SAKK lukuvuosi Saamen kieli ja kulttuuri Outi Länsman. oahppamin sámegiela

Transkriptio

1 Portfolio SAKK lukuvuosi Saamen kieli ja kulttuuri Outi Länsman Linda Räsänen oahppamin sámegiela

2 Heinäkuu 2010 Mitä tekisin ensi syksynä menisinkö Joensuuhun vai hakisinko sinne Inariin, Saakkiin, hyötyisinkö niistä opinnoista saisinkohan ne yliopiston tutkintooni? Toisaalta jos pääsen siihen kämppään Heinin ja Lotan kanssa, menen kyllä Joensuuhun, pitäisi soittaakin Aikulle ja kysyä vapautuuko siitä paikka. Ei tarvitsisi ainakaan muuttaa. --- saisi olla Lapissa, tehdä jotekin ihan eriä ja ottaa etäisyyttä elämään, päästä samalla lähelle --onnistuisikohan taas se, mikä ensimmäistä kesää Lapissa ollessa, tavoittaisi syvän tasapainoinon ja rauhan tunteen --No, haen ainakin sinne Inariin, kun ei tuo Aikkukaan ole kuin ties monennellako varasijalla Savonlinnaan, ei se varmaan pääse sinne, jää Joensuuhun kuitenkin. Mutta mihihn saan tavarani? Koko vuodeksi pitäisi löytää varasto! Ihmeellistä, miten kevyt ja hyvä mieli, odottava. Kuin kevät, eikä syksy. Asiat vain järjestyvät, enää ei tarvitse stressata; syksy on selvillä. tavaroille löytyi paikka, pitää vain mennä siirtämään ne varastoon ja pääsen Lappiin, Inariin, uudet ihmiset ja uusi ympäristö! Aikaa pysähtyä yhdellä tiellä, juosta toista tietä eteenpäin kuin lapsi, ajattelematta liikaa, arvelematta, paljain jaloin ja paljain päin kuin Lapin kesä, ei se Leinon, toivottavasti, pitkä

3 Pohdintaa opintojen alkaessa Miksi SAKK, miksi saame ja miksi Inari? Nämä ovat kysymyksiä,joita minulle on esitetty, kun olen kertonut tämän lukuvuoden suunnitelmistani. Aloitan helpoimmasta kysymyksestä: miksi Inari? Miksi en mennyt vaikkapa Oulun yliopistoon opiskelemaan pohjoissaamea? Sellaista vaihtoehtoa en edes harkinnut, koska ensisijainen tavoitteeni ei ollut kielen mekaaninen oppiminen. Haluan oppia kieltä nimenomaan aidossa kulttuuriympäristössä, minkä lisäksi Inari paikkana kiehtoi minua. Vuosi Lapissa oli houkutteleva ajatus itse asiassa ajatus, joka on houkutellut minua jo pitkän aikaa. Entä miksi SAKK ja saame? Olen selittänyt tarvitsevani katkon opiskelurutiiniin epäselvien uratoiveideni vuoksi. Pelkän hyödyttömän välivuoden pitäminen ei kuitenkaan kiehtonut. Saamen opiskelu on ajatus, jota olen pyöritellyt päässäni viime syksystä lähtien. Huomatessani, että saamen opinnot SAKK:ssa vastaavat Oulun yliopiston vastaavia perusopintoja, päätin hakea SAKU-linjalle. Uskon, että saamen kielen jonkintasoisesta osaamisesta on hyötyä tulevaisuudessa, mikäli minusta tulee opettaja. Tämä ajatus on hiukan paradoksaalinen: opiskelumotivaatiotanihan on nimenomaan syönyt se, etten ole halunnut äidinkielen opettajaksi enkä ole tiennyt, mikä muukaan minusta voisi tältä alalta tulla. Toisaalta olen keksinyt, että haluaisin mahdollisesti erityisopettajaksi. Ilmeisesti minusta siis on kuitenkin tulossa opettaja! Olen jo ensimmäisen kouluviikon jälkeen huomannut, että jonkinlaista selkiytymistä on tapahtumassa. Aiemmin olen ajatellut, että suomen kielen opinnot ovat kirjallisuuden ohella ikään kuin välttämätön paha, koska uran kannalta on viisasta käydä molemmista oppiaineista ainakin perus- ja aineopinnot. Käytyäni Vienan Karjalassa, missä kuulin karjalan kieltä ja opiskeltuani viroa ja nyt saamea olen yllättäen huomannut, etteivät opintoni olekaan vain kuollutta teoriaa, vaan niistä on hyötyä käytännön elämässä! Suomen kielen rakenteen syvempi ymmärtäminen auttaa pääsemään sisälle sukukielen rakenteisiin, vaikka kieltä ei vielä osaisikaan puhua. Kieliopin opiskelu on helpompaa, kun osaa tarttua ongelmakohtiin ja tunnistaa kielen ilmiöitä. Olen siis huomannut, että asiat, joista en aiemmin ole lainkaan kiinnostunut ja jotka ovat tuntuneet jopa turhilta, ovatkin alkaneet yhtä äkkiä kiinnostamaan minua paljonkin! Se on asia, jota en vielä muutama vuosi sitten

4 olisi voinut uskoa. Tämä muutos ei ole tietenkään tapahtunut juuri tässä ensimmäisen kouluviikon aikana, mutta viimeistään nyt se on tullut tietoiseksi ja tuonut uuden ulottuvuuden saamen opintoihini. Sitähän ei voi ikinä tietää, vaikka innostuisin vielä kielitieteilijäksi. Aloitan vuotta hyvin luottavaisin ja avoimin mielin. Olen optimistinen myös tulosten suhteen, koska vaikka minulla ei olekaan niin kutsuttua kielipäätä (jonka olemassaolosta voidaan kiistellä) ja muistini on huono, vahvuuksiani ovat sitkeys ja monimuotoiset opiskelumetodit. Tärkeintä kuitenkin on, että motivaatio opiskella saamea on hyvä, ja melkein missä vain voi onnistua, kun on valmis tekemään töitä. Opiskelujani mahdollisesti haittaavia tekijöitä ovat mainitsemani heikkoudet opiskelussa ja lisäksi se, että saamen oppiminen ei ole ainoa tavoite, joka minulla on tälle vuodelle. Lisäksi haluan oppia paljon muuta käsitöistä, luonnossa liikkumisesta ja itsestäni. Liikuntakin on jakamassa aikaa koulun ja muiden harrastusten kanssa, mutta sen näen lähinnä opintoja tukevana ja tasapainottavana tekijänä riippuen tietenkin siitä, millaiset aikasuhteet niiden välillä ovat. Kaiken kaikkiaan uskon, että tästä lukuvuodesta tulee antoisa monin tavoin.

5 Bures boahtin! Dearvva Buorre iñit Buorre beaivi Buorre eahket Ipmel atti Buorre idja Buorre idja Báze dearvan Mana dearvan Oaidnaleapmai Mun Don Son Moai Doai Soai Mii ja Dii ja Sii De mii lávlut veháš de, lávlut veháš de Giitu, Leage buorre Mii (dutnje) gullo? Iiba mihkkige earenomažiid. Mo(dus) manná? Bures dat manná. Mus gal manná bures. Aibbas bures. Galhan dat manná. Mii du namma lea? Mu namma lea Linda. Giibat don leat? Mun lean Linda. Gii son lea? Son lea

6 Parkkiintumista Tänään on puukkoa käytelty, niveltunne kertoo sen. Parkkiintumista ei voinut välttää, kun kuorimme pajuja kuusi tuntia märkäluokassa. Parkin kuoriminen oli ihan mukavaa puuhaa, joskin sikäli vaihtelevaa, että kuusi tuntia ei ollut yhtään liian vähän sillä työsaralla. Eilen kävimme retkellä melkein koko koulun porukan kanssa heinien- ja parkinhakureissulla. Ilmat suosivat, lopuksi jopa pienellä sateella. Bussissa matka meni pahoinvointia lukuun ottamatta rattoisasti rupatellen ja nukkuen. Kyllähän me jotakin opimmekin, niin että hyvällä omalla tunnolla voi väittää kyseessä olleen opintomatkan. Opimme sen, mistä parhaat kenkäheinät löydetään, kuinka ne kerätään talteen ja sidotaan nipuksi. Tänään opinnoissa edistyttiin heinien pehmittämiseen ja kuivaamiseen asti. Kenties joskus pääsen siihenkin pisteeseen, että saan täyttää itse tekemäni nutukkaat keräämilläni kenkäheinillä. Saamen kielen sarallakin on edistymistä tapahtunut. Viime tiistaina pääsimme verbitaivutukseen asti, ja nyt toivoakseni (ahkeran opiskelun johdosta) osaan väännellä verbejä myöntö- ja kieltomuodoissa ilman taivutustaulukon apua. Vartalovokaalien muutokset ovat vielä melko hatarasti muistissa, mutta eivätköhän nuokin ajan myötä tartu pääkoppaani. Kaiken aikaa minulle käy selkeämmäksi ja selkeämmäksi se tosiasia, että aiemmin opittu ohjaa huomioita ja myös kiinnostusta! Olen valittanut yliopiston viron kurssien epäkäytännöllisyydestä, koska ne eivät anna valmiuksia puhua viroa, vaan ohjaavat suoraan kielen syvärakenteisiin joko synkoronistisesti tai diakronisesti, lisäksi mieluiten kontrastiivisesta näkökulmasta. Nyt huomaan, että minua kiinnostavat saamen kielessä juuri sellaiset asiat, joita rakas tiedekuntammekin yleensä opettaa: kieliopin kiemurat (kontrastiivisesti!), sanojen etymologia ja jopa kielen historia. Niin akateeminen ja elämästä vieraantunut minusta ei silti vahingossakaan ole tullut, että teoria olisi käynyt käytäntöä rakkaammaksi! Saamea opiskelen ennen kaikkea käyttökieleksi. Tähän aateliseen ajatukseen päätän tämän päivän päiväkirjamerkintäni.

7 Gos don leat eret? -Lean eret Kouvolas. Gos don orrut? -Mun orun Anáris. Man boaris don leat? -Mun lean guotelogiguokte jagi boaris. Man guhkki don leat? -Mun lean čuoñiguhtalogi sentimehtera guhkki. Maid don bargat? -Mun čálán. Maid son bargá? -Son čállá. Man ollu don deattát? -Mun deattán vihttalogičieža kilo. Man mánus don leat riegadan? -Lean riegadan golggotmánus. Galle biilla dus leat? Mus leat logi biilla. Logan logat lohká, lohke lohkabeahtti lohkabehtet, lohkat lohkaba lohket, ii loga Čálan čálat čállá, čálle čállibeahtti čállibehtet, čállit čálliba čállet, ii čále Goarun goarut goarru, gorro goarrubeahtti goarrubehtet, goarrut goarruba gorrot, ii goro

8 Opintiellä Tässä alussa saamen opiskelussa väliin tulee pitkiä taukoja, minkä takia tunneilla edetään nopeasti ja itsenäistä opiskeltavaa on paljon. Se sopii omaan opiskelutyyliini loistavasti, koska pidän itsenäisestä työskentelystä ja olen opiskelujen suhteen hyvin itseohjautuva. Varsinkin alussa, kun opittavaa on paljon, tuntuu siltä, ettei ole vaikea motivoida itseään pänttäämään ja hakemaan itsenäisestikin tietoa. Viime tunneilla pääsimme sijamuotoihin: kävimme läpi lokatiivin ja osittain genetiivin, joka astevaihtelun ja muiden äännemuutosten vuoksi tulee olemaan kimurantti omaksuttava. Sijapäätteet ovat saamessa hyvin toisenlaisia kuin suomessa, mutta sijajärjestelmien varsinainen ero piilee jo syvemmällä: saamessa sijojen tehtävänjako on jo lukumäärän vuoksi aivan erilainen. Koska suomen neljäätoista sijaa (akkusatiiviahan ei enää lasketa omaksi sijakseen) vastaan saamessa on vain kuusi sijaa, ne sisältävät useita merkitystehtäviä, joita kielessä ei koodata näkyville kuten suomessa. Merkityksiä, joita saamessa ei koodata lainkaan taivutuspäätteen avulla, on suomen instruktiivin merkitystehtävä (palja/in jalo/in) ja abessiivi (jalat/ta, jaloit/ta) (saamessa abessiivia vastaa postpositio haga). Instruktiivi puuttuu myös toisesta sukukielestämme, virosta. Virossa sijoja on silti saman verran kuin suomessa, koska terminatiivi (vastaa kysymykseen mihin asti, pääte -ni) puuttuu suomen kielestä. Paitsi merkitysten puolesta, suomen ja saamen nominifleksio eroaa myös morfologisesti. Esimerkiksi komitatiivista puuttuu suomessa toisin kuin saamessa yksikkö, joten vaimoineen on samannäköinen sana, olipa vaimoja sitten yksi tai useampi. Suomessa -t-monikko esiintyy vain nominatiivissa ja muissa sijoissa on -i-monikko (i:tä voi vastata myös j). Saamessakin näyttäisi olevan i monikon tunnuksena muissa sijoissa kuin nominatiivissa. Koska i kuitenkin puuttuu essiivin monikosta ja toisaalta esiintyy illatiivissa ja komitatiivissa myös yksikössä äänne on pikemmin päätteeseen kuuluva kuin monikon tunnus. Haa, tämä on juuri sitä morfologista pilkunviilausta, jolle olen kolme vuotta nauranut! Ajatella, että saamen opiskelu sytytti minussa kiinnostuksen tällaiseen kielen mikroskooppiseen tarkasteluun!

9 Vaikka saamen sijat pääpiirteittäin sisältävät tiettyjen suomen sijojen merkitykset, ne eivät mene aivan yksiin. Esimerkiksi komitatiivilla ilmaistaan saamessa (samoin kuin virossa) kulkutapa. Kun suomessa sanotaan, että mennään autolla (adessiivi), saamessa ja virossa mennäänkin autoineen, ikään kuin auton kanssa eli biilain (viroksi autoga). Näistä poikkeuksista en ole kovin tietoinen vielä, mutta tämän vuoden loputtua toivottavasti olen! Asioita, joita pidän tällä hetkellä vaikeina saamen opiskelussa: 1. Astevaihtelu 2. Muut äännevaihtelut sijataivutuksessa 3. Ääntäminen: lyhyt vai pitkä vokaali? (Tähän ei ilmeisesti ole olemassa mitään selkeää sääntöä.) 4. Ääntäminen: kaikki uudet soinnilliset äänteet 5. Kirjoittaminen: Koska esimerkiksi d ja t lausutaan t:nä, on hankala muistaa, miten äänne kirjoitetaan. Lisäksi kaiken maailman rihkut tuovat oman lisähankaluutensa saameksi kynäilemiseen. 6. Sanasto: paljon omaksuttavaa, eikä suomesta ole juurikaan apua (toisin kuin viron opiskelussa) Sanaston oppiminen on vaikeampaa saamen kuin viron kohdalla, mutta toisaalta saamen sanastossa ei ole samanlaisia ansakuoppia kuin läheisemmässä sukukielessämme. Saamessa on nimittäin vain vähän niin kutsuttuja petollisia ystäviä eli suomalaista sanaa ulkoasultaan muistuttavia sanoja, joiden merkitys on kuitenkin toinen. Virossahan näitä on paljon, klassisina esimerkkeinä pulmareis = häämatka, viiner = nakkimakkara ja halb = huono. Saamessa olen törmännyt vasta yhteen: gotka on muurahainen. Tämän sanan kohdalla kyseessä on luultavimmin sattumanvarainen homonymia eikä sanojen yhteisestä alkuperästä johtuvaa. Uudempi sanasto sen sijaan on lähempänä suomea siksi, että molemmat kielet ovat lainanneet muualta, esimerkiksi ruotsista ja englannista.

10 Mun Mun lean Linda Räsänen. Lean dál vel guoktelogiokta jagi boaris, muhto mus lea riegádanbeaivi golggotmánu guoktelogátovccát beaivve ja de mun lean guoktelogiguokte jagi. Lean eret Kouvolas, muhto dál mun ásan Anáris. Lohkan sámegiela ja sáme kultuvra dáppe Sáme oahpahusguovddážis. Mu mielas lea somá leat dáppe, liikon studeret sámegiela ja luondu lea čáppis. Mun liikon vanddardit meahcis ja muñuige valástallat. Mus lea vihtta vielja ja vihtta oappá sihke áhčči ja eadni. Mu váhnemat, okta oabbá ja guokte vielja orrot dálge Kouvolas, Myllykoskis. Mun ráhkistan mu bearaš hui olu.

11 Jutun juurta juurista Oli pakko laittaa otsikkoon joku niistä kuivista sanaleikeistä, joita keksimme suuren määrän Vanamon kanssa tämänpäiväisellä, juuriaiheisella opintomatkalla. Olen pitänyt näistä matkoista, koska kaikki on minulle uutta ja uuden oppiminenhan on mukavaa. Pienemmillä porukoilla retket voisivat tosin olla oppimisen kannalta antoisampia. Huristelimme Eskelisen turvallisessa kyydissä metsään jonnekin Iijärven tienoille. Sitten kuokimme muhakasoja ja kiskoimme maasta ihanan värisiä punaisia, kellertäviä, oransseja ja ruskeita koivunjuuria. Juuret kierrettiin kerille ja laitettiin pussiin. Välille tulisteltiin ja syötiin evästä, sitten tuplattiin juurisaalis ja lähdettiin paluumatkalle. Koululla laitoimme juurikääröt vesisoikkoon kuivumisen estämiseksi. Ja kyllä me taas saimme kuoria! Perjantaina oli vielä tultava koulun jälkeen jatkamaan joksikin aikaa, kun jäi hommat torstaina kesken. Vaan jäipä noita juuria silti vielä reilu kasa soikkoon lilluttelemaan ja odottamaan pilaantumistaan. Tämän jälkeen osaan arvostaa juuritöitä eri tavalla, kun tiedän, miten kovan työn takana materiaalin hankkiminen on.

12 kieliopin pauloissa Minusta on tullut juuri yksi niistä kuivista lingvisteistä, jotka innostuvat infinitiivien kimuranteista kuvioista, ihastuvat illatiiviin vaihtelevaan luonteeseen ja eivät voi keksiä parempaa tekemistä kuin selvitellä, miten sijamuodot käyttäytyvät eri konteksteissa. Eli minussa saattaisi vaikka olla joskus tulevaisuudessa ainesta homehtumaan johonkin tutkimushuoneeseen, pölyyntyneiden kirjapinojen keskelle. Eipä turhaan sanota, että ihmisestä voi paljastua yllättäviä puolia! Ihan hurahtanut en sentään ole, mutta olen kieltämättä keksinyt kieliopin kiinnostavuuden. Onhan kieli ihmiselle kuitenkin todella tärkeä työkalu, itse asiassa tärkein. Siitä kannattaa tietää enemmän, sekä isommista että pienemmistä kokonaisuuksista. Kirjallisuuden tutkiminen antaa laajemman kuvan kieleen ja sen käyttöön, kun taas kielen lähempi, pikkuosiin pilkkova tarkastelu paljastaa erilaisia asioita kielen rakentumisesta, luonteesta ja toiminnasta. Kieli kätkee sisäänsä kokonaisen kulttuurin. On mielenkiintoista nähdä, mitä saamen kieli tulee paljastamaan saamelaisesta kulttuurista. Sanastosta voi heti nähdä sen, että saamelainen yhteisö on voimakkaasti suku- ja perhekeskeinen. Sanastoon liittyen olen myös huomannut, että saamen kielessä monet asiat, joiden ilmaisemiseen suomen kieli käyttää kahta tai useampaa sanaa, saa saamessa kerrottua yhdellä sanalla. Näin on varsinkin verbien kohdalla. Suomen kielessä ollaan kahvilla (puhekielessä myös kahvitellaan ) kun saamen kielessä asia ilmaistaan verbillä káfestella. Sanakirjasta löytyy useita vastaavia esimerkkejä. Kielioppiin liittyen olen huomannut, että imperfektin eli Elna Maggan kieliopin mukaan preteritin tunnus (-i) on saamessa sama kuin suomessa. Sen sijaan hankalalta tuntuu se, että paitsi, että saamessa persoonapäätteet ja taivutusvartalot vaihtelevat eri verbiryhmien välillä, ne vaihtelevat myös eri aikamuodoissa. Tulee olemaan iso työ opetella, missä persoona- ja aikamuodoissa vartalovokaalit vaihtuvat tai diftongit oikenevat, milloin tarvitaan heikkoasteista vartaloa ja milloin taskusta vedetään vahva-asteinen vartalo. Sen lisäksi on opeteltava persoonapäätteet variantteineen ja muistettava, milloin päätettä ai tule lainkaan. Supistumaverbeillä on lisäksi rasitteenaan j-vartalo, joka tulee mukaan kuvioihin silloin tällöin ja on sen verran tärkeä, ettei sitä sovi unohtaa.

13 pitkiä päiviä Eilen oli ensimmäinen kahdeksantuntinen saamen opiskelurupeama, ja olihan se rankka! Itse kukanenkin oli tänä aamuna väsynyt ehkä osin syynä oli eilinen sählypelikin. Onneksi välissä on kuitenkin pitkiä taukoja ja vähemmän intensiivisiä opintohetkiä. Nyt olemme käyneet läpi nominin, genetiivi-akkusatiivin ja lokatiivin yksiköt ja monikot. Eli päätteet: -/-t, -/-id, -s/-in. Näistä nominatiivin yksikköä lukuun ottamatta kaikki päätteet liitetään heikkoon vartaloon. Itsekseni olen jo urkkinut, että muut sijat ovat illatiivi, komitatiivi ja essiivi: -i/- ide; -idda, -in/-iguin, -n/-n. Näihin sijoihin en ole kuitenkaan vielä perehtynyt niin hyvin, että osaisin niitä kunnolla käyttää. Sen verran muistan, että essiiviin tulee aina vahva-asteinen vartalo, sammoin illatiivin yksikköön parillistavuisilla nomineilla. Tässä vaiheessa vartalovokaalien muutokset, sidevokaalit ja diftongien oikenemiset ynnä muut tuntuvat vielä lähes mahdottomilta oppia ulkoa. Oppiikohan sitä vielä joskus puhumaan sujuvaa saamea? Verbitaivutukset olemme käyneet preesensissä läpi kaikilla kolmella verbiryhmällä. Itsekseni olen tehnyt muistiinpanot kaikista aikamuodoista, imperatiivista ja aktion essiivistä. Saamen aktion essiivihän on kestomuoto, joka kertoo, mitä ollaan parhaillaan tekemässä. Suomen kieli käyttää tässä ma-infinitiiviä ja sijana inessiiviä, mutta saamessa sijamuoto on vastaavassa rakenteessa nimestä päätellen essiivi. Sitä en tiedä, onko -mi- /-me- infinitiivin tunnus saamen rakenteessa, mutta ilmeisesti ainakin -n on essiivin pääte.

14 Guoktelogátguovccát beaive čakčamánus Jaksopäivitys Ensimmäinen jakso lähestyy loppuaan, eli nyt on aika taas päivittää opintoja. Ensimmäinen koe on juuri tehty, substantiiveja ja verbejä on siis taivuteltu taulukon kanssa. Yksiköt kai osaa jo ilman taulukoitakin, ehkä monikotkin mutta vain parillistavuisista sanoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei ole lainkaan mahdotonta oppia kaikkia saamen monia taivutusten ihmeellisyyksiä. En silti halua edes ajatella, miltä sitten tuntuu, kun pääsee lähemmin tutustumaan vaikkapa saamen infiniittimuotoihin. Uusi mielenkiintoinen asia, jonka olen oppinut, on se, että saamessa objektin sija on aina genetiiviakkusatiivi ja subjektin sija nominatiivi. Suomen kielellähän voidaan sanoa, että katolla on lintuja (part.) tai että laukku otetaan mukaan (nom.). Tämän vuoksi leat-verbin kanssa tulee aina nominatiivi: Lávkkas lea ruhta. Suomeksi sanottaisiin, että laukussa on rahaa. Tämä liityy tietenkin siihen asiaan, että subjektin sija on saamessa aina nominatiivi ja objektin sija on genetiiviakkusatiivi. Edellisessä lauseessahan raha on subjektina; raha on se, mikä on. Tämä sijan ehdottomuus tekee sen, että saamessa ei ole objektien välillä vaihtelua, kuten suomessa. Suomen kielessä on totaaliobjekti (Hän pyysi minut mukaan.), jonka sijana on genetiivi, sekä partitiiviobjekti (Hän pyysi minua mukaan.), jonka sijana on partitiivi. Jälkimmäistä käytetään, kun objektiin kohdistuva teko on jollakin tavalla keskeneräinen. Tällaista merkityseroa ei saamessa voida koodata kieleen. Alkuinnostus ei ole päässyt haihtumaan, eli olen edelleen innostunut saamen opiskelusta. Tässä vaiheessa motivoi sekin, että alkaa jo ymmärtää jonkin verran, kun kuulee puhuttavan saamea. Viime sunnuntaina olimme saamenkielisessä jumalanpalveluksessa. Silloin kyllä oli aika lailla pihalla, koska hengellisen aihepiirin sanasto on vielä ihan vierasta. Olen kirjoittanut kokonaisen saamenkielisen kirjeen kaverilleni Joensuuhun (luultavasti hyvin kankeaa ja virheellistä kielenkäyttöä), minkä lisäksi olemme kirjoittaneet koulussa kahdenkymmenen lauseen aineen. Nyt on ryhdyttävä vain käyttämään kieltä, sillähän sitä parhaiten oppii. On kirjoitettava ja luettava ja puhuttava. Jesh.

15 Lean juo oahppan sámegiela dan veardde, ahte sáhtan lohkat ja káske čállitge oalle bures ja ádden olu, muhto in máhte hállat vel bures. Dat sáhtta gal leat eambbo das gitta, ahte mun ferten dušše rahpat njálmmi. Mun in duostta hállat doarvái roahkkat, vaikko mus lea leamaš dilálašvuoñaid. Mun hálidan oažžut geassebarggu, mas mun sáhtan hállat sámegiela. Muñuihan mun sahtán vájalduhttit buot, maid lean oahppan ja vel oahpan dán lohkanjagis. Lean liikon oahppat sámegiela ja kultuvra. Mu mielas lea buorre, ahte kultuvradiipmuin mii dahkat olu mohkkit ja reaisut; dat leat virkkosmahttit ja dat maid dahket oahpahusa máŋggabealagin. Lean ieš liikon daidda reaisuide, maid mii leat dahkan, vaikko buohkat eai leat nu hirbmat ollu liikonge. Muhto munnjehan buot leat oññasat. Buorre áššii lea maid dat, ahte beasá oaidnit dán áigge ealli kultuvra. Ii lea nu somá, juos dušše lohká historjjágirjjiid ja studere jahkiloguid. Mis lea somá luohkas, go mis lea nu buorre luohkkavuoigŋa. Lea álki hállat vaikko boastutge, go diehtá, ahte giige ii čáimma ii aŋgge dan dihte, ahte don leat nu duihmi! Dainna luohkain lea buorre lohkat.

16 Viñat golggotmánnu komitatiiviasiaa Palaan komitatiiviaiheeseen, koska tein uuden havainnon viime tunnilla tästä aiheesta. Komitatiivillahan kerrotaan saamen kielessä myös se, millä matkustetaan. Suomessa sen sijaan matkataan esimerkiksi autolla; käytössä on siis adessiivi. Viime tunnilla tekemäni uusi havainto on se, että lokatiivi, jolla myös on samoja tehtäviä kuin suomen adessiivilla (pääosinhan lokatiivi sisältää inessiivin, elatiivin, adessiivin ja ablatiivin tehtävät), on monikossa samanmuotoinen kuin komitatiivin yksikkö. Suomessahan komitatiivi on yksikössä ja monikossa samannäköinen, -i-ne- (persoonapääte) päätteinen. Komitatiivi on niin sanottu vajaakäyttöinen sija suomessa, eli se vaatii aina monikon tunnuksen sekä persoonapäätteen. Nyt olisikin herkullista ajatella, että sijojen yhdennäköisyys ei ole vain sattumaa. Biilláin on suomennettavissa autoilla (myös autoilta, autoissa, autoista) tai auton kanssa. Suomen komitatiivi taas olisi autoineen. Tässä kohdin tekisi mieli ajatella sijamuodon todellista kielihistoriaa tarkemmin tuntematta, että komitatiivi olisi kehittynyt muinaisen, saamelle ja suomelle yhteisen lokatiivin monikkomuodosta. Suomessa pääte olisi säilyttänyt monikollisuutensa saamatta varsinaista yksikkömuotoa lainkaan, saamessa muoto olisi myöhemmin käsitetty yksikölliseksi ja sille olisi kehittynyt monikko -iguin. Yhtäläisyyttä saamen -in-päätteellä voisi toisaalta ajatella olevan myös suomen toiseen vajaakäyttöiseen sijaan, instruktiiviin. Instruktiivin pääte on -i-n, jossa i on monikon tunnus. Instruktiivilla vastataan kysymykseen miten, esimerkiksi paljain jaloin. Merkitysero ei ole suuren suuri verrattuna adessiiviin: paljailla jaloilla. Olen esittänyt tässä lähes perusteettomia selityksiä ja arvailuja sijapäätteiden yhteyksistä, mutta omien opintojen kannalta uskon tällaisista analyyseistä olevan hyötyä. Jäävätpähän ainakin sijapäätteet paremmin päähän, kun prosessoi niitä jollakin tavalla.

17 juovlamánus Juovlamánu lea leamaš dievva vuordima. Mii buohkat vurddiimet movtta, ahte baesašeimmet lupmui ja ruoktot. Ovdal go beasaime vuolgit lupmui lei goit olu dahkamuš. Juovlamánus lei borramušárbevierugursa, man dáfus mii manaimet Doaivunjárgii njuovastit bohcco ja de Goaskinnjárgii málestit. Mii idjadeimmet Goaskinnjárgga stobus, suovasteimmet bohccobierggu goañis ja málesteimmet varramárffiid ja gumposiid. Eahkedis mii sávdnodeimmet ja manaime nohkkat.čuovvovaš beaivve mii mearridiimet, ahte mii livččiimet stobus vel ovtta ija ja bijašeimmet sámegiela diimmuid doppe. Nu mii dagaime ja lei issoras somá! Reaisu lei buot buohkanassii lihkostuvvan. Min luohká livččii galgan plánet čájalmasa skuvla juovlafestii, muhto dat ii mannan áibbas nu go galggai. Mis lei gal buorre plána ja buorit áigumuččat, muhto go váikkuhii, ahte juovlafestii eai áigon báhcit measta go oahpaheaddjit, mii eat gillen planet oppa čájalmasa. Ja mus lei Mátta- Supmii sáhtu, mii vulggii juo ovdal feastta, nu ahte mus dat lea ruñasge gitta. Lohkanjahki lea dál measta beallemuttus, mii lea áibbas imašlaš jurdda. Mii leat juo oahppan sojahit vearbbaid persovnnain, logus ja áiggis. Mii máhtit maid sojahit substantiivvaid ja geavahit adjektiivaid sihke atribuhtas ahte predikatiivas. Mii leat studeren maid passiiva. In gal lea sihkar, leango duoñai oahppan buot dáid áššiid!

18 joulun jälkeen Joulun ja erityisesti pidennetyn joululoman jälkeen paluu koulun penkille tuntui vaikealta. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen olo oli selkäänsaanut kaikki, mitä joskus oli oppinut, tuntui valuneen hukkaan. Nyt viikon opiskelun jälkeen tuntuu kuitenkin jo paremmalta. Opiskeluinto on palannut takaisin. Lähestyvä kieliharjoittelu alkaa jo kangastella mielessä. Sanaston kartuttaminen ja kieliopin kertaaminen tuntuu ajankohtaiselta ja kiireelliseltäkin. Kaamos painaa niskaan pientä väsymystä, mutta pianhan päivät alkavat pitenemään ja päästään hiihtelemään keväthangille. Uusia huomioita kielioppia koskien en ole juuri tehnyt, koska en ole opikellut uusia asioita. Passiivi käytiin läpi ennen joulua, ja se äimistytti minut totaalisesti. Saamen passiivi ei näet ole oikeastaan verbimodus, vaan johdos. Passiivilla ei näin ollen ole tunnusta, vaan johdinaines. Ja mikä omituisinta, johdos taipuu lauseen objektin (joka siis saamen pasiivilauseessa on subjektina) mukaan luvussa ja persoonassa. Konditionaalin olemme myös käyneet läpi. Se oli melkko mekaaninen ja helposti omaksuttava, sillä päätteiden jälkiosat ovat samat kuin preteritin päätteet. Tämä on suomenkin kieltä ajatellen johdonmukaista, onhan imperfektin tunnus -i- mukana myös suomen konditionaalissa. (Huom! Tässä täytyy huomauttaa, etten päässyt mistään tarkistamaan, onko konditionaalin i varmasti peräisin imperfektistä, joten en mene vannomaan. Yhdenmukaisuus on kuitenkin olemassa, mikä helpottaa asian omaksumista.) Konditionaalilla on molemmissa kielissä kaksi aikamuotoa, eli jossittelu voidaan kohdentaa nykyhetkeen tai menneisyyteen. Liittomuoto (olisin ollut, olisin tehnyt) muodostetaan saamessa niin, että leat-verbin konditionaaliin liitetään partisiipin perfekti (livččen leamaš, livččen dahkan). Suomessa olla-verbiin liittyy NUT-partisiippi. Muodostustavat menevät siis yksiin sikäli, että kummassakin kielessä konditionaalin liittomuodon toisena osa on sama verbimuoto kuin liittotempuksissa (perfekti ja pluskvamperfekti). Uskoisin myös, että käyttötarkoitukset menevät hyvin yksiin. Suomessa moduksen tehtävinä on ehdottaminen, ennustaminen, suunnittelu, vetoaminen ja kohteliaisuus ( Se tekisi sitten viisi euroa ).

19 SAKK Linda Räsänen Guovdageainnus hárjehallamin Raporta gielahárjehallama birra Mii guhta mun, Eveliina, Jonna, Merja, Piia ja Ante leimmet gielahárjehallamis Guovdageainnus guovvamánus. Njeallje mis leimmet beaiveruovttus, dahje dego sii dadje oarjesuopmaniin mánáidgárddis. Mun ledjen Eveliinain nuppis beaiveruovttus lahka Diehtosiidda ja guhkkelaččas nuppis báihkis leigga Ante ja Piia. Moai leimmme goit Eveliinain sierra beliin, nu ahte moai deaivvadeimme measta dušše dalle, go munnos lei biepmuboddu. Mu bealis ledje boarraset mánát. Sii ledje buohkat sullii njeallje dahje vihta jagi boarrasat. Eveliinas bealis fas ledje mánát, guñet ledje vuollel njeallje jagi. Dan vahkus, go mii leimmet hárjehallamin, beaiveruovttus ledje unnán mánát, danin go lei nu buolaš. Mu bealis lei iññes dušše moadde máná. Mii eat sáhttán mannat olggosge, go dávjá lei 40 graña. Nuba mii stoagaimet, logaimet ja spealuimet siste. Guovdageainnus mun in oahppan olu oñña áššiid dahje sániid. Mun dušše stohken ja lávlon mánáiguin sihke lohken moadde girjji sidjiide. Mun ohppen goit geavahit sámegiela, mii lea mu mielas hui dehalaš. Mun fuomašin, ahte mun sáhtan hállat sámegiela, vaikko mun in issoras bures máhtege. Mun liikojin hárjehallamii beaiveruovttus hui bures. Mánáiguin stoagadettiin lei álki hállat sámegiela. Inhan mun hui olu máhttán hállat muhto áibbas doarvái, nu ahte mun gál birgejin. Mu mielas lei maid somá, go mu hárjehallanbáihki bárggit dadje, ahte mun human bures. Dat lei veha amas, go munhan hállen dušše veha. Loahpu loahpus mun lean duñavaš hárjehallanvahkui ja mu mielas orru, ahte dat lea leamaš munnje ávkkálaš. Menddo oanehaš dat gál lei, guokte vahku livččii leamaš buoret oahppama dáfus.

20 gielahárjehallama maŋŋá Mii leimmet buohkat issoras váibanat gielahárjehallama maŋŋá. Vaikko mu mielas dat lei leamaš hávski, buohkat eai lean seamma oaivilis. Munge ledjen goit váiban ja mu mielas orui, ahte min luohka almmolaš dovddut ledje dohppen muge ja maid oahpaheadji! Nuba čakčaluopmu boñiige justa rivttes áigái! Lei somá beassat fitnat Joensuus, go ovdalaš gearddes lei measta jahki. Mun gergen fitnat maid ruovttus, vaikko orron doppe Kouvolas dušše okta ja beal beaivvi. Luomus mus lei farus girji Áhčči ja mearra, man mun ledjen álgán lohkat juo ovdal. Lohken dan gitta lohppii, liikuin dasa ollu. Čakčaluomu ja earenomažit gieladutkosa, masa oassálasteigga dušše Piia ja Anniina maŋŋá mis lei olu passiivvalaš hárjehusaid. Mii logaimet jietnasit ja jorgaleimmet dávja. Dat lei boasttoheapme, inge mun lean šat nu beroštuvvan skuvllas, vaikko mu studerenmokta ii leange jávkan. Oppa luohkka lei váiban, ja dat oidnui.

21 Guoktelogát beaive cuoŋománus lopun lähentyessä Koulua on jäljellä enää kuukauden verran. Vuosi on mennyt nopeasti, mutta sen varrelle on mahtunut monenlaista. Olen montaa kokemusta rikkaampi kuin se Linda, joka viime elokuussa saapui Inariin mieli innosta pinkeänä. En ehkä ole oppinut niin paljon, kuin olisin halunnut. Se ei johdu motivaation puutteesta, vaan pikemmin sen jakautumisesta liian laajalle. Olen oppinut paljon muutakin kuin vain kirjoittamaan ja joten kuten puhumaankin saamea. Motivaatio opiskeluun on säilynyt, joskin se on monesti ollut kovalla koetuksella, kun yleinen resistantanttinen muotivirtaus on koettanut kiskaista minut passivoiviin pyörteisiinsä. Välillä jopa tuntui, että täysin itsenäinen opiskelu voisi tuottaa parempaa hedelmää. Vaan enpä tiedä, olisiko tästä rungosta tämän parempaa hedelmää saanut irtoamaan metodeista riippumatta.

22 Vuosi on mennyt hujahtaen, niin ettei oikein ole mukaan ehtinyt. Paljon jää kokematta ja näkemättä, moni asia tuntuu jäävän kesken. Loppuaika onkin käytettävä tehokkaasti hyväksi, että ehtisi tehdä loppuun puolitiessä olevat käsityöt ja opiskelut. Pieni kiusallinen kaverini Stressi puhkuu niskaani hönkäyksiään, kun katselen kalenteriani ja mietin tekemisen määrää. Kesätyötkin kun alkavat jo Norjan Lofooteilla, mikä tarkoittaa. että joudun lähtemään reilun viikon ennen koulun päättymistä pois. Mutta onhan asioilla tapana järjestyä. Ja aina voi tyytyä vähempään.

23 loahppasánit Dál skuvla lea dasto nohkamin. Mus lea šat dušše vihtta beaivvi skuvlla, ja dathan mannet hui johtilit. Dál lea áigi bisánit smiehtat, mii lea mannan bures ja mii lea kánske mannan boastut dahje aŋgge livččii sáhtán mannat buorebut. Lea áigi maid geahččat, maid mun lean oahppan ja mo mun sáhtan geavahit dáid dieñuid boahtteáiggis. Lean oalle duñavaš dán jahkái, vaikko in kánske leat oahppán nu ollu go livččen hálidan. Mu studerenmokta nuppastuvvai mánuid mielde nu, ahte go mun álggos ledjen hui beroštuvvan giellaoahpas, loahpas mun in leat gillen lohkat olu giellaoahpaáššiid. Mis ii gal leat leamašge olu sámegiella iige áinnas giellaoahppa skuvllas, nu ahte gal datge lea váikkuhan. Dál mu mielas orru, ahte vaikko mun mahtán hállat buoret go ovdal, mun in muite buot áibbas vuoñudieñuid, nu go vearbahámiid preesensissä ja imperfektissä. Livččen nappo galgan geardduhit dáid áššiid vel oññasit ja oññasit. In lea vel sihkar, šattango mun boahtteáiggis oahpaheaddjin. Muhto juos mun šattan, mun boañán deike Sámieatnamii ja hálidan orrut ja barggat aŋgge moadde jagi dáppe. Juos mun hálidivččen oahpahit sámegillii, mun galggašin vel lohkat eanet muhto dasahan mus lea áigi. Mun sávan ja jáhkán, ahte dárbbašan dán gielladáiddu, juos in barggus nu muñui. Leahan somá máhttit hállat sámegillii, ja álohan oñña giela lasiha giellaipmárdusa.

24 Ahte oahppat lea álo vejolaš, ja oñña máilmmit, mat leat mu vuordimin, leat Lean ožžon olu oñña sániid, áibbas oññasiid ii rássi lea kukka dahje šaddat syntyä eai sánit sáhte leat áibbas seammat goassige guvttiin gielain nu go eai guvttiin olbmuinge máilmmit, sierra gielain ja sierra olbmuin leat sierra earáláganat dain leat iežaset njuolggadusat.

25 Lean ollen, inge leat Lean vuolgán, muhto leango boahtán Boañángo álo lean mátkki alde.