O N N E N P O I K A L I H K K O Š A L M M Á I. lihkos almmai3.indd

Transkriptio

1 O N N E N P O I K A L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

2 Rauni Magga Lukkari En lykkens mann Lihkkošalmmái almmustuvai 2007 guovttegielat girjin (davvisáme- ja dárogillii ) Kaksikielinen alkuteos En lykkens mann Lihkkošalmmái (pohjoissaame-norja) ilmestyi 2007 Gollegiella lágádus Gollegiella kustantamo Suomagillii jorgalan Suomentanut Kaija Anttonen Hábmen Graafinen suunnittelu Studio Borga FILI Finnish Literature Exchange lea dorjon girjji jorgaleami ja deaddileami. FILI Finnish Literature Exchange on tukenut kirjan kääntämistä ja painattamista. ISBN Gollegiella Tromsø Oy Fram Ab 2015 lihkos almmai3.indd

3 O N N E N P O I K A Rauni Magga Lukkari Suomentanut Kaija Anttonen L I H K K O Š A L M M Á I GOLLEGIELLA lihkos almmai3.indd

4 L I H K K O Š A L M M Á I Muitalus albmá birra gii iežas mielas lea nagodan seaillutit almmái vuođas, vaikke juohke nissonolmmoš su birrasis leamašan sutnje geahččalussan ja issoras áittan. Albmá iežas eadni lea bártnis gáskán vai bisošii ruovttus ja divššo šii vánhemiiddis. Su oappátge leat geahččalan juohke láhkai su ealli ma moivet ja leat issorasat bealkkitan su juohke dušši ášši geažil. Son lea iežas mielas dego suoli eallán iežas eallima oappáidis dihtii. Biebmogoaskkit leat maiddái dušše sádduid gilván su spárkka jálásiid vuollái. Vaikke son leage geahččaluvvon seamma čiekŋalet go Jesus Nasa rea laš, ja vaikke son lea ferten lávkut báhkka hilaid badjel ja mannat dolaid čađa, de liikká son lea seaillutan iežas árvvus, ii dušše olmmožin, muhto maiddái almmáiolmmožin. Ja son lea seaillutan alddis ilu ja positiivvalaš oainnu eallimii. Danin gohčodage son iežas Lihkkošalmmájin. 4 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

5 O N N E N P O I K A Kertomus miehestä, joka on mielestään pystynyt pitämään kiinni miehuudestaan, vaikka jokainen nainen hänen ympärillään on ollut hänelle sekä koetinkivi että valtava uhka. Miehen oma äiti on kuohinnut poikansa, jotta hän pysyisi kotona huolehtimassa vanhemmistaan. Hänen sisarensakin ovat yrittäneet sotkeutua hänen elämäänsä kaikin tavoin ja moittineet häntä tyhjästä. Heidän vuokseen mies on joutunut elämään omaa elämäänsä tavallaan salaa. Hänen kasvattitätinsäkin ovat vain kylväneet kilvan hiekkaa hänen potkukelkkansa jalasten alle. Vaikka miestä onkin koeteltu yhtä ankarasti kuin Jeesus Nasaretilaista ja vaikka hän on joutunut kulkemaan palavilla hiilillä ja tulen läpi, hän on säilyttänyt oman arvonsa, ei vain ihmisenä vaan myös miehenä. Hän on myös säilyttänyt iloisen mielen ja myönteisen asenteen elämään. Niinpä hän kutsuukin itseään Onnenpojaksi. O N N E N P O I K A 5 lihkos almmai3.indd

6 M u i t a l e a d d j i Go Lihkkošalmmái lei eallán 60 jagi ja go su eadnige lei gieskat jápmán, de sutnje lei nammásan valjis astoáigi. Su jurdagat ledje riepman jorrat su iežas eallima birra ja birrat birra. Dalle son lei gávnnatan, ahte son ferte ieš beassat mearridit jurda giiddis ja daid jorešvuođa. Ja aiddo dan geažil son leage čálligoahtán; dađistaga go jurdagat ain bohccásit gierragii. Lihkkošalbmá mielas čállin lei suohtas bargu vaikke dat ovdánii hui hihtáset. Čállimis son lei álggatan moadde jagi dassái. Čállinbargguinis son nagodii bisutit jurdagiiddis oalis. Dat eai galgan šat beassat jorrat mo áigo, ja guhkkin eret birrat birra. Nu dalán go jurdagat jorggitit vássán eallima guvlui, seammás láve Lihkkošalmmái doapmalit ruoktut ja čohkkedastá beavdegurrii čállinbiergasiiddisguin ja čálligoahtá. L i h k k o š a l m m á i Dá gieskat mun ledjen Deanu alde oaggumen, diddi bahálaš dohppii aiddo go mu jurdagat vuot oktii girdiledje mu eadnerohki lusa. Bahánihkkánis olbmot ledje oainnat čuoččutan, ahte eadni lei mahkká mu gáskán, dalle áigá dolin go ledjen njuoratmánná. Gáskán fal, mahkáš, vai bisošin ruovttus ja divššo šin boarrásguoktá. Na, ja eatni lusa diehttalas mu jurdagat njolggiidedje, vieruset mielde. Mus ii lean eará go duorggu botket ja suhkalit gáddái vai beasan čalligoahtit ja vai háhppetan oažžut gitta jurddageažes. In mun eará, muhto mu buorre Devon bázii gitta ditti njálbmečihkii ja doppe lea velá otnege. 6 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

7 K e r t o j a Kun Onnenpoika oli elänyt 60 vuotta ja hänen äitinsäkin oli hiljattain kuollut, hänellä oli äkkiä reilusti vapaa-aikaa. Hänen ajatuksensa alkoivat kulkea yhtä rataa: ne pyörivät vain hänen omassa elämässään. Silloin hän päätti, että halusi itse määrätä ajatuksistaan ja niiden hyörinästä. Niinpä hän on alkanut kirjoittaa aina, kun ajatukset lähtevät laukkaamaan. Onnenpojan mielestä kirjoittaminen on mukavaa joskin hidasta. Hän aloitti sen muutama vuosi sitten. Kirjoittaessaan hän pystyy hallitsemaan ajatuksiaan täysin. Hän ei anna niiden enää pyöriä omaan tahtiinsa, eikä etenkään miten sattuu. Heti kun ajatukset kääntyvät kohti mennyttä, Onnenpoika kiiruhtaa kotiin ja istahtaa pöydän ääreen kirjoittamaan. O n n e n p o i k a Kun olin jokin aika sitten soutamassa lohta Tenolla, niin eikö, samperi soikoon, onkeeni tarttunutkin pikkulohi juuri kun ajatukseni olivat taas kerran kiitäneet äitivainajan luo. Ilkeät ihmiset ovat näet väittäneet, että äiti muka kuohitsi minut, kun olin vielä imeväisiässä. Kuohitsi, jotta pysyisin kotona ja huolehtisin vanhemmistani heidän vanhuudenpäivinään. Ajatukseni nulkkasivat siis äidin luo, kuten niillä oli tapana. Eipä siinä muu auttanut kuin katkaista siima ja soutaa rantaan, niin että pääsin kirjoittamaan ja nappaamaan kiinni ajatuksenpäästä. Ei siinä muuten mitään, mutta hyvä Devon-vieheeni jäi tintin suupieleen ja on siellä yhä. O N N E N P O I K A 7 lihkos almmai3.indd

8 Eai leat vuoiga boahtán muitalit, ahte soames livččii goddán ditti, mas lei amas Devon njálmmis ja guhkes duorgu manjis gessomin. Dien Devona ledjen ožžon suomahearrás, gean ledjen sugatan dalle go áhčči ain bárrahiin elii. Áhčči gal ii lean ieš gillen sugatit láddelaččaid. Láttehearrát oainnat vuortnutedje nu guhká suh kat, eahketveaiggis gitta iđitidjii. Oktii dušše lávejedje fitnat gáttis gáfestallamin. Áhččerohkki ii láven gillet eará go dážahearráid sugatit. Dážat ledje áibbas earáláhkai gierrasat luossabivdui go láddelaččat. Láddelačča ala sáhtii seaivut čuoikamoahti ja sáiggasin čuoggut dan, ii dat gale moaitán go lei bivddus. Muhto dáža, gii fáippui dego eaimmaskas ja bálggai, dego dat de livččii veahketan. O váivván, man sávri láddelaš lei čohkkát fatnasis. Oktii mun isken, man guhká dal aittos veadjá čohkkát. Viđa diimmu maŋŋá munnje bođii nu issoras gáffegoiku. Maid dal vedjen eará go gáffebottu evttotit devonalbmái. Aiddo dien neavrri sávrres albmás mun ledjenge ožžon Devona, mii ainge lea ditti njálbmečiegas. Ja dál lea diehttalas diddi boares goadjin dahje duovveguolli, das maŋŋá go leamašan luosjuolgi. Ja ja, áiggit vásset. 8 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

9 En ainakaan ole kuullut kenenkään saaneen pikkulohta, jolla olisi vieras Devon suussa ja pitkä siima vielä perässä. Olin saanut Devonin suomalaiselta herralta, jota olin soutanut joella isän vielä ollessa voimissaan. Isä ei itse kyllä viitsinyt soutaa lantalaisia. Lantalaisherrat panivat soutajan nimittäin soutamaan vaikka kuinka pitkään, alkuillasta aamuyöhön asti. Tuona aikana he kävivät vain kerran rannalla kahvistelemassa. Isävainaja ei viitsinyt soutaa kuin norjalaisia. He suhtautuivat lohenpyyntiin aivan eri lailla kuin suomalaiset. Suomalainen ei piitannut kalastaessaan, vaikka kokonainen hyttysparvi olisi laskeutunut sen päälle ja syönyt sen paukamille. Norjalainen sen sijaan huitoi hulluna pysymättä hetkeäkään paikallaan, niin kuin siitä nyt apua olisi ollut. Miten hirvittävän kauan suomalainen jaksoikaan soutaa lohta yhtä soittoa. Kokeilin kerran, kuinka pitkään suomalaisherra jaksaa istua veneessä. Viiden tunnin päästä kahvihammastani alkoi kolottaa niin että oli pakko ehdottaa devonmiehelle kahvitaukoa. Juuri tuolta väsymättömältä kalastajalta sainkin Devonin, joka on vieläkin tintin suupielessä. Nythän tintti on tietenkin jo kojamo tai naaraslohi oltuaan sitä ennen lohijalka. Niinpä niin, aika kuluu. O N N E N P O I K A 9 lihkos almmai3.indd

10 M u i t a l e a d d j i Dalle go jurdagat givssidišgohtet Lihkkošalbmá, de láve veahketit go son juoiggasta. Devoniige son lei bidjan jo máŋga luođi, muhto liikká ii lean Devon dihtton. Muđui livččii lean vuogas juoiggastit, muhto eatni oahput dedde ja váivvidedje. Eatni oahput eai lean velá guođđán Lihkkošalbmá, vaikke songe jo iežas eallimis veaiggi elii. Dalle mánnán son ii ožžon lobi eatnis gullut juoigat, ii goittotge jitnosit. Dál son sáhtá šii juoigat nu ollu go geahppát girdet, muhto deges ii dieđe gii gullá. L i h k k o š a l m m á i Mu eadni oppa mu mánnávuođa muittutii mu, aiddo man stuorra suddu lei juoigat ja aiddo man stuorra suttut ledje čuojanasat. Issorasat lávii gáššat dan birra miehta dálvvi, giđa ja geasi. Muhto go lubmenáigi bođii ja ieš áhkku gorgŋii vuosttas dievá ala ja go lei geargan sáđđamis, de lávii áhkku juoigagoahtit. Álggos vuos iskkademiin huradii, muhto loah pas juoiggai boaran nu ahte Bierašvárri ja Ánddečohkka dávistedje. Go ledjen measta ollesolmmožin šaddan, de eask ka dusten jearrat eatnis, ii got dáin váriin lean suddu juoigat. Leigo dušše viesu siste suddu juoigat? Árvit, ožžongo vástádusa? Uđasin golggiidii ja goasii boakčán ieš. Áibbas dego mun livččen su gieldán juoigamis. Son han dušše muittašii doložiid ja dološ ustibiiddis. Sáhtii go dat leat suddu! Ii dán ilmmisge, muhto diet, geat radios ja TV:s holvot, diet suddudedje. Ja muitte dan, ahte don goittotge it riema sin láhkásažžan. 1 0 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

11 K e r t o j a Kun ajatukset alkavat kiusata Onnenpoikaa, joikaaminen auttaa. Hän on tehnyt jo monta joikua Devonille, mutta vieheestä ei ole tietoakaan. Joikaaminen olisi muuten mukavaa, mutta äidin opetukset painavat ja vaivaavat Onnenpoikaa. Hän ei ole vielä päässyt eroon niistä, vaikka elääkin jo elämänsä ehtoota. Lapsena hän ei ollut saanut joikata äidin läsnäollessa, ei ainakaan ääneen. Nyt hän voisi joikata minkä sielu sietää, mutta mistä sen tietää, kuka sattuisi kuulemaan. O n n e n p o i k a Äiti muistutti minua koko lapsuuteni siitä, miten suurta syntiä joikaaminen on, ja siitäkin, miten synnillisiä soittimet ovat. Hänellä oli tapana pajattaa asiasta kaiken talvea, kevättä ja kesää. Sitten tuli hillastusaika, ja kun muori pääsi ensimmäisen tievan päälle ja sai hengähdettyä, hän alkoi joikata. Alussa hän hyräili ikään kuin kokeeksi, mutta lopussa joikasi jo niin että Bierašvárri ja Ánddečohkka raikuivat. Olin jo melkein aikuinen ennen kuin uskalsin kysyä äidiltä, eikö joikaaminen ollut syntiä näillä vaaroilla. Oliko se syntiä vain neljän seinän sisällä? Arvaa, sainko vastauksen? Olin hukkua siihen sanojen vyöryyn. Aivan kuin olisin kieltänyt häntä joikaamasta. Hänhän vain muisteli menneitä ja vanhoja ystäviään. Eihän se voinut olla syntiä! Ei missään nimessä, mutta ne jotka ulvoivat radiossa ja televisiossa, ne kyllä tekivät syntiä. Pidäkin huoli siitä, ettei sinusta tule sellaista kuin he. O N N E N P O I K A 1 1 lihkos almmai3.indd

12 Deanu aldege ii ožžon juoigat, earát sáhtte gullat, oahpatii eadni. Juoigat oaččui dušše dalle go lei luomejeaggái johtimen. Muhto dán áigái mun láven okto siivvus huradit maiddái Deanu alde. Gullos dal eadni dahje ii. Ja dat luometuvrrat eatni fáro, de višai. Go leimme ollen jeaggái, lávii eadni vuos viehkat jeakki miehtá vákšumin aiddo gokko leat luopmánat. Ja mun, gánddaš, geahččalin bissut su maŋis. Ii čilgen áhkoš, ahte son vuos vákšu. Mun oainnat fertejin čuvodit su, dan son lei munnje dágutan. Go šadden iešmearrideaddjin in vuoiga vuolgán šat suinna fárrolagaid. Easkka go eadneriehpu lei jo boarásmuvvan, iige nagodan šat duotna luomegurppiidis, de fertejin sutnje veahkkin noađđegurpun. Ieš gal lávii dallege velá juoigga huradit, muhtimin sálmmaid maid, muhto mun in ožžon su gulu juoigat. Eadni oainnat čuoččutii, ahte mun ledjen menddo sakka guldalan juoiggusskearruid ja -kaseahtaid ja dainna lágiin suddu lei báidnán mu juigosiid. Eatni mielas lei sihkkareamos ahte mun in juoigan, jos in háliidan eaktodáhtolaččat suddudit. 1 2 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

13 Äiti opetti, ettei Tenojoellakaan saanut joikata, sillä muut saattoivat kuulla. Vain hillasuolle mennessä sai joikata. Nykyään hyräilen kuitenkin usein hiljaa joellakin. Kuulkoon äiti jos kuulee. Entä ne hillaretket äidin kanssa? Osasipa hän olla ahkera hillastamaan. Kun olimme päässeet suolle, äidillä oli tapana ensin juosta katsomassa koko suolta, missä hilloja oli. Ja minä, pikkunaskali, yritin pysyä perässä. Muori ei kertonut, että kävisi ensin katsomassa. Minulle hän oli vain teroittanut, että minun piti seurata häntä. Kun pääsin päättämään itse asioistani, en lähtenyt enää hänen kanssaan hillaan. Vasta kun äitiparka oli käynyt vanhaksi eikä jaksanut enää kantaa hillasaalistaan, lähdin auttamaan häntä kantamisessa. Hänellä oli silloinkin yhä tapana joikata hyräillä tuttaviaan, ja toisinaan hän joikasi virsiäkin, mutta minä en saanut joikata hänen kuultensa. Äidin mielestä olin nimittäin kuunnellut liikaa joikulevyjä ja -kasetteja, niin että minun joikaamisestani oli tullut syntiä. Hänestä oli varminta, etten joikaisi, ellen sitten halunnut ehdoin tahdoin tehdä syntiä. O N N E N P O I K A 1 3 lihkos almmai3.indd

14 Ii eadni dušše juoigama doallan suddun. Muhto su mielas buot čuojanasat, juohkelágan čuojanasat ledje suttu gaskaoamit. Ledje dal čuojanasat mánáid duhkorasat dahje eŋgeliid hárppat, buot jalga ledje beargalagas vuolggatuvvon ja helveta johtolatnjillui doalv vutedje. Mu eadni lávii velá girku orgela maiddái moaitit. Vaikke loahpas, boarásman beivviinis gal dohkketišgođii. Muhto árvit muittutiigo min ja mu, ahte su hávdádanseremoniijas eai galgan čuodjat orgelat. Lávii áittit ahte son gale čohkkeda gisttu siste, jos fal orgeliiguin čuojatit. Mun ferten dadjat ahte lei veahá hirpmus munnje čohkkát girkus eatni hávdádanseremoniijas. Mu oappát eai gal muitán min eatni uhkidemiid, gildosiid ja guhkkin eret rávvagiid. Diet cáicás gáiggát! 1 4 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

15 Äiti ei pitänyt ainoastaan joikaamista syntinä. Hänestä kaikki maailman soittimetkin olivat synnin välikappaleita. Olivatpa soittimet sitten lasten leikkikaluja tai enkelten harppuja, ne olivat kaikki tykkänään paholaisesta lähtöisin ja veivät suoraan kadotukseen. Äidillä oli tapana paheksua jopa kirkon urkuja. Tosin hän hyväksyi ne lopulta, vanhoilla päivillään. Mutta arvaa muistuttiko hän meitä ja minua siitä, ettei hänen hautajaisissaan saisi soittaa urkuja. Hän uhkasi nousta istumaan arkussa, jos vain kirkossa kuuluisi urkujen soittoa. Täytyy sanoa, että minusta tuntui kauhealta istua siunaustilaisuudessa kirkossa. Sisareni eivät nimittäin muistaneet äitimme uhkauksia, kieltoja eivätkä etenkään neuvoja. Nuo hysteeriset tolvanat! O N N E N P O I K A 1 5 lihkos almmai3.indd

16 M u i t a l e a d d j i Mánnávuohta duos dás máhcai Lihkkošalbmá millii. Mánnávuođa buorit ja bahát bohccásedje dego gurpmát duolji neaskkedettiin. Ledje dal olbmuid ságat duođat dahje eai, muhto eatni ja máná gaskkas lei juoga mii nu, man ii lean beare nájastit rastá. Dan diđii Lihkkošalmmái. L i h k k o š a l m m á i Mun muittán maiddái go oktiiges vulgen ruovttus eret. Dalle dolin, nuorran. Jurddašin beassat veahá guhkkelebbui. Eret das eatni ja áhči julggiid vuolde. Muhto maid galggaš. Eai gollan go moadde oanetis mánotbaji ovdal go dovdagohten mo náhpečoalli čavgagođii. Mun meinen dien náhpečoali, mii lea máná ja eatni gaskkas. Vuoi árpmit, man issoras unokas dovdu lei gessot, jorrat birrat birra dego čoarvegiella suohpana geahčen. Dalle ipmirdin mo mii gessot iežamet etniid lávžžis, háliideimmet dal dahje eat. De gal fuomašin, ahte olu buoret lea leahkit eatni lahka. Dalle sáhttá juoga láhkai ieš suoli buohnirdit náhpečoalis luovus. Mun gal in duođaid dieđe, gergen go buohnirdit ovdal go eadni jámii. Muhto isken mun goittotge. 1 6 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

17 K e r t o j a Lapsuus palautuu aina silloin tällöin Onnenpojan mieleen. Lapsuuden hyvät ja huonot puolet pusertuvat esiin kuin kurmupaarman toukat taljasta sitä näskättäessä. Olipa ihmisten puheissa sitten perää tai ei, äidin ja lapsen välillä oli side, jota ei voinut noin vain katkaista. Onnenpoika tiesi sen. O n n e n p o i k a Mieleeni muistuu myös, miten lähdin kerran kotoa. Silloin aikanaan, nuorena. Ajattelin, että olisi hyvä päästä vähän kauemmas, pois äidin ja isän jalkojen juuresta. Mutta mitä vielä. Napanuora alkoi kiristyä jo muutaman lyhyen kuukauden päästä. Tarkoitan siis lapsen ja äidin välistä napanuoraa. Voi taivas miten kauhealta tuntui, kun joku veti minua niin että kiepuin kuin sarvikiela suopungin päässä. Silloin ymmärsin, miten me kuljemme äitien talutushihnassa halusimmepa tai emme. Tajusin, että oli paljon parempi olla lähellä äitiä. Silloin voi jollain lailla vaivihkaa kiemurrella itse irti napanuorasta. En tosin tiedä, ehdinkö kiemurrella irti ennen äidin kuolemaa. Yritin minä kuitenkin. O N N E N P O I K A 1 7 lihkos almmai3.indd

18 M u i t a l e a d d j i Lihkkošalbmá mielas eadni lei goasii álo riektagis ja sii earát boasttuvuođa siste bálge. Son ferte dovddastit, ahte dalle go eadni velá bárrahiin elii, lei olu geahppaset eallit, go olm moš áibbas sihkkaret diđii, ahte eatnis lei vuoiga ja sis earáin boastut. L i h k k o š a l m m á i Mu eadni ii lean stuoris šattus, muhto son lei govdat. Munnje lea báhcán mánnávuođas govva, gos mu áhčči áibbas jávkkai eatni duohkai. Jos mun jearralin áhčis maidige, de doamitii eadni vástidit. Muhtimin eadni gearggai vástidit ovdal go áhčči lei lokten čalmmiidis eatni guvlui. Áhčči oainnat dieinna lágiin lávii jearrat eatnis, galgá go son arvat vástidit vai áigugo eadni ieš vástidit bártnis jearaldahkii. Dalle maid go moai áhčiin leimme guovttá jávrebivddus, ii áhččeriehpu duostan doppege olus maidige dadjat munnje. Mun jáhkán ahte son balai eatnis, ja eadni balai fas Ipmilis. Mun ohppen hui árrat jearrat vuos eatnis, maid oažžu áhčis jearrat ja earenoamážit maid ii oaččo jearrat. Mun in jearran maidige, mun jeagadin eatni. Mu eadni diđii dalle go bárrahiin elii, mii munnje lei buoremus. 1 8 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

19 K e r t o j a Onnenpojan mielestä äiti oli ollut lähes aina oikeassa ja muut hakoteillä. Hänen on pakko myöntää, että hänellä oli ollut paljon helpompaa äidin vielä eläessä, olihan hän silloin aivan varma siitä, että äiti tiesi miten asiat olivat; muut olivat väärässä. O n n e n p o i k a Äitini ei ollut pitkä ihminen, mutta leveä hän oli. Muistan lapsuudestani, miten isä katosi kokonaan äidin taakse. Jos kysäisin jotain isältä, äiti vastasi vikkelästi. Toisinaan äiti ehti vastata jo ennen kuin isä oli vilkaissut häneen. Isällä oli nimittäin tapana kysyä katseellaan äidiltä, tuliko hänen vastata vai aikoiko äiti itse vastata poikansa kysymykseen. Isäparka ei uskaltanut sanoa minulle juuri mitään silloinkaan, kun olimme kahdestaan järvikalan pyynnissä. Uskon, että hän pelkäsi äitiä, ja äiti taas pelkäsi Jumalaa. Opin jo varhain kysymään ensin äidiltä, mitä isältä sai kysyä ja etenkin mitä ei saanut kysyä. En kysellyt mitään, tottelin vain äitiä. Äiti tiesi aina, mikä minulle oli parasta. O N N E N P O I K A 1 9 lihkos almmai3.indd

20 M u i t a l e a d d j i Lihkkošalbmá eadni lei riegádan Deanujoga dážabealde ja su áhčči fas lei suomabeale šaddu. Lihkkošalbmá vánhenguovttos leaigga mánná vuođa rájes dovddadan. Soai leaigga ovttas stoahkan, earet dalle go eai lean siivvut Deanu alde. Lihkkošalbmá eadni lei iežas vánhemiiddis áidna mánná ja áidna árbbolaš. Sus gale ledje moadde biebmooappá, muhto sii eai lean árbbolačča. Lihkkošalbmá eadni lei hui čeahppi duddjot. Miibat sus, gii lei bállen oahpu gazzat go ledje biebmooappát, geat joavdelas bargguid barge. L i h k k o š a l m m á i Mu eatnirohkki lei čeahpes duojár. Áhčči gal lávii muhtimin geažádallat eadnái, ahte miibat dus lei duodjeoahpu gazzat, go ledje biebmooappát joavdelas fitnuid bargamin, buorredilálaččas. Muhtimin lávii eadni rahtasit ja muitalit áhččái makkárat áhči sogat ledje. Muhto ii áhčči dávjá duostan eatni muittutit duodjeoahpu birra. Eadni oainnat lávii árkkášit iežas, go son duotna vártnutuvai náitalit geafes riikii. Ii láven gale áhči geafášit, goittotge mu gullut. Maid dal guovttá gaskka muhtimin dadjalattai áhččái. Vaikke mu mielas eatni riikkage gal ii lean miige rikkis riikkaid. Jos dal velá margariinnat ja jáffut ledjege hálbbibut Norggas. 2 0 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

21 K e r t o j a Onnenpojan äiti oli syntynyt Norjan ja isä Suomen puolella Tenojokea. Hänen vanhempansa olivat tunteneet toisensa lapsesta saakka. He olivat leikkineet yhdessä, paitsi silloin kun joen yli ei kelirikon vuoksi päässyt. Onnenpojan äiti oli ainoa lapsi ja perillinen. Hänellä oli tosin muutama kasvattisisar, mutta heillä ei ollut perintö oikeutta. Onnenpojan äiti oli taitava käsityöihminen. Miksei olisi ollut, kun oli saanut opetella tekemään käsitöitä rauhassa kasvatti sisarten tehdessä kaikki joutavanpäiväiset työt. O n n e n p o i k a Äiti oli taitava käsityöihminen. Isä kyllä vihjaili toisinaan, että mikäpä äidin, hyväosaisen, oli ollut opetellessa käsitöiden tekoa, kun kasvattisiskot toimittivat vähemmän tärkeät askareet. Aina joskus äiti herkesi tiedottamaan isälle, millainen tämän suku oli, mutta isä ei usein uskaltanut muistuttaa äitiä siitä, miten tästä oli tullut niin taitava käsityöntekijä. Äiti nimittäin sääli itseään, kun oli onneton joutunut naimisiin köyhään maahan. Ei hän kuitenkaan moittinut isää liian köyhäksi, ainakaan minun kuulteni. Mitä nyt joskus kahden kesken antoi isän kuulla. Minusta tosin äidinkään kotimaa ei ollut mikään rikas maa, vaikka margariini ja jauho olivatkin halvempia Norjassa. O N N E N P O I K A 2 1 lihkos almmai3.indd

22 Muhto mun jáhkán, ahte mu eadni ii goassige albma láhkai ipmirdan, mii erotusaid lei gonagasriikkas ja republihkas. Ja veahá das gal lei áhči sivva maid. Mu áhčči ii eisege gillen čilget. Son oainnat liikui geažádallat ja dajašingo viissástallat. Eadni lávii oainnat imaštallat manin sii Suomas fertejedje juohke gu đát jagi válljet gonagas Kekkonena fas ođđaset Suoma presidentan. Dážabealde lei olu álkit. Go gonagas Haakon jámii, šattai su bárdni Olav gonagassan. Ii dárbbašan vuoiga válljet. Eadni lávii árkkášit Suoma vártnutis dili: Norggas gal lei albma gonagas, ja gonagasa máttut ledje maiddái gonagaslaččat. Haakon gonagasa lohke leat danska prinssa, gii nái talii albma prinseassain. Ja Haakona ledje nuorjjutat ieža huikán gonagassan. Mii Kekkonen lei Norgga gonagasa bálddas, jietká, dajai eadni áhččái. Manin suopmelaččat eai viežžan vaikke Duiskkas alcceset eakti prinssa. Ja de dan baicce huikán alcceseaset gonagassan. Na, ja diekko bokti de lávii áhčči oanekaččat vástidastit eadnái, ahte Kekkonen lei áidna gonagas Davviriikkain. Ja ii šat eanet. 2 2 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

23 Luulen kuitenkin, ettei äiti koskaan ymmärtänyt kunnolla, mitä eroa oli kuningaskunnalla ja tasavallalla. Osittain se oli isänkin syytä. Isä ei kerta kaikkiaan viitsinyt selittää. Hänestä nimittäin oli mukava vihjailla, etten sanoisi viisastella. Äiti kummasteli usein, miksi Suomessa piti valita kuningas Kekkonen uudelleen Suomen presidentiksi joka kuudes vuosi. Norjassa oli yksinkertaisempaa. Kun kuningas Haakon kuoli, hänen pojastaan Olavista tuli kuningas. Ei siinä tarvittu valintamenettelyjä. Äidillä oli tapana sääliä Suomen onnetonta tilannetta: Norjassa oli oikea kuningas, ja kuninkaan esivanhemmatkin olivat kuninkaallisia. Haakon-kuningas oli kuulemma Tanskan prinssi, joka meni naimisiin oikean prinsessan kanssa. Ja norskit olivat itse tehneet Haakonista kuninkaan. Mitä Kekkonen oli Norjan kuninkaan rinnalla: pelkkä jätkä. Näin äiti sanoi isälle. Mikseivät suomalaiset hakeneet vaikkapa Saksasta itselleen oikeaa prinssiä? Ja tehneet sitten hänestä itselleen kuningasta. Tuossa vaiheessa isä vastasi äidille lyhyesti, että Kekkonen oli Pohjois maiden ainoa kuningas. Ja vaikeni sitten. O N N E N P O I K A 2 3 lihkos almmai3.indd

24 Easkka ollesolmmožin áddejin maid áhčči dieinna oaivvildii. De diekko lei áhčis riekta. Dat gal lei duođaid dušše Kekkonen, gii riikkas ráđđii. Eará Davviriikkaid gonagasat gal ledje dušše riikkaideaset čiŋat. Eadni gal lei veahá allamielat, dan dihtii go son lei bajásšaddan gonagasriikkas. Eadni lávii dadjat ahte sápmelaččat norggabealde máhtte čiŋaditge buorebut go suomabealde. Eadni oainnat oaivvildii ahte norggabeale sápmelaččat ožžo gonagaslaččain inspirašuvnna. Aiddo dien sáni lávii eadni geavatit. Inspirašuvnna. Norggariikka gonagaslaččat inspirerejedje riikkaset sápmelaččaid albma láhkai čiŋadit. Eadni lávii issorasat suhttat suomabeale sápmelaččaid govttolašvuhtii ja smáittesvuhtii čiŋaid ektui. Muhto maid galggaš, lávii eadni dadjat. Go veardida Suoma Kekkonen gonagasa ja Norgga Olav gonagasa bálddalagaid, de easkka olmmoš ádde suomabeale sápmelaččaid goarrat meahttunvuođa ja dien golpivuođa čiŋaid hárrái. Hm, maid galggaš, duonat! Nie lávii eadnerohkki iežas ođđa riikka oappáidis ja vieljaidis veardá dallat! 2 4 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

25 Vasta aikuisena ymmärsin, mitä isä sillä tarkoitti. Hän oli tosiaan oikeassa. Vain Kekkonen todella hallitsi valtiotaan. Muiden Pohjoismaiden kuninkaat olivat pelkkiä valtion keulakuvia. Äiti oli hieman ylimielinen, koska oli kasvanut kuningaskunnassa. Hänellä oli tapana sanoa, että Norjan puolen saamelaisetkin osasivat pukeutua paremmin kuin Suomen saamelaiset. Hänen mielestään Norjan saamelaiset saivat inspiraationsa kuninkaallisilta. Äiti käytti todella juuri tuota sanaa: inspiraationsa. Norjan kuninkaalliset inspiroivat maansa saamelaiset pukeutumaan juhlavasti ja koristautumaan kunnolla. Äitiä raivostutti usein se, miten vähäeleiseltä suomensaamelaisten asu näytti. Mutta minkä tuolle tekee, äidillä oli tapana sanoa. Vasta kun katselee Suomen Kekkonen-kuningasta ja Norjan Olavikuningasta rinnakkain, ymmärtää kuinka nihkeästi ja ikävystyttävästi Suomen saamelaiset suhtautuvat vaatepartensa koristeluun. Hm, minkä sille tekee, kun eivät paremmasta tiedä. Noin oli äidillä tapana arvostella uuden kotimaansa siskoja ja veljiä! O N N E N P O I K A 2 5 lihkos almmai3.indd

26 M u i t a l e a d d j i Deatnu lei guollás luossajohka, mii biepmai suoma- ja dážabeale olbmuid seamma munnádet goappážiid. Rádjajohkagáttis ássan ii lean mihkkige okta geardánis ja álkes báiki ássat. Olmmoš fertii doal lat áššiidis ortnegis, jos áiggui deavdit buot vuordámušaid. Dan lei Lihkkošalmmái beassan iežas eatnistis oahppat oalle vuđo laččat. L i h k k o š a l m m á i Eadni lei ortnetolmmoš ja čeahpes duojár. Son lávii dázabealde duddjot daid dujiid, maid dázabeale olbmot ledje bestillen ja daid dujiid fas suomabealde, maid suomabeale olbmot diŋgojedje. Dán ortnega lei eadni váldán atnui easkka das maŋŋá go áhčči lei jápmán. Eadni lei oainnat iežas vanhemiidis áidna árbbo laš ja árbii diehttalas ruovttus, mii lei dázabealde min ruovttu buohta. Min ruoktu lei fas suomabealde, áhči šaddanbáiki. Áhčči lei iežas eatnis rávvaga mielde viežžan soakŋofáruinis min eatni Deanu nuppebealde. Ja áhčči lei náitalan min etniin suomabealde. Eadni dálostalai guhká mannjin, ovdalgo šattai dálueamidin áhči ruovttubáikái. Mii, mun ja mu gáiggás oappát, mii bajás šattai met suomabealde ja mii vácciimet suomabealde skuvlla. 2 6 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

27 K e r t o j a Teno oli kalaisa lohijoki, joka antoi ravintoa yhtä auliisti sekä Suomen että Norjan puolen ihmisille. Rajajoen varrella asuminen ei ollut yksinkertaista. Piti pitää asiat järjestyksessä, jos halusi täyttää kaikki odotukset. Sen olivat Onnenpoika ja hänen äitinsä saaneet kokea perusteellisesti. O n n e n p o i k a Äiti oli järjestyksen ihminen ja taitava käsityöntekijä. Hän teki Norjassa ne käsityöt, joita sen puolen ihmiset olivat tilanneet häneltä, ja Suomessa taas ne vaatteet, mitä Suomen puolen ihmiset häneltä tilasivat. Äiti alkoi toimia näin vasta isän kuoltua. Äiti oli omien vanhempiensa ainoa perillinen ja peri tietenkin kotitalonsa, joka sijaitsi Norjan puolella, vastapäätä meidän taloamme. Meidän kotimme eli isän kotitalo taas oli Suomen puolella. Isä oli lähtenyt oman äitinsä neuvosta kosioväen kanssa hakemaan itselleen morsianta Tenon toiselta puolen. Naimisiin isä ja äiti menivät Suomessa. Äiti oli pitkään miniänä anoppilassa, ennen kuin hänestä tuli emäntä isän kotitaloon. Me, minä ja typerät siskoni, kasvoimme Suomessa ja kävimme suomalaista koulua. O N N E N P O I K A 2 7 lihkos almmai3.indd

28 Mu oappát náitaledje hui árrat. Eadni oainnat válljii vivvasásaidis, hálatalai nieiddaidis, juohke láhkai doaimmatii ja loahpas náittestii. Muhtin áigge das maŋŋá go áhčči lei jápmán, ja mii leimmet doallan hávdájaččaid ja juohkán áhči biergasiid, de muitalii eadni iežas áigumušaidis. Son háliidii iežas vánhemiidis dálu dál. Eadni oainnat háliidii ortnega iežas eallimii ja namalassii duddjomii. Son háliida suomabealde oastit duodjebiergasiid suomabeale diŋgo miidda ja dážabealde fas norggabeale bestillegiidda. Su vánhemiid dállu lei dážabealde, das nuppebealde Deanujoga min buohta. Doppe, eatni mánnávuođa ruovttus ásse su biebmooappát, geaid mii mánát gohčodeimmet biebmogoaskin. Mu eadni dušše riŋgestii Deanu gildii ja gohčui háld dátusa ordnet iežas biebmooappáide modearna ásodaga. Ja Deanu gielda ordnii. Biebmogoaskit issorasat ilosmedje, go viimmat besse álkes ođđaáigásaš dálus ássat ja váibmovuođusteaset giitaledje min eatni. Diehttalas áibbašedje biebmogoaskit Doaččes savvona ja Goahtesaijfielmmá. Imaš jos eai livčče áibbašan. 2 8 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

29 Sisareni menivät naimisiin hyvin nuorena. Äiti valitsi vävyehdokkaat, järjesteli asioita, suostutteli tyttärensä ja saikin heidät viimein naitetuksi. Jonkin aikaa sen jälkeen kun isä oli kuollut ja olimme pitäneet hautajaiset ja jakaneet isän tavarat, äiti kertoi suunnitelmistaan. Hän halusi nyt vanhempiensa talon itselleen. Hän nimittäin halusi muutosta elämäänsä ja järjestyksen etenkin käsi töiden tekoon. Hän halusi ostaa tarpeet Suomen puolelta tilattuihin töihin Suomesta ja Norjan puolen tilauksiin taas Norjasta. Hänen lapsuudenkotinsa oli Tenojoen vastarannalla, Norjan puolella. Siinä asuivat nyt hänen kasvattisiskonsa, joita me lapset kutsuimme kasvattitädeiksi. Äitini ei tarvinnut kuin soittaa Tanan kuntaan ja käskeä viranomaisia järjestämään kasvattisisarilleen nykyaikaiset asunnot. Ja Tanan kuntahan järjesti. Kasvattitätimme ilahtuivat ikihyviksi, kun pääsivät viimein asumaan uudenaikaiseen taloon, missä kaikki oli helppoa. He kiittelivät äitiämme sydämensä pohjasta. Ikävöiväthän kasvattitätimme tietenkin Doačče-suvannon ja Goahte saij-syvänteen tuttuja paikkoja. Totta kai he ikävöivät. O N N E N P O I K A 2 9 lihkos almmai3.indd

30 Muhto mu eadni oaččui ortnegii iežas eallimis ja iežas duddjoma. Son goarui vuorrovahkuid suomabealde ja vuorrovahkuid dážabealde. Geassit mun fertejin eatni vuojitit mohtorfatnasiin dážabeallái ja vahku geahčen fas suomabeal lái. Muhtimin gal lávii ieš suhkat rastá geahppa fatnasiin. Dálvit moai geavateimme muohtaskohtera. 3 0 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

31 Mutta äiti sai järjestyksen elämäänsä ja käsitöiden tekoon. Hän ompeli tilaustöitään joka toinen viikko Suomessa ja joka toinen viikko Norjassa. Kesällä minun piti ajaa hänet moottoriveneellä Norjan puolelle ja hakea taas viikon päästä Suomeen. Joskus hän tosin sousi itse joen poikki kevyellä soutuveneellä. Talvella ajoimme vastarannalle moottorikelkalla. O N N E N P O I K A 3 1 lihkos almmai3.indd

32 M u i t a l e a d d j i Muhtimin dážabeale olbmot godde eanet luosaid go suomabeale olbmot. Muhto olbmo eallimis ii beassan goassige bealat keahtesvuhtii, lávii Lihkkošalbmá eadni jeđđet. Jos bealatkeahtesvuohta riikkaid gaskasaš rájáid alde lei váigat, de ledje maiddái eará rádjaáššit oalle mohkkásat. L i h k k o š a l m m á i Munnos etniinan ledje guokte dállodoalu, nubbi suomabealde ja nubbi fas dážabealde. Eadni ii goassige nagodan áddet mu čuoččutusa, ahte olmmoš ii sáhte ássat oktanaga guovtti riikkas. Mo mun jo geahččalin sutnje čilget riikkaidgaskasaš áššiid. Ja dan, mo rievtti mielde buot iešalddes lea. Muhto eatni dološ nieidavuođa áigásaš dážabeale persovnnanummir ii lean sirdojuvvon suomabeallái, ii ge sihkkojuvvon, vaikke son náitaliige dohko. Ipmilii giitu. Dan áigge báhpat eai beroštan sirdit nissonolbmuid báhpáriid. Maid duoin nissonolbmuin, eaihan dat dohkken dalle aba soahtevehkiige. Báhpáriid sáhtii ieš báhppa maiddái ráhkadit. Nissonolbmot gal muite iežaset šaddanáiggiid ja gos ledje riegádan. Ja dieinna báhpa árvvasvuođain sáhtiige dážabeale olmmoš riegádit duppalolmmožin suomabeallái Deanujoga. 3 2 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

33 K e r t o j a Norjan puolen ihmiset onnistuivat joinain kesinä pyytämään enemmän lohta kuin Suomen puolen ihmiset. Elämä ei ole koskaan puoluee tonta, Onnenpojan äidillä oli tapana lohduttaa. Jos puolueet tomuus ei toteutunut kunnolla valtioiden välillä, oli muissakin rajaseudun asioissa omat mutkansa. O n n e n p o i k a Äidillä ja minulla oli kaksi taloutta, toinen Suomessa ja toinen Norjassa. Äiti ei koskaan pystynyt ymmärtämään väitettäni, ettei ihminen voi asua yhtä aikaa kahdessa valtiossa. Kyllähän minä yritin selittää hänelle valtioihin liittyviä asioita. Ja sitä, miten kaiken oikeastaan kuuluu mennä. Äidin vanhaa, tyttöaikaista norjalaista henkilötunnusta ei ollut kuitenkaan siirretty Suomeen; sitä ei ollut myöskään pyyhitty pois, vaikka äiti muutti Suomeen ja avioitui siellä. Onneksi. Sen ajan papit eivät pitäneet tärkeänä siirtää naisten kirjoja. Mitäpä naisista, eiväthän naiset kelvanneet tuolloin edes sotaväkeen. Pappi saattoi myös itse tehdä jollekulle viralliset paperit. Naiset muistivat kyllä syntymäaikansa ja -paikkansa. Papin avokätisyyden ansiosta Norjan puolen ihmisellä saattoi olla kaksoisolento Suomen puolella Tenojokea. O N N E N P O I K A 3 3 lihkos almmai3.indd

34 Suomabeale nisu fas sáhtii beassat náitalemiin ja báhpaid árvvas čállosiid vuolis duppalolmmožin dázabeallái. Ja nie leige Ohcejoga báhppa gulu mielde čálitan mu eatni suomabeale girkogirjjiide. Go mu eadni lei mánáidis riegádahttán suomabeale buohcciviesuin, de sutnje ledje dušše ráhkadastán ođđa persovnnanummira. Miibat dien gievrras áhkkui lei čálistit, gii guottestii dearvvas suopmelaččaid duos dás ain. Eadni muitalii iežas ožžon suomabeale pássa maid, nu dalán go lei bivdán dan. Ja mun, measta seamma gáiggás go mu oappát, nággejin etniin, ahte olmmoš ii sáhte ássat guovtti riikkas seamma áigge. Muhto sus lei riekta. Son eambbo viežžalii Suoma ja Norgga pássa ja geigii munnje. Geahčames bánni! Son lei ođasmahttán jeavddalaččat goappáge riikkas iežas pássas. Ja muitalasttii velá munnje man dehálaš lei duoid ovddit jagiid áigge, ahte olbmos ledje guokte pássa. Mas dan diđii mii ain dáhpátuvvá. 3 4 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

35 Suomen puolen nainen taas saattoi avioitumisen ja pappien suurpiirteisyyden myötä saada kaksoisolennon Norjan puolelle. Tällä lailla oli Utsjoen pappi vähitellen kirjannut äidin Suomen kirkonkirjoihin. Kun äiti alkoi synnyttää lapsia suomalaisissa sairaaloissa, hänelle vain yksinkertaisesti annettiin uusi henkilötunnus. Miksipä sitä ei olisi annettu tuolle vahvalle muorille, joka synnytti maahan terveen suomalaisen tuon tuostakin. Äiti kertoi myös saaneensa Suomen passin heti, kun oli hakenut sitä. Väitin äidille vastaan, melkein yhtä typerästi kuin siskoni: Ei kukaan voi asua kahdessa maassa yhtä aikaa. Mutta hän oli oikeassa. Hän vain hakaisi kamarista Suomen ja Norjan passit ja ojensi ne minulle. Katso nyt, poika! Hän oli uusinut kummankin maan passinsa säännöllisesti. Hän kertoi vielä, miten tärkeää aiemmin oli, että ihmisellä oli kaksi passia. Mistä sitä tiesi, mitä tapahtuisi. O N N E N P O I K A 3 5 lihkos almmai3.indd

36 Kekkonenge lei oalle juhkki ja ruošša vuovn nalaš. Ii lean buorre diehtit, makkár riikkas olmmoš lihkai nuppi beaivve. Nie mu eadni dajai. Ja mun gii in aba niegadange ahte mu eadni lei politihkalaččat morránan. Vaikke sus ledje gale iežas lágan jurdagat. Muhto ledje áhkožis politihkalaš oaivilat, das ii beassan gosage. 3 6 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

37 Kekkosellekin maistui viina, ja venäläinen oli ahne. Koskaan ei tiennyt, missä maassa heräisi seuraavana päivänä. Niin äitini sanoi. Ja minä kun en ollut edes osannut kuvitella, että äitini oli poliittisesti valveutunut. Siitä huolimatta että hänellä oli omat omituiset ajatuksensa. Mutta muorilla oli näköjään poliittista näkemystäkin, siitä ei päässyt mihinkään. O N N E N P O I K A 3 7 lihkos almmai3.indd

38 M u i t a l e a d d j i Beaivválaš eallin riikkaid rájáid alde lei mohk kái ja máŋggasuorgát. Juohketaš iežas virggis olis čilgii riikkaid lágaid buo re mus lágis mielde. Ja dábálaš olbmot fertejedje čuovvolit virge albmáid láidestemiid, rávvagiid ja láhkačilgejumiid. Ii olmmoš sáhttán iežas oaiviliiddis mielde eallit riikkarájáid alde. L i h k k o š a l m m á i Moai etniin ean bállen guhká ráfis ássat guovtti riikkas. Ovtta čáppa beaivve skuvitii Ohcejoga leansmán ne ja čuvgetii munno etniin, ahte lága mielde mun nos ii lean lohpi rasttildit rájá tuollobáhpáriid ha ga. Ja ii eisege dušše suga dahje vuoji. Moai galggaime nuppi riikii mannat tuollu čađa, ja tulletit iežame biergasiid. Lihkus eadni ii jienádan maidige, ja lihkus leansmánne manai. Muhto das maŋŋá gal eadni jienádii. Mun galgen vuolgit vuodjinskuvlii, eadni galggai oastit biilla. Ja moai galggaime mannat nappo tuollu čađa dážabeallái ja dážabealdi fas boahtit tuollu čađa suomabeallái. 3 8 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

39 K e r t o j a Arki rajaseudulla oli monimutkaista ja milloin minkäkin laista. Kukin virkamies selitti lakeja virkansa mukaisesti. Tavallisten ihmisten ei auttanut muu kuin noudattaa virkamiesten ohjeita, neuvoja ja lainselityksiä. Rajalla ei voinut elää oman päänsä mukaan. O n n e n p o i k a Emme saaneet äidin kanssa asua pitkään rauhassa kahdessa valtiossa. Yhtenä kauniina päivänä Utsjoen nimismies tulla tupsahti luoksemme ja valisti meitä siitä, ettei meillä ollut lain mukaan lupa ylittää rajaa ilman tullauspapereita. Eikä etenkään soutamalla tai ajamalla moottorikelkalla. Meidän tuli mennä toiseen maahan tullin kautta ja samalla tullata tavaramme. Onneksi äiti ei sanonut mitään, ja onneksi nimismies lähti pois. Mutta hänen mentyään äiti antoi kuulua. Minun piti mennä autokouluun, ja äiti ostaisi auton. Me kulkisimme tästedes tullin kautta Norjaan ja palaisimme taas tullin kautta Suomeen. O N N E N P O I K A 3 9 lihkos almmai3.indd

40 Mun geahččalin evttotit, ahte moai orošeimme dušše nuppebealde Deanujoga, de ean dárbbaš biillaid, eange dárbbaš mannat tuolluid čađa. Muhto eadni lei jo alcces ja duodjefitnuidasas ožžon ortnega. Son duddjui dážabealde daid bestillegiid, mat doppe bohte ja suomabealde fas suomabeale diŋgomiid. Miibat de lei mus eará go mannat vuodjinskuvlii ja skáhppot vuodjingoartta. Ja eadni oasttestii justa dan biilla, maid mun čujutin. Mun vudjen eatni máŋga jagi Deanu šalddi bokte dážabeallái iežas vánhemiidis dállui ja doppe fas mu áhči dállui suomabeallái. Ja Buolbmát tuollus moai tulleteimme eatni gálvvuid boađedettiin ja manadettiin. Ja jos mii nu lei menddo ollu, de moai mávssiime tuollu. Nu go jo áššái gulai. Eadni oainnat háliidii eallit gutnálaččat, iige hálidan alcces maidige ovdamuniid, ja ii eisege vearrivuođain. Mun ledjen sus de go gohčostat, dal jo dadjat čuoččastat. Mun ledjen álolassii gárvvis bálvalit iežan eatni. Mun vuššen gáfe, ráhkadin biepmuid, gávppa šin, sadjen áimmiid ja skieraid. Ja vuojitin su. Mun šadden ostet ja neaskit maid. Ja mii duos, ii bargu gal bilit olbmo. 4 0 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

41 Yritin ehdottaa, että asuisimme vain toisella puolen Tenojokea. Silloin emme tarvitsisi autoa, eikä meidän tarvitsisi kulkea tullin läpi. Äiti oli kuitenkin jo saanut elämänsä ja käsityöhommansa järjestykseen. Hän teki Norjassa sieltä tulleet tilaustyöt ja Suomessa Suomesta tilatut työt. Eipä siinä auttanut muu kuin mennä autokouluun ja hankkia ajokortti. Äiti puolestaan osti juuri sen auton, jota hänelle ehdotin. Ajoin äidin vuosikausia Tenonsillan kautta Norjaan hänen lapsuuden kotiinsa ja sieltä taas isäni taloon Suomeen. Tullasimme äidin tavarat Pulmangin tullissa mennen tullen. Jos meillä oli jotain liikaa, maksoimme tullin. Niin kuin kuuluikin. Äiti nimittäin halusi elää kunniallisesti; hän ei halunnut itselleen minkäänlaisia etuja eikä missään nimessä tehdä väärin. Olin hänen juoksupoikansa, tai oikeastaan käskyläinen. Olin aina valmis palvelemaan häntä. Keitin kahvia, laitoin ruokaa, kävin kaupassa, teroitin äimiä ja saksia. Ja kuljetin häntä autolla. Minä myös parkitsin ja pehmitin nahkoja. Mikäpä siinä, ei työ ihmistä pahenna. O N N E N P O I K A 4 1 lihkos almmai3.indd

42 M u i t a l e a d d j i Lihkkošalbmá ja su eatni eallin vásii minstara mielde. Dan minstara mielde maid su eadni lei ráhkadan ja dađistaga duokŋadan. Muhto de soames jagi huksejuvvui Deanujohkii ođđa šaldi. Ja ođđa šalddi mielde bohte ođđa rievdadusat eallinminstarii, maid Lihkkošalbmá eadni lei ráhkadan. L i h k k o š a l m m á i Muhto de huksejuvvui ođđa šaldi Deanu rastá Ohcejoga buohta. Dalle moai ean šat dárbbašan 15 miilla vuodjit. Dalle lei dušše bás okta miila vuodjinláhkai. Muhto go ledjen vuodján ja tulletan eatni moadde jagi, de bivddii tuolloalmmái mu guovttágaskan ja muitalii mo áššit leat. Mun in sáhttán guovtti riikkas vuodjit Suomas registrerejuvvon biillain. Rievtti mielde mus galg gai lean dážabealde Norggas registrerejuv von biila. Mun muitalin eadnái mo áššit dál leat jorran ja jurddašin, ahte de viimmat bessen daid joavdelas vuodjimiin. Muhto eatnis ledje su iežas meinnegat. Moai galggaime dalán jorggitit mu áhči ruoktobáikái. Doppe eadni bestillii Suoma taksi ja moai vujiime Ánnejohkii, mii dárogillii lea Vestre-Jakobselv. 4 2 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

43 K e r t o j a Onnenpojan ja hänen äitinsä elämä kulki omaa rataansa. Tuota rataa, jonka hänen äitinsä oli rakentanut ja jota hän tarpeen mukaan paikkaili. Mutta eräänä vuonna valmistui Tenojoen yli uusi silta. Sen myötä tuli Onnenpojan äidin laatimaan elämänjärjestykseen muutoksia. O n n e n p o i k a Sitten Tenon poikki rakennettiin uusi silta Utsjoen kohdalle. Meidän ei tarvinnut enää ajaa 150 kilometriä. Automatka lyheni vaivaiseen kymmeneen kilometriin. Mutta kun olin kuljettanut äitiä ja käyttänyt häntä tullissa muutaman vuoden, tullimies halusi jutella kanssani kahden. Hän kertoi, mistä nyt kiikasti. En saanut ajaa kahdessa maassa Suomeen rekisteröidyllä autolla. Säännösten mukaan minulla piti olla Norjan puolella Norjaan rekiste röity auto. Kerroin äidille, miten asiat olivat, ja ajattelin viimein pääseväni joutavanpäiväisistä automatkoista. Äidillä oli asiasta kuitenkin toisenlainen näkemys. Käännyimme heti takaisin isäni kotipaikkaan. Siellä äiti tilasi Suomen puolen taksin kuljettamaan meidät Annijoelle eli Norjan Vestre-Jakobselviin. O N N E N P O I K A 4 3 lihkos almmai3.indd

44 Harila biillagávppis eadni oastestii biilla. Son registreretii dan norggabeallái iežas nammii. Eadni čálitii velá, ahte su suomabealde riegádan bárdni lea vuoddji namutuvvon biillas. Nu mun nappo vudjen Norggas registrerejuvvon eatni ođđa biilla šaldegeahčái dážabeallái, Ohcejoga buohta, nu go eadni lei gohččon. Ieš bođii maŋis suoma taksi mielde, amas gártat duššiid máksit. Taksi maid bisánii dasa šaldegeahčái ja das mun maiddái mannen suoma taksii, ja mii vujiimet šalddi mielde nuppi beallái joga ja viidáseappot áhči ruoktobáikái. Go eadni lei máksán suoma taksi, de moai vuoddjáime eatni suomabeale biillain. Muhto dal moai guđiime eatni suomabeale biilla tullui šalde geahčái, ja tulleteimme eatni duodjegálvvuid ja gurppuime šalddi rastá dážabeallái. Duolloalmmái velá geahččalii dadjat, ahte moai sáhtte gal biillain vuojitit gálvvuid dážabeallái go beare bukte biilla fas suomabeallái. Muhto mu eadni logai tuolloalbmái, ahte son ii leat goassige háliidan verrošit, iige son áiggo dahkat dan dálge. Nuppi bealde šalddi lei munnos spilttar ođđa vuoján vuordimin, ja mainna moai de čavgiime eatni vánhemiid dállui, vai eadni beassá duddjogoahtit daid dujiid, maid dážabeale olbmot ledje bestillen. 4 4 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

45 Kylässä olevasta Harilan autokaupasta äiti ostaa paukautti auton. Hän antoi rekisteröidä sen Norjaan omalla nimellään ja merkitytti papereihin vielä, että hänen Suomessa syntynyt poikansa toimisi kyseisen auton kuljettajana. Äidin käskystä ajoin hänen uuden, Norjaan rekisteröidyn autonsa Utsjoen sillan luo, Norjan puolelle. Äiti itse tuli perässä suomalaisella taksilla, ettei tarvinnut maksaa taksille tyhjästä. Taksikin pysähtyi sillankorvaan, niin että pääsin sen kyytiin. Ajoimme siltaa myöten joen yli ja edelleen isän kotitalolle. Kun äiti oli maksanut taksin, lähdimme ajamaan äidin suomalaisella autolla. Mutta sen auton jätimme tullille sillan Suomen päähän. Tullasimme äidin käsityötarpeet ja kannoimme ne sillan yli Norjan puolelle. Tullimies yritti sanoa, että voisimme ajaa tavarat Norjan puolelle, jos vain toisimme auton takaisin Suomeen. Äiti kuitenkin totesi, ettei ollut koskaan halunnut tehdä vilppiä, eikä aikonut tehdä nytkään. Sillan toisessa päässä meitä odotti upouusi kulkupeli, jolla huristimme äidin kotitalolle, jotta äiti pääsi tekemään niitä käsitöitä, jotka Norjan puolen ihmiset olivat häneltä tilanneet. O N N E N P O I K A 4 5 lihkos almmai3.indd

46 M u i t a l e a d d j i Lihkkošalmmái láve smiehtadit manin su oappát šadde nie buoššin ja vuovdnájin. Manin dušše son lea váibmoláđis sin bearrašis. Sáhttá go áhči buohcan ja jápmin čuohcan su oappáide dieinna lágiin. Son láve fertet čálligoahtet maiddái dalle go oabbáriebut bahkkeš gohtet su jurdagiidda. L i h k k o š a l m m á i Muittán ain go áhčči jámii. Mii galggaimet buohkat dego soalddákat čuožžut áhči jápminseaŋgga birra. Ja eadni ieš bagadii, maid mii galggaimet dahkat. Vuos galge oappát dahkat dearvvuođaid áhčiin, nuoramusas boarrásepmosii. Ja de galgen mun, áidna bárdni. Eadni čuoččui bálddas dego boles. Jos mis lei váimmu alde juoga mii dettii, de galggaimet dál dovddastit ja bivdit ándagassii. Maŋŋá lea menddo maŋŋit, logai eadni. Go mii mánát leimmet geargan, de manai eadni ieš áhči seaŋgagurrii ja njuorasin bivddii Ipmilis buot áhči suttuid ándagassii. Das maŋŋá eadni bivddii báhpa boahtit. Go eatni jiellat báhppa bođii, de galggaimet buohkat ovttas návddašit hearrá bassi eahkedačča. Doavttir lei maiddái duos dás ain fitnan geahččamin áhči su maŋimuš eallinbeivviid áigge. Muhtimin lei ferten dálkkasnálu geavatit bákčasiid vuostá. 4 6 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

47 K e r t o j a Onnenpoika miettii usein, miksi hänen sisaristaan on tullut niin kärttyisiä ja ahneita. Miksi koko perheestä vain hän on lempeä. Saattoiko syynä olla isän sairastelu ja kuolema? Hänen on pakko alkaa kirjoittaa silloinkin, kun sisarreppanat tunkevat hänen ajatuksiinsa. O n n e n p o i k a Muistan yhä, kun isä kuoli. Meidän kaikkien piti seistä kuin sotilaat hänen kuolinvuoteellaan. Äiti itse ohjaili, mitä meidän piti tehdä. Ensiksi piti sisarteni jättää hyvästit isälle, nuorimmasta vanhimpaan. Sen jälkeen oli minun, ainoan pojan, vuoro. Äiti seisoi vieressä kuin mikäkin poliisi. Jos meillä oli mielen päällä jotain, meidän piti nyt tunnustaa se ja pyytää anteeksi. Myöhemmin on liian myöhäistä, äiti sanoi. Kun me lapset olimme jättäneet hyvästit, äiti meni itse isän vuoteen äärelle ja pyysi liikuttuneena Jumalalta anteeksi isän syntejä. Sitten äiti kutsui paikalle papin. Kun äidin lempipappi saapui, meidän piti kaikkien nauttia yhdessä Herran pyhää ehtoollista. Lääkäri oli käynyt tuon tuostakin isän luona tämän viimeisinä elinpäivinä ja joutunut muutaman kerran lievittämään isän kipuja pistoksella. O N N E N P O I K A 4 7 lihkos almmai3.indd

48 Ja áhči dearvvuođaid-dahkan-eahket maiddái bođii doavttir. Áhčči lei oalle heittot, iige šat ákten earáid. Dalle fertii doavttir jearrat mis, galggaigo son addit morfiinna bákčasiid vuostá. Dasa eadni hui johtilit vástidasttii, ahte su isit lea čielggosoaivvis riegádan dan máilbmái, ja čielggusin son galgá beassat vuolgit maiddái dan máilmmis. Dasa nohke doaktára návddutusat. Eadni iešalddes lei oalle goavis, ja dajašin go galmmas, midjiide oppa áhči buohcama áigge. Ja ii ge eadni gal njuorran, earet dalle go bivddii Ipmilis áhči suttuid ándagassii. Leago son mu oappát dies juoga láhkai siva ožžon. 4 8 L I H K K O Š A L M M Á I lihkos almmai3.indd

49 Hän tuli paikalle myös sinä iltana, kun olimme jättämässä hyvästejä. Isä oli jo heikko ja voimaton. Lääkäri joutui kysymään meiltä, pitikö hänen lievittää isän kipuja morfiinilla. Äiti vastata napautti, että hänen miehensä oli syntynyt tähän maailmaan selvin päin ja selvänä hänen tuli saada myös lähteä täältä. Lääkäri ei tyrkyttänyt enempää. Itse asiassa äiti oli melko kylmäkiskoinen, etten sanoisi kovasydäminen, meitä kohtaan koko isän sairauden ajan. Eikä hän heltynyt muutenkaan, paitsi pyytäessään Jumalalta anteeksi isän syntejä. Siksiköhän sisareni ovat sellaisia kuin ovat? O N N E N P O I K A 4 9 lihkos almmai3.indd