EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin. kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta

Transkriptio

1 EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin 1. Suuntaviivojen tavoite kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien suuntaviivojen antaminen on osoitus EU:n selvästä poliittisesta tahdosta painottaa naisten oikeuksia ensisijaisena kysymyksenä ja antaa EU:n toimille tällä alalla jatkuvuutta. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa käsitellessään EU hankkii välineet, joiden avulla se voi vastustaa tehokkaasti eräitä nykymaailman mittavimpia ihmisoikeusloukkauksia. Nämä suuntaviivat perustuvat vankkaan monenväliseen säännöstöön, jonka uusimpia merkkipaaluja ovat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin perusteellinen tutkimus kaikista naisiin kohdistuvista väkivallan muodoista (2006), naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkkailevan YK:n erityisraportoijan Yakin Ertükin laatimia väkivallan indikaattoreita koskeva työ (2008), YK:n päätöslauselma 61/143 kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevien toimien tehostamisesta (2006), YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, Euroopan parlamentin päätöslauselma 2005/2215 naisten asemasta aseellisissa selkkauksissa sekä heidän roolistaan maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien yleissopimusten asiaankuuluvat artiklat sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on myös edistää sitä, että entistä enemmän naisiin ja tyttöihin kohdistuvia konkreettisia hankkeita, jotka rahoitetaan erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta välineestä, mutta myös mistä tahansa muusta soveltuvasta EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusvälineestä, pannaan täytäntöön. Näiden suuntaviivojen antaminen vahvistaa uudelleen selvästi ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden. 1

2 2. Määritelmä Näissä suuntaviivoissa tarkoitetun naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmä perustuu julistukseen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta: "Termi "naisiin kohdistuva väkivalta" sisältää kaikenlaisen naisiin kohdistetun väkivallan, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai psykologista vahinkoa tai kärsimystä naisille, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkailu tai pakottaminen taikka mielivaltainen vapaudenriisto, tapahtuipa se julkisessa tai yksityisessä elämässä." 3. Toiminnalliset suuntaviivat EU muistuttaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan kolme toisiinsa liittyvää tavoitetta ovat väkivallan ehkäisy, uhrien suojelu ja tukeminen ja väkivallantekijöiden saattaminen edesvastuuseen. 3.1 Toiminnalliset tavoitteet: aisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen ja naisiin kohdistuvan syrjinnän vastustaminen: EU muistuttaa, että naisten sosioekonomisten ja poliittisten oikeuksien harjoittamiselle asetetut esteet lisäävät naisiin kohdistuvan väkivallan riskiä. Näin ollen tällaisen väkivallan ehkäisemiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n ulkoiseen toimintaan sisältyvissä strategioissa on tarkasteltava erityisesti lainsäädäntöjä ja julkisia politiikkoja, jotka ovat vaikutuksiltaan naisia ja tyttöjä syrjiviä, sekä välinpitämättömyyttä yksityisessä elämässä harjoitetun syrjinnän ja sukupuoleen liittyvien stereotypioiden poistamiseen. 2

3 3.1.2 aisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tietojen keruu ja indikaattorien laadinta: Viime vuosina toteutettujen toimien lisäksi on tarpeen saada käyttöön vertailukelpoiset, määrää ja laatua koskevat täsmälliset tiedot kaikista naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muodoista sekä asiaankuuluvat indikaattorit, jotta valtioiden toimet ja strategiat voitaisiin kehittää niiden perusteella. On edelleen olemassa huomattavia eroja siinä, minkätyyppisiä tietoja kerätään, nimenomaan siinä mitä väestöryhmiä tutkitaan ja minkätyyppistä väkivaltaa mitataan. EU pyrkii määrittämään institutionaaliset ja muut mekanismit, joiden avulla tietoja voidaan kerätä, ja myötävaikuttamaan vahvistavasti kansallisiin valmiuksiin kerätä ja levittää luotettavia ja täsmällisiä tietoja Tehokkaiden ja koordinoitujen strategioiden käyttöönotto: UE pyrkii toimillaan muistuttamaan valtioita niiden kahtalaisesta vastuusta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan estämisessä ja siihen reagoimisessa. Niiden tehtävänä on ottaa käyttöön strategioita, joilla väkivaltaa ehkäistään, väkivallan uhreja suojellaan ja tuetaan ja joissa painotetaan väkivallan vastustamista kaikilla tasoilla (paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla) ja kaikilla yhteiskunnan aloilla, erityisesti poliittisessa päätöksenteossa, julkis- ja yksityissektorilla, kansalaisyhteiskunnassa ja tiedotusvälineissä. Tällaisten strategioiden toiminnan, koordinoinnin ja seurannan varmistaminen edellyttää vahvoja paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason institutionaalisia mekanismeja. 3

4 3.1.4 aisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden rankaisemattomuuden vastustaminen ja uhrien mahdollisuus oikeussuojaan: EU pitää ehdottoman välttämättömänä valtioiden varmistaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on lainsäädännössä rangaistavaa, ja valvoa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan tekijät joutuvat vastaamaan teoistaan oikeudessa. Valtioiden on varmistettava, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvien väkivallantekojen tutkinta suoritetaan ripeästi, perusteellisesti, puolueettomasti ja vastuuntuntoisesti ja että rikosoikeusjärjestelmään ja erityisesti oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskeviin sääntöihin kuuluu säännöksiä, jotka rohkaisevat naisia olemaan todistajina takaamalla heidän suojelunsa väkivallantekijöitä vastaan aloitetussa oikeuskäsittelyssä ja erityisesti antamalla uhreille ja heidän edustajilleen mahdollisuuden olla asianomistajana. Rankaisemattomuuden vastustamiseen liittyy myös sellaisia positiivisia toimenpiteitä kuin poliisien ja turvallisuudesta vastaavan henkilöstön koulutus, uhrille ja todistajille annettu oikeusapu ja heidän tehokas suojelunsa sekä sellaisten olosuhteiden toteuttaminen, että uhrit eivät ole enää taloudellisesti riippuvaisia väkivallan tekijöistä. 3.2 EU:n toimintakeinot: Toimintakeinojen on oltava sellaiset, että kaikki EU:n toimijat ensisijaisesti jäsenvaltioiden suurlähetystöt, komission edustustot ja EU:n neuvoston pääsihteeristö voivat osallistua toimiin. EU varmistaa, että se ottaa asianmukaisesti huomioon synergian näiden suuntaviivojen ja muiden, erityisesti lasten oikeuksia ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanossa. EU:n toiminnallisten tavoitteiden toteuttamiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan alalla tärkeimmät toimintakeinot ovat seuraavat: 4

5 3.2.1 Yleiset menettelyt: EU pyrkii suhteissaan kolmansiin maihin ja alueellisiin järjestöihin ottamaan useisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja siihen johtavan syrjinnän vastustamisen. Näissä menettelyissä tarkastellaan muun muassa sitä, onko tämän alan kansallinen lainsäädäntö yhdenmukainen valtioiden hyväksymien kansainvälisten normien ja sitoumusten kanssa ja onko näiden normien ja sitoumusten täytäntöönpano ja niiden täytäntöönpanon seuranta tehokasta. EU kiinnittää myös huomiota siihen, että viittaus naisten oikeuksiin sisällytetään kaikkiin EU:n erityisedustajien ja -lähettiläiden toimeksiantoihin. Kaikkien näiden EU:n menettelyjen valmisteluihin kuuluu seuraavaa: a) Määritetään naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muodot ja analysoidaan niitä koskevat asiaankuuluvat tiedot ja indikaattorit. b) Määritetään voimassaolevat lait ja käytännöt, jotka ovat nimenomaisesti ja todellisuudessa syrjiviä ja joista kyseinen väkivalta juontuu. c) Selvitetään, onko olemassa määriteltyjä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia julkisia politiikkoja ja jos on, selvitetään niiden puutteet. d) Määritetään maiden ratifioimat, naisten oikeuksien suojelua koskevat kansainväliset ja alueelliset välineet ja niitä koskevat mahdolliset varaumat sekä niiden huomioon ottaminen kansallisessa lainsäädännössä. e) Määritetään kansainvälisten ja alueellisten mekanismien kyseisille maille antamat suositukset naisten oikeuksien ja naisiin kohdistuvan väkivallan osalta. 5

6 EU tuo näissä menettelyissään esiin muun muassa seuraavanlaisia kantoja ja aloitteita: f) Kannustetaan ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus ja siihen liitetty valinnainen pöytäkirja, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan liitetty, naisten oikeuksia koskeva pöytäkirja sekä Amerikan yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta. g) Kannustetaan erityisesti sellaisten yleissopimukseen tehtyjen varaumien poistamiseen, jotka ovat yleissopimuksen tavoitteiden ja päämäärien vastaisia nimenomaan naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CEDAW-komitea) tekemän, kyseisiä varaumia koskevan tulkinnan pohjalta. h) Kannustetaan tarvittaessa teknistä tukea antaen toimittamaan raportit CEDAW-komitealle asetettujen määräaikojen mukaan sekä toteuttamaan raporttien jatkotoimia ja noudattamaan komitean suosituksia. i) Käydään säännöllistä vuoropuhelua ja neuvonpitoa naisten oikeuksien puolustajien ja naisjärjestöjen kanssa. j) Kannustetaan naisten oikeuksien puolustajia ja naisjärjestöjä tämän alan julkisten politiikkojen kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin. k) Kannustetaan valtioita tekemään yleisen määräaikaisarvioinnin puitteissa konkreettisia sitoumuksia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän vastustamiseksi. l) Kannustetaan kehittämään uusia merkityksellisiä alueellisia ja kansainvälisiä välineitä. 6

7 3.2.2 Täydentävät erityiset menettelyt naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi: Nämä menettelyt, joissa keskitytään naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, toteutetaan seuraavanlaisten aloitteiden avulla: a) Edistetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkkailevan YK:n erityisraportoijan kutsumista paikalle tapauksissa, joissa naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin yleistä ja suurelta osin rankaisematonta. b) Erityisraportoijan käynnin jälkeen varmistetaan hänen suosituksiinsa, päätelmiinsä ja havaintoihinsa perustuvat jatkotoimet. c) Tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan rankaisemattomuuden vastustamista esimerkiksi tarkkailemalla kaikkia naisiin kohdistuneiden väkivallantekojen oikeuskäsittelyjä. d) Tuetaan naisten oikeuksien puolustajia ja naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia, varsinkin niitä jotka joutuvat uhatuiksi taikka erityisten ja kohdennettujen tukahduttamistoimien tai häirinnän uhreiksi. e) Edistetään ja tuetaan politiikkoja ja tiedotuskampanjoita, joissa käsitellään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten nimenomaan miehille ja pojille tähdättyjä tiedotuskampanjoita. f) Edistetään ja tuetaan kampanjoita, joissa käsitellään pienten tyttöjen järjestelmällistä laiminlyöntiä erityisesti heidän syntymänsä rekisteröinnin ja heidän koulunkäyntinsä osalta. 7

8 3.2.3 Yksittäiset tapaukset: Kun EU saa tiedon poikkeuksellisen vakavista yksittäisistä tapauksista, erityisesti sellaisista väkivallanteoista, joita valtio suvaitsee kansainvälisten sitoumusten ja ruumiillista koskemattomuutta ja syrjintää koskevien perusoikeuksien vastaisesti, ja riittävän kansallisen oikeussuojan puuttuessa, se harkitsee erityisiä menettelyjä. Menettelyt kohdistetaan tapauksiin, joissa loukkaukset ovat räikeimpiä ja jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista kriteereistä: tapaukset, joissa väkivallantekijöitä hyvin todennäköisesti ei aseteta rikosoikeudelliseen vastuuseen suoritetun rikoksen vakavuutta vastaavalla tavalla; tapaukset, joissa uhrit hyvin todennäköisesti eivät saa asianmukaista ja syrjimätöntä suojaa rikos- ja siviilioikeudessa; tapaukset, jotka ilmentävät yleistä, järjestelmällistä tai laajamittaista käytäntöä ja joiden osalta lait ja julkiset politiikat ovat riittämättömät tai niitä ei ole, erityisesti kaikkein vakavimmat tapaukset, kuten murha tai itsemurhaan pakottaminen kunnian vuoksi; tapaukset, jotka johtuvat syrjivistä laeista ja käytännöistä; naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat väkivallanteot, häirintä ja tukahduttamistoimet EU:n vuoropuhelun puitteet: Euroopan unioni ottaa tarvittaessa usein esiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja siihen johtavan syrjinnän käymiensä ihmisoikeusvuoropuhelujen ja muiden EU:n poliittisten vuoropuhelujen yhteydessä. 8

9 Tämä aihe voidaan ottaa vuoropuhelujen esityslistalle omana kohtanaan tai sisällyttää yhteen tai useampaan kohtaan, joiden luonteeseen sukupuolinäkökohdat kuuluvat. Tässä yhteydessä EU seuraa, millaisia suosituksia ja päätelmiä annetaan sellaisten kansainvälisten ja alueellisten, naisten oikeuksia suojelevien ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavien mekanismien puitteissa kuin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkkaileva YK:n erityisraportoija, yleinen määräaikaisarviointi, CEDAW-komitea ja alueelliset suojelua edistävät mekanismit Ihmisoikeuksia koskevien raporttien laadinta: Edustustojen päälliköiden tulee sisällyttää järjestelmällisesti raportteihinsa analyysi naisten perusoikeuksien kunnioittamisesta ja täsmentää, miten naisten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja syrjimättömyyteen toteutuu ja miten valtiot noudattavat naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevia kansainvälisiä sitoumuksia. Raporteissa esitetään seuraavaa: institutionaaliset ja muut mekanismit, jotka suorittavat laadullisten ja määrällisten tietojen keruuta koko alueella ja kaikissa eri ympäristöissä (mm. kodeissa, työpaikoilla, oppilaitoksissa sekä vankiloissa, säilöönottopaikoissa ja muissa julkisissa laitoksissa); sukupuolen, iän ja muiden merkityksellisten tekijöiden perusteella eritellyt tilastot sekä tiedot näiden tilastojen levittämisestä tärkeimmille asiaankuuluville toimijoille ja yleisölle; 9

10 edeltävien menettelyjen yhteydessä todetut oikeudelliset puitteet, kuten syrjivien lakien ja käytäntöjen olemassaolo. EU:n erityisedustajien ja -lähettiläiden tulee ottaa huomioon naisten oikeudet ja sisällyttää niitä koskevat tiedot raportteihinsa aisten oikeuksien edistäminen kansainvälisissä elimissä: EU jatkaa naisten oikeuksien ja varsinkin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn aktiivista edistämistä kansainvälisissä elimissä ja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä. Se kiinnittää huomiota työskentelyn hyvään koordinointiin naisten oikeuksia käsittelevien kaikkien YK:n elinten kanssa, niiden työn jatkuvaan tukemiseen sekä yhtenäisten ja johdonmukaisten kantojen esittämiseen näillä foorumeilla, mikä lisää EU:n toiminnan merkittävyyttä ja vaikuttavuutta Kahden- ja monenvälinen yhteistyö: Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuntaa pidetään ensisijaisena ihmisoikeuksien hyväksi tehtävässä kahden- ja monenvälisessä yhteistyössä, jossa kansalaisyhteiskunta on mukana ja jota toteutetaan myös oikeuden ja koulutuksen aloilla. Erityistä huomiota tähän yhteistyöhön kiinnitetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen yhteydessä, mutta myös muiden soveltuvien EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden kohdalla. Tällä yhteistyöllä pyritään tukemaan erityisesti kansalaisyhteiskunnan ohjelmia seuraavilla painopistealoilla: 10

11 Vahingon korjaaminen, kuntoutus ja hoidon saanti: a) Tuetaan ohjelmia, joiden tarkoituksena on edistää uhrien mahdollisuutta oikeussuojaan ja varmistaa se, mukaan lukien väkivallan uhrien osallistuminen tuomioistuinkäsittelyyn. b) Tuetaan hoitoa, psykologista tukea, oikeusapua, majoitusta ja väkivallan uhrien ja heidän lastensa uudelleenintegrointia koskevien asianmukaisten ja ilmaisten palvelujen saantia muun muassa tällaisia palveluja koskevien tiedotuskampanjoiden avulla. c) Helpotetaan naisten ja tyttöjen tiedon ja terveyspalvelujen saantia ja tähän liittyvien oikeuksien käyttöä erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden osalta, jotta he muun muassa saisivat paremmat mahdollisuudet suojautua HIV-tartunnalta; vahvistetaan, että EU tukee kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (International Conference on Population and Development, ICPD) vuonna 1994 hyväksymän Kairon toimintaohjelman täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan sekä viisivuotisseurantakonferenssissa (ICPD+5) päätettyjen ICPD:n toimintaohjelman soveltamisen jatkamista koskevien tärkeimpien toimenpiteiden toteuttamista, samoin kuin Kööpenhaminan julistusta ja toimintaohjelmaa, Pekingin toimintaohjelmaa ja vuosituhannen kehitystavoitteita. d) Tuetaan ohjelmia, joilla edistetään naisten vapautta päättää itse seksuaalisuuteensa liittyvistä kysymyksistä ilman, että he joutuvat kokemaan pakottamista, syrjintää tai väkivaltaa. e) Tuetaan ohjelmia, joiden kohteena ovat erityishuomiota tarvitsevat naiset, joiden riski joutua väkivallan uhriksi on tavallista suurempi. 11

12 Väkivallan ehkäisy: a) Edistetään ja tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan rankaisemattomuuden vastustamista. b) Tuetaan naisten ja tyttöjen perusoikeuksia koskevaa kasvatusta ja heidän vaikutusvaltansa lisäämistä. c) Tuetaan erityisesti tiedotuskampanjoita, jotka tähtäävät sukupuolten tasa-arvoon ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuntaan pyrkimällä poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan jatkumista edistävät sukupuolistereotypiat. d) Tuetaan ohjelmia, joilla pyritään naisten taloudellisen riippumattomuuden lisäämiseen. e) Tuetaan poliisin ja oikeusviranomaisten koulutusta, jossa käsitellään naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja sen syitä ja seurauksia Valmiuksien vahvistaminen: a) Tuetaan kansallisia toimintasuunnitelmia, joiden tarkoituksena on CEDAW-komitean suositusten täytäntöönpano, niiden kansallinen levitys mukaan lukien. b) Tuetaan tehokkaiden koordinoitujen mekanismien käyttöönottoa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tietojen keruuta varten. c) Tuetaan naisjärjestöjä ja naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia sekä yleisesti ottaen kansalaisjärjestöjä, jotka vastustavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. 12

13 d) Varmistetaan, että kaikki eri alojen ammattihenkilöstö, jonka tehtäviin kuuluu käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (poliisi ja oikeusviranomaiset sekä terveydenhuollon, koulutuksen ja tiedotusvälineiden toimijat) voi saada asianmukaisen koulutuksen. e) Tuetaan ohjelmia, joiden tarkoituksena on vahvistaa poliisin toimintavalmiuksia väkivallan ja erityisesti kotiväkivallan tapauksessa ottamalla käyttöön vakiomalleja toimintaa koskeviksi pöytäkirjoiksi rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeudellisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi koskevan YK:n päätöslauselman mukaisesti. f) Tuetaan sellaisten keskushallinnon yksikköjen ja hajautettujen hallintoyksikköjen perustamista, joiden tehtävänä on naisten aseman parantaminen. g) Tuetaan kansallisia toimintasuunnitelmia, joiden tarkoituksena on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpano. 3.3 Arviointi: Neuvoston ihmisoikeustyöryhmä arvioi säännöllisesti näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoa erityisesti edustustojen päälliköiden raporttien perusteella ja kuultuaan epävirallisesti kansalaisyhteiskuntaa. Ihmisoikeustyöryhmä tiedottaa neuvostolle suuntaviivojen soveltamisesta ja tekee neuvostolle ehdotuksia siinä tarvittavista parannuksista. 13

14 Johdatus kysymykseen naisiin kohdistuvasta väkivallasta, väkivallan muodoista, syistä ja seurauksista Liite 1 Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissaan on todella laajalle levinnyttä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan puhua maailmanlaajuisesta, yhteiskunnan rakenteisiin pesiytyneestä ilmiöstä. Naisiin kohdistuvan väkivallan muodot ja ilmentymät ovat moninaisia, toisiinsa liittyviä ja erilaisia yhteiskunnan sosiaalisen, taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen tilanteen mukaan. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta käsittää mutta ei rajoitu pelkästään näihin fyysisen, seksuaalisen ja psykologisen väkivallan a) jota harjoitetaan perhepiirissä (tähän sisältyvät sukupuoleen perustuva sikiövaiheessa tapahtuva valinta (paitsi, jos se on lääketieteellisesti perusteltavissa); pienten tyttöjen järjestelmällinen laiminlyönti; pakkoavioliitot; varhaiset avioliitot; kumppaneiden tai entisten puolisoiden harjoittama väkivalta; hapolla vahingoittaminen; myötäjäisiin liittyvä väkivalta ja kunnian nimissä tehdyt väkivallanteot, murhat ja itsemurhaan pakottaminen; lyönnit; seksuaalinen väkivalta, johon tyttölapset pakotetaan kotonaan, sekä insesti; tavanomaisten kumppanien tai asuinkumppanien suorittamat raiskaukset; naisten sukuelinten silpominen ja muut perinteiset naiselle vahingolliset käytännöt; b) jota harjoitetaan yhteiskunnassa (tähän sisältyvät raiskaukset; seksuaalinen väkivalta; seksuaalinen häirintä ja kaikki uhrin sukupuoleen liittyvä ahdistelu; työpaikkakiusaaminen, kiusaaminen koulutuslaitoksissa ja muualla; paritus ja pakkoprostituutio; orjuuden nykymuodot; naismurhat; naisiin ja tyttöihin konfliktitilanteissa ja konfliktinjälkeisissä tilanteissa kohdistuva väkivalta; naisten ja tyttöjen kauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten ja muunlaista hyväksikäyttöä varten); c) kaikki edellä esitetyn kaltainen naisiin kohdistuva väkivalta, jota valtio harjoittaa tai jota se suvaitsee. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, kuten YK:n pääsihteeri on perusteellisessa tutkimuksessaan todennut, että vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on useimmiten yksityisten toimijoiden harjoittamaa ja vaikka siinä ovat osallisina useat henkilöt ja yhteisöt, tämä ei vapauta valtioita niiden velvoitteesta toimia, kuten kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen poistamista käsittelevän komitean suosituksessa 19 todetaan. 14

15 Tietyt tekijät tekevät uhreista erityisen haavoittuvia monenlaisen heihin kohdistuvan syrjinnän vuoksi; syrjintä voi liittyä sekä heidän sukupuoleensa että siihen, että he kuuluvat tiettyyn vähemmistöön tai etniseen ryhmään, heidän uskontoonsa tai kieleensä, heidän asemaansa paikallisväestöön kuuluvina, maahanmuuttajina, kotiseudultaan siirtymään joutuneina tai pakolaisina, siihen, että asuvat alikehittyneessä ympäristössä tai syrjäisissä maaseutuyhteisöissä, että he ovat laitoshoidossa tai vankilassa, vammaisia tai hiv-positiivisia, lesboja, biseksuaalisia tai transseksuaalisia, nuoria tyttöjä, iäkkäitä naisia tai leskiä ja kaikkinaisen muunlaisen syrjinnän uhreja. Kriisitilanteissa tai aseellisissa konflikteissa tapahtuvat raiskaukset, orjuuttaminen, seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö ovat järjestelmällisemmän ja laajemman naisiin kohdistuvan väkivallan ilmentymiä. Fyysiseen terveyteen (erityisesti hiv-tartuntariskin huomattava lisääntyminen) ja psyykkiseen terveyteen kohdistuvien vakavien seurausten lisäksi naisiin kohdistuvalla väkivallalla on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia ja siitä aiheutuu huomattavia taloudellisia kustannuksia. Tämän lisäksi on otettava huomioon ne poliittisen ja yhteiskunnallisen epävakauden aiheuttamat kustannukset, joita sukupolvelta toiselle siirtyvä väkivalta aiheuttaa. Naisiin kohdistuva väkivalta lisää naisten köyhyyttä ja vaikuttaa myös heidän perheeseensä, yhteisöönsä, yhteiskuntaansa ja maahansa. Naisiin kohdistuva väkivalta muodostaa näin ollen esteen kehitykselle. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan syyt ovat osin rakenteellisia, ja tähän sisältyy myös miesten ja naisten sekä poikien ja tyttöjen perinteisesti eriarvoinen voimasuhde, joka on ominainen monille yhteiskunnille. Myös tapoihin, perinteisiin ja uskontoon perustuviin arvoihin vedotaan naisiin kohdistuvan väkivallan perustelemiseksi. Naisten kärsimä taloudellinen eriarvoisuus ja autonomian puute ovat määrääviä tekijöitä väkivallanteoissa: ne heikentävät naisten toiminta- ja päätöksentekokykyä ja lisäävät heidän alttiuttaan väkivallalle. 15

16 Poliittinen epävakaus ja aseelliset konfliktit ovat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lisäsyy. Sodanjälkeisessä tilanteessa, jossa väkivaltainen ilmapiiri jatkuu hyvinkin pitkään, ja hyvin monissa maissa, joissa on ollut aseellisia konflikteja, väkivallan helpompi hyväksyminen ja aseiden laaja leviäminen johtavat väkivaltaisuuksiin konfliktin jälkeenkin. Kaikki nämä näkökohdat on otettava huomioon, jotta tämän ilmiön torjuminen olisi tehokasta. 16

17 Liite 2 aisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevat kansainväliset oikeudelliset puitteet ja valtioiden velvoitteet Kansainvälinen yhteisö on sitoutunut suojelemaan miesten ja naisten oikeuksia ja ihmisarvoa useilla sopimuksilla ja poliittisilla sitoumuksilla. On kulunut 60 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta, jossa todetaan selkeästi, että "kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan" ja että "jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista [ ] sukupuoleen perustuvaa erotusta". Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW), joka valvoo vuoden 1979 yleissopimuksen soveltamista, on määritellyt naisiin kohdistuvan väkivallan yleissopimuksessa määritellyn syrjinnän muodoksi, ja on saanut tämän kysymyksen sisällytetyksi näkyvämmin ihmisoikeuksien suojelun parissa toimivien instituutioiden ja mekanismien työohjelmaan. Vuonna 1993 Wienissä järjestetyn ihmisoikeuksien maailmankonferenssin perusteella YK:n ihmisoikeuskomissio nimitti 1994 naisiin kohdistuvan väkivallan YK:n erityisraportoijan, ja samana vuonna YK:n yleiskokous hyväksyi julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta. Maailmankonferenssi vahvisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen luonteen ja jakamattomuuden. Julistuksessa luetellaan sarja toimenpiteitä, jotka valtioiden on toteutettava naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja poistamiseksi. Siinä vaaditaan erityisesti valtioita tuomitsemaan naisiin kohdistuva väkivalta ja olemaan vetoamatta tapoihin, perinteisiin tai uskonnollisiin näkökohtiin välttääkseen tällaisen väkivallan poistamista koskevat velvoitteensa. 17

18 Vuonna 1995 hyväksytty Pekingin toimintaohjelma sai 189 maan tuen naisten tilannetta maailmassa käsitelleessä historiallisessa YK:n konferenssissa. Toimintaohjelmassa määritellään 12 alaa, joilla kaivataan parannuksia. Yksi niistä on naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta. Näitä näkökohtia tarkasteltiin New Yorkissa vuonna 2005 Pekingin toimintaohjelman 10. vuosipäivänä järjestetyssä konferenssissa. Euroopan unionin tuki Pekingin toimintaohjelmalle on tuotu esiin hallitusten päämiesten korkeimmalla tasolla Madridin huippukokouksessa joulukuussa Euroopan unionin neuvosto on vuodesta 1999 lähtien antanut vuosittain päätelmät indikaattoreista ja vertailuarvoista ja varmistanut näin kohdennetumman ja jäsennellymmän vuosittaisen seurannan. aisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien määrällisten ja laadullisten indikaattorien sarja laadittiin vuonna Pekingin toimintaohjelman viisivuotistarkistuksessa (Peking+5) pyydettiin hallituksia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöiden, organisaatioiden tai yritysten naisiin kohdistama väkivalta ja syrjintä poistettaisiin, ja että kaikkinainen naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta katsottaisiin rikokseksi. YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 61/143 (2006) kaikkinaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi toteutettavien toimien tehostamisesta, joka hyväksyttiin yksimielisesti, vahvistetaan kaikki valtioiden tekemät kansainväliset sitoumukset, muun muassa velvoite edistää ja suojella kaikkia ihmisoikeuksia ja naisten ja tyttöjen perusvapauksia ja toimia väkivallantekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tekijöiden rankaisemiseksi sekä uhrien suojelemiseksi, ja että tämän velvoitteen välttäminen loukkaa ihmisoikeuksia ja naisten ja tyttöjen perusvapauksia tai tekee mahdottomaksi näistä oikeuksista tai vapauksista nauttimisen. 18

19 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1325 (2000) ja 1820 (2008) luetellaan kansainvälisen yhteisön toimet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi aseellisissa konflikteissa. Päätöslauselmassa 1820 vahvistetaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen ja naisiin konfliktitilanteissa kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjunnan välinen yhteys. Päätöslauselmassa 1820 (2000), joka sisältää Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklan, muistutetaan valtioita siitä, että raiskaukset ja muut seksuaalisen väkivallan muodot voidaan katsoa sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai osaksi joukkotuhontaa, ja siinä korostetaan, että seksuaalirikokset on jätettävä armahdussäännösten ulkopuolelle konfliktien ratkaisuprosesseissa. Euroopan parlamentin päätöslauselma 2005/2215 naisten asemasta aseellisissa selkkauksissa sekä heidän roolistaan maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä luo yleiset puitteet EU:n toiminnalle, joka koskee naisia aseellisissa konflikteissa ja erityisesti heihin kohdistuvaa väkivaltaa. Naisiin kohdistuva väkivalta on ollut aiheena myös useissa Euroopan neuvoston ja Etyjin aloitteissa; molemmat ovat organisaatioita, joissa EU on tärkeä toimija. Tässä Euroopan parlamentin vuonna 2005 antamassa päätöslauselmassa luetellaan konkreettisia toimia ja toimenpiteitä, joita on toteutettava tämän ilmiön torjumiseksi tehokkaalla tavalla. Näissä suuntaviivoissa nämä velvoitteet sisällytetään EU:n puitteisiin. Samalla tuetaan Euroopan toimintaa naisten oikeuksien suojelemiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ulkosuhteissa, siten kuin se on määritelty miesten ja naisten tasa-arvoa koskevassa etenemissuunnitelmassa, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevassa komission tiedonannossa vuodelta 2007 sekä näihin liittyvissä neuvoston päätelmissä tai muissa ihmisoikeuksia koskevissa suuntaviivoissa, jotka on annettu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) puitteissa. 19