Katsaus innovatiiviseen virtuaalioppimiseen maaseutualueilla

Transkriptio

1 Katsaus innovatiiviseen virtuaalioppimiseen maaseutualueilla Tiivistelmä englanninkielisestä raportista: Innovative E-learning in Rural Areas: A Review (Laschewski, L., 2011) Tiivistelmä Tässä raportissa pyritään selvittämään sitä, miten virtuaalioppiminen on huomioitu ja linkitetty osaksi innovaatiopolitiikkaa, erityisesti tietoteknologiaa edistäviä politiikkadokumentteja sekä maaseudun kehittämispolitiikkoja. Lisäksi tuodaan esille sellaisia virtuaalioppimiseen liittyviä innovaatioita, jotka ovat erityisesti keskeisiä Euroopan Unionin alueen Pk- ja mikroyrityksille. Tämä vaatii virtuaaliopetuksen ja opiskelun aseman tarkastelemista usealla politiikkasektorilla, joita ovat mm. yhteinen maaseutupolitiikka, tietoyhteiskuntapolitiikka, yrittäjyyspolitiikka, koulutuspolitiikka sekä myös sosiaali- ja aluepolitiikka. Lisäksi raportissa on tarkasteltu teeman tutkimusta kirjallisuuden kautta mm. virtuaalioppimisen, maaseutututkimuksen sekä yrittäjyystutkimuksen saralla. Kattavan kirjallisuuskatsauksen pohjalta seuraavat periaatteet löydettiin määrittelemään innovatiivista virtuaalioppimista (näitä on kuvattu raportin osiossa 2): Opiskelijasuuntautuneisuus: virtuaalikoulutuksen on oltava avointa kaikille oppimistavoille ja tasoille; sen tulisi sallia opiskelijan luoda oma persoonallinen oppimisympäristönsä. Interaktiivisuus/Yhteisön kehittäminen: koska oppiminen on sosiaalinen prosessi, olennaisena osana innovatiiviseen virtuaalioppimiseen kuuluu yhteisöjen rakentaminen, interaktiivisuuden tukeminen sekä koulutussisältöjen liittäminen kurssin kontekstiin. Mikro-oppiminen: mikro-oppiminen viittaa lyhytaikaisiin oppimistapahtumiin ja koostuu lyhyistä, tarkoin räätälöidyistä, toisiinsa liittyvistä ja löyhästi yhteen kytkeytyvistä pienistä kokonaisuuksista. Se voidaan nähdä vaihtoehtona virallisille kursseille ja oppimismuotona, joka sopii erityisesti elinikäiseen oppimiseen ja työssä oppimiseen. Yhteentoimivuus: sen sijaan että keskityttäisiin uusimman teknologian käyttöön, huomio on teknologisessa yhteensopivuudessa, joka perustuu sovittuihin standardeihin. Opiskelijan pitää päästä käsiksi oppimateriaaliin ja työskentelemään sen kanssa riippumatta siitä, minkälaista oppimisalustaa tai ohjelmia he käyttävät.

2 Tehokkuus: Kulujen pitäminen alhaisena on tärkeää. Innovatiivinen virtuaalikoulutus pitää sisällään uuden näkökulman aineistojen sekä oppimistavoitteiden laajaan hyödyntämiseen (aineistojen jakaminen). Modernit koulutuksessa käytettävät tietokoneet ovat yleensä liiankin tehokkaita (ja kalliita) suurimmalle osalle virtuaalikoulutusmateriaalia. Serverit eivät vaadi korkean suoritustason koneita. Monissa maissa on aloitteita, joissa liike-elämän vanhat tietokoneet kierrätetään koulutuksen tarpeisiin. Yksi tapa helpottaa laitteisto-ongelmaa on myös tarjota mobiiliratkaisuja. Osa tutkijoista on tosin kriittisiä pienen näytön tehokkuuden suhteen oppimisalustana, mutta toiset taas korostavat yhä laajenevaa kannettavan puhelimen käyttöä ja uusien sovellutusten hyvää vastaanottoa. Open access- ohjelmistot ovat myös yksi mahdollinen ratkaisu. Institutionalisoituminen: virtuaaliopetuksen institutionalisoituminen on tärkeää. Virtuaaliopetuksen integrointi osaksi olemassa olevia koulutusrakenteita ja uusien institutionaalisten rakenteiden syntyminen voivat molemmat luoda uusia innovatiivisia ratkaisuja. Laadun hallinta ja arviointi: Käyttäjien vaatimusten täyttäminen ja laadukas tuotanto ovat ensisijaisen tärkeitä. Innovatiivinen virtuaalioppiminen siis edellyttää laatustandardien, laadunhallinnan ja jatkuvan arvioinnin kehittämistä. Raportin tulosten mukaan keskeisin ongelma maaseutualueilla on epätasaisesti jakautuneet mahdollisuudet laadukkaaseen internet-yhteyteen sekä sähköisten palveluiden tarjontaan. Euroopan laajuinen tavoite on taata kaikille asukkaille kattava laajakaistayhteys. Kuitenkin käytännössä maaseutualueilla monissa maissa mahdollisuudet laajakaistayhteyteen ovat heikommat ja etenkin yhteyden hyödyntäminen on vajaavaista, vaikka sellainen olisikin saatavilla. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että erot internetin käytössä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä johtuvatkin enemmän maaseutuväestön sosiaalisesta rakenteesta kuin maantieteellisesti pitkistä välimatkoista tai väestöntiheydestä. Samalla kun tietoteknologian aiheuttamaa yhteiskunnan jakautumista (digital divide) käsittelevä kirjallisuus keskittyy pääasiassa edelleen tietoteknisiin yhteyksiin, laajakaistan ja tietokoneiden saatavuuteen tietoteknologiayhteiskunnan kehittymisen edellytyksinä, on sen rinnalle noussut myös toinen tutkimussuunta, joka keskittyy enemmän tietoteknologian käyttötapoihin. On noussut selkeästi esille, että huolimatta hyvästä internet-yhteydestä tai tehokkaista tietokoneista on olemassa myös tarve kehittää käyttäjien taitoja, osaamista ja toimintamalleja hyödyntämään näitä laitteita. Mitä enemmän teknologian saatavuus rajoittaa tietoyhteiskuntaa liittymistä syrjäseuduilla, sitä enemmän tapahtuu jakautumista myös tarvittavien tietojen ja taitojen osaamisessa. Tämä on myös virtuaaliopetuksen huomioitava. Sen on otettava huomioon paitsi kohderyhmän tarpeet, myös sosio-kulttuurinen tausta.

3 Lisäksi tämä raportti vetää yhteen pienissä ja mikroyrityksissä tapahtuvaa virtuaaliopiskelua ja tietoteknologian käyttöä. On olemassa selkeä puute hyvistä esimerkeistä pienyrityksille suunnatuista virtuaalikursseista. Monissa Euroopan maissa pienyrityksille ei ole suunnattu virtuaalikursseja vielä kovin kauan aikaa, mikä osaltaan selittää hyvien esimerkkien puuttumisen. Vastaavasti on olemassa aukko tutkimuksessa, joka keskittyisi selvittämään erityisesti pienten yritysten tarpeita ja vaatimuksia virtuaaliopiskelun suhteen. Myöskään poliittisissa dokumenteissa tähän ei ole juuri keskitytty. Virtuaalioppimista käsittelevässä kirjallisuudessa toistetaan usein tarvetta muuttaa oppimiskulttuuria pienyrityksissä, jotta se sopisi paremmin virtuaalikursseille. Kuitenkin on todennäköisesti realistisempaa pyrkiä räätälöimään pienyrityksille sopivia virtuaalikursseja, jotka sopivat heidän nykyisiin oppimistapoihinsa, kuin pyrkiä muuttamaan oppimiskulttuuria. Työssäoppiminen tapahtuu ensisijaisesti osana sosiaalista vuorovaikutusta ja hyvin epävirallisin tavoin. Vasta kun hyväksymme sen, että pätevoittävää oppimista voi tapahtua myös epävirallisesti, myös virtuaaliopiskelun mahdollisuudet yrityksissä kasvavat. e-ruralnet projektissa toteutettiin sekä koulutuksen tarjoajien että muiden sidosryhmien laadullisia haastatteluita. Näiden keskeisimmät tulokset on esitetty tässä raportissa. Hankkeessa koottiin lisäksi yhteen tietokanta innovatiivisista esimerkeistä virtuaaliopetuksessa tai sen kehittämiseksi ( Myös nämä esimerkit osoittavat, että virtuaalikoulutukseen ei ole olemassa yhtä oikeaa lähestymistapaa, vaan useita erilaisia, riippuen kohderyhmästä, sen ominaisuuksista ja tarpeista. Samoin koulutuksen tarjoajan organisaatiollinen rakenne vaikuttaa tarjottavaan koulutukseen. Raportin lopuksi keskeisimmät johtopäätökset on koottu yhteen kuvaamaan keskeisiä virtuaalikoulutukseen ja oppimismahdollisuuksiin vaikuttavia tekijöitä maaseudulla. Yhteenveto tuo esille sekä käytännön ratkaisuja koulutuksen tarjoajille että esimerkkejä siitä, miten poliitiikat voisivat entistä paremmin edesauttaa innovatiivisen virtuaalikoulutuksen kehittymistä. Tiivistelmä yhteenvedosta on esitetty alla olevassa taulukossa.

4 Taulukko 1. Yhteenveto kirjallisuuskatsauksen sekä hankkeen selvitysten tuloksista innovatiivisen virtuaalikoulutuksen kehittymisen edellytyksistä. Innovatiivisen virtuaalikoulutuksen ominaisuus Pääsy tietoverkkoon Virtuaalikoulutuksen tarjoajat Ratkaisuja pienyrittäjille, joilla ei ole Internetyhteyttä. Internetiä käyttämättömät myös kohderyhmäksi? Opiskelijasuuntautuneisuus Kohderyhmien tarvekartoitukset, räätälöityä virtuaalikoulutusta erilaisille ammatillisille ryhmille, työkalujen ja teknisten lelujen yksinkertaistaminen, tarvittava tuki virtuaaliopiskelijoille, osaavat tutorit ja opettajat. Interaktiivisuus/Yhteisön kehittäminen Mikro-oppiminen Yhteentoimivuus Interaktiivisuutta ja yhteisöjen kehittymistä tukevia työkaluja Mikrosisältöjen kehittäminen osaksi koulutussisältöjä etenkin työssä ja työpaikalla oppimiseen. Joustavia teknisiä ratkaisuja, jotka tukevat pienyritysten käytössä olevaa tietoteknologiaa ja sen tasoa IT - ja maaseudun kehittämispolitiikat Internet-yhteydet sekä taitojen kehittäminen osaksi maaseudun kehittämisprojekteja. Erilaiset tavoitteet erilaisille alueille! Syvällisiä tarveanalyysejä, arkipäivän ymmärrystä. Henkilökohtaiset kehittymisstrategiat opettajille mahdollisiksi. Virtuaalioppimisen ja työkalujen integrointi maaseudun kehittämisja verkostoprojekteihin (esim. LEADER) Tukea myös mikrosisältöjen kehittämiseen. Standardien luominen yhteensopivuuden lisäämiseksi Tehokkuus Institutionalisoituminen Laadun hallinta ja arviointi Kokonaiskustannusmalli koulutuksen tarjoajille SEKÄ osallistujille. Virtuaalikoulutuksen integroiminen osaksi eri tasoisten toimijoiden käytäntöä (yhteisöt ovat usein helppo tie päästä mukaan virtuaalioppimiseen) Intergointistrategiat vaihtelevat organisaatioiden rakenteen mukaan. Laadun hallinta- ja arviointi työkalujen ja käytänteiden luominen Kokonaiskustannusmallin kehittäminen ja käyttöönoton tukeminen. Esimerkkiprojektien perustaminen demonstroimaan verkostoitumishyötyjä ja uusia institutionaalisia ratkaisuja. Laadunhallinta ja arviointi järjestelmä projektirahoituksen edellytykseksi.

5