ISTUNTO KESKIVIIKKONA 19. MARRASKUUTA 2003

Transkriptio

1 3-001 ISTUNTO KESKIVIIKKONA 19. MARRASKUUTA (Istunto avattiin klo 9.05.) Puhetta johti puhemies COX Alyssandrakis (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, Guatemalasta saamieni tietojen mukaan Guatemalan kansallisen vallankumousunionin (URNG) ehdokas Ricardo de León Regil murhattiin raa'asti 16. marraskuuta. Puhemies. Jäsen Cappato, ajankohta on kaiketi liian varhainen kahden toimipaikan kysymyksen käsittelemiselle, mutta esittämänne nimenomaisen pyynnön vuoksi pyydän tänään toimivaltaista yksikköä ottamaan teihin yhteyttä tapauksen yksityiskohtien selvittämiseksi. Pyrimme pääsemään yhteistyössä kanssanne asianmukaiseen ratkaisuun, jossa noudatetaan työjärjestyksen sääntöjä Hallitustenvälisen konferenssin edistyminen, mukaan lukien talousarvionäkökohdat Ricardo de León Regil oli lääkäri, jonka työtä tunnustettiin ja arvostettiin laajasti. Hänestä tuli Guatemalassa jo aiemmin kehittyneen ja nyt vaaliprosessin käynnistyttyä yhä akuutimmaksi muuttuvan väkivaltaisen tilanteen uhri. Muiden Latinalaisen Amerikan kansojen tapaan guatemalalaiset ovat kärsineet paljon ulkovaltojen puuttumisesta maan asioihin ja paikallisen harvainvallan harjoittamasta riistosta. Guatemalalaisten on ollut pakko turvautua aseelliseen taisteluun puolustaakseen perusoikeuksiaan. Guatemalalaisten ankara taistelu johti rauhanprosessiin, jonka seurauksena syntynyt hallitus lupasi tukea tiettyjä uudistuksia. Nyt kuusi vuotta myöhemmin hallitus ei ole edelleenkään antanut tukeaan näille uudistuksille, ja maassa vallitsee suuri köyhyys, samaan aikaan kun puolisotilaalliset joukot murhaavat kansan johtajia saamatta siitä rangaistusta. Tuomitsen Ricardo de León Regilin murhan ja pyydän teitä ottamaan yhteyttä Guatemalan viranomaisiin, jotta tämä katala rikos tutkitaan perinpohjaisesti Puhemies. Jäsen Alyssandrakis, teen sen mielihyvin parlamentin puolesta Cappato (NI). (IT) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron puhuakseni parlamentin sisäisestä organisaatiosta. Anoin minua avustavalle palkattomalle harjoittelijalle kulkulupaa parlamentin rakennuksiin, mutta anomukseni hylättiin. Syyksi kerrottiin, että ainoastaan valtuutetuilla avustajilla on oikeus päästä Strasbourgin rakennuksiin istuntojen välillä. Arvoisa puhemies, tämä on mielestäni täysin järjenvastainen päätös. Järjenvastaista on jo se, että parlamentilla on kaksi toimipaikkaa. Mielestäni on kohtuuttoman byrokraattista, että henkilöiltä, jotka eivät ole välttämättä Euroopan unionin työntekijöitä tai virallisesti avustajiksi rekisteröityjä, evätään kaikki mahdollisuudet työskennellä Strasbourgin toimipaikassa istuntojen välillä. Arvoisa puhemies, pyydän teitä tekemään jotain tällaiselle parlamentissa laaditulle säännölle ja muuttamaan sitä Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat hallitustenvälisen konferenssin edistymisestä, mukaan lukien talousarvionäkökohdat. Haluan ilmoittaa parlamentin kollegoille, että olen käynyt muutamien viime viikkojen aikana intensiivisiä poliittisia keskusteluja useiden sellaisten jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, joiden valtiovarainministerit olivat Ecofin-neuvostossa pyrkineet vaivihkaa horjuttamaan valmistelukunnassa neuvottelemaamme herkkää tasapainoa. Tältä osin meidän on toimielimenä, erästä sanontaa lainatakseni, puolustettava reviiriämme. Valmistelukunnassa neuvotellun tasapainon säilyttäminen on tärkeää Euroopan parlamentille, ei niinkään kokonaisuuden kannalta. Budjettioikeus on erittäin tärkeä parlamentaarisen demokratian, edustuksellisen demokratian ja julkisen valvonnan kannalta. Budjettivalta on parlamentarismin kehityshistorian keskeisiä tekijöitä, eikä parlamentti voi tukea muita toimielimiä ottamalla askelia taaksepäin EU:n tulevan edistyksen hyväksi. (Suosionosoituksia) Antonione, neuvosto. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani tulla tänään, välittömästi 18. marraskuuta pidetyn ministerikokouksen jälkeen ja vain muutama päivä ennen Napolissa pidettävää ministerikonklaavia, jälleen tänne parlamenttiin vaihtamaan näkemyksiä kehityksestä, jota hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK) on tapahtunut sen jälkeen, kun olin viimeksi parlamentin kuultavana 5. marraskuuta. Minun on nähdäkseni syytä aloittaa puheenvuoroni toistamalla, että puheenjohtajavaltio Italia noudattaa edelleen samaa kattavaa lähestymistapaa, jonka hallitukseni on tuonut julki useita kertoja parlamentissa ja myös HVK:ssa. Olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että kunnianhimoinen ratkaisu, jolla täytetään laajentuneen unionin tarpeet ja odotukset, on mahdollista saavuttaa vain tekstillä, joka poikkeaa mahdollisimman vähän valmistelukunnan ehdotuksesta. 1 Vastaanotetut asiakirjat Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja.

2 6 19/11/2003 Säännölliset tapaamiset Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien edustajien kanssa samoin kuin eri eurooppalaisilta kansalaisjärjestöiltä tulevat pyynnöt vahvistavat tätä neuvoston vakaumusta. Muutamat jäsenvaltiot näyttävät HVK:ssa aika ajoin haluavan poiketa yleisestä linjasta ja pyrkivät avaamaan uudelleen keskustelun monista valmistelukunnan ehdotuksen näkökohdista. Haluan kuitenkin ilmaista puheenjohtajavaltion alustavasti myönteisen kannan asiaan. Jotkin jäsenvaltiot suhtautuvat valmistelukunnan ehdotukseen erittäin varauksellisesti neuvottelutaktisista syistä, mihin niillä on myös oikeus, ja vaativat itsepintaisesti osin olennaisiakin muutoksia valmistelukunnassa saavutettuun tasapainoon. Yksikään jäsenvaltio ei ole kuitenkaan kyseenalaistanut tavoitetta saattaa hallitustenvälisen konferenssi menestyksellisesti päätökseen valtioidemme ja hallitustemme päämiesten Thessalonikissa ehdottaman ja Brysselissä lokakuussa vahvistaman aikataulun mukaisesti, mikä on myös tärkeä poliittinen edellytys. Nimenomaan HVK:n työn edistyminen on lisäksi osoitus valmistelukunnan ehdotuksen todellisesta arvosta. Lähes kaikkien tähän mennessä keskusteltujen kysymysten kohdalla olemme havainneet, ettei valmistelukunnan laatiman tekstin muuttamista kannattavalla revisionistisella lähestymistavalla luoda yhteisymmärrystä vaihtoehtoisista ratkaisuista vaan loitonnetaan vastakkaisia kantoja entisestään. Olenkin sitä mieltä, että aloittaessamme viimeiset tiukat neuvottelut jokainen jäsenvaltio ymmärtää yhdentymisprosessin kunnianhimoiseen perustuslaillistamiseen liittyvät yhteiset hyödyt huolimatta erinäisistä vähäisistä uhrauksista, joita jotkin sopimuksen määräykset saattavat edellyttää. Keskustelimme eilisessä kokouksessa erityisesti unionin ulkoministerin asemasta ja perustuslakisopimuksen sopimuksen tarkistamisesta. Otimme huomioon myös useita Tanskan hallituksen antamia suosituksia, jotka koskevat pöytäkirjaa, johon sisältyvillä oikeus- ja sisäasioita koskevilla poikkeuslausekkeilla Tanskalle on myönnetty erioikeuksia. Ensiksi mainittua kysymystä oli käsitelty jo HVK:n aiemmissa kokouksissa. Puheenjohtajavaltio päättikin esittää useita yksityiskohtaisia ehdotuksia, jotka perustuvat seuraaviin periaatteisiin: Ensimmäinen niistä on valmistelukunnassa suunnitellun kaksoistehtävän säilyttäminen sillä selvennyksellä, että komission varapuheenjohtajan / ulkoministerin riippumattomuus koskee asioita, jotka liittyvät hänen tehtäviinsä komissiossa, eikä hänen toimiaan neuvostossa (esimerkiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamista eikä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtajuutta). Toisena periaatteena on ulkoministerille aiheutuvien seurausten täsmentäminen, mikäli Euroopan parlamentti antaa komissiolle epäluottamuslauseen. Kolmannen periaatteen mukaan mainitaan nimenomaisesti, ettei komission puheenjohtaja voi vaatia varapuheenjohtajan/ulkoministerin eroa ilman Eurooppa-neuvoston suostumusta, ja neljäntenä periaatteena on vahvistaa määräystä, jolla varapuheenjohtajalle/ulkoministerille annetaan vastuu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja unionin ulkosuhteiden johdonmukaisuuden varmistamisesta. Monet jäsenvaltiot kannattivat näiden ehdotusten esittämistä, jossa noudatettiin täysin valmistelukunnassa määritettyä lähestymistapaa. Merkittävää on, että puheenjohtajavaltion ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, myös niiden valtuuskuntien kannalta, jotka suhtautuvat kielteisesti valmistelukunnan tekstiin. Tulevan ulkoministerin tehtäviä koskevaa lopullista ratkaisua ei voida selvästikään irrottaa unionin tulevaa kokonaisvaltaista toimielinkehystä koskevasta ratkaisusta. Tähän asiaan palaamme 28. ja 29. marraskuuta pidettävän ministerikonklaavin yhteydessä ja myöhemmin HVK:n päätösistunnossa valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla. Perustuslakisopimuksen tarkistamista koskeva valmistelukunnan ratkaisu perustuu kahteen perusperiaatteeseen. Kaikkien perustuslakisopimuksen määräysten muodollinen tarkistaminen on ensinnäkin hyväksyttävä yksimielisesti ja ratifioitava jäsenvaltioissa. Toiseksi otetaan käyttöön sekä yleisiä että spesifisiä "siirtymäväylälausekkeita" ("passerelles"), jotka mahdollistavat tarkasti määritellyillä aloilla äänestyssääntöjen muuttamisen, yksimielisyyspäätöksen korvaamisen määräenemmistöpäätöksellä tai lainsäädäntömenettelyn muuttamisen korvaamalla erityismenettely tavanomaisella lainsäätämisjärjestyksellä, mikä varmistaa neuvoston ja Euroopan parlamentin täyden yhdenvertaisuuden. "Siirtymäväylälausekkeiden" aktivoinnin edellytyksenä on Eurooppa-neuvoston yksimielinen päätös, Euroopan parlamentin kuuleminen ja kansallisille parlamenteille etukäteen ilmoittaminen. Puheenjohtajavaltio on ehdottanut joitakin muutoksia näihin valmistelukunnassa määriteltyihin mekanismeihin lisätäkseen kansallisten parlamenttien osallistumista edellä mainittujen lausekkeiden aktivointiprosessiin sekä vahvistaakseen vaihtoehtoa, jossa perustuslakitekstin tarkistusmenettelyä tehdään joustavammaksi muutamien perustuslakisopimuksen kolmannen osan jaksojen osalta. Kuten parlamentti on aivan oikein huomauttanut, valmistelukunnassa laadittu menetelmä vaikuttaa todellakin liian kankealta ja uhkaa viedä laajentuneelta unionilta kyvyn ajantasaistaa omia perustuslaillisia säännöksiään, vaikka kyse olisikin vähämerkityksisistä määräyksistä. Eilinen näkemystenvaihto vahvisti, että jäsenvaltioilla on edelleen eriäviä näkemyksiä tästä kysymyksestä. Meidän on kuitenkin jatkettava toimiamme yhteisen pohjan löytämiseksi sopimukselle, jossa otetaan lähtökohdaksi valmistelukunnan ehdotus ja jossa sovitetaan yhteen kaksi tarvetta: yhtäältä parlamenttien oikea-aikainen ja tehokas osallistuminen, joka on erittäin tärkeää demokraattiselle legitimiteetille valtioiden ja oikeusvaltiossa elävien kansalaisten muodostamassa unionissa, ja toisaalta tarve ehkäistä tarkistusmenettelyjen joustamattomuutta, joka voisi

3 19/11/ haitata tulevaa kehitystä jäsenmäärältään jo nyt suuressa unionissa. Eilisen kokouksen aikana Tanskan ulkoministeri kiinnitti hallitustenvälisen konferenssin huomion kysymykseen pöytäkirjasta, jolla säännellään Tanskan osallistumista oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluviin unionin toimiin. Perustuslakisopimuksen uusi rakenne, jolla hylätään kehnosti toimiva ja vanhentunut pilarirakenne, edellyttää todellakin tämän pöytäkirjan tarkistamista. Pöytäkirjaa laadittaessa oikeudellinen yhteistyö rikos- ja poliisiasioissa kuului nimittäin vielä hallitustenvälisten menettelyjen piiriin. Tulevina päivinä laadimme Tanskan hallituksen suositusten pohjalta pöytäkirjasta ajantasaistetun version, jonka on täytettävä useita keskeisiä vaatimuksia. Niitä ovat nykyisen poikkeusjärjestelmän (opt-out) riittävä mukauttaminen perustuslakisopimuksen myötä syntyvään oikeudelliseen kehykseen, Tanskan hallituksen mahdollisuus ottaa tulevaisuudessa käyttöön niin sanottu opt-in-malli omien perustuslaillisten määräystensä pohjalta sekä pöytäkirjan yhteensopivuus oikeus- ja sisäasioiden alalla toteutettavien unionin tehokkaiden toimien kanssa tätä seikkaa pidettiin perustellusti keskeisenä valmistelukunnan tekstissä. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme siirtymässä hallitustenvälisessä konferenssissa käytävien neuvottelujen ratkaisevaan vaiheeseen. Puheenjohtajavaltio esittää tulevassa Napolin ministerikonklaavissa perustuslakisopimusta koskevan ehdotustekstin, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön johtama ryhmä on tarkistanut kaikkien jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission avustuksella. Tämä vaikuttava oikeudellinen hienosäätöoperaatio on tuottanut erinomaisen tuloksen ja parantanut perustuslakitekstin toimituksellista kokonaislaatua valmistelukunnan hyväksymään sisältöön verrattuna. Puheenjohtajavaltio esittää Napolissa myös kattavan ehdotuksen kohdista, jotka aiheuttavat edelleen kiistaa perustuslakisopimusta koskevissa neuvotteluissa, lähentääkseen näin jäsenvaltioiden kantoja. Puheenjohtajavaltion toiminta perustuu joka tapauksessa uskollisuuteen valmistelukunnan ehdotukselle, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa, täydentää, täsmentää ja selventää muttei missään tapauksessa kirjoittaa uudelleen. Tässä yhteydessä haluan korostaa hallitukseni puolesta, että pyrimme päättäväisesti välttämään vesittyneitä kompromisseja sekä löytämään yleviä ja jaloja ratkaisuja, jotka ovat valmistelukunnassa käydyn demokraattisen, avoimen ja läpinäkyvän vuoropuhelun arvoisia. Olemme tietoisia siitä, että tehtävä, joka meidän on saatettava päätökseen 12. ja 13. joulukuuta mennessä, on arkaluonteinen ja monitahoinen. Uskomme kuitenkin jäsenvaltioiden hallitusten kykyyn täyttää unionin kansalaisten odotukset aiempaa yhtenäisemmästä, arvovaltaisemmasta ja osallisuutta voimakkaammin edistävästä Euroopan unionista odotukset, joita parlamentti on onnistunut tulkitsemaan niin tehokkaasti ensin valmistelukunnassa ja sittemmin hallitustenvälisessä konferenssissa, jossa se on ollut täysimääräisesti mukana. (Suosionosoituksia) Verheugen, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, komissio seuraa hallitustenvälisen konferenssin työn edistymistä yhä huolestuneempana ja levottomampana. Todellisen sopuratkaisun luonteesta johtuen on tietysti tavallista, että tällainen ratkaisu syntyy vasta hallitustenvälisen konferenssin varsin myöhäisessä vaiheessa. Epätavallista on kuitenkin se, että tässä hallitustenvälisessä konferenssissa jokainen kokous herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Komissio yhtyy täysin julkisessa keskustelussa usein esitettyyn näkemykseen siitä, että koko hallitustenvälisen konferenssin onnistuminen on nyt vaakalaudalla. Annan tukeni puheenjohtajavaltio Italian esittämille huomioille. HVK on nyt siirtymässä ratkaisevaan vaiheeseen, ja yksi asia on täysin selvää. Meidän on varmistettava, ettei yksittäisten jäsenvaltioiden etujen välinen köydenveto vahingoita valmistelukunnan laatimaa kokonaiskompromissia, ja meidän on suojeltava yli 16 kuukautta jatkuneiden keskustelujen tuloksena aikaansaatua toimielinten välistä tasapainoa. Saanen muistuttaa teille, että oli olemassa hyvä syy, miksi tämä perustuslakisopimusta koskeva ehdotus laadittiin valmistelukunnassa eikä diplomaateista ja virkamiehistä koostuvassa konferenssissa, kuten tavallisesti on tapana tehdä. Tämä menettely johtui Nizzan prosessin aiheuttamasta järkytyksestä. Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi ottaa tavoitteeksemme huippukokousta, jossa valtioiden ja hallitusten päämiehet istuvat jälleen koolla yökausia laskutikkuineen ja jonka tulos on järkytys myös heille itselleen. Vaikka sekä parlamentti että komissio suhtautuivat Nizzan sopimukseen varauksellisesti, hyväksyimme sopimuksen, koska tarvitsimme sitä. Tarvitsimme Nizzan sopimusta saattaaksemme laajentumisen valtaisan historiallisen hankkeen päätökseen ajallaan. En kuitenkaan usko kenenkään täällä salissa olevan sitä mieltä, että Nizzan sopimuksella pystytään todellakin takaamaan 25 tai 27 jäsenvaltion Euroopan unionin toimintakyky. Me kaikki tiedämme, että tarvitsemme paremman sopimuksen ja että aika on käymässä vähiin. Tämän vuoksi komissio odottaa malttamattomana HVK:n työn saattamista päätökseen ajallaan. Laajentumisprosessi saatetaan päätökseen 1. toukokuuta 2004 mennessä, ja siihen mennessä meidän on saatava myös aikaan poliittinen ratkaisu siitä, miten aiomme työskennellä yhdessä. Nyt edessämme olevassa työssä pyritään komission mielestä ennen kaikkea säilyttämään perustuslakisopimusta koskevassa ehdotuksessa saavutettu merkittävä edistys ja puolustamaan sitä. Keskeisiä edistysaskelia ovat mielestämme kaksinkertainen enemmistö, 50/60 prosenttia-säännön käyttöönotto, määräenemmistöäänestyksen

4 8 19/11/2003 soveltamisalan laajentaminen koskemaan uusia aloja ja Euroopan parlamentin aseman vahvistaminen lainsäädäntöprosessissa. Kun perustuslakisopimus edustaa kaiken kaikkiaan erittäin huolellisesti tasapainotettua kompromissia, jokaista sopimukseen sisältyvää jaksoa on myös tarkasteltava tasapainoisena ja johdonmukaisena kokonaisuutena, jonka yksittäisiä osia ei saa vaarantaa. Eilisessä ulkoministerikokouksessa käytyyn keskusteluun ja puheenjohtajavaltio Italian äsken antamaan julkilausumaan viitaten haluan tehdä erittäin selväksi tulevan EU:n ulkoministerin kaksoistehtävän. Jos haluamme taata unionin ulkopoliittisten toimien ja sisäisen politiikan välisen johdonmukaisuuden, on ehdottoman välttämätöntä, että EU:n ulkoministerillä on neuvoston antaman valtuutuksen lisäksi myös komission varapuheenjohtajana täydet äänioikeudet komissiossa ja että hän on olennainen osa komissiota. Eräänlaisena vierailevana viranhaltijana komissiossa toimiva ulkoministeri ei voi hoitaa tässä tarkoitettua tehtävää. Ulkoministerille komissiossa myönnettävä erityisasema, oli se sitten millainen tahansa, ei täyttäisi ulkoministerin kaksinkertaisen legitimiteetin asettamia vaatimuksia. Valmistelukunnan työn tarkoin tasapainotettu tulos on nähtävissä myös unionin rahoituksen kolmessa osaalueessa, joita ovat omat varat, monivuotinen rahoituskehys ja vuosittainen talousarviomenettely. Kaikkien hallitustenvälisen konferenssin onnistunutta lopputulosta toivovien on varottava purkamasta valmistelukunnassa tehtyjä sopimuksia. Komissio antaa tältä osin täyden tukensa ajatukselle, jonka mukaan valmistelukunnan ehdotusta on myös suojeltava kansallisia velvoitteitaan ensisijaisina pitävien tahojen intresseiltä, asian hyvin hienovaraisesti ilmaistakseni. Puheenjohtajavaltio Italia viittasi yhteen erittäin tärkeään seikkaan, jolle haluan erityisesti antaa tukeni, nimittäin yksinkertaistettuun sopimuksen tarkistusmenettelyyn. Komissio pitää tällaista menettelyä erittäin tärkeänä. Unioni ei saa pakottaa itseään perustuslailliseen korsettiin, joka on sille liian tiukka ehkä jo muutaman vuoden kuluttua. Puheenjohtajavaltio Italian tältä osin tekemät ehdotukset ovat nähdäkseni oikeansuuntaisia. Haluan esittää vielä huomautuksen niistä poliittisista vaikeuksista, joita unioni kohtaa, jos hallitustenvälinen konferenssi saadaan menestyksellisesti päätökseen, mitä me kaikki toivomme ja tuemme. Olemme silloin tilanteessa, jossa erittäin kauaskantoinen, monitahoinen ja perustavanlaatuinen sopimus on ratifioitava 25 jäsenvaltiossa ja jossa tämän sopimuksen on voitettava kansanäänestyksen asettama este monissa jäsenvaltioissa. Kukaan ei yllättyisi, jos tämän esteen voittaminen osoittautuisi melko vaikeaksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Meidän on oltava tietoisia myös tästä seikasta. Haluan myös pyytää parlamentin jäseniä osoittamaan hieman ymmärtämystä uusien jäsenvaltioiden hallitustenvälisessä konferenssissa edustamaa kantaa kohtaan, joka herättää toisinaan arvostelua. Toivon teidän ymmärtävän, ettei uusien jäsenvaltioiden hallitusten ja parlamenttien asema ole ollut kovinkaan helppo, sillä ne joutuvat nyt selittämään äänestäjilleen, että Euroopan unioniin liittymistä koskevat perusperiaatteet ovat jälleen muuttumassa, vaikka Nizzan sopimuksen perusteella käydyistä kansanäänestyskampanjoista ja myönteiseen tulokseen johtaneista EU:n jäsenyyttä koskevista kansanäänestyksistä on kulunut vain muutama viikko. Ajattelen tässä yhteydessä erityisesti puolalaisten ystävieni intressejä, sillä he ovat omaksumassa erittäin jyrkän kannan määräenemmistöäänestykseen. Minusta tuntuu, että Puolassa käytävän julkisen keskustelun kuluessa on syntynyt väärinkäsitys siitä, että kyse olisi yksittäisten jäsenvaltioiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä, mikä ei pidä paikkaansa. Uudet järjestelyt perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat tasavertaisessa asemassa. Päätös on lainvoimainen vain, jos sillä on jäsenvaltioiden enemmistön tuki, mikä tarkoittaa, että jokaisella jäsenvaltiolla on samat oikeudet ja että Puolalla on samat oikeudet kuin kaikilla muillakin jäsenvaltioilla. Toinen tekijä se, että jäsenvaltioiden enemmistön on edustettava myös unionin kansalaisten enemmistöä takaa tällaisen prosessin edellyttämän demokraattisen legitimiteetin. Unionin jäsenmäärän kasvaessa myös vastuumme kasvaa, päätöstemme sisällön merkitys lisääntyy ja demokraattisesta legitimiteetistä tulee entistä välttämättömämpää. Juuri tästä asiassa on kyse. Toivon, että vielä jäljellä olevana aikana tämä seikka otetaan huomioon Puolassa käytävässä keskustelussa. Haluan lopuksi todeta, että sopuratkaisua tehtäessä on viime kädessä otettava huomioon, että perustuslakisopimusta koskeva ehdotus on ratifioitava 25 maassa. Viittaan tällä erityisesti komission koosta ja kokoonpanosta käytävään keskusteluun. Vakuutan, että komissio tukee parlamenttia perustuslakisopimusta koskevan ehdotuksen keskeisen rakenteen ja tasapainon toteuttamisessa. Komissio tukee parlamenttia myös oikean suhteen löytämisessä toisaalta yhteisömenetelmän ja jäsenvaltioiden suvereniteetin ja toisaalta kansallisten toimien ja yhteisön toimielinten demokraattisen legitimiteetin välille. Valmistelukunnan ehdotus on oikeansuuntainen. Komissio tekee kaiken voitavansa varmistaakseen, että tämä prosessi saatetaan päätökseen. (Suosionosoituksia) Berès (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, me kaikki olemme uskoakseni tyytyväisiä parlamentin Eurooppavalmistelukunnan valtuuskunnan panokseen. Nyt ainoan liittymäkohtamme muodostavat kaksi edustajaamme hallitustenvälisessä konferenssissa. Arvoisa puhemies, esitän teille seuraavan kysymyksen. Uskotteko te, että yhden parlamentin ryhmän suljettujen

5 19/11/ ovien takana tekemillä pienimuotoisilla järjestelyillä vahvistetaan sitä arvovaltaa, jota kaksi edustajaamme tarvitsevat hallitustenvälisessä konferenssissa? Arvoisa puhemies, miksei teidän ryhmänne ole esittänyt jäsen Duffin ehdokkuutta, jolle olisi uskoakseni ollut tiettyjä perusteita, kun ajatellaan parlamentin edustusta hallitustenvälisessä konferenssissa? Puhemies. Jäsen Berès, esitän muutamia huomautuksia työjärjestyspuheenvuorostanne, mutta osoitan sanani ensin kollegallemme Méndez de Vigolle. Kiitän jäsen Méndez de Vigoa johtajuudesta, jota hän on osoittanut Euroopan parlamentin puolesta valmistelukunnan työn aikana ja edustajanamme HVK:ssa. Arvostamme tätä työtä suuresti. (Suosionosoituksia) Toiseksi jäsen Méndez de Vigo pyysi äskettäin eroa parlamentin hallitustenvälisen konferenssin edustajan tehtävistä. Sain tästä tiedon ja hoidin tehtäväni uskoakseni asianmukaisesti. Välitin tiedon eronpyynnöstä puheenjohtajakokoukselle, jossa keskustelimme siitä, miten pyyntöön olisi vastattava. Tämän jälkeen puheenjohtajakokous päätti ei suinkaan yksimielisesti mutta kuitenkin yhteisymmärryksessä nimittää jäsen Brokin parlamentin edustajaksi. Nimitys tehtiin avoimesti ja menettelysääntöjä noudattaen. Hyvä jäsen Berès, puheenjohtajakokouksessa esitettiin näkemyksiä, jotka eivät poikenneet kovinkaan paljon teidän työjärjestyspuheenvuorossa esittämistänne näkemyksistä. Puheenjohtajakokouksessa esitettiin monia erilaisia näkemyksiä, ja myös eri ryhmänjohtajien kannat poikkesivat toisistaan. Kokouksen osanottajat olivat kuitenkin tarpeeksi halukkaita vahvistamaan kollegamme Brokin nimityksen tähän tehtävään, jossa hän toimii parlamentin puolesta, ja korostan parlamentin puolesta Brok (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, HVK:n eilinen ministerikokous mielestäni osoitti, että ratkaisu on mahdollista saavuttaa joulukuuhun mennessä. Todella kiistanalaisia kysymyksiähän on loppujen lopuksi vain muutama, eikä niitä pystytä luultavasti ratkaisemaan vielä ensi vuonnakaan. Meidän pitäisikin rohkaista puheenjohtajavaltio Italiaa jatkamaan nykyistä linjaansa ja pitäytymään mahdollisimman tiukasti valmistelukunnan laatimassa tekstissä, koska siinä aikaansaatua tasapainoa olisi vaikea saavuttaa uudelleen. Tämä pätee myös asiakirjaan, joka on määrä esittää ensi viikolla pidettävässä ministerikonklaavissa. Tällä edellytyksellä HVK on uskoakseni mahdollista saattaa onnistuneesti päätökseen. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että perustuslakiehdotusta vastustavat tahot tekevät edelleen töitä estääkseen HVK:n päätökseen saattamisen. Tästä olemmekin jo keskustelleet parlamentissa lakia säätävän neuvoston yhteydessä. Arvoisa puhemies, kuten huomautitte, myös parlamentti on kuitenkin oikeutetusti tehnyt tällä viikolla useita unionin budjettioikeuksia koskevia päätöksiä. Molemmat asiat lakia säätävä neuvosto, joka estää kaikenlaisen avoimuuden ja sallii kansallisten byrokraattien jatkaa työtään entiseen tapaan, sekä parlamentin budjettioikeuksien heikentäminen tuovat mieleeni elokuvatrilogian, jonka keskimmäinen osa on nimeltään Imperiumin vastaisku. Tarkoitan imperiumilla tässä kansallisten ministeriöiden byrokraattisten menettelyjen muodostamaa imperiumia. Trilogian päätösosassa hyvä voittaa pahan, joten meillä on hyvät mahdollisuudet torjua tällaiset pyrkimykset. Puheenjohtajavaltio Italia ryhtyi viimeistä edellisessä kokouksessa asianmukaisiin toimiin suojellakseen budjettioikeuksiamme, ja toivon sen pitävän kiinni tästä kannasta loppuun saakka. Yksi asia on kuitenkin tehtävä erittäin selväksi, nimittäin se, että molempien lainsäädäntöelinten kokousten on oltava julkisia. Olemme sen velkaa Euroopan kansalaisille avoimuuden nimissä. Lisäksi on hyväksyttävä, että budjettioikeudet ovat kaikkien parlamenttien keskeisiä valtaoikeuksia, ja sota julistetaan varmasti, jos näihin budjettioikeuksiin tehdään muutoksia, joita parlamentti ei hyväksy. Olen varma, että myös tämä pidetään mielessä. Sitten ovat niin sanotut valtakysymykset, toisin sanoen äänioikeudet neuvostossa, komission kokoonpano ja äänioikeudet komissiossa sekä Euroopan parlamentin kokoonpanoon liittyvät kysymykset. Tiedän varsin hyvin, että valtioiden ja hallitusten päämiehet pystyvät ratkaisemaan tämän asian luultavasti vasta viimeisenä yönä. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä muutama kysymys, kuten se, pitäisikö vähimmäismäärää nostaa 60 prosentista 66 prosenttiin, sekä muita komissioon liittyviä kysymyksiä. Kun tehdään sopuratkaisuja, joihin ollaan yleisesti valmiita, ei saa unohtaa yhtä asiaa, nimittäin tehokkuutta. On oltava selvää, että neuvoston päätöksentekokyky on taattava laajentuneessa unionissa. Juuri tästä syystä valmistelukunnan ehdotus oli sellainen kuin oli, mitä emme saa unohtaa. Arvoisa komission jäsen Verheugen, arvostelimme Nizzan sopimusta, koska emme katsoneet neuvoston äänestysmenettelyn täyttävän laajentuneen unionin tarpeita, minkä on täytynyt olla selvää puolalaisille ystävillemme alusta alkaen. Unioniin liittyvien valtioiden kansalaiset eivät voi nyt vedota siihen, että Nizzan sopimuksen yksityiskohdat ja mekanismit esiteltiin näissä maissa järjestetyissä kansanäänestyksissä, eivätkä käyttää näitä yksityiskohtia ja mekanismeja perusteluna hallitustenvälisessä konferenssissa käytävissä keskusteluissa. Jos halutaan taata neuvoston päätöksentekokyky, etusijalle on asetettava tehokkuus, johon yhdistyy tietysti aina riittävä demokraattinen legitimiteetti. Olen toisinaan hyvin huolissani siitä, etteivät muutamat hallitukset ajattele, miten Euroopan unioni pystyy saamaan enemmistön tuen tarvittavalle päätökselle, vaan pikemminkin, miten helposti voimme estää päätöksen. Tällainen ajattelu antaa aihetta huoleen, ja meidän pitäisi pyrkiä ratkaisemaan tämä ongelma.

6 10 19/11/2003 Viime istunnossamme käsitellystä ulkoministerin virasta haluan huomauttaa, että kyse on kolmoistehtävästä eikä pelkästään kaksoistehtävästä. Ulkoministerillä olisi kolme tehtävää: hän olisi komission jäsen, neuvoston korkea edustaja ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja. Kaikki kolme tehtävää on yhdistettävä, jos virasta halutaan toimiva. Parlamentti ei olisi tyytyväinen järjestelyyn, jossa ulkoministeri ei olisi komission täysjäsen. Ulkoministerin on äärimmäisen tärkeää olla komission täysjäsen, koska vain tällä tavoin on mahdollista turvata todellinen demokraattinen valvonta ja demokraattinen nimitysmenettely sekä parlamentin myöntämä legitimiteetti. Emme myöskään toivo komission menettävän pisaraakaan ulkopoliittisesta vaikutusvallastaan, kuten tapahtuu, jos komissiolle ei anneta täyttä vastuuta sen toimivaltaan tällä hetkellä kuuluvilla ulkopolitiikan aloilla. Tämä tarkoittaisi välillisesti myös sitä, että parlamentti menettäisi ulkopoliittista vastuutaan. Näin ollen kannatamme voimakkaasti näiden kolmen tehtävän yhdistämistä. Ulkoministerin on myös toimittava ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana, koska vain siten voimme saavuttaa samanaikaisesti johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta ja koska vain silloin tämän viran perustaminen on todella mielekästä. Haluan esittää lopuksi vielä yhden huomautuksen tarkistuslausekkeesta. Muistutan, että yhdessä jäsen Amaton ja jäsen Duffin kanssa laatimassani kirjeessä esitetty ehdotus pitäisi oikeastaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Perustuslakisopimuksen tarkistusmenettelyä olisi laajennettava, lukuun ottamatta toimivallan muutoksia ja perusoikeuskirjaa koskevia perustuslakisopimuksen määräyksiä, joihin on tietysti sovellettava edelleen tähänastista tarkistusmenettelyä. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa eräs valmistelukunnan pohdittavana ollut ajatus, nimittäin se, että sopimuksen tarkistuslauseketta laajennetaan ja että samaan aikaan otetaan käyttöön eroamislauseke. Jäljelle on nyt jäänyt enää vain eroamislauseke, ja tässä on tapahtunut mielestäni virhe, jota meidän pitäisi vielä harkita Barón Crespo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut tarkasti neuvoston puheenjohtajan vaikeaselkoista julkilausumaa. Selkokielellä sanottuna haluatte, ettei valmistelukunnan tekstiin kajota. Tekstiin ei voidakaan kajota, sillä jos 80 prosenttia HVK:n osanottajista hyväksyvät ehdotuksen eikä 150 esitetyllä muutosehdotuksella ole takanaan riittävän enemmistön tukea, teidän on pidettävä kiinni alkuperäisestä tekstistä. Meidän on lisäksi muistettava hallitukset, jotka olivat mukana valmistelukunnassa ja osallistuivat sen työhön. Ongelmana on, että ne ovat nyt lukinneet ovet ja jättäneet parlamentin ja komission ovien ulkopuolelle. Valmistelukunnan sosialistipuolueita edustavat jäsenet tapasivat viime viikolla, jolloin tulimme siihen tulokseen, ettemme halua, että valmistelukunnan ehdotukseen tehdään minkäänlaisia muutoksia, jotka huonontavat tekstiä. Odotamme edistystä ja parannuksia siitä olemme kanssanne samaa mieltä. Ensisijaisena tavoitteenamme ensinnäkin on, ettei perusoikeuskirjan sitovuutta kyseenalaisteta, ja toiseksi, että perusperiaatteena on Euroopan yhdentymisen sekulaarinen luonne. Viimeksi mainitun tavoitteen kohdalla katsommekin, että perustuslakiteksti on täysin oikea eikä sitä saa muuttaa. Katsomme lisäksi, ettei parlamentin eikä myöskään neuvoston toimivaltaa saa heikentää lainsäädännön tai talousarvion alalla, ja lakia säätävä neuvosto on mielestämme säilytettävä. Olemme myös sitä mieltä, että unionin taloudellinen ja yhteiskunnallinen hallintomalli pitäisi toteuttaa käytännössä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että perustuslain ensimmäisessä osassa saavutetun edistyksen pitäisi näkyä myös sen kolmannessa osassa, jossa käsitellään unionin politiikkaa, ja toiseksi sitä, että julkisten palveluiden turvaamisen ja kehittämisen oikeusperusta on säilytettävä, minkä jälkeen tämä malli on mahdollista kirjata puitelakiin. Esille ottamistanne ja eilen käsitellyistä kysymyksistä haluan todeta, että ulkoministerin on oltava komission jäsen ja sen varapuheenjohtaja. Pöytäkirjan tarkistamisen osalta te itse olette todennut, että Tanskan Hamletin kotimaan hallitus haluaa nykyisen poikkeusjärjestelmän (opt-out) jälkeen mahdollisuuden osallistua unionin toimintoihin (opt-in). Emme saa sulkea ovia, vaan meidän on annettava mahdollisuus pöytäkirjan tarkistamiseen. Puheenjohtaja Prodin eilen esiin ottamasta hyvin ajankohtaisesta kysymyksestä olemme sitä mieltä, että, etenkin budjettivallan kohdalla Ecofin-neuvoston on aika omaksua yhteisökulttuuri, ja osoitamme nämä sanat nimenomaan Ecofin-neuvostolle. Meidän pitäisi ehkä antaa valtiovarainministereille kopio perussopimuksista. Emme voi toimia järjestelmällisesti hallitustenväliseltä pohjalta. (Suosionosoituksia) Haluan lisäksi korostaa, että parlamentti on talousarvioasioissa yhtä vastuuntuntoinen tai jopa vastuuntuntoisempi kuin neuvosto, minkä olemme toistuvasti osoittaneet. Emme voi hyväksyä, että perussopimuksia yritetään muuttaa tällä tavalla. Meidän pitäisi mielestäni protestoida tätä menettelyä vastaan ja osoittaa närkästyksemme erittäin selvästi Ecofinneuvostolle, jolta on mennyt kymmenen vuotta Delorsin infrastruktuurisuunnitelman hyväksymiseen. Miksei tässä asiassa ole tapahtunut mitään kymmeneen vuoteen? Miksi Ecofin-neuvostolla on valtaa Eurooppaneuvostoon? Tämä asia on nähdäkseni ehdottoman tärkeä meille kaikille. Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni mainitsemalla yhden ajankohtaisen asian, nimittäin laajentumisen. Yhdyn komission jäsenen Verheugenin esittämiin huomautuksiin. Haluan sanoa jo joukkoomme kuuluville nykyisille jäsenvaltioillemme, että äänestimme parlamentissa Nizzan sopimuksen puolesta siksi, että halusimme laajentumista, emmekä siksi, että pitäisimme

7 19/11/ Nizzan sopimuksesta. Emme ole koskaan pitäneet siitä. Emme voi kuitenkaan nyt todeta, että Ranska ja Saksa ymmärtävät toisiaan, kun näiden kahden maan väliset vihollisuudet ovat aiheuttaneet eurooppalaisille huolta vuosisatojen ajan, vaan meidän pitäisi mielestäni osoittaa edes hieman johdonmukaisuutta. Pyydän komissiota pitämään kiinni lähestymistavastaan osoittaakseen, ettei kenelläkään ole sopimusten yhteydessä erioikeuksia, ja viittaan tällä vakaus- ja kasvusopimukseen. Arvoisa puhemies, tämä viesti pitäisi uskoakseni tehdä ehdottoman selväksi hallitustenväliselle konferenssille. Pitäkää kiinni kannastanne, jotta saamme kaikkia eurooppalaisia koskevan perustuslain. (Suosionosoituksia) Puhemies. Esitän yhden huomautuksen talousarviosta. Jäsen Barón Crespo on oikeassa huomauttaessaan, että vuodesta 1988 lähtien, jolloin allekirjoitimme neuvoston kanssa rahoitusnäkymiä koskevan sopimuksen, neuvosto on päihittänyt parlamentin menoihin tehtävissä harkinnanvaraisissa mukautuksissa luvuin kolme kaksi. Parlamentti on toiminut vastuullisesti silloin, kun sille on annettu vastuuta. (Suosionosoituksia) Duff (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, kiitoksia vain, että ehätitte mainitsemaan yhden niistä seikoista, joita olin juuri aikeissa käsitellä puheenvuorossani. Kiitän teitä rahoitusjärjestelmää koskevien parlamentin valtaoikeuksien puolustamisesta. Haluan todeta omasta puolestani, että olen erittäin kiitollinen jäsen Berésin moraalisesta tuesta. Puheenjohtajakokous on kuitenkin tehnyt päätöksen, jonka hyväksyn, ja annan täyden tukeni jäsen Brokille, jonka työn ja ominaisuudet tunnemme. Neuvoston puheenjohtajavaltio on vahvistanut aikomuksensa esittää laajan sopuratkaisun ennen Napolin ministerikonklaavia. Toivottavasti tämä on viisas päätös. Kokemuksesta voidaan sanoa, etteivät lopullista sopimusta tee ulkoministerit eivätkä varsinkaan virkamiehet. Vain valtioiden ja hallitusten päämiehet pystyvät ratkaisemaan sunnuntaina 14. joulukuuta klo 4 aamulla joillekin jäsenvaltioille jo lähes pakkomielteeksi tulleet suuret kansalliset kysymykset, jotka koskevat esimerkiksi neuvoston ääntenpainotuksen muuttamista prosentin sinne tai tänne. Ulkoministerit näyttävät olevan taitavia valmistelukunnan ehdotusten olennaisten osien purkamisessa. Monet heistä kyseenalaistivat eilen kuuluisan "siirtymäväylälausekkeen", jolla mahdollistetaan perustuslain vakaa kehitys ja poikkeuksellisten päätöksentekomenettelyjen määrän tasainen vähentäminen. Tästä "siirtymäväylälausekkeisiin" perustuvasta lähestymistavasta on kuitenkin ollut useita esimerkkejä sekä aiemmissa että nykyisissä perussopimuksissa. Näiden eri lausekkeiden yhdistäminen yhdeksi ainoaksi yleiseksi lausekkeeksi on näin ollen selkeää, yksinkertaista ja mutkatonta. Puheenjohtajavaltio on aivan oikeassa pysyessään tiukkana tässä asiassa ja ulkoministerikysymyksessä sekä puolustaessaan valmistelukunnan ehdotuksia. Puheenjohtajavaltio tietää, että sillä on Euroopan parlamentin täysi tuki. Tuemme myös puheenjohtajavaltion pyrkimyksiä herättää keskustelua tulevasta tarkistuslausekkeesta. "Siirtymäväylälausekkeen" ja perustuslain tehokkaan ja kitkattoman toiminnan edellyttämien pehmeämpien tarkistusmenettelyjen välillä ei kuitenkaan voida tehdä vaihtokauppoja, vaan ne molemmat on sisällytettävä tulevaan perustuslakiin Puhemies. Jäsen Duff, pyydän anteeksi, että vein niin sanotusti sanat suustanne! Wurtz (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, olemme lähestymässä HVK:n työlle alun perin asetettua määräaikaa. Neuvoston puheenjohtaja on juuri muistuttanut meille, mitkä ovat edelleen tärkeimmät esteet tämän työn päätökseen saattamiselle. Niitä ovat komission jäsenyys, ulkoministerin tehtävät, neuvoston määräenemmistön määritelmä, Euroopan parlamentin asema talousarviomenettelyssä ja perustuslain tarkistusmenettely. Nämä eivät ole mitään vähäpätöisiä asioita. Jotkut näistä kysymyksistä koskevat toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä vallanjakoa, ja toisiin liittyy erittäin arkaluonteinen kysymys kansallisesta identiteetistä. Joidenkin tarkoituksena on taas estää meitä sulkemasta itseämme toimielinjärjestelmään, jota on lähes mahdotonta muuttaa. Mielestäni oli epärealistista kuvitella, ettei tällaista kitkaa syntyisi. Minulle nämä konfliktit eivät ole tulleet yllätyksenä, enkä ole myöskään huolissani niistä. Jos nämä olisivat ainoita esteitä, jotka on ylitettävä, jotta voidaan juhlia hallitustenvälisen konferenssin onnistumista, sanoisin, että meillä on nyt ratkaisu 95 prosenttiin ongelmista, kuten Italian ulkoministeri Frattini on todennut muissa yhteyksissä. Tämä ei pidä valitettavasti paikkaansa, koska perustuslakiehdotukseen sisältyy selvästikin ulottuvuus, joka näyttää olevan yhtä suuri tabu valtioiden ja hallitusten päämiehille kuin se oli valmistelukunnan puheenjohtajallekin. Tarkoitan tällä unionin politiikkaa ja erityisesti kysymystä, jota nimitin parlamentissa 3. syyskuuta Valéry Giscard d'estaingin läsnäollessa käydyssä keskustelussa perustuslaillisen aseman antamiseksi liberaalin Euroopan mallille toisin sanoen EU:n ja Naton välisen lojaaliuden vahvistamista unionin tulevassa perustuslaissa. Unionilla on kansalaisille merkitystä ainoastaan politiikkojensa toteuttamisen kautta. Tämä ei ole minun ajatukseni, vaan komissio on todennut näin 17. syyskuuta 2003 antamassaan perustuslakia koskevassa tiedonannossa. Koskaan ei kuitenkaan

8 12 19/11/2003 kyseenalaisteta unionin politiikkaa, joka muodostaa kolme neljäsosaa perustuslakisopimusta koskevasta ehdotuksesta. Luuletteko näin ollen, että kansalaiset ovat yksimielisiä unionin harjoittamasta politiikasta? Se olisi ilmiselvästi typerä luulo. Jotkut teistä ehkä nauravat, kun viittaan tässä yhteydessä Pariisin alueella äskettäin järjestettyyn Euroopan sosiaalifoorumiin. Olisi suuri virhe suhtautua foorumin unionille äskettäin esittämään vetoomukseen ironisesti tai välinpitämättömästi. Sosiaalifoorumin yhteydessä käydyt sadat keskustelut, joihin osallistui nuorta kaikkialta Euroopasta, olivat osoitus näiden nuorten halusta saada tietoa, ymmärtää sekä saada aikaan muutoksia ja konkreettisia toimia. Nämä nuoret ovat täysin hylänneet liberaalin mallin ja ilmaisseet samalla hartaan toiveensa Euroopasta. Miten meidän pitäisi vastata tähän vetoomukseen? Koko sisämarkkinoita koskevan yhteisön säännöstön ja Maastrichtin sopimuksen vakiinnuttaminen huomioon ottaen nämä nuoret eivät ole tyytyväisiä perustuslakiehdotuksen 3 artiklan 2 kohtaan, jossa luvataan paratiisia maan päällä. He vaativat todellisia muutoksia, ja juuri näitä vaatimuksia monet kansalaiset tukevat. Joissakin valtioissa, esimerkiksi Ranskassa, perustuslakisopimusta koskevasta ehdotuksesta ei keskusteltu lainkaan ennen 3. syyskuuta, jolloin otimme nimenomaan parlamentissa esiin perustuslakiehdotuksen salaista puolta koskevan ongelman, jonka myös te, arvoisa puhemies, mainitsitte. Tämän jälkeen keskustelu on näissä maissa jatkuvasti laajentunut ja muuttunut syvällisemmäksi siinä määrin, että useat julkista keskustelua seuraavat tahot pitävät ei-äänten voittoa mahdollisena, mikäli perustuslakisopimuksen ratifioinnista järjestetään kansanäänestys. Te varmastikin huomautatte minulle tavalliseen tapaanne, ettemme ole vielä siinä vaiheessa. Tällä hetkellä useiden jäsenvaltioiden yleisessä mielipiteessä perustuslakiehdotukseen suhtaudutaan vielä varsin tyynesti. Pitäisikö meidän olla tästä riemuissamme? Meidän ei pidä luottaa tämän tyynen mielialan jatkumiseen. Tällä hetkellä vallitseva hiljainen levottomuus voi aiheuttaa maanvyöryn tulevissa vaaleissa. Haluaisin paljon mieluummin hieman sekasortoisen mutta laajakatseisen ja solidaarisen reaktion, ja takeet siitä, ettei tilanne muutu enää huonommaksi. Tämän vuoksi haluan ryhmäni puolesta vedota niihin teistä, jotka yhtyivät tähän lähestymistapaan. Eurooppaa on rakennettu liian pitkään huipulta käsin, mutta se ei päde enää nykyään. Meidän on vaadittava ponnekkaasti, että kansalaistemme vaatimukset kuullaan ja otetaan vakavasti. Meillä on enää vain vähän aikaa vaikuttaa Euroopan yhdentymishankkeeseen ja antaa sille mielekkyyttä kansalaistemme silmissä Buitenweg (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, valmistelukunta perustettiin, koska valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät olleet onnistuneet tekemään Euroopan unionista aiempaa demokraattisempaa, avoimempaa ja tehokkaampaa. Kansalliset hallitukset osallistuivat valmistelukunnan julkisiin keskusteluihin ja ovat antaneet siunauksensa valmistelukunnan työn lopputulokselle. Nyt, turvallisesti HVK:n suljettujen ovien takana, ne tuntevat kuitenkin olevansa jälleen vapaita muuttamaan valmistelukunnan ehdotusta. On esimerkiksi esitetty tarkistus, jolla pyritään muuttamaan vuosittaista talousarviomenettelyä siten, että alhaisin ehdotettu summa otetaan automaattisesti sellaisiin budjettikohtiin, joista neuvosto ja parlamentti eivät ole pystyneet sopimaan. Tanskan hallitus perustelee tätä ehdotusta toteamalla, että näin neuvostosta ja parlamentista tulee tasavertaisia, sillä jos jompikumpi on ehdottanut alhaisinta summaa, se todellakin otetaan lopulliseen talousarvioon. Samaan aikaan Tanskan hallitus väittää vakavalla naamalla taistelevansa parlamentin täysien budjettioikeuksien puolesta. Tässä voi olla kyse kahdesta asiasta. Ministerit eivät joko ymmärrä ehdotuksensa vaikutuksia eivätkä ole näin ollen kovinkaan älykkäitä tai he yrittävät saada aikaan niin suurta hämmennystä, ettei heidän tarvitse julkisesti selittää sitä, että he tuhoavat parlamentin lähes 30 vuotta nauttiman demokraattisen oikeuden hylätä talousarvio. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, ministerit ovat onnistuneet hämäämään kaikkia. Toinen hankala ala on monivuotista talousarviota koskevat rahoitusnäkymät. Niitä on sovellettu vuodesta 1988 lähtien, mutta ainoastaan toimielinten välisten sopimusten muodossa. Parlamentti voi rikkoa tällaisen sopimuksen milloin tahansa, ja sillä on näin ollen käytettävissään tärkeä valtakeino. Rahoitusnäkymät sisällytetään nyt perustuslakisopimukseen, mikä tarkoittaa sitä, että parlamentti menettää tämän valtakeinon. Vieläkin pahempaa on, että jotkin hallitukset haluaisivat talous- ja raha-asiain neuvoston tapaan antaa parlamentille tästä lähtien pelkästään neuvoa-antavan roolin monivuotisen talousarvion laadinnassa, vaikka olemme nyt tasavertaisia kumppaneita. Valtiovarainministerien avoimen valtausyrityksen uhreiksi ovat vaarassa joutua Euroopan parlamentin lisäksi myös omat, eri politiikan aloista vastaavat ministerimme. Mielestäni on hyvin outoa, etteivät jäsenvaltioiden ministerit ole vielä havainneet tätä yritystä. Mainitsen yhden esimerkin. Jos Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden kulttuuriministerit ovat sopineet monivuotisesta eurooppalaisesta kulttuuriohjelmasta, valtiovarainministerit voivat viime kädessä tehdä tämän sopimuksen tyhjäksi pelkästään ehdottamalla alhaisempaa summaa ja vaatimalla, että lainsäädäntöä mukautetaan talousarvioon eikä toisin päin. Kuka oikeastaan määrää tahdin Euroopassa? Parlamentille myönnetystä lainsäädäntövallasta voi tulla pelkkä tyhjä kuori vailla sisältöä, jos parlamentilla ei ole tarpeeksi valtaa varmistaa, että lainsäädännön täytäntöönpanoa varten on käytettävissä riittävästi varoja. Valtioiden ja hallitusten päämiehet uhkaavat korvata parlamentin 30-vuotisen budjettioikeuden suljettujen ovien takana kokoontuvien valtiovarainministerien kaikkivaltiudella, mikä on heikko osoitus demokratiasta tai avoimuudesta.

9 19/11/ (Suosionosoituksia) Collins (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tukeni Italian hallituksen pyrkimyksille saattaa EU:n perustuslakisopimusta koskevat neuvottelut päätökseen 13. joulukuuta pidettävään neuvoston kokoukseen mennessä. Me kaikki myönnämme, että aikataulu on kunnianhimoinen, mutta siinä pysyminen on mahdollista. Valmistelukunnan ja sen puheenjohtajan Giscard d'estaingin sopimusehdotus luo perustan uuden Euroopan unionin uuden perussopimuksen hyväksymiselle. On sanomattakin selvää, että jokaisella tätä uutta sopimusta neuvottelevalla kansallisella hallituksella on omat sopimuksen tiettyihin näkökohtiin liittyvät huolenaiheensa ja varauksensa. Neuvotteluissa keskitytään kahteen keskeiseen osa-alueeseen, joista ensimmäinen koskee toimielinuudistusta ja toinen politiikkaa. Toimielinten näkökulmasta on tärkeää, että pienillä jäsenvaltioilla on tasavertainen edustus Euroopan komissiossa. Unionissa vallitsee laaja yhteisymmärrys määräenemmistöäänestyksen ja yhteispäätösoikeuksien laajentamisesta koskemaan useita eri sekä Eurooppaneuvoston että Euroopan parlamentin toimialaan kuuluvia poliittisia kysymyksiä. Euroopan unionin on kuitenkin otettava ulkopolitiikassaan huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeet. Euroopan unionilla ei saisi olla ensisijaista valtaa määrätä veropolitiikkaa kaikilla Euroopan unioniin kuuluvilla alueilla. Veropolitiikkaa koskevat päätökset on parasta jättää yksittäisille jäsenvaltioille. Tähän näkemykseen yhtyvät monet parlamentin jäsenet ja myös useat jäsenvaltioiden hallitukset. Euroopan unionilla on edessään suuria haasteita oikeusja sisäasioiden alalla. Meidän on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä torjuaksemme järjestäytynyttä rikollisuutta ja kansainvälistä terrorismia. Meidän on tiivistettävä yhteistyötämme torjuaksemme ihmiskaupan vitsausta. Minusta ei ole kuitenkaan oikein, että kaikki oikeus- ja sisäasioita koskevat päätökset tehdään määräenemmistöäänestyksellä. Tähän on syynä arkaluonteinen kysymys eroavaisuuksista, joita EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä tällä hetkellä on Abitbol (EDD). (FR) Arvoisa puhemies, palatakseni lyhyesti jäsen Berèsin äskettäiseen puheenvuoroon totean, että mielestäni on lievästi sanottuna erityisen tökeröä, että Euroopan parlamenttia edustaa hallitustenvälisessä konferenssissa kaksi samaa kansallisuutta olevaa jäsentä, nimittäin kaksi Saksan kansalaista. Tämä on osoitus seikasta, joka otettiin usein esiin valmistelukunnan työn aikana, nimittäin Saksan yliedustuksesta Euroopan parlamentissa, mikä on epäilemättä yksi Nizzan sopimuksen vaarallisimmista seurauksista. Myönnän, etten tiedä, miten puheenjohtajakokous tekee päätöksensä, mutta tämän kaikkea muuta kuin toisarvoiselta vaikuttavan seikan mainitsematta jättäminen on mielestäni valitettavaa parlamentin ja EU:n imagon kannalta tulevina vuosina. Vaikka HVK:ta onkin vaikeaa arvioida tässä vaiheessa, meidän pitäisi nähdäkseni yhtyä komission ilmaisemaan huoleen hallitustenvälisen konferenssin edistymisestä, koska minusta vaikuttaa siltä, että olemme joutumassa ojasta allikkoon. Valmistelukunnan tarkoituksena oli alun perin tutkia perinpohjaisesti unionin talous-, sosiaali-, raha- ja ulkopolitiikan sisältöä, mutta tosiasiassa se tyytyi lopulta tekemään vaatimattoman toimielinkompromissin. Valmistelukuntaan verrattuna hallitustenvälinen konferenssi on kuitenkin uskoakseni etääntymässä vieläkin kauemmas unionin kansalaisille tärkeistä asioista ja muuttumassa jonkinlaiseksi yleiseksi tappeluksi äänikiintiöistä ja paikoista. Kuten jäsen Wurtz muistutti, samaan aikaan unionin kansalaisten asenne EU:ta kohtaan on kuitenkin muuttumassa entistä kielteisemmäksi, ja kansalaiset kyseenalaistavat Euroopan yhdentymisen perusteet, kuten olemme nähneet Euroopan sosiaalifoorumissa, jonka itse olisin foorumissa käytyjen keskustelujen perusteella nimennyt uudelleen "Euroopan suvereniteettifoorumiksi". Lopuksi totean, että parlamentissa puhutaan paljon "siirtymäväylälausekkeista", jotka ovat itse asiassa pimeitä tunneleita, joihin kansallisten demokratioiden viimeiset valtaoikeudet ovat häviämässä. Haluaisin kuitenkin palata eilisen istunnon tapahtumiin antaakseni parlamentille pienen osoituksen siitä, miten skitsofreeniselta sen toiminta aika ajoin vaikuttaa. Yksi poliittinen ryhmä, joka on toimielimemme suurin, moitti puheenjohtaja Prodia Italian sisäpolitiikkaan osallistumisesta, vaikka kaikki Euroopan parlamentin edustajat olivat valmistelukunnan työn aikana vaatineet, että parlamentti valitsee komission puheenjohtajan ja että kampanjoinnin pitäisi näin ollen olla mahdollista. Muistan, että tämä kysymys otettiin esiin monta kertaa. Olisi itse asiassa mielenkiintoista, jos Euroopan parlamentin vaaleissa olisi mahdollista kampanjoida Romano Prodin tai vaikkapa José María Aznarin puolesta. Eilisessä istunnossa puheenjohtaja Prodi vain ennakoi komission puheenjohtajan roolin politisoimista koskevaa päätöstä, jota pidän valitettavana Berthu (NI). (FR) Arvoisa puhemies, 18. marraskuuta pidetyssä HVK:n ulkoministerikokouksessa käsiteltiin erityisesti yhtä hyvin tärkeää ongelmaa, josta valmistelukunta ei ollut koskaan oikeastaan keskustellut, nimittäin Euroopan perustuslakisopimusta koskevan ehdotuksen tarkistuslausekkeita. Jotkut ovat ehdottaneet yksimielisyysvaatimuksen lieventämistä tietyissä tarkistuksissa, etenkin niissä, jotka koskevat unionin politiikkaa käsittelevää sopimusehdotuksen kolmatta osaa.

10 14 19/11/2003 Enemmistö ei hyväksy näitä tarkistuksia, koska ne merkitsevät perustuslakisopimuksen muuttamista vähemmistöön kuuluvien kansojen osalta. Yksimielisyys on säilytettävä, ja kaikki mahdolliset umpikujatilanteet on pyrittävä ratkaisemaan eriytetyn yhteistyön avulla. Haluan myös korostaa, että tämä perustuslakiehdotuksen kolmas osa sisältää keskeisiä määräyksiä. Tästä huolimatta valmistelukunta on kuitenkin tuskin edes tarkastellut ehdotuksen kolmatta osaa, ja myös hallitustenvälinen konferenssi toimii todennäköisesti samoin. Kaikki nämä seikat ovat hyvä osoitus siitä, että kiihkeä pyrkimys kirjoittaa kaikki perussopimukset uudelleen yhdeksi sopimukseksi on vaarassa johtaa siihen, että kiistanalaisia poliittisia toimia hyväksytään ilman todellista demokraattista keskustelua. Ulkoministerikokouksessa on myös tarkasteltu perustuslakiehdotukseen sisältyviä useita spesifisiä tai yleisiä "siirtymäväylälausekkeita". Vastustamme näitä lausekkeita, joilla pyritään sivuuttamaan muodollinen tarkistusmenettely, suljetaan kansalliset parlamentit tarkistusmenettelyn ulkopuolelle ja heikennetään entisestään tarkistusmenettelyn avoimuutta kansalaisten silmissä. Asiat olisivat selvästikin toisin, jos jokainen kansallinen parlamentti pohtisi erikseen sopimuksen tarkistamista tai jos jokaisen jäsenvaltion kansalaisilla olisi kansanäänestyksen kautta muodollinen oikeus vastustaa sopimuksen tarkistamista. Arvoisa puhemies, tämän perussopimusten uuden tarkistamisen tavoitteena olisi pitänyt olla demokratiavajeen ratkaiseminen, unionin tuominen lähemmäs kansalaisia ja kansallisten parlamenttien aseman uudelleenarviointi. Hallitustenvälinen konferenssi on omaksumassa tämän lähestymistavan, koska se todennäköisesti hyväksyy kokonaisuudessaan valmistelukunnan ehdotuksen, jossa ei käsitellä demokratian todellista ongelmaa ja jolla EU:ta loitonnetaan entisestään sen kansalaisista. Vetoamme hallitustenväliseen konferenssiin asian korjaamiseksi. Aikaa on vielä ennen 28. marraskuuta tehtävää sopuratkaisua Tajani (PPE-DE). (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Antonione, puheenjohtajavaltion kanta näyttää olevan melko selvä, ja se on pääosin yhdenmukainen parlamentin kannan kanssa. Juuri tästä syystä meidän on tuettava sovittelupyrkimyksiä, joiden tavoitteena on saada aikaan ylevämielinen ja jalo sopuratkaisu, joka soveltuu yhteen valmistelukunnan hyväksymän tekstin kanssa. Tekstin kokonaistasapainoa ei voi eikä saa muuttaa. Kuten jäsen Brok korosti, ulkoministeri Frattinin lausunnot parlamentissa pitämästänne puheesta antavat meille suuria toiveita hallitustenvälisen konferenssin työn lopputuloksesta. Olenkin edelleen yksi niistä, jotka suhtautuvat konferenssin lopputulokseen erittäin optimistisesti. Olen varma, että saavutamme tavoitteen, jonka hyväksi me kaikki teemme työtä. Olen ehdottoman vakuuttunut, ettei kenelläkään ole rohkeutta eikä halua ottaa sitä riskiä, että hänen katsotaan olevan poliittisesti vastuussa sydänkohtauksen aiheuttamisesta unionille ja pitkään vaalitun unelman murskaamisesta. Arvoisa puheenjohtaja Antonione, katson kuitenkin, että on hyvä tuoda puheenjohtajavaltion tietoisuuteen useita kysymyksiä, jotka todellakin vaativat pohdintaa. Tällainen kysymys on ensinnäkin Euroopan parlamentin asema. Olisi vakava virhe rajoittaa unionin kansalaisia edustavan parlamentin asemaa. Valmistelukunnan hyväksymän tekstin sisältämät määräykset ovat mielestäni asianmukaisia, eikä niitä pidä muuttaa. Toinen kysymys koskee komission kokoonpanoa. Unioniin liittyvillä valtioilla, joiden edustajia on läsnä istuntosalissa, on suuria toiveita tulevaisuuden EU:sta. Emme saa pettää näitä maita sulkemalla ne toimeenpanovallan ulkopuolelle. Tästä syystä onkin oikein, että jokaisella jäsenvaltiolla on täysivaltainen komission jäsen, ainakin tulevan EU:n alkutaipaleella. Arvoisa puheenjohtaja Antonione, käsittelen seuraavaksi asiaa, josta on keskustelu paljon ja jonka merkitystä parlamentti ei mielestäni saa aliarvioida. Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että perustuslain johdannossa pitäisi mainita nimenomaisesti Euroopan juutalaiskristilliset juuret, eikä tämä mielipide johdu siitä, että olen vahva kirkon tukija. Emme saa kiistää historiamme oleellista osaa emmekä syvimpiä juuriamme. Emme saa myöskään luopua eurooppalaisista periaatteista emmekä tästä nimenomaisesta viittauksesta juuri siksi, että haluamme sekulaariset toimielimet, minkä monet jäsenvaltiot ymmärtävät. Jäsen Barón Crespo ja Saksan liittokansleri, sosiaalidemokraatti Schröder, ovat ottaneet tämän huomioon ja päättäneet olla vastustamasta ehdotusta, jonka tavoitteena on tehdä yksilöstä sekä yksilön ja kansalaisen keskeisestä merkityksestä tulevan Euroopan unionin painopiste Walter (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, komission jäsen Verheugen totesi, että jotkin HVK:ssa käytävistä keskusteluista kantautuvat tiedot antavat meille aihetta huoleen. Voin todellakin vahvistaa, että oma ryhmäni tuntee näin, kun tarkastellaan etenkin perustuslakiehdotuksen vaikutusta yhteen parlamentin demokraattiseen perusoikeuteen. Keskustelua käydään kaikkien parlamenttien keskeisestä oikeudesta eli budjettioikeudesta, joka on kaikkien demokratisoitumisprosessien perusta ja lähtökohta. Kyse on siis suorilla vaaleilla valituista kansan edustajista koostuvan parlamentin oikeudesta tehdä rahavaroja koskevia päätöksiä. Nyt hyökätään tämän oikeuden perusteita vastaan. Myönnän, etteivät kaikki meistä olleet tyytyväisiä valmistelukunnan lopputulokseen, koska olimme tietysti odottaneet enemmän. Olimme toivoneet suurempaa demokratisoitumista parantaaksemme unionin kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa siitä, kuka on vastuussa mistäkin, mistä rahat tulevat ja miten ne käytetään. Tältä osin tarvitaan lisää avoimuutta, ja kansalaisilla on myös oikeus odottaa sitä.

11 19/11/ Valmistelukunnan ehdotuksessa meille määritetään rahoituskehys, jossa asetetaan enimmäismäärä menoille eli näin ollen katto käytettäville varoille. Rahoituskehyksen laatii tulevaisuudessa neuvosto, ja sen hyväksyy parlamentti, mikä tarkoittaa menojen tarkkaa suunnittelua etukäteen. Tulojen osalta viimeisen sanan sanoo neuvosto, joten niiden kohdalla mikään ei ole siis muuttunut. Olemme arvostelleet tätä järjestelyä, mutta tilanne on nyt kuitenkin tämä. Menoja koskeva lopullinen päätös on valmistelukunnan ehdotuksen mukaan määrä tehdä parlamentissa, ja tämä on se pieni edistysaskel, jonka olemme havainneet. Jotkin jäsenvaltiot ja myös valtiovarainministerit ovat nyt hyökänneet tätä parlamentin oikeutta vastaan. Mistä tässä kaikessa on kyse? Nämä jäsenvaltiot viestittävät, ettei parlamentti pysty tekemään objektiivisia päätöksiä kansalaisten puolesta. Millaisen vaikutelman nämä hallitusten edustajat arvelevat luovansa kuuden kuukauden kuluttua järjestettävissä seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa, jos he eivät luota siihen, että heidän omat ehdokkaansa äänestävät menoista vastuuntuntoisesti Euroopan tasolla? Olemme kuulleet jo arvostelua siitä, etteivät parlamentit osaa käsitellä rahaa. Näin ollut aina vuosisatojen ajan. Emme ole kuitenkaan koskaan aiemmin kuulleet demokraattisesti valitun hallituksen viittaavan tällä arvostelulla demokraattisesti valittuun parlamenttiin. Tämä on jotain uutta, ja tällainen arvostelu on tosiasiat huomioon ottaen todellakin sietämätöntä. Joillakin aloilla hyväksyttyjen talousarvion lisäysten taso ei viittaa siihen, että neuvosto, joka on tähän asti voinut päättää asioista itse, olisi erityisen säästäväinen. Neuvosto on esimerkiksi esittänyt pitkälti yli 8 prosentin lisäystä yhdellä sen päätösvaltaan kuuluvalla alalla, nimittäin maatalousmenoissa, kun koko talousarvioon oli kaavailtu enintään 2,5 prosentin lisäystä. Tarkastelkaapa neuvoston ensi vuoden hallintomäärärahoja. Kehittääkseen ja laajentaakseen hallintoaan neuvosto vaatii hallintomäärärahoihinsa 20,8 prosentin lisäystä, mikä on suurempi kuin yhdenkään toisen toimielimen vaatimus. Me taas olemme aina pitäneet kiinni enimmäismääristämme. Emme tarvitse opastusta siinä, miten hoitaa asianmukaisesti kansalaisten meille uskomia varoja. Emme aio antaa tippaakaan periksi, jos joku yrittää heikentää parlamentin perustavanlaatuista demokraattista oikeutta laatia talousarvio. Jäsenvaltioiden edustajat huomaavat pian, ettei siihen suostu yksikään parlamentin jäsen, joka ottaa työnsä vakavasti. Kuten jäsen Brok asian ilmaisi, tämä tarkoittaisi todellakin sodan julistamista parlamentille. Kiitän puheenjohtajavaltiota siitä, että se totesi haluavansa kunnioittaa valmistelukunnan ehdotusta ja taistella sen täytäntöönpanon puolesta. Kiitän kaikkia niitä kansallisia hallituksia, jotka tukevat puheenjohtajavaltion kantaa. Varoitan kuitenkin kaikkia niitä jäsenvaltioiden edustajia, jotka leikittelevät ajatuksella parlamentin budjettioikeuden rajoittamisesta, että heitä olisi helppo syyttää siitä, etteivät he halua perustuslain avulla laajentaa, vahvistaa tai lisätä EU:n demokratiaa vaan pyrkivät kiertämään ja heikentämään demokratiaa riistämällä parlamentilta yhden sen keskeisistä oikeuksista. (Suosionosoituksia) Jensen (ELDR). (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Antonione, arvoisa komission jäsen, EU:n demokratiavajeesta puhutaan itse asiassa usein. Joukko ministereitä tekee suljettujen ovien takana päätöksiä, joista he eivät ole suoraan vastuussa äänestäjille, eikä meille kansalaisille ole taattu mahdollisuutta vaikuttaa politiikkaan avoimen keskustelun kautta. Parlamentin on korjattava tämä vaje, ja talousarviota ja talousarvion valvontaa koskeva parlamentin vaikutusvalta on tässä ratkaisevassa asemassa. Kansalliset hallitukset eivät tietenkään ole etunenässä vaatimassa uudistuksia ja EU:n varainhoidon parantamista. Sen tekee parlamentti. Valtiovarainministerien ehdotus tai miksi sitä halutaankaan nimittää jolla parlamentilta halutaan viedä sen talousarviomenettelyä koskevat oikeudet, on näin ollen erittäin nolo hyökkäys demokratiaa vastaan. Toivonkin, että EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet tunnustavat tämän ja hylkäävät ehdotuksen. Toivon heidän hyväksyvän valmistelukunnan talousarviomenettelyä koskevan ehdotuksen, sillä se on tasapainoinen tavalla, johon he voivat olla tyytyväisiä. Parlamentilla on tällä hetkellä tietysti todellista vaikutusvaltaa sekä vuosittaisessa talousarviossa että rahoitusta koskevissa arvioissa. Valmistelukunnan ehdotuksen mukaan meidän pitäisi luopua osittain jälkimmäisestä vaikutusvallastamme, koska meidän on tällä hetkellä mahdollista ilmoittaa milloin tahansa, ettemme hyväksy monivuotista talousarviokehystä vaan palaamme takaisin vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, sillä EY:n perustamissopimuksessa määrätään nimenomaisesti vuosittaisesta talousarviomenettelystä. Parlamentti on tehnyt vapaaehtoisesti monivuotisia sopimuksia, ja voimme hyväksyä sen, että näistä sopimuksista tulee myöhemmin osa lainsäädäntöä, mutta vain sillä edellytyksellä, että voimme vaikutta rahoitusta koskeviin arvioihin ja tietysti myös maatalousbudjettiin. Tämä on valmistelukunnan ehdotukseen sisältyvä tasapaino. Parlamentti antaa jotain ja saa vastineeksi jotain. Odotan myös innokkaasti Tanskan hallituksen lehdistötiedotteita, joissa se kiistää tukevansa yhtä valtiovarainministerien ehdotusta, nimittäin ehdotusta siitä, että rahoitusta koskevat arviot olisi hyväksyttävä Eurooppa-neuvostossa yksimielisesti, sillä tämä ei voi olla oikein. Meitä uhkaa umpikuja, jossa uudistustyö ja myös maatalouspolitiikan uudistus estetään. Tanskan lähtökohtana on, että Euroopan parlamentilla on oltava enemmän eikä vähemmän vaikutusvaltaa talousarvioon. Tässä asiassa meidän on pysyttävä lujina.

12 16 19/11/ Maes (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, ennen kuin laajentuminen oli edes todennäköistä, Euroopassa keskusteltiin jo siitä, olisiko laajentuminen este syventämiselle vai ei. Tämä keskustelu on nyt vaimentunut, ja me kaikki olemme oikeastaan innoissamme laajentumisesta. Jos HVK:ssa käytävät keskustelut kuitenkin jatkuvat samansuuntaisina ja jos kansalaiset todellakin haluavat heikentää Euroopan parlamentin jo nykyiselläänkin hyvin rajallista valtaa, esitetään jälleen kerran kysymys siitä, eikö laajentuminen ole este Euroopan yhdentymiselle. HVK:ssa ei ole aiemmin onnistuttu luomaan tehokkaita, avoimia ja demokraattisia rakenteita. Jos sama tahti jatkuu ja jos hallitustenvälisessä konferenssissa sysätään valmistelukunnan työn tulokset nyt syrjään, saatamme käydä kohta aivan toisenlaista keskustelua. On häpeä, että eräät tahot haluavat rajoittaa Euroopan parlamentin budjettivaltaa. Monet kysymykset ovat vailla vastausta. Arvoisa komission jäsen Verheugen, vähemmistöjen suojelu oli edellytys unioniin liittymiselle, mutta miten suojelemme vähemmistöjä sitten, kun ne ovat osa Euroopan unionia? Tämä kysymys on vailla vastausta, koska sitä ei ole ratkaistu myöskään EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa. Miten Euroopan unioni toimii niiden alueiden kohdalla, joilla on lainsäädäntövaltaa mutta jotka eivät voi puuttua asioihin, joita säännellään yhteisössä ja jotka ovat kuitenkin niille elintärkeitä? Tässä yhteydessä mieleeni tulevat Skotlanti ja kalastuskysymys. Miten tämä kysymys voidaan siirtää alueiden komitean vastuulle, kun tiedetään, että komitean kokoonpano, valta ja toiminta ovat täysin riittämättömiä? Ajatelkaa myös parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan toimintoja. Alueiden komitea ei ole vastaus alueiden valituksiin. Alueiden komiteaa pitäisi uudistaa tai se pitäisi lakkauttaa. (Suosionosoituksia) Ribeiro e Castro (UEN). (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Antonione, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin keskustelut noudattelevat tietysti HVK:n osanottajien tunnetilojen vaihteluja, ja parlamentin tämänhetkistä tunnelmaa leimaa pohjimmiltaan odotuksen tunne. Huomiomme on kiinnittynyt täysin Napolissa 28. ja 29. marraskuuta pidettävään ministerikokoukseen, jossa esitettävän ehdotuksen avulla pyritään voittamaan meille kaikille tutut vaikeudet, erimielisyydet ja kiistakysymykset. Tässä yhteydessä minusta on myös erittäin kiinnostavaa nähdä, miten voitetaan vaikeudet, jotka liittyvät kaikkien jäsenvaltioiden tasavertaisuutta koskevan periaatteen turvaamiseen erityisesti komission kokoonpanon ja toiminnan kohdalla, ja miten varmistetaan kansallisen perustuslain ensisijaisuus, tarkemmin sanottuna se, ettei yhdessäkään yhteisön laissa poiketa jäsenvaltioiden perustuslaista. Olen lisäksi utelias näkemään, miten selvittäisimme sen ymmärrettävän esteen, joka tuli äskettäin esiin "siirtymäväylälausekkeiden" yhteydessä, kuten olin ennustanutkin käyvän, ja joka tuo virkistävän tuulahduksen yleiseen tarkistuslausekkeeseen, kun se ennen kaikkea vaikuttaa myös suvereniteetin ydinkysymyksiin. Toivon, että tämä käsitteellistäminen on hedelmällistä ja ettemme ennen kaikkea poikkea missään vaiheessa ilmoitetusta asialistasta. Tällä hetkellä on muutamia aloja, jotka aiheuttavat merkittävää huolta. On esimerkiksi sanottu, että tämän uudistuksen tavoitteena on tuoda EU:ta lähemmäs kansalaisia, mutta valmistelukunnan ehdotus merkitsee kiertävän puheenjohtajuuden päättymistä eikä tarjoa sille mitään tyydyttävää vaihtoehtoa. On myös todettu, että uudistuksen tarkoituksena on lisätä lainsäädäntöprosessin demokraattisuutta ja avoimuutta sekä tätä prosessia koskevaa tietoisuutta, ja yhdyn näihin tavoitteisiin. Nyt meillä on kuitenkin edessämme lakia säätävän neuvoston julistama "sielunmessu", joka merkitsisi palaamista täysin salaiseen lainsäädäntömenettelyyn, hankaloittaisi julkista ja parlamentaarista valvontaa sekä merkitsisi valitettavaa uutta hyökkäystä talousarviomenettelyä vastaan. Toivomme hartaasti, että perussopimusten uudistus toteutetaan vain, jos uudistus on järkevä ja mahdollisesti kestävä Pannella (NI). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meillä saattaa olla nyt toiveita aiempaa selvemmistä kannoista. Sekä neuvoston puheenjohtajan että komission tämänaamuiset puheenvuorot olivat aiempaa yksityiskohtaisempia ja linjauksiltaan tiukempia. Antavatkohan nämä puheenvuorot kenties viitteitä Napolin tulevista tapahtumista? Onko Napolin kokouksen tuloksena simpukkakastikkeella höystetty EU vai enemmän tai vähemmän napolilainen pizza, joka tarjoillaan unionin kansalaisille ensi vuotta varten? Kun otetaan huomioon tunti tunnilta etenevä kehitys ja esimerkiksi valtiovarainministerien aloite, neuvoston puheenjohtajavaltion pitäisi ehkä tässä ratkaisevassa vaiheessa tarkastella pikaisesti uudelleen Italian sisäpoliittisia tapahtumia, jos valtiovarainministeri Tremontilla on osuutta asiaan, ja myös Italian ja EU:n Israelia koskevaan kantaan vain muutama tunti sitten tehtyä muutosta, jota kukaan ei ole maininnut, eivät edes yleisten asioiden neuvoston ministerit. Panemme tämän muutoksen arvatenkin merkille, mutta pelkäänpä, että näin tehdään vasta muutaman tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa haluamme antaa kaksi neuvoa tai esittää kaksi toivetta. Miksi emme tekisi Euroopan parlamentin tulevia vaaleja silmällä pitäen poliittista, ja nimenomaan poliittista, aloitetta ja järjestäisi eurooppalaista neuvoaantavaa kansanäänestystä? Voitatte tämän kansanäänestyksen ja voitte myös lisätä tietoisuutta myöhemmin järjestettävistä toimielimiä koskevista kansanäänestyksistä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission jäsen, tutkitteko kenties mahdollisuutta tehdä jotakin uutta ennen 15. joulukuuta?

13 19/11/ Koetatteko ratkaista nähtävästi suurimman ongelmanne, nimittäin sen, että komission puheenjohtajalle annetaan lisää valtaa, jossa on vaikutteita Yhdysvaltain tai Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisesta järjestelmästä? Kyse ei ole siitä, onko unionissa 15, 20 vai 25 jäsenvaltiota. Kyse on päinvastoin siitä, että keskitytään vähemmän etniseen edustukseen ja enemmän ohjelmallisen, kulttuurisen ja poliittisen edustuksen kysymyksiin. Luottakaa enemmän itseenne ja luopukaa pyrkimyksistä laatia jatkuvasti uusia sääntöjä, laajennuksia ja poikkeuksia. Tällainen strategia on tyypillinen kirkko-oikeudelle muttei maalliselle oikeudelle tai sellaiselle lainsäädännölle, johon sisältyviä säännöksiä ja yhteiskunnan yleisiä tapoja ja käytäntöjä kaikki voivat noudattaa Evans, Jonathan (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, aloitan puheenvuoroni kiittämällä komission jäsentä Verheugenia hänen puheenvuorostaan. Hän oli kovin avulias muistuttaessaan, että valmistelukunta asetettiin Nizzan sopimuksen aiheuttaman järkytyksen vuoksi. Arvoisa puhemies, muistan, miten te ja minä puhuimme aiemmin tällä viikolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetyssä Ison-Britannian teollisuustyönantajien liiton (CBI) kokouksessa, jossa esitin tämän saman huomion. Tämä koko prosessi juontaa juurensa Nizzan sopimuksesta ja Irlannin kansanäänestyksen tuloksen aiheuttamasta järkytyksestä. Arvoisa puhemies, en pyydä teitä kommentoimaan tätä. Laekenin Eurooppa-neuvostossa puhuttiin unionin lähentämisestä kansalaisiin sekä Euroopan yhdentymisen perusteiden ja tavoitteiden selvittämisestä kansalaisille, jotka tuntevat etääntyneensä EU:sta. EUobserver-verkkolehdessä ilmestyi kuitenkin viime viikolla artikkeli, jonka otsikkona oli "Kampanja käynnistetty perustuslain pelastamiseksi". Artikkelin mukaan parlamentin jäsenet ovat niin huolissaan kansallisten hallitusten toimista HVK:ssa, että he katsoivat tarpeelliseksi lähteä osoittamaan mieltään puolustaakseen valmistelukunnan suunnitelmia. Tämänpäiväisessä keskustelussa olemme kuulleet todettavan, että valmistelukuntaa on puolustettava jotakin sellaista pahaa vastaan, josta käytetään nimitystä kansallinen etu. Kampanjan käynnistäjät huomaavat, että heidän on melko vaikea saada äänestäjiä puolelleen. Äskettäisen mielipidetutkimuksen mukaan 61 prosenttia EU:n äänestäjistä ei ole koskaan kuullutkaan valmistelukunnasta, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaava luku on 83 prosenttia. Kotimaani ja muiden jäsenvaltioiden kansalaiset haluavat, että perustuslaista järjestetään kansanäänestys. Viime viikolla julkistetussa Eurobarometrin mielipidetutkimuksessa 84 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 15 jäsenvaltion ja 10 unioniin liittyvän valtion kansalaisista halusi kansanäänestyksen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaava luku on 86 prosenttia. Jäsen Duff kuuluu heihin, ja myös hänen puolueensa on kansanäänestyksen kannalla. Voin olla jäsen Duffin kanssa hyvinkin eri mieltä tämän perustuslain vaikutuksista, mutta demokraatteina meidän pitäisi pystyä perustelemaan asiamme kansalaisille ja katsomaan, mikä tämän keskustelun lopputulos on. Millaisen viestin annamme kotimaani kansalaisille, jos kieltäydymme jatkuvasti kuuntelemasta ihmisiä, joiden etuja meidät on valittu puolustamaan? Haluan täsmentää paria valmistelukuntaan liittyvää seikkaa. Olisin kiitollinen, jos neuvosto selventäisi, mitä Maltan pääministeri tarkoitti todetessaan äskettäin, että ne maat, joiden ei ole pakko järjestää kansanäänestystä, olivat tehneet jonkinlaisen sopimuksen siitä, etteivät ne salli kansanäänestysten järjestämistä. Tällainen menettely ei ole demokratian mukaista. Olen hyvin kiitollinen puheenjohtaja Prodille, joka on hyväksynyt sen, että perustuslaki merkitsee suurta muutosta kansallisvaltioiden perusajatukseen. Saksan, Espanjan ja Ranskan hallitukset ovat antaneet tukensa tälle kannalle, jota kotimaani hallitus on kuitenkin kieltäytynyt tukemasta. Arvoisa puhemies, viimeinen asiani koskee perusoikeuskirjaa. Te ja minä kuulimme erään Yhdistyneen kuningaskunnan ministerin toteavan, ettei meillä ei ole mitään syytä huoleen. Eräs Yhdistyneen kuningaskunnan entinen ministeri taas totesi, että perusoikeuskirjalla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhtä suuri lainvoima kuin Beanolla, joka on brittiläinen lasten sarjakuva. Minä olen pikemminkin sitä mieltä, että tällä perustuslailla on aivan toisenlainen merkitys, minkä vuoksi kansalaisilla pitäisi mielestäni olla sananvaltaa perustuslain laatimisessa Hänsch (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää erityisesti puheenjohtajavaltio Italiaa kaikista toimista, joilla se pyrkii varmistamaan, että hallitustenvälisen konferenssin tulos noudattaa tiukasti perustuslakisopimusta koskevaa ehdotusta. Puheenjohtajavaltiolla on meidän tukemme ja myös muutamien, tosin toistaiseksi aivan liian harvojen jäsenvaltioiden hallitusten tuki. Haluaisimme useampien hallitusten tukevan puheenjohtajavaltiota. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yhdyn teidän ja komission jäsenen Verheugenin ilmaisemaan huoleen. Yhdyn huoleenne, mutta en halua keskustella HVK:n yksittäisistä ehdotuksista. Minua huolestuttaa hallitustenvälisen konferenssin työssä ilmennyt perustavammanlaatuinen ongelma. Useimmat ministerit eivät ole toistaiseksi osoittautuneet heidän edessään olevien tehtävien veroisiksi. Tämä on kylmä totuus. Hallitustenvälisessä konferenssissa ei ole halua viedä asioita eteenpäin, vaan konferenssin osanottajien asenne on pikemminkin torjuva, mikä ei voi jatkua, jos aiomme saavuttaa joulukuussa hyvän tuloksen. HVK:ssa esitettävät ehdotukset merkitsevät lähes poikkeuksetta taantumista valmistelukunnan ehdotukseen verrattuna. Jokaisessa kokouksessaan ja keskustelussaan hallitustenvälinen konferenssi pyrkii muuttamaan valmistelukunnan ehdotusta sen sijasta, että se ottaisi ehdotuksen oman työnsä lähtökohdaksi. Ministerit tekevät yksinkertaisista ja

14 18 19/11/2003 perustuslakisopimusta koskevassa ehdotuksessa selkeästi käsitellyistä asioista jälleen monimutkaisia, epämääräisiä ja tehottomia. Lakia säätävän neuvoston hylkääminen on vain yksi esimerkki tästä. Jäsenvaltioiden ministerit kieltäytyvät antamasta perustuslaille sen tarvitsemaa joustavuutta. He menevät itse asiassa vieläkin pitemmälle poistamalla ne muutamat harvat "siirtymäväylälausekkeet", jotka sisällytimme valmistelukunnan ehdotukseen. Tämä tarkoittaa, että keskipitkän aikavälin rahoitusnäkymiä koskevat päätökset on määrä tehdä jälleen yksimielisesti ja että Euroopan parlamentilta riistetään budjettioikeudet. Näin ministerit eivät tee muutoksia pelkästään valmistelukunnan ehdotukseen, vaan kajoavat jopa Euroopan parlamentin nykyisiin oikeuksiin, mitä emme voi hyväksyä. Useimmat jäsenvaltioiden hallitukset eivät ymmärrä, että yli 25 jäsenvaltion unioni tarvitsee uuden perustan. Ne eivät ota valmistelukunnan ehdotusta vakavasti eivätkä tiedosta, että kyseessä on todellakin jo valmis sopuratkaisu, jossa otetaan tasapuolisesti huomioon pohjoisen ja etelän sekä idän ja lännen niin suuret kuin pienetkin Euroopan unionin jäsenvaltiot. Toivomme, että jäsenvaltioiden hallitukset luopuvat torjuvasta asenteestaan ja muistavat, että niiden pitäisi olla Euroopan tulevaisuutta muovaava voima. (Suosionosoituksia) Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies FRIEDRICH Garriga Polledo (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan korostaa kahta seikkaa. Ecofin-neuvoston ehdotukset merkitsevät ensinnäkin Nizzan sopimuksesta johtuvan nykytilanteen kannalta askelta taaksepäin. Toiseksi haluan korostaa, että Euroopan parlamentin on hyväksyttävä rahoitusnäkymät ja että Ecofin-neuvoston ehdotuksissa esitetään pelkästään parlamentin kuulemista. Demokratia on myös keino hallita ristiriitoja, ja tällä hetkellä Euroopan parlamentti sanoo viimeisen sanan yli 60 prosentissa vuosittaisesta talousarviosta, jos neuvoston kanssa ei päästä sopimukseen. Ecofinneuvoston ehdotuksissa toimielinten poliittinen tahto korvataan eräänlaisella automaattisella mekanismilla, jossa talousarvioon otetaan alhaisin ehdotettu määrä. Ecofin-neuvoston ehdotukset tuhoavat valmistelukunnassa saavutetun tasapainon. Tästä tietoisena Euroopan parlamentti hyväksyi rahoitusnäkymien kirjaamisen perustuslakiin rajoittaen näin omaa budjettivaltaansa, koska valmistelukunnan ehdotuksessa tunnustettiin parlamentin oikeus hylätä monivuotinen rahoituskehys ja neuvoston kanta jäsentensä erittäin suurella enemmistöllä, mikäli parlamentti ei pääse neuvoston kanssa sopimukseen vuosittaisesta talousarviomenettelystä. Ecofin-neuvoston ehdotus, jonka mukaan talousarvioon otetaan alhaisin ehdotettu määrä, jos asiasta ei ole päästy sopimukseen, ei kannusta neuvostoa ja parlamenttia sopimaan asioista. Alhaisinta summaa ehdottava on varma voittaja. Kyse ei ole siitä, että Ecofin-neuvoston ehdotus rajoittaa parlamentin budjettivaltaa, vaan siitä, että se muuttaa koko talousarviomenettelyn pelkäksi hollantilaiseksi huutokaupaksi, jossa tavaran lähtöhintaa pudotetaan alaspäin niin kauan, kunnes joku ostaa tavaran. Ryhmälläni oli suuria vaikeuksia, ja sen sisällä käytiin monia keskusteluja valmistelukunnan lopullisen ehdotuksen hyväksymisestä rahoituksen osalta. Jäsen Méndez de Vigon oli käytettävä kaikki kaunopuhujan kykynsä vakuuttaakseen meidät siitä, että tämä ehdotus perustuu oikeudenmukaiseen vallanjakoon. Ei olisi todellakaan suositeltavaa aloittaa koko prosessia uudelleen. Se vaarantaisi toimielinten välisen luottamuksen ja veisi parlamentilta mahdollisuuden vaikuttaa unionin talousarviopolitiikan laadintaan. Ryhmäni vaatii, että perustuslakiehdotuksen koko varainhoitoa koskevaa lukua tarkastellaan erottamattomana kokonaisuutena, josta ei neuvotella Napolitano (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, osoitan sanani puheenjohtajavaltion edustajalle Antonionelle. Arvoisa puheenjohtaja Antonione, en epäile aikeidenne vilpittömyyttä, mutta olen kovin huolissani joistakin käyttämistänne ilmaisuista voisinpa melkein sanoa lipsahduksista. Totesitte puheenvuorossanne, että jotkin jäsenvaltiot tai joidenkin hallitusten edustajat pitävät tiukasti kiinni muutosvaatimuksistaan neuvottelutaktisista syistä. Tässä on syntynyt perustavanlaatuinen väärinymmärrys, sillä hallitustenvälisen konferenssin ei ollut tarkoitus olla mikään neuvottelufoorumi. Kuten jäsenet Hänsch ja Brok huomauttivat, hallitusten ei olisi saanut antaa hyväksyä kantoja, jotka oli jo esitetty ja hylätty valmistelukunnassa, koska oli löytynyt vakuuttavampia ratkaisuja, joilla oli myös laajempi tuki. En väitä, että hallitustenvälisen konferenssin olisi pitänyt vain sokeasti hyväksyä valmistelukunnan ehdotus, kuten valtioiden ja hallitusten päämiehet viisaasti tekivät perusoikeuskirjaa koskevan ehdotuksen kohdalla. Hallitustenvälisen konferenssin olisi mielestäni pitänyt pelkästään tarkistaa, onko valmistelukunnan ehdotuksessa puutteita ja ristiriitaisuuksia, ja keskustella siitä, miten nämä ongelmat voidaan ratkaista, kuten sen pitäisi tehdä tälläkin hetkellä. Totesitte myös, että puheenjohtajavaltio Italian kanta on selvä. Puheenjohtajavaltio kannattaa tekstiä, joka poikkeaa mahdollisimman vähän valmistelukunnan ehdotuksesta. Käsite "mahdollisimman vähän" on kuitenkin täysin tulkinnan- ja harkinnanvarainen. Meidän on tehtävä selväksi, että HVK:n on parasta olla kajoamatta valmistelukunnan tärkeimpiin innovaatioihin, joita ovat Euroopan parlamentin toimivaltuudet erityisesti talousarviota koskevissa kysymyksissä, kaksinkertaisen enemmistön järjestelmä,

15 19/11/ lakia säätävä neuvosto ja ulkoministerin nimittäminen. Älkää pakottako Euroopan parlamenttia hylkäämään hallitustenvälisen konferenssin tulosta ja kehottamaan kansallisia parlamentteja jättämään peruslakisopimuksen ratifioimatta. (Suosionosoituksia) Böge (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, laadimme näinä viikkoina Euroopan unionin tulevaa perustuslakia. Haluan lisätä, ettei kansalaisilla ole koskaan aiemmin ollut tällaista mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa perustuslain laatimiseen kuin nyt valmistelukunnan aikana, ja me teimme sen mahdolliseksi Euroopan parlamentin aloitteella. Kyse ei ole pelkästään unionin tehokkuudesta ja avoimuudesta vaan myös unionin parlamentarismin, vastuullisuuden ja kansalaisläheisyyden vahvistamisesta. Kyse on toisin sanoen paitsi unionin joustavasta mukautumisesta tulevaan kehitykseen myös sen kyvystä selviytyä laajentumisesta. Tässä yhteydessä haluan erityisesti jälleen kerran korostaa, että valmistelukunnan kokonaistulos oli parlamentin näkökulmasta tietysti monessa suhteessa kipeä mutta loppujen lopuksi tasapainoinen sopuratkaisu, jonka olemme valmiita hyväksymään yleisen edun vuoksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos tässä yhteydessä puhutaan lakia säätävän neuvoston lakkauttamisesta, sallikaa minun esittää seuraava hyvin vakava huomio. Jos unioniin liittyvillä valtioilla olisi lainsäädäntöelin, joka toimii kuten neuvosto tällä hetkellä, näiltä mailta olisi evätty EU:n jäsenyys, koska ne eivät aivan yksinkertaisesti olisi täyttäneet lainsäädäntöprosessia, avoimuutta ja parlamentarismia koskevia perusvaatimuksia. Tämän vuoksi pidämme kiinni lakia säätävästä neuvostosta. Täällä on jo puhuttu paljon myös budjettioikeuksista. Pidän myös budjettioikeuden kohdalla viime kädessä kompromissina sopimuksia, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät lopullisen päätöksen omista varoista, neuvosto päättää monivuotisesta talousarviokehyksestä parlamenttia kuultuaan ja sen hyväksynnän saatuaan ja joiden mukaan parlamentti sanoo viimeisen sanan vuosittaisessa talousarviosuunnitelmassa. Emme voi hyväksyä, että Stresan epävirallisessa Ecofinneuvostossa yritetään heikentää Euroopan parlamentin pitkäaikaisia oikeuksia ja itse asiassa torpedoida nämä oikeudet. Kaikki parlamentin budjettioikeuksien rajoituspyrkimykset törmäävät parlamentin jäsenten suuren enemmistön yhtenäiseen ja voimakkaaseen vastarintaan. Tästä syystä luotan tässä vaiheessa siihen, että puheenjohtajavaltio omaksuu yhteisöä puoltavan kannan ja asettuu vastustamaan neuvoston pelkurimaisia, unionin kehittämiseen kielteisesti suhtautuvia jäseniä saadakseen aikaan tyydyttävän ratkaisun. (Suosionosoituksia) Terrón i Cusí (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, koska olen samaa mieltä ryhmäni ja useiden muiden ryhmien jäsenten esittämistä huomautuksista, halusin käyttää minuutin puheaikani tässä mielenkiintoisessa keskustelussa kiinnittääkseni komission jäsenten Vitorinon ja Barnierin tapaan huomiota yhteen erityiskysymykseen, nimittäin uhkaan, että yhteisössä aletaan jälleen soveltaa yksimielisyyttä rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön kaltaisessa arkaluonteisessa kysymyksessä. Olen ollut parlamentin jäsen lähes kymmenen vuotta ja muistan erittäin hyvin ne ongelmat, joita meillä oli ennen Amsterdamin sopimusta, ja sen täydellisen umpikujan, johon hallitustenvälinen toimintatapa ajoi meidät tällä alalla. Tehokkuutta on onnistuttu lisäämään jonkin verran, mutta yksimielisyys on edelleen erittäin huomattava taakka. Olemme epäonnistuneet tätä alaa koskevassa parlamentaarisessa valvonnassa: kansalliset parlamentit eivät harjoita tätä valvontaa sen enempää kuin Euroopan parlamenttikaan. On aivan loogista, että parlamentaarisen valvonnan puute herättää pelkoa, koska kyse on erittäin arkaluonteisesta alasta, mutta näitä pelkoja voidaan poistaa ottamalla ratkaisevia askeleita kohti yhteispäätösmenettelyä. Perustuslaissa tehdään selväksi, missä ja miten meidän on puututtava näihin asioihin. Meidän on osoitettava rohkeutta tarjotaksemme kansalaisille turvallisuuteen ja myös vapauden puolustamiseen perustuvan alueen Katiforis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on ehkä onnellinen yhteensattuma, että parlamentin viimeisessä puheenvuorossa tänään käsitellään perustuslain sosiaalista Eurooppaa koskevaa sisältöä. Euroopan sosiaalista ulottuvuutta, toisin sanoen sosiaalista Eurooppaa, koskevat määräykset olivat Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan laatiman perustuslakiehdotuksen tärkeimpiä edistysaskelia. Valmistelukunnan syventyminen tähän kysymykseen on erityisen tärkeää siksi, ettei se sisältynyt Laekenin Eurooppa-neuvoston valmistelukunnalle antamaan toimeksiantoon, vaan asiaa alettiin käsitellä valmistelukunnan jäsenten omasta aloitteesta. Sosiaalista Eurooppaa koskevien kysymysten käsitteleminen olikin perusteltua, koska unionin kansalaiset ovat uskoakseni paljon kiinnostuneempia tavoitteeksi asetetusta täystyöllisyydestä, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta ja yleishyödyllisten yritysten tai kansanterveyden oikeusperustan vahvistamisesta kuin siitä, onko komission jäseniä 13 vai 23 tai onko unionissa yksi vai kaksi ulkoministeriä. Hallitustenvälisen konferenssin on kunnioitettava valmistelukunnan tekstiä. Sen on kuitenkin tehtävä siihen yksi parannus, nimittäin yhdenmukaistettava

16 20 19/11/2003 ehdotuksen ensimmäisen ja kolmannen osan sanamuotoa, koska emme voi puhua täystyöllisyydestä 3 artiklassa ja toisaalta korkeasta työllisyystasosta kolmannessa osassa. Hallitustenvälinen konferenssi ei saa ottaa tunnuslauseekseen sanontaa "Plus ça change, plus ça reste le même" [mitä enemmän muutoksia tehdään, sitä vähemmän mikään muuttuu] Antonione, neuvosto. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa puheenvuoroni kiittämällä teitä tämän keskustelun yhteydessä esittämistänne pyynnöistä. Haluan lisäksi todeta, kuten olen tehnyt muissakin yhteyksissä, että pidämme parlamentin pyyntöjä arvokkaana panoksena työhön, jota puheenjohtajavaltio tekee saavuttaakseen tavoitteen, jota voidaan parlamentin jäsenten ylivoimaisen enemmistön puheenvuoroista päätellen pitää yhteisen edun mukaisena. Keskustelussa käsitellyistä erityiskysymyksistä olen totta puhuen sitä mieltä, että tämänpäiväiset puheenvuorot ovat olleet toisinto viimeviikkoisesta keskustelustamme eikä mitään uusia seikkoja ole näin ollen ilmennyt. Voinkin ainoastaan mainita jälleen kerran ja aivan entiseen tapaan muutamia seikkoja, joita olen jo kommentoinut aiemmissa puheenvuoroissani. Antaakseni selkeän ja täsmällisen vastauksen yhteen esiin ottamaanne kysymykseen totean, ettei puheenjohtajavaltio Italia hyväksy Ecofin-neuvoston puuttumista valmistelukunnan ehdotukseen, koska katsomme, ettei millään neuvoston kokoonpanolla ei edes Ecofin-neuvostolla ole oikeutta esittää tarkistuksia. Jos hallitustenvälisen konferenssin edustaja haluaa esittää ehdotuksia, jotka saattavat myös pohjautua Ecofin-neuvoston keskusteluihin, edustaja esittää ehdotuksensa edustamansa hallituksen muttei Ecofinneuvoston puolesta. Katsonkin, että tämän näkökohdan osalta minun on annettava sama vastaus kuin viime kerralla. Euroopan parlamentin ja yleensä parlamenttien perustavanlaatuisen aseman suojelemista koskevan sitoumuksemme osalta korostan edelleen, että pidämme tämän aseman suojelemista erittäin tärkeänä. Tarkasteltaessa yleisesti ottaen kysymystä siitä, voidaanko hallitusten tekemistä ehdotuksista keskustella HVK:ssa, minun on todettava, että on vaikea kuvitella puheenjohtajavaltion kieltäytyvän täysin ja ehdottomasti harkitsemasta ehdotuksia, joita hallitukset mahdollisesti haluavat esittää. En suoraan sanoen pidä tätä edes mahdollisena. Eiväthän teidänkään edustajanne, siis Euroopan parlamentin edustajat hallitustenvälisessä konferenssissa, ole toimineet mitenkään puheenjohtajavaltiosta poiketen. Parlamentin kaksi edustajaa eivät nousseet seisomaan ja kävelleet ulos kokouksesta siksi, että muutamat hallitukset halusivat avata uudelleen keskustelun kysymyksistä, joista on jo keskusteltu valmistelukunnassa. Toistan jäsen Napolitanolle, että kyseessä on neuvotteluvaihe, jota pidän rehellisesti sanottua aivan tavanomaisena ja luonnollisena. En ymmärrä, miten muutenkaan voisimme edetä. Haluan pikemminkin korostaa, että pidän erittäin tärkeänä työtä, jota teette parhaillaan tukeaksenne pyrkimystämme noudattaa valmistelukunnan työn henkeä ja sen tuloksena syntyneitä suosituksia. Ei voida kuitenkaan varmastikaan olettaa, että hallitustenvälinen konferenssi kokoontuu pelkästään ratifioidakseen työn, joka on jo saatu päätökseen ja jota voitaisiin joidenkin hallitusten mielestä selkeästi parantaa, oli tämä työ miten arvokasta ja tärkeää tahansa. HVK etenee tähän suuntaan, ja toivon vilpittömästi, että pystymme kaikkien osapuolten myötävaikutuksella saavuttamaan tämän tärkeän ja arvokkaan tuloksen, joka on toistan meidän kaikkien yhteinen perintömme. (Suosionosoituksia) Verheugen, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kommentoida lyhyesti kahta puheenvuoroa, jotka olivat mielestäni erityisen tärkeitä. Ensiksi haluan vastata jäsen Maesille. Hän esitti keskustelun aikana mielestäni hyvin tärkeän huomion todetessaan, että nyt on myös tarpeen osoittaa, ettei laajentuminen ole este syventämiselle. Tämä on jo kauan esillä ollut kysymys, jota ei ole todellakaan vielä ratkaistu. Haluankin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja sanoa jälleen kerran tuleville jäsenvaltioillemme, että niiden tehtävänä on nyt osoittaa, että nämä pelot ovat perusteettomia ja että laajentuminen ja syventäminen voivat aivan hyvin kulkea käsi kädessä. Jäsen Maes, minun on kuitenkin todettava, ettei valitsemanne esimerkki ollut erityisen osuva. Uudet jäsenvaltiot eivät olleet mukana Ecofin-neuvoston yrityksessä rajoittaa parlamentin budjettioikeuksia. Niillä ei todellakaan ollut osaa eikä arpaa tässä hyökkäyksessä, mutta tällä ei ole merkitystä perusongelman kannalta. Toinen henkilö, jolle haluan vastata, on Klaus Hänsch. Hän on mielestäni aivan oikeassa päätellessään, että nyt on kyse poliittisesta tahdosta. Ongelmathan eivät ole ylitsepääsemättömiä, eikä keskustelussa ole tullut muutamien viime kuukausien aikana esiin mitään merkittäviä uusia seikkoja. Kaikista tässä keskustelussa käsitellyistä kysymyksistä keskusteltiin perinpohjaisesti ja yksityiskohtaisesti valmistelukunnassa, minkä jälkeen tehtiin päätös, jonka kaikki voivat varmasti hyväksyä. Haluan esittää teille lopuksi vielä yhden ajatuksen. Meidän on ymmärrettävä, mikä on vaihtoehto. Teidän on aina mietittävä, mitä tapahtuu, jos emme onnistukaan saamaan mitään aikaan ja jos perustuslakisopimus kariutuu. Sillä olisi kauaskantoisemmat vaikutukset kuin minkään toisen lainsäädäntöhankkeen epäonnistumisella. Perustuslakisopimuksen kariutuminen merkitsisi yhdentymishankkeen hyvin keskeisen tekijän epäonnistumista, millä olisi muitakin kuin oikeudellisia seurauksia. Olisi kohtalokas virhe kuvitella, että voisimme sen jälkeen vain jatkaa Nizzan sopimuksen pohjalta. Perustuslakisopimuksen kariutuminen synnyttäisi Euroopan unionissa kokonaan

17 19/11/ uusia poliittisia skenaarioita, joilla voisi jopa olla hajottava vaikutus unionin sisällä. Tämän vuoksi meillä on niin suuri vastuu, ja tämän vuoksi hanke on niin tärkeää saattaa päätökseen. (Suosionosoituksia) Puhemies. Paljon kiitoksia, komission jäsen Verheugen. Äänestys päätöslauselmaesityksestä toimitetaan huomenna klo KIRJALLISET LAUSUMAT (TYÖJÄRJESTYKSEN 120 ARTIKLA) Alyssandrakis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Eurooppa-neuvoston ja Euroopan komission edustajat eivät ole peitelleet huolestuneisuuttaan erimielisyyksistä, joita hallitustenvälisessä konferenssissa on ilmennyt EU:n uutta "perustuslakisopimusta" koskevan keskustelun yhteydessä. Nämä erimielisyydet koskevat kuitenkin täysin toisarvoisia kysymyksiä, jotka eivät muuta mitenkään tekstin taantumuksellisuutta. Eurooppa-neuvoston ja komission edustajat ovat huolissaan ulkoministerin asemasta, mutta kukaan heistä ei kyseenalaista EU:n militarisoitumista eikä unionin tiiviitä suhteita Natoon. Kukaan ei ole huolissaan siitä, että jäsenvaltiot luovuttavat yhä suuremman osan kansallisesta suvereniteetistaan, mutta kylläkin siitä, miten valta on tarkasti ottaen jaettava. Kukaan ei sano ainoatakaan poikkipuolista sanaa "markkinatalouden" palvomisesta tai sortomekanismien vahvistamisesta samalla kun Euroopan parlamentti on huolissaan pelkästään sille varatusta roolista. Jokainen puolustaa toisin sanoen vain omia etujaan. Eurooppa-neuvoston ja komission edustajat kertovat joka tapauksessa olevansa jonkin verran huolissaan kansanäänestysten tuloksesta (siellä missä niitä järjestetään). Tämä on osoitus siitä, että he ovat huolissaan ruohonjuuritason kasvavasta tyytymättömyydestä, jota on ilmennyt harhaanjohtavasta propagandasta ja kansanäänestysten tähänastisista tuloksista huolimatta. Jäsenvaltioiden kansalaiset eivät tarvitse "europerustuslakia"; he tuskin tarvitsevat edes koko Euroopan unionia. Kansalaisten on kiihdytettävä taisteluaan oikeuksiensa puolustamiseksi ja laajentamiseksi sekä hajotettava rakenteilla oleva järjestelmä, jolla riistäjät pyrkivät viime kädessä muuttamaan yhteiskuntaa Euromed Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission Euro Välimeri-julkilausumat Antonione, neuvosto. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä parlamentille Napolissa 2. ja 3. joulukuuta 2003 järjestettävän kuudennen Euro Välimeri-ministerikokouksen odotettavia tuloksia. Jo ennen kuusi kuukautta kestävää Euroopan unionin puheenjohtajakautta Italiassa ymmärrettiin selvästi, miten tärkeä merkitys Napolin kokouksen onnistumisella olisi maan puheenjohtajakauden loppuarvosanalle. Uuden entistä laajemman unionin ulkosuhteiden kannalta suhteet Välimeren eteläpuolisiin maihin ovat edelleen merkittävässä asemassa ja toimivat tärkeänä esimerkkinä. Alusta alkaen Barcelonan prosessilla on voitu mitata näiden suhteiden tilaa, ja se on usein määrännyt vuoropuhelun tahdin Välimeren molempien rantain välillä ja toiminut siten vuoropuhelua säätelevänä ja ennen kaikkea kannustavana voimana siinä määrin kuin Lähi-idän tilanne on vuosien varrella sallinut. Napolin kokousta valmistellessaan Italia on voinut koko ajan luottaa kaikkien Euro Välimeri-kumppanien hedelmälliseen yhteistyöhön. Ne ovatkin osoittaneet poikkeuksetta viime kuukausina jakavansa vakaan odotuksemme, että Barcelonan prosessin kuudes kokous todella elvyttää Euro Välimeri-kumppanuuksia. Ajatus elvyttämisen tarpeesta on peräisin Espanjan puheenjohtajakaudella huhtikuussa 2002 laaditusta Valencian toimintasuunnitelmasta. Se vahvistettiin viime toukokuussa Kreetan ministerikokouksessa Kreikan puheenjohtajakaudella, ja neuvosto pitää sitä selvänä osoituksena valtuutuksesta laatia yhdessä entistä lujempi perustus Barcelonan prosessille. Se tuntuu tätä nykyä entistäkin tarpeellisemmalta, kun yhtäältä unionin laajentumisprosessi ja toisaalta Lähi-idän tilanne saavat Välimeren etelärannikon valtiot kohdistamaan suuria odotuksia Euroopan unioniin. Euroopan unioni on tarmokkaasti ja yhtenäisesti ehtinyt jo vastata tilanteeseen alustavasti ottamalla käyttöön uuden naapuruuspolitiikan, jossa unionin suhteet naapurialueisiin määritellään uudella ja yhtenäisellä tavalla. Unioni on myös ottanut käyttöön entistä purevammat menettelytavat ihmisoikeus- ja demokratiaasioissa. Pitkälti komission toimien ansiosta menettelytapoja on jo alettu noudattaa. Uudessa ja toiveikkaassa tilanteessa puheenjohtajavaltio Italia aikoo suoriutua suuresta velvollisuudestaan mahdollisimman hyvin tekemällä kaikkensa Napolin konferenssin onnistumiseksi. Tavoitteena oleva uudelleen elvyttäminen on nimensä veroinen vain siinä tapauksessa, että tuloksena on todella entistä elinvoimaisempi ja dynaamisempi Euro Välimerialueen kumppanuus kyse on siis laadullisesta näkökohdasta. Virkamiesten ja menettelytapojen laatijoiden lisäksi mukaan on saatava lopulta myös jäsenvaltioiden kansalaiset. Tässä yhteydessä on syytä tähdentää, että entistä lujemmalla perustuksella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että Barcelonan

18 22 19/11/2003 prosessille annetaan välineet, rakenteet ja mekanismit Euro Välimeri-kumppanuuden tuomiseksi kansalaisten ulottuville, jotta se voi vaikuttaa myönteisesti kansalaisten arkielämään sekä tukea ja kunnioittaa lukuisia erilaisia näkökantoja. Vain tällä tavoin voidaan lujittaa aitoa ja vahvaa kumppanuutta Välimeren rantojen välillä. Tätä silmällä pitäen 35 Euro Välimeri-alueen kumppania toivoo, että Napolin kokouksessa vahvistetaan Barcelonan prosessia kolmella uudella välineellä, jotka on suunniteltu tuomaan kumppanuus entistä tiiviimpään yhteyteen alueen kansalaisyhteiskuntien ja niiden tärkeimpien tavoitteiden kanssa. Tarkoitan ensinnäkin ja olen erittäin tyytyväinen, että voin mainita asian tänään täällä parlamentissa Barcelonan prosessin neuvoa-antavan toimielimen, parlamentaarisen Euro Välimeri-alueen edustajakokouksen perustamista. Toiseksi viittaan kansojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua käyvän Euro Välimeri-säätiön perustamiseen ja lopuksi uuteen toimielin- ja toimintarakenteeseen, josta kumppanit päättävät Euro Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskevan rahoitusvälineen. Euroopan investointipankki perusti välineen yli vuosi sitten kannustaakseen yksityissektoriin erityisesti pkyrityksiin sijoittamista Välimeren eteläpuolisissa valtioissa. Neuvosto on varma, että näillä toimilla tuetaan vahvasti kumppanuutta, jotta se voi jatkua itsenäisesti. Näin kumppanuudella pystytään vastaamaan parlamentaaristen kanavien kautta esitettyihin kansalaisyhteiskunnan pyyntöihin, tukemaan kulttuurien välisestä synergisestä vuoropuhelusta syntyvään keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia hyviä hankkeita ja toteuttamaan kohdemaiden erityistarpeet entistä paremmin ymmärtävän rahoituslaitoksen toimia joka on varustettu entistä useammilla ja paremmin organisoiduilla välineillä. Nämä syyt ja huolenaiheet ovat joulukuun alun ministerikokoukselle asetetun kolmen painopistealueen taustalla, ja olemme tarkastelleet niitä Välimeren pohjoisja eteläpuolen valtioiden uudelleen elvytetyn kumppanuuden kehittämisen näkökulmasta. Viime kuukausien tapahtumat ovat osoittaneet, että tämä on entistä tärkeämpää alueen rauhallisten sekä poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti vakaiden olojen säilyttämiseksi. Tämän vuoksi neuvoa-antavan parlamentaarisen Euro Välimeri-alueen edustajakokouksen muodollinen sisällyttäminen kumppanuuteen on erittäin tärkeää, sillä on ensisijaisesti kokouksen tehtävä tuoda Barcelonan prosessi lähemmäs kansalaisia ja saada kansalaiset osallistumaan ja mikä tärkeintä kommunikoimaan entistä enemmän. Barcelonan prosessi on tähän asti selvästi kärsinyt kansalaisten osallistumisen puutteesta. Katsomme, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun säätiö on elin, joka pragmaattisuudellaan ja näköaloillaan voi panna alulle vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä kehittäviä aloitteita Kreetan kokouksessa hyväksyttyjen, kansojen ja kulttuurien vuoropuhelua ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Napolin kokouksessa on tarkoitus antaa lupa säätiön perustamiselle ja toivon mukaan samalla julkistaa myös säätiön sijoituspaikka. Lisäksi katsomme, että on erittäin tärkeää parantaa Euro Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskevan rahoitusvälineen toimintaa muokkaamalla sitä vastaamaan entistä paremmin pk-yritysten ja yksityissektorin tarpeisiin. Napolissa keskitytään lähinnä edellä esitettyihin kysymyksiin, mutta lisäksi kokouksessa on tarkoitus vahvistaa pyrkimystä kumppanuuden kehittämiseen politiikan ja turvallisuuden alalla tiivistämällä Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteistyötä ja syventämällä vuoropuhelua terrorismista, joka on erityisen vaikea aihe. Talousalalla Napolin kokouksessa on mahdollisuus muun muassa lähentyä ja arvioida heinäkuussa 2003 Palermossa järjestetyn kaupankäyntiä koskeneen Euro Välimeri-konferenssin tuloksia. Lisäksi voimme arvioida Venetsiassa 27. marraskuuta järjestettävän maatalousministerien Euro Välimeri-konferenssin tuloksia sekä juuri ennen kuudetta Barcelonan prosessin kokousta 1. ja 2. joulukuuta 2003 järjestettävän investointia, infrastruktuuria ja energiaa koskevan konferenssin tuloksia. Kokouksen sosiaali- ja kulttuuriasioiden esityslistalle on varattu väistämättä eniten tilaa säätiötä koskevalle keskustelulle, mutta kokouksessa voidaan varmasti myös arvioida hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltiota koskevan alueellisen ohjelman käynnistämisen jälkeen saavutettua edistymistä. Ohjelma on ratkaisevan tärkeä Euro Välimeri-alueen oikeus-, poliisi- ja maahanmuuttoalalla tehtävän yhteistyön tulevaisuuden kannalta. Erityisesti tästä aiheesta käytävässä keskustelussa korostuu maahanmuuttopolitiikan tasapainoinen hallinta, sillä oikein suunnattuna sen avulla voidaan tukea koko alueen sosioekonomista kasvua. Napolin konferenssin tavoitteena on tuoda kumppanuutta lähemmäs kansalaisia, joten konferenssissa ollaan tyytyväisiä yhteistyön alkamiseen alueellisten viranomaisten välillä Välimeren molemmilla rannoilla. Palermossa järjestettävä alueiden välinen konferenssi on tärkeä virstanpylväs tässä yhteistyöprosessissa. Lisäksi Napolissa olisi otettava huomioon kansalaisten osallistumiseen käytettävä mekanismi, kansalaisfoorumi, joka järjestetään kaupungissa juuri ennen konferenssia. Kansalaisfoorumin osallistujalista on entistä laajempi ja foorumin rakenne on johdonmukaisempi foorumin vaikutuksen ja vaikutelman parantamiseksi. Lisäksi konferenssissa esitellään Maltalla Euroopan sosiaalikomitean yhteydessä juuri järjestetyn sosiaalialan edustajien kokouksen päätelmät. Kaikki tämä on mukana siinä vahvassa viestissä, joka toivon mukaan annetaan Napolin konferenssissa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi pyrimme varmistamaan, että kaikki Euro Välimeri-kumppanit ovat samaa mieltä näistä asioista. Toimimme käytännön lähtökohdista ja käytämme strategista lähestymistapaa, jonka avulla

19 19/11/ pitäisi olla mahdollista löytää sopu erilaisissa etukysymyksissä entistä lujemman suhteen luomiseksi ja vaalimiseksi Välimeren molempien rantain välillä entistä laajemmassa Euroopan unionissa. Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, uskon, että olemme valinneet oikean tien. (Suosionosoituksia) Verheugen, komissio. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tänään muutamaa päivää ennen Napolissa järjestettävää Välimeren alueen maiden ulkoministerien kokousta on hyvä tilaisuus puhua Euro Välimerikumppanuudesta, joka tunnetaan paremmin Barcelonan prosessina. Euroopan parlamentti on osallistunut merkittävästi kumppanuuden kehittämiseen lausunnoilla ja päätöslauselmilla, joita se on antanut ennen ulkoministerien kokouksia. Sillä oli keskeinen asema Euro Välimeri-alueen parlamenttien välisen yhteistyön tiivistämisessä. Komissio on tyytyväinen, että työryhmä on päässyt yksimielisyyteen parlamentaarisesta Euro Välimeriedustajakokouksesta, ja odottaa voivansa hyväksyä sen Napolissa neuvoa-antavaksi elimeksi ja yhdeksi Barcelonan prosessin toimielimeksi. Mikä on edustajakokouksen tehtävä? Komissio katsoo, että edustajakokouksen tehtävänä on edistää tehokkaasti ihmisoikeuksien kunnioittamista ja alueen demokratisoitumista. Parlamentti ja neuvosto olivat tyytyväisiä komission toukokuussa aiheesta antamaan tiedonantoon. Komissio aikoo keskustella Välimeren alueen kumppaneidensa kanssa toimintasuunnitelmista, joita toteutetaan MEDA-ohjelman rahoituksella, ihmisoikeuksien ja demokratian konkreettiseksi parantamiseksi kaikissa kumppanuusmaissa. Euro Välimeri-alue on todennäköisesti yksi maailman haavoittuvimmista alueista terrorismin, ihmiskaupan, huumeiden, globalisaation, ympäristöonnettomuuksien ja muiden 2000-luvun vaarojen vuoksi. Euroopan unionin on tärkeä osoittaa tilanteessa solidaarisuutta naapurialueilleen auttamalla kumppaneitaan vastaamaan haasteisiin ihmisoikeuksia kunnioittaen ja demokratian periaatteita noudattaen. Emme voi kuitenkaan saavuttaa enempää kuin kumppanimme itse haluavat. Sen vuoksi politiikan uudistaminen on suunnitelman keskeinen osa. Uudessa laajempi Eurooppa -naapuruusstrategiassa, josta keskustellaan parlamentissa tänään iltapäivällä, määritellään yksityiskohtaisesti, miten voimme paremmin edistää alueen politiikan ja talouden uudistamista. En halua puhua asiasta tässä yhteydessä sen enempää, sillä siihen on hyvä tilaisuus tänään iltapäivällä. Haluan huomauttaa, että olemme edistyneet useilla aloilla, ja tätä edistystä arvioidaan Napolissa. Sitä on pidettävä jatkossa edistyksen perustana. Lisäksi haluan tähdentää, että pelkkä pohjoisen ja etelän yhdentyminen ei riitä. On jatkettava myös kumppaniemme yhdentymisen tukemista. Siinäkin on edistytty, mutta meidän on kannustettava kumppaneitamme jatkamaan työtään. Lopuksi haluaisin todeta, että kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla on oltava tässä tärkeä asema. Kulttuurienvälisen vuoropuhelun tärkeys tunnustettiin jo varhain Barcelonan prosessissa, ja vuoropuhelua on käyty yhteisissä ohjelmissa kulttuuriperinnön, audiovisuaalisten yhteistuotantojen ja nuorisovaihdon kehittämiseksi. Valencian ulkoministerikokousta valmisteltaessa komissio antoi ehdotuksen, joka hyväksyttiin lopulta. Ehdotuksen mukaan ohjelmia täydennetään itsenäisellä kansojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua käyvällä Euro Välimeri-säätiöllä. Olen erittäin tyytyväinen, että olemme lähellä yksimielisyyttä, ja toivon, että Napolissa päästään yhteisymmärrykseen myös säätiön sijoituspaikasta. Kaikilla sijoituspaikasta kilpailevilla ehdokkailla, Roomalla, Vallettalla ja Alexandrialla, on omat hyvät puolensa, mutta en halua ilmaista kantaani tässä yhteydessä, vaan haluan ainoastaan korostaa, että on tärkeää, että säätiö pääsee aloittamaan työnsä ensi vuoden puoliväliin mennessä. Säätiö lisää merkittävästi Euro Välimeri-kumppanuuden tunnettuutta, näkyvyyttä ja tärkeyttä kansalaisten kannalta Fiori (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, 2. ja 3. joulukuuta järjestettävän Napolin kokouksen esityslistalla olevan parlamentaarisen foorumin muuttaminen parlamentaariseksi edustajakokoukseksi on erittäin merkittävä poliittinen kehitysaskel, kuten parlamentti on voinut havaita AKT-valtioista saaduista kokemuksista. Parlamentaarinen edustajakokous on poliittisen yhteistyön väline, joka muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuuksista parlamentaarisin toimin ja kokoaa voimia uusiin toimiin. Seuraavaksi Napolissa vaaditaan neuvostolta pikaisia toimia Valencian ministerikonferenssissa jo tehtyjen päätösten, erityisesti kansojen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun perustuvien aloitteiden sekä kahdenettä monenvälisten täytäntöönpanemiseksi. Niiden tarkoituksena on elvyttää naapuruuspolitiikkaa, joka on avainasemassa Välimeren alueen tasapainon ja kehityksen kannalta. Muuttuneen toimielimen on lisäksi otettava käyttöön uusi työmalli, joka on selvästi tarpeen. Päätöksemme on pantava täytäntöön, sillä olemme kieltämättä epäonnistuneet siinä jossain määrin. Jos tarkastelemme Barcelonan prosessia, Meda- ja Meda II -ohjelmia, Valencian konferenssia sekä näiden kehitysaskeleiden herättämiä menneitä ja nykyisiä odotuksia, emme ole välttämättä onnistuneet panemaan täytäntöön kaikkia päätöksiä. Paljon on kieltämättä saatu aikaan, mutta tehtävää riittää yhä. Edustajakokous on selvästikin oikea toimielin varmistamaan, olemmeko noudattaneet asettamiamme tavoitteita ja saavuttaneet ne. Erityisesti on tarkasteltava demokratian ja oikeusvaltion edistämistä, sillä aidossa, yhtenäisessä ja tehokkaassa Euro Välimeri-kumppanuudessa on otettava täysin huomioon paitsi sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus myös ihmisoikeuksien kunnioitus ja edistäminen.

20 24 19/11/2003 Haluamme mainita kohta kohdalta kehitysaskeleet, jotka on sisällytettävä esityslistaan ja katsottava painopisteiksi. Ensimmäisenä mainittakoon yhteistyö- ja tukiohjelma Välimeren pohjois- ja eteläpuolen välillä kamppailussa terrorismia ja kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. On toteutettava erityistoimia usein pakosti tapahtuvan muuttovirran pysäyttämiseksi, mikä on koko ihmiskuntaa koskettava murhenäytelmä. Toiseksi on tarkistettava, millaista kehitystä on saavutettu Välimeren ja Lähi-idän alueelle annetulla Euroopan investointipankin tuella, jota pidetään uudessa strategiassa asetettuja tavoitteita tukevana välineenä. Tukea ovat antaneet myös muut Välimeren valtiot. Haluan huomauttaa, että edustajakokous odotti pankkilaitoksen toimivan aktiivisesti alueella. Kolmanneksi on tärkeää korostaa Välimeren eteläpuolisten valtioiden keskinäisten suhteiden kehittämistä. Mielestäni Agadirin sopimus on tärkeä väline luotaessa aitoa vapaakauppa-aluetta. Neljänneksi mainittakoon, että MEDA-asetuksen menettelyjä on virtaviivaistettava hankkeen tehostamiseksi Napoletano (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, Antonione totesi jo edellä, että Napolissa järjestettävä parlamentaarinen edustajakokous on erittäin tärkeä sen päätöksen kannalta, jonka mukaan parlamentaarinen foorumi muutetaan aidoksi edustajakokoukseksi, sekä Euro Välimeri-pankin ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun Euro Välimeri-säätiön kannalta. Uskon, että näihin tavoitteisiin pyrkimisen ohella Euro Välimeri-aluetta koskevaa politiikkaa on arvioitava uudelleen yleisemmän naapuruuspolitiikan yhteydessä. Siinä asetetaan vihdoinkin itäinen ja eteläinen ulottuvuus samalle viivalle. Tämä on merkki, joka meidän on annettava neuvoa-antaville kumppaneillemme, ja haluamme, että toimintasuunnitelmissa vahvistetaan Barcelonan prosessin alueellista ulottuvuutta, jotta voimme vastata yhä paremmin kulttuuri-, ihmissuhde-, talous-, kaupankäynti-, sosiaali-, oikeus- ja turvallisuuskysymyksiin. Mielestäni kumppanuuden monitahoinen luonne olisi säilytettävä. Kumppanuus on muuttunut erittäin tiiviiksi ja yksiulotteiseksi, koska siinä on keskitytty vain vapaakauppaan. Haluan korostaa, että ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole vain vaihtoehtoja, vaan ne on sisällytettävä strategiaan ja ennen kaikkea terrorismin torjunnan lähestymistapaan, sillä terrorismin torjumiseksi meidän on murrettava paitsi terrorismin ja sodan myös terrorismin ja yksinvaltaisten hallitusten noidankehät. Uskon, että näin on mahdollista käynnistää demokratisoitumisprosessit, joissa myös ihmisoikeudet otetaan asianmukaisesti huomioon näissä maissa, kuten vaaditaan Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman tärkeässä raportissa, jota meidän olisi pidettävä ohjeellisena suhteissamme näihin maihin Vallvé (ELDR). (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi ilmaista tyytyväisyyteni Euroopan komission ehdottamaan hyvien naapuruussuhteiden politiikkaan ja kertomukseen, josta keskustellaan tänään iltapäivällä ja joka toimii perustyövälineenä Euro Välimeri-aluetta koskevassa yhteistyössä. Olen tyytyväinen myös aloitteeseen, jolla muutetaan Euro Välimeri-foorumi parlamentaariseksi edustajakokoukseksi. Arvoisa puhemies, haluan erityisesti mainita suhteet, jotka olisi solmittava tai joita olisi parannettava tiettyyn Välimeren eteläpuoliseen valtioon. Tarkoitan Libyaa, jossa minulla oli taannoin tilaisuus johtaa parlamentaarisen ryhmäni valtuuskuntaa. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto poisti syyskuussa pakotteet, jotka se oli asettanut Libyalle, mutta UTA:n tuhotun lentokoneen ja La Belle -diskoon Berliinissä 1989 tehdyn iskun korvauskysymysten käsittely jatkuu yhä. Libya osallistuu Barcelonan Välimeri-prosessiin tarkkailijana, eikä sitä ole otettu mukaan prosessiin. Kuten pääministeri Mohamed Ghanem totesi, Libya on ryhtynyt asteittain yksityistämään talouttaan ja aikoo lopettaa valtion valvonnan. Libya on myös valmis kiristämään kamppailua laitonta maahanmuuttoa vastaan koko sen km pitkällä Välimeren rannikkokaistalla. Kamppailu laitonta maahanmuuttoa vastaan on joka tapauksessa vaikeaa ilman Euroopan unionin jäsenvaltioiden tehokasta yhteistyötä. Mielestämme Euroopan unionin on näin ollen arvioitava uudelleen suhteitaan Libyaan. Tässä yhteydessä on tietenkin vaadittava, että Libya kunnioittaa ihmisoikeuksia, poistaa kuolemanrangaistuksen ja kieltää amputoinnit. Näitä käytäntöjä noudatetaan yhä Libyassa, tai ainakin niistä on säädetty laeissa Boudjenah (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan todeta, että on mahdotonta sivuuttaa Israelin ja Palestiinan konfliktia, koska sen vaikutukset ovat niin dramaattiset alueen väestölle ja koska se on esteenä myös Euro Välimeri-kumppanuuden kehittämiselle. Ainoastaan oikeudenmukaisella ja kestävällä ratkaisulla voidaan edistää rauhan vakiinnuttamista alueelle. Vain palestiinalaisalueiden miehityksen lopettaminen, häpeällisen muurin purkaminen ja Palestiinan valtion perustaminen Israelin valtion rinnalle johtaa rauhaan ja lopettaa kestämättömän ja tuhoisan koston kierteen, josta miehitettyjen alueiden palestiinalaiset ja israelilaiset kärsivät. Yossi Beilinin ja Yasser Abed Rabbon johtamien valtuuskuntien yli kaksi vuotta käymien neuvottelujen tuloksena solmitut niin sanotut Geneven sopimukset ovat antaneet toivon kipinän. Napolissa kokoontuvien ulkoministereiden olisi asianmukaista osoittaa tukevansa tätä suunnitelmaa, joka on osoitus siitä, että kummallakin puolella on neuvottelukumppaneita, jotka pyrkivät oikeudenmukaiseen rauhaan, vaikka poliitikot ja erityisesti Sharonin hallitus antavat jatkuvasti ymmärtää päinvastaista. Euro Välimeri-kehyksellä voi