MAANMITTAUSLAITOS OHJE MML/4/012/2008 Liite 3 Keskushallinto

Transkriptio

1 Huomautus: Jäljempänä oleva muistio on tarkoitettu taustatiedoksi harkittaessa osuuksien määräytymistä ennen muistion laatimista tehdyissä maanmittaustoimituksissa. MAANMITTAUSHALLITUS Kiinteistöosasto Helsinki Nro 1218/2358 Asia Tilojen osuudet yhteisiin alueisiin ja eräät toimituksessa käsittelemättä jääneet alueet Jakelussa mainitut Yhteisten alueiden osakasselvitysperusteiden yhdenmukaistamiseksi esitetään seuraavassa eräitä lainsäädäntöön ja oikeustapauksiin perustuvia ohjeita sekä niiden lisäksi myös eräitä tulkintaohjeita, joita suositellaan noudatettaviksi, ellei vastainen oikeuskäytäntö toisin osoita. 1. Kyläkäsitteet 1.1 Maarekisterikylä Maarekisterikylät edustavat muodollista kyläjaotusta, joka on luonteeltaan kameraalishallinnollinen. Ne syntyivät silloin, kun talot rekisteröitiin yhtenäiseen järjestelmään. Kyläryhmittelyn pohjana ovat lähinnä isojakojen jakokunnat ja alueellinen tarkoituksenmukaisuus. Myöhemmin maarekisterikylät ovat saattaneet huomattavastikin muuttua alkuperäisestä alueestaan valtion metsämaalle muodostettujen uudistalojen ja lisämaiden, kuntajaon muutosten yms. toimenpiteiden johdosta. 1.2 Maa- ja vesioikeudelliset kylät Maa- ja vesioikeudellinen kyläjaoitus pohjautuu omistusoikeuteen. Sen perustana ovat asutushistorialliset olosuhteet ja niiden pohjalta muodostunut oikeuskäytäntö sekä vesioikeudellisen kylän osalta lisäksi rannanomistus. Koska oikeudellisten kylien muodostumisperuste on erilainen kuin maarekisterikylien, vallitsee sanottujen kylien kesken vain osittainen, tosin suhteellisen laaja-alainen identtisyys. Erot ilmenevät siten, että yhteen oikeudelliseen kylään voi kuulua useita maarekisterikyliä tai niiden osia, taikka yhteen maarekisterikylään voi kuulua yksi tai useita oikeudellisia kyliä joko kokonaan tai osaksi. Myöskään tietyn maarekisteri kylän tilojen jakautuminen maaoikeudellisiin ja toisaalta vesioikeudellisiin kyliin ei aina ole sama. Koska oikeudellisia kyliä ei voida yksiselitteisesti määritellä, niitä luonnehditaan seuraavassa asutushistoriallisen taustan ja oikeuskäytännön avulla. Lähdeteoksista on syytä mainita ennen muuta Kyösti Haatajan Maanjaot ja talojärjestelmä (Haataja 1949) ja Vesioikeus I (Haataja 1951) sekä Väinö Suomaan Jakolainsäädäntö selityksineen (Suomaa 1954).

2 1.21 Maaoikeudellinen kylä Maaoikeudellisella kylällä on merkitystä ratkaistaessa sitä, mille tiloille isojaosta pois jätetty, edelleen jakamatta oleva maa-alue kuuluu. Ennen isojakoa ollut yksinäistalo, asutuskylä tai asutuskylän vertainen tilaryhmä muodostaa maaoikeudellisen kylän. Yksinäistalolla oli omat muista kylistä tai yksinäistaloista rajoilla erotetut viljelykset ja metsämaat, jotka eivät olleet tilusyhteydessä esim. asutuskylän talojen kanssa. Asutuskylän muodostivat sarkajaetussa kylässä (lähinnä Etelä- ja Lounais-Suomessa) olevat talot, joiden viljelykset oli jaettu, mutta joilla oli yhteinen metsä- ja laidunmaa jaettujen viljelysten ympärillä erotettuna rajoilla naapurikylistä. Näissä olosuhteissa jakokunnan talot on yleensä rekisteröity samaan maarekisterikylään, joka siten vastaa myös maaoikeudellista kylää. Niissä osissa maata (lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa), joissa sarkajakoa ei ollut toimitettu ja joissa siten talot omistivat valtaamansa viljelykset, on asutuskylää katsottu vastanneen sen tilaryhmän, jolle yhteisesti kuului niiden ympärillä oleva rajoiltaan määrätty metsä- ja laidunmaa. Vaikka kyläyhteisyys on ollut asutuskylää heikompi, tällaiselle tilaryhmälle on yleensä myönnetty asutuskylän asema isojaossa. Tällainenkin taloryhmä on siten maaoikeudellinen kylä, jonka talot on usein rekisteröity samaan maarekisterikylään. Jos maaoikeudellisella kylällä oli muiden kylien kanssa yhteinen, kylien kesken rajoilla erottamaton metsämaa, kylät muodostivat tuohon metsämaahan nähden lohkokunnan (samfällighet), MK 12:6. Tällöin kylät yhdessä muodostavat yhteismaahan nähden kylätasolla jaollisen omistusoikeuden subjektin. Kukin kylä erikseen muodostaa kuitenkin oman maaoikeudellisen kylän kylien kesken jaettuun yhteismaahan ja kyläkohtaisiin viljelyksiin nähden. Tällaiseen lohkokuntaan on voinut kuulua kokonainen pitäjä ja jopa useita pitäjiä. Kun lohkokunnillakaan ei aina ollut selviä rajoja, oli isojakoja tällaisilla alueilla suoritettaessa ensin ratkaistava lohkokuntakysymvs. Perusteena siinä on voinut olla kylien välinen sovintoraja metsämaalla (esim. Pohjanmaalla ja Karjalassa) tai viranomaisen päätös (esim. Kajaanin kihlakunnassa). Vuoden 1848 MO:ön otettiin asiasta säännös. Sen mukaan isot lohkokunnat voitiin tarkoituksenmukaisuussyistä jakaa isojaon toimeenpanoa varten jakokuntiin, joiden puitteissa talojen tilukset jaettiin (MO 39 ). Tämä jako, joka suoritettiin rajankäyntinä, saattoi perustua sopimukseen, sovintorajoihin tai jyvitykseen. Mikäli lohkokunta on jaettu jakokuntiin jyvityksen perusteella, sen on katsottu osoittavan lohkokuntayhteisyyttä, jolloin tällaiset jakokunnat yhdessä muodostavat maaoikeudellisen kylän. Jos isojaon jakokunta on määrätty muun perusteen mukaan, joka ei ole ollut vastoin asutuskyläperiaatetta, jakokunnan on katsottu vastaavan maaoikeudellista kylää. Esitetyistä syistä isojaon merkitys maaoikeudellisen kylän kriteerinä on vasta toissijainen asutuskyläperusteen jälkeen Vesioikeudellinen kylä Vesioikeudellisella kylällä on merkitystä ratkaistaessa sitä, mille tiloille kuuluvat ne vesialueet, joita ei ole jaettu isojaossa eikä myöhemmissäkään yleisissä jaoissa (uusjako, vesialueen jako). Ennen isojakoa ollut yksinäistalo, asutuskylä tai asutuskylän vertainen tilaryhmä on myös vesioikeudellisen kylän perustana. Kylän oikeus vesialueeseen edellyttää kuitenkin mainitun lisäksi myös rannanomistusta. Siten kullakin rantaan rajoittuvalla kylällä on oikeus

3 vain siihen osaan vesialueesta, joka on lähempänä sen kuin toisen kylän rantaa iso jaon aikaisen keskiveden korkeuden mukaan mitattuna. Tämä kylälle kuuluva oikeus koskee myös kylälle ulompana kuuluvan saaren ympärillä olevaa vesialuetta sekä ulottuu kahdeksan kilometriä pitemmillä ja leveämmillä järvenselillä ja meren rannalla 500 m:n etäisyydelle siltä kohtaa rantavettä, jossa kahden metrin syvyys alkaa (JL 219, verr. MK 12:4 sekä LVV 1-5 ja 8 ). Kun vuosisadan alkupuolella suoritettiin vesivälirajalain (LVV, 31/02) nojalla vesipiirirajankäyntejä, kylä lain 6 :ssä säädetyssä tarkoituksessa tulkittiin yleisesti isojaon jakokunnaksi (lohkokunnaksi), vaikka jakokuntaan oli voinut kuulua useita yksinäistaloja, asutuskyliä tai asutuskylien osia, siten kuin edellä maaoikeudellisen kylän kohdalla on sanottu. Sekä Haataja että oikeuskäytäntö ovat osoittaneet tämän tulkinnan virheelliseksi. Molemmat ovat lähteneet siitä, että jakamattoman vesialueen omistus kuuluu asutuskylälle, jonka oikeuteen ei enempää isojako kuin vesipiirirajankäyntikään ole voineet aiheuttaa muutosta, ellei kyläkysymystä ole vesipiirirajankäynnissä nimenomaan riita-asiana ratkaistu (KKO t t.147, KKO t t.236, KKO t II 379 ja KKO t II 570 sekä Haataja 1951 ss. 162 Oikeuskäytännössä on katsottu, että vesipiirirajankäyntiä, jossa usealle vesioikeudelliselle kylälle on yhteisesti erotettu vesialue tai jossa jonkin kylän vesialue on jäänyt määräämättä, voidaan täydentää uudella rajankäyntitoimituksella, jossa tuo vesialue, entistä rajankäyntiä purkamatta, jaetaan välirajoilla kyläkohtaisiksi vesialueiksi (ks. em. tuomioiden lisäksi KKO p p.987, KKO p p.321, KKO t /Mm 1931 s. 30 sekä JL 219 ja 347 ). Edellä esitetyistä syistä osalla sellaisista vesialueista, joilla ei ole suoritettu vesialueen jakoa, kysymystä vesioikeudellisesta kylästä voidaan pitää ratkaistuna, samalla kun osalla näistä vesialueista tuo kysymys on edelleen avoin. Ensin mainitut ovat tyypillisiä Eteläja Lounais-Suomessa, jälkimmäiset Itä-Suomessa ja eräissä muissa osissa maata Eräiden muiden kylätyyppien sekä saarien ja historiallista perua olevien tilojen ja palstojen suhde maaoikeudelliseen ja vesioikeudelliseen kylään Liikamaa (öfverloppsjord), joka isojaossa erotettiin kylälle kuuluneesta maasta valtiolle, muodostaa oman oikeudellisen kylän. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä maaoikeudellisena kylänä. Jos liikamaa rajoittuu vesialueeseen, sillä on oikeus vesialueeseen kuten vesioikeudellisella kylällä. Jos liikamaalle isojaon yhteydessä perustettiin uudistalo, se ei ole osallinen edellä mainittuun liikamaan vesialueeseen, vaan kuuluu siihen vesioikeudelliseen kylään, josta liikamaa on erotettu. Uudistalo on yhdessä muiden tämän kylän talojen kanssa osallisena kylän maihin rajoittuvaan vesialueeseen. Jos liikamaalle on perustettu uudistaloja isojaon jälkeen (esim. asutustoiminnan yhteydessä), ne muodostavat oman maaoikeudellisen kylänsä. Tällä kylällä voi olla vain niitä yhteisiä alueita, jotka on muodostettu uudistaloja perustettaessa. Liikamaalle isojaon jälkeen muodostetulla uudistalolla on oma vesialue niin kuin yksinäistalolla edellyttäen, että se rajoittuu vesialueeseen. Muussa tapauksessa uudistalon oikeus määräytyy sen mukaan, mitä taloa perustettaessa on määrätty. Valtion erämaalla eli kruunun yhteismaalla (kronoallmänning), jo ka on jo ennen isojakoa kuulunut kylä kuntien piirin ulkopuolelle, on oikeus rantansa edustalla olevaan vesialueeseen niin kuin vesioikeudellisella kylällä.

4 Valtion erämaalle perustettu talo muodostaa yksinäistalon, jolla on oikeus rantansa edustalla olevaan veteen. Kuitenkin, jos kysymyksessä on asutuslainsäädännön nojalla perustettu talo, sen oikeus veteen on ratkaistava ko. lainsäädösten perusteella, ks. kohta Kaupungin lahjoitusmaa muodostaa oman kylän, jos lahjoitus on tapahtunut ennen isojakoa. Tälläkin kylällä on merkitystä vain vesioikeudellisena kylänä, jos lahjoitusmaa rajoittuu vesialueeseen. Jos lahjoitus on tapahtunut vasta isojaon jälkeen ja koskenut tiettyjä kylän tiloja, lahjoitusmaa kuuluu niihin maa- ja vesioikeudellisiin kyliin, joihin lahjoitetut tilatkin kuuluivat. Erillinen saari, joka on kylän vesialueen ulkopuolella, voi kuulua tälle kylälle vain, jos se on sille jaettu tai jos kylällä on siihen ylimuistoinen nautinta tai muu erityisperusteinen oikeus (esim. tuomio). Jos tällainen saari on suuri, sen ympärillä oleva vesialue kuuluu sille kylälle, johon saarikin kuuluu. Mikäli saari kuuluu kylälle erityisperusteen mukaan, sen ympärillä oleva vesialue kuulunee kylälle vain, mikäli erityisperusteesta niin johtuu. Yleisessä jaossa käsittelemättä jäänyt saari on joissakin tapauksissa voinut kuulua tietylle talolle toisen kylän vesialueella ja tulla erikseen verolle pannuksi. Tällöin saari voi muodostaa oman vesioikeudellisen kylän (KKO p p.321). Jos saari ei kuulu kylälle eikä talolle, se kuuluu valtiolle ja sillä on ympärillään oma vesialue kuten vesioikeudellisella kylällä. Tällainen saari ei kuitenkaan voi olla vähäinen, koska se silloin kuuluisi sille kylälle, joka omistaa vesialueenkin. Ulkokylätila, josta käytetään myös nimityksiä ulkopalsta (utjord) tai siirtotalo (utbyskatt), on talon yhteydessä toisen kylän rajojen sisäpuolella viljelty tila, jolle sen pienuuden vuoksi ei yleensä ollut määrätty manttaalia. Ulkokylätilalla on rantansa edustalla oma vesialue niin kuin vesioikeudellisella kylällä (KKO t II 41 ja KKO t II 398). Ulkokyläpalsta eli to kamaa imuistoisen nautinnan tms. erityisperusteen nojalla kuuluva suhteellisen pieni maa-alue, joka kuuluu talolle sivuetuutena (adpertinenssina) ja jota on verotettu talon osana. Ulkokyläpalsta on siis palsta eikä erillinen tila. Ellei mainittu erityisperuste koske nimenomaan myös ulkokyläpalstan edustalla olevaa vesialuetta, ulkokyläpalstalla ei ole oikeutta tähän vesialueeseen. Kos ka ulko kyläpalsta on talon talolukuun kuulumaton lisäetuus, palstaan mahdollisesti kuuluva vesialue on talon yksityistä vettä eikä sen kylän yhteistä vesialuetta, johon talo kuuluu (00 t /valtionarkisto, 00 t /valtionarkisto, 00 t /125, 00 t /1 ja Haataja 1949 s.15 ss.). Kylän ulkopalsta on jo ennen isojakoa kylän taloille toisen kylän rajojen sisäpuolella yhteisesti kuulunut maa-alue, joka on usein otettu myös isojakoon. Koska ulkopalsta kuuluu kylälle, sen edustalla oleva vesialuekin kuuluu periaatteessa sanotulle kylälle. Mikäli ulkopalsta kuitenkin on ollut vähäinen saari, niittypalsta tms. pienehkö alue, on ulkopalstan oikeutta siihen rajoittuvaan vesialueeseen ratkaistaessa kiinnitetty huomiota myös palstan kokoon siten, ettei vähäisillä palstoilla ole katsottava olevan oikeutta vesialueeseen (KKO p p.1088 ja KKO t II 173). Historiallista perua olevan palstan tai tilan luonnetta ratkaistaessa ei saa antaa ratkaisevaa merkitystä asiakirjoissa käytetylle suomalaiselle tai ruotsalaiselle termille, koska samalla termillä on ollut erilainen sisältö eri aikoina annetuissa säännöksissä ja määräyksissä (ks. Haataja 1949 s.15 ss). Sen vuoksi asiakirjoista ilmenevää termiä tärkeämpää on kiinnittää huomiota ko. kohteen historialliseen luonteeseen ja sen merkitykseen kyläjärjestelmän kannalta. 2. Isojaossa ja kamatta jääneet alueet

5 Ratkaistaessa sitä, mille tiloille isojaosta pois jäänyt tai jätetty ja edelleen jakamatta oleva alue kuuluu, on lähtökohdaksi maa-alueiden osalta otettava maaoikeudellinen kylä ja vesialueiden osalta vesioikeudellinen kylä. Vaikka tällaisia jakamattomia alueita usein kutsutaan "kylän yhteisiksi", sanonta ei ole tarkka, koska kylän yhteisiä alueita ovat myös isojaon jälkeen muodostuneen sellaisen kylän yhteiset, jota kylää ei pidetä edellä esitetyssä mielessä oikeudellisena kylänä. Toisaalta kylän yhteisiä alueita ovat myös isojaossa koko ja ko. kunnan yhteiseksi erotetut alueet, jos isojaon jakokunta oli identtinen maaoikeudellisen kylän kanssa. Tässä kohdassa tarkastellaan nimenomaan isojaossa jakamatta jääneitä maa- ja vesialueita. 2.1 Ja kamattomat maa-alueet Isojaossa jakamatta jääneitä maaoikeudellisen kylän yhteisiä alueita ovat lähinnä yhteinen metsämaa, joka ennen asetusta jakolaitoksesta (AJ) suoritetussa isojaossa on jätetty jakamatta ja myöhemminkin jakoon ottamatta suo, neva tai muu vesiperäinen maa, joka paitsi ennen AJ:tä myös AJ:n ja JL:n mukaan on voitu jättää pois isojaosta ja muusta yleisestä jaosta ja siis edelleen yhteiseksi (AJ 11.2 ja 13 sekä JL ) muu alue, joka on jätetty pois yleisestä jaosta (AJ 14 ja 43 sekä JL ). Luodot ja niihin verrattavat vähäiset saaret eivät kuulu viimeksi mainittuun ryhmään, koska niiden omistus määräytyy vesialueen omistuksen mukaan. Sitä vastoin jokin suurehko saari, joka on jäänyt pois isojaosta, saattaa kuulua maaoikeudellisen kylän yhteisiin alueisiin (KKO t IT 643). Kaikkia edellä tarkoitettuja alueita on suhteellisen vähän, koska nekin metsämaahan luokiteltavat alueet, joita ei otettu isojakoon, on yleensä myöhemmin jaettu isojaon täydennysjaossa. 2.2 Jakamattomat vesialueet Vesialueet on lähes poikkeuksetta jätetty jakamatta isojakojen yhteydessä, vaikka jo vuoden 1848 maanmittausohjesääntö (MO) teki jaon mahdolliseksi isojaon yhteydessä suoritettavalla eri jaolla. Myöhemminkään vesialueita ei yleensä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi ottaa isojakoon, isojaon järjestelyyn tai uusjakoon muutoin kuin vesijättöjen osalta (AJ 11.1 sekä JL ja 108 ) Varsinaiset vesialueet Vesistöön yhteydessä olevat jakamattomat vesialueet kuuluvat sille vesioikeudelliselle kylälle, jonka alueella ne vesivälirajalain (LVV) säännösten nojalla ovat Umpinaiset vesialueet LVV:n 9.2 :n mukaan: "Järvi, joka on saman tilan alueella eikä ole yhteydessä tämän ulkopuolella olevan vesistön kanssa muutoin kuin puron kautta, jota myöten kala ei voi sanottavassa määrässä kulkea, sekä samanlaatuinen purokin, kuulukoon yksinomaisesti tälle tilalle, ellei niitä jaossa tai muutoin ole toisin pidetty." Tällaisia vesialueita kutsutaan yleisesti umpilammiksi, umpinaisiksi vesiksi tai umpinaisiksi vesialueiksi. Umpinaisten vesialueiden välttämättömiä tunnusmerkkejä on kolme. Näiden tunnusmerkkiehtojen on toteuduttava samanaikaisesti. Vesialue on isojaossa jäänyt kokonaan jonkin talon tai tilan alueelle.

6 Vesialueen yhteys ulkopuoliseen vesistöön on isojaon aikana ollut niin heikko kuin mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Vesialueesta ei ole jaossa toisin määrätty eikä sitä ole muutoinkaan toisin pidetty. Jaolla ei LVV 9.2 :ssä tarkoiteta vesipiirirajankäyntiä. Kun vesipiirirajankäyntitoimituksessa on kuitenkin voitu käsitellä erityisperusteeseen (ylimuistoiseen nautintaan, tuomioon tms.) nojaavia yksityisiä oikeuksia toisen kylän alueella, on tällaisessa toimituksessa saatettu ratkaista myös erityisperusteeseen nojaava oikeus umpinaiseen vesialueeseen (LVV 4.2 ja 8 ). Jotta tällaisesta ratkaisusta olisi kysymys, sen on täytynyt olla riitaasiana toimituksessa käsiteltävänä. Muutoin ei vesipiirirajankäyntitoimituksessa ole voitu lainvoimaisesti ratkaista kysymystä siitä, kuuluuko umpinainen vesialue kylälle vai sille tilalle, jonka alueella se on. Siinä tapauksessa, että vain vesistöyhteytensä vuoksi umpinaisena pidettävä vesialue on isojaossa jäänyt vähintään kahden tilan alueelle, se kuuluu sille vesioikeudelliselle kylälle, johon sanotut tilat kuuluvat. Jos rajoittuvat tilat kuuluvat eri vesioikeudellisiin kyliin, vesialue jakautuu kylien kesken kuten muukin kylien kesken jakamaton vesialue. Vaikka viimeksi mainitut tapaukset olisi tullut ratkaista vesipiirirajankäynnissä, ne ovat usein jääneet käsittelemättä. Tältä osin vesipiirirajankäynnin täydentäminen on edelleenkin mahdollista JL 347 :n nojalla. Sen sijaan se seikka, että isojaon aikana umpinaiseksi katsottava vesialue on myöhempien maanmittaustoimitusten seurauksena tullut rajoittumaan useaan tilaan, ei tee siitä kylän vesialuetta. Tällöinkin vesialueen omistus on ratkaistava pitämällä lähtökohtana sen kuulumista isojaon aikaiselle tilalle. Kysymys siitä, onko jokin lampi tai järvi umpinainen vesialue, ratkaistaan joko ko. aluetta koskevan jako- tai lohkomistoimituksen yhteydessä siitä asianmukaisesti tiedottaen tai jakolain 231a :n mukaisessa jaon täydentämistoimituksessa. 3. Isojaossa ja sen jälkeisissä toimituksissa muodostuneet yhteiset alueet 3.1 Yhteiseksi erotetut alueet 3.11 Alkuperäiset osakastilat Kun toimituksessa on erotettu yhteinen alue, on samalla nimetty ne tilat, joiden yhteiseksi alue on erotettu. Ellei maarekisterimerkintä selvästi osoita näitä tiloja, asia on varmistettava toimitusasiakirjoista Alkuperäiset yhteisalueosuudet Mikäli alue on erotettu eri talonumeroa olevien tilojen yhteiseksi, osuudet määräytyvät tiloilla aluetta erotettaessa olleiden manttaalien mukaan, ellei toimituksessa ole toisin määrätty. Samaa talonumeroa oleville tiloille yhteiseksi erotettuun alueeseen ovat tilat osallisia osalukujensa mukaisessa suhteessa, ellei toimituksessa ole toisin määrätty. Ellei alkuperäinen yhteisalueosuuksien jakautumisperuste yksiselitteisesti selviä maarekisteriin tehdystä merkinnästä, se on tarkistettava toimitusasiakirjoista. Mikäli yhteiseen alueeseen on osakkaina sekä tiloja että toimituksessa muodostettu uusi talo, on yhteisalueosuuksien suuruudet aina selvitettävä toimitusasiakirjoista.

7 3.2 AJ 34 :n perusteella yhteisiksi muodostuneet alueet ja erityiset etuudet 3.21 Yksityisen erityisen etuuden muuttuminen yhteiseksi erityiseksi etuudeksi tai yhteiseksi alueeksi Jos AJ:n voimassaoloaikana eli lohottuun tilaan kuului erityinen etuus, kuten kivilouhos, koski tai muu vesialue, sai lohkotila AJ 34 :n mukaan osalukuansa vastaavan osuuden tällaiseen etuuteen, ellei lohkomisessa toisin määrätty. Siten tällainen emätilalle aiemmin yksityisesti kuulunut erityinen etuus muuttui lohkomisen johdosta yhteiseksi erityiseksi etuudeksi, ellei sitä lohkomisasiakirjoihin tehdyllä merkinnällä nimenomaan kielletty. Säännöksen voidaan katsoa koskeneen mm. erityisiä kalastuspaikkoja toisen kylän vesialueella sekä vesialueen jaossa tilan saamaa yksityistä vesialuetta. Maarekisterissä ei yleensä ole mitään merkintää mainitulla tavalla syntyneestä yhteisestä erityisestä etuudesta tai yhteisestä alueesta, ellei asiaa ole myöhemmin jonkin muun toimituksen yhteydessä erikseen käsitelty. Erityisen etuuden osalta asia on käsiteltävä toimituksessa vain silloin, kun etuus tulee esille asianosaisten toimesta Alkuperäiset osakastilat ja niiden osuudet AJ:n 34 :n perusteella syntyneisiin yhteisiin alueisiin ja yhteisiin erityisiin etuuksiin ovat alkuaan osallisina osalukujensa mukaisessa suhteessa kaikki ne lohkotilat ja kantatila, jotka muodostettiin ensimmäisessä AJ:n aikana tehdyssä lohkomisessa, ellei jonkin tilan osalta tällaista osuutta kielletty. Mainitulla tavalla syntyneen yhteisen alueen tai yhteisen erityisen etuuden osakkaiksi tulivat myöhemmin myös muut osakkaina olevista kantatilasta ja lohkotiloista AJ:n aikana lohkomalla muodostetut tilat, ellei joltakin muodostetulta tilalta kielletty osuutta tällaisiin alueisiin tai etuuksiin Umpinaiset vesialueet Emätilalle ennen AJ:tä ja sen aikana suoritettua osittamistoimitusta yksityisesti kuuluneen umpinaisen vesialueen osalta ei alan kirjallisuudessa ole oltu yksimielisiä siitä, onko tällainen vesialue muodostunut AJ 34 : n säännöksen johdosta yhteiseksi alueeksi eikä siitä, millä tiloilla on osuus tällaiseen vesialueeseen; ks. K. A. Moring: Finlands skiftesrätt (1932) mm. ss. 218 ja 280; V. Suomaa: SMYA 1938 ss ss. 169 Haataja: Vesioikeus I (1951) mm. s. 399 ss. Myöskään oikeuskäytäntö ei riittävästi selvitä asiaa (ks. KKO t II 173 ja KKO t M 81/10 Nro 356). Umpinainen vesialue (umpilampi) voidaan, LVV:n 9.2 :n tarkoitus ja AJ:n 9 :n säännökset huomioon ottaen, rinnastaa sellaiseen arvottomaan tilukseen, joka isojaossa voitiin antaa talon kyläosuuden lisäksi sille talolle, jonka maiden sisään tällainen tilus jäi. Näin ollen umpinaista vesialuetta ei voida pitää AJ 34 :n tarkoittamana erityisenä etuutena eli sellaisena muuna vesialueena, johon lohkotila sanotun säännöksen mukaan sai "automaattisesti" osuuden ja joka siten muodostui tilojen yhteiseksi alueeksi. Emätilalle yksityisesti kuulunut umpinainen vesialue on isojaon jälkeisen osittamisen johdosta voinut tulla rajoittumaan useaan tilaan. Tällöin kysymys sanottuun vesialueeseen rajoittuvien ja rajoittumattomien tilojen osuudesta umpinaiseen vesialueeseen on tulkinnanvarainen. Sen vuoksi umpinaisen vesialueen omistus- ja osakkuus kysymykset on aina ratkaistava ko. aluetta koskevassa asianmukaisesti tiedotetussa toimituksessa tai erillisessä JL 231a :n mukaisessa toimituksessa ja huomioon ottaen kaikki sitä aikaisemmista toimituksista saatavissa oleva selvitys ja muu näyttö.

8 4. Erilliset vesijätöt 4.1 Erillisen vesijätön muodostuminen Ennen vesijohdoista ja vesilaitoksista annettua asetusta voimassa olleiden säännösten mukaan järven laskijat saivat omistusoikeuden laskemisessa syntyneeseen vesijättöön siitä riippumatta, olivatko laskijat vesialueen omistajia vai ei. Sanotun asetuksen jälkeen laskemislupa voitiin antaa vain vesialueen omistajille, mutta tällöin laskemalla syntynyt vesijättö tuli vain niiden vesialueosakkaiden omistukseen, jotka osallistuivat järven kuivatustyöhön. Kun voimaan tulleen vesioikeuslain (31/02) mukaan kuivattajat saivat enintään 50 vuoden nautintaoikeuden laskemalla syntyneeseen vesijättöön, vesijätön osakkuus säilyi vesialueen osakkailla. Erillisiksi vesijätöiksi voidaan katsoa vain ennen vesistöä laskemalla syntyneet vesijätöt, joiden osalta on esitetty tai esitetään selvitys laskemiseen perustuvasta omistusoikeudesta; vertaa vesitilusjärjestelylain (31/80) 6 sekä Haataja 1951 s Erillisen vesijätön omistusoikeutta selvitettäessä on huomattava, ettei tällaista vesijättöä tai osuutta siihen luovutettaessa ole tarvinnut noudattaa kiinteän omaisuuden luovutuksesta voimassa olleita muotomääräyksiä. 4.2 Erillisen vesijätön osakkaat ja osuudet Erillisen vesijätön omistavat kohdassa 4.1 mainituin edellytyksin kuivatustyön ("kuivatusyhtiön") osakkaat siinä suhteessa, kuin he ovat kuivatustyöhön osallistuneet. Ellei kuivatustyön suorittajia ja heidän osuuksiaan saada selville, on erillistä vesijättöä pidettävä jakokunnan yhteisenä vesijättönä ja sen osakkaina sen vesioikeudellisen kylän tiloja, jolle vesialue kuului ennen laskua. Vastaavassa tapauksessa umpinaisen vesialueen laskussa syntyneeseen vesijättöön sovelletaan umpinaista vesialuetta koskevaa oikeusohjetta. Osakasluetteloa tehtäessä on otettava huomioon myös ne sopimukset, joilla tila on voinut saada yhteiseen vesijättöön erilaisen osuuden kuin yhteiseen vesialueeseen. Tällöin vesistön laskun aikana voimassa olleet tilat saavat vesialueosuuden mukaisen osuuden erilliseen vesijättöön ja laskun jälkeen muodostetut tilat saavat osuutta erilliseen vesijättöön sen mukaan, miten ne ovat saaneet osuutta yhteisiin maa-alueisiin. 4.3 Erillisestä vesijätöstä muodostetun tilan osuus yhteisiin Erillisten vesijättöjen itsenäisiksi tiloiksi muodostamisesta annetun asetuksen (28/11) 16 :n mukaan vesijättötilalle ei voitu antaa osuutta kylän yhteisiin etuihin. Siten näillä tiloilla ei ole osuutta maa- ja vesioikeudellisen kylän yhteisiin maa- tai vesialueisiin. Mikäli erillisestä vesijätöstä on samalla kertaa muodostettu useita tiloja ja näille tiloille on samalla erotettu yhteinen alue, ovat tilat tietenkin osallisia tällaiseen yhteiseen alueeseen. 5. Toimituksissa käsittelemättä jääneet alueet 5.1 Jakotoimituksessa käsittelemättä jäänyt alue 5.11 Isojaon järjestelyssä tai uusjaossa käsittelemättä jäänyt alue Mikäli näissä toimituksissa on jäänyt käsittelemättä jokin jaossa mukana olevan tilan palsta, ei toimitus ole vaikuttanut palstan oikeudelliseen asemaan. Palsta kuulu siis edelleen sille tilalle, jolle se kuului ennen toimitusta.

9 5.12 Yhteisen alueen jaosta pois jäänyt alue Jos yhteisen alueen jaossa on jäänyt osa yhteisestä alueesta käsittelemättä, se on jäänyt edelleen ko. yhteisen alueen osakastilojen yhteiseksi. Tilojen osuudet tällaiseen yhteiseen alueeseen ovat samat kuin ne olivat ennen alueen jakoa Halkomisesta pois jäänyt alue Jos halkomistoimituksessa on jäänyt jokin alue käsittelemättä, se on jäänyt halkomalla muodostettujen tilojen yhteiseksi. Tilojen osuudet tällaiseen alueeseen ovat halkomisessa käytetyn jakoperusteen mukaiset. Jos kuitenkin käsittelemättä jäänyt alue on umpinainen vesialue ja se sijaitsee kokonaan halkomalla muodostetun tilan alueella rajoittumatta muihin tiloihin, sen on katsottava kuuluvan sanotulle tilalle, ellei aiemmista toimituksista muuta johdu. 5.2 Lohkomisessa käsittelemättä jäänyt alue Mikäli lohkomistoimitus on perustunut jakosopimuskirjaan, jolla on ollut tarkoitus jakaa tilan kaikki tilukset osakkaiden kesken mutta josta on jäänyt pois osa tilan tiluksista, eikä asiaa ole korjattu toimituksessa, on käsittelemättä jäänyt alue, ellei sopimuskirjan tulkinnasta muuta johdu, kaikkien osakkaiden yhteinen siinä suhteessa, kuin he omistivat tilan jakosopimuskirjaa laadittaessa. Aluetta ei siten voida pitää sanottujen tilojen yhteisenä alueena, vaan se on joutunut tilajärjestelmän ulkopuolelle. Alue on voinut joutua tilajärjestelmän ulkopuolelle myös silloin, kun myyjä on kuvitellut luovuttaneensa koko tilan määräaloina mutta unohtanut sanotun alueen, jota toimituksessakaan ei ole huomattu. Tällainen alue kuuluu edelleen myyjälle. Edellä tarkoitettujen alueiden saattaminen tilajärjestelmään on tapauksesta riippuen mahdollista vain joko purkumenettelyä tai JL 231a :n mukaista toimitusmenettelyä soveltaen. Mikäli lohkomisessa, joka on perustunut määräalan luovutukseen, on jäänyt käsittelemättä jokin luovutettavaksi tarkoitettu alue, alue kuuluu luovuttajalle jääneeseen kantatilaan. Tällainen alue voidaan myöhemmin erottaa uudessa toimituksessa, mikäli luovutuskirjan tulkinta antaa siihen perusteen. Mikäli toimituksessa on tehty kartta tilan kaikista tiluksista, mutta osa kantatilan alueesta on jäänyt käsittelemättä, tällainen alue kuuluu kantatilaan. Umpinainen vesialue, jota ei ole erikseen luovutettu eikä lohkomisessa käsitelty mutta joka sijaitsee kokonaan jonkin lohkomisessa muodostetun tilan alueen sisällä rajoittumatta muihin tiloihin, kuuluu sanotulle tilalle, ks. myös Haataja 1949 s. 542). 6. Talojen osuudet kylän yhteisiin alueisiin 6.1 Isojaossa mu kana olleiden talojen osuudet yhteisiin Kullakin isojaossa mukana olleella talolla on sille isojaon yhteydessä annetun manttaalinsa mukainen osuus maa- tai vesioikeudellisen kylän yhteisiin alueisiin. Mikäli johonkin taloon tai siitä. muodostuneeseen tilaan on myöhemmin liitetty tiluksia esim. valtion metsämaasta ja samalla korotettu sen manttaalia, ei tällainen manttaalin korotus lisää talon tai tilan osuutta kylän yhteiseen alueeseen. 6.2 Uusien talojen osuudet yhteisiin

10 Isojaon jälkeen on maarekisteriin muodostunut uusia talonumeroita mm. eri taloihin kuuluvia tiloja yhdistettäessä, eri taloa olevista tiloista yhteen lohottaessa, kruununluontoisesta tilasta perintöluontoiseksi lohottaessa sekä erillisiä vesijättöjä ja muita erillisiä alueita tilaksi muodostettaessa. Tällaisten talojen osuus kylän yhteisiin alueisiin määräytyy sen mukaan, millainen osuus niiden "emätiloilla" oli ja miten se jakautui uutta taloa muodostettaessa, ks. kohta 7. Erillisestä vesijätöstä, erillisestä yhteisestä alueesta ja isojaon jälkeen valtion metsämaasta tai muusta tilajärjestelmään kuulumattomasta maasta muodostetulla uudella talolla ei ole osuutta maa- tai vesioikeudellisen kylän yhteisiin alueisiin, ellei valtion metsämaasta muodostetun talon osalta ole toisin määrätty. 7. Tilojen osuudet yhteisiin alueisiin ja yhteisiin erityisiin etuuksiin 7.1 Yleistä yhteisosuuksien jakautumisesta Yhteisosuuksien jakautuminen tilaa ositettaessa (halottaessa, lohottaessa tai palstatilaa erotettaessa) riippuu osittamisajankohtana voimassa olleesta lainsäädännöstä, jolloin yleisen jakolainsäädännön (M0, Ositt.A 1864, Ositt.A 1883, Ositt.A 1895, AJ ja JL) lisäksi on huomioon otettava myös se erityislaki (esim. LVL, VLL, VJL, AL, MHL), johon lohkominen tai tilaksi muodostaminen perustui. Osittamisajankohtaa selvitettäessä on huomattava, että jos osuus yhteisiin alueisiin perustuu luovutuskirjaan, ratkaiseva on luovutuskirjan vahvistamispäivämäärä. Jos perusteena on toimitusasiakirja, ratkaiseva on valitusosoituksen antamispäivämäärä. Lohkomisten ja palstatilan erottamisten osalta voidaan pääsääntönä pitää, että mikäli osittamisessa muodostetun tilan on katsottava saaneen osuuden yhteisiin alueisiin, osuuden suuruus määräytyy tilan osaluvun perusteella, ellei asiasta ole toisin sovittu. Tätä oman osaluvun osoittamaa osuutta kutsutaan tässä tilan perusosuudeksi. Siten minkään lain voimassa ollessa erotetun lohkotilan tai palstatilan ei katsota saaneen osuutta emätilalla mahdollisesti olleeseen säästöosuuteen, ellei siitä ole nimenomaan sovittu tai päätetty, ks. KKO t II 89 (luovutuskirja ) sekä KKO t II 51 (kauppakirja ). Kuitenkin myös säästöosuuden on katsottava jakautuneen jakosopimukseen perustuvassa lohkomisessa samoin kuin sellaisessa lohkomisessa, jossa koko emätila on myyty määräaloina, vaikkei asiasta ole sovittu tai päätetty. Mitä jäljempänä sanotaan yhteisistä alueista, koskee myös yhteisiä erityisiä etuuksia, ellei toisin mainita. 7.2 Halkomisessa muodostettujen tilojen osuudet Halkomisessa muodostetut tilat ovat aina saaneet osalukunsa mukaisen osuuden emätilan osuuksista kai kkiin yhteisiin alueisiin, ellei toimituksessa ole nimenomaan toisin sovittu. Tätä pääsääntöä on pidetty niin selvänä, ettei halkomisia käsiteltäessä ja rekisteröitäessä ole yleensä tehty pöytäkirja sterimerkintöjä muodostettujen tilojen osuuksista yhteisiin. Halkomalla muodostetulla tilalla on pääsäännön mukaan osalukunsa mukainen osuus halottavan tilan koko osuudesta, siis myös säästöosuus mukaan lukien, yhteisiin alueisiin. 7.3 Entisten palstatilojen osuudet 7.31 Ennen erotetut palstatilat Ennen AJ:n voimaantuloa erotetulla palstatilalla ei ole osuutta mihinkään yhteiseen alueeseen tai etuuteen, ellei osuutta ole luovutuskirjassa tai erottamistoimituksessa sille nimenomaan annettu, ks. mm. Ositt.A

11 7.32 Ajalla erotetut palstatilat AJ:n voimassa ollessa erotetulla palstatilalla on osalukunsa mukainen osuus yhteiseen vesialueeseen, ellei osuutta erottamistoimituksessa ole sopimuksen perusteella kielletty (AJ 35 ). Näillä palstatiloilla ei ole osuutta muihin yhteisiin alueisiin, ellei osuuden antamisesta ole erottamistoimituksessa sovittu. Palstatilat muutettiin itsenäisiksi tiloiksi annetulla lailla (340/26). 7.4 Vapaaehtoiseen saantoon perustuvien lohkotilojen osuudet 7.41 Ennen erotetut lohkotilat Vuosina erotettujen lohkotilojen osuudesta yhteisiin ei kirjallisuudessa ole oltu yksimielisiä, jos luovutuskirjassa tai toimitusasiakirjassa ei ole siitä mainintaa. Korkein oikeus on tuomiossaan II 305 pysyttänyt maaoikeuden päätöksen, jonka mukaan lohkomisessa erotetulla tilalla ei ollut osuutta jakokunnan yhteismaihin, koska tätä oikeutta ei tapahtuneessa kirjallisessa luovutuksessa eikä sen perusteella toimitetussa, vahvistetussa lohkomisessa ollut pidätetty lohkotilalle. Näin ollen on syytä katsoa, ettei ennen 1895 Ositt.A:n voimaantuloa lohkomalla erotetulla tilalla ole osuutta mihinkään yhteisiin alueisiin tai etuuksiin, ellei osuutta ole luovutuskirjan tai toimitusasiakirjan mukaan luovutettu; ks. myös Suomaa 1954, JL 30 :n selitys sekä Haataja 1951 ss Ajalla erotetut lohkotilat Vuoden 1895 Ositt.A:n aikana lohkomalla erotetulle tilalle kuuluu osalukunsa mukainen osuus yhteisiin alueisiin, ellei luovutuskirjassa tai lohkomisessa ole toisin määrätty; KKO , KKO II 254, KKO taltio 3056 (annettu ) sekä KKO p nro Ajalla erotetut lohkotilat AJ:n voimassa ollessa lohkomalla erotetulla tilalla on osalukuaan vastaava osuus emätilan osuudesta yhteisiin alueisiin, ellei sitä ole lohkomisessa erikseen kielletty, AJ 34. Tämä koski aluksi myös yhteismetsiä, mutta alkaen on niiden osalta noudatettavana yhteismetsistä annetun lain 1, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla lailla (123/39) Jälkeen erotetut lohkotilat Jakolain voimaantulon jälkeen lopetetussa toimituksessa erotetulla lohkotilalla on osuus yhteiseen alueeseen vain, jos asianosaiset ovat niin sopineet joko luovutuskirjassa tai lohkomistoimituksessa. Jos kuitenkin tällainen lohkominen on perustunut ennen tehtyyn luovutuskirjaan, on osuuden jakautumiseen sovellettava AJ:n säännöksiä; kohta Viranomaispäätökseen perustuvien lohkotilojen osuudet Koska lunastuspäätöksen tai muun viranomaispäätöksen perusteella muodostettujen tilojen saanto perustuu erityislainsäädäntöön, eivät sen mukaan muodostetut tilat voi saada osuutta muihin yhteisiin alueisiin kuin mitä ao. päätöksessä ja sen perusteella

12 suoritetussa lohkomisessa on nimenomaan määrätty tai asianosaisten keskinäisen sopimuksen perusteella toimituspöytäkirjassa todettu. Siten tähän ryhmään kuuluvien tilojen osalta ei - toisin kuin edellä - yleensä ole kysymys osuuden jakautumisen tulkinnasta vaan jäljempänä esitettävien lakien erilaisista säännöksistä po. asiassa Vuokra-alueiden lunastamislakeihin perustuvat lohkomiset Vuokra-alueiden lunastamislain (LVL, 135/18) nojalla muodostetut tilat Torpasta muodostettavalle tilalle oli LVL:n 7 :n mukaan annettava sen osaluvun mukainen osuus yhteiseen tai emätilan yksityiseen vesialueeseen, jolloin viimeksi mainitusta tuli samalla tilojen yhteinen vesialue. Osuus veteen oli annettava, mikäli torppari oli vuokrasuhteen nojalla luvallisesti harjoittanut kalastusta vesialueella. Vesiosuutta ei kuitenkaan saanut antaa, jos osuus olisi ollut niin pieni, että sen luovuttaminen olisi haitallisesti pirstonut vesialueen. Mäkitupa-alueesta muodostettavalle tilalle ei voitu lunastaa osuutta yhteiseen tai emätilan yksityiseen vesialueeseen (32 ). Millekään muodostettavalle tilalle ei voitu antaa osuutta sellaiseen erityiseen etuuteen kuten kivilouhokseen, koskeen tai muuhun vesialueeseen, ellei torpan osalta 7 :n säädöksestä muuta johtunut (50 ). Tiloille ei voitu lunastaa osuutta yhteiseen metsämaahan tai vesijättöön (50 ) eikä myöskään muihin yhteisiin maa-alueisiin, ellei siitä nimenomaan sovittu (9 ), koska laissa ei ollut säännöstä tällaisen osuuden pakkolunastamisesta Papiston virkataloihin kuuluvien vuokra-alueiden lunastamislain (73/21) nojalla muodostetut tilat Edellä kohdassa mainittuja LVL:n säännöksiä sovellettiin papiston virkataloja koskevan lunastamislain 1 :n nojalla myös niihin vuokra-alueisiin, jotka lunastettiin papiston ja lukkarin virkataloista Valtion virkataloihin kuuluvien vuokra-alueiden lunastamislakien (73/22 ja 154/26) nojalla muodostetut tilat Edellä kohdassa mainittuja LVL:n säännöksiä sovellettiin valtion virkataloja koskevien lunastamislakien 1 :ien nojalla myös niihin vuokra-alueisiin, jotka lunastettiin valtion virkataloista Kalastustorppain lunastamislain (16/24) nojalla muodostetut tilat Tämän lain nojalla muodostetut tilat oli merkittävä maarekisteriin kalastustiloiksi (33 ). Tiloille ei voitu lunastaa osuutta yhteiseen tai emätilan yksityiseen vesialueeseen. Sen sijaan tiloille lunastettiin kalastusoikeus rasiteoikeutena joko yhteisellä vesialueella tai emätilan yksityisellä vesialueella; ks. asetus kalastustorppain lunastamisesta (17/24) 3. Lain 7.1 :n nojalla kalastustilalle voitiin kuitenkin erottaa yksityinen vesialue tai 11 :n nojalla useammalle kalastustilalle uusi yhteinen vesialue, mikäli asianosaiset siitä sopivat Tehdastiloihin kuuluvien viljelmien lunastamislain (330/24) nojalla muodostetut tilat Edellä kohdassa mainittuja LVL:n säännöksiä sovellettiin tehdastiloja koskevan lunastamislain 1 :n nojalla myös niihin vuokra-alueisiin, jotka lunastettiin tehdastiloista.

13 7.516 Tiheissä asutusryhmissä olevien vuokra-alueiden lunastamislain (120/36) nojalla muodostetut tilat Tämän lain nojalla muodostetulle tilalle ei voitu lunastaa osuuksia yhteisiin maa- ja vesialueisiin Maalaiskunnissa olevien vuokra-alueiden lunastamislain (VLL, 361/58) nojalla muodostetut tilat VLL:n nojalla muodostetuille viljelys- ja asuntoviljelystiloille voitiin antaa niiden osalukua vastaava osuus yhteiseen vesialueeseen tai muodostaa emätilan (vuokranantajan) yksityinen vesialue yhteiseksi, jos vuokramies oli saanut harjoittaa jatkuvasti kalastusta vuokranantajan vesialueella (15.2 ). Jos vuokra-alue sijaitsi valtion metsämaalla taikka syrjäisellä seudulla olevalla muulla valtion tai puutavarayhtiön maalla, voitiin viljelys-, asuntoviljelys- ja kalastustilaan lunastaa osuus yhteiseen vesialueeseen, vaikka vuokramies ei ollutkaan harjoittanut kalastusta (19 ). Meren rannikolle tai meren saaristoon muodostetulle kalastustilalle voitiin antaa ammattimaisen kalastuksen harjoittamista varten tarvittava vesialueosuus (16 ja 25 ). Millekkään tilalle ei voitu lunastaa osuutta yhteiseen kivilouhosta, kaivostoimintaa taikka niihin verrattavia muita tarkoituksia varten tarvittavaan alueeseen, yhteiseen koskeen tai muihin sellaisiin erityisiin etuuksiin (17.2 ). Koska VLL 56.3 :n mukaan lunastamistoimituksissa oli noudatettava soveltuvin osin jakolain lohkomissäännöksiä, on toimituksessa muodostettu viljelys- asuntoviljelys- tai kalastustila saattanut saada osuuden yhteiseen mudan, soran, hiekan, saven, kuivike- tai polttoturpeen taikka muun sellaisen tarveaineen ottopaikkaan (17.1 ) sekä muukin toimituksessa muodostettu tila asianosaisten sopimuksen perusteella osuuden mihin tahansa yhteiseen maa- ja vesialueeseen tahi JL 190 :n nojalla osuuden yhteisiin teihin Kaupungeissa ja kauppaloissa olevien vuokra-alueiden järjestelystä annetun lain (VJL, 218/62) nojalla muodostetut tilat VJL:n nojalla muodostetuille tiloille ei voitu lunastaa osuuksia yhteisiin alueisiin. Koska VJL 67 :n mukaan vuokra-alueiden järjestelyssä oli noudatettava soveltuvin osin jakolainsäädännön määräyksiä, saattoi lohkomalla muodostettu tila (VJA ) saada asianosaisten sopimuksen perusteella osuuden johonkin yhteiseen alueeseen sekä JL 190 :n nojalla osuuden yhteisiin teihin Sotilastorppien järjestelylain (35/65) nojalla muodostetut tilat Laki koski muihin tiluksiin kuin tilan yksityisiin tiluksiin kuuluvien sotilastorppien lunastamista (1 ). Lain 7.3 :n mukaan sotilastorpasta muodostetulle tilalle voitiin antaa osuus niihin yhteisiin alueisiin, joihin luovuttavilla tiloilla oli osuus, ei kuitenkaan yhteismetsään eikä yhteiseen vesialueeseen Asutuslakien nojalla muodostetut tilat Valtion metsämaiden asuttamisesta ja niillä olevien vuokra-alueiden lunastamisesta annetun lain (129/22) nojalla muodostetut tilat Lain nojalla valtion metsämaalle perustetulle viljelystilalle tai ennestään olleelle pientilalle annetulle lisämaalle voitiin lain 6 :n mukaan antaa muiden tilojen kanssa yhteinen lastauspaikka, venevalkama, kalastukseen tarpeellinen ranta-alue sekä paikka pellavain

14 liottamista, hiekan, saven, soran, mudan, polttoturpeen ja sammalkuivikkeen ottoa, kaivoa ja muuta sellaista tarvetta varten. Näitä etuuksia voitiin luovuttaa myös ennestään olevalle yksityisen henkilön omistamalle ("yksityiselle") tilalle. Valtion metsämaalle tämän lain nojalla muodostetut talot eivät ole osallisia valtion metsämaalle kuuluvaan vesialueeseen, koska lain mukaan vesialueesta ei voitu muodostaa yhteistä aluetta eikä antaa siihen osuutta Maan hankkimisesta asutustarkoituksiin annetun lain (278/22) nojalla muodostetut tilat Lain nojalla muodostetuille viljelys- ja asuntotiloille oli annettava osuus tarpeellisiin yhteisiin teihin. Viljelystilalle voitiin antaa osuus myös yhteisiin mudan, saven, soran, sammalkuivikkeen yms. tarveaineen ottopaikkaan, mikäli emätilalla oli osuutta tällaiseen yhteiseen alueeseen ja mikäli osuuden antaminen saattoi tapahtua kantatilalle oleellista haittaa tuottamatta (12 ). Jos perustettu viljelystila sijaitsi sellaisen veden lähistöllä, joka kuului emätilalle tai johon emätilalla oli osuus, voitiin viljelystilaan lunastaa sen osalukua vastaava osuus emätilan vesialueesta tai emätilan osuudesta yhteiseen vesialueeseen (13 ). Viljelys- ja asuntotiloihin ei lain 14 :n mukaan voitu lunastaa osuutta kivilouhokseen tai koskeen tahi sellaiseen yhteiseen metsämaahan tai vesijättöön, johon emätilalla oli osuus eikä muihin näihin verrattaviin etuuksiin, ellei maanomistaja suostunut niistä osuutta luovuttamaan Valtion omistamien vero- ja rälssiluontoisten maiden asuttamislain (65/29) nojalla muodostetut tilat Lain 1 :n mukaan menettely yhteisten maa-alueiden osalta oli edellä kohdassa mainitun lain mukainen. Tämän lain nojalla muodostetuilla tiloilla ei ole osuutta kylän yhteisiin vesialueisiin Asutuslain (AL, 332/36) nojalla muodostetut tilat AL:n nojalla muodostettuun viljelystilaan ja lisämaahan voitiin lunastaa sen osalukua vastaava osuus emätilan osuudesta yhteiseen vesialueeseen (55 ). Lisäksi tällaisille tiloille voitiin antaa osuus yhteiseen tiehen ja venevalkamaan sekä mudan, saven, soran, sammalkuivikkeen yms. tarveaineen ottopaikkaan, mikäli emätilalla oli tällainen osuus (54 ). Tilalle tai lisämaalle ei voitu lunastaa osuutta yhteiseen kivilouhokseen, koskeen, yhteismetsään tai muihin näihin verrattaviin etuuksiin (56 ). Asuntotilalle ei voitu lunastaa osuuksia mihinkään yhteisiin alueisiin Siirtoväen pika-asutuslain (PAL, 346/40) nojalla muodostetut tilat PAL:n 19.1 :n mukaan muodostetut tilat saivat osuuksia yhteisiin alueisiin samalla tavoin kuin edellä kohdassa selostetussa asutuslaissa on sanottu. Lain 19.2 :n nojalla voitiin lisäksi meren rannikolle tai saaristoon kalastajia varten perustettuihin tiloihin lunastaa joko emätilasta tai muista kylän tiloista niin suuri osuus yhteiseen vesialueeseen, että se mahdollisti ammattimaisen kalastuksen harjoittamisen.

15 7.53 Maanhankintalain (MHL, 396/45) nojalla muodostetut tilat MHL:n nojalla muodostettua viljelys-, asuntoviljelys-, kalastus- ja asuntotilaa taikka näiden lisäaluetta sekä asuntotonttia varten voitiin lunastaa osuus yhteiseen tiehen, siihen liittyvään varastoalueeseen, venevalkamaan sekä mudan, saven, hiekan, soran, sammal kuivikkeen yms. tarveaineen ottopaikkaan (64 ). Viljelystilaa, asuntoviljelystilaa taikka näiden lisäaluetta varten voitiin lisäksi lunastaa niiden osalukua vastaava osuus emätilan osuudesta yhteiseen vesialueeseen (64 ) sekä kalastustilaa varten myös tarvittava osuus yhteiseen vesialueeseen (11 ). Viljelystiloja ja niiden lisäalueita varten voitiin perustaa yhteismetsä ja antaa tarvittava osuus siihen (9.3 ). Millekään edellä mainituista tiloista ei voitu antaa osuutta yhteiseen kivilouhokseen, koskeen, emätilan yhteismetsäosuuteen eikä muihin näihin verrattaviin etuuksiin (64 viittauksineen asutuslain 56 :än) Maankäyttölain (MKL, 353/58) nojalla muodostetut tilat Lain nojalla muodostetulle viljelys-, asuntoviljelys- ja kalastustilalle voitiin antaa osuus yhteiseen vesialueeseen (10 ja 13 ). Viljelystilalle (8.5 ) sekä erityisistä syistä myös kalastustilalle (10.2 ) voitiin antaa osuus yhteismetsään. Mainituille tiloille sekä asuntoviljelystilalle voitiin antaa metsämaan korvauksena osuus yhteiseen polttoturpeen nostopaikkaan (11 ). Viljelys-, asuntoviljelys-, kalastus- ja asuntotiloille sekä tällaisten tilojen lisäalueille voitiin antaa osuus yhteiseen venevalkamaan sekä soran, hiekan, saven, mudan, kuivike- ja polttoturpeen ja muun sellaisen tarveaineen ottopaikkaan (13 ja 16 ). Erityisesti on huomattava, että tilat saattoivat saada osuuden edellä mainittuihin yhteisiin alueisiin riippumatta siitä, minkä kunnan tai kylän alueella tilat ja yhteiset alueet olivat (57.3 ) Maatilalain (MTL, 188/77) nojalla muodostetut tilat Lain 21 :n mukaan maatiloja varten voidaan perustaa yhteismetsä. Emätilalle kuulunut osuus yhteismetsään voidaan liittää joko yhteen tai useampaan lohkotilaan tai johonkin muuhun tilaan siitä riippumatta, mihin tilaan emätilan maatilu kset on liitetty (19.3 ). Tilaan voidaan liittää osuus yhteiseen vesialueeseen (22 ). Lisäksi tilaan voidaan liittää osuus yhteiseen varastoalueeseen, venevalkamaan sekä soran, hiekan, saven, mudan, kuivike t- topaikkaan (22 ). Yhteinen alue voidaan erottaa riippumatta siitä, mihin kylään alue ja sen osakastilat kuuluvat (28.3 ). 7.6 Eräiden erikoisluonteisten tilojen ja alueiden osuudet yhteisiin alueisiin 7.61 Koskitilat

16 Koskitilalla ei ole osuutta kylän yhteiseen vesialueeseen (KKO ) eikä muihinkaan yhteisiin alueisiin, ellei luovutuskirjojen perusteella ole toimituksessa toisin määrätty Yleisiin tarpeisiin ennen erotetut tai jätetyt alueet Näillä manttaalittomilla rekisteriyksiköillä ei ole osuutta yhteisiin alueisiin Pakkolunastusyksiköt Mikäli lunastaminen on koskenut vain osaa tilan tiluksista, ei tällaisella manttaalittomalla rekisteriyksiköllä ole osuutta yhteisiin alueisiin. Jos sitä vastoin koko tila on lunastettu, muodostetulla pakkolunastusyksiköllä saattaa olla osuus yhteisiin. Osastopäällikkö, maanmittausneuvos Toimistoinsinööri JORMA KANTOLA Jorma Kantola KALEVI RAUSSI Kalevi Raussi JAKELU: Maanmittauskonttorit: - insinöörit Maanmittaustoimistot: - insinöörit TIEDOKSI: Maanmittaushallitus: - pääjohtaja - ylijohtaja - osastot ja toimistot Teknillinen korkeakoulu - maanmittausosasto Teknilliset oppilaitokset: - maanmittaustekniikan opintosuunnat