Merkittävät investoinnin maakunnan kannalta

Transkriptio

1 / 5 Sosiaali- ja terveysvaliokunta StV@eduskunta.fi HE 15/2017 Merkittävät investoinnin maakunnan kannalta Maakuntien merkittävät investoinnit Maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 15/2017) olevissa ehdotuksissa maakuntalaiksi ja laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (sote-järjestämislaki) on säädetty maakuntien investointien toteuttamisesta. Lähtökohtana on, että itsehallinnolliset maakunnat päättävät, toteuttavat ja rahoittavat tarvittavat investoinnit. Merkittävien investointien osalta laeissa on kuitenkin erityissäännöksiä. Perusteena erityissäännöksille on kustannuksiltaan tai toiminnallisilta vaikutuksilta huomattavien investointien vaikutus julkiseen talouteen kokonaisuutena. Sen vuoksi maakuntalain 12 :ssä ja sote-järjestämislain 19 :ssä on säännökset, joiden perusteella maakuntien taloudellisesti merkittävistä tai muuten poikkeuksellisen laajakantoisista investoinneista on tehtävä investointisuunnitelma, jonka valtioneuvosto hyväksyy osana julkisen talouden suunnitelmaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon merkittäviä investointeja koskeva suunnitelman tulee sisältyä sote-järjestämislain 16 :n mukaiseen maakuntien yhteistyöalueen yhteistyösuunnitelmaan. Kaikkien yhteistyöalueeseen kuuluvien maakuntien tulee hyväksyä yhteistyösuunnitelma ja siihen sisältyvä investointisuunnitelma. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin euromäärästä, jonka ylittävää investointia on pidettävä maakunnan eri tehtäväaloilla taloudellisesti merkittävänä, sekä siitä, milloin investointia on pidettävä muuten poikkeuksellisen laajakantoisena (maakuntalain 12 ). Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää siitä, millainen investointi on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tai palvelujärjestelmän kannalta muutoin laajakantoinen (sote-järjestämislaki 19 ). Lähtökohtaisesti maakuntalain 12 :ssä mainitulla taloudellisesti merkittävällä investoinnilla tarkoitettaisiin vähintään 30 miljoonan euron hankkeita. Muutoin poikkeuksellisen laajakantoisella investoinnilla tarkoitetaan investointia tai hanketta, joka on elinkaareltaan useita vuosia ja jolla on vaikutuksia usean maakunnan toimintaan, vaikka hanke olisikin investointikustannukseltaan alle taloudellisesti merkittävälle investoinnille määritellyn euromäärän. Maakuntien toimitilainvestoinnit toteutettaisiin suurelta osin maakuntien yhdessä SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Meritullinkatu 8, Helsinki. PL 33, Valtioneuvosto ,

2 2 / 5 omistaman, maakuntalain 120 :ssä tarkoitetun toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskuksen toimesta ja omistukseen. Maakunnat rahoittaisivat investoinnit käytännössä maksamillaan toimitilavuokrilla eli käyttötalousmenoina. Kyseisiä investointeja pidettäisiin kuitenkin maakuntien investointeina. Investoinnilla tarkoitetaan myös ICT-investointeja, jotka voivat sisältää palveluhankintoja, investointeja teknisiin koneisiin ja laitteisiin sekä asiantuntijapalveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon laajakantoisia sekä taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä investointeja koskevasta valtioneuvoston päätöksestä säädetään tarkemmin sote-järjestämislain 19 :n 3 momentissa. Maakuntien yhteistyösopimuksessa on oltava investointisuunnitelma yhteistyöalueen taloudellisesti merkittävistä tai toiminnallisesti tai muuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kannalta laajakantoisista investoinneista ja sen mukainen esitys valtioneuvostolle. Suunnitelman mukaisen investoinnin saa toteuttaa vain siinä tapauksessa, että valtioneuvosto hyväksyy suunnitelman. Sosiaali- ja terveydenhuollon investointisuunnitelma hyväksytään osana maakuntalain 12 :n mukaista maakuntien investointisuunnitelmaa. Maakuntalain mukainen investointisuunnitelma tehdään koko maan investoinneista. Sosiaali- ja terveydenhuollon investointi on lainkohdassa tarkoitetulla tavalla laajakantoinen tai taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittävä silloin kun sen vaikutukset palvelutuotantoon ulottuvat usean maakunnan alueelle tai jos kustannukset ovat erityisen suuret. Laajakantoisuus voi tarkoittaa myös investointia, jonka välittömät vaikutukset rajoittuvat yhteen maakuntaan, mutta jolla voi olla vaikutuksia myös muiden maakuntien toimintaan. Jos investointi johtaa siihen, että palvelujen tuotanto siirtyy maakunnan sisällä paikkakunnalta toiselle ja sen myötä muiden maakuntien asukkaiden mahdollisuudet käyttää kyseistä palvelua heikkenevät, voi kysymyksessä olla laajakantoinen hanke. Taloudellinen merkittävyys voidaan usein määritellä hankkeen toteutuksen edellyttämällä euromäärällä. Jos investoinnin kustannukset ovat useita kymmeniä miljoonia, on kyseessä useimmiten taloudellisesti merkittävä hanke. Toiminnallisuus voi liittyä palvelun tuotantotapaan, avohoito laitoshoito, tai siihen, miten se vaikuttaa lähipalvelujen saatavuuteen taikka palvelujen laatuun. Pykälän 6 momentissa olevan valtuutussäännöksen perusteella valtioneuvoston asetuksella määritellään tarkemmin millä perusteella investointi katsotaan toiminnan tai palvelujärjestelmän kannalta laajakantoiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-hankkeiden osalta järjestämislain 19 :n 4 momentissa on täydentävä säännös, jossa on otettu ICT-investointien erityispiirteet. Säännöksen perusteella valtioneuvosto voi päättää tietojärjestelmäpalvelujen ja tiedonhallinnan kustannusvaikuttavan toteutuksen varmistamiseksi ja hyödyntämiseksi vaatimuksista, joita on noudatettava muutettaessa olemassa olevia tietojärjestelmiä tai hankittaessa uusia järjestelmiä. Säännöksen lähtökohtana on maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon merkittävien tietojärjestelmähankkeiden valmistelu yhteistyössä maakuntien ja

3 3 / 5 valtion viranomaisten kanssa. Lisäksi valmistelussa otettaisiin huomioon maakuntien yhteistyösopimus ja valtakunnalliset tavoitteet. Yhteisellä valmistelulla voidaan varmistaa jo suunnitteluvaiheessa järjestelmien yhteentoimivuus ja toimialan kokonaisarkkitehtuurin toteutuminen. Silloin kun valtioneuvosto tekisi lainkohdan mukaisen päätöksen toteutettavasta tietojärjestelmähankkeesta, olisi samalla päätettävä hankkeen rahoituksen toteuttamisesta. Säännös ei kuitenkaan määrittele tarkemmin sitä, mikä taho tai miten rahoitus toteutettaisiin. Niinpä valtioneuvosto voisi päättää, että maakunnat vastaavat hankkeen rahoituksesta maakuntien rahoituslain mukaisella rahoituksella. Mahdollista olisi myös valtion erillisrahoituksen saaminen valtioneuvoston päätökseen perustuvassa tietojärjestelmähankkeessa. Rahoitusmalli päätettäisiin tapauskohtaisesti kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla. Investoinneista päättäminen ja maakuntien itsehallinto Maakuntalain ja sote-järjestämislain säännökset rajoittavat maakuntien toimivaltaa investointien toteuttamisessa. Maakunta saisi toteuttaa taloudellisesti merkittävän tai muutoin poikkeuksellisen laajakantoisen investoinnin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tai palvelujärjestelmän kannalta muutoin laajakantoisen investoinnin vain, jos valtioneuvosto on hyväksynyt sen julkisen talouden suunnitelman yhteydessä yhteen sovitetussa maakuntien investointisuunnitelmassa. Investointien toteuttamisella tarkoitettaisiin myös maakunnan sopimusta investoinnin toteuttamisesta valtakunnallisen toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskuksen kanssa. Valtioneuvoston päätöksentekoa maakuntien investointisuunnitelman ja investointien hyväksymisessä ohjaisi julkisen talouden suunnitelma, maakuntalain 97 :n taloussääntö ja valtakunnalliset tehtäväalakohtaiset strategiset tavoitteet. Tällaisista strategisista tavoitteista säädetään esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 26 :ssä. Ottaen huomioon maakunnille osoitetut tehtävät ja toiminnan laajuus maakuntien taloutta, tehtäviä ja valtion maakuntatalouteen kohdistamia toimenpiteitä olisi tarpeen tarkastella julkisen talouden suunnitelmassa omana kokonaisuutenaan. Maakuntataloudelle olisi myös perusteltua asettaa oma rahoitusasematavoitteensa. Maakuntatalouden käsittelystä julkisen talouden suunnitelmassa säädettäisiin maakuntalain 11 :ssä. Maakunnille lailla osoitetut tehtävät ja niihin osoitettava rahoituksen taso tulee sovittaa yhteen julkisen talouden tilan kanssa ottaen huomioon myös julkisen talouden pidemmän aikavälin kestävyys. Käytännössä tämä yhteensovitus tehtäisiin vaalikauden ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa, jossa

4 4 / 5 valtioneuvosto asettaa rahoitusasematavoitteet ja esittää yksilöidyt toimenpiteet rahoitusasematavoitteiden saavuttamiseksi. Julkisen talouden suunnitelma tarkistetaan vuosittain, jolloin arvioidaan toimenpiteiden riittävyyttä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ottaen huomioon kokonaistaloudellinen kehitys. Samassa yhteydessä arvioitaisiin rahoitusperiaatteen toteutumista niin koko maan kuin yksittäisen maakunnan tasolla. Valtion rahoitus maakunnille muodostaa suuren osan maakuntien rahoituksesta, mikä tarkoittaa sitä, että valtion vastuu rahoitusperiaatteen toteutumisesta maakunnissa on suuri. Maakuntalain 11 :n mukaan julkisen talouden suunnitelma ohjaisi ministeriöitä niiden valmistellessa maakuntia koskevaa lainsäädäntöä ja ohjausta. Valtion ohjaus Investointien ohjausta tulisi tarkastella osana muuta valtio toteuttamaa maakuntien toimintaan ja talouteen liittyvää ohjausta. Valtion ohjaus suhteessa maakuntiin olisi osin kuntia tiukempaa johtuen muun muassa siitä, että maakunnilla ei olisi kuntien tapaan omaa verotusoikeutta, vaan maakunnan toiminnan rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen. Uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön asema sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaajana vahvistuisi, koska sen uudeksi nimenomaiseksi tehtäväksi tulisi maakuntien järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaaminen. Ohjaamisen välineenä olisivat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden valmistelu, maakuntien toiminnan ohjaaminen ja siihen liittyen, yhteistyöalueiden hyväksymien yhteistyösopimusten arviointi ja vuotuiset neuvottelut maakuntien kanssa sekä palvelujen saatavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi. Ohjauksen vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriöön perustetaan uusi ohjausyksikkö. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan laitokset tukevat omalla toiminnallaan kunnissa ja kuntayhtymissä tapahtuvaa uudistuksen toimeenpanoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena on nimenomaan maakunnan järjestämisvastuun ohjaus. Maakuntaa pyritään järjestämislain säännöksillä ohjaamaan niin, että perusoikeuksien toteutuminen ja palvelujen yhdenvertainen saatavuus voidaan varmistaa kustannustehokkaasti koko maassa. Tämä edellyttää valtiolta strategisia linjauksia muun muassa maakuntien työnjaosta, valtakunnallisten ja alueellisten erityisyksiköiden sekä yliopistollisten sairaaloiden tehtävistä ja työnjaosta sekä linjauksia laajakantoisista investoinneista, tuotantorakenteesta ja eri tuotantotapojen hyödyntämisestä ja tiedonhallinnan kehittämiskohteista.

5 5 / 5 Strategisen ohjauksen lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö seuraa palvelujen toteutumista ja neuvottelee maakuntien kanssa siitä, miten palveluja voitaisiin kehittää uudistukselle asetettujen tavoitteiden ja erityislainsäädännön mukaisesti. Neuvotteluissa maakunnat voivat puolestaan esittää näkemyksensä ja kehittämisehdotuksensa ministeriölle. Maakuntia sitova ohjaus on pääsääntöisesti tarkoitettu tilanteisiin, joissa sille on lainsäädännössä määritellyt erityiset perusteet. Taustalla on julkisen talouden kestävyys (laajakantoiset ja taloudellisesti merkittävät investoinnit), asiakas- ja potilasturvallisuuden ja erityistason palveluiden laadun varmistaminen (palvelujen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin) tai yhteistyöalueen yhteisiä asioita koskevan päätöksenteon ongelmat (valtioneuvoston mahdollisuus päättää yhteistyösopimuksesta jos maakunnat eivät ole päättäneet siitä). Näiden lainsäädännössä määriteltyjen suppeiden valtuuksien perusteella voidaan varmistaa yhdenvertaisten palvelujen saatavuus ja palvelujen toteuttaminen taloudellisesti kestävällä tavalla. hallitusneuvos Pekka Järvinen