna. Standardin IEC soveltaminen Euroopassa Vuonna 2004 CENELECin jäsenmaat päättivät (BT:n päätökset D116/066 ja D116/067), että kaikki jäsenmaat (EU ja EFTA maat) käyttävät IEC tietokantaa sellaisenaan kansallisena viitestandardina. Tämä merkitsee, että standardia IEC ei ole vahvistettu EN standardiksi. Päätöksiin sisältyy ns. "Standstill", joka tarkoittaa että kansallisia standardin statuksen omaavia sähköpiirrosmerkkejä ei saa tehdä ilman CENELECin lupaa. 23

39 Piirrosmerkkien suunnitteluohjeet on määritelty standardisarjassa SFS EN 81714: SFS EN ISO Part 1: Basic rules SFS EN Part 2: Specification for graphical symbols in a computer sensible form, including graphical symbols for a reference library, and requirements for their interchange SFS EN Part 3: Classification of connect nodes, networks and their encoding Standardissa SFS EN ISO esitetään piirrosmerkin: peruskäsitteet suunnitteluprosessi kohteen toimintatila perusasento ja variantit viivan paksuus ja rasteri kirjainten käyttö luokittelu (luokka 1 piirrosmerkit, luokka 2 tarkenteet) Standardissa SFS EN esitetään vaatimukset piirrosmerkin toteuttamiseen piirrosmerkkikirjastossa (esim. CAD ohjelman kirjastossa). Standardissa SFS EN esitetään piirrosmerkin liitäntätyyppien luokittelu ja 24

40 kirjainkoodit (esim. E=sähkö, O=valo, H=lämpö, jne.). 24

41 Standardi SFS EN ISO 7010 sisältää kokoelman standardoituja turvallisuusmerkkejä. Standardin määritelmän (3.3) mukaan turvallisuusmerkki (safety sign) on merkki, jossa esitetään väriin ja geometriseen muotoon perustuva yleinen turvallisuusviesti ja joka kuvatunnuksella varustettuna välittää erityisen turvallisuusviestin SFS EN ISO 7010 turvallisuusmerkit luokitellaan niiden tehtävän mukaan seuraavasti: E on poistumisreittejä, ensiapuvälineiden tai turvallisen paikan sijaintia tai toimintaa hätätilanteessa osoittavien merkkien luokka (pelastus ja ensiapumerkit) F on palontorjuntamerkkien luokka M on määräysmerkkien luokka P on kieltomerkkien luokka W on varoitusmerkkien luokka. 25

42 Standardisarja SFS ISO 3864 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuusmerkit sisältää neljä osaa: SFS ISO Turvallisuusmerkkien ja turvallisuusmerkintöjen suunnitteluperiaatteet SFS ISO Tuoteturvallisuusmerkintöjen suunnitteluperiaatteet SFS ISO Turvallisuusmerkeissä käytettävien kuvatunnusten suunnitteluperiaatteet ISO Colorimetric and photometric properties of safety sign materials Standardissa SFS ISO esitetään: turvallisuusvärien ja turvallisuusmerkkien käyttötarkoitus geometristen muotojen ja turvallisuusvärien yleismerkitys turvallisuusmerkkien mittasuhteiden asettelu ohjeita lisämerkkien ja yhdistelmämerkkien asetteluun Standardissa SFS ISO esitetään: ISO periaatteita täydentäviä lisäperiaatteita, jotka koskevat tuotteiden turvallisuusmerkintöjen suunnittelua. värin käyttö huomiosanoille VAARA, VAROITUS tai HUOMIO tuoteturvallisuusmerkintäyhdistelmä varoitusviestikentällä tai ilman 26

43 Standardissa SFS ISO esitetään ohjeita turvallisuusmerkeissä käytettävien kuvatunnusten suunnitteluun Standardissa ISO annetaan ohjeita turvallisuusmerkin materiaalin väri ja fotometristen ominaisuuksien arvioimiseen. 26

44 Kohteen toimintatilan esittäminen graafisilla tunnuksilla Standardissa SFS EN määritetään säännöt ja suositukset sille, miten kohteita edustavilla graafisilla tunnuksilla (piirrosmerkit, kuvatunnukset, turvallisuusmerkit, kuvakkeet) voidaan esittää dynaamista toimintaa ja ilmaista näin kohteiden käytännössä ilmenevät toimintatilat. Standardissa esitetään: yleiset säännöt toimintatilan korostuskeinoille (väri, koko, muoto, tarkenne, ääni) yleiset toimintatilat ja niitä vastaavat suositukset graafiseen tunnukseen liittyvän tiedon suositeltava sijainti tunnukset hälytys ja merkinantonäytöissä turvallisuuteen liittyvät graafiset tunnukset käyttäjän antamat komennot ja ohjaukset 27