AUF WIEDERSEHEN! MÄLKKI MØRK SUSANNA TRULS PE / FRE / FRI 18 / 05 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE

Transkriptio

1 AUF WIEDERSEHEN! PE / FRE / FRI 18 / 05 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE SUSANNA MÄLKKI TRULS MØRK

2 Kuusi orkesterikappaletta op. 6 ANTON WEBERN Anton Webernistä ( ) tuli kuolemansa jälkeen sodanjälkeisen modernismin suuri guru, jonka loogisesti muotoiltua, aforistisien niukkaa sävelkieltä monet imitoivat - tosin ei aina vaikuttavin tuloksin. Webernin sävellykset ovat lyhyitä. Kolme kappaletta sellolle ja pianolle (1914) on ohi alle kahdessa ja puolessa minuutissa, kaksiosainen sinfonia (1928) ei ole edes kymmenen minuutin mittainen. Myös jokainen Kuudesta orkesterikappaleesta op. 6 on melko lyhyt. Opus valmistui vuonna 1910 ja sai kantaesityksensä Wienissä maaliskuussa vuonna Kapellimestari oli Webernin opettaja Arnold Schönberg, jolle partituuri on omistettu. Konsertissa esitettiin myös mm. Alban Bergin orkesterilauluja ja Schönbergin ensimmäinen kamarisinfonia. Yleisö mellakoi niin rajusti, että paikalle piti kutsua poliisi. Webern ei ollut skandaalista moksiskaan. Kirjeessä kapellimestari Heinrich Jalowetzille hän kirjoitti: Schönberg teki upeaa työtä kappaleiden kanssa. Ne soivat todella kauniisti. Webern teki partituurista uuden version vuonna Pääasiallisesti hän pienensi orkesteria, joka tosin myös lopullisessa versiossa on iso. Kappaleiden eleet ja tunnelmat liittyvät selkeästi myöhäisromanttiseen musiikkiin, mutta Webern on tiivistänyt sanottavansa vain kaikkein oleellisimpaan. Kun yksi asia on sanottu, siihen ei oikeastaan enää palata. Tästä Webern huomautti: Yhtäkään aihetta ei kehitellä, enimmillään joku lyhyt kulku toistetaan. Kun teema esiintyy ensimmäisen kerran, se sanoo oitis kaiken sanottavansa. Sen jälkeen pitää tulla jotakin uutta ja tuoretta. Tauot ja hiljaisuus ovat tässä teoksessa aivan yhtä tärkeässä asemassa kuin soiva musiikki. Opuksen ehkä hätkähdyttävimmässä kappaleessa, numerossa 4, lyömäsoitinten hiljainen kumu tuntuu aluksi tulevan ei-mistään - tai kuulijan alitajunnasta. 2

3 Sellokonsertto e-molli op. 85 EDWARD ELGAR Edward Elgarin ( ) viimeinen suuri teos, sellokonsertto, valmistui kesällä 1919 yhteistyössä sellisti Felix Salmondin kanssa. Salmond oli osallistunut Elgarin jousikvarteton (1918) ja pianokvinteton (1919) kantaesityksiin ja oli säveltäjän musiikin innostunut esitaistelija. Sellokonsertto sai kantaesityksensä Lontoon sinfoniaorkesterin konsertissa Elgar johti oman teoksensa, konsertin muun ohjelman johti Albert Coates. Harjoituksissa Coates oli häikäilemättä mennyt reippaasti yli hänelle varatun ajan, minkä johdosta Elgarille, Salmondille ja orkesterille jäi aivan liian vähän aikaa saada uusi teos kasaan. Kantaesityksestä tuli fiasko. Teos otettiin vastaan hyvin välinpitämättömästi myös siksi, että sen sävelkieli koettiin vanhanaikaiseksi ja epämuodikkaaksi. Yhden harvoista myönteisistä arvosteluista kirjoitti Ernest Newman: Teos sinänsä on rakastettava, hyvin yksinkertainen - siinä on juuri sitä puhuttelevaa yksinkertaisuutta, joka viime vuosina on ilmaantunut Elgarin musiikkiin - mutta yksinkertaisuuden alla piilee syvä viisaus ja kauneus. Elgar johti sellokonserton levytyksen 1920-luvulla; solisti oli Beatrice Harrison. Ohjelmistoihin teos asettui pysyvästi vasta 1960-luvulla Jacqueline du Prén ansiosta. Neliosaisen sellokonserton musiikissa on niin nostalginen ja paikoin sydäntäsärkevän surullinen sävy, että sitä on yritetty tulkita ohjelmallisesti. Elgar ryhtyi sävellystyöhön pari kuukautta ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen, ja teos voidaan kuulla elegiana sille maailmalle ja kulttuurille, jonka sota tuhosi. Elgar näyttäisi lisäksi kokeneen, ettei hänen myöhäisromanttisella sävelkielellään enää ollut sijaa ajassa joka oli hylännyt tonaalisuuden ja melodisuuden. Partituurin viimeisen tahdin jälkeen hän kirjoitti Finis. R.I.P. ( Loppu. Levätköön rauhassa ) ikään kuin ilmoittaakseen, että säveltäminen hänen kohdaltaan nyt oli ohi. Sellokonserton jälkeen syntyi ainoastaan joitakin pikkukappaleita. 3

4 Konsertto orkesterille BÉLA BARTÓK 4 Vuonna 1940 Béla Bartók muutti Yhdysvaltoihin pakoon Euroopan poliittisia tapahtumia. Yhdysvalloissa Bartók ei ollut tunnettu säveltäjänimi, ja sairasteleminen esti jatkuvan toiminnan pianistina. Tästä syystä perhe eli ajoittain suuressakin köyhyydessä. Tilanne alkoi muuttua vuonna 1943, kun kapellimestari Sergei Koussevitskyn johtama säätiö tilasi Bartókilta orkesteriteoksen. Konsertto orkesterille sai kantaesityksensä seuraavan vuoden joulukuussa Bostonin sinfoniaorkesterin konsertissa Bostonissa Koussevitskyn johdolla, ja sai erittäin myönteisen ja innostuneen vastaanoton. Bartók muokkasi partituuria vuonna 1945, jolloin hän lisäsi finaaliin uuden loppujakson. Tässä vaiheessa hänen terveytensä oli jo huonontunut vakavasti, ja hän kuoli leukemiaan saman vuoden syksyllä. On katkeraa ironiaa, että Bartók kuoli toivomansa menestyksen kynnyksellä. Konsertto orkesterille oli tuonut mukanaan useita sävellystilauksia, mutta näistä melkein kaikki jäivät toteutumatta. Konsertto orkesterille on eräs säveltäjänsä kaikkein soitetuimmista ja suosituimmista teoksista, ja monen mielestä se kuuluu 1900-luvun orkesterikirjallisuuden mestariteoksiin. Konsertto orkesterille on myös vaikuttava synteesi Bartókin aiemmin käyttämistä keinovaroista. 20- ja 30-lukujen kokeellisten ja modernien piirteiden tilalla on nyt klassisuus ja selkeäpiirteisyys. Kontrapunktiset kudokset viittaavat barokkiin, jonka musiikkiin säveltäjä oli perehtynyt syvällisesti. Unkarilaisen kansanmusiikin vaikutteet ovat tietenkin myös vahvasti läsnä; olihan Bartók myös kansanmusiikin tutkija. Viisiosaisen teoksen avaa Introduzione (Johdanto). Alku on mystinen ja synkkä, kunnes alkaa energinen allegro. Toinen osa Giuoco delle coppie (Parien leikki; käsikirjoituksessa otsikko kuuluu kuitenkin Presentando de coppie, Parien esittely) esittelee puhallinsoittimet pareittain. Alussa soivat fagotit, sitten oboet, sitten klarinetit, ja niin edelleen. Osan keskellä soi vaskien koraali. Kolmas osa on intensiivinen Elegia, esimerkki Bartókin ns. yömusiikista. Sitä seuraa Intermezzo

5 interrotto (Keskeytynyt välisoitto), jossa soi kaksi perin erilaista musiikillista maailmaa. Alussa ja lopussa soivat unkarilaishenkiset sävelmät, keskelle puolestaan sijoittuu parodia Shostakovitshin Leningrad-sinfonian ensimmäisen osan pääteemasta. Bartók oli kuullut tuolloin upouuden teoksen radiosta ja piti sitä naurettavana. Viimeinen osa on vauhdikas ja elämänmyönteinen Finaali. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2018 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. Käsiohjelma 2 (sis. alv. 10 % 0,18 ). Y-tunnus:

6 SUSANNA MÄLKKI Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius- Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja. Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa- Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen. Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana ( ) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina. Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan. Kaudella Mälkki debytoi Wienin valtionoopperassa. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi

7 SUSANNA MÄLKKI SIMON FOWLER 7

8 TRULS MØRK Muusikkovanhempien perheeseen syntynyt norjalainen sellisti Truls Mørk (s. 1961) aloitti musiikkiharrastuksensa seitsemänvuotiaana soittamalla pianoa äitinsä opissa. Mørkin taidot eivät kuitenkaan kehittyneet odotetusti, joten seuraavaksi hän kokeili viulua. Kymmenvuotiaana hän vihdoin löysi sellosta oikean soittimen itselleen, sai opetusta isältään ja alkoi heti harjoitella Bachin ensimmäistä sarjaa sekä Brahmsin e-mollisonaattia huolimatta niiden ylitsepääsemättömistä vaikeuksista. Isäni ei halunnut painostaa minua opinnoissani. Minun oli aina erikseen pyydettävä häneltä opetusta. Hän tapasi sanoa älä harjoittele liikaa, sillä muuten sinusta tulee vielä muusikko. Hän ei halunnut, että otan musiikin liian vakavissani, Mørk muisteli uransa alkutaivalta cello.org-sivustolle. Mørkin opinnot jatkuivat 17-vuotiaana Frans Helmersonin johdolla Edsbergin musiikki-instituutissa ja myöhemmin hän hakeutui Natalia Shakovskajan oppiin, mikä oli luonnollinen suunta venäläistä sellokoulua ihannoivalle Mørkille. Mørkin mainetekoihin lukeutuvat finaalipaikan saaminen Moskovan Tšaikovski-kilpailuissa vuonna 1982 sekä palkintosijat Naumburg- ja Cassado-sellokilpailuissa vuonna Vuonna 2002 hän voitti Grammy-palkinnon ensimmäisenä norjalaismuusikkona. Truls Mørkin menestyksekäs ura oli vaakalaudalla vuonna 2009 saamansa virustartunnan ja sitä seuranneen halvauksen myötä. Kesti lähes kaksi vuotta, ennen kuin hänen kätensä saatiin fysioterapian ja kuntoutuksen ansiosta ennalleen. Historialliseksi paluuksi kuvaillussa konsertissa Mørk sai oslolaisyleisöltä seisovat suosionosoitukset ennen ja jälkeen esityksen vuonna Mørkille on myönnetty Sibelius-palkinto vuonna Hän oli mukana voittamassa Gramophonepalkintoa levystään yhdessä HKO:n kanssa vuonna 2012 ja ICMA-palkintoa vuonna Truls Mørk soittaa SR-pankin hänelle lahjoittamaa Domenico Montagnana -selloa vuodelta

9 TRULS MØRK JOHS BOE 9

10 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen syksyllä 2016 käynnistynyt kautensa jatkuu kevääseen Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 10

11 ANTON WEBERN Sex orkesterstycken opus 6 Efter sin död blev Anton Webern ( ) den efterkrigstida modernismens stora guru vars logiskt formade, aforistiskt knappa tonspråk många började imiterade - och inte alltid med framgång. Weberns kompositioner är korta. Tre stycken för cello och piano (1914) varar i under två minuter, symfonin i två satser (1928) är över före tio minuter har gått. Även satserna i Sex orkesterstycken opus 6 är rätt korta. Opuset fullbordades år 1910 och uruppfördes i Wien i november år Dirigent var Weberns lärare Arnold Schönberg, som partituret är tillägnat. I konserten framfördes även bl.a. Alban Bergs orkestersånger och Schönbergs första kammarsymfoni. Publiken ställde till med ett sådant upplopp att polisen måste kallas på plats. Webern struntade i skandalen. I ett brev till dirigent Heinrich Jalowetz skrev han: Schönberg gjorde ett fint arbete med mina stycken. De klingade verkligen vackert. Webern reviderade partituret år Huvudsakligen minskade han på orkesterbesättningen som i även sin slutliga form dock är stor. Dessa styckens gester och stämningar utgår tydligt från senromantikens musik, men Webern har komprimerat uttrycket till endast det mest väsentliga. Då en sak väl är sagd, återvänder man egentligen inte till den på nytt. Om detta anmärkte Webern: Inte ett enda motiv bearbetas, som högst upprepas en kort tonföljd. Då ett tema presenteras första gången säger det genast allt det har att säga. Efter det måste komma något nytt och fräscht. I detta verk har pauser och tystnad en lika central roll som den klingande musiken. I opusets kanske mest häpnadsväckande stycke, nummer 4, tycks slaginstrumentens tysta dån till en början komma från ingenstans, eller från lyssnarens undermedvetna. EDWARD ELGAR Cellokonsert e-moll opus 85 Edward Elgars ( ) sista stora verk, cellokonserten, fullbordades sommaren 1919 i samarbete med cellist Felix Salmond. Salmond hade varit med om att uruppföra Elgars stråkkvartett (1918) och pianokvintett (1919) och var en av tonsättarens musiks förkämpar. Cellokonserten uruppfördes på Londons symfoniorkesters konsert den Elgar dirigerade sitt eget verk, resten av konserten dirigerades av Albert Coates. Under repetitionerna hade Coates helt skamlöst gått över den tid som reserverats honom, varför Elgar, Salmond och orkestern fick för litet tid att arbeta med det nya verket. Premiären blev ett fiasko. Verket togs emot med stor likgiltighet också därför att dess tonspråk uppfattades som gammalmodigt och förlegat. En av de få 11

12 positiva recensionerna skrevs av Ernest Newman: Verket i sig är älskvärt, mycket enkelt - det har den tilltalande enkelhet som under de senaste åren dykt upp i Elgars musik - men under enkelheten döljer sig en djup visdom och skönhet. Elgar dirigerade cellokonsertens inspelning på 1920-talet: solist var Beatrice Harrison. I repertoaren stadgade sig verket för gott först på 1960-talet tack vare Jacqueline du Pré. Cellokonsertens fyra satsers musik har en så starkt nostalgisk och ställvis hjärtskärande ledsen ton att man grubblat över ett programmatiskt innehåll. Elgar inledde kompositionsarbetet ett par månader efter första världskrigets slut, och verket kan tolkas som en elegi över den värld och kultur som kriget hade förintat. Dessutom tycks Elgar ha upplevt att hans senromantiska tonspråk inte längre hade en plats i en tid som struntade i tonalitet och melodik. Efter partiturets sista takt antecknade han Finis. R.I.P. ( Slut. Vila i frid ) som för att meddela att han härefter upphör med att skriva musik. Efter cellokonserten skrev Elgar endast ett par småstycken. 12 BÉLA BARTÓK Konsert för orkester År 1940 ledde de senaste politiska händelserna i Europa till att Béla Bartók flyttade till Amerika. Där var han inte så känd som tonsättare, och han var för sjuklig för att satsa på att konsertera som pianist. Familjen levde därför tidvis i svår fattigdom. Situationen började förändras år 1943, då en stiftelse under ledning av kapellmästare Sergej Koussevitsky beställde ett orkesterverk. Konsert för orkester uruppfördes i december ett år senare på Bostons symfoniorkesters konsert i Boston under ledning av Koussevitsky. Verket blev en enorm framgång. Bartók reviderade partituret år 1945 och skrev ett nytt slut på finalen. I det här skedet var det illa ställt med hans hälsa och han avled i leukemi samma höst. Det är en bitter ironi att Bartók dog just då han höll på att bli berömd på allvar. Konsert för orkester hade gett upphov till flera kompositionsbeställningar, men tonsättaren hann aldrig ta itu med dem alla. Konsert för orkester är ett av Bartóks mest spelade och mest populära verk, och många menar att det är ett av mästerverken i 1900-talets orkesterlitteratur. Konsert för orkester är även en imponerande syntes av de element som tonsättaren tidigare använt sig av. 20-och 30-talens experimentella och moderna drag har ersatts av klassiskt rena linjer. Kontrapunktiken hänvisar till barocken som Bartók noggrant studerat. Här finns förstås även intryck från den ungerska folkmusik som han studerat som forskare. Det femsatsiga verket börjar med satsen Introduzione. Musiken är först mystisk och dyster men går sedan över i ett energiskt allegro. Den andra satsen Giuoco delle coppie (Parens lek; i manuskriptet heter

13 satsen dock Presentando de coppie, Presentation av par) presenterar blåsinstrumenten. Först ljuder fagotterna, sedan oboerna, sedan klarinetterna, och så vidare. I satsens mitt klingar bleckens koral. Den tredje satsen är en intensiv Elegi, ett exempel på Bartóks s.k. nattmusik. Härefter kommer ett Intermezzo interrotto (Avbrutet mellanspel) med två mycket olika musikaliska världar. I början och slutet klingar ungerskinfluerade melodier, i mitten en parodi på huvudtemat i första satsen i Sjostakovitjs Leningradsymfoni. Bartók hade hört det då splitternya verket i radion och funnit det skrattretande. Den sista satsen är en fartfylld och livsbejakande Final. SUSANNA MÄLKKI Susanna Mälkki är född i Helsingfors, där hon även tillbringade sin ungdom. Hon har vuxit upp ackompanjerad av Helsingfors stadsorkester: som liten gick hon på orkesterns konserter med sin familj, och som ung musikstuderande följde hon noggrant med orkestermusikernas arbete och världens bästa solisters uppträdanden. År 2004 fick hon för första gången dirigera orkestern. Hösten 2016 inledde hon sitt arbete som orkesterns 13. chefdirigent. Vägen till dirigent tog sats från Sibelius-Akademins och Stockholms Edsberg-instituts celloklasser. Mälkki segrade i Åbo nationella cellotävling och blev Göteborgs symfonikers solocellist. Redan tidigt var hon dock intresserad av att få dirigera. I Stockholm dirigerade hon en ensemble med orkesterelever. Nästa gång fick hon dirigera samma skolas kammarorkester i närvaro av Sveriges radios symfoniorkesters dåvarande chefdirigent Esa-Pekka Salonen. I det ögonblicket stod det klart för Mälkki att hon hade funnit sin verkliga passion. Den känslan har inte försvunnit. Mälkki gjorde sitt genombrott på Helsingfors festspel år Hon fick sin första tjänst som musikalisk ledare för Stavangers orkester. Som konstnärlig ledare för den legendariska orkestern för ny musik, Ensemble Intercontemporain ( ) befäste hon sitt rykte som en suverän tolkare av vår tids musik. Mälkki har dirigerat flera av världens bästa orkestrar såsom Amerikas s.k. Big Five-orkestrar, Concertgebouw i Amsterdam, Berlins filharmoniker och Londons symfoniker. Hon har gästat bl.a. Metropolitan i New York, operan i Paris och La Scala i Milano. Säsongen debuterade hon på Staatsoper Wien. Hösten 2017 inledde hon sitt arbete som Los Angeles filharmoniska orkesters första gästdirigent. År 2017 valde tidningen Musical America Mälkki till Årets dirigent. TRULS MØRK Den norska cellisten Truls Mørk (f. 1961) föddes till en musikfamilj. Han började spela piano 7 år gammal under moderns ledning. Han prövade 13

14 också att spela violin, men det var cellon som blev hans instrument. Fadern gav lektioner, och om dem har Mørk berättat på sajten cello.org: Min far ville inte pressa mig i mina studier. Jag måste alltid separat be om undervisning. Han brukade säga öva inte för mycket för då blir du musiker. Han ville inte att jag skall se på musik alltför seriöst. 17 år gammal inledde Mørk studier vid Edsbergs musikinstitut under ledning av Frans Helmerson. Senare tog han lektioner av Natalia Sjakovskaja, ett naturligt steg för en cellist som beundrade den ryska celloskolan. Mørk var finalist i Tjajkovskij-tävlingen i Moskva år 1982 och belönades i Naumburg- och Cassado-tävlingarna år År 2002 var han den första norska musiker som tilldelades Grammy-priset. År 2009 var Mørks karriär i vågskålen på grund av ett virus som lett till förlamning. Efter ca två år av rehabilitering var händerna i nästan samma skick som förr. Publiken på comeback-konserten i Oslo gav stående ovationer både före uppträdandet och efter det. Mørk har tilldelats Sibelius-priset år Tillsammans med HSO har han vunnit Gramophone-priset år 2012 och ICMA-priset år Hans instrument är en Domenico Montagna från år 1723 som donerats av den norska SR-banken. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin period som orkesterns chefdirigent hösten 2016 och fortsätter fram till våren År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. 14

15 ANTON WEBERN Six Pieces for Orchestra, Op. 6 Each of the Six Pieces for Orchestra by Anton Webern ( ) is relatively short. They were premiered in 1913 in a concert conducted by Webern s teacher, Arnold Schönberg, and the concert caused such a riot that the police had to be called in. Webern was not in the least perturbed. In their gestures and moods, the pieces clearly hark back to the Late Romantic period, but their message is aphoristic, reduced to all but the essential. No motif is developed; at most, a brief progression is immediately repeated, he said. Once stated, the theme expresses all it has to say; it must be followed by something fresh. The rests and silence are, in this work, just as important as the sounds. Possibly the most startling piece in the set is no. 4, when a soft percussion roll seems at first to be coming from nowhere or maybe the listener s subconscious? EDWARD ELGAR Cello Concerto in E Minor, Op. 85 The last great work by Edward Elgar ( ), his Cello Concerto, dates from The premiere was a fiasco, the conductor having left too little time for its rehearsal, and audiences found the music too old-fashioned. Ernest Newman, a leading critic, nevertheless wrote that The work itself is lovely stuff, very simple that pregnant simplicity that has come upon Elgar s music in the last couple of years but with a profound wisdom and beauty underlying its simplicity. Elgar conducted a recording of the concerto in the 1920s, and it later found a lasting place in the repertoire in the 1960s, thanks to Jacqueline du Pré. The music of this four-movement concerto is so nostalgic and heart-breaking that many have tried to give it a programme. Elgar wrote it just after the end of the First World War, and some may hear it as an elegy for the world and culture destroyed by the war. Elgar also seems to have felt there was no place for his music in a world that had by that time abandoned tonality and melody, and at the end of the score he wrote: Finis. R.I.P. BÉLA BARTÓK Concerto for Orchestra Fleeing from Nazi Europe in autumn 1940, Béla Bartók sought refuge in the United States and was to remain there until his death in The last years of his life were difficult ones marked by financial worry and by ill health that prevented him from working as a concert pianist or teacher. Helped by his friends, he 15

16 16 did, however, begin to receive commissions, one of which for orchestra was from Serge Koussevitzky. Bartók began work on this, the Concerto for Orchestra, in summer 1943 and it was premiered to great acclaim by the Boston Symphony Orchestra conducted by Koussevitzky in December of that year. Neoclassical in style, the concerto is a fine example of Bartók s genius at combining textures evocative of the Baroque with the rhythms and melodies of the folk music of his native Hungary. Its five movements trace a clear dramaturgical arch beginning in serious mood and travelling towards the light. The emotional fulcrum is the magnificent middle movement, Elegy, preceded by a contrapuntal first movement and a jaunty Game of Pairs in which successive woodwind couples take the stage. The fourth movement, an Interrupted Intermezzo, parades a parody on the famous march from Shostakovich s Leningrad Symphony (Bartók having heard on the radio that it was not appreciated in the Soviet Union), and the concerto ends with a Finale bursting with life and optimism. SUSANNA MÄLKKI A conductor born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki grew up to the accompaniment of the Helsinki Philharmonic Orchestra. In 2004 she received her first invitation to conduct the orchestra of which she would become Chief Conductor in autumn Her path to the conductor s podium passed through the cello classes of the Sibelius Academy and the Edsberg Institute in Stockholm, however, and the position of principal cellist in the Gothenburg Symphony Orchestra. She made her conducting breakthrough in 1999, at the Helsinki Festival, and her first regular conducting appointment was as Artistic Director of the Stavanger Symphony Orchestra. Her Music Directorship of the celebrated Ensemble Intercontemporain ( ) established her as a profound interpreter of music of the present day. Susanna Mälkki has conducted the world s finest orchestras. She makes her debut at the Vienna State Opera this season and takes over as Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic. Musical America voted her Conductor of the Year TRULS MØRK Having tried his hand not very successfully at the piano and violin, Truls Mørk (b. 1961) finally discovered his instrument at the age of ten and immediately started practising the first Bach Suite and Brahms s E-minor sonata. His teacher-father told him not to practise too hard, otherwise he would end up becoming a musician, but Truls was not to be deterred. In 1982 he was a finalist

17 in the Tchaikovsky Competition in Moscow, in 1986 a prize-winner in the Naumburg and Casals Cello Competitions, and in 2002 the first Norwegian musician to win a Grammy. In 2009, his successful career hung in the balance due to a virus infection that left him partially paralysed, but two years later, with physiotherapy and rehabilitation, he was able to make a historical comeback at a concert in Oslo that won him a standing ovation both before and after the performance. Truls Mørk was awarded the Sibelius Prize in 2010 and performed with the HPO in the Gramophone Award-winning Rautavaara disc of He plays a Domenico Montagnana cello from 1723 purchased for him by SR-Bank. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn She began in her position as Chief Conductor in autumn 2016 and continues until spring Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in

18 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Kreeta-Julia Heikkilä II ** Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Elina Lehto ** Anna Vähälä ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Eva Ballaz Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Tuula Saari 7 ** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Anu Airas ** Elina Heikkinen ** Maarit Holkko ** Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Lauri Kankkunen II Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Päivi Ahonen ** Markus Hallikainen ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Paul Aksman 4* Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Jiri Parviainen 6 Eero Ignatius 6 * Tuomo Matero Martti Pyrhönen Adrian Rigopulos Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Tapio Laivaara Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula 18

19 FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin Antti Nisula ** TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 19

20 IV SARJA / SERIE / SERIES SUSANNA MÄLKKI kapellimestari / dirigent / conductor TRULS MØRK sello / cello Anton Webern ( ) Kuusi kappaletta orkesterille op. 6 (1928) (1909) 13 Sex stycken för orkester Six Pieces for Orchestra Langsam Bewegt Massig Sehr massig Sehr langsam Langsam Edward Elgar ( ) Sellokonsertto e-molli op. 85 (1919) 30 Cellkonsert e-moll Cello Concerto in E Minor Adagio - Moderato (attacca) Lento - Allegro molto Adagio Allegro ma non troppo väliaika / paus / interval Béla Bartók ( ) Konsertto orkesterille ( ) 35 Konsert för orkester Concerto for Orchestra Introduzione: Andante non troppo - Allegro Giuoco delle coppie: Allegretto scherzando Elegia: Andante non troppo Intermezzo interrotto: Allegretto Finale: Pesante - Presto Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00