KOHTALONA BRAHMS MÄLKKI KAUPPINEN SUSANNA PEKKA KE / ONS / WED 12 / 10 / 2016 TO / THU 13 / 10 /

Transkriptio

1 KOHTALONA BRAHMS KE / ONS / WED 12 / 10 / 2016 TO / THU 13 / 10 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE SUSANNA MÄLKKI PEKKA KAUPPINEN

2 Viulukonsertto D-duuri op. 77 JOHANNES BRAHMS Johannes Brahms ( ) pyrki kulkemaan etenkin ihailemansa Beethovenin jalanjäljissä. Siksi on luonnollista, että hänen sinfonioitaan ja kamarimusiikkiaan leimaavat esikuvan teosten mukainen klassismi ja ankaruus. Sama ote on luonteenomainen myös Brahmsin neljälle konsertolle (kaksi pianolle, yksi viululle, yksi viululle ja sellolle). Niissä tärkeintä on on musiikillinen sisältö, eivät solistille kirjoitetut taitotemput. Brahmsin ensimmäinen yritys tällä alalla oli sinfonisesti sommiteltu, vuonna 1858 valmistunut ensimmäinen pianokonsertto. Kantaesityksessä se sai niin tyrmäävän vastaanoton ettei Brahms säveltänyt uutta soolokonserttoa kahteenkymmeneen vuoteen. Vasta vuonna 1878 hän innostui kirjoittamaan sellaisen ystävälleen, viuluvirtuoosi Joseph Joachimille. D-duuri-viulukonsertto op. 77 sai kantaesityksensä Leipzigissä Brahmsin johdolla. Korostaakseen sävellyksen yhteyttä Beethovenin perinteeseen Joachim avasi konsertin Beethovenin viulukonsertolla. Siinäkin on kolme osaa, sekin on solistille haastava ja pääsävellajikin on sama. Brahms vitsaili: Ohjelmassa oli melkoisesti D-duuria, eikä sitten juuri paljon muuta. Uusi teos sai aluksi ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut ihastuivat melodiseen sävelkieleen, toiset pitivät teosta tylsänä. Useat tuon ajan tunnetut viulistit, joukossa Pablo de Sarasate, väittivät Joachimin avustuksella syntyneen soolo-osuuden olevan mahdoton ja epäviulistinen. Nykyään Brahmsin viulukonsertto on kuitenkin eräs kaikkein suosituimpia ja esitetyimpiä teoksia lajissaan. Ensimmäinen osa Allegro non troppo on klassisen kuulas ja selkeä. Soolokadenssin on säveltänyt Joachim. Myöhemmin kadenssin ovat säveltäneet myös Max Reger, Fritz Kreisler, Nigel Kennedy ja muut. Toinen osa on pastoraalin sävyjä omaava Adagio. Konserton tunnetuin osa on vauhdikas, unkarilaisilla sävyillä maustettu finaali Allegro giocoso, ma non troppo vivace. 2

3 Timbres, espace, mouvement HENRI DUTILLEUX Ranskalainen Henri Dutilleux ( ) loi mainetta erittäin taidokkaasti soitinnetulla musiikillaan. Häntä ei syyttä nähty etenkin Debussyn ja Ravelin musiikkimaailmojen perinteen jatkajana. Dutilleux oli perfektionisti, mistä syystä hänen sävellystuotantonsa jäi melko suppeaksi. Olen aina epävarma työni suhteen, hän kerran totesi. Aina on syytä katua jotakin. Siksi minä korjaan sävellyksiäni niin paljon samalla kun kadun, etten luo uutta. Orkesteriteos Timbres, espace, mouvement (Sointivärit, tila, liike) syntyi vuonna 1978 Mstislav Rostropovitšin tilauksesta. Rostropovitš johti kantaesityksen Washington National Symphony Orchestran konsertissa Teos on omistettu kapellimestari Charles Münchille. Dutilleux sai usein inspiraationsa esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteesta, eikä tämä teos ole poikkeus. Sillä on alaotsikko La nuit étoilée (Tähtikirkas yö), mikä viittaa Vincent van Goghin kuuluisaan samannimiseen maalaukseen. Dutilleux kertoi pyrkineensä luomaan omat vastineensa Van Goghin taulusta löytyville kosmisille pyörteille. Lähtökohdan kuulee sangen helposti musiikissa, jossa staattiset ja pyörivät liikkeet vuorottelevat. Orkesterista on jätetty pois viulut ja alttoviulut. Säveltäjän mukaan tämä on tapa ilmaista Van Goghin maalauksen alemman puoliskon tyhjyyttä tapahtumarikkaaseen yläosaan verrattuna. Puhallin- ja lyömäsoitinsoolot edustavat pilvien liikkeitä ja tähtien ja kuun kirkasta valoa. Orkesterin selloryhmä on asetettu puolikuun muotoon kapellimestarin ympäri. Timbres, espace, mouvement koostuu kahdesta jaksosta, jotka erottaa toisistaan juuri selloryhmälle sävelletty välisoitto. Tämä välisoitto syntyi vasta vuonna

4 La Mer CLAUDE DEBUSSY Jotkut Claude Debussyn ( ) sävellyksistä ovat hakeneet inspiraationsa merimaisemista, veden välkehdinnästä tai sateen äänestä: tunnettuja esimerkkejä ovat pianokappaleet Jardins sous la pluie (Puutarhoja sateessa) ja Reflets dans l eau (Heijastuksia vedessä). Säveltäjä vitsaili tämän selittyvän sillä, että hänen vanhempansa olivat toivoneet hänelle uraa laivastossa. Vuonna 1903 Debussy alkoi luonnostella meriaiheista orkesteriteosta, joka valmistui kaksi vuotta myöhemmin hänen lomaillessaan Eastbournessa, Englannissa. La Mer (Meri) sai kantaesityksensä Pariisissa Camille Chevillardin johdolla. Vastaanotto oli vaihteleva. Osittain syynä oli säveltäjää tuolloin ympäröinyt skandaali. Debussy oli jättänyt vaimonsa laulajatar Emma Bardacin vuoksi, ja useat arvostelijat asettuivat vaimon puolelle. Mutta luonnollisesti myös musiikki itsessään oli monelle kova pala purtavaksi. Radikaalit soinnut, mielikuvitukselliset orkesterivärit ja vapaat muotoratkaisut eivät muistuttaneet mitään entuudestaan tuttua. Teoksen arvo ja merkitys tajuttiin vasta vähitellen. Nykyään kukaan ei kiistä La Merin olevan eräs 1900-luvun orkesterimusiikin suurista mestariteoksista. Debussy antoi teokselle alaotsikon Kolme sinfonista luonnosta. Sana luonnos lienee säveltäjän yritys korostaa kokonaisuuden olevan jotakin muuta kuin perinteinen sinfonia esimerkiksi Beethovenin hengessä. Käytännössä La Mer on kuitenkin täysin mahdollista hahmottaa sinfoniaksi josta puuttuu hidas osa. Ensimmäinen osa De l aube à midi sur la mer (Merellä aamusta keskipäivään) alkaa hiljaa ja aavistellen. Harmauden korvaa pian kirkas auringonpaiste. Meri velloo iloisesti. Osan päättää finaalissakin toistuva hymni-aihe. Jeux de vagues (Aaltojen leikki) on värikäs, yllätyksellinen scherzo. Finaalissa Dialogue du vent et de la mer (Tuulen ja aaltojen vuoropuhelu) vuorottelevat vastaansanomattoman energiset ja runollisen pysähtyneet jaksot. 4

5 SYVENNÄ MUSIIKINHARRASTUSTASI Pro Filharmonia ry toimii yhdyssiteenä Helsingin kaupunginorkesterin ja konserttiyleisön välillä sekä edistää klassisen musiikin harrastusta ja tuntemusta. Niin ikään yhdistys pyrkii eri tavoin auttamaan orkesteria saavuttamaan omat päämääränsä kansainvälisesti arvostettuna huippuorkesterina. PRO FILHARMONIA järjestää jäsenilleen musiikkimatkoja HKO:n konsertteihin, kun orkesteri esiintyy muualla Suomessa tai ulkomailla sekä muihin konserttitapahtumiin tarjoaa edullisesti levyjä Musiikkitalon palvelupisteessä HKO:n konserttien yhteydessä järjestää jäsentapaamisia, joissa kerrotaan orkesterin toiminnan yksityiskohdista ja kuullaan orkesterin muusikoita kevätkonsertissa ja muissa tapahtumissa eri kokoonpanoissa pitää yllä vinkkipalstaa jäsenkirjeissä, joissa kerrotaan valikoidusti Helsingin seudun tulevista konserttitapahtumista hankkii toiminnalleen tukijoita, joiden antamien varojen turvin annetaan stipendejä orkesterin muusikoille sekä hankkii korkeatasoisia soittimia orkesterin johtavien soolosoittajien käyttöön LUE LISÄÄ JA LIITY 5

6 SUSANNA MÄLKKIHelsingin 6 kaupunginorkesterin 13. ylikapellimestari, Helsingissä syntynyt ja nuoruusvuodet asunut Susanna Mälkki on kasvanut musiikkikulttuuriin HKO:n säestyksellä. Pienenä hän kävi perheensä kanssa konserteissa, vähän vanhempana myös koululaiskonserteissa, ja nuorena opiskelijana tietenkin kausikonserteissa kuuntelemassa maailman parhaita solisteja. Ennen kapellimestarinuraansa Mälkki opiskeli sellonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Tukholmassa sekä Lontoossa, voitti Turun sellokilpailun ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi. Jo nuorena kytemään jäänyt kiinnostus kapellimestarin työtä kohtaan oli siinä vaiheessa kuitenkin vahvistunut sillä seurauksella, että hän oli pyrkinyt Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle onnistuneesti. Luulen, että olen aina jollain tavalla tiennyt päätyväni kapellimestariksi. Muistan jo sello-opiskeluaikoinani ajatelleeni, että kyllä minäkin pääsisin kapuluokalle, Mälkki kertoi ensimmäisen ylikapellimestarikautensa kynnyksellä. Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti samaista orkesteria silloisen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarin Esa- Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli kirkas jo silloin, ja on sitä edelleen. Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta vuonna 2000 Mälkki on johtanut suuria sinfoniaorkestereita aina New Yorkin filharmonikoista Amsterdamin Concertgebouw hun ja vieraillut oopperataloissa aina Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan. Loppuvuodesta 2016 Mälkki debytoi Metropolitanoopperassa New Yorkissa. Mälkin suurimmat elämykset musiikin parissa eivät silti rajoitu vain soiviin hetkiin tai saumattoman yhteyden saavuttamiseen muusikoiden kanssa. Esimerkiksi jo pelkän tarunhohtoisen La Scalan oopperan orkesterimontun näkeminen ennen hänen debyyttiään vuonna 2011 teki lähtemättömän vaikutuksen. Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana Mälkki tutustui Pierre Bouleziin, jonka poismenon myötä hän on ymmärtänyt olevansa osa historiallista jatkumoa, jossa tieto ja taito kulkevat sukupolvelta toiselle ja tiedotusvälineiden kautta

7 SUSANNA MÄLKKI CHRIS LEE 7

8 suurelle yleisölle. Sen asian tiedostaminen tekee hyvin nöyräksi. Kaudella Mälkki aloittaa synnyinkaupunkinsa orkesterin ylikapellimestarina. Ensimmäisen kauden teemana on ranskalaisuus. Mälkki tietää, että orkesterilla on oma identiteettinsä, ja että sitä pitää kunnioittaa, mutta sen eri puolia ja ominaisuuksia voi aina hioa aina vain muuntautumiskykyisemmiksi. Esteettisesti ajatellen Ranskassa on erilainen tapa tuottaa ääntä myös soitinryhmäkohtaisesti. Ranskalaisessa musiikissa on erilainen sointi, aivan kuten suomalaisilla orkestereilla on oma sointinsa Sibeliuksessa. Yleisölle hän haluaa tarjota pitkäjänteisen ja tarkasti profiloidun kokonaisuuden. Haluan koota hienoja teoksia yhteen ja tehdä niistä yhtenäisen ohjelmiston, jotta ei edettäisi vain kappale tai konsertti kerrallaan. Tämä kausi on kuin vuoden mittainen festivaali, jossa tietynlainen estetiikka tulee hyvin esille, mutta tietenkin ohjelmassa on kaikenlaista muutakin. Vuonna 1882 perustettu Helsingin kaupunginorkesteri, jonka historiaan kuuluvat suomalaisen musiikin merkkihenkilöt Robert Kajanuksesta ja Jean Sibeliuksesta alkaen, on Mälkin mielestä suuri ylpeydenaihe koko kaupungille. Orkesterikonsertissa koemme asioita yhdessä, jaamme yhteisiä elämyksiä. Orkesteri on kuin elävä musiikkikirjasto, avoin kaikille. Klassinen musiikki on aina ollut olennainen osa koko kulttuurimme identiteettiä, jo Sibeliuksen ajoista alkaen. Opi kuuntelemaan klassista! Helsingin kaupunginorkesteri julkaisee suositusta Opi kuuntelemaan klassista! -kurssista maksuttoman verkkoversion. Verkkomateriaalissa voit tehdä viisi musiikillista matkaa: historiaan, kuunteluun, orkesteriin, sävellyksiin ja itseesi. Materiaalin avulla pääset tutkimaan sinfonista maailmaa sisältä päin. Tilaa ilmoitus kurssien julkaisusta verkkosivuillamme TERVETULOA MUSIIKKIMATKALLE! 8

9 LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA PE 21 / 10 / RAKKAUDELLA, KATARINA Mirga Gražinytė-Tyla, kapellimestari Katarina Karnèus, mezzosopraano Karol Szymanowsk: Love Songs of Hafiz Anton Bruckner: Sinfonia nro 6 Kaikki laulajien unelmat aina Tukholman Nobel-gaalasta New Yorkin Metropolitanin oopperaan saavuttanut ja vuonna 1995 Cardiffin-kilpailun voittanut mezzosopraano Katarina Karnéus heittäytyy orientalismin vietäväksi laulusarjassa Love songs of Hafiz. Puolalaisen Karol Szymanowskin käsittelyssä rakkauden ja kuoleman runot saavat sävykkään värikasteen. TI 01 / 11 / JUNIORIKONSERTTI Anna-Maria Helsing, kapellimestari Satu Sopanen, laulu ja juonto Minun opettajani on kauhean kiva. Hän on ihan tasapaksu, eikä hänestä puutu mitään, oli Kevätpörriäisen teksti, jota Ilkka Kuusisto käytti vuonna 1969 sävellyksessään Laulan opettajistani. Juniorikonsertissa kuullaan Kirmo Lintisen kantaesitys, joka pohjautuu tämän vuoden Kevätpörriäisen teksteihin. Lavalle astuvat Helsingin 5. musiikkiluokkalaiset yhdessä Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Ikäsuositus 7+ KE 26 / 10 / TO 27 / 10 / TULEVAISUUDEN ÄÄNIÄ Daniel Cohen, kapellimestari Jakob Koranyi, sello Benjamin Attahir: Samaa sawti zaman Henri Dutilleux: Tout un monde louintain sellokonsertto Igor Stravinsky: Tulilintu, sarja (1945) Igor Stravinskyn läpimurto lienee musiikkihistorian äkkinäisin. Vasta 27-vuotias tuntemattomuus sai romanttista loistoa tihkuvalla Tulilinnulla koko Pariisin huomion. Suomen pitkäikäisin orkesteri esittelee yleisölleen tämän päivän nuoret, 1980-luvulla syntyneet Daniel Cohenin ja Jakob Koranyin sekä vasta 27-vuotiaan säveltäjälupauksen Benjamin Attahirin teoksellaan Samaa sawti zaman Menneisyyden ääniä. PE 04 / 11 / HANHIEMO Okko Kamu, kapellimestari Markus Maskuniitty, käyrätorvi Georges Bizet: Sinfonia C-duuri Wolfgang Amadeus Mozart: Käyrätorvikonsertto nro 1 Wolfgang Amadeus Mozart: Käyrätorvikonsertto nro 4 Maurice Ravel: Pavane kuolleelle prinsessalle Maurice Ravel: Hanhiemo Varhainen kuolema uran huipulla yhdistää Georges Bizet tä ja W.A.Mozartia, jonka käyrätorvikonsertot kuuluvat soittimen ydinohjelmistoon. Myös Carmen-oopperan säveltäjä Bizet osoitti kuuluvansa historian suuriin lapsineroihin säveltämällä kaikki muoto- ja viihdearvot täyttävän sinfonian jo 17-vuotiaana. Konsertin solistina on maailmalla mainetta niittävä, mutta harvoin Suomessa vieraileva Markus Maskuniitty. TICKETMASTER: 32,5 7,5 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 9

10 PEKKA KAUPPINEN Tämän jos joskus saisi valmiiksi, niin kyllä olisi hienoa! Niin ajatteli lukioikäinen Pekka Kauppinen (s. 1966) kuunnellessaan mustaa vinyylilevyä, jonka raidoille oli uurrettu Johannes Brahmsin viulukonsertto. Aloitetaan alusta. Elettiin vuotta Tuolloin, kuten vielä nykyäänkin, muusikonalut kerääntyivät kesäisin Suolahden musiikkileireille vaihtamaan ajatuksiaan suurista säveltäjistä ja suosikkilevyistään aina kun harjoituksiltaan ehtivät. Se oli ennen tiedonvälityksen kulta-aikaa, jolloin vielä saattoi elää Kauppisen tavoin nuorena viulistina Lappeenrannassa ilman muuta tietoa musiikinhistorian suurista teoksista. Onneksi samalle kesäleirille sattui eräs toinenkin lupaava viulisti, Sakari Oramo. Hän istutti Kauppisen päähän ajatuksen konsertosta, johon ei voi ikinä kyllästyä. Heti Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen ja Helsingin levykauppojen ääreen päästyään Kauppinen marssi Musiikki-Fazerille ja etsi käsiinsä Henryk Szeringin tulkinnan Brahmsista. Siitä lähtien Kauppisella on riittänyt Brahmsista mieluista haastetta vuosiksi. Ensimmäisen kerran Kauppinen soitti Brahmsin konserton Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina keväällä 1989 valmistautuessaan seuraavan syksyn Kuopion viulukilpailuihin. Siellä saavutettua voittoa seurasi esiintymiskutsuja mm. Kööpenhaminan Tivolin konserttisaliin. Brahmsia hän soitti myös Finlandia-talossa vuonna 1990 Sibelius-kilpailujen finalistina. Brahmsin konsertto liittyy myös Kauppisen uraan Helsingin kaupunginorkesterissa. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 25 vuotta siitä, kun Kauppinen osallistui elämänsä ensimmäisen ja ainoan kerran orkesterin koesoittoon raati vakuutettiin Brahmsilla. Konserttimestarin töiden ohella Kauppinen on soittanut HKO:n solistina useasti, mutta Brahmsin konserton hän on jättänyt odottamaan parempaa tilaisuutta. Se tilaisuus koittaa tänään. Olen tähdännyt siihen kauan, ainakin kymmenen vuotta, että soitan Brahmsin viulukonserton vielä viisikymppisenä. 10

11 PEKKA KAUPPINEN HEIKKI TUULI 11

12 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa on käynnistynyt syksystä Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 12

13 HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HKO:n suorat verkkolähetykset tuovat kaupunginorkesterin konsertin kotisohvalle: vaikka et pääsisi paikalle Musiikkitaloon, voit katsella ja kuunnella konsertin netissä. Illan tunnelmaan virittäydytään Ennakkoluulijoiden seurassa ennen konserttia. Keskustelua luotsaa musiikkitoimittaja Jaani Länsiö. Väliajalla tavataan lisää kiinnostavia vieraita ja kuullaan tarinoita konsertin kulisseista. HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HSO:s direktsända streaming hämtar stadsorkesterns konsert till din hemsoffa: även om du inte kan komma till Musikhuset kan du se och höra konserten på nätet. Före konserten inleds kommer man i stämning med Ennakkoluulijat i vilket musikredaktör Jaani Länsiö leder samtal om musik. I pausen är det dags för andra intressanta gäster och för berättelser från konsertens kulisser. HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR You can now watch and listen to HPO concerts in the comfort of your very own armchair, streamed online. The pre-concert talks (in Finnish) presided over by Jaani Länsiö will help to put you in the mood. During the interval you can also meet more interesting people and hear what goes on behind the scenes LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / SÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET THE BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. TO / TO / THU TO / TO / THU TO / TO / THU TO / TO / THU PE / FRE / FRI YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN 13

14 14 JOHANNES BRAHMS Violinkonsert D-dur opus 77 Johannes Brahms ( ) eftersträvade att gå i den av honom beundrade Beethovens fotspår. Det var alltså naturligt att hans symfonier och kammarmusik kom att präglas av förebildens klassicism och stränghet. Samma grepp är karaktäristiskt för även Brahms fyra konserter (två för piano, en för violin, en för violin och cello). I dem är fokus på det musikaliska innehållet, inte på imponerande solistiska tricks. Brahms första försök i genren var den symfoniskt formade, år 1858 fullbordade första pianokonserten. Uruppförandet blev ett så svidande fiasko att Brahms inte komponerade en ny solokonsert på tjugo år. Först år 1878 inspirerades han att skriva en sådan åt sin vän, violinvirtuosen Joseph Joachim. Violinkonserten i D-dur opus 77 uruppfördes i Leipzig den under Brahms ledning. För att understryka verkets relation till Beethovens tradition öppnade Joachim konserten med Beethovens violinkonsert. Även den har tre satser, är utmanande för solisten - och har samma huvudtonart. Brahms skämtade: På programmet fanns en hel del D-dur, och inte så värst mycket annat. Det nya verket fick till en början ett motstridigt mottagande. Vissa beundrade det melodiskt tonspråket, andra tyckte verket var tråkigt. Flera kända samtida violinister, bland annat Pablo de Sarasate, ansåg att solopartiet - som Joachim hjälpt att forma - var omöjligt och antiviolinistiskt. Idag är Brahms violinkonsert dock ett av de mest populära och mest framförda verken i sitt slag. Den första satsen Allegro non troppo är klassiskt transparent och klar. Solokadensen är av Joachim. Senare har kadenser skrivits av även Max Reger, Fritz Kreisler, Nigel Kennedy och andra. Den andra satsen är ett Adagio med pastoralton. Konsertens mest kända sats är den fartfyllda, med ungerska tongångar kryddade finalen Allegro giocoso, ma non troppo vivace. HENRI DUTILLEUX Timbres, espace, mouvement Fransmannen Henri Dutilleux ( ) skapade sitt rykte med en mycket skickligt orkestrerad musik. Man har inte utan orsak uppfattat honom som en arvtagare till framförallt Debussys och Ravels musikaliska världar. Dutilleux var en perfektionist, och därför blev hans samlade produktion inte så stor. Jag är alltid osäker vad gäller det jag gör, konstaterade han. Alltid finns det något att ångra. Därför skriver jag om mina verk så mycket och samtidigt grämer det mig att jag inte skriver något nytt istället.

15 Orkesterverket Timbres, espace, mouvement (Klangfärger, rymd, rörelse) föddes år 1978 på beställning av Mstislav Rostropovitj. Denne dirigerade uruppförandet på Washington National Symphony Orchestras konsert den Verket är tillägnat dirigent Charles Münch. Dutilleux inspirerades ofta av exempelvis litteratur och bildkonst, och detta verk utgör inget undantag. Verkets undertitel är La nuit etoilée (Stjärnenatten) vilket hänvisar till Vincent van Goghs berömda målning med samma namn. Dutilleux berättade att han eftersträvat att skapa kosmiska virvlar av samma slag som man ser i tavlan. Utgångspunkten är lätt att uppfatta: i musiken växlar statiska och roterande rörelser. I orkestern finns inga violiner och altvioliner. Enligt tonsättaren är detta ett sätt att uttrycka den tomhet som råder i van Goghs målnings nedre halva, i kontrast till den livfullt pulserande övre halvan. Träblås- och slaginstrumentens solon representerar molnens rörelser och stjärnornas och månens klara ljus. Orkesterns cellogrupp är placerad runt dirigenten i en halvmånes formation. Timbres, espace, mouvement består av två delar, vilka separeras från varandra med ett interludium som är komponerat för just denna cellogrupp. Interludiet komponerades först år CLAUDE DEBUSSY La Mer Vissa av Claude Debussys ( ) kompositioner är inspirerade av marinlandskap, vattnets blänkande eller ljudet av regn: kända exempel är två pianostycken, Jardins sous la pluie (Trädgårdar i regn) och Reflets dans l eau (Reflexer i vattnet). Tonsättaren brukade skämtsamt förklara att orsaken var att hans föräldrar önskat att han gjort en karriär inom flottan. År 1903 började Debussy skissa på ett orkesterverk om havet. Verket fullbordades två år senare i samband med en semestervistelse i Eastbourne i England. La Mer (Havet) uruppfördes i Paris den under ledning av Camille Chevillard. Mottagandet blev synnerligen blandat, delvis på grund av den skandal som då omgav tonsättaren. Debussy hade lämnat sin hustru för att leva med sångerskan Emma Bardac, och flera av kritikerna stod på hustruns sida. Naturligtvis var dock även musiken i sig en svår nöt att knäcka. De radikala harmonierna, de fantasifulla orkesterfärgerna och de fria formstrukturerna liknade inget man hört förr. Först senare insåg man verkets värde och betydelse. Idag förnekar ingen att La Mer är ett av de stora mästerverken i 1900-talets orkestermusik. Debussy gav verket undertiteln Tre symfoniska skisser. Ordet skiss torde vara tonsättarens försök att betona att verket är 15

16 allt annat än en traditionell symfoni i låt säga Beethovens anda. I praktiken är det dock fullt möjligt att uppfatta La Mer som en symfoni som saknar en långsam sats. Den första satsen De l aube à midi sur la mer (Från morgon till middag på havet) inleds tyst och trevande. Gråheten ersätts snart av klart solljus. Havet böljar glatt. Satsen avslutas med en hymn som dyker upp i även finalen. Jeux de vagues (Vågornas lek) är ett färggrant scherzo fyllt av överraskningar. I finalen Dialogue du vent et de la mer (Dialog mellan vinden och havet) växlar oemotståndligt energiska och poetiskt stillastående passager. 16 SUSANNA MÄLKKI Helsingfors stadsorkesters trettonde chefdirigent Susanna Mälkki är född och uppvuxen i Helsingfors, dessutom uppvuxen till ackompanjemang av HSO. Som liten gick hon med sin familj på konserter, som litet äldre på skolkonserter, och då hon studerade gick hon på säsongkonserter och lyssnade på världens bästa solister. Före dirigentkarriären inleddes studerade Mälkki cello vid Sibelius-Akademin och i Stockholm och London. Hon vann första pris i Åbo cellotävling och blev Göteborgs symfoniorkesters solocellist. I detta skede hade lusten att dirigera dock blivit allt starkare. Mälkki sökte till Sibelius-Akademins dirigentklass och blev antagen. Jag tror att jag på något plan alltid vetat att jag skall bli dirigent, berättade hon strax före hon skulle inleda sitt chefdirigentskap. Jag minns att jag redan då jag studerade cello tänkte: nog skulle jag också komma in på dirigentklassen. Mälkki dirigerade en orkester första gången i Stockholm, där orkesterstuderande bildat en ensemble som behövde en dirigent. Då hon en gång dirigerade samma ensemble följde Sveriges radios symfoniorkesters dåvarande chefdirigent Esa-Pekka Salonen hennes arbete på podiet. Mälkki blev övertygad om att dirigerandet var rätt sätt att ge utlopp för passionen för musik. Efter att ha utbildats från Sibelius-Akademin år 2000 har hon dirigerat flera stora symfoniorkestrar såsom New Yorks filharmoniker och Concertgebouw samt operaföreställningar på bl.a. operan i Paris och La Scala i Milano. I slutet av år 2016 debuterar hon på Metropolitan i New York. De största musikupplevelserna är inte begränsade klingade ögonblick eller det smidiga samarbetet med musikerna. Exempelvis att endast se La Scalas legendariska orkesterdike före debuten där år 2011 gjorde ett outplånligt intryck. Då Mälkki var konstnärlig ledare för Ensemble Intercontemporain lärde hon känna Pierre Boulez. Dennes bortgång fick henne att inse att hon utgör en länk i en historisk kedja: kunskap och kunnande går från

17 en generation till en annan, och når via massmedierna den breda publiken. Man blir ödmjuk då man förstår detta. Säsongen inleder hon sitt arbete som chefdirigent för sin hemstads orkester. Den första konsertsäsongens tema är det franska. Mälkki vet att orkestern har sin egen identitet som bör respekteras. Men man kan alltid transformera orkestern och dess egenskaper. I Frankrike har man ett helt eget sätt att producera ljud även inom instrumentgrupperna. Den franska musiken har en helt egen klang, på samma sätt som finska orkestrar har sin egen Sibelius-klang. Åt publiken vill hon erbjuda en långsiktig, noggrant profilerad helhet. Jag har velat föra samman flera fina verk för att bilda en enhetlig repertoar i vilken man inte bara går från ett stycke till ett annat, eller från en konsert till en annan. Denna säsong är som en ettårig festival i vilken en viss estetik är mycket framträdande. Men självfallet innehåller repertoaren även mycket annat. Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och till dess historia höra flera musikens stormän från och med Robert Kajanus och Jean Sibelius. Mälkki anser att staden har skäl att vara stolt över sin orkester. På en orkesterkonsert upplever vi ting tillsammans, delar dem gemensamt. Orkestern är som ett levande orkesterbibliotek som är öppet för alla. Den klassiska musiken har alltid, redan sedan Sibelius tider, utgjort en väsentlig del av vår kulturella identitet. PEKKA KAUPPINEN Vad fint om jag någonsin fick den i skick för ett uppträdande! Så tänkte den tonårige Pekka Kauppinen (f. 1966) då han år 1983 lyssnade på en svart vinylskiva med Johannes Brahms violinkonsert. Då liksom nu begav sig unga musiker till Suolahti musikläger för att repetera, utbyta tankar om stora tonsättare och tipsa om sina favoritskivor. Den teknologiska revolutionen hade inte inträffat, det var möjligt att likt Kauppinen bo i Villmanstrand och inte ha minsta kunskap om musikhistoriens stora verk. I Suolahti mötte han en annan lovande violinist, Sakari Oramo, som började tala om en konsert man aldrig tröttnar på. Så fort Kauppinen antagits till Sibelius-Akademis ungdomslinje och börjat besöka skivbutikerna i Helsingfors gick han till Musik- Fazer och plockade fram Henryk Szeryngs tolkning av Brahms violinkonsert. Ett livslångt förhållande till detta verk inleddes. Kauppinen spelade det för första gången våren 1989 tillsammans med Villmanstrands stadsorkester, samtidigt som han förberedde sig för Kuopio violintävling inkommande höst. Efter att ha vunnit första pris i den uppträdde Kauppinen i bl.a. Tivolis konsertsal i Köpenhamn. I Sibelius-tävlingens final i Finlandiahuset år

18 spelade Kauppinen åter Brahms. I höst är det 25 år sedan Kauppinen för första och enda gången provspelade för en plats i en orkester - Helsingfors stadsorkester. Juryn blev mäkta imponerad av tolkningen av Brahms konsert. HSO:s konsertmästare har flera gånger uppträtt som orkesterns solist, men Brahms har fått vänta på rätt tillfälle. Det tillfället är ikväll. Jag har redan länge, i åtminstone tio års tid, siktat på att spela Brahms violinkonsert ännu då jag är de 50. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den av Skandinaviens professionella symfoniorkestrar som har varit längst kontinuerligt verksam. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för ca lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inleder sin treårsperiod hösten År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. 18

19 JOHANNES BRAHMS Violin Concerto in D Major, Op. 77 Seeking to follow in the footsteps of his great idol, Beethoven, Johannes Brahms ( ) composed four concertos in the Classical tradition. His aim was to focus on the musical content rather than to give the soloist a chance to show off. Disheartened by the reception of his first concerto, for piano, he waited 20 years before composing his second, for his friend the violin virtuoso Joseph Joachim. To stress his indebtedness to Beethoven at the premiere the following year, the programme began with a performance of the Beethoven Violin Concerto. The two concertos are both in the same key, and in three movements. As Brahms quipped: It was a lot of D major and not much else. Again, the concerto got a mixed initial reception: some admired its melodies, others dismissed it as boring. Several great violinists at the time, among them Pablo de Saraste, claimed it was unplayable, yet nowadays it is one of the most popular and most frequently performed concertos for the instrument. HENRI DUTILLEUX Timbres, espace, mouvement Henri Dutilleux ( ) was, like Debussy, a master of timbre. He composed Timbres, espace, mouvement as a commission from Mstislav Rostropovich in 1978 and dedicated it to Charles Münch the conductor. Many of his works found inspiration in literature or art, and this one is no exception, for the subtitle La nuit étoilée (The Starry Night) alludes to the famous painting of that name by Vincent van Gogh. In it, Dutilleux said he tried to seek a musical counterpart to the almost cosmic whirling effect produced by the painting. The orchestra dispenses with violins and violas in order, he explained, to express the emptiness of the lower half of the painting compared with the busy upper half. The wind and percussion solos represent the clouds, the bright stars and the moon. In 1991, Dutilleux composed a cello interlude to link the two original movements. CLAUDE DEBUSSY La Mer Claude Debussy ( ) began sketching La Mer (The Sea) while taking a seaside holiday in England. It was not the only work by him inspired by water or rain, other examples being the piano pieces Gardens in the Rain and Reflections in the Water. This, he sometimes joked, was no doubt because his parents had wished 19

20 him to make a career in the navy. Though nowadays regarded as one of the great 20th-century orchestral masterpieces, La mer, with its radical harmonies, fanciful timbres and unconventional formal solutions, was far too outlandish for many of his contemporaries. In subtitling the suite Three Symphonic Sketches, Debussy presumably wished to stress that the work was no traditional symphony in the spirit of, say, Beethoven, though the result does resemble a symphony without a slow movement. The three highly-evocative movements are the atmospheric From Dawn to Noon on the Sea, a scherzo-like Play of the Waves, and a final Dialogue of the Wind and the Sea. SUSANNA MÄLKKI Born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki begins the 2016/2017 season as the 13th Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra. Before turning to conducting, she studied the cello in Helsinki, Stockholm and London, won the Turku Cello Competition and played principal cello in the Gothenburg Symphony Orchestra. The desire to conduct sparked off at an early age was, however, catching fire, with the consequence that she applied and was accepted for the Sibelius Academy s conducting class. The theme for Susanna Mälkki s first season as Chief Conductor of the HPO is the French connection. I want to put fine works together as a coherent entity, not just to hop from one piece or concert to the next, she says. As she knows from her term as Music Director of the Ensemble Intercontemporain, French orchestras produce sound in a different way, just as Finnish orchestras have their own distinctive sound in playing Sibelius. The Helsinki Philharmonic Orchestra, founded in 1882 and with a history featuring a host of great names in Finnish music, is in Susanna Mälkki s opinion a great source of pride for the whole of the Finnish capital. At an orchestral concert we encounter things together; we share experiences. An orchestra is like a live music library, open to all. Classical music has always been a fundamental element of Finland s cultural identity, ever since the days of Sibelius. PEKKA KAUPPINEN It was budding violinist Sakari Oramo who, at a summer camp back in 1983, first drew Pekka Kauppinen s attention to the Brahms Violin Concerto. After having started studies in Sibelius Academy, Kauppinen headed for the record shop and was fired with a desire to one day perform it himself. He first played it in public in 1989, with the Lappeenranta City Orchestra, while preparing for the 20

21 Kuopio Violin Competition, which he duly won and that brought invitations from other orchestras. Exactly 25 years ago this autumn he played it at the only auditions he has ever attended for the Helsinki Philharmonic Orchestra and suitably impressed the jury. In addition to leading the HPO, he has been its soloist many times, but not until today has he had a chance to be its soloist in the Brahms. Born in 1966, he has long been dreaming of still playing it when he reaches the age of 50, so tonight is a dream come true. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 132 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki has been appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra. She begins a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa

22 22 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Eriikka Maalismaa II Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä-Pesonen Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Sofia Greus ** Emilia Karjunen ** Riikka Sintonen ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Susanne Helasvuo 7 ** Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Romano Repo Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Krista Rosenberg ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 4 * Andres Kaljuste 4 ** Carmen Moggach 6 * Tiila Kangas 7 * Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Pekka Laakkonen Veikko Lipponen Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Samuli Peltonen III Lauri Kankkunen III * Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Oskari Holopainen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Eero Ignatius 4 * Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Paul Aksman Adrian Rigopulos Tuomo Matero HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 4 * Qiao Zhang 5 ** Tapio Laivaara Katja Ceder ** Nairi Azezian ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Aleksander Hännikäinen ** Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja

23 Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Touko Lundell 4 ** Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Pasi Mäkinen ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 6 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER * ** VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 23

24 I & II SARJAT / SERIER / SERIES SUSANNA MÄLKKI kapellimestari / dirigent / conductor PEKKA KAUPPINEN viulu / violin Johannes Brahms ( ) Viulukonsertto D-duuri op. 77 (1878) 36 Violinkonsert D-dur Violin Concerto in D Major Allegro non troppo Adagio Allegro giocoso, ma non troppo vivace väliaika / paus / interval Henri Dutilleux ( ) Timbres, espace, mouvement, ou La Nuit étoilée ( ) 20 Nébuleuse Interlude Constellations Claude Debussy ( ) La mer, kolme sinfonista luonnosta (1905) 24 tre symfoniska skisser orchestral triptych Merellä päivänkoitosta keskipäivään / Från morgon till middag på havet / From dawn to noon on the sea / De l aube á midi sur la mer Aaltojen leikki / Vågornas lek / Play of the Waves / Jeux de vagues Tuulen ja meren vuoropuhelu / Dialog mellan vinden och havet / Dialogue of the wind and the sea / Dialogue du vent et de la mer 13 / 10 HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00