Liikkuvuus Euroopassa. Sosiaaliturvaoikeudet Norjassa. Euroopan komissio

Transkriptio

1 9 Liikkuvuus Euroopassa Sosiaaliturvaoikeudet Norjassa Euroopan komissio

2 4

3 Liikkuvuus Euroopassa (Euroopan unionissa, Euroopan talousalueella ja Sveitsissä) Sosiaaliturvaoikeudet Norjassa Tilanne 3. helmikuuta 2006 Euroopan komissio Työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto Yksikkö E.3

4 Euroopan komissio tai kukaan komission nimissä toimiva henkilö ei ole vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Huomautus: Tämä esite on laadittu Norjan 3. helmikuuta 2006 toimittamien tietojen perusteella. On tärkeää varmistaa, ettei kansallista lainsäädäntöä ole tämän jälkeen muutettu ja että nämä tiedot pitävät edelleen paikkansa. Voit tarkistaa tiedot ottamalla yhteyttä asiasta vastaaviin elimiin ja laitoksiin, joiden yhteystiedot on lueteltu kohdassa 3 Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-sivuja. Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset Euroopan unioniin liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*): (*) Jotkin matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä alkuisiin numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta ( Euroopan yhteisöt, 2009 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2009 ISBN

5 Sisällysluettelo 1. Yleistä Sosiaaliturvan osa-alueet Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet Sairaus sairaanhoito Sairaus sairauspäivärahat Sairaus kuntoutustuki Äitiysetuudet ja vastaavat isyysetuudet Adoptio Työaikajärjestelyt Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset Työkyvyttömyysetuudet Vanhuuseläkkeet ja perhe-eläkkeet Vanhuuseläke Perhe-eläkkeet Työttömyysetuudet Varhaiseläke-etuudet Perhe-etuudet Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita

6 4

7 Yleistä Järjestelmät Norjan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tärkeimmät osaalueet ovat sosiaalivakuutus, perhe-etuudet sekä rahamääräiset etuudet perheille, joilla on pieniä lapsia. Sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluvia tukia säädellään 28. helmikuuta 1997 annetulla lailla, perhe-etuuksia 8. maaliskuuta 2002 annetulla lailla ja perheille, joilla on pieniä lapsia, myönnettäviä rahaetuuksia säädellään 26. kesäkuuta 1998 annetulla lailla. Norjan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvat henkilöt Kaikki Norjassa asuvat ja kaikki Norjassa tai Norjan mannerjalustalla sijaitsevissa kiinteissä tai liikkuvissa tuotantolaitoksissa työskentelevät henkilöt kuuluvat lakisääteisen sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin. Myös jotkut ulkomailla työskentelevät Norjan kansalaiset (kuten virkamiehet) kuuluvat lakisääteisen vakuutuksen piiriin. Norjan lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevät ETA-maiden merimiehet on vakuutettu sosiaalivakuutusjärjestelmässä kaikkien riskien varalta asuinpaikasta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan koske Norjan kansainväliseen alusrekisteriin (NIS) rekisteröityjen huvialusten hotelli- ja ravintolahenkilökuntaa. Lakisääteistä vakuutusta koskeviin sääntöihin on joitakin poikkeuksia, jotka voivat johtua esimerkiksi kansainvälisistä sopimuksista. Norjassa tai Norjan ulkopuolella asuvat vakuuttamattomat henkilöt, jotka täyttävät tiettyjä ehtoja esimerkiksi aiempien vakuutuskausien perusteella, voivat hakea vapaaehtoista vakuutusta. Maksut Sosiaalivakuutusjärjestelmä rahoitetaan työntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien, eläkkeensaajien ja työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla sekä valtion varoin. Vakuutusmaksuista ja valtion tuista päättää parlamentti. Jäljempänä esitetyt luvut ovat vuodelta Palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutusmaksut lasketaan bruttotulojen perusteella. Palkansaajien vakuutusmaksu on 7,8 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta (bruttotuloista). Itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutusmaksu on 10,7 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta (yrittäjätulosta). Muista henkilökohtaisista tuloista (kuten eläkkeistä) perittävä vakuutusmaksu on 3,0 prosenttia. Työnantajan vakuutusmaksut lasketaan prosenttiosuutena maksetuista palkoista. Yleensä työnantajan maksama vakuutusmaksu on 14,1 prosenttia. Tietyillä alueilla asuviin tai tietyillä aloilla toimiviin palkansaajiin sovelletaan kuitenkin alhaisempaa veroprosenttia. Työnantajan vakuutusmaksu pienenee työntekijän täyttäessä 62 vuotta. Perusmäärä Useat sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluvat etuudet lasketaan niin sanotun perusmäärän perusteella. Parlamentti tarkistaa perusmäärän vähintään kerran vuodessa yleisen palkkakehityksen ja elinkustannusten muutosten huomioon ottamiseksi. Pääasiallinen mukautus tehdään vuosittain 1. toukokuuta. Perusmäärä oli Norjan kruunua (NOK) 1. tammikuuta Menettelyt Etuuksien hakeminen Sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluvia etuuksia haetaan jättämällä hakemus asuin-, oleskelu tai työpaikkakunnan sosiaalivakuutustoimistoon. Työttömyysetuuksia on haettava paikalliselta työvoimatoistolta. Ulkomailla asuvien henkilöiden eläke- ja muut hakemukset on toimitettava sosiaalivakuutuslaitoksen ulkomaanasioiden toimistoon joko suoraan tai hakijan asuinmaassa toimivan laitoksen välityksellä. Muutoksenhaku Jos etuushakemus hylätään, päätökseen voi hakea muutosta paikallisen vakuutustoimiston kautta kuuden viikon kuluessa. Paikallisen vakuutustoimiston päätöksistä tehdyt valitukset käsitellään sosiaalivakuutushallinnossa paikallistasoa 5

8 seuraavalla tasolla. Tähän päätökseen voi hakea muutosta sosiaalivakuutusasioita käsittelevältä muutoksenhakutuomioistuimelta kuuden viikon kuluessa

9 Sosiaaliturvan osa-alueet 2.1 Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet Sairaus sairaanhoito Kaikilla vakuutetuilla on oikeus ilmaiseen ylläpitoon, hoitoon ja lääkkeisiin sairaaloissa. Sairaalan ulkopuolella annettuun hoitoon sovelletaan seuraavia määräyksiä: Potilas maksaa omavastuuosuuden yleis- tai erikoislääkärin tai psykologin antaman hoidon kustannuksista, tärkeistä tai kalliista lääkkeistä sekä tutkimukseen tai hoitoon liittyvistä kuljetuksista. Suurimman osan kuluista maksavat kunta, alueelliset terveysviranomaiset ja/tai sosiaalivakuutusjärjestelmä. Aikuisen omavastuuosuus on yleislääkärin antamasta hoidosta 125 Norjan kruunua hoitokertaa kohti ja 36 prosenttia kalliimmista lääkkeistä (enintään 510 Norjan kruunua yhtä lääkemääräystä kohti). Potilas maksaa toistuvista lääkemääräyksistä uudelleen omavastuun, kun hän on saanut kolmen kuukauden kulutusta vastaavan määrän. Parlamentti vahvistaa vuosittain potilaiden maksaman omavastuuosuuden ylärajan (1 660 Norjan kruunua vuonna 2007). Henkilökohtainen omavastuuosuus kattaa kaikki lääkärin ja psykologin antamasta hoidosta, tärkeistä ja kalliista lääkkeistä sekä tutkimuksiin tai hoitoon liittyvistä kuljetuksista koituvat kulut. Kun omavastuuosuuden yläraja ylittyy, potilas saa kortin, joka oikeuttaa hänet ilmaiseen hoitoon sekä muihin etuihin ja etuuksiin kuluvan kalenterivuoden loppuun saakka. Fysioterapiaa, korvattavia hammashoitoja ja kuntoutuslaitoksessa tai ulkomailla annettavia hoitoja koskevalle omavastuuosuudelle on erillinen yläraja. Parlamentti vahvistaa myös tämän ylärajan vuosittain (2 500 Norjan kruunua vuonna 2007). Alle 16-vuotiaiden lasten omavastuuosuudet lisätään vanhempien omavastuuosuuksiin laskettaessa, ylittyykö omavastuun yläraja. Alle 12-vuotiailta ei peritä lainkaan omavastuuosuutta lääkärin tai fysioterapeutin antamista hoidoista sekä kuljetuskuluista Sairaus sairauspäivärahat Työntekijän sairauspäiväraha lasketaan viimeisen sairastumista ennen saadun palkan perusteella. Itsenäisten ammatinharjoittajien sairauspäiväraha lasketaan yrittäjätulon perusteella. Jos vakuutetun vuositulot ovat vähintään puolet perusmäärästä, eli Norjan kruunua, hänellä on oikeus rahaetuuksiin sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aikana. Yleissääntönä on, että henkilön on täytynyt työskennellä vähintään neljä viikkoa. Työntekijöiden sairauspäiväraha on 100 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Sitä maksetaan 260 päivän ajalta (52 viikolta) ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Jos tulot ovat yli kuusinkertaiset perusmäärään nähden (yli kruunua), niitä ei oteta huomioon. Sairauspäivärahan maksaa 16 ensimmäiseltä kalenteripäivältä työnantaja, minkä jälkeen se maksetaan sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Vähimmäistulotasoa ei vaadita siltä ajalta, jona työnantaja maksaa sairauspäivärahan. Itsenäisten ammatinharjoittajien sairauspäiväraha on 65 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta tulosta. Sairauspäivärahaa maksetaan 248 päivän ajan 17. sairauspäivästä lähtien. Jos itsenäinen ammatinharjoittaja maksaa vapaaehtoisesti suurempaa vakuutusmaksua, hänen sairauspäivärahansa on joko 65 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta tulosta ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien, 100 prosenttia 17. sairauspäivästä lähtien tai 100 prosenttia ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Vakuutusmaksu on 1,6 prosenttia, 2,5 prosenttia tai 7,9 prosenttia. Maanviljelijöillä ja poronhoitoa harjoittavilla saamelaisilla on oikeus sairauspäivärahaan, joka on suuruudeltaan 100 prosenttia vakuutuksen perusteena olevista tuloista ja jota maksetaan 17. sairauspäivästä lähtien. He voivat maksaa 3,5 prosenttia vapaaehtoista vakuutusmaksua saadakseen oikeuden korvaukseen, joka on 100 prosenttia vakuutuksen perusteena olevista tuloista ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien Sairaus kuntoutustuki Kuntoutustukea myönnetään henkilöille, joiden työkyky on alentunut pysyvästi tai joiden mahdollisuudet valita 7

10 ammattinsa ja työpaikkansa ovat hyvin rajalliset. Kuntoutustukea voi saada myös yleisen toimintakyvyn parantamiseksi, jos toimintakyky on alentunut huomattavasti sairauden, tapaturman tai vamman vuoksi. Alle 67-vuotiaalla vakuutetulla on oikeus kuntoutusetuuksiin, jos hän asuu Norjassa ja on ollut vakuutettuna etuuksien hakua välittömästi edeltävien kolmen vuoden ajan. Vuoden mittainen vakuutuskausi riittää, jos hakija on ollut fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä tavanomaiseen työhön kyseisen vuoden aikana. Kuntoutustukea myönnetään rahamääräiseen sairauskorvaukseen oikeutetulle vakuutetulle, kun sairauspäivärahakausi on päättynyt. Kuntoutustukea voidaan myöntää myös vakuutetulle, jolla ei ole ollut oikeutta rahamääräiseen sairauskorvaukseen mutta joka on ollut vuoden työkyvyttömänä. Kuntoutustukea myönnetään yleensä korkeintaan 52 peräkkäisen viikon ajalta. Ammatillista kuntoutusrahaa myönnetään vakuutetulle, joka on ammatillisessa kuntoutuksessa. Kuntoutustukea voi saada myös odotusaikoina ennen kuntoutuksen alkamista tai kuntoutuksen jälkeen sopivaa työpaikkaa etsittäessä. Työkyvyttömyyseläkettä voidaan maksaa väliaikaisesti henkilölle, joka odottaa lopullista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä (katso kohta 2.4). Tavallisen ja ammatillisen kuntoutustuen määrä lasketaan eläkkeen perusteena olevan palkan mukaan. Laskennan perusteena ovat joko edellisen kalenterivuoden tulot tai työkyvyttömyyden alenemista edeltävien kolmen kalenterivuoden keskitulot, jos työkyvyttömyys on alentunut yli 50 prosentilla. Etuuksien laskennassa huomioidaan enintään kuusinkertaisesti perusmäärää vastaava summa ( Norjan kruunua). Vuotuisen kuntoutustuen määrä on 66 prosenttia laskennan perusteena olevasta summasta, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Jos henkilöllä ei ole tuloja lainkaan tai eläkkeen perusteena olevat tulot ovat hyvin pienet, hänelle maksettava vuotuinen kuntoutustuki on vähintään 1,8 kertaa perusmäärä ( Norjan kruunua). Vammaisena syntyneille tai alle 26-vuotiaana vammautuneille maksettava kuntoutustuki on suuruudeltaan vähintään 2,4 kertaa perusmäärä ( Norjan kruunua). Jokaisesta alle 18-vuotiaasta huollettavasta lapsesta maksettava korotus on 27 Norjan kruunua päivässä. Korotus maksetaan viideltä päivältä viikossa. Ammatillisen kuntoutuksen erityisetuuksia voi saada ammatillisesta uudelleensijoittumisohjelmasta johtuvien kustannusten kattamiseksi joko osittain tai kokonaan. Tuki voi käsittää joissain tapauksissa myös proteeseihin, teknisiin apuvälineisiin tai ajoneuvon hankintaan liittyvät kulut. Tuki voi kattaa myös esimerkiksi avustajista, tulkkipalveluista ja opaskoirista koituvat kulut, jos se katsotaan tarpeelliseksi ja asianmukaiseksi, jotta vammainen henkilö voisi parantaa kykyään selvitä arkielämässä tai jotta hän voisi osallistua ammatilliseen koulutusohjelmaan. Kuljetuksiin sekä teknisten apuvälineiden käyttöön liittyvät kulut kuuluvat perustuen piiriin Äitiysetuudet ja vastaavat isyysetuudet Vakuutetulla äidillä on oikeus äitiyspäivärahaan 44 viikon ajalta, jos hän on ollut ansiotyössä vähintään kuusi kuukautta palkallisen vapaan alkamista edeltävien kymmenen kuukauden aikana. Äitiyspäiväraha vastaa suuruudeltaan sairauspäivärahaa (100 prosenttia vakuutuksen perusteena olevista tuloista). Äiti voi halutessaan pidentää palkallista vapaata 54 viikkoon, jolloin äitiyspäiväraha on pienempi (80 prosenttia vakuutuksen perusteena olevista tuloista). Äidin on käytettävä kolme viikkoa äitiysrahakaudesta ennen synnytystä. Äitiyspäivärahan maksaminen voi alkaa aikaisintaan 12 viikkoa ennen synnytystä. Jos työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on lain mukaan lopetettava työskentely ennen synnytystä haitallisten työskentelyolojen tai vaarallisen työympäristön takia, hänellä on oikeus palkalliseen vapaaseen työskentelyn lopettamishetkestä lähtien. Tämä ei lyhennä synnytyksen jälkeistä palkallista äitiyslomaa. Jos lapsia syntyy kerralla useampi, vanhemmilla on oikeus täysimääräiseen äitiyspäivärahaan ylimääräisen viiden viikon ajan (tai seitsemän viikon ajan pienemmällä korvauksella) kutakin lasta kohti. Äidin on pidettävä vähintään kuusi viikkoa vapaata välittömästi synnytyksen jälkeen. Jos äiti palaa töihin ennen palkallisen äitiysloman loppumista, isällä on oikeus saada päivärahaa jäljellä olevalta kaudelta. Isällä on oikeus kuuteen viikkoon koko päivärahakaudesta. Etuuksien saaminen edellyttää, että isä hoitaa lasta kotona. Tässä tapauksessa myös isän on täytettävä lapsen syntymää edeltävää työskentelykautta koskeva ehto. Vakuutetuilla isillä on oikeus tuloihinsa perustuvaan isyyspäivärahaan riippumatta siitä, täyttääkö äiti vaaditut ehdot, jos äiti palaa synnytyksen jälkeen töihin tai opiskelemaan ja isä vastaa lapsen päivähoidosta. Tässä tapauksessa palkallisen isyysloman pituus on joko 29 tai 39 viikkoa. Jos naisella ei ole oikeutta äitiyspäivärahaan, hänelle maksetaan Norjan kruunun suuruinen avustus. (Avustus maksetaan myös siinä tapauksessa, että äitiyspäiväraha jää tätä summaa pienemmäksi.) Adoptio Adoptiovanhemmilla on oikeus vanhempainrahaan 41 viikon ajalta, kun adoptoitava lapsi on alle 15-vuotias. Vanhempainrahan suuruus ja sen myöntämistä koskevat ehdot vastaavat sairauspäivärahan suuruutta ja myöntämisehtoja. Vanhempainlomaa voidaan pidentää 51 viikkoon, jolloin korvaus on pienempi (80 prosenttia vakuutuksen perusteena olevista tuloista). 8

11 2.1.6 Työaikajärjestelyt Erityisen järjestelmän ansiosta lapsen synnyttävä tai adoptoiva työntekijä voi työskennellä osa-aikaisesti ja saada silti osan äitiys- tai vanhempainetuuksista. 2.2 Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Yleisesti ottaen kaikki työntekijät kuuluvat sosiaalivakuutusjärjestelmään Lakisääteinen vakuutusjärjestelmä kattaa myös eräät muut ryhmät, kuten kalastajat, koululaiset ja opiskelijat, varusmiehet, virkamiehet sekä väestönsuojelu-, hälytys- ja pelastuspalveluhenkilöstön. Tiettyihin itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmiin sovellettavien säännösten perusteella lakisääteisen vakuutuksen ulkopuolelle jäävät itsenäiset ammatinharjoittajat voivat maksaa vapaaehtoista vakuutusta. Vakuutusmaksu on 0,4 prosenttia itsenäisenä ammatinharjoittajana saadusta tulosta. Jotkut sairaudet rinnastetaan työtapaturmaan, jos sairastuminen johtuu työstä. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattitautien korvaamista koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 42 2 artiklan taulukossa luetellut sairaudet sekä eräät muut ammatilliset, ilmastolliset tai tarttuvat taudit, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Myös sairaanhoitoa, sairauskorvauksia, työkyvyttömyysetuuksia tai eläkettä ja lesken- ja lapsenetuutta tai eläkettä koskevia yleisiä sääntöjä voidaan soveltaa. Edunsaajalla on oikeus näihin etuuksiin muita suotuisammin ehdoin, kuten jäljempää käy ilmi. Eläke-etuudet eivät pienene, vaikka vaadittavat vakuutuskaudet eivät täyttyisikään (tulot eivät riitä tai odotusaika on liian lyhyt). Ne maksetaan aina täysimääräisinä. Vammaisavustusta voidaan myöntää, vaikka ansiokyky olisi alentunut alle 30 prosenttia (poiketen säännöstä, jonka mukaan ansiokyvyn on alennuttava vähintään 50 prosenttia). Leskeneläke voidaan myöntää avioliiton kestosta riippumatta. Se voidaan myöntää myös henkilölle, joka ei ollut avio- tai avoliitossa edunjättäjän kanssa, jos hän oli edunjättäjän huollettavana ja huolehtii tämän lapsista. Lapseneläkettä voidaan maksaa 21-vuotiaaksi asti, jos lapsi opiskelee. (Yleensä lapseneläkettä maksetaan 18 vuotiaaksi asti, tai jos kyseessä on täysorpo, 20-vuotiaaksi asti). Edunsaajan ei tarvitse myöskään maksaa sairaanhoidosta, lääkkeistä eikä lääkintätarvikkeista. Sairauskorvauksen saamista koskevaa odotusaikaa ei sovelleta tapaturmien yhteydessä. Yleensä etuudet lasketaan edunsaajalle edullisimmalla tavalla, ja ne vastaavat vähintään edunsaajan tulotasoa tapaturman sattuessa. Edunsaaja voi saada myös tapaturmakorvausta, joka on suuruudeltaan enintään 75 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua) vuodessa. Edunsaaja voi pyytää, että tapaturmakorvaus maksetaan kertasuorituksena. Työntekijöihin sovelletaan sosiaalivakuutuslainsäädännön ohella myös työtapaturmien korvaamisesta annettua lakia. Lain mukaan työnantajien tulee vakuuttaa työntekijänsä sellaisten työtapaturmasta tai ammattitaudista johtuvien taloudellisten menetysten varalta, jotka ylittävät sosiaalivakuutusjärjestelmästä maksettavat korvaukset. 2.3 Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset Kuolemantapauksissa sosiaalivakuutusjärjestelmästä voidaan maksaa tuloihin perustuva, mutta enintään Norjan kruunun suuruinen kertakorvaus. Se on tarkoitettu hautauskulujen maksamiseen. 2.4 Työkyvyttömyysetuudet Työkyvyttömyysetuuksiin kuuluvat perustuki, hoitotuki sekä työkyvyttömyyseläke. Osittain tai täysin työkyvyttömällä vakuutetulla on oikeus sekä perustukeen että hoitotukeen. Perustuki Perustuki myönnetään, jos työkyvyttömyys aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia. Perustuki jakautuu kuuteen suuruusluokkaan, jotka parlamentti vahvistaa vuosittain. Vuonna 2007 luokat olivat seuraavat: 6 864, , , , ja Norjan kruunua. Hoitotuki Hoitotuki myönnetään, jos vammainen henkilö vaatii erityistä huomiota ja hoitoa. Hoitotuki jakautuu neljään suuruusluokkaan, jotka parlamentti vahvistaa vuosittain. Vuonna 2007 luokat olivat seuraavat: , , ja Norjan kruunua. Jos henkilölle maksetaan sosiaalivakuutusjärjestelmästä alennettua eläkettä, koska hänelle ei ole kertynyt vaadittavaa määrää vakuutuskausia, myös perus- ja hoitotukea alennetaan asteittain. Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke myönnetään vuotiaalle henkilölle, jonka työkyky on vamman tai sairauden vuoksi alentunut pysyvästi vähintään 50 prosenttia ja joka on 9

12 ollut vähintään kolme vuotta vakuutettuna ennen työkyvyn alenemista. Työkyvyttömyyseläke muodostuu perus- ja lisäeläkkeestä ja/tai erityisestä eläketuesta (katso kohta 2.5). Henkilön tulevat vakuutuskaudet ja eläkepisteet huomioidaan siihen vuoteen saakka, jonka aikana henkilö täyttää 66 vuotta. Tähän on joitakin rajoituksia, jos henkilö on aiemmin oleskellut ulkomailla. Tulevat eläkepisteet lasketaan työkyvyttömyyden alkamista edeltävien tulojen perusteella. Muutoin perus- ja lisäeläkkeet määräytyvät samalla tavalla kuin vanhuuseläkkeet. Vammaisena syntyneiden tai alle 26-vuotiaina vammautuneiden lisäeläkkeen laskennassa sovelletaan suotuisampia erityisehtoja. Nämä tuet eivät perustu vakuutusmaksuihin, vaan ne rahoitetaan julkisin varoin. Jos henkilö on osittain työkyvytön, eläkettä alennetaan suhteessa työkyvyttömyysasteeseen. Eläkkeensaajalle voidaan tietyissä tapauksissa myöntää huollettavasta puolisosta korotus, joka on suuruudeltaan enintään 50 prosenttia eläkkeensaajan peruseläkkeestä. Alle 18-vuotiaista huollettavista lapsista voidaan tietyissä tapauksissa myöntää korotus, joka on suuruudeltaan enintään 40 prosenttia perusmäärästä. Työkyvyttömyysavustus voidaan myöntää määräaikaisena, jos henkilön ansiokyvyn arvioidaan todennäköisesti parantuvan. Tällöin avustus myönnetään neljäksi vuodeksi, ja tilanne arvioidaan uudelleen ennen tämän kauden päättymistä. Määräaikainen työkyvyttömyysavustus lasketaan samoin perustein kuin kuntoutustuki. Se on suuruudeltaan korkeintaan 66 prosenttia laskennan perustana käytettävästä summasta. Tämä tarkoittaa joko eläkkeen perusteena olevia tuloja työkyvyttömyyden alkamista edeltävältä vuodelta tai kolmen edeltävän vuoden keskituloja riippuen siitä, kummat ovat suuremmat. Tuen vähimmäismäärä on 1,8 kertaa perusmäärä vuodessa. Alle 18-vuotiaista huollettavista lapsista myönnetään tietyin edellytyksin korotus, joka on suuruudeltaan enintään 40 prosenttia perusmäärästä. Korotuksen suuruus riippuu kuitenkin edunsaajan tuloista, eli henkilön varallisuudesta. 2.5 Vanhuuseläkkeet ja perheeläkkeet Vanhuuseläke Eläkeikä on 67 vuotta. Sosiaalivakuutusjärjestelmä ei sisällä minkäänlaisia säännöksiä mahdollisuudesta jäädä varhaiseläkkeelle. Vanhuuseläke muodostuu peruseläkkeestä, lisäeläkkeestä ja/tai erityisestä eläketuesta sekä mahdollisista tulosidonnaisista lapsi- ja puolisokorotuksista. Vanhuuseläkkeen alkamista voi siirtää kokonaan tai osittain 70 ikävuoteen asti. Jos vuotias vakuutettu jatkaa työskentelyä ja hänen tulonsa ovat perusmäärää suuremmat, eläkettä pienennetään 40 prosentilla perusmäärän ylittävästä osuudesta. Eläke ja ansiotulot eivät saa yhteensä olla suuremmat kuin vakuutetun aiemmat ansiotulot. Vähimmäismääräinen vanhuuseläke koostuu peruseläkkeestä ja erityisestä eläketuesta. Naimattoman eläkkeensaajan vähimmäiseläke on Norjan kruunua vuodessa (1. tammikuuta 2007). Naimisissa olevan huollettavasta puolisosta eläketukea saavan henkilön vähimmäiseläke on Norjan kruunua vuodessa, jos puoliso on alle 60-vuotias, ja Norjan kruunua, jos puoliso on yli 60-vuotias. Jos puolisoista kumpikin saa eläkettä, kummankin vähimmäiseläke on Norjan kruunua vuodessa. Peruseläke Peruseläkkeeseen ovat oikeutettuja henkilöt, joille kertyy vuotiaina ainakin kolme vakuutusvuotta. Peruseläke myönnetään riippumatta aiemmista tuloista tai maksetuista vakuutusmaksuista. Täyden peruseläkkeen saaminen puolestaan edellyttää 40 vuoden vakuutuskautta (eli asumista). Jos vakuutuskausi jää lyhyemmäksi, eläkettä pienennetään suhteessa vakuutuskauden pituuteen. Jos eläkkeensaaja on naimaton tai hänellä on puoliso, joka ei saa sosiaalivakuutusjärjestelmän maksamaa eläkettä, täysi peruseläke vastaa kyseisen vuoden perusmäärää ( Norjan kruunua). Eläkkeensaajalla voi olla oikeus saada tuloista ja varallisuudesta riippuvaa eläketukea, joka on suuruudeltaan enintään 50 prosenttia peruseläkkeestä, jos hänellä on huollettavanaan puoliso (tai avopuoliso, jonka kanssa hän oli aikaisemmin avioliitossa tai jonka kanssa hänellä on yhteisiä lapsia), joka ei saa eläkettä. Jos puolisoista kumpikin saa eläkettä, kummankin täysi peruseläke on 85 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Samaa järjestelmää sovelletaan yhdessä asuviin henkilöihin, jotka ovat olleet aikaisemmin avioliitossa tai joilla on yhteisiä lapsia. Jos vanhuuseläkkeensaajalla on huollettavanaan alle 18-vuotiaita lapsia, hän voi saada tuloista (varallisuudesta) riippuvan korotuksen korkeintaan 40 prosenttia perusmäärästä ja enintään Norjan kruunua lasta kohti. Lisäeläke Vakuutetulla on oikeus lisäeläkkeeseen, jos hänen vuositulonsa ovat ylittäneet jonkin vuoden keskimääräisen perusmäärän kolmena vuonna vuoden 1966 jälkeen. Tulot hyvitetään täysimääräisinä vakuutuspisteinä kuusinkertaiseen perusmäärään asti ( Norjan kruunua). Lisäksi näiltä vuosilta huomioidaan eläkkeen perusteena olevina tuloina kolmasosa tuloista, jotka vastaavat 10

13 vähintään kuusinkertaista ja enintään kaksitoistakertaista perusmäärää. Kaksitoistakertaisen perusmäärän ylittäviä tuloja ei oteta huomioon. Lisäeläke lasketaan niiden 20 vuoden perustella, joilta on kertynyt eniten eläkepisteitä. Määrä riippuu eläkkeeseen oikeuttavien vuosien määrästä sekä vuosittaisista eläkepisteistä. Täyden lisäeläkkeen saaminen edellyttää, että eläkkeen laskennassa huomioitavia vuosia on kertynyt yhteensä 40. Jos eläkkeen kartuttamisvuosia on alle 40, eläkettä pienennetään vastaavassa suhteessa. Lisäeläkkeen enimmäismäärä on Norjan kruunua. Erityinen eläketuki Sosiaalivakuutusjärjestelmän myöntämää erityistä eläketukea voidaan maksaa vakuutetuille, joilla ei ole oikeutta lisäeläkkeeseen tai joiden lisäeläke on pieni. Täysi eläketuki myönnetään, jos laskennan perusteena käytettävä vakuutuskausi on vähintään 40 vuotta. Jos vakuutuskausi on lyhyempi, eläketukea pienennetään suhteessa vakuutuskauden pituuteen. Mahdollinen lisäeläke vähennetään erityisestä eläketuesta. Jos eläkkeensaaja on naimaton tai hänellä on puoliso, joka ei saa sosiaalivakuutusjärjestelmän myöntämää eläkettä, erityinen eläketuki on 79,33 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Jos huollettava puoliso on 60-vuotias tai vanhempi, erityinen eläketuki on 158,66 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Jos kumpikin puolisoista saa vähimmäiseläkettä, kummankin erityinen eläketuki on samansuuruinen kuin naimattomilla, eli 79,33 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Jos eläkkeensaajalla on aviopuoliso, jonka saama lisäeläke on erityistä eläketukea suurempi, hänelle maksettava eläketuki on 74 prosenttia perusmäärästä (vähimmäismäärä, Norjan kruunua). Lisäeläkkeen ja erityisen eläketuen kokonaismäärä on kuitenkin vähintään kaksinkertainen normaaliin erityiseen eläketukeen verrattuna, eli 158,66 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Samoja sääntöjä sovelletaan yhdessä asuviin henkilöihin, jotka ovat olleet aikaisemmin avioliitossa tai joilla on yhteisiä lapsia. Erityinen eläketuki ja peruseläke muodostavat yhdessä vähimmäiseläkkeen (katso edellä olevat kohdat) Perhe-eläkkeet Alle 67-vuotiaana leskeksi jääneellä aviopuolisolla (tai avopuolisolla, joka on ollut aikaisemmin avioliitossa edunjättäjän kanssa tai jolla on tämän kanssa yhteisiä lapsia) on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hänellä on eläke-etuuksiin oikeuttava vakuutus ja jos kuollut puoliso oli vakuutettu ja työkykyinen vähintään kolmen kuolemaansa välittömästi edeltävän vuoden ajan. Leskellä on oikeus tiettyihin etuuksiin myös siinä tapauksessa, että edunjättäjä sai eläkettä vähintään kolmen vuoden ajan ennen kuolemaansa. Jos edunjättäjä sai lisäeläkettä, lesken ei tarvitse olla vakuutettu. Tällöin hänellä on oikeus myös vastaavaan peruseläkkeeseen. Lesken ei tarvitse olla vakuutettu myöskään siinä tapauksessa, että joko hän tai edunjättäjä on asunut Norjassa vähintään 20 vuotta. Leskeneläke myönnetään eloonjääneelle aviopuolisolle tai vastaavalle henkilölle, jos avioliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta tai jos leskellä on tai on ollut yhteisiä lapsia edunjättäjän kanssa tai jos leski hoitaa edunjättäjän lapsia ja avioliitto ja kuoleman jälkeinen hoitojakso ovat kestäneet yhteensä viisi vuotta. Eronneella puolisolla, joka ei ole solminut uutta avioliittoa entisen puolison kuollessa, on oikeus etuuksiin samoin edellytyksin, jos erosta on kulunut edunjättäjän kuollessa enintään viisi vuotta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta tai vähintään 15 vuotta, jos avioliitosta on lapsia. Jos edunsaaja menee uudelleen naimisiin, hän menettää oikeutensa etuuksiin. Jos edunjättäjällä oli tai olisi ollut vakuutuskauden riittämättömyyden vuoksi oikeus vain alennettuun eläkkeeseen, leskeneläkettä alennetaan samassa suhteessa. Leskeneläke muodostuu peruseläkkeestä ja lisäeläkkeestä. Lisäeläke on 55 prosenttia siitä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä, johon edunjättäjällä olisi ollut oikeus. Erityistä eläketukea myönnetään samoin edellytyksin kuin vanhuuseläkkeen kohdalla. Leskeneläkkeen suuruus riippuu tuloista (eli siihen sovelletaan varallisuusehtoa). Jos lesken vuositulot ovat tai vuositulojen niiden olisi pitänyt olla olevan suuremmat kuin 50 prosenttia perusmäärästä, eläkkeen määrä vastaa täyttä eläkettä vähennettynä 40 prosentilla rajan ylittävästä määrästä. Väliaikaista eläke-etuutta myönnetään leskelle, jolla ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen ja joka ei tilapäisesti kykene elättämään itseään työnteolla. Väliaikainen eläke määräytyy samojen sääntöjen mukaisesti kuin leskeneläke. Koulutusavustusta voidaan myöntää leskelle, joka tarvitsee ammatillista tai muuta koulutusta voidakseen elättää itsensä. Lapsenhoitotukea myönnetään leskelle, joka koulutuksen tai muualla kuin kotona tehtävän työn takia joutuu antamaan lapsensa hoitoon. Tuki on 64 prosenttia lapsenhoitokuluista, mutta kuitenkin enintään Norjan kruunua yhdestä lapsesta, Norjan kruunua kahdesta lapsesta ja Norjan kruunua kolmesta tai useammasta lapsesta. Jos lesken tulot ovat yli kuusinkertaiset perusmäärään nähden ( kruunua), hän ei saa lapsenhoitotukea. Jos lesken on muutettava työn perässä toiselle paikkakunnalle, hän voi saada avustusta muuttokuluja varten. Koulutus-, lapsenhoito- ja muuttoavustuksia voidaan myöntää silloinkin, kun edunjättäjä ei ole ollut vakuutettuna vähintään kolmea vuotta välittömästi kuolemaansa 11

14 edeltävänä aikana. Edellytyksenä kuitenkin on, että leski on vakuutettu ja hänellä on oikeus eläke-etuuksiin. Etuuksia maksetaan niin kauan, kuin edunsaajan vakuutus on tältä osin voimassa. Lapseneläke Alle 18-vuotias lapsi, joka on vakuutettu ja jolla on oikeus etuuksiin, saa lapseneläkettä, jos jompikumpi (tai kumpikin) vanhemmista on kuollut ja edunjättäjä oli työkykyinen ja vakuutettu kuolemaansa välittömästi edeltävien kolmen vuoden ajan. Lapsella on oikeus etuuksiin myös silloin, kun edunjättäjä sai eläkettä vähintään kolmen kuolemaansa välittömästi edeltävän vuoden ajan. Vakuutuskautta koskevaa ehtoa ei sovelleta, jos edunjättäjällä oli oikeus täyteen lisäeläkkeeseen tai jos toinen (tai kumpikin) vanhemmista on asunut Norjassa 20 vuotta. Opintojaan suorittavat lapset saavat lapseneläkettä 20-vuotiaaksi asti, jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Jos toinen vanhemmista on kuollut, täysimääräinen vuotuinen lapseneläke on ensimmäiselle lapselle 40 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua) ja kullekin seuraavalle lapselle 25 prosenttia perusmäärästä ( Norjan kruunua). Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ensimmäisen lapsen eläke vastaa leskeneläkettä, jota olisi maksettu korkeampaan eläkkeeseen oikeutetulle vanhemmalle. Täysi lapseneläke on toiselle lapselle 40 prosenttia perusmäärästä ja kullekin seuraavalle lapselle 25 prosenttia perusmäärästä. Kun lapsia on enemmän kuin kaksi, eläkkeet lasketaan yhteen ja jaetaan tasan lasten kesken. Lapseneläkettä alennetaan samojen sääntöjen mukaisesti kuin leskelle myönnettyä peruseläkettä, jos vaadittavat vakuutuskaudet eivät täyty (katso edeltävät kohdat). 2.6 Työttömyysetuudet Työttömälle maksettava työttömyyspäiväraha korvaa työttömyydestä johtuvaa ansionmenetystä. Työajan on täytynyt lyhentyä ainakin 50 prosentilla aiempaan verrattuna. Vakuutetun täytyy hakea aktiivisesti töitä, eli hänen tulee olla työkykyinen ja ilmoittautua työnhakijaksi työvoimatoimistossa. Henkilön täytyy myös olla lyhyellä varoitusajalla käytettävissä hänelle fyysisesti ja psyykkisesti sopiviin koko-, tai osapäivätöihin tai työmarkkinatoimiin missä päin Norjaa tahansa. Henkilöllä voi olla oikeus työttömyyskorvaukseen, vaikkei hän täysin täyttäisikään käytettävissä olemista koskevaa ehtoa ikänsä, terveydentilansa tai hoitovelvollisuutensa takia. Etuuksien maksamisessa voidaan soveltaa pidempää odotusaikaa tai maksaminen voidaan keskeyttää tilapäisesti, jos henkilön katsotaan olevan työtön omasta tahdostaan, eli jos hän on irtisanoutunut vapaaehtoisesti, kieltäytynyt ottamasta vastaan sopivaa työtä, kieltäytynyt osallistumasta työmarkkinatoimiin tai jättänyt saapumatta työvoimatoimistoon saatuaan sinne kutsun. Työttömyyspäivärahan saaminen edellyttää, että henkilöllä on aiempia tuloja. Henkilön työtulojen on täytynyt olla vähintään 1,5 kertaiset perusmäärään nähden ( Norjan kruunua) edelliseltä kalenterivuodelta tai vähintään kolminkertaiset perusmäärään nähden ( Norjan kruunua) kolmelta edelliseltä kalenterivuodelta. Työttömyyspäiväraha myönnetään, jos henkilö on ollut työttömänä viisi päivää viimeisten 15 päivän aikana ja hän on ilmoittautunut työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Työttömyyspäivärahan suuruus lasketaan ansiotulon sekä työttömyys, sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan perusteella. Laskennan perusteena on joko edellisen kalenterivuoden tulo tai edellisten kolmen kalenterivuoden keskimääräinen tulo riippuen siitä, kumpi on suurempi. Laskentaperusteena käytettävän summan enimmäismäärä on kuusi kertaa perusmäärä ( Norjan kruunua). Työttömyyspäiväraha on 0,24 prosenttia laskennan perusteena olevasta määrästä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Vuotuinen korvaus on yleensä 62,4 prosenttia laskennan perusteena olevasta määrästä. Jokaisesta alle 18-vuotiaasta huollettavasta lapsesta myönnetään korotus, joka on 17 Norjan kruunua päivässä. Lomalisää maksetaan 9,5 prosenttia edellisen kalenterivuoden työttömyyskorvauksista niille edunsaajille, jotka ovat saaneet työttömyyskorvausta vähintään kahdeksan viikon ajan kyseisenä vuonna. Lomalisä otettiin uudelleen käyttöön 1. heinäkuuta 2006 alkaen. Etuuksien kesto riippuu henkilön aiemmista ansiotuloista. Jos tulot ovat vähintään kaksinkertaiset perusmäärään verrattuna ( Norjan kruunua), työttömyyskorvausta maksetaan 104 viikkoa (kaksi vuotta). Jos aiemmat tulot ovat alle kaksinkertaiset perusmäärään verrattuna, korvausta maksetaan 52 viikkoa (yksi vuosi). Ensimmäisen etuuskauden jälkeen voidaan välittömästi myöntää uusi kausi, jos aiempia tuloja koskevat ehdot täyttyvät uudelleen. Yli 64-vuotiaiden työttömyysetuuksia laskettaessa perusteena oleva summa on aina vähintään kolme kertaa perusmäärä ( Norjan kruunua). Lisäksi etuutta maksetaan rajoituksetta 67-vuotiaaksi saakka. Myös yli 64-vuotiailla itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus työttömyyspäivärahaan. 2.7 Varhaiseläke-etuudet Aiheeton: sosiaalivakuutusjärjestelmä ei tunne varhaiseläkettä. 12

15 2.8 Perhe-etuudet Lapsilisää myönnetään alle 18-vuotiaista Norjassa asuvista lapsista. Lapsilisä on Norjan kruunua vuodessa lasta kohti 1. tammikuuta 2007 lähtien. Norjan arktisilla alueilla asuvilla edunsaajilla on oikeus Norjan kruunun vuotuiseen korotukseen lasta kohti. Yksinhuoltajilla on oikeus saada lapsilisää yhdestä lapsesta enemmän kuin mitä heillä todellisuudessa on (ylimääräinen lapsilisää). Avopuolisot, joilla on yhteisiä lapsia tai jotka ovat asuneet yhdessä vähintään 12 edellisistä 18 kuukaudesta, eivät saa ylimääräistä lapsilisää. Lapsilisälain mukaan alle kolmivuotiaiden lasten yksinhuoltajilla on oikeus lapsilisään yhdestä lapsesta enemmän kuin mitä heillä todellisuudessa on. Sosiaalivakuutuslain mukaan heillä on lisäksi oikeus väliaikaisesti täyteen ylimääräiseen lisään, joka on Norjan kruunua. Tämä ylimääräinen vuotuinen lisä myönnetään lasten huoltajalle riippumatta alle kolmivuotiaiden huollettavien lasten lukumäärästä. Rahaetuudet perheille, joilla on pieniä lapsia Rahaetuuksia myönnetään Norjassa asuville perheille, joilla on 1 3-vuotiaita lapsia. Tärkein edellytys täyden rahaetuuden myöntämiselle on, ettei lapsi ole hoidossa valtion tukemassa päivähoitopaikassa. Jos lapsi on tällaisessa hoitopaikassa, mutta sopimuksen mukaan kuitenkin korkeintaan 33 tuntia viikossa, perheelle maksettavaa etuutta alennetaan suhteessa päivähoidossa vietettyyn aikaan. Rahaetuudet määräytyvät seuraavasti: Päivähoitopaikassa vietettävä aika viikoittain sopimuksen mukaan Rahaetuus prosentteina täydestä määrästä Norjan kruunua vuodessa Ei ollenkaan Enintään kahdeksan tuntia tuntia tuntia tuntia Yli 33 tuntia Yli 33 tuntiteen Ei oikeutta etuu Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet Vammaistuki lisäeläke vammaisena syntyneille tai alle 26-vuotiaana vammautuneille henkilöille Vammaisena syntyneiden tai alle 26-vuotiaina vammautuneiden lisäeläkkeen laskennassa sovelletaan suotuisampia erityisehtoja (katso kohta 2.4). Nämä etuudet eivät perustu vakuutusmaksuihin, vaan ne rahoitetaan valtion varoista. Eläkelisäjärjestelmä Norjassa on otettu käyttöön erityinen eläkelisäjärjestelmä. Järjestelmä on voimassa 1. tammikuuta 2006 lähtien. Sen kautta tuetaan ikääntyneitä henkilöitä, joiden sosiaalivakuutusjärjestelmässä kertyneet eläkekaudet eivät riitä. Yleensä sosiaalivakuutusjärjestelmä kattaa kaikki Norjassa asuvat henkilöt (katso kohta 1). Koska henkilön on kuitenkin täytynyt asua Norjassa ainakin 40 vuotta ennen kuin täyttää 67 vuotta saadakseen asumisen perusteella oikeuden täyteen eläkkeeseen, tätä vähemmän aikaa Norjassa asuneet eivät voi saada elämiseen riittävää vanhuuseläkettä. Uudella järjestelmällä pyritään takaamaan vähimmäistulo (riittävä toimeentulo) sellaisille 67-vuotiaille henkilöille, joilla ei ole muita tuloja ja joiden eläke on liian pieni sen takia, että asuminen on kestänyt alle 40 vuotta. Eläkelisää voidaan myöntää eläkeiän saavuttaneille (67-vuotiaille) henkilöille, jotka asuvat pysyvästi Norjassa. Eläkelisän enimmäismäärä on sama kuin sosiaalieläkkeen vähimmäismäärä, eli 1. tammikuuta 2007 alkaen vuotuinen lisä on yksineläjillä Norjan kruunua ja pariskunnilla Norjan kruunua ( kruunua henkeä kohden). Ennen eläkelisän myöntämistä hakijan tulot tutkitaan tarkasti, ja lisää vähennetään, jos edunsaajalla tai hänen avio- tai avopuolisollaan on muita ansio- tai pääomatuloja tai jompikumpi saa jotakin toista norjalaista tai ulkomaista eläkettä. Muu pääoma tai omaisuus voidaan periaatteessa myös ottaa huomioon. Eläkelisä täydentää sosiaalivakuutusjärjestelmästä maksettua tavanomaista vanhuuseläkettä. Näin ollen sitä ei voida myöntää henkilöille, jotka saavat jo tavallista eläketukea täysimääräisenä. Eläkelisän myöntäminen ei edellytä joidenkin kelpoisuuskausien tai säännöllisten vakuutuskausien täyttymistä. Eläkelisää haetaan joka vuosi uudelleen jättämällä henkilökohtaisesti hakemus paikalliseen vakuutus- ja sosiaalitoimistoon. Eläkelisäjärjestelmä ei sisälly yleiseen sosiaalivakuutusjärjestelmään (katso sosiaalivakuutuslaki) eikä sosiaaliavustukseen (katso sosiaalipalvelulaki). Eläkelisä rahoitetaan kokonaan keskushallinnon talousarviosta, ja sen ohjauksesta vastaa sosiaalivakuutus- ja hyvinvointihallinto. 13

16 14

17 Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita Norjan tärkeimpien sosiaaliturvalaitosten osoitteet: Työllisyys- ja hyvinvointiosasto (Arbeidsogvelferdsdirektoratet) Sosiaalivakuutuslaitoksen ulkomaanasioiden toimisto P.O. Box 5 St Olavs plass N-0130 Oslo Norja Puh Sähköposti: post@nav.no (NAV Utland) P.O. Box 8138 Dep. N-0033 Oslo Norja Puh Faksi: Sähköposti: nav.utland@nav.no 15

18 Euroopan komissio Liikkuvuus Euroopassa (Euroopan unionissa, Euroopan talousalueella ja Sveitsissä) Sosiaaliturvaoikeudet Norjassa Tilanne 3. helmikuuta 2006 Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 2009 s x 29,7 cm ISBN

19 Mistä Euroopan unionin julkaisuja saa? Julkaisutoimiston tuottamia myytäviä julkaisuja on saatavilla EU Bookshopissa osoitteessa jonka kautta voi jättää tilauksen valittuun myyntipisteeseen. Luettelo maailmanlaajuisen myyntiverkostomme jäsenistä on saatavilla faksitse numerosta (352)

20 KE FI-S Oletko kiinnostunut työllisyydestä, sosiaaliasioista ja tasa-arvoasioista vastaavan pääosaston julkaisuista? Voit ladata ne Internetin kautta seuraavasta osoitteesta: tai rekisteröityä tilaajaksi maksutta Internetissä: ESmail on työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston sähköinen tietolehtinen. Voit rekisteröityä sen tilaajaksi Internetissä: ISBN