EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE. Elohopeaa koskeva yhteisön strategia {SEC(2005) 101}

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2005) 20 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Elohopeaa koskeva yhteisön strategia {SEC(2005) 101}

2 1. JOHDANTO Komissio antoi joulukuussa 2002 neuvostolle kertomuksen Kloorialkaliteollisuudesta peräisin oleva elohopea 1. Siinä tarkasteltiin, mitä pitäisi tehdä sille tonnin elohopeamäärälle, joka jää jäljelle kloori-alkaliteollisuuden siirtyessä pois elohopeamenetelmän käytöstä. Neuvosto pyysi kertomuksen pohjalta komissiota esittämään johdonmukaisen strategian ihmisten terveyttä ja ympäristöä elohopeapäästöiltä suojelevine toimenpiteineen, jotka perustuvat elinkaariajatteluun ja joissa otetaan huomioon tuotanto, käyttö, jätteenkäsittely ja päästöt. Tässä tiedonannossa esiteltävä strategia tarjoaa lisäksi perustan, jonka pohjalta yhteisö osallistuu elohopeasta käytävään keskusteluun YK:n ympäristöohjelman UNEP:n hallintoneuvostossa helmikuussa Tiedonannon mukana on laajennettu vaikutusten arviointi 2, jossa elohopean ongelmaa ja sen eri ratkaisumalleja tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Tiedonannossa otetaan huomioon ne monet toimenpiteiden tarvetta painottaneet pyynnöt, joita sidosryhmät esittivät, kun niitä kuultiin strategiasta. Kuulemismenettelyt ja kuulemisen tulokset esitetään laajennetussa vaikutusten arvioinnissa. 2. ELOHOPEAONGELMA 2.1. Elohopean uhka Elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille, ekosysteemeille ja luonnonvaraisille eläimille ja kasveille. Elohopeaongelmaa pidettiin ensi alkuun akuuttina ja paikallisena ongelmana, mutta nyt sen on tajuttu olevan krooninen ja maailmanlaajuinen hajakuormitusongelma. Suuret elohopea-annokset voivat johtaa kuolemaan, mutta elohopea voi jo suhteellisen pieninä annoksina aiheuttaa vakavia neurologisia kehityshäiriöitä. Äskettäin on havaittu, että pienet annokset voivat vaikuttaa haitallisesti myös sydän- ja verisuoni-, immuuni- ja lisääntymisjärjestelmään. Elohopea myös hidastaa mikrobiologista aktiviteettia maaperässä, ja se on yksi vesipolitiikan puitedirektiivissä 3 määritellyistä vaarallisista prioriteettiaineista. Elohopea on pysyvää ja voi muuttua ympäristössä metyylielohopeaksi, joka on elohopean myrkyllisin muoto. Metyylielohopea läpäisee helposti veri-aivoesteen ja kulkeutuu istukkaverenkiertoon ja voi siten ehkäistä älyllistä kehitystä jo ennen syntymää. Siksi suurimpana huolenaiheena on lasten ja lapsensaanti-iässä olevien naisten altistuminen. Teollisuusmaissa elohopea-altistuksen tärkein syy on hammasamalgaamista peräisin olevan elohopeahöyryn sisäänhengittäminen. Metyylielohopealle altistutaan KOM(2002) 489 lopullinen, SEC (2005) 101 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista, EYVL L 327, Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta 20 päivänä marraskuuta 2001 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2001/2455/EY, EYVL L 331,

3 useimmiten ravinnon kautta. Metyylielohopea kerääntyy ja keskittyy erityisesti vesieliöiden ravintoketjuun, minkä vuoksi kalaa ja äyriäisiä runsaasti ravinnokseen käyttävät yhteisöt ovat erityisen haavoittuvia. Bioindikaattorit osoittavat, että Keski- ja Pohjois-Euroopassa useimpien ihmisten metyylielohopea-altistus on alle kansainvälisesti sallittujen pitoisuuksien. Välimeren maiden rannikkoalueilla ja 1 5 prosentissa Keski- ja Pohjois-Euroopan väestöä altistus kuitenkin on lähellä näitä pitoisuuksia, ja Välimeren alueen kalastusyhteisöjen ja arktisen alueen väestössä ne ylittyvät huomattavasti Maailmanlaajuinen ongelma Elohopeaa vapautuu ympäristöön luonnonlähteistä, kuten tulivuorista, mutta ihmisen toiminnasta, kuten hiilenpoltosta ja elohopean käytöstä tuotteissa, aiheutuvat lisäpäästöt ovat lisänneet merkittävästi ympäristöaltistusta ja kertymistä. Tähänastiset päästöt ovat myös luoneet maailmanlaajuisen elohopeakeräymän, josta osa on jatkuvassa liikkeessä välillä paikalleen kerääntyen. Uudet päästöt lisäävät tätä keräymää ilmassa, vedessä, sedimenteissä, maaperässä ja biotassa. Suuria elohopeapitoisuuksia esiintyy monin paikoin maailmaa. Osa johtuu etupäässä paikallisista lähteistä, erityisesti pienimuotoisesta kullankaivuusta Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaukokulkeutuvana epäpuhtautena elohopea voi kuitenkin kulkeutua alueille, jotka sijaitsevat kaukana sen lähteistä. Näin ollen saastuminen, joka on lyhyellä aikavälillä paikallista, lisää maailmanlaajuista saastumista pitkällä aikavälillä. Se on myös johtanut ympäristön pilaantumiseen alueilla, joilla on vähän tai ei lainkaan elohopeapäästöjen lähteitä, kuten arktisella alueella. 3. TAVOITTEET Keskeisenä tavoitteena on vähentää ympäristössä olevia elohopeapitoisuuksia ja ihmisten altistumista elohopealle, erityisesti kaloissa olevalle metyylielohopealle. Kalojen metyylielohopeaan liittyvän ongelman ratkaisu vie kuitenkin todennäköisesti vuosikymmeniä, koska nykyiset pitoisuudet johtuvat menneistä päästöistä ja pitoisuuksien aleneminen veisi huomattavan ajan siinäkin tapauksessa, että uusia päästöjä ei enää vapaudu. Yhteisö on jo sopinut useista toimenpiteistä vähentääksen elohopeapäästöjä ja elohopean käyttöä. Tällä ei tarkoiteta, että kaikki mahdollinen on jo tehty, vaan tuodaan esille, että on tärkeää panna jo sovitut toimenpiteet kaikilta osin täytäntöön jäsenvaltioissa ja edistyä tässä asiassa maailmanlaajuisesti: Strategian tavoitteena on: vähentää elohopeapäästöjä vähentää elohopean pääsyä markkinoille vähentämällä tarjontaa ja kysyntää löytää ratkaisu elohopean ylijäämien ja varastojen (käytössä tai varastoissa olevat tuotteet) ongelmaan suojella elohopea-altistukselta tutkia elohopeaongelmaa ja sen ratkaisukeinoja 3

4 tukea ja edistää elohopeaan liittyviä kansainvälisiä toimia Jäljempänä tarkastellaan kutakin tavoitetta erikseen ja kuvataan, miten sen suhteen on edistytty sekä mitä on vielä tehtävä ja miten. Lyhyellä aikavälillä tarkoitetaan seuraavia kolmea vuotta ja keskipitkällä aikavälillä 4 6 vuotta. Pitkän aikavälin toimet yksilöidään sen jälkeen, kun strategia on arvioitu. 4. PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN Elohopeapäästöt ovat lisääntyneet yleisesti teollistumisen myötä. Ilmakehään joutuvien elohopeapäästöjen määrä kasvoi maailmassa 20 prosenttia vuosina Euroopan päästöt vähenivät noin 60 prosenttia samana aikana, mutta merkittävä määrä muille mantereille ja arktiselle alueelle päätyvästä elohopeasta tulee edelleen Euroopasta. Eräs elohopeapäästöjen päälähde on hiilenpoltto. Hiilenpolttoa yli 50 MW th :n laitoksissa kuten myös muita päälähteitä, esimerkiksi metalli-, sementti- ja kemianteollisuutta säännellään IPPC-direktiivillä 4 ja direktiivillä 2001/80/EY 5. IPPC-direktiivi on näin ollen keskeinen yhteisön väline, jolla elohopean ja muiden pilaavien aineiden päästöjä vähennetään. IPPC-laitosten luvananto on (joihinkin uusiin jäsenvaltioihin sovellettavin pienin poikkeuksin) saatettava päätökseen viimeistään 30. lokakuuta Komissio julkaisee parhaillaan BATreferenssiasiakirjoja (BREF-asiakirjoja) IPPC-direktiivin täytäntöönpanon tueksi. Toimenpide 1. Komissio arvioi IPPC-direktiivin vaikutukset elohopeapäästöihin ja lisätoimenpiteiden (kuten yhteisön päästörajojen) tarpeen. Arviointi tehdään IPPC- ja EPER 6 -raportointitietojen perusteella ja liittyen vuoden 2010 loppuun mennessä tehtävään strategian laajempaan arviointiin. Tällöin tarkastellaan myös, millaisia myönteisiä vaikutuksia on niillä direktiivin 2001/80/EY mukaisesti viimeistään 1. tammikuuta 2008 toimeenpantavilla rajoituksilla, joilla vähennetään suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvia rikkidioksidipäästöjä. Toimenpide 2. Komissio kannustaa jäsenvaltioita ja teollisuutta antamaan enemmän tietoa elohopeapäästöistä ja niiden ennaltaehkäisy- ja torjuntatoimenpiteistä, jotta BREF-asiakirjoissa voitaisiin tehdä päätelmiä sen tueksi, miten päästöjä voidaan vähentää edelleen. Kloori-alkaliteollisuutta koskevan BREF-asiakirjan toiseen laitokseen sisällytetään tietoja elohopeakennojen käytöstäpoiston aiheuttamasta päästöriskistä Neuvoston direktiivi 96/61/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1996, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (EYVL L 257, , s. 26). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EYVL L 309, ). Komission päätös N:o 2000/479/EY Euroopan epäpuhtauspäätösrekisterin (EPER) laatimisesta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY 15 artiklan mukaisesti (EYVL L 192, ). 4

5 Myös pienet polttolaitokset ja hiilen poltto kotitalouksissa ovat merkittäviä elohopean lähteitä. Näiden lähteiden valvonta on todennäköisimmin kustannustehokkainta, jos useat epäpuhtaudet otetaan huomioon yhdessä eikä erikseen. Tätä tarkastellaan paraikaa Clean Air for Europe ohjelmassa (CAFEohjelmassa) keskittyen klassisiin ilman epäpuhtauksiin, kuten ammoniakkiin ja rikkidioksidiin. Toimenpide 3. Komissio tekee vuonna 2005 tutkimuksen vaihtoehtoisista keinoista, joilla pienimuotoisesta hiilenpoltosta peräisin olevia elohopeapäästöjä voidaan vähentää. Tutkimuksella täydennetään laajempaa CAFE-ohjelmassa tehtävää arviointia. Jotkin jäsenvaltiot pitävät hammasamalgaamia merkittävänä elohopeapäästöjen lähteenä. Hammasamalgaamista vapautuu elohopeaa ympäristöön muun muassa hammaskirurgisten toimenpiteiden ja polttohautausten kautta. Hammasamalgaamijätteen käsittely kuuluu yhteisön jätelainsäädännön 7 piiriin. Toimenpide 4. Komissio tarkastelee vuonna 2005, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön hammasamalgaamijätteen käsittelyä koskevat vaatimukset, ja ryhtyy tarvittaviin toimiin varmistaakseen lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen. Krematorioista peräisin olevat päästöt eivät kuulu yhteisön lainsäädännön piiriin, mutta niitä säännellään monissa jäsenvaltioissa ja niistä on annettu myös OSPARsuositus. OSPAR-sopijapuolten, joita suositus koskee, on raportoitava päästöistä ensimmäisen kerran viimeistään 30. syyskuuta 2005, ja nämä raportit antavat osviittaa toimenpiteiden tehokkuudesta ja mahdollisesta lisätoimien tarpeesta. Myös muita jäsenvaltioita, joilla on krematorioita, kannustetaan vastaaviin päästörajoituksiin. Vesipolitiikan puitedirektiivin prioriteettiaineita koskeva direktiiviehdotus sisältää lisäksi elohopean laatunormit, joita on määrä noudattaa vuoteen 2015 mennessä. Näillä laatunormeilla on merkitystä esimerkiksi IPPC-laitosten lupien kannalta. Toimenpiteiden hyväksymisen myötä käynnistyy puitedirektiivissä tarkoitettu 20 vuoden ajanjakso, jonka kuluesssa päästöt ja häviöt lopetetaan kerralla tai vaiheittain. 5. TARJONNAN VÄHENTÄMINEN Elohopealla käydään vapaasti kauppaa maailmanmarkkinoilla. Maailmanlaajuinen tarjonta on tällä hetkellä noin tonnia vuodessa. EU on elohopean suurin viejä (vuosittainen nettovienti noin tonnia). Elohopean hinta on laskenut jyrkästi 1960-luvun huippuarvostaan ja on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana pysynyt suhteellisen vakaana 5 euron tienoilla/kilogramma. Elohopeakaupan taloudellinen merkitys on näin ollen hyvin pieni. Alhainen hinta ja runsas tarjonta 7 Komission päätös, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a kohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 3, , s. 3). Päätös sellaisena kuin se on muuttettuna. 5

6 lisäksi kannustavat elohopean jatkuvaan käyttöön Euroopan ulkopuolella esimerkiksi kullankaivuussa. Torjunta-aineissa käytettyihin elohopeayhdisteisiin sovelletaan kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehtyä Rotterdamin yleissopimusta. Yleissopimus on pantu yhteisössä täytäntöön asetuksella (EY) N:o 304/2003 8, jolla myös kielletään elohopeaa sisältävien kosmeettisten saippuoiden vienti ja edellytetään vienti-ilmoitusta kaikkeen muuhun käyttöön tarkoitetuista elohopeayhdisteistä. Metallisen elohopean kaupalle ei ole asetettu yhteisön tai kansainvälisiä rajoituksia. Laajennetussa vaikutusten arvioinnissa tehdyn analyysin mukaan elohopean vienti yhteisöstä pitäisi kuitenkin lopettaa vaiheittain. Toimenpide 5. Edistääkseen aktiivisesti kohdassa 10 mainittuja kansainvälisiä toimia, joiden tavoitteena on lopettaa vähitellen elohopean primaarituotanto ja estää ylijäämiä pääsemästä uudelleen markkinoille, komissio aikoo ehdottaa asetuksen (EY) N:o 304/2003 muuttamista siten, että elohopean vienti yhteisöstä lopetetaan vaiheittain vuoteen 2011 mennessä. Maailman suurin tuottaja on Espanjan valtion omistuksessa oleva MAYASA-yritys. Vuonna 2001 tehdyn sopimuksen mukaan MAYASA ostaa EU:n kloorialkalisektorin ylijäämäelohopean jälleenmyydäkseen sen. MAYASA myös myy Almadénissa Espanjassa louhimastaan malmista valmistamaansa elohopeaa. Almadénin elohopeatuotanto saavutti huippunsa vuonna 1941, jolloin se oli tonnia, mutta on supistunut markkinoiden hiipuessa. Tuotannon vähentymistä on hiljattain vauhdittanut myös se, että kloori-alkaliteollisuus on tarjonnut vaihtoehtoisen lähteen. MAYASAn kokonaistuotanto on viime aikoina ollut noin tonnia vuodessa. Laajennetussa vaikutusten arvioinnissa todetaan, että elohopean primaarisen louhinnan ja tuotannon kielteisillä ympäristövaikutuksilla ja kyseenalaisella taloudellisella elinkelpoisuudella voidaan perustella näiden toimintojen lopettamista siinäkin tapauksessa, ettei vientikieltoa asetettaisi. Espanja on todennut, että louhinta ja tuotanto on jo tilapäisesti lopetettu Almadénissa ennen tämän strategian vahvistamista eikä niitä ennakoida aloitettavan uudelleen. Komissio on tietoinen, että Almadénissa harjoitetulla elohopean tuotannolla ja kaupalla on historiallinen, Rooman valtakunnan ajoilta juontuva taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Komissio tukee myös voimakkaasti uusien yritystoiminta- ja työllistämismahdollisuuksien kehittämistä. Alue kuuluu jo tällä hetkellä yhteisön rakennetuen piiriin tavoite 1 alueena (Kastilia-la-Mancha), ja sen odotetaan pysyvän saman tuen piirissä myös rakennerahastojen seuraavan ohjelmakauden aikana. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 304/2003, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (EUVL L 63, ). FI 6 FI

7 6. KYSYNNÄN VÄHENTÄMINEN Elohopean maailmanlaajuinen kysyntä on noin tonnia vuodessa. Vuonna 2003 kysyntä EU:n silloisissa 15 jäsenvaltiossa oli noin 300 tonnia. Elohopean käyttö vähenee sekä maailmanlaajuisesti että EU:ssa, mutta joitain merkittäviä käyttökohteita on edelleen. Maailmanlaajuisesti tärkeimmät käyttökohteet ovat kullankaivuu, paristojen valmistus ja kloori-alkaliteollisuus, joiden osuus on yhteensä 75 prosenttia kulutuksesta. Näistä käyttökohteista vain kloorialkaliteollisuudella on enää merkitystä EU:ssa. Elohopeamenetelmää ei kuitenkaan katsota BAT:ksi 9 IPPC-direktiivissä, ja menetelmän käyttö lopetetaan vaiheittain. Elohopeaa käytetään tiettävästi merkittävästi kullankaivuussa Ranskan Guyanassa (missä Ranskan viranomaiset harkitsevat sen käytön kieltämistä), mutta ei EU:n eurooppalaisilla alueilla. Direktiivillä 91/157/ETY 10 rajoitetaan elohopean käyttöä paristoissa. Kun kloori-alkaliteollisuus on luopunut elohopean käytöstä, hammasamalgaamista tulee EU:n suurin elohopean käyttökohde. Siksi on syytä tarkastella uudelleen mahdollisuuksia korvaavien aineiden käyttöön. Tällä on erityinen merkitys, sillä vaikka jäsenvaltiot voivat kannustaa korvaavien aineiden käyttöön, niillä on vain vähäinen liikkumavara kansallisten rajoitusten käyttöönotossa, koska hammasamalgaami kuuluu lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiivin 11 soveltamisalaan. Toimenpide 6. Komissio aikoo pyytää lyhyellä aikavälillä lääkinnällisiä laitteita käsittelevää asiantuntijaryhmää tarkastelemaan elohopean käyttöä hammasamalgaamissa ja pyytää lausuntoa terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevältä tiedekomitealta voidakseen harkita, tarvitaanko uusia sääntelytoimenpiteitä. Tärkein elohopeatuoteryhmä, joka ei kuulu yhteisön lainsäädännön piiriin, ovat mittaus- ja valvontalaitteet. Komissio aikoo ehdottaa, että direktiivin 2002/95/EY 12 soveltamisalaan joka jo kattaa valaisimet ja muut sähkö- ja elektroniikkalaitteet sisällytetään myös lääkinnälliset laitteet ja seuranta- ja valvontalaitteet. Jotkin elohopean tärkeimmät käyttökohteet tässä tuoteryhmässä (lämpömittarit, verenpainemittarit ja barometrit) eivät kuitenkaan ole sähkö- tai elektronisia laitteita ja jäävät näin ollen soveltamisalan ulkopuolelle. Laajennetussa vaikutusten arvioinnissa todetaan lisätoimien tarve tällä osa-alueella Reference Document on Best Available Techniques (BAT) in the Chlor-Alkali Manufacturing Industry, jonka komissio antoi joulukuussa 2001: Neuvoston direktiivi 91/157/ETY, annettu 18 päivänä maaliskuuta 1991, vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista, EYVL L 78, Neuvoston direktiivi 93/42/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1993, lääkinnällisistä laitteista, EYVL L 169, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, EUVL L 37,

8 Toimenpide 7. Komissio aikoo ehdottaa vuonna 2005 direktiivin 76/769/ETY 13 muuttamista siten, että sellaisten elohopeaa sisältävien mittaus- ja valvontalaitteiden, jotka eivät ole sähkö- tai elektronisia laitteita, markkinoille saattamista kuluttajien ja terveydenhuollon käyttöön rajoitetaan. Toimenpide 8. Komissio tarkastelee lyhyellä aikavälillä niitä harvoja vielä jäljellä olevia tuotteita ja sovelluksia EU:ssa, joissa käytetään (vähäisiä määriä) elohopeaa. Ehdotetun REACH-asetuksen 14 hyväksymisen jälkeen näiden jäljellä olevien käyttökohteiden ehdoksi voidaan asettaa lupa tai korvaavien aineiden arviointi. 7. YLIJÄÄMÄT JA VARASTOT EU:ssa suurimmat elohopeavarastot ovat kloori-alkaliteollisuuden hallussa. Koska elohopean vienti on määrä lopettaa vaiheittain, suuri osa tästä elohopeasta on varastoitava tai loppusijoitettava. Osa jäsenvaltioista kehittelee jo toimintaperiaatteita tätä varten 15. Laajennetussa vaikutusten arvioinnissa todetaan, että pysyvä loppusijoitus olisi ympäristön kannalta paras vaihtoehto mutta nykyisellään liian kallis ja teknisesti epävarma, jotta sen toteuttamista voitaisiin suunnitella yhteisön laajuudessa. Kustannustehokkaita varastointijärjestelyjä on siksi tärkeää tutkia tarkemmin. Toimenpide 9. Komissio toteuttaa toimenpiteitä, jotta kloori-alkaaliteollisuuden hallussa olevan elohopean varastointi voidaan hoitaa elohopean viennin lopettamisaikataulun tahdissa (vuoteen 2011 mennessä). Komissio aikoo aluksi tutkia mahdollisuuksia teollisuuden kanssa tehtävään sopimukseen. Suuri määrä elohopeaa on myös tuotteissa, jotka ovat jo käytössä yhteiskunnassa. Kun tuotteesta tule jätettä, yhteisön nykyisenä periaatteena on yleensä asettaa etusijalle tuotteen uusiokäyttö, ei loppusijoitusta. Elohopean keräyksen ja kierrätyksen tehostamista voitaisiin harkita. Jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin sitä mieltä, että elohopeaa ei pitäisi ottaa talteen uutta käyttöä varten, vaan se tulisi poistaa kokonaan käytöstä varastoinnin tai loppusijoituksen kautta. Toimenpide 10. Komissio tutkii lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä tarkemmin, mitä pitäisi tehdä yhteiskunnassa jo käytössä oleville elohopeatuotteille Neuvoston direktiivi 76/769/ETY tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, EYVL L 262, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta ja direktiivin 1999/45/EY ja {pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan} asetuksen (EY) muuttamisesta, KOM(2003) 644 lopullinen, Esimerkiksi Ruotsi on asettanut vaatimuksen elohopean stabilisoinnista ja varastoinnista syvälle kallioperään ja Saksa harkitsee ajatusta metallisen elohopean varastoimisesta käyttämättömiin suolakaivoksiin. 8

9 8. ALTISTUMISELTA SUOJELU Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on todennut elintarvikkeissa olevan elohopean riskiä koskevassa tuoreessa lausunnossaan 16, että elohopea-arvot voivat olla turvallisten arvojen rajoilla tai niiden yli henkilöissä, jotka käyttävät ravinnokseen runsaasti kalaa ja kalatuotteita, erityisesti suuria petokaloja. Komissio tarkastelee elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon perusteella parhaillaan uudelleen eri riskinhallintakeinoja, muun muassa asetuksessa (EY) N:o 466/ vahvistettuja kalatuotteissa olevien elohopeapitoisuuksien enimmäismääriä. Mahdollisuudet tiukentaa näitä enimmäisrajoja ovat kuitenkin rajalliset. Tarvitaan myös muita keinoja, kuten kohdennettua kuluttajavalistusta komission 18 ja jäsenvaltioiden taholta. Toimenpide 11. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen tutkii lyhyellä aikavälillä tarkemmin, mikä on erityyppisten kalojen ja äyriäisten määrä haavoittuvien populaatioiden ravinnossa (esim. lapset ja raskaana olevat naiset) Toimenpide 12. Komissio tarjoaa lisätietoa elintarvikkeissa olevasta elohopeasta, kun uusien selvitysten tulokset saadaan. Kansallisia viranomaisia kannustetaan tarjoamaan paikallisiin olosuhteisiin sovitettua neuvontaa. Yhteisön lainsäädännössä rajoitetaan myös juomaveden elohopeapitoisuuksia 19. Hiljattain annetussa neljännessä ilmanlaadun johdannaisdirektiivissä 20 ei aseteta tavoitearvoa tai laatunormia elohopealle ilmassa todetut pitoisuudet ovat alle pitoisuuksien, joiden oletetaan johtavan kielteisiin terveysvaikutuksiin mutta pitoisuuksia ja kertymistä on mitattava maantieteellisten ja ajallisten kehityssuunntausten havaitsemiseksi. Työterveyttä ja turvallisuutta koskeva tämänhetkinen yhteisön lainsäädäntö tarjoaa riittävät puitteet työntekijöiden suojelemiselle elohopea-altistuksesta johtuvilta terveys- ja turvallisuusriskeiltä. Komissio kehittää parhaillaan työperäisen elohopeaaltistuksen raja-arvoa kyseisen lainsäädännön puitteissa. Laajemmat puitteet tarjoavassa Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmassa on tavoitteena määritellä ihmisiin kohdistuva altistus paremmin. Tätä varten kehitetään ympäristön ja elintarvikkeiden yhdennettyä seurantaa ja tutkitaan mahdollisuuksia kehittää johdonmukainen lähestymistapa biomonitorointiin. Kohteena on useita ympäristöstressitekijöitä, muun muassa elohopea Komission asetus (EY) N:o 466/2001, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2001, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EYVL L 77, ). Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta, EYVL L 330, Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä, KOM(2003) 423 lopullinen, Lopullista tekstiä ei ole vielä julkaistu EUVL:ssä. KOM(2004) 416 lopullinen,

10 9. ONGELMAN TUTKIMINEN Elohopean ongelmaan ja sen ratkaisukeinoihin liittyvät aukkokohdat voidaan korjata tutkimuksen, kehittämisen ja pilottihankkeiden avulla. Tutkimuksen kohteita ovat vaikutukset ihmisten terveyteen, elohopean liikkuminen ympäristössä ja keräytyminen ympäristöön sekä ekosysteemien herkkyyteen ja toksisuuteen liittyvät kysymykset. Lisäksi on tutkittava tuotteissa, päästöissä ja jätteissä olevaan elohopeaan liittyviä kysymyksiä. Erityisesti on kyse tekniikoista, joiden avulla voidaan vähentää hiilenpoltosta ja muista päälähteistä syntyviä elohopeapäästöjä sekä käsitellä, stabiloida ja loppusijoittaa ylijäämäelohopea ja elohopeaa sisältävät jätteet. Toimenpide 13. Elohopeatutkimuksen painopisteet otetaan huomioon 7. tutkimuspuiteohjelmassa ja muiden soveltuvien rahoitusmekanismien kautta. 10. KANSAINVÄLISTEN TOIMIEN TUKEMINEN JA EDISTÄMINEN Elohopeaongelman ratkaisemisessa erityisesti päästöjen vähentämisessä sekä myös tarjonnan ja kysynnän hallinnassa on tärkeää edistyä maailmanlaajuisesti. Elohopeapäästöjä voidaan edelleen vähentää merkittävästi ja BAT-tekniikoita ottaa käyttöön erityisesti sähkö-, metalli-, sementti- ja kloori-alkalisektoreilla sekä jätehuollossa. EU:n toimenpiteet ovat johtaneet huomattavaan päästöjen vähenemiseen ja voivat toimia esimerkkeinä kansainvälisesti, alueellisesti ja kahdenvälisesti. Myös teknologiansiirto on tärkeää. Elohopean maailmanlaajuinen kysyntä on jo vähenemässä, mutta elohopeaongelman luonteen vuoksi on pyrittävä supistamaan kysyntää entisestään. Elohopean käyttö tulisi lopettaa vaiheittain, jos käytössä on sopivia vaihtoehtoja, ja jos vaihtoehtoja ei ole, elohopean käyttöä pitäisi valvoa tiukasti. Komission arvion mukaan määrätietoisella kysynnänhallinnalla voitaisiin vähentää elohopean maailmanlaajuista käyttöä merkittävästi noin tuhanteen tonniin tai tämän alle vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää käytön vähentämistä erityisesti kloorialkali- ja paristoteollisuudessa (EU on tässäkin osoittanut, että mittavia mahdollisuuksia on) sekä kullankaivuussa. Kysynnän väheneminen ei kuitenkaan johda täyteen hyötyyn, jos elohopean tarjonta pysyy runsaana ja hinta alhaisena, mikä houkuttelisi käytön jatkamista ja uusia käyttäjiä. Siksi on samaan aikaan vähennettävä tarjontaa. Tässä yhteydessä pidetään tervetulleena Yhdysvaltain päätöstä sulkea varastoihin elohopea, jota oli aiemmin koottu strategisiin tarkoituksiin. 10

11 Toimenpide 14. Yhteisön, jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien pitäisi käsitellä elohopeaongelmaa osallistumalla kansainvälisiin keskusteluihin ja toimiin sekä tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia ja toteuttamalla hankkeita (esim. teknologiansiirto) kolmansien maiden kanssa. Toimenpide 15. Komissio aikoo harkita erityisrahoitusjärjestelyä tutkimus- ja pilottihankkeille, joilla on tarkoitus vähentää hiilenpolton aiheuttamia elohopeapäästöjä maissa, joiden riippuvuus kiinteistä polttoaineista on suuri (esim. Kiina, Intia ja Venäjä). Toimintamalli olisi samanlainen kuin CARNOT-ohjelmassa, josta tuetaan kiinteiden polttoaineiden puhdasta ja tehokasta käyttöä. Toimenpide 16. Yhteisön olisi tuettava aloitetta, jonka mukaan Rotterdamin yleissopimuksen PIC-menettelyä sovelletaan elohopeaan. Toimenpide 17. Yhteisön ja jäsenvaltioiden pitäisi edelleen tukea toimia, joiden perustana on valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan UNECE:n yleissopimukseen liitetty raskasmetalleja koskeva pöytäkirja. Toimenpide 18. Yhteisön, jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien olisi tuettava YK:n ympäristöohjelman UNEP:n Global Mercury Programme ohjelmaa esimerkiksi arvioimalla materiaaleja ja tarjoamalla teknistä tietämystä, henkilöstöä ja rahoitusta. Toimenpide 19. Yhteisön ja jäsenvaltioiden pitäisi tukea maailmanlaajuisia toimia, joiden tavoitteena on vähentää elohopean käyttöä kullankaivuussa (esim. UNDP/GEF/UNIDO Global Mercury Project). Lisäksi niiden on tarkasteltava mahdollisuuksia tukea yksittäisiä kehitysmaita kehitysyhteistyötoiminnan eri välineillä ottaen huomioon kansalliset kehittämisstrategiat. Toimenpide 20. Elohopean tarjonnan vähentämiseksi kansainvälisesti yhteisön olisi tuettava elohopean primaarituotannon asteittaista lopettamista ja kannustettava muita maita estämään ylijäämien uudelleenpääsy markkinoille. Toimintamalli olisi samanlainen kuin otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevassa Montrealin pöytäkirjassa. Tavoitteen tueksi asetusta (EY) N:o 304/2003 aiotaan muuttaa siten, että elohopean vienti yhteisöstä lopetetaan vuoteen mennessä ARVIOINTI Laajennetussa vaikutusten arvioinnissa asetetaan yhteisön ja kansainvälisiin toimenpiteisiin liittyen useita merkittäviä lyhyen ja keskipitkän aikavälin välitavoitteita, joiden perusteella elohopeaongelmaa, toimenpiteiden tehokkuutta ja lisätoimien tarvetta voidaan arvioida. Lisäksi komissio aikoo tehdä elohopeastrategian kokonaisarvioinnin vuoden 2010 loppuun mennessä. Arvioinnilla täytetään myös neljännessä ilmanlaadun johdannaisdirektiivissä asetettu raportointivaatimus, jonka mukaan kyseiseen ajankohtaan mennessä on arvioitava elohopeaan liittyvien lisätoimien tarve. Tällöin otetaan huomioon tämän strategian perusteella vahvistetut toimenpiteet. Komissio aikoo arvioida strategian käyttäen tietoja eri lähteistä siten, ettei rajoituta pelkästään ilmanlaatuun vaan otetaan huomioon kaikki ympäristön osat. 11

12 12. PÄÄTELMÄT Elohopea on uhka EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Tämä tiedonanto on ensimmäinen toimenpide EU:n johdonmukaisen elohopeastrategian toteuttamisessa. Se esitetään ennen siinä ilmoitettuja lainsäädäntöehdotuksia, jotta yhteisön kannasta voitaisiin sopia ajoissa ennen YK:n ympäristöohjelman UNEP:n hallintoneuvoston kokousta helmikuussa Komissio pyytää neuvostoa, joka on kehottanut komissiota laatimaan elohopeaa koskevan strategian, ja Euroopan parlamenttia hyväksymään tässä tiedonannossa esitetyn lähestymistavan. 2