SAKU Saamenkielen- ja kulttuurinlinja. Merja Välitalon kouluvuosi

Transkriptio

1 SAKU Saamenkielen- ja kulttuurinlinja Merja Välitalon kouluvuosi

2 Hain SAKKeen oppiakseni saamenkieltä, koska Inarilaisena taksirenkinä kuulen sitä päivittäin. Tavoitteeni oli oppia ymmärtämään puhetta, ei niinkään puhumaan. Ja kun sain uutisen,että olin päässyt saamenkielen- ja kultturin linjalle, olin yhtaikaa sekä iloinen, että jännittynyt miten vanha akka oppisi uuden kielen. Kun koulu sitten alkoi , oli luokalla 8 opiskelijaa, nuorimmat 15-vuotiaita ja vanhimmatno, yllätys, yllätys minähän se, eli ikäerot oli huomattavia. Kerroimme kaikki itsestämme jotain ja aloitimme saamen kielen opiskelun tervehtimällä buorre iđit ja vastaamalla ipmel atti. Ensimmäinen viikko meni enimmäkseen Ijahis-Idja-tapahtuman järjestelyn auttamiseen. Ja kuten ensimmäisillä viikoilla, kun tämän portfolion tekemisestä kerrottiin, sanottiin, että kannattaa pistää mietteitään viikottain ylös tai ne unohtuu- totta! Mutta vahvimmat tunteet syyslukuvuoden ajalta muistaa kyllä. Oli tietotekniikkaa, minkä pakollisen portfolio tehtävän käytin hyväkseni, tehden itselleni kauan kaivatun CV:n. Näin tunnit meni sutjakkaasti. Digitaalinen dokumentointi tunnit antoivat tietoa valokuvien käsittelystä. Saamelaiskulttuuri tunneille oli yhdistetty useammalta kursseilta oppilaita ja meinasi istumapaikoista olla uupeloa. Itse tunnit olivat lähinnä keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, kun oppimateriaalina oli netti. Parettain tehtiin sitten esitelmiä, aiheena saamelaiskulttuuri. Esitelmiä kuunnellessa sai tietoa kulttuurista enemmän, kun muilla tunneilla. Saamenkielen oppitunnit olivat kielioppi-painotteisia ja hyvin raskaita. Kun saamenkielisiä sanoja ei ollut, mitäpä sitä kieliopillakaan? Olisi kyllä alkuun toivonut enenmmän sanojen opettelua, kuin kielioppia, mikä toki myös on tärkeä, mutta ei pelkällä kieliopilla voi lauseita muodostaa. Koska kielioppi alkutunneilla nousi merkittävään rooliin ja puhuessa kieliopilliset virheet korjattiin, alkoi saamenkielen puhumisen kynnys olla turhan korkea. Ei suomalaisetkaan välitä jos maahanmuuttaja ei puhu suomea kieliopillisesti oikein, kunhan vaan sanoma tulee ymmärrettyä. No tässä kohtaa pitää kuitenkin painottaa meidän erinomaista luokkahenkeä, sille täysi kiitos ja kunnia siitä, että periksi en antanut! Kuva 1: Samediggi Karasjoella Saamelainen ruokaperinne opinnot olivat taas kuten kulttuuri netti oppimateriaalina. Ja täytyy sanoa, että mitään uutta en oppinut, kun inarissa kuiten olen syntynyt ja poromiehen kanssa naimisissa ollut. Kävimme myös Siidassa katsomassa juoksa-näyttelyn. Ensin kuuntelimme esitelmän jousen valmistuksesta, joka oli osoittautunut vaikeaksi. Rikkinäisiä ja poikkinaisia jousia oli myös näytteillä. Kotkaniemen reissu lienee tämän kurssin opettavin reissu, mutta kun se oli yöreissu, en voinut lähteä mukaan. Sen seurauksena jouduin tekemään 4 sivun esseen aiheesta (asia oli ok ja tasa-arvoista), mutta minun mielestä minulle olisi sen esseen pitänyt riittää kattamaan koko kurssi: nuoret inarilaiset ja muualta tulevat varmasti tykkäävät ja oppivat jotain kurssista, mutta ei me vanhukset, jotka olemme ikämme täällä asuneet. No, muitakin retkiä teimme: Kenkäheiniä ja pajuja hakivat Angelista, en päässyt mukaan ja essee aiheesta korvasi tilanteen, vaikkakin seuraavana päivänä olin toki mukana rapsuttelemassa parkkia irti pajuista.

3 Iijärveltä haimme juuria. Kaivoimme muhakasoja kynnenaluset mustina, mutta nauru raikui. Puolikkaat makkarat söimme tulilla vesisateessa, mahan täytti leipä ja kaurakeksit, sekä aina metsässä hyvälle maistuva pannukahvi (keitetty suodatinjauhatuksesta). Metsässä viihtyvänä nautin tulistelusta ja kaikenlaisesta hyödyllisestä tekemisestä siellä. Hirvassalmen suunnalta etsimme pahkoja. Siinä oli pari metsurimiestä ihmeissään, kun pitkin metsää kuului báhkki, báhkki huutoja. Olisivat miehet tarvinneet useampia käsiä ja jalkoja ehtiäkseen. Lemmenjoella vietimme erittäin kauniin syyspäivän, tutustuen KaapinJounin kenttään. Pääsinpä toistamiseen jokiveneen kyytiinkin. Tulilla kahvi maistui Karasjoella vietimme talvisen päivän tutustumalla saamelaisradioon ja Norjan saamelaiskäräjiin. Vierailimme myös Karasjoen talvimarkkinoilla nautiskellen markkinahumusta, mikä oli pettymys ennakko odotuksiin nähden, kpska tapahtumaa oli ehkä hieman väritetty puheissa. Inarin saamelaiskäräjillä tutustuttiin käräjien toimintaan ja hierarkiaan. Vapaasti valittavat tulivat hyvään aikaan päästämään aivot lomalle. 7 oppilasta innostui tekemään nutukkaat itselleen. Minut se opetti ymmärtämään, miten kova työ on tehdä nutukkaat perinteisesti ja nyt ymmärrän, miksi nutukkaat maksavat. Saamenkielen oppitunneille vaihtui opettaja joulukuussa, joten tunnit muuttuivat toisenlaiseksi; nyt opettaja puhui meille enimmäkseen pohjoissaamenkieltä. Niinpä jokainen hetki vaati keskittymistä, jotta pysyi edes hieman kärryillä. Mutta siinä se kielen ymmärrys kehittyi huimasti. Saamenkielen ja kirjallisuus ja kertomaperinne tunneilla suomensimme saamenkielen kirjallisuutta. Enimmäkseen perinnekirjoja maahisista yms. ja osa oli todella mielenkiintoista, vaikka käännöstyö oli aikaa vievää, kun sanat olivat hakusessa :). Joululoma tuli väsyneille oppilalaille erittän hyvään aikaan. Kevätlukukausi alkoi siitä, mihin ennen Joulua jäätiin; kielen- ja kirjallisuuden opiskelulla. Lisäksi alkoi sisnatyö. Ompelimme sisnanahasta laukun. Minä päädyin ompelulaukkuun, mistä olisi eniten hyötyä. En ole ollenkaan käsityö ihminen, mutta yllätyin, miten kivaa oli nähdä kättensä työ, perinteisessä käsityössä. Vaikka tulos ei ole täydellinen, on se kuitenkin omatekemä!! Koulussa on todella osaavia perinnekäsityön opettajia. Saamenkielen tunnit muuttuivat yhä intensiivisemmäksi opiskeluksi, koska olimme lähdössä helmikuussa kieliharjoitteluun. Opiskelu oli raskasta, mutta tehokasta ja oppilaat täysillä mukana, jotta oppisi edes jotain, ennenkuin jännittävä kieliharjoitteluviikko alkaisi.

4 Sámegiela hárjehusa Mii vulggiimet Anaris iđđes ja vujiimet Karásjoga bokte. Go mii bođiimet Guovdageinui, Outi lei doppe ovddal. Mii boraimet ja dasto mii oahpásmuvaimet diehtosidii Anni-Raunain ja Ántein. Soai ordniiga midjiide hárjehusa báikkiid, gosa giige manai nuppe beaivve. Mun ledjen astoáiggeskuvllas (AS). Mii idjaluvaimet Heahtás SAKK:s nu, ahte mii fertiimet vuodjit juohke beaivi sullii 170 km máhkkiid. Mun in dárbbašan mannat AS:ii go easka diibmu 12, nu mun lávejin lohkkat ja čalit sámegiela diehtosiidas. Mun fertejin boahtit Guovdageinui earáguin, go mis lei dušše okta biila. Dat lei issoras vahkku; mun ledjen gealdagis juo jaskes, go mun in ipmirdán maid sii hupme ja mun in máhttán hupmat. Mánáid iske hupmat munnje ja mun impirdin vehá, muhto dat lei váttis vástidit sidjiide. Mun spellen corona gánddaiguin juo guldalin maid sii hupme. Guokte mána humaiga suomagiela, muhto bargit bivde4 ahte soai humaseigga sámás. Mun veahkehin vehá gievkkanis. Mun lávejin čohkkat unna gievkkanis ja mun geahččen ja guldalin go mánát stohke. Muhtumin mánná bođii mu lusa ja hupmagođii munnje ja mun ledjen hui ilolaš, go mun ipmirdin ja sáhtten Kuva 2: Savua vástidit. Muhto mun in gal sáhttan dadjat ahte mun lean leamaš Koutukeinossa, bargohárjehusas, ovdalge mun ledjen guldalanharjehusat. Mun mielas ulkona -42 c gielahárjehusa fertešii lea guhkit, ahte das livčče embbo ávkašuvvat. Mun guldalin embbo go hupmen, muhto gal dat lei buorre, go Anáris ii gulle olu sámegiella. Ja dal mun dieđan ahte, juos mun lean bággu, mun birgen sámegielas. Kieliharjoittelun jälkeen oli mehut pois, eikä oikein jaksanut keskittyä opiskeluun. Onneksi koulua oli vain pari viikkoa ja pääsimme ansaitulle talvilomalle akkuja lataamaan. Talviloman jälkeen jatkui intensiivinen saamenkielen opiskelu, koska kielitutkinto olisi Minä en siihen osallistunut rahan- ja uskonpuutteen takia. En uskonut taitojeni riittävän tutkinnon läpäisemiseen. Inarin- ja koltansaamen kielen ja kulttuurin tunnilla teimme reissun Sevettijärvelle. Tutustuimme Sevettijärven kouluun ja pääsimme mukaan koltankielen tunnille: lyhyt lausunnan läpikäyminen ja sitten tekstiä lukemaan. Itsellä ainakin meni kieli solmuun, oli se niin vaikeaa. Suopunginheittokisassa keltanokat ja koulun nuorimmat oppilaat päätyivät tasapeliin, mutta koulun vanhimmat oppilaat voittivat meidän ns. kokeneemmat suopunginheittäjät ylovoimaisesti. Mutta kivaa oli. Kävimme kylätalolla kuuntelemassa kulttuurista ja tutustuimme avoimeen työpajaan. Myös paikallisessa baarissa kävimme. Erittäin mukava ja hyödyllinenkin päivä kaiken kaikkiaan. Jollivuonossa kävimme ruokaperinteen tiimoilta keittämässä kalapotut ja teimme mustikka-puolukkapiirakan. Samalla Vallen Aili kertoi tarinoita elävästä elämästään. Ruoka oli hyvää, niinkuin kalapottu aina on, ja sitä oli riittävästi, kiitokset vaan emännälle! Pilkillä vietimme yhden aurinkoisen kevätpäivän. Osa tuli autolla ja osa omalla kelkalla. Pienen pieniä tammukoita tarttui koukkuun, mutta päästin ne takaisin kasvamaan. Tulistelimme laavussa ja iltapäivällä palasimme kotiin. Pilkkiminen ON PARASTA, mitä KEVÄÄLLÄ voi TEHDÄ ja kun ilmakin suosi, oli lähes täydellinen päivä(vain kalat jäi puuttumaan).

5 Kevään vapaavalintaisen työn sai itse päättää aiheesta saamen käsityöt. Minä päädyin paulakenkien tekoon, koska kurekengät päätyivät tyttäreni jalkoihin. Kun mietiskelin, mistähän paulat saisin, ihana opettajamme Marja-Liisa sanoi, että tehe itse. No, jotenkin sitten päädyin kenkien lisäksi paulojakin tekemään. Yllättävän nopeaa ne sain tehtyä, mutta taas näkyy ero taitajan ja keltanokan välillä. Mutta mikä tärkeintä: ne ovat itse tehdyt paulakengät- pauloja myöten, joten kyllä niissä talvella kelpaa ylpeänä kävellä. Suurkiitos Marja-Liisalle!! Kuva 3: pauloja tekemässä Kuva 4paulakengät ja hieman keskeneräiset paulat Hopeatyöt ei ole tarkoitettu nakkisormiselle, mutta kun kurssi kerta oli, tein itselleni sormuksen ja korvakorut. Korvakoruista piti tulla autonratit ja symmetriset, mutta toisin kävi. Kävin sitten Inarin hopeasta koukut ostamassa ja kerroin, mikä niiden pitäisi olla, ja niin saimme nauraa yhdessä. Samalla reissulla kerroin omistajille, että nyt ymmärrän jokaisen itsetehdyn hopetyön hinnan. Onneksi me ihmiset olemme niin erilaisia, että emme hae samalle alalle :). Pahka-, luu- ja sarvityön tunnilla teimme voiveitsen luusta. Kokemus sinänsä, mutta olihan siinä hiomista. Kun se oli valmis, tein sukkapuikkokotelon. Molemmat työt oli suhteellisen helppoja, kun kappaleet olivat lähes valmiita joa aloittaessa. Niinpä aikaa jäi ja seuraavina tunteina teinkin pauloja, jotta ne joskus valmistuisivat. Saamenkielen opiskelu muuttui hieman löysemmäksi, senjälkeen kun kaksi tärkeää vaihetta oli ohitettu. Ja täytyy myöntää, että kyllä se kevätväsymyskin iski rajusti minuun ja myös muihin sakulaisiin, mikä näkyi lorvikatarina eli poissaoloina. Tosin ei Outi kyllä helpolla päästä poissa olijoitakaan :(, ts. poissaolot joutui korvaamaan erilaisina tehtävinä. Tätä kirjoittaessani on menossa viimeinen kouluviikko ennen todistuksen kirjoittamista, joten voiton puolella ollaan. Yhteenvetona koko kouluvuodesta voisin sanoa, että oli aika ajoin todella raskasta, mutta kannatti. Nyt ymmärrän saamea (mikä oli tarkoituskin, kun kouluun hain), ja sen lisäksi, olen oppinut valtavasti saamen käsitöistä. Kun itse on tehnyt valtavan työn saadakseen nutukkaat, paulakengät, ompelulaukun yms., voin kertoa, että arvostukseni saamenkäsityön taitajia kohtaan nousi äärettömästi. Ja issoras giitu oahppaheadjiide. Gal dát skuvla leat buoremus.

6