Jaakko Seppälä Realismin problematiikka elokuvassa

Transkriptio

1 Jaakko Seppälä Realismin problematiikka elokuvassa

2 Aluksi Elokuvan ilmiömäinen kyky imitoida todellisuutta on nostanut realismin elokuvakeskusteluiden keskiöön Tarkkojen kuvien ja kirkkaiden äänten havaintorunsaus Toisaalta voisimme yhtä hyvin keskustella elokuvan rajallisuudesta todellisuuden representoimisessa: elokuva on kaksiulotteista, rajattua, värejä vääristävää jne. Realismia käsiteltäessä tulee eritellä toisistaan tyylin (kuvat, äänet) ja aiheiden (sisältö) realismi Katsojat erottavat (ja ovat aina osanneet erottaa) elokuvallisen representaation todellisuudesta Realismin vaatimus on tavallaan sensuurin muoto, koska se rajoittaa elokuvallisten representaatioiden skaalaa

3 Keskeisiä kysymyksiä mietittäväksi Ovatko realismia koskevat teoriat toisensa poissulkevia, kuten niiden kannattajien lausunnoista voisi päätellä? Voisiko teorioiden pohjalta luoda kokonaisvaltaisen näkemyksen realismista elokuvassa? Miksi kysymys realismista on tärkeä paitsi tutkimuksen myös kritiikin ja normaalin katsomiskokemuksen kannalta?

4 Klassinen elokuvateoria 1/2 (realistinen teoriaperinne) Elokuva välittää todellisuutta katsojalle Mekaanista jäljentämistä josta ihminen on suljettu pois Elokuva on olemuksellisesti objektiivista Realistisempaa kuin muut kuvalliset taiteet Esitetty asia on kiistatta olemassa Digitaalisen kuvan tuoma haaste Kohteen todellisuus siirtyy elokuvaan Elokuvallinen representaatio on lähtöisin mallin ontologiasta Elokuvallinen representaatio syntyy valosta, joka kuuluu kohteelle Kuva Greta Garbosta ei tietenkään ole Greta Garbo, mutta olisi nurinkurista sanoa kuvasta: tämä ei ole Greta Garbo

5 Klassinen elokuvateoria 2/2 (realistinen teoriaperinne) Jotain kohteesta itsestään tulee aina läpi sen elokuvallisessa representaatiossa Elokuvallinen representaatio on kohteen indeksi, koska näiden välillä on kausaalinen yhteys Katsoja erottaa aina elokuvallisen representaation todellisuudesta Elokuvassa maailma on tavallaan läsnä katsojille, mutta katsojat eivät ole läsnä sille Koska voimme vain katsella ja kuunnella, olemme vailla valtaa ja siten vastuuta Valokuvan esteettiset mahdollisuudet ovat todellisuuden paljastamisessa Tätä päämäärää palvelevat pitkät otot ja syvätarkka kuva

6 Ensimmäistä kertaa ulkomaailman kuva muodostuu automaattisesti ja ankaran determinismin mukaisesti ilman ihmisen luovaa väliintuloa. Valokuvaajan persoonallisuus ei puutu peliin muuta kuin ilmiön valinnan, orientoitumisen ja pedagogian myötä; niin silminnähtävä kuin se onkin lopullisessa teoksessa, se ei ole mukana samassa mielessä kuin maalarin persoonallisuus. Kaikki taiteet perustuvat ihmisen läsnäoloon; ainoastaan valokuvassa nautimme hänen poissaolostaan. Valokuva vaikuttaa meihin samalla tavalla kuin luonnollinen ilmiö, kuin kukka tai lumen kristallikide, joiden kauneutta ei voi erottaa niiden alkuperästä, kasvi- tai kivimaailmasta. (André Bazin)

7 The images on the screen carry in them something of the world itself, something material, and yet something transposed, transformed into another world: the material ghost. Hence both the peculiar suspension from reality, the juncture of the world and otherworldliness distinctive of the film image. (Gilberto Perez)

8 You can always ask, of an area photographed, what lies adjacent to that area, beyond the frame. This generally makes no sense asked of a painting. You can ask these questions of objects in photographs because they have answers in reality [ ] A painting is a world; a photograph is of the world. (Stanley Cavell)

9 Mutta mitä on Ihmemaa Ozin vieressä? Onko kysymys ylipäätään mielekäs kun on kyse fiktiosta?

10 Indeksin tasolla puolilähikuvassa on Takeshi Kitano, mutta katsojat näkevät siinä sokean miekkamiehen Zatoichin. Se mitä elokuvassa nähdään ei tässä tapauksessa edusta sitä mitä on kuvattu.

11 Klassinen elokuvateoria 1/2 (formalistinen teoriaperinne) Elokuvan kuvavirta on puutteellista Katsojan mieli lisää liikkumattomaan ja litteään kuvaan liikkeen ja syvyyden Elokuva ei puutteistaan johtuen kykene jäljentämään maailmaa Elokuvan ei edes pidä yrittää jäljentää maailmaa, vaan luoda oma maailmansa (kreationismi) Koska todellisuuden jäljittely on mekaaninen prosessi, elokuva muuttuu taiteeksi vasta kun se lakkaa jäljittelemästä Taiteellinen arvo riippuu rajoitusten hyödyntämisestä, manipuloinnista ja ylittämisestä Elokuvan tekniset rajoitteet mahdollistavat tekijän itseilmaisun Synkronisoitu ääni, väri ja laajankangas olivat askelia väärään suuntaan, koska ne tekivät elokuvista realistisempia

12 Klassinen elokuvateoria 2/2 (formalistinen teoriaperinne) Montaasin periaate: peräkkäiset kuvat vaikuttavat toistensa merkityssisältöihin (elokuva ei ole ikkuna maailmaan) Katsoja ei kohtaa representaatioita sellaisenaan, vaan aina jossakin kontekstissa Leikkaus antaa kuvatuille asioille uuden merkityksen Elokuva on kieltä Merkitykset ovat elokuvan ominaisuus, eivät maailman ominaisuus Kaikki realismit perustuvat käsityksiin siitä, kuinka asiat ovat Kuinka todellisuus tulisi välittää katsojalle? Elokuvantekijän on tehtävä valintoja ja jokainen valinta johtaa erilaiseen kuvaan todellisuudesta (ja tekijästä itsestään): elokuva voi tarjota katsojalle kriittisen perspektiivin todellisuuteen Elokuvissa on erilaisia representaatioita (ikonit, indeksi ja symbolit), joilla on erilainen suhde todellisuuteen

13 Konventionalismi 1/2 Semiootikoiden mukaan havaitseminen ei ole luonnollista Elokuva ei voi olla ikkuna todellisuuteen Elokuvan hahmottaminen pitää oppia kulttuurisesti Kaikki merkitykset syntyvät vasta vastaanottotapahtumassa Todellisuus on olemassa, mutta sitä voidaan käsitellä vain merkkijärjestelmissä, joita ilman todellisuuteen ei voi olla minkäänlaista kosketusta Elokuva on luonteeltaan kielen kaltainen merkkijärjestelmä eli koodi joka pitää tuntea Realismi on aina konstruktio (joukko konventioita), ei heijastuma Mutta mistä realismin vaikutelma/kokemus sitten syntyy? Realistinen elokuva mukailee katsojan käsityksiä todellisuudesta, mutta ei todellisuutta itseään, koska sitä ei voida tavoittaa

14 Konventionalismi 2/2 Mitä paremmin elokuva vastaa katsojan käsityksiä todellisuudesta, sen realistisempi elokuva on Elokuva on merkkijärjestelmä, jonka formaalit piirteet tuottavat merkityksiä ja tekevät katsojasta subjektin, joka pitää elokuvaa realistisena Valtavirtaelokuvat eivät korosta luonnettaan representaatioina Valtavirtaelokuvan kerronta on persoonatonta Vastaelokuva pohtii representoitua ja representoimista Elokuva on realistista vain suhteessa muihin representaatiojärjestelmiin Elokuva vaikuttaa realistisemmalta kuin teatteriesitys tai sarjakuva Käsitys realistisesta vaihtelee historiallisesti ja kulttuurisesti Realismikeskustelussa on otettava huomioon katsojan kulttuuri ja elokuvan formaalit piirteet Äärimmilleen vietynä konventionalistiset väitteet tuntuvat järjenvastaisilta, sillä joutuisimme ajattelemaan ettei turvakamerakuva todista menneestä tapahtumasta

15 A film is realistic when it offers the representation of reality which a particular society proposes and assumes as Reality. (Stephen Heath)

16 Sarjakuvat eivät tarjoa samanlaista havaintorunsautta kuin elokuvat. Konventionalisteista elokuvat ovat realistisia suhteessa muihin taidemuotoihin, esimerkiksi sarjakuviin.

17 Todenkaltaisuus ja konventionalismi 1/2 Todenkaltaista on elokuvissa usein se, mikä on ennakoitavissa Epäuskottavaa on se, mitä ei millään pysty arvaamaan Yllätykset ovat nautittavia, mutta niitä ei saa olla liikaa Deus ex machina voi pilata elokuvan uskottavuuden Elokuvan uskottavuus on paljon kiinni aiemmin nähdyissä elokuvissa Uskottavaa on se, mikä on jo ennen nähty (genrekonventiot) Toisaalta elokuvassa pitää olla aina jotakin uutta tai se on tylsä Toisaalta katsojat voivat pitää konventioiden taakse menemistä realistisena Tällöin realistista on se mikä on aikaisemmin ollut konventioiden takana piilossa, esimerkiksi karu yhteiskunnallinen todellisuus

18 Todenkaltaisuus ja konventionalismi 2/2 Uskottavuus ei siis synny todellisuuden vaan jo olemassa olevien elokuvien mukaan Ne vaikuttavat katsojien käsityksiin realismista Tyypillisten genrekohtausten toisto vahvistaa uskottavuutta Toisaalta konventiot voivat kulua ja menettää voimansa Esimerkiksi vastustajan paluu kuolleista toimintaelokuvissa Eri genreissä eri asiat ovat realistisia Se mikä on uskottavaa musikaalissa, ei ole sitä lännenelokuvassa Ei ole uskottavaa, että karjapaimenet ryhtyvät laulamaan kesken taistelukohtauksen

19 Todellisuussuhteen paluu kognitiivisessa teoriassa Elokuvallisen representaation tunnistaminen ei ole koodista riippuvainen ilmiö Riittää, että katsoja pystyy tunnistamaan kuvatun kohteen kaltaisen ilmiön myös oikeassa maailmassa Katsoja havaitsee representaatiossa asioita samalta pohjalta kuin todellisuudessakin Esimerkiksi ilmeet välittävät informaatiota samalla tavalla todellisuudessa kuin elokuvassakin Kyse on luonnollisesta kyvystä, ei konventiosta Samat asiat pystytään tunnistamaan eri kulttuureissa Elokuvan havaitseminen on vain vähän vähemmän luonnollista kuin todellisuuden havaitseminen Elokuvat ovat sen yksinkertaistuksia, mitä katsojat jo tietävät ja osaavat

20 Todellisuussuhteen paluu kognitiivisessa teoriassa Skeemat ovat mentaalisia malleja, jotka ohjaavat ja jäsentävät havaintodataa ja ymmärtämistä, mutta myös rajoittavat sitä Syntyvät ihmisen suhteessa ympäristöön (ensitreffien skeema) ja representaatioihin (kaksintaistelun skeema) Kyse on hypoteesien tekemisestä ja korjaamisesta suhteessa malliin Havainnointi voi tapahtua alhaalta ylös tai ylhäältä alas Toisin sanoin, partikulaarista malliin tai mallista partikulaariin Elokuvalliset keinot mallintavat ihmisten maailmassa olemista Keinot resonoivat sen kanssa, miten ihmiset suuntautuvat todellisuuteen Lähikuva mukailee katseen kohdistamista, panorointi mukailee pään kääntämistä, kuva-vastakuva-asetelma mukailee kasvoittain keskustelemista jne. Monen keinon perusta on ihmisen ruumiillisessa maailmassa olemisessa Elokuvallinen representaatio kopioi näkyvän todellisuuden piirteitä Elokuva synnyttää samankaltaisen kokemuksen kuin sama ilmiö todellisuudessa

21 Syvyyden tunnistaminen elokuvassa tapahtuu kuten todellisuudessakin. Keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa katseemme kohteiden osittainen peittyminen, tekstuurin vaihtelu ja suhteellinen koko.

22 Reception studies are right in pointing out that any given film experience depends on the competencies of the viewer. But even though this is true, films are not usually Rorschach tests designed purely to elicit free-floating associations. On the contrary, they are constructed to elicit particular responses, and presuppose certain competences. Torben Grodal

23 [S]hots are recognitional prompts, naturally generative symbols that engage the subpersonal perceptual processes that we employ daily for object recognition in such a way that a motion picture shot of, say, a dog will elicit our apprehension of a dog in the picture without any subtending operations of decoding, reading or inferring. Noël Carroll

24 Elokuvan (niin kuin kaiken muunkin) havaitseminen on aktiivista, päämäärähakuista toimintaa, jonka ydin on päätelmien tekeminen havaintodatan perusteella. Suuri osa päätelmistä syntyy tiedostamatta kehityshistoriamme myötä muovautuneiden havaintoapparaattiemme sekä mentaalisten kapasiteettiemme määräämissä puitteissa aikaisemman kokemuksen perusteella. Henry Bacon

25 Uusformalistinen näkemys Elokuva johdattelee katsojaa konstruoimaan mielessään tarinan Konstruoiminen tapahtuu elokuvan tarjoaman materiaalin, katsojan tuntemien esteettisten konventioiden ja todellista maailmaa koskevien tietojen pohjalta Elokuvat vetoavat eri tavoin katsojien tietoihin todellisesta maailmasta Elokuvan elementit herättävät katsojissa assosiaatioita, joiden kautta katsojat tuovat elokuviin merkityksiä Kompetentti katsoja pystyy erottelemaan erilaisia syitä, miksi jokin elokuvallinen elementti on sellainen kuin on Motivaation lajit Mutta kuinka motivaation lajit aktualisoituvat kulttuurisessa kontekstissa? Mikä on missäkin kulttuurissa realistista Katsojilla on tapana ylikorostaa realistista motivaatiota Tällöin elokuvien monet hienot piirteet jäävät vähälle huomiolle ja vaille arvostusta

26 Katsoja voi perustella elokuvallisten elementtien ilmentymiä neljällä eri tavalla: Kompositionaalinen motivaatio Kaikki mikä liittyy elokuvallisten elementtien järjestämiseen mielekkääksi kokonaisuudeksi Realistinen motivaatio Kaikki se mikä on todenkaltaista Transtekstuaalinen motivaatio Elementtien perustuminen konventioon Taiteellinen motivaatio Elokuvantekijän luovuus Motivaatioiden nelikanta

27 A Shop girl earning three pounds a week doesn t pay to see an exact replica of herself on the screen. David Lean

28 Luennon pohjana käytettyä kirjallisuutta 1/2 Jacques Aumont et al. Realismi elokuvassa ja Todellisuusvaikutelma teoksessa Elokuvan estetiikka (Helsinki: Edita, 1994), Henry Bacon, Kohti järjestelmällistä synteesiä: Kognitiivisen elokuvatutkimuksen rajanvedot, rajariidat ja toivottavat rajojen ylitykset, Lähikuva 1/2007, Henry Bacon, Representation teoksessa Edward Branigan & Warren Buckland (toim.) The Routledge Encyclopedia of Film Theory (London et al.: Routledge, 2014), André Bazin, Valokuvan ontologia teoksessa Peter von Bagh (toim.) André Bazin: Elokuvan lajit (Helsinki: Love kirjat, 1990), André Bazin, Kuolema iltapäivisin teoksessa Peter von Bagh (toim.) André Bazin: Elokuvan lajit (Helsinki: Love kirjat, 1990), David Bordwell, Narration in the Fiction Film (London: Routledge, 1985). David Bordwell, Convention, Construction, and Cinematic Vision teoksessa Poetics of Cinema (New York & London: Routledge, 2008), Noël Carroll, Cinematic Representations and Realism: André Bazin and the Aesthetics of Sound Film teoksessa Philosophical Problems of Classical Film Theory (Princeton: Princeton University Press, 1988),

29 Luennon pohjana käytettyä kirjallisuutta Noël Carroll, The Moving Picture The Shot teoksessa The Philosophy of Motion Pictures (Oxford et al.: Blackwell Publishing, 2008), Stanley Cavell, Sights and Sounds ja Photograph and Screen teoksessa The World Viewed (Cambridge et al.: Harvard University Press), Torben Grodal, Embodied Visions: Evolution, Emotion, Culture and Film (Oxford: Oxford University Press, 2009). Veijo Hietala, Formatiivinen teoriaperinne ja Realistinen teoriaperinne teoksessa Tunteesta teesiin: Johdatusta klassiseen ja uuteen elokuvateoriaan (Helsinki: Kirjastopalvelu, 1994), Robert Lapsley & Michael Westlake, Realism teoksessa Film Theory: An Introduction (Manchester: Manchester University Press, 1988), Gilberto Perez, The Documentary Image teoksessa The Material Ghost: Films and their Medium (Baltimore & London: John Hopkins University Press, 1998),