MÄRKL LEE ROMANTIIKAN JÄTTILÄISET JUN CHRISTEL KE / ONS / WED 17 / 01 / 2018 TO / THU 18 / 01 /

Transkriptio

1 ROMANTIIKAN JÄTTILÄISET KE / ONS / WED 17 / 01 / 2018 TO / THU 18 / 01 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE JUN MÄRKL CHRISTEL LEE

2 Vesimies, sinfoninen runo op. 107 ANTONÍN DVOŘÁK Vuonna 1896 Antonín Dvořák ( ) sävelsi peräkkäin neljä sinfonista runoa: Vesimies, Keskipäivän noita, Kultainen rukki ja Villikyyhky. Kaikki olivat saaneet inspiraationsa säveltäjän maanmiehen, Karel J. Erbenin ( ) runoista. Leos Janáčekin mielestä Dvořákin sinfoniset runot edustivat säveltäjää kaikkien parhaimmillaan: Niissä on sama henki kuin kansanmusiikissa ne ovat Dvořákin teoksista kaikkein aidoimmin tšekkiläiset. Teoksia esitetään kuitenkin hyvin harvoin. Vesimies sai epävirallisen kantaesityksensä Prahassa kesällä Julkinen kantaesitys tapahtui Lontoossa saman vuoden marraskuussa Henry Woodin johdolla. Otsikon perusteella voisi ehkä olettaa luvassa olevan pikkusievä ja sympaattinen musiikillinen tarina. Mutta Erbenin runo, johon teos perustuu, on synkkä ja julma kertomus, joka ei sovi lapsille. Dvořák on säveltänyt aiheeseen hienosti sopivan mielikuvituksellisen musiikin. Vesimies - tšekiksi vodnik - istuu järven rannalla. Paikalle tulee neito, jota hänen äitinsä on kieltänyt menemästä järven lähelle. Vesimies kappaa neidon mukaansa veden alle ja pakottaa tämän avioliittoon ravun kanssa. Neito synnyttää lapsen ja kaipaa entistä elämäänsä. Vesimies sallii neidon vierailla äitinsä luona mutta asettaa kolme ehtoa: neito ei saa syleillä äitiään, lapsen on jäätävä vesimiehen luo, ja neidon on tultava takaisin illalla, kun kirkonkellot lyövät. Neito lupaa noudattaa ehtoja, mutta ei huomaa ajan kulua. Ilta saapuu, ja suuttunut vesimies alkaa toistuvasti kolkuttaa ovea. Äiti häätää hänet sitkeästi tiehensä. Lopulta vesimies sanoo neidon lapsen itkevän ja olevan nälkäinen. No tuo sitten lapsi tänne, äiti vastaa. Kuuluu luja tömähdys. Äiti avaa oven ja löytää edestään lapsen verisen ruumiin. 2

3 Viulukonsertto a-molli op. 53 ANTONÍN DVOŘÁK Antonín Dvořákilla ( ) oli jo takanaan melkoinen sävellysluettelo kun hän 1870-luvulla teki läpimurtonsa kotimaansa ulkopuolella. Itse Johannes Brahms innostui Dvořákin musiikista ja kehotti kustantajaansa Fritz Simrockia ottamaan tämän talliinsa. Yhteistyöstä tuli kannattava: etenkin sarja Slaavilaiset tanssit toi kustantajalle rahaa ja säveltäjälle lisääntyvää kansainvälistä mainetta. Viulukonsertto (a-molli, op. 53) syntyi Joseph Joachimille, joka oli yksi ajan kuuluisimmista viulisteista. Joachim oli ihastunut Dvořákin kamarimusiikkiin ja odotti innolla hänelle räätälöityä konserttoa. Kun hän sai nähdä syksyllä 1879 valmistuneen partituurin hän kuitenkin ehdotti useita muutoksia soolo-osuuteen, ja suhtautui skeptisesti joihinkin rakenteellisiin ratkaisuihin. Dvořák teki uuden version, josta kertoi alkuvuodesta 1880 Simrockille: Olen kyllä säilyttänyt pari teemaa, mutta olen myös säveltänyt monta uutta. Koko konsepti on kuitenkin täysin uusi. Joachim sai partituurin arvioitavakseen. Hän vastasi kuitenkin vasta kahden vuoden kuluttua ja ilmoitti teoksen olevan ihan hyvä - muttei halunnut esittää sitä. Kun viulukonsertto sai kantaesityksensä Prahassa lokakuussa 1883, solisti oli František Ondříček. Tämä innostui musiikista niin paljon, että hän esitti teosta ympäri maailmaa aina kuolemaansa vuonna 1922 saakka. On nimenomaan Ondříčekin ansiota, että Dvořákin ainoa viulukonsertto löysi paikkansa solistien ohjelmistossa. On hienoinen arvoitus, miksi Joachim menetti kaiken mielenkiintonsa konserttoa kohtaan. Solistisesti teos on hyvin kiitollinen, ja siinä on upeita melodioita. Viulukonsertto sisältää klassiseen tapaan kolme osaa. Epäklassista - ja säveltäjälle poikkeuksellista - sen sijaan on, että kaksi ensimmäistä osaa (Allegro ma non troppo ja Adagio ma non troppo) yhdistetään tauotta toisiinsa. Vapaan rondon muotoon sävelletty finaali (Allegro giocoso ma non troppo) ottaa lähtökohdakseen furiantin, energisen tšekkiläisen tanssin. 3

4 Sinfonia 1 c-molli op.68 JOHANNES BRAHMS Johannes Brahmsin ( ) maine sai melkoisen nosteen kiitos Robert Schumannin, joka vuonna 1853 julkaisi nuorta säveltäjää hehkuttavan artikkelin. Schumannin mukaan Brahmsilta oli lupa odottaa paljon Beethovenin perinteen manttelinperijänä. Tulos oli Brahmsille psykologisesti hankala. Säveltäjä alkoi kokea, että häneen kohdistettiin liian suuria ennakkoodotuksia. Tämän johdosta esimerkiksi sinfonian säveltäminen muodostui hänelle todella vaikeaksi. Kun Brahms vuonna 1855 alkoi säveltää d-molli-sinfoniaa, hän hylkäsi pian projektin - materiaalista hän muokkaisi ensimmäisen pianokonserttonsa. Samaan aikaan oli syntynyt luonnoksia myös c-molli-sinfoniaa varten. Teos valmistui, mutta vasta yli 20 vuotta kestäneen työprosessin jälkeen. Sekä itsekritiikki että ystävien hyvää tarkoittavat tiedustelut olivat luoneet säveltäjälle paineita. Erityisesti häntä näyttäisi vaivanneen odotettavissa oleva vertailu Beethovenin musiikkiin: Ette voi kuvitella, hän kerran totesi, miltä tuntuu kuulla jättiläisen askeleet takanaan. Sinfonia sai kantaesityksensä Karlsruhessa vuoden 1876 marraskuussa Otto Dessoffin johdolla. Teoksesta tuli suuri menestys. Brahmsin harmiksi siitä alettiin kuitenkin pian puhua Beethovenin kymmenentenä sinfonia, ja finaalin hymni-teemaa verrattiin Beethovenin yhdeksännen sinfonian Oodiin ilolle. Viimeksi mainitusta yhteydestä säveltäjä murjaisi: Sen kuulee jopa aasi. Teos on selkeästi velkaa Beethovenille, esimerkiksi matka synkästä mollista valoisaan duurin voi tuoda mieleen Kohtalonsinfonian, mutta kokonaisuus on kuitenkin hyvin persoonallinen. Ensimmäisen osan avaa dramaattinen johdanto (Un poco sostenuto), jota seuraa sturm-und-drang -henkinen Allegro. Toinen osa (Andante sostenuto) tulvii hellyyttä ja kauneutta. Kolmas osa (Un poco allegretto e grazioso) on lepposa tanssi. Finaali (Adagio-Allegro non troppo ma con brio) palaa aluksi ensimmäisen osan tummiin tunnelmiin, mutta huipentuu monen vaiheen jälkeen optimistiseen koodaan. 4

5 HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / DIREKTSÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET / DIRECT BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 1.2. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 9.2. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 1.3. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio TI / TUE KLO 14.00! helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2018 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. Käsiohjelma 2 (sis. alv. 10 % 0,18 ). Y-tunnus:

6 JUN MÄRKL Saksalaiselle Jun Märklille (s. 1959) musiikki oli jo lapsena luonnollinen valinta. Viulisti-isältään ja japanilaiselta pianistiäidiltään opitut taipumukset äänten maailmaan konkretisoituivat nuoren Märklin piano- ja viuluharrastuksina. Hannoverin musiikkikorkeakoulussa Märkl kuitenkin alkoi kyllästyä yksinmusisointiin ja hakeutui pianistiksi ensin osana orkesteria. Sittemmin pianosta tuli väline kapellimestarin orkesterirepertuaarin opiskeluun, Märkl alkoi johtaa pienyhtyeitä, kamariorkestereita ja ennen pitkää myös suuria sinfoniaorkestereita. Orkesterinjohtoa Märkl opiskeli ensin Münchenissä Sergiu Celibidachen johdolla ja Michiganin yliopistossa Gustav Meierin johdolla. Voitettuaan Deutsche Musikrat -kapellimestarikilpailun vuonna 1986 ja Bostonin sinfoniaorkesterin stipendin vuotta myöhemmin Märkl päätyi opiskelemaan Seiji Ozawan ja Leonard Bernsteinin johdolla Tanglewoodiin. Märklin ammattilaisura vakiopesteineen alkoi Saarlannin valtionteatterissa, jonka musiikillinen johtaja hän oli vuosina Mannheimin kansallisteatteriin hän siirtyi vuosiksi Hän on myös toiminut Baijerin valtionoopperan vakituisena kapellimestarina ja vieraillut useasti Wienin valtionoopperassa ja Dresdenin Semperoperissa, Metropolitan Operassa ja Lontoon kuninkaallisessa oopperassa. Pääkapellimestarikaudet Lyonin kansallisorkesterissa ja MDR:n sinfoniaorkesterissa olivat menestyksekkäät. Yhdeksän Debussy-äänitteen ja Lyonin-kauden kunniaksi hänelle on myönnetty Ranskan Taiteen ja kirjallisuuden kunniamerkki. Vuodesta 2014 vuoteen 2017 Märkl toimi Baskilaisen kansallisorkesterin pääkapellimestarina. 6

7 JUN MÄRKL JEAN-BAPTISTE MILLOT 7

8 CHRISTEL LEE Yhdysvaltain Bloomingtonissa syntynyt ja viisivuotiaana viulunsoiton aloittanut Christel Lee (s. 1990) asui lapsuutensa Kanadassa ja opiskeli myöhemmin New Yorkissa valmistuen Juilliardista vuonna Sittemmin hän on opiskellut Kronbergissa ja Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa. Opettajinaan hänellä ovat olleet Ana Chumachenko, Naoko Tanaka ja Kuyng Wha Chung. Lee on tullut suomalaisille tutuksi erityisesti vuoden 2015 Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun ensimmäisenä pohjoisamerikkalaisena voittajana koko kilpailun 50-vuotisessa historiassa. Mikään yllätys Leen menestys ei kuitenkaan ollut, sillä jo sitä ennen hän oli napannut isoja palkintoja, tärkeimpänä niistä Münchenin ARD-kilpailun kakkossija (ensipalkintoa ei jaettu) sekä yleisöpalkinto vuonna Kilpailuuransa hän aloitti jo vuonna 1999 ja konsertoinnin vuonna Kilpailut suovat mahdollisuuden kehittymiselle ja työskentelemiselle. Niitä varten täytyy todella ahkeroida ja ylittää omat rajansa, Lee kertoi YLEn haastattelussa Sibelius-kilpailun finaalin alla. Voitokkaan Sibelius-kilpailun jälkeen hän esiintyi Radion sinfoniaorkesterin solistina Hämeenlinnassa ja Helsingin kaupunginorkesterin kiertueella Dublinissa ja Birminghamissa. Lee on esiintynyt myös Baijerin radion sinfoniaorkesterin, Korean sinfoniaorkesterin ja Vancouverin sinfoniaorkesterin solistina sekä useilla eurooppalaisilla festivaaleilla. Syksyllä 2016 hän palasi Hämeenlinnaan resitaalissa pianisti Emil Holmströmin kanssa, ja vuonna 2017 hän soitti soolokonsertin Helsingin kamarikesässä. Lee soittaa Lorenzo Storionin rakentamalla viululla vuodelta 1781, joka on lainassa hampurilaiselta Musiikkielämän säätiöltä. 8

9 CHRISTEL LEE BORIS ZARETSKY 9

10 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa käynnistyi syksyllä Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 10

11 ANTONÍN DVOŘÁK Vattumannen, symfonisk dikt op. 107 År 1896 komponerade Antonín Dvořák ( ) fyra symfoniska dikter efter varandra. Vattumannen, Middagshäxan, Den gyllene spinnrocken och Skogsduvan var inspirerade av dikter av tonsättarens landsman, Karel J. Erben ( ). Enligt Leos Janáček hörde dessa symfoniska dikter till Dvořáks bästa och mest representativa verk: I dem finner man samma anda som i folkmusik de är de mest äkta tjeckiska av Dvořáks verk. De framförs dock mycket sällan. Vattumannen fick ett icke-officiellt uruppförande i Prag sommaren Det offentliga uruppförandet skedde i London i november samma år under ledning av Henry Wood. På basen av titeln kunde man kanske förvänta sig en småtrevlig och sympatisk musikalisk berättelse. Men Erbens dikt, som verket utgår från, är en dyster och grym historia som inte är lämpad barn. Dvořáks fantasifulla musik passar ämnet som hand i handske. Vattumannen - på tjeckiska vodnik - vilar vid en sjö. Dit kommer en flicka som av sin moder fått strikta order att hålla sig borta från sjön. Vattumannen tar flickan med sig under vattnet och tvingar henne att gifta sig med en kräfta. Flickan föder ett barn och saknar sitt förra liv. Vattumannen ger henne tillstånd att besöka sin mor på tre villkor: hon får inte omfamna sin mor, barnet skall stanna hos vattumannen, och hon måste återvända då kyrkklockorna ringer på kvällen. Flickan lovar att göra som vattumannen sagt, men sedan glömmer hon bort tidens gång. Det blir kväll och den ursinniga vattumannen börjar banka på dörren. Modern ber honom upprepade gånger gå sin väg. Till sist säger vattumannen att flickans barn gråter och är hungrig. Hämta barnet hit, säger modern. Det hörs ett förfärligt brak. Modern öppnar dörren och finner barnets blodiga lik framför sig. ANTONÍN DVOŘÁK Violinkonsert a-moll opus 53 I det skede Antonín Dvořák ( ) på 1870-talet gjorde sitt genombrott utanför hemlandet hade han redan bakom sig en diger verkförteckning. Självaste Johannes Brahms blev attraherad av Dvořáks musik och uppmanade sin förläggare Fritz Simrock att göra ett kontrakt. Samarbetet blev en succé för båda parterna: framförallt sviten Slaavilaiset tanssit gav åt förläggaren pengar och åt tonsättaren ett allt större internationellt rykte. Violinkonserten (a-moll, opus 53) skrevs för Joseph Joachim, en av tidens mest berömda violinister. Joachim var förtjust i Dvořáks kammarmusik och såg framemot en åt honom skräddarsydd 11

12 solokonsert. Då han hösten 1879 fick se partituret föreslog han dock flera ändringar i solostämman, och ställde sig skeptisk till vissa strukturella lösningar. Dvořák gjorde en ny version och meddelade Simrock i början av år 1880: Jag har visserligen behållit några teman men också skrivit flera nya. Hela konceptet är alldeles nytt. Joachim fick granska partituret. Han meddelade sin åsikt först efter två år: verket var riktigt bra, sade han, men han ville inte framföra det. Då violinkonserten uruppfördes i Prag i oktober år 1883 var František Ondříček solist. Denne blev så förtjust i musiken att han framförde verket jorden runt ända fram till sin död år Vi har att tacka Ondříček att Dvořáks enda violinkonsert etablerade sig i solistrepertoaren. Det är något av en gåta varför Joachim tappade allt sitt intresse. Verket är solistiskt mycket tacksamt och det innehåller härliga melodier. Violinkonserten innehåller på klassiskt vis tre satser. Ickeklassiskt - och för Dvořák mycket ovanligt - är däremot att de två första satserna (Allegro ma non troppo och Adagio ma non troppo) skall framföras utan paus. Finalen (Allegro giocoso ma non troppo) är ett fritt format rondo som utgår från en furiant, en energisk tjeckisk dans. 12 JOHANNES BRAHMS Symfoni nr 1 c-moll op. 68 Johannes Brahms ( ) rykte fick ett enormt uppsving tack vare den artikel om den unga tonsättaren som Robert Schumann publicerade år Enligt Schumann kunde man vänta sig mycket av Brahms i egenskap av Beethovens traditions mantelbärare. För Brahms blev resultatet psykologiskt förkrossande. Han upplevde att man börjat ställa alltför stora förväntningar på hans musik, vilket gjorde det mycket svårt för honom att skriva t.ex. en symfoni. Då han år 1855 började skriva en d-moll-symfoni övergav han snabbt projektet - materialet återanvände han i sin första pianokonsert. Samtidigt hade Brahms börjat skissa på även en symfoni i c-moll. Detta verk fullbordades, dock först över 20 år senare. Arbetsprocessen hade försvårats av självkritik och vänners välmenande förfrågningar. Framförallt hade Brahms plågats av den kommande, obligatoriska jämförelsen med Beethovens musik. Ni kan inte föreställa er, sade han en gång, hur det känns att höra en jättes steg bakom sig. Symfonin uruppfördes i Karlsruhe i november år 1876 under ledning av dirigent Otto Dessoff. Verket blev en stor succé. Till tonsättarens frustration började man dock snart tala om Beethovens tionde symfoni, och jämförde finalens hymn-tema

13 med Beethovens nias Ode till glädjen. Om sistnämnda samband sade Brahms vresigt: Det kan en åsna höra. Verket står förvisso i tydlig skuld till Beethoven, exempelvis resan från dyster moll till ljus dur erinrar om Ödessymfonin. Helheten är dock mycket personlig. Den första satsen öppnar med en dramatisk introduktion (Un poco sostenuto) som leder till ett sturm-und-drang-allegro. Den andra satsen (Andante sostenuto) präglas av ömhet och skönhet. Den tredje satsen (Un poco allegretto e grazioso) är en lättsam dans. Finalen (Adagio-Allegro non troppo ma con brio) inleds i samma mörka tongångar som den första satsen, men kulminerar efter flera olika moment i en optimistisk coda. JUN MÄRKL För tysken Jun Märkl (f. 1959) var musiken ett självklart val. Fadern var violinist och den japanska modern pianist, så Märkl började spela piano och violin. Under studierna vid Hannovers musikhögskola tröttnade han på att musicera ensam och sökte sig till orkesterpianist, vilket var behändigt för att studera orkesterrepertoar. Märkl började dirigera först mindre ensembler och kammarorkestrar, sedan symfoniorkestrar. Märkl studerade orkesterdirigering i München med Sergiu Celibidache och vid universitetet i Michigan med Gustav Meier vann han Deutsche Musikrat -dirigenttävlingen. Ett år senare kunde han med hjälp av Bostons symfoniorkesters stipendium inleda studier i Tanglewood med Seiji Ozawa och Leonard Bernstein var Märkl Saarlands statsteaters musikaliska ledare arbetade han på Mannheims statsteater. Han har regelbundet gästat Bayerische Staatsoper, Wiener Staatsoper, Semperoper Dresden, Metropolitan och Royal Opera House. Märkl var framgångsrik chefdirigent för Lyons nationalorkester och MDR-symfoniorkestern Han är Chevalier de l Ordre des Arts et des Lettres tack vare nio Debussy-inspelningar och perioden i Lyon var han chefdirigent för Baskiens nationalorkester. CHRISTEL LEE Christel Lee (f. 1990) föddes i Bloomington, USA, och tillbringade sin barndom i Kanada. Hon utexaminerades från Juilliard år Hon har senare studerat i Kronberg samt vid Münchens musik- och teaterhögskola. Hennes lärare har varit Ana Chumachenko, Naoko Tanaka och Kuyng Wha Chung. Finländarna lärde känna Lee då hon år 2015 blev den första 13

14 nordamerikan som segrade i Jean Sibelius-violintävlingen. Före det hade hon tilldelats huvudpriset och publikpriset i ADR-tävlingen i München år Lee har deltagit i tävlingar sedan I samband med Sibelius-tävlingens final berättade hon åt YLE: Tävlingar gör att man utvecklas och att man måste arbeta. För tävlingar måste man slita hund och gå över sina egna gränser. Lee har uppträtt som solist med HSO på orkesterns turné till Dublin och Birmingham. Hon har konserterat med även RSO, Bayerns radiosymfoniker, Koreas symfoniorkester och Vancouvers symfoniorkester. Hösten 2016 gav hon tillsammans med pianist Emil Holmström en recital i Tavastehus, sommaren 2017 gav hon en solokonsert i Helsingfors. Lees violin är byggd av Lorenzo Storioni år Instrumentet är utlånat av Deutsche Stiftung Musikleben. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin treårsperiod hösten År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. 14

15 ANTONÍN DVOŘÁK The Water Goblin, symphonic poem, Op. 107 The Water Goblin by Antonín Dvořák ( ) was inspired by a poem by his fellow countryman Karel J. Erben ( ). The story is certainly not one suitable for children. A water goblin is sitting by a lake when a young girl comes along. Her mother warns her to keep away from the lake, but she disobeys, with the result that the goblin drags her under the water and forces her to marry a crayfish. She gives birth to a baby and longs for her former life. The goblin allows her to visit her mother but on three conditions: she must not embrace anyone, she has to leave the baby behind as a hostage, and she must return when the evening bells ring. She promises to do as he says but forgets the time. The goblin comes to fetch her, claiming that the baby is hungry and crying. Bring the baby here then, says the mother, but when they open the door on hearing a crash, they find the dead baby covered in blood. ANTONÍN DVOŘÁK Violin Concerto in A Minor, Op. 53 Antonín Dvořák ( ) wrote his Violin Concerto in A minor for Joseph Joachim. One of the most famous violinists of his day, Joachim was a great admirer of Dvořák s chamber music and eagerly awaited the concerto tailored specially for him. On reading the finished score in 1879, he nevertheless suggested some improvements to the solo part and expressed his doubts about some of the structural solutions. Dvořák meekly came up with a new version. Although I have retained some themes, I have written several new ones. The whole concept of the work is, however, changed. The harmonisation, the orchestration and the rhythms are new, he told his publisher. But after letting the new score gather dust for two years, Joachim announced that he did not wish to perform it. The honour at the premiere in Prague in 1883 went instead to František Ondřiček, and it is thanks to him that the concerto became firmly established in the repertoire. The concerto is in three movements, though the first two are performed without a break. The third is based on a fiery Bohemian dance called a furiant. 15

16 JOHANNES BRAHMS Symphony No. 1 in C Minor, Op. 68 Johannes Brahms ( ) spent more than 20 years labouring over his first symphony, in C minor. Hailed while still young first by Schumann and soon others as Beethoven s successor, he felt weighed down by the expectations levelled at him and rejected this first attempt (in D minor) of 1855 but used the material for his first piano concerto. You can t have any idea what it s like always to hear such a giant [Beethoven] marching behind you! he told his well-meaning friends when they asked him how the symphony was coming along. The symphony in C minor subsequently given the number one was, however, finally completed two decades later and premiered in It was a great success, and somewhat to Brahms s vexation, it was soon being described as Beethoven s Tenth. The hymn-like theme in the finale called to mind the Ode to Joy hymn in Beethoven s ninth. Any ass can see that, was Brahms s comment. While the symphony as a whole is indebted to Beethoven, the voice that speaks in it is very much that of Brahms. JUN MÄRKL It seemed only natural for Jun Märkl (b. 1959), the son of a violin father and a pianist mother, to make music his career. The life of a violinist or pianist can, however, be somewhat lonely, which is why he turned to conducting, first small ensembles, then chamber and later big symphony orchestras. After studies with Sergiu Celibidache in Munich and Gustav Meier in Michigan, and winning the Deutsche Musikrat competition for conductors in 1986 and a scholarship from the Boston Symphony Orchestra in 1987, he went on to study with Seiji Ozawa and Leonard Bernstein at Tanglewood. He has since had regular contracts with the Saarland State Theatre, the Mannheim National Theatre and the Bavarian State Opera and made numerous guest appearances at the Vienna State Opera, the Semperoper Dresden, the New York Metropolitan and Covent Garden. Märkl is Principal Conductor of the Basque National Orchestra and Principal Conductor of Pasific Music Festival (Japan). He guests with the world s leading orchestras, including the Cleveland Orchestra, Philadelphia Orchestra, NHK Symphony Orchestra, Czech Philharmonic, Munich Philharmonic, Oslo Philharmonic, Tonhalle Orchester Zürich. He has released two discs of Schumann symphonies. Märkl was Chief Conductor of the Basque National Orchestra from 2014 to

17 CHRISTEL LEE Of Korean heritage, Christel Lee was born in Bloomington and began the violin at the age of five in Vancouver, Canada. Later, she relocated to New York City and graduated from the Juilliard School in She became familiar to Finnish audiences on being the first North American winner in the Sibelius Violin Competition in 2015, but this victory had been preceded by many prizes in other prestigious competitions (such as the ARD in Munich). Competitions are a chance to develop and to get work opportunities, she said in an interview during the Sibelius finals. You have to work really hard for them, and exceed your own limits. Her victory brought invitations to perform with the Finnish Radio Symphony Orchestra, and with the HPO on tour in Dublin and Birmingham. She has also been the soloist with other orchestras worldwide and at many European festivals. This summer she gave a solo recital in Helsinki with Emil Holmström. Christel Lee plays a violin by Lorenzo Storioni from 1781 on loan from the Deutsche Stiftung Musikleben in Hamburg. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn She began a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in

18 18 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Elina Lehto ** Anna Vähälä ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Eva Ballaz ** Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Tuula Saari 7 ** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Anu Airas ** Elina Heikkinen ** Maarit Holkko ** Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Markus Hallikainen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Callum Jennings 4 ** Jiri Parviainen 6 Tuomo Matero 6 * Paul Aksman Eero Ignatius Martti Pyrhönen Adrian Rigopulos Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Tapio Laivaara Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula

19 FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin Antti Nisula ** TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 19

20 I & II SARJAT / SERIER / SERIES JUN MÄRKL kapellimestari / dirigent / conductor CHRISTEL LEE viulu / violin Antonín Dvořák ( ) Vesimies op. 107 (1896) 20 Vattumannen Th e Water Goblin Antonín Dvořák ( ) Viulukonsertto a-molli op. 53 ( ) 31 Violinkonsert a-moll Violin Concerto in A Minor Allegro, ma non troppo Adagio, ma non troppo Finale: Allegro giocoso, ma non troppo väliaika / paus / interval Johannes Brahms ( ) Sinfonia nro 1 c-molli op. 68 (1876) 44 Symfoni nr 1 c-moll Symphony No. 1 in C Minor Un poco sostenuto - Allegro Andante sostenuto Scherzo: Un poco allegretto e grazioso Finale: Adagio - Allegro non troppo ma con brio HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.15