Osastopäällikön sijainen,

Transkriptio

1 Oikeusministeriö E-KIRJE OM LAVO Maarit Leppänen JULKINEN EDUSKUNTA SUURI VALIOKUNTA Viite Asia EU; OIKEUS- JA SISÄASIAT; Vihreä kirja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta U/E-tunnus: - EUTORI-numero:EU/2009/0838 VIHREÄ KIRJA TUOMIOISTUIMEN TOIMIVALLASTA SEKÄ TUOMIOIDEN TUNNUSTAMISESTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA SIVIILI- JA KAUPPAOIKEUDEN ALALLA ANNETUN NEUVOSTON ASETUKSEN (EY) N:O 44/2001 TARKISTAMISESTA [KOM(2009) 175 lopullinen] Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys otsikossa tarkoitetusta asiasta. Osastopäällikön sijainen, lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa Lainsäädäntöneuvos Maarit Leppänen LIITTEET Perusmuistio KOM(2009) 174 lopullinen KOM(2009) 175 lopullinen

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi siviilioikeus, siviiliprosessioikeus OM EUE, UM, VM, VNEUS Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

3 Oikeusministeriö PERUSMUISTIO OM LAVO Maarit Leppänen JULKINEN Asia EU/Vihreä kirja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2009/0838 U-tunnus / E-tunnus: Perustuslain 97 :n mukainen asia. Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Euroopan yhteisöjen komissio on 21 päivänä huhtikuuta 2009 julkaissut vihreän kirjan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta [KOM(2009) 175 lopullinen]. Vihreä kirja liittyy komission kertomukseen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisesta [KOM(2009) 174 lopullinen]. Komission tarkoituksena on käynnistää laaja kuulemismenettely siitä, miten asetuksen toimivuutta voitaisiin parantaa. Vihreässä kirjassa esitetään kahdeksan mainitun asetuksen (ns. Bryssel I asetus) mahdolliseen tarkistamistarpeeseen liittyvää kysymystä. Komissio pyytää asianomaisia tahoja toimittamaan huomautuksensa kysymysten johdosta 30 päivään kesäkuuta 2009 mennessä. Asiakirjat: Vihreä kirja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta [KOM(2009) 175 lopullinen] Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisesta [KOM(2009) 174 lopullinen] EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 65 artikla/yhteispäätösmenettely

4 2(6) Käsittelijä: Oikeusministeriö, lainsäädäntöneuvos Maarit Leppänen, puh Suomen kanta: Valtioneuvosto ei ole vielä muodostanut kantaansa vihreän kirjan sisältämiin kysymyksiin. Vihreän kirjan sekä komission asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen suomen- ja ruotsinkielisten kieliversioiden ilmestyttyä oikeusministeriö on välittömästi lähettänyt asiakirjat lausunnolle asetuksen soveltamisen kannalta keskeisille toimijoille ja asiantuntijoille sekä käynnistänyt valtioneuvoston sisäisen konsultaation. Pääasiallinen sisältö: Komissio toteaa kertomuksessaan [KOM(2009) 174 lopullinen], että Bryssel I asetuksella luotu järjestelmä, joka perustuu kattaviin toimivaltasäännöksiin, rinnakkaisten menettelyjen koordinointiin ja tuomioiden liikkuvuuteen, on yleisesti ottaen tehokas. Jo nyt hyvin toimivan asetuksen toimintaa voitaisiin kuitenkin edelleen parantaa. Vihreässä kirjassa [KOM(2009) 175 lopullinen] komissio esittää miltä osin ja millä tavoin asesuksen toimintaa voitaisiin tehostaa. Komission kertomus ja siihen liittyvä vihreä kirja perustuvat komission teettämiin selvityksiin. Selvityksistä keskeisin on ns. kokonaisselvitys (Study JSL/C4/2005/03, Report on the Application of Regulaition Brussels I in the Member States). Lähes 370 sivun mittaisen selvityksen ovat laatineet Prof. Dr. B. Hess, Prof. Dr. T. Pfeiffer ja Prof. Dr. P. Schlosser. Vihreän kirjan ehdotukset perustuvat kokonaisselvityksen johtopäätöksiin ja siinä esitettyihin ehdotuksiin. Komissio perustelee näkemyksiään seuraavasti, ja esittää niihin liittyen seuraavat kysymykset: 1. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon tarvittavien välitoimien (eksekvatuuri) poistaminen. Rajattomilla sisämarkkinoilla eksekvatuurimenettelyä eli menettelyä ulkomaisen tuomion julistamiseksi täytäntöönpanokelpoiseksi on vaikea perustella. On kyseenalaista, että kansalaisten ja yritysten on käytettävä rahaa ja aikaa saattaakseen oikeutensa voimaan muissa jäsenvaltioissa. Koska täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevat hakemukset hyväksytään lähes aina ja ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäydytään hyvin harvoin, tulisi komission näkemyksen mukaan eksekvatuurimenettelystä luopua kokonaan siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Bryssel I asetuksen osalta tämä koskisi käytännössä riitautettuja kanteita, koska eksekvatuurimenettelystä on jo luovuttu riitauttamattomien kanteiden osalta (ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004 riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta). Eksekvatuurimenettelystä luopuminen edellyttäisi kuitenkin, että otetaan käyttöön vastaajan oikeusturvan takaavat varotoimet. Kysymys 1: Olisiko kaikkien siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettujen tuomioiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla taattava ilman välivaiheen menettelyjä (eksekvatuurimenettelystä luopuminen)? Jos olisi, tarvitaanko edelleen jonkinlaisia varotoimia edellytyksenä sille, että eksekvatuurimenettelystä voidaan luopua? Jos tarvitaan, mitä? 2. Asetuksen toimivuus kansainvälisessä oikeusyhteisössä. Bryssel I asetuksen toimivaltasäännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti vain, jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa. Jos vastaajan kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, tuomioistuimen toimivalta määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan (toissijainen toimivalta) lukuun ottamatta tilanteita, joissa jäsenvaltion tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta asetuksen 22 tai 23 artiklan mukaisesti tai tietyntyyppisiä asioita koskevissa riidoissa (esim. yhteisön tavaramerkit). Tilanteissa, joissa oikeussuojan toteutuminen jää kansallisen lainsäädännön varaan, yhteisön eri jäsenvaltiossa asuvien kantajien oikeussuoja ei toteudu yhtäläisesti.

5 3(6) Näin on erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa asianosainen ei saa yhteisön ulkopuolisessa tuomioistuimessa oikeudenmukaista menettelyä tai riittävää suojaa taikka yhteisön pakottavaa lainsäädäntöä ei kolmansien valtioiden tuomioistuimissa sovellettavien lainvalintasäännösten johdosta ovelleta. Jotta Bryssel I asetuksen toimivaltasäännösten soveltamisalaa voitaisiin laajentaa koskemaan myös kolmansissa maissa olevia vastaajia, olisi pohdittava, missä määrin asetukseen sisältyviä erityistä toimivaltaa koskevia säännöksiä ja voimassa olevia liittymäperusteita voitaisiin soveltaa kolmansissa maissa oleviin vastaajiin. Ratkaistavaksi tulisi myös kolmannessa valtiossa vireillä olevan oikeudenkäynnin vaikutuksia koskeva kysymys sekä kysymys yhteisön ulkopuolisessa valtiossa annetun tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yhteisön jäsenvaltiossa. Kysymys 2: Voitaisiinko erityistä toimivaltaa koskevia asetuksen säännöksiä mielestänne soveltaa kolmansissa maissa oleviin vastaajiin? Millaisia muita toimivaltaperusteita tarvitaan tällaisten vastaajien varalta? Miten asetuksessa olisi huomioitava kolmansien maiden tuomioistuinten yksinomainen toimivalta ja kolmansien maiden tuomioistuimissa vireille pannut asiat? Millaisin edellytyksin kolmansissa maissa annetut tuomiot olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön yhteisössä erityisesti silloin, kun asiaan liittyy pakottavaa yhteisön lainsäädäntöä tai kun jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta? 3. Oikeuspaikkaa koskevat sopimukset. Oikeuspaikkasopimukset eli ns. prorogaatiosopimukset ovat tärkeitä kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tästä syytä olisi pohdittava miten näiden sopimusten asemaa voitaisiin vahvistaa tilanteissa, joissa oikeudenkäynti on pantu vireille myös muussa kuin prorogaatiosopimuksen osoittamassa oikeuspaikassa. Vihreässä kirjassa esitetään useita mahdollisia ratkaisumalleja: yksinomaisessa oikeuspaikkasopimuksessa nimetty tuomioistuin voitaisiin esimerkiksi vapauttaa velvollisuudesta keskeyttää asian käsittely vireilläoloa koskevan säännöksen (lis pendens) perusteella tai asetuksen ensisijaisuussäännöstä ei sovellettaisi, jos tuomioistuimen toimivalta perustuisi oikeuspaikkasopimukseen. Myös muista etenemistapoja esitetään. Kysymys 3: Mikä edellä esitetyistä vaihtoehdoista on mielestänne sopivin keino lisätä oikeuspaikkasopimusten tehoa yhteisössä? Voitte esittää myös oman ehdotuksenne. 4. Teollisoikeudet. Patenttiloukkausta koskeva riita käsitellään siinä valtiossa, jossa patentti on voimassa. Näin on myös silloin, kun kysymyksessä on ns. eurooppapatentti, joka on samanlaisena myönnetty useassa jäsenvaltiossa. Jos asianosaiset ovat samat, seuraa tästä, että samasta väitetystä patenttiloukkauksesta on käytävä oikeutta monessa valtiossa. Koska tämä on kallista ja aikaa vievää, on komissio tehnyt ehdotuksen eurooppapatenttien oikeudenkäyntijärjestelmän perustamiseksi [KOM(2007) 165]. Yhdistetyn patenttioikeudenkäyntijärjestelmän kehittäminen on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. Eräitä nykyjärjestelmän puutteita voitaisiin tämän vuoksi korjata Bryssel I asetuksen puitteissa. Patentteja koskevissa oikeudenkäynneissä on usein kysymys suurista intresseistä. Tämän vuoksi jo loukkausta koskevan oikeudenkäynnin hidastaminen voi olla asianosaisen intressin mukaista. Se on tehtävissä esimerkiksi nostamalla patenttiriitaa ennakoivan kanteen väärässä oikeuspaikassa. Näin voidaan estää (torpedoida) vireillä olevaa oikeudenkäyntiä koskevan eli lis pendens -säännöksen nojalla oikeudenkäynti toimivaltaisessa tuomioistuimessa aina siihen saakka, kunnes se tuomioistuin, joka ei ole toimivaltainen, on saanut toimivalta-asian ratkaistua. Menettely on tehokas erityisesti silloin, kun väärä tuomioistuin sijaitsee valtiossa, jossa oikeudenkäynnit kestävät pitkään. Käytössä on käsitteitä kuten italialainen torpedo. Mahdollisia ratkaisuja todettuihin ongelmiin on esitetty ns. kokonaisselvityksessä, mihin komissio myös vihreässä kirjassaan viittaa. Selvityksessä ehdotetaan muun muassa lis pendens säännöksen tarkistamista sekä monilukuisiin vastaajiin sovellettavan toimivaltasäännöksen muuttamista. Komissio pyytää näkemyksiä ehdotetuista muutoksista.

6 Kysymys 4: Mitkä nykyisen patenttioikeudenkäyntijärjestelmän puutteet olisi ensisijaisesti ratkaistava asetuksen (EY) N:o 44/2001 yhteydessä? Mitä edellä esitetyistä vaihtoehdoista pidätte sopivina keinoina turvata asetuksen puitteissa teollis- ja tekijänoikeudet sekä oikeuksien haltijoiden (oikeuksien täytäntöönpano ja puolustaminen) että niiden osapuolten kannalta, jotka pyrkivät kiistämään oikeudet? 5. Vireilläolovaikutus ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet. Komissio katsoo, että olisi myös yleisesti pohdittava voitaisiinko lis pendens tilanteisiin liittyvät ongelmat ratkaista vahvistamalla viestintää ja yhteistyötä niiden tuomioistuinten kesken, joissa on käynnissä rinnakkaisia menettelyjä, ja/tai jättää soveltamatta sanottua säännöstä silloin, kun on kyse negatiivisesta vahvistuskanteesta. Samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita koskevan säännöksen osalta olisi harkittava, missä määrin on tarpeellista mahdollistaa useiden kantajien nostamien ja/tai useita vastaajia vastaan nostettujen kanteiden yhdistäminen yhdenmukaisten säännösten pohjalta. Kysymys 5: Miten eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa käynnistettyjen rinnakkaisten menettelyjen koordinointia (vireilläoloa koskeva säännös) voitaisiin mielestänne parantaa? Olisiko useiden osapuolten käynnistämien ja/tai useita osapuolia vastaan käynnistettyjen menettelyjen yhdistämisestä mielestänne säädettävä yhteisön tasolla yhdenmukaisten säännösten pohjalta? 6. Väliaikaiset ja turvaamistoimenpiteet. Kertomuksessa todetaan, että väliaikaisten- ja turvaamistoimenpiteiden osalta on ollut havaittavissa moninaisia ongelmia. Yksi ongelma liittyy vastapuolta kuulematta annetun turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoon toisessa jäsenvaltiossa. Tältä osin asetusta olisi komission mukaan ehkä syytä selventää. Toinen mahdollinen ongelma liittyy turvaamismääräyksiin, joiden tarkoituksena on todistajien kuuleminen sen mahdollistamiseksi, että pyynnön esittäjä voi arvioida mahdollisen kanteen nostamisen tarkoituksenmukaisuuden. Tulkintaongelmia on myös liittynyt siihen, miten turvaamistoimenpide määritellään. Komission näkemyksen mukaan tulisi esimerkiksi selventää, ettei väliaikaisen maksun palauttamisen varmistamiseksi vaadittu takaus välttämättä tarkoita väliaikaista maksua tai pankkitakausta. Asetusta tarkistettaessa voitaisiin myös selventää pääasiassa toimivaltaisen ja turvaamistoimen määränneen tuomioistuimen keskinäisiä toimivalta- ja vuorovaikutussuhteita. Kysymys 6: Katsotteko, että väliaikaisten toimenpiteiden vapaata liikkuvuutta voidaan parantaa kertomuksessa ja tässä vihreässä kirjassa kuvatuilla tavoilla? Voitteko esittää muita keinoja parantaa liikkuvuutta? 7. Asetuksen ja välimiesmenettelyn suhde. Komissio ei esitä, että asetuksessa olisi säädettävä välimiesmenettelystä sinänsä. Asetukseen voitaisiin kuitenkin sisällyttää säännöksiä, jotka koskisivat välimiesmenettelyä ja välitystuomiota tukevia oikeudenkäyntejä. Asetuksen toimivaltasäännöksiä voitaisiin esimerkiksi soveltaa välimiesmenettelyn tueksi tarkoitettuihin väliaikaisiin ja turvaamistoimenpiteisiin. Asetuksella voitaisiin myös mahdollistaa välitystuomion kumoavan tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon ja välttää rinnakkaiset menettelyt tilanteessa, jossa välityssopimus on yhdessä jäsenvaltiossa pätevä ja toisessa pätemätön. Lisäksi asetuksessa voitaisiin säätää toimivaltaisesta tuomioistuimesta välityssopimuksen pätevyyttä koskevassa asiassa. Kysymys 7: Millaisia toimia yhteisön tasolla mielestänne tarvitaan, jotta voidaan vahvistaa välityssopimusten tehoa, varmistaa oikeudenkäynnin ja välimiesmenettelyn hyvä koordinointi, lisätä välitystuomioiden tehoa? 8. Muita kysymyksiä. Komissio esittää, että elatusapua koskevat asiat olisi rajattava asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi asetuksen ja erityisiä oikeudenaloja koskevien sopimusten käsittelevän 71 artiklan soveltamisalaa olisi kavennettava. 4(6)

7 5(6) Kotipaikka-käsitteen itsenäistä määritelmää olisi harkittava. Irtaimen omaisuuden sijaintipaikkaan perustuvan toimivaltaperusteen käyttöönottamista olisi harkittava. Vuokarasopimuksia koskevaa yksinomaista toimivaltasäännöstä olisi tehtävä eräiltä osin nykyistä joustavammaksi. Myös kulutusluottosopimuskentän muuttuminen ja kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttöönotto eri jäsenvaltioissa olisi mahdollisesti syytä huomioida asetuksen toimivaltasäännöksissä. Lisäksi tulisi harkita virallisten asiakirjojen vapaan liikkuvuuden edistämistä sekä seuraamusten uhkasakkojen, veroseuraamusten tms. - liikkuvuuteen liittyviä ongelmia. Täytäntöönpanovaiheen oikeussuojaa voitaisiin parantaa ottamalla käyttöön kaikilla yhteisön virallisilla kielillä vakiolomake, joka sisältää otteen tuomiosta. Lomakkeen ansiosta koko tuomiota ei tarvitsisi kääntää, ja samalla varmistettaisiin, että täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset saavat kaikki tarvittavat tiedot (esim. tiedot koroista). Tarkoituksenmukaista olisi myös luopua vaatimuksesta, jonka mukaan hakijan on ilmoitettava osoite täytäntöönpanovaltiossa tiedoksiantoja varten tai nimettävä oikeudenkäyntiasiamies. Vihreässä kirjassa esitetään myös muita toimenpiteitä asetuksen toimivuuden edistämiseksi. Kysymys 8: Katsotteko, että asetuksen toimivuutta voidaan parantaa edellä esitetyillä tavoilla? Kansallinen käsittely: - Eduskuntakäsittely: - Käsittely Euroopan parlamentissa: - Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: - Taloudelliset vaikutukset: - Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:

8 6(6) Asiasanat Hoitaa siviilioikeus, siviiliprosessioikeus Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje

9 FI FI FI

10 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2009) 174 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisesta FI FI

11 KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisesta 1. JOHDANTO 1.1. Tausta Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviilija kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I) 1, jäljempänä asetus, antaa puitteet Euroopan oikeudelliselle yhteistyölle siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Siinä asetetaan yhtenäiset säännöt toimivaltaristiriitojen ratkaisemiselle ja helpotetaan tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Sillä korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehty vuoden 1968 Brysselin yleissopimus, jota on muutettu useilla yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittyessä kyseiseen yleissopimukseen, jäljempänä Brysselin yleissopimus 2. Euroopan yhteisö ja Tanska ovat tehneet sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 3. Sopimuksella on varmistettu asetuksen säännösten soveltaminen Tanskassa 1. päivästä heinäkuuta Samaa asiaa koskeva Luganon yleissopimus vuodelta 1988 sitoo jäsenvaltioita, Tanska mukaan lukien, sekä Islantia, Norjaa ja Sveitsiä 4. Luganon yleissopimus korvataan lähitulevaisuudessa yhteisön, Tanskan ja edellä mainittujen valtioiden välillä tehdyllä yleissopimuksella Kertomus Tämä kertomus on laadittu asetuksen 73 artiklan mukaisesti ja se perustuu komission teettämään kokonaisselvitykseen asetuksen soveltamisesta käytännössä 6. Lisäksi komissio on teettänyt selvityksen, jossa analysoidaan voimassa olevia kansallisia tuomioistuinten toimivaltaa koskevia säännöksiä tapauksissa, joissa vastaajan kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa (toissijainen toimivalta) 7. Komissio on teettänyt myös selvityksen 8, jossa arvioidaan, mitä vaikutuksia olisi sillä, että yhteisö ratifioisi oikeuspaikkasopimuksesta tehdyn Haagin EYVL L 12, , s. 1. EYVL C 27, , s. 1. EUVL L 299, , s. 62. EYVL L 319, EUVL L 339, , s. 1. Selvityksen, jäljempänä kokonaisselvitys, ovat laatineet Prof. Dr. B. Hess, Prof. Dr. T. Pfeiffer ja Prof. Dr. P. Schlosser. Se on saatavilla osoitteessa Selvityksen on laatinut Prof. A. Nuyts. Se on saatavilla osoitteessa Selvityksen on laatinut GHK Consulting. Se on saatavilla osoitteessa FI 2 FI

12 yleissopimuksen 9. Tässä kertomuksessa on otettu huomioon myös komission vuonna 2004 teettämä selvitys oikeuden päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 10. Lopuksi mainittakoon, että Euroopan oikeudellinen verkosto siviili- ja kauppaoikeuden alalla keräsi vuoden 2005 aikana tietoa asetuksen soveltamisesta käytännössä komission laatiman kyselyn pohjalta. Tällä kertomuksella on tarkoitus antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvio asetuksen soveltamisesta. Kertomukseen liittyy vihreä kirja, jossa esitetään, mitä toimenpiteitä eräiden tässä kertomuksessa esiin tuotujen seikkojen perusteella olisi toteutettava jatkossa. Molemmat asiakirjat ovat pohjana julkiselle kuulemiselle, jonka yhteydessä selvitetään asetuksen toimivuutta. 2. ASETUKSEN SOVELTAMINEN YLEISESTI 2.1. Tilastotietoa asetuksen soveltamisesta Useimmissa jäsenvaltioissa ei kerätä järjestelmällisesti tilastotietoa asetuksen soveltamisesta. Joitakin tietoja on kuitenkin saatu eräiden jäsenvaltioiden oikeusministeriöiden keskustietokannoista, kaupallisista ja tiedeyhteisöjen tietokannoista sekä julkaisuista ja oikeuskirjallisuudesta. Tietoja on hankittu myös ottamalla suoraan yhteyttä jäsenvaltioiden tuomioistuimiin ja haastattelemalla sidosryhmiä. Toimivaltasäännöksiä on käsiteltävä erillään tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä. Yleisesti ottaen asetusta sovelletaan useimmiten kaupankäynnin keskuksissa ja raja-alueilla. Toimivaltasäännöksiä sovelletaan yleisesti ottaen suhteelliseen pieneen osaan tapauksista: kaikista siviiliasioista määrä vaihtelee alle 1 prosentista rajaalueiden 16 prosenttiin 11. Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan useammin. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyjen tuomioistuinten päätösten määrästä ei ole kuitenkaan ollut mahdollista saada kattavaa tietoa. Määrät voivat olla hyvin vähäisiä (esim. Portugalissa 10 julistusta vuonna 2004) tai suurehkoja (esim. Luxemburgissa 420 julistusta vuonna 2004). Suurimpia määrät ovat raja-alueilla (esim. Saksassa lähellä Itävallan rajaa sijaitsevassa Traunsteinin Landgericht-tuomioistuimessa 301 julistusta) Asetuksen yleinen arviointi Asetuksella on luotu tehokas järjestelmä, joka perustuu kattaviin toimivaltasäännöksiin, rinnakkaisten menettelyjen koordinointiin ja tuomioiden liikkuvuuteen. Yleisesti ottaen asetusta pidetään hyvin onnistuneena välineenä, ja se on helpottanut valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien riita-asioiden ratkaisemista. Asetuksessa säädetty oikeudellisen yhteistyön järjestelmä on onnistunut mukautumaan institutionaalisen ympäristön muuttumiseen (hallitusten välisestä yhteistyöstä Euroopan yhdentymisen välineeseen) ja tämän päivän kaupankäynnin uusiin haasteisiin. Sellaisena oikeusalan toimijat arvostavat sitä suuresti Ks. komission ehdotus yleissopimuksen allekirjoittamisesta KOM(2008) 538 ja SEC(2008) 2389, Study on making more efficient the enforcement of judicial decisions within the European Union: transparency of a debtor's assets, attachment of bank accounts, provisional enforcement and protective measures. Selvityksen on laatinut Prof. Dr. B. Hess ja se on saatavilla osoitteessa Tiedot koskevat lähinnä vuosia FI 3 FI

13 Yleinen tyytyväisyys asetuksen toimintaan ei kuitenkaan tarkoita, että asetuksen toimivuutta ei voitaisi parantaa. 3. ASETUKSEN TIETTYJEN KOHTIEN ARVIOINTI 3.1. Eksekvatuurimenettelystä luopuminen Eurooppa-neuvoston Tampereen (1999) ja Haagin (2004) ohjelmissa 12 antaman poliittisen mandaatin mukaisesti asetuksen tarkistamisen päätavoitteena olisi oltava eksekvatuurimenettelyn poistaminen kaikkien asetuksen soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta. Kokonaisselvityksen perusteella eksekvatuurimenettelyyn liittyvät ensimmäisen oikeusasteen menettelyt jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kestävät keskimäärin 7 päivästä 4 kuukauteen, kun hakemus on täydellinen. Jos hakemus on epätäydellinen, menettelyt kestävät vielä kauemmin. Hakemukset ovat usein epätäydellisiä ja oikeusviranomaiset joutuvat pyytämään lisätietoja, erityisesti käännöksiä. Useimmat hakemukset tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi hyväksytään ( prosenttia). Päätöksistä ainoastaan 1 5 prosenttiin haetaan muutosta. Muutoksenhakumenettelyt voivat kestää kuukaudesta kolmeen vuoteen jäsenvaltioiden erilaisista menettelykulttuureista ja tuomioistuinten työmäärästä riippuen. Jos täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva julistus kiistetään, syyksi kieltäytymiselle tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta esitetään useimmiten 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen tiedoksiannon puuttuminen. Kokonaisselvitys kuitenkin osoittaa, että tällainen kiistäminen onnistuu nykyisin harvoin 13. Selvitys osoittaa myös, että oikeusjärjestyksen perusteisiin vedotaan usein, mutta tämä peruste hyväksytään harvoin. Jos se hyväksytään, kyseessä on yleensä poikkeuksellinen tapaus, jossa pyritään turvaamaan vastaajan prosessuaaliset oikeudet 14. Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa näyttää olevan äärimmäisen harvinaista, että tuomioistuimet soveltaisivat oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa poikkeusta ulkomaisen tuomioistuimen asiaratkaisun osalta. Muihin kieltäytymisperusteisiin vedotaan harvoin. Tuomioiden välinen ristiriitaisuus pitkälti vältetään, ainakin Euroopan tasolla, soveltamalla vireilläoloa ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita koskevia asetuksen säännöksiä. Tiettyjen toimivaltasäännösten tutkinnan osalta olisi harkittava, onko se edelleen sopusoinnussa ulkomaisen tuomioistuimen tuomion uudelleentutkimiskiellon kanssa. Säännöksen käytännön merkitys on niin ikään rajallinen, koska tuomioistuinta sitovat joka tapauksessa tuomion antaneen tuomioistuimen tekemät tosiseikkoja koskevat päätelmät Asetuksen toimivuus kansainvälisessä oikeusjärjestyksessä Koska asetus on Brysselin yleissopimuksen seuraaja, näkökulma on oikeudenkäyntimenettelyssä vastaajan. Tämän vuoksi useimpia asetuksen toimivaltasäännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa. Jos Neuvoston päätelmät on pantu täytäntöön siviiliasioita koskevan vastavuoroisen tunnustamisen ohjelmalla (EYVL C 12, ) ja Haagin ohjelman toteuttavalla toimenpideohjelmalla KOM(2006) 331. Tämä johtuu erityisesti siitä, että asetuksesta on poistettu säännöllisen tiedoksiannon vaatimus, mikä on vähentänyt vastaajien osalta väärinkäyttömahdollisuuksia. Ks. esim. asia C-7/98 (Krombach). FI 4 FI

14 vastaajan kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, asetuksessa viitataan kansalliseen oikeuteen (toissijainen toimivalta) lukuun ottamatta tilanteita, joissa jäsenvaltion tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta asetuksen 22 tai 23 artiklan mukaisesti tai tietyntyyppisiä asioita koskevissa riidoissa (esim. yhteisön tavaramerkit) 15. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle on esitetty useita esikysymyksiä asetuksen soveltamisesta kansainvälisessä oikeusjärjestyksessä. Asiassa C-412/98 (Josi) tuomioistuin selvensi, että asetuksen (aikaisemmin yleissopimuksen) toimivaltasäännöksiä sovelletaan asiassa, jossa vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa ja kantajan kotipaikka kolmannessa valtiossa. Tästä seuraa, että vastaajat, joiden kotipaikka on jäsenvaltiossa, voivat luottaa asetuksen antamaan turvaan riidoissa, joissa on osapuolena henkilöitä, joiden kotipaikka on kolmansissa valtioissa. Asiassa C-281/02 (Owusu) tuomioistuin katsoi, että asetuksen säännökset, erityisesti perussääntö, jonka mukaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, ovat pakottavia eikä niitä voida syrjäyttää kansallisen lainsäädännön perusteella. Näin ei ole pelkästään suhteessa muihin jäsenvaltioihin vaan myös silloin, kun riita-asialla on liittymä kolmanteen valtioon eikä mitään muuta liittymää muihin jäsenvaltioihin. Tuomioistuin on analysoinut myös asetuksen toimintaa suhteessa kolmansiin valtioihin lausunnossaan 1/03. Kyseisessä lausunnossa tuomioistuin esittää muun muassa, että kun vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, tapauksissa, joissa asetuksen 22 ja 23 artiklan mukaista yksinomaista toimivaltaa koskevat liittymäperusteet ovat kolmannessa valtiossa, sovelletaan asetuksen toimivaltasäännöksiä (ei ns. heijastevaikutusta). Koska toissijaista toimivaltaa koskevia yhtenäistettyjä säännöksiä ei ole, yhteisön kansalaisten oikeussuoja ei toteudu yhtäläisesti. Toissijaista toimivaltaa koskevasta selvityksestä käy ilmi, että näin on erityisesti tilanteissa, joissa asianosainen ei saisi oikeudenmukaista menettelyä tai riittävää suojaa kolmansien valtioiden tuomioistuimissa. Selvitys osoitti myös, että toimivallan määräytymistä koskevien yhteisten sääntöjen puuttuminen, kun vastaajan kotipaikka on kolmannessa valtiossa, saattaa vaarantaa yhteisön pakottavan lainsäädännön soveltamisen, esim. kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön (esim. lomaosakkeet), tai kauppaedustajia, tietosuojaa tai tuotevastuuta koskevan lainsäädännön soveltamisen. Jäsenvaltioissa, joissa ei ole ylimääräistä oikeussuojaa, kuluttajat eivät voi nostaa kannetta sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on kolmannessa valtiossa. Sama koskee esimerkiksi työntekijöitä, kauppaedustajia, kilpailuoikeuden rikkomisen tai tuotevastuuvahingon uhreja sekä henkilöitä, jotka aikovat hyödyntää EU:n tietosuojalainsäädäntöön liittyviä oikeuksia. Kaikilla näillä aloilla, joilla on pakottavaa yhteisön lainsäädäntöä, kantajat, joiden kotipaikka on yhteisössä, voivat menettää yhteisön säännösten heille tarjoaman suojan. Ei ole myöskään olemassa yhteisiä sääntöjä kolmannen valtion tuomioiden oikeusvaikutuksesta yhteisössä. Tämä voi joissakin jäsenvaltioissa johtaa tilanteisiin, joissa kolmannen valtion tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön, vaikka ne olisivat vastoin pakottavaa yhteisön lainsäädäntöä tai yhteisön lainsäädäntö edellyttäisi jäsenvaltioiden tuomioistuinten yksinomaista toimivaltaa. Toissijaista toimivaltaa koskeva selvitys osoittaa, että runsaasti hämmennystä ja epävarmuutta aiheutuu siitä, että ei ole yhdenmukaistettuja sääntöjä siitä, missä tapauksissa jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat asetuksen perusteella jättää asian tutkimatta, ja antaa sen kolmansien valtioiden tuomioistuinten tutkittavaksi. 15 Asetus (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä (EYVL L 11, , s. 1). FI 5 FI

15 3.3. Oikeuspaikan valinta Oikeuspaikkasopimuksiin sovellettava laki. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan asetuksen 23 artiklassa säädetään laajasti ehdot oikeuspaikkasopimusten pätevyydelle. Näiden ehtojen tyhjentävyyteen liittyy kuitenkin epävarmuutta. Selvitys osoittaa, että joissakin tapauksissa osapuolten välinen sopimus alistetaan asetuksessa säädettyjen yhdenmukaisten ehtojen lisäksi toissijaisesti kansalliselle laille, joka määräytyy joko lex forin tai lex causaen mukaan. Tällä on epätoivottuja seurauksia, sillä oikeuspaikkasopimusta voidaan pitää yhdessä jäsenvaltiossa pätevänä ja toisessa pätemättömänä. Oikeuspaikan valinta ja vireilläolovaikutus. On esiintynyt huolta siitä, että asetus ei riittävästi suojaisi yksinomaisia oikeuspaikkasopimuksia. Tämä johtuu siitä, että tällaisen sopimuksen sopimuspuolen on mahdollista nostaa jäsenvaltion tuomioistuimissa kanne vastoin oikeuspaikkasopimusta ja estää tällä tavoin asian käsittely valitussa oikeuspaikassa, jossa asia pannaan vireille ensimmäisen kanteen nostamisen jälkeen. Asiassa C-116/02 (Gasser) yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että asetuksen vireilläolovaikutusta koskeva säännös edellyttää, että tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on keskeytettävä asian käsittely kunnes tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on ratkaissut, onko se toimivaltainen vai ei. Asiassa C-159/02 (Turner) tuomioistuin on vahvistanut, että kansalliseen lakiin perustuvat menettelytavat, jotka voivat vahvistaa oikeuspaikkasopimusten vaikutusta (kuten oikeudenkäyntikiellot), eivät ole sopusoinnussa asetuksen kanssa, jos niiden vaikutus on epäasianmukainen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten ratkaistessa, ovatko ne asetuksen nojalla toimivaltaisia. Seurauksena olevat rinnakkaiset oikeudenkäynnit voivat johtaa viivästyksiin, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimivuutta. Joissakin tapauksissa sopimuspuoli voi käyttää viivästymistä hyväkseen ja tehdä pätevän oikeuspaikkasopimuksen tyhjäksi. Tällä tavoin sopimuspuoli saa itselleen perusteetonta kaupallista etua 16. Rinnakkaiset oikeudenkäynnit aiheuttavat myös lisäkustannuksia ja epävarmuutta. On myös tuotu esiin, että yritysten luotottajat nostavat kanteita ennenaikaisesti varmistaakseen sopimuksessa nimetyn tuomioistuimen toimivallan. Tällä on kielteisiä taloudellisia seurauksia, jotka ilmenevät maksukyvyttömyyslausekkeina ja ristikkäisinä maksukyvyttömyyslausekkeina luottosopimuksissa. Tällaiset tilanteet ovat erityisen ikäviä esimerkiksi silloin, kun ensimmäinen oikeudenkäynti rajoittuu negatiiviseen vahvistuskanteeseen, joka estää täydellisesti pääasian käsittelyn. Haagin yleissopimus oikeuspaikkasopimuksista. Komissio on tehnyt ehdotuksen oikeuspaikkasopimuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittamisesta 17. Yleissopimus tehtiin kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevässä Haagin konferenssissa 30. kesäkuuta Yleissopimusta sovelletaan tapauksissa, joissa vähintään yhden asianosaisen kotipaikka on EU:n ulkopuolisessa sopimusvaltiossa. Asetusta taas sovelletaan, jos vähintään yhden asianosaisen asuinpaikka on jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi huolehdittava yleissopimuksen määräysten ja asetuksen säännösten johdonmukaisesta soveltamisesta. Tärkein kysymys on, onko edes jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan koordinoimiseksi asianmukaista säilyttää kaksi erilaista oikeudellista järjestelmää, joiden soveltaminen riippuu Huomattakoon, että tällaisen toiminnan yleisyydestä ei ole tilastotietoa. KOM(2008) 538, FI 6 FI

16 siitä, onko jollakulla asianosaisista kotipaikka kolmannessa valtiossa 18. Rinnakkaisten oikeudenkäyntien osalta yleissopimuksessa ei suoraan määrätä vireilläolovaikutuksesta, vaan sopimuksessa nimetty tuomioistuin voi käsitellä kannetta vaikka rinnakkainen oikeudenkäynti olisi pantu vireille jossakin muualla. Muiden tuomioistuinten olisi lykättävä asian käsittelyä tai jätettävä se tutkimatta muutamia yleissopimuksessa määriteltyjä tilanteita lukuun ottamatta Teollisoikeudet Asetuksen säännösten soveltaminen teollisuusoikeuksia koskevissa asioissa aiheuttaa ongelmia sekä oikeuksien haltijoille että niille, jotka haluavat riitauttaa tällaisia oikeuksia. Ensimmäinen ongelma on vireilläolovaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen. Teollisoikeuksiin liittyvät oikeudenkäyntimenettelyt kuuluvat niihin asioihin, joissa asianosaiset ovat pyrkineet estämään toimivaltaista tuomioistuinta käyttämästä toimivaltaansa nostamalla kanteen toisessa tuomioistuimessa, jolta yleensä ei kuitenkaan aina puuttuu toimivalta, mielellään sellaisessa valtiossa, jossa toimivaltakysymystä ja/tai pääasiaa koskeva oikeudenkäynti kestää pitkään. Tällainen taktiikka (torpedointi) voi olla erityisen vahingollinen, jos ensimmäisen oikeudenkäynnin tarkoituksena on vastuusta vapauttaminen, mikä tosiasiallisesti estää toista asianosaista nostamasta pääasiassa kannetta toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Se voi jopa johtaa tilanteeseen, jossa vahingonkorvauskannetta ei voida nostaa lainkaan: esimerkiksi jos tuomioistuin, jossa on nostettu patentinloukkauskanne, on katsonut, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa, koska toisessa jäsenvaltiossa on jo nostettu vahvistuskanne, voi käydä niin, että patentinloukkauskanteen ajamista ei voida jatkaa enää myöhemmin ja että tuomioistuimilla, joissa vahvistuskanne on nostettu, ei ole toimivaltaa käsitellä patentinloukkauskannetta. Torpedoinnissa ei käytetä patentinloukkausasioissa ainoastaan vahvistuskanteita vaan myös vastakanteita, jotka perustuvat patentin pätevyyteen. Vastaajat voivat patentinloukkausasiassa tehokkaasti estää oikeudenkäynnin, jos ne puolustuksessaan väittävät patenttia pätemättömäksi 19. Koska patentin pätevyyttä koskeva kanne on nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa patentti on rekisteröity, patentinloukkausasiaa käsittelevän tuomioistuimen on keskeytettävä oikeudenkäynti ja odotettava patentin pätevyyttä koskevan oikeudenkäynnin tulosta. Tähän voi kulua runsaasti aikaa, etenkin jos vastaaja ei (nopeasti) nosta pätevyysasiaa koskevaa kannetta. Teollisoikeuden loukkauksen uhri ei sitä paitsi voi kaikissa jäsenvaltioissa nostaa teollisoikeuden pätevyyttä koskevaa positiivista vahvistuskannetta. Toinen patenttioikeudenkäyntien yhteydessä esiin tuotu ongelma on se, että samaan yrityskonserniin kuuluvia yhteisten toimintaperiaatteiden mukaisesti toimivia eurooppapatentin rikkojia vastaan ei ole mahdollista ajaa kannetta yhdessä ja samassa oikeudenkäynnissä 20. Kanteen nostaminen erikseen kullakin oikeudenkäyttöalueella merkitsee uhreille mittavia kustannuksia ja vaikeuttaa kanteiden tehokasta käsittelyä Edellä mainitussa yleissopimuksen ratifioinnin vaikutuksia koskevassa selvityksessä (ks. alaviite 8), ja erityisesti sen liitteessä IV, on seikkaperäinen analyysi tilanteista, joita Haagin yleissopimuksen ja asetuksen soveltamisen seurauksena syntyy. Asia C-315/01 (GAT). Asia C-539/03 (Roche Nederland).. FI 7 FI

17 3.5. Vireilläolovaikutus ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet Vireilläolovaikutusta ja yhdessä käsiteltäviä kanteita koskevat asetuksen säännökset ovat aiheuttaneet ongelmia myös eräissä muissa tapauksissa. Selvityksessä ei käynyt ilmi välitöntä käytännön tarvetta poiketa asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta yksinomaisesta toimivallasta. Torpedointia on kuitenkin kerrottu esiintyvän muilla erityisaloilla, kuten yritysluototuksessa ja kilpailuasioissa. Tämän vuoksi olisi mietittävä, olisiko nykyistä vireilläolosäännöstä syytä parantaa, jotta vahingolliset oikeudenkäyntitaktiikat voitaisiin estää ja varmistaa hyvä oikeudenkäyttö yhteisössä. Samassa yhteydessä käsiteltävien kanteiden osalta edellytys, että molemmat kanteet ovat vireillä tuomioistuimissa, ja viittaus kansalliseen lakiin samassa yhteydessä käsiteltävien kanteiden yhdistämisehtojen osalta estävät oikeudenkäyntien tehokkaan yhdistämisen yhteisön tasolla. Asetuksen nojalla ei ole tällä hetkellä mahdollista yhdistää kanteita, esimerkiksi useiden kantajien samaa vastaajaa vastaan nostamia kanteita, ja ajaa niitä yhden jäsenvaltion tuomioistuimissa 21. Tällainen yhdistäminen olisi usein tarpeen, esimerkiksi kuluttajien ryhmäkanteiden ja EY:n kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä 22. Jos tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, jättää asian tutkimatta 28 artiklan 2 kohdan nojalla, seurauksena voi olla (tilapäinen) negatiivinen toimivaltaristiriita, jos ensimmäinen tuomioistuin ei katso olevansa kyseisen kanteen osalta toimivaltainen. Yksi asetuksen tärkeimmistä uutuuksista oli, että siinä määritellään ajankohta, jolloin oikeudenkäynnin katsotaan olevan vireillä vireilläoloa ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita koskevia säännöksiä sovellettaessa. Yleisesti ottaen määrittely näyttää toimineen tyydyttävästi. Sen tulkinnan suhteen on kuitenkin esiintynyt jonkin verran epävarmuutta, joten voisi olla asianmukaista täsmentää esimerkiksi se, mikä viranomainen vastaa tiedoksiannosta, sekä tuomioistuimeen jättämisen ajankohta ja tiedoksiannosta vastaavan viranomaisen vastaanottoajankohta Väliaikaiset toimenpiteet Väliaikaisten toimenpiteiden vapaa liikkuvuus on edelleen ongelmallista jäsenvaltioiden prosessioikeuden erojen vuoksi. Ensimmäinen ongelma liittyy sellaisiin turvaamistoimenpiteisiin, jotka on annettu menettelyssä, johon vastaajaa ei ole kutsuttu, ja jotka on tarkoitus panna täytäntöön ilman, että ne annetaan vastaajalle ennalta tiedoksi. Tuomioistuin on katsonut asiassa C-125/79 (Denilauler), että tällaiset ex parte -menettelyt eivät kuulu asetuksen tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmän soveltamisalaan. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, voidaanko tällaiset toimenpiteet tunnustaa ja panna täytäntöön asetuksen perusteella, jos vastaajalla on mahdollisuus riitauttaa toimenpide myöhemmin. Toinen ongelma liittyy turvaamismääräyksiin, joiden tarkoituksena on tiedon ja todisteiden hankkiminen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-104/03 (St. Paul Dairy), että käsitteen väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi alaan ei kuulu toimenpide, jolla määrätään Tällä hetkellä 6 artiklan 1 kohta mahdollistaa kanteiden yhdistämisen ainoastaan, jos vastaajia on useampia. Ks. vihreä kirja kuluttajien kollektiivisista oikeussuojakeinoista (KOM(2008) 794, ) ja valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (KOM(2008) 165, ). FI 8 FI

18 todistajien kuulemisesta sen mahdollistamiseksi, että pyynnön esittäjä voi arvioida mahdollisen kanteen nostamisen tarkoituksenmukaisuutta. Ei ole täysin selvää, missä määrin tällaiset määräykset yleisesti ottaen jäävät asetuksen 31 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. On esitetty, että oikeussuojan saatavuus varmistuisi paremmin, jos asetuksessa säädettäisiin, että tällaisten toimenpiteiden osalta toimivaltaisia ovat paitsi ne tuomioistuimet, joilla on toimivalta pääasian suhteen myös sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa halutut tiedot tai todisteet sijaitsevat. Erityisen tärkeää tämä on teollis- ja tekijänoikeusasioissa, joissa todisteet väitetystä rikkomisesta on suojattava etsintämääräyksillä, joiden tarkoituksena on takavarikko väärentämistapauksessa (saisie-contrefaçon) tai riidanalaisten tavaroiden yksityiskohtainen kuvaaminen (saisie-description) 23, sekä merenkulkuasioissa. Ongelmia on tullut esiin myös sovellettaessa ehtoja, joita yhteisöjen tuomioistuin on asettanut asioissa C-391/95 (Van Uden) ja C-99/96 (Mietz), kun väliaikaisia toimenpiteitä määrää tuomioistuin, joka ei ole toimivaltainen tutkimaan pääasiaa. Erityisesti on epäselvää, miten pitäisi tulkita todellista liittymää haetun toimenpiteen pääasian ja tuomioistuimen alueellisen toimivallan välillä. Näin on erityisesti silloin kun toimenpiteen tavoitteena on väliaikainen maksuvelvollisuus tai yleisemmin, kun toimenpide ei koske omaisuuden takavarikointia. Myös vaatimus, että väliaikaisesti suoritettujen maksujen palauttaminen on taattava, on aiheuttanut tulkintaongelmia, ja siitä aiheutuu kustannuksia, jos katsotaan, että maksujen palauttaminen voidaan taata ainoastaan hakijan antamilla pankkitakuilla Asetuksen ja välimiesmenettelyn suhde Välimiesmenettely ei kuulu asetuksen soveltamisalaan. Se on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, koska välityssopimusten ja välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sovelletaan New Yorkin yleissopimusta, jonka sopimuspuolia kaikki jäsenvaltiot ovat. Poikkeuksen laajuudesta huolimatta asetusta on joissakin tapauksissa tulkittu niin, että se tukee välimiesmenettelyä ja välitystuomioiden tunnustamista/täytäntöönpanoa. Välitystuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano tapahtuu usein (ei kuitenkaan aina) asetuksen mukaisesti. Välimiesmenettelyn pääasiaa koskevat väliaikaiset toimenpiteet voidaan määrätä 31 artiklan nojalla, jos oikeusriidan kohde kuuluu asetuksen soveltamisalaan 24. Selvitys osoittaa, että asetuksen suhde välimiesmenettelyyn aiheuttaa ongelmia. Vaikka vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen katsotaan yleisesti ottaen toimivan tyydyttävästi, rinnakkaisia tuomioistuin- ja välimiesmenettelyjä esiintyy, jos välitystuomioistuin hyväksyy välityslausekkeen mutta tuomioistuin ei; kansalliseen lakiin perustuvat menettelytavat, joilla pyritään vahvistamaan välityssopimusten vaikutusta (kuten oikeudenkäyntikiellot), eivät ole sopusoinnussa asetuksen kanssa, jos niiden vaikutus on epäasianmukainen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten ratkaistessa, ovatko ne asetuksen nojalla toimivaltaisia 25 ; välimiesmenettelyä edistäviä tai tukevia menettelyjä koskeva toimivaltajako ei ole yhdenmukainen 26 ; sellaisten tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano, jotka Ks. direktiivin 2004/48/EY 7 ja 9 artikla. Asia C-391/95 (Van Uden). Ks. asia C-185/07 (West Tankers). Ks. asia C-190/89 (Marc Rich). Välimiesmenettelyä edistäviä menettelyjä ovat esimerkiksi sellaiset, joiden tarkoituksena on välimiehen nimittäminen tai erottaminen, välityspaikan määrääminen, määräaikojen asettaminen tai tuomioistuimen asiantuntijan nimittäminen todisteiden säilyttämistä varten. FI 9 FI

19 tuomioistuimet ovat antaneet välityslausekkeesta välittämättä, on epävarmaa; välityslausekkeen pätevyyttä koskevien tai välitystuomion syrjäyttävien tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano on epävarmaa; välitystuomion sisältävien tuomioistuimen tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano on epävarmaa; ja New Yorkin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa pidetään hitaampana ja tehottomampana kuin tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa Muita kysymyksiä Edellä esitettyjen pääkohtien lisäksi esiin on otettu mm. seuraavat seikat Soveltamisala Asetuksen soveltamisalan suhteen ei ole tullut esiin merkittäviä käytännön ongelmia edellä käsiteltyä välimiesasiaa lukuun ottamatta. Yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaratkaisut antavat tarvittavaa ohjeistusta termin siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat tulkintaan ja asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jättämiseen. Kokonaisselvitys kuitenkin osoittaa, että erityisiä oikeudenaloja koskevia yleissopimuksia koskevan 71 artiklan käytännön soveltamisessa on ongelmia Tuomioistuinten toimivalta Selvitys osoittaa, että tuomioistuimilla ei ole käytännön ongelmia soveltaa kansallista kotipaikan käsitettä asetuksen 59 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Sen sijaan katsotaan olevan vaikeaa ratkaista vieraan valtion lain perusteella, että asianosaisella on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa (59 artiklan 2 kohta). Joidenkin toimivaltasäännösten toimivuutta voitaisiin parantaa. Esimerkiksi asiassa C-462/06 (Glaxosmithkline) yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta työsopimusasioihin. Lisäksi selvitys osoittaa, että saattaa olla tarvetta irtaimen omaisuuden sijaintipaikan perusteella määräytyvään ei-yksinomaiseen toimivaltaan. Esineoikeutta koskevan yksinomaisen toimivallan osalta selvityksessä tuodaan esiin tarve valita oikeuspaikka toimistotilojen vuokrasopimuksissa ja tarve joustavuuteen loma-asuntojen vuokraamisen yhteydessä, jotta voidaan välttää oikeudenkäynti oikeuspaikassa, joka on kaikkien asianosaisten kannalta kaukana. Yhtiöoikeuden alalla on noussut esiin kysymyksiä, jotka koskevat yksinomaista toimivaltaa koskevan säännöksen soveltamisalaa ja sitä, että yhtiön kotipaikan käsitteelle ei ole yhtenäistä määritelmää, mikä voi johtaa positiiviseen ja negatiiviseen toimivaltaristiriitaan. Myös 6 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan epäyhtenäinen soveltaminen 65 artiklan mukaisesti sivullisoikeudenkäyntien yhteydessä aiheuttaa ongelmia. Sivullisia ja sivullista vastaan kanteen nostaneita asianosaisia kohdellaan eri tavoin jäsenvaltioiden prosessioikeudellisesta lainsäädännöstä riippuen. Lisäksi tuomioistuinten on vaikeaa arvioida toisten jäsenvaltioiden tuomioistuinten sellaisten tuomioiden vaikutusta, jotka on annettu sen seurauksena, että on annettu ilmoitus oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio). Merenkulkuasioissa on todettu esiintyvän ongelmia koordinoitaessa vahingonkorvausrahaston perustamiseen tähtääviä kanteita ja yksittäisiä vahingonkorvauskanteita. On myös tuotu esiin, että viittaus kuljetussopimukseen sovellettavaan lakiin määritettäessä konossementtiin FI 10 FI

20 sisältyvän oikeuspaikkasopimuksen pätevyyttä konossementin haltijana olevaa kolmatta kohtaan 27, on keinotekoinen. Kuluttaja-asioissa asetuksen 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan kuuluvat kuluttajien tekemät luottosopimukset eivät enää vastaa kulutusluottomarkkinoiden kehitystä. Markkinoilla on lukuisia muuntyyppisiä luottotuotteita, mikä on otettu huomioon kulutusluottosopimuksista annetussa direktiiviissä 2008/48/EY 28. Kun otetaan huomioon yhteisön tasolla käynnissä oleva kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva työ, voidaan lopuksi vielä kysyä, olisiko syytä laatia ryhmäkanteita varten omat toimivaltasäännöksensä Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano Euroopan parlamentti pyysi 18. joulukuuta 2008 hyväksymässään päätöslauselmassa komissiota tekemään ehdotuksen, jolla edistetään virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta 29. Kokonaisselvityksessä tuodaan esiin myös seuraamusten vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä ongelmia. Selvityksessä esitetään lisäksi joitakin keinoja rajoittaa täytäntöönpanomenettelyjen kustannuksia Ks. asia C-387/98 (Coreck Maritime). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, , s. 66). Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselma, 18. joulukuuta 2008, johon sisältyy suosituksia komissiolle virallisesta eurooppalaisesta asiakirjasta. Saatavilla osoitteessa FI 11 FI

21 SV SV SV

22 EUROPEISKA GEMENSKAPERNAS KOMMISSION Bryssel den KOM(2009) 174 slutlig RAPPORT FRÅN KOMMISSIONEN TILL EUROPAPARLAMENTET, RÅDET OCH EUROPEISKA EKONOMISKA OCH SOCIALA KOMMITTÉN om tillämpningen av rådets förordning (EG) nr 44/2001 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område SV SV

23 RAPPORT FRÅN KOMMISSIONEN TILL EUROPAPARLAMENTET, RÅDET OCH EUROPEISKA EKONOMISKA OCH SOCIALA KOMMITTÉN om tillämpningen av rådets förordning (EG) nr 44/2001 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område 1. INLEDNING 1.1. Bakgrund Rådets förordning (EG) nr 44/2001 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område ( Bryssel I ) 1, nedan kallad förordningen, är själva grunden för EU:s rättsliga samarbete på privaträttens område. Den innehåller enhetliga regler som löser behörighetskonflikter och underlättar fri rörlighet för domar, förlikningar som har ingåtts inför domstol samt officiella handlingar i Europeiska unionen. Den ersätter 1968 års Brysselkonvention om domstols behörighet och verkställighet av domar på privaträttens område, ändrad genom flera konventioner om anslutning av nya medlemsstater till den förstnämnda konventionen (nedan kallad Brysselkonventionen) 2. Europeiska gemenskapen och Danmark har ingått ett avtal om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område som innebär att bestämmelserna i förordningen tillämpas i Danmark från och med den 1 juli Luganokonventionen från år 1988 som reglerar samma ämnen är bindande för medlemsstaterna, och även Danmark, å ena sidan och Island, Norge, och Schweiz å den andra 4. Den sistnämnda konventionen kommer en nära framtid att ersättas av en konvention som ingåtts av gemenskapen, Danmark och ovannämnda stater Föreliggande rapport Föreliggande rapport har utarbetats i enlighet med artikel 73 i förordningen på grundval av en helhetsstudie som beställts av kommissionen om hur förordningen tillämpas i praktiken. Kommissionen beställde dessutom en analys av de nuvarande reglerna för nationella domstolars behörighet som är tillämpliga i fall där svaranden inte har hemvist i någon medlemsstat ( subsidiär behörighet ) 6. Kommissionen har dessutom beställt en utvärdering 7 av effekterna av en eventuell ratificering av gemenskapen av Haagkonventionen gällande avtal om val av domstol 8. I föreliggande rapport beaktas också en studie gällande EUT L 12, , s. 1. EGT C 27, , s. 1. EUT L 299, , s. 62. EGT L 319, EGT L 339, , s. 1. Denna studie har gjorts av professor A. Nuyts. Den finns på följande webbplats: Denna studie har utarbetats av GHK Consulting. Den finns på följande webbplats: Se kommissionens förlag till undertecknande av konventionen KOM(2008) 538 och SEK(2008) 2389, SV 2 SV