Vahinkovakuutusyhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan perusteista

Transkriptio

1 Teija Sonni (3) Sosiaali- ja terveysministeriölle Vahinkovakuutusyhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan perusteista Vakuutusyhdistyksen oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan perusteista Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on pyytänyt lausuntoa Finanssialan Keskusliitolta (FK) vahinkovakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan perusteista. Lausuntonaan FK esittää seuraavaa. Yleistä FK pitää ehdotettuja muutoksia hyväksyttävinä mutta kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. FK pitää erittäin tärkeänä, että muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian koska, niillä mahdollistetaan tasoitusmäärän sopeuttaminen Solvenssi II:n mukaiseen pääomahallintaan erityisesti sellaisissa yhtiöissä, joissa tasoitusmäärä on karttunut vakuutusliikkeen riskeihin nähden suhteettoman korkeaksi. Lisäksi oletusarvosta poikkeavan purkuparametrien käyttö edellyttää yritykseltä perusteltua hakemusta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan hyväksyntää, joten on olennaista, että tämä voidaan toteuttaa hyvissä ajoin ennen tilinpäätösajankohtaa. FK katsoo, että lakisääteisiä vahinkovakuutuslajeja on säänneltävä tasoitusmäärän osalta samoin kuten vapaaehtoisia vahinkovakuutuslajeja. Tasoitusmäärää ei tosiasiallisesti ole rajattu vain tietyille vakuutuslajeille, vaan se on käytettävissä runsasvahinkoisuuteen aina riippumatta siitä, mihin vakuutuslajiin runsasvahinkoisuus kohdistuu. Tasoitusmäärä on siten luonteeltaan vakavaraisuuserä, jota voidaan käyttää yli vakuutuslajien, sillä etukäteen ei voi tietää, mihin vakuutuslajiin mahdollinen runsasvahinkoisuus osuu. FK kiinnitti asiaan huomiota lausunnossaan. FK pitää hyvänä, että esitettyihin laskentakaavoihin voi hakea yhtiökohtaista muutosta Finanssivalvonnalta, mikäli liitteissä esitetyt kaavat eivät esimerkiksi kuvaa yhtiön riskiprofiilia tai anna luotettavaa estimaattia.

2 Teija Sonni (3) FK ehdottaa, että vahinkovakuutusyhtiöiden tulisi esittää laskuperusteissa vakion vain niissä vakuutuslajiryhmissä, joissa sen arvo eroaa liitteessä 5.1 annetusta oletusarvosta. arvo Yksityiskohtaiset kommentit Vakuutusyhdistys FK pitää vakuutusyhdistystä koskevaa asetusluonnosta liitteineen hyväksyttävänä. FK pitää erityisen tärkeänä, että yhdistys voi hakea Finanssivalvonnalta vahvistusta muutetuille kaavoille, mikäli liitteessä 1 esitetyt kaavat ovat riskiteoreettisesti yhdistykselle sopimattomat sekä sitä, että keskimääräinen vahinkosuhde voidaan Finanssivalvonnan hyväksynnällä määrittää muillakin kuin liitteessä 1 mainitulla menetelmällä. Vahinkovakuutusyhtiö FK pitää tulokseen purettavan määrän laskentaa (12)-(16) hyväksyttävänä, mutta toivoo teknisten kommenttien huomioimista. FK katsoo, että kerrointa ei tulisi säätää vakuutuslajikohtaisesti vaan sen tulisi olla sama kaikille vakuutuslajeille. FK pitää oletusarvoa ja vaihteluväliä perusteltuina. FK ehdottaa lisäksi, että asetusluonnoksen 19 1 momentin luettelon kohta 9) kirjoitettaisiin muotoon: 9) liitteen 5 kohdassa 5.1. määritellyn vakion arvo 2 :n 1 momentissa tarkoitetuille ja liitteessä 1 määritetyille vakuutuslajiryhmille 2, 3, 4, 5, 6, 7, 10, 11, 12, 13, 14 ja 15, jos arvo poikkeaa oletusarvosta. Mikäli yhtiö käyttää kertoimen oletusarvoa 0, tasoitusmäärän normaalimäärän laskentakaava (4) vastaa voimassa olevaa tasoitusmäärän laskentaa eikä yhtiön siten tarvitsisi toimittaa Finanssivalvonnalle uutta tietoa käytetyistä laskuperusteista asetuksen tullessa voimaan. Muutos vastaisi myös vakuutusyhdistyksiä koskevan asetusluonnoksen kohdan 9 1 momentin luettelon kohtaa 2). FK katsoo lisäksi, että yllä lueteltuun vahinkovakuutusyhtiöitä koskevaan vakuutuslajiryhmiin lisättäisiin myös lakisääteiset lajit, sillä niitä tulisi kohdella tasoitusmäärälaskennassa samoin kuin vapaaehtoisia vakuutuslajeja. FK esittää, että termi ( ) korvattaisiin termillä, kuten FK:n lausunnon teknisten kommenttien kohdassa 2 on esitetty. FK katsoo, että yhdenmukaisuuden vuoksi kaavoissa (8)-(11) tulisi kaikki alaindeksit j, korvata alaindeksillä k. Sama korjaus tulisi tehdä kaavaa (8) edeltävään lauseeseen.

3 Teija Sonni (3) FK kiinnittää huomiota kaavan (16) jälkeiseen määrittelyyn tulisi olla Vuosiluvun FK pitää hyvänä, että keskimääräinen vahinkosuhde voidaan määrittää Finanssivalvonnan hyväksynnällä muillakin kuin liitteessä 5 mainitulla menetelmällä. FK kiinnittää huomiota asetusluonnoksen 18 3 momenttiin. Kohdassa tulisi käyttää termiä tasoitusmäärä. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO Finanssitalouspäällikkö LIITE: Tasoitusmääräjärjestelmän kehittäminen

4 TASOITUSMÄÄRÄJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettama tasoitusmääräjärjestelmän muutostarpeita selvittänyt työryhmä on pyytänyt päivätyllä kutsulla kuulemistilaisuuteen Finanssialan Keskusliiton (FK) näkemyksiä tasoitusmääräjärjestelmän kehittämistarpeista. Tämän johdosta FK toteaa seuraavaa. Vuodelta 1952 peräisin oleva suomalainen tasoitusmääräjärjestelmä perustuu vakuutusyhtiölakiin. Vakuutusyhtiölaki määrittelee tasoitusmäärän runsasvahinkoisten vuosien varalta vastuuopillisesti laskettavana eränä. Tasoitusmäärän tehtävänä on tasoittaa vakuutusliikkeen tuloksen satunnaisheilahtelua. Keskimäärää parempien vuosien osalta tasoitusmäärää kartutetaan ja vastaavasti runsasvahinkoisten vuosien aikana puretaan. Siirrot tasoitusmäärään ja tasoitusmäärästä tehdään vakuutusviranomaisten ennen tilikauden alkua vahvistaman siirtosäännön mukaan. Suomen tasoitusmääräjärjestelmä luotiin oloissa, jolloin riskipääoman saanti vakuutusyhtiöille oli vaikeaa Suomen pääomamarkkinoiden kehittämättömyyden sekä yritysten olennaisesti nykyistä korkeamman tuloveroasteen takia. Tasoitusmäärän käyttöönottoa perusteltiin mm. sillä, että tasoitusmääräjärjestelmän avulla vakuutusyhtiöt pystyvät välttämään vakuutusliikkeen satunnaisheilahtelun aiheuttamia häiriöitä turvautumatta voimakkaaseen jälleenvakuuttamiseen. Suomalainen tasoitusmääräjärjestelmä on ollut aikaansa edellä, koska se on perustunut vakuutusyhtiön omiin vakuutusliikkeestä johtuviin riskeihin (vrt. tuleva riskiperusteinen Solvenssi II -säännöstö). Suomi toimi 1990-luvulle asti suurelta osin suljetussa sääntelytaloudessa, jolloin kilpailua ulkomaisten vakuutusyhtiöiden kanssa ei käytännössä Suomessa ollut lainkaan. Vakuutusyhtiöillä ei aikaisemmin ollut nykyisenlaisia paineita vakavaraisuuspääoman tehokkaaseen käyttöön. Tasoitusmäärän karttuminen tavoitevyöhykkeen ylärajalle pakottaa suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön tilanteeseen, jossa siltä vaadittavan vakavaraisuuspääoman määrä voi kasvaa lähes kymmenkertaiseksi EU:n vahinkovakuutusdirektiivien mukaiseen vakavaraisuusvaatimukseen verrattuna. Samanaikaisesti vakuutusyhtiön sijoitusriskin sietokyky voi olla vääristyneen vakavaraisuusrakenteen takia heikko, jolloin tällainen yhtiö ei pysty kilpailemaan tasavertaisesti muiden EU-maiden vahinkovakuutusyhtiöiden eikä aloittavien uusien vahinkovakuutusyhtiöiden kanssa. FK:n luovuttamassa tasoitusmääräjärjestelmän kehittämistä koskevassa muistiossa on selostettu tarkemmin ongelmia, jotka ovat seurausta siitä, että tasoitusmääräjärjestelmä on pysynyt lähes muuttumattomana luvulta alkaen. Työryhmä toivoo näkökohtia kysymykseen siitä, mitkä ovat muutostarpeet ennen solvenssi 2-sääntelyn voimaantuloa. Lyhyen aikavälin eräänä muutosvaihtoehtona 1

5 esillä on ollut tasoitusmääräjärjestelmän siirtokaavan muuttaminen. FK kannattaa tasoitusmääräjärjestelmän säilyttämistä ja pitää työryhmän ehdotusta tasoitusmäärän siirtokaavaksi hyväksyttävänä. Vakuutustoiminta on pitkäaikaista toimintaa, jolloin vuoden tarkasteluperiodi on liian lyhyt. Vaikka vakavaraisuussääntely Solvenssi IIsäännösten takia tulevaisuudessa muuttuukin, vakuutusliikkeen luonne ei muutu, jolloin tasoitusmäärän perinteinen tehtävä toimia vakuutusyhteisön vakuutusriskistä johtuvien satunnaisheilahtelujen tasaajana säilyy. Tasoitusmäärän karttuminen tarpeettoman suureksi ei kuitenkaan ole kenenkään osapuolen etu. Hyvin toimivien EU-markkinoiden kannalta merkittäviä asioita ovat vakuutettujen etujen turvaamisen ohella pääomien tehokas käyttö ja yritysten keskinäinen kilpailuneutraliteetti. Työryhmän esittämän siirtokaavan osalta FK kiinnittää kuitenkin huomiota liitteessä oleviin teknisiin yksityiskohtiin ja toivoo niiden huomioon ottamista siirtokaavan jatkokehittelyssä. FK katsoo, että työryhmän ehdottama tasoitusmäärämekanismin muutos tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman pian implementoimalla se uuteen vakuutusyhtiölakiin liittyviin asetuksiin, jotka ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Työryhmä toivoo ensisijassa näkökohtia liittyen peruskysymykseen, tuleeko suomalainen tasoitusmääräjärjestelmä säilyttää jossain muodossa siirryttäessä solvenssi 2:n mukaiseen vakavaraisuussääntelyyn ja mitkä olisivat ne syyt, miksi tasoitusmääräjärjestelmä haluttaisiin säilyttää Solvenssi 2:n mukaisessa sääntelyympäristössä. Kansainvälisen säännöstön muuttuminen merkitsee keskeisesti tasoitusjärjestelmän kannalta seuraavaa: Solvenssi II on nykyisin implementoiduista vakuutusdirektiiveistä poiketen täysharmonisointia, jolloin mahdollisuus kansallisiin lisävakavaraisuusvaatimuksiin poistuu; IFRS-tilinpäätöksessä tasoitusmäärän kaltainen erä ei voi olla osa vastuuvelkaa, millä on vaikutusta asiaan, jos IFRS tulee pakolliseksi erillistilinpäätöksissä. FK katsoo aikaisemmin toimittamansa muistion mukaisesti, että huolimatta em. kansainvälisen sääntelyn tulevasta muuttumisesta tasoitusmääräjärjestelmän säilyttäminen tässä tilanteessa on perusteltua. Jos tasoitusmäärää ei voida tulevassa säännöskehikossa pitää vastuuvelan osana, voidaan vakuutusyhtiölaissa jakokelpoiset voittovarat määritellä siten, että yhtiön vapaan oman pääoman määrästä vähennetään vapaaseen omaan pääomaan merkitty tasoitusmäärä, jolloin sitä ei voida jakaa ulos yhtiöstä. Lisäksi tasoitusmäärän kartuttamisessa ja purkamisessa tulee noudattaa mekanismia, jossa yhtiön harkintavalta on rajattu. FK pitää erittäin tärkeänä, että nykyistä tasoitusmääräjärjestelmää kehitetään siten, että se mahdollistaa hallitun vähittäisen siirtymisen kohti Solvenssi II-ympäristöä. Työryhmä pyytää lisäksi kuultavia esittämään näkemyksensä siitä, mikä rooli on tasoitusjärjestelmän nykyisellä verokohtelulla tasoitusmääräjärjestelmän tarvetta arvioitaessa. Tasoitusmääräjärjestelmä on tarpeellinen edellä esitetyistä syistä. Tasoitusmäärän verokohtelu on kuitenkin edelleen olennainen osa mekanismia. Jos nykyistä verokohtelua muutetaan siten, että siirrot tasoitusmäärään eivät enää olisi vähennyskelpoista menoa, perusteet tasoitusmäärän olemassa ololle heikkenisivät 2

6 ratkaisevasti, koska tasoitusmäärä on käyttörajoitustensa takia heikompaa vakavaraisuuspääomaa kuin toimintapääoma: toimintapääomalla voidaan kattaa vakuutusyhtiön mitä tahansa liiketoiminnasta johtuvia tappioita toisin kuin tasoitusmäärällä, jolla voidaan kattaa vain vakuutusliikkeestä johtuvia tappioita. Lisäksi kuultavia pyydetään esittämään näkemyksiä siitä, tulisiko vakuutuskannan luovutuksiin liittyvää tasoitusmäärien siirtoa koskevaa sääntelyä muuttaa. Kuten kutsussa kuulemistilaisuuteen todetaan, vakuutuskannan siirrot ulkomaille johtavat mahdollisiin ongelmiin. FK katsoo, että hyvin rakennettu tasoitusmäärämekanismi ehkäisee parhaiten kannansiirtojen todennäköisyyttä ainakin siltä osin kuin kannansiirto olisi seurausta suomalaisesta tasoitusmääräjärjestelmästä. Hyvin toimiva tasoitusmäärämekanismi pikemminkin houkuttelee siirtämään vakuutuskantaa muualta Suomeen kuin luo yllykkeen siirtää vakuutuskantaa täältä ulkomaille. FK kiinnittää huomiota siihen, että Solvenssi II-säännöstö tullaan implementoimaan lähivuosina, jolloin ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista ryhtyä merkittäviin muutoksiin muutaman vuoden ajaksi. Työryhmä pyytää näkemyksiä siitä, onko lakisääteisiä vahinkovakuutuslajeja säänneltävä tasoitusmäärän osalta eri tavoin kuin vapaaehtoisia vahinkovakuutuslajeja, ja missä suhteessa sääntelyä tässä tapauksessa on tarpeen tarkentaa. Lakisääteisissä vahinkovakuutuslajeissa kohtuusperiaate on säännelty tiukasti nykyisten direktiivien sallimissa puitteissa. Voimassa oleva säännöstö vahinkovakuutuksen kohtuusperiaatteesta ei mainitse tasoitusmäärää suoraan eikä välillisesti. EU-tason sääntelykehikko ei käsittääksemme mahdollista sitä, että lakisääteisten vahinkovakuutuslajien osalta poikettaisiin edes kohtuusperiaatteen osalta muista vahinkovakuutuslajeista. Tasoitusmääräjärjestelmän peruspilareita on ajatus, että tasoitusmäärää ei tosiasiallisesti ole rajattu vain tietyille vakuutuslajeille, vaan se on käytettävissä runsasvahinkoisuuteen aina riippumatta siitä, mihin vakuutuslajiin runsasvahinkoisuus sattuu kohdistumaan. Tasoitusmäärä, vaikka onkin vakuutusyhtiölain mukaan osa vastuuvelkaa, poikkeaa luonteeltaan velan käsitteestä. Tasoitusmäärällä ei ole juridista henkilö- tai yritysvelkojaa sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö on maksanut korvaukset vakuutuksenottajille. Jos tasoitusmäärä osoittautuu ylimitoitetuksi, ylijäämää ei makseta vakuutusyhtiön velkana ulos yhtiöstä. Vastaavasti jos tasoitusmäärä osoittautuu alijäämäiseksi, alimitoitettu tasoitusmäärä katetaan vakuutusyhtiön omista pääomista. Tasoitusmäärä on siten luonteeltaan oman pääoman ja yleisemmin toimintapääoman tapaan vakavaraisuuserä, jota voidaan käyttää yli vakuutuslajien, sillä etukäteenhän ei voi tietää, mihin vakuutuslajiin mahdollinen runsasvahinkoisuus sattuu osumaan. Nykyinen tasoitusmääräjärjestelmä, joka toimii yli vakuutuslajien, on vakuutuksenottajien kannalta edullisin. FK on tyytyväinen, että työryhmä on selvittänyt tasoitusmääräjärjestelmän kehittämistä. Koska tuleva vakavaraisuuskehikko, Solvenssi II, implementoitaneen muutaman vuoden kuluttua, FK pitää tärkeänä yhtäältä sitä, että tasoitusmäärän siirtokaavaa kehitetään ensi askeleena kohti Solvenssi II-kehikkoa, mutta toisaalta toivoo, että vain muutaman vuoden ajaksi ennen Solvenssi II-säännöksiä ei otettaisi käyttöön Solvenssi II- 3

7 ympäristöstä poikkeavia sääntöjä. Lisäksi FK toivoo, että se voisi toimia aktiivisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa tasoitusmääräjärjestelmää edelleen kehitettäessä. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO Erkki Kontkanen Johtaja 4

8 LIITE: TEKNISET KOMMENTIT TASOITUSMÄÄRÄN γ -KERTOIMEEN 1. γ-kerrointa ei pidä säätää vakuutuslajikohtaiseksi Esimerkki (oletettu yksinkertaisuuden vuoksi, että tasaustermi ja kartutustermi ovat nollia) Laji i: U" i (t 1) = 200, U i (t 1) = 0, γ i = 0,015 Laji j: U" j (t 1) = +300, U j (t 1) = +100, γ j = 0,1 Tällöin U(t 1) = = 100 ja U' i (t) = 1,015 ( 200) = 203 U' j (t) = 0,9 300 = 270 eli tasoitusmäärä U alenee vuonna t 67:ään eli peräti 33 %! Kerrointa γ ei siis pidä säätää vakuutuslajikohtaiseksi, vaan sen tulisi olla sama yhtiön kaikille vakuutuslajeille. 2. Mihin U-suureeseen γ-kerroin kohdistetaan? Kertoimen γ kohdistaminen laskennalliseen suureeseen on jossakin määrin ongelmallista. Jos esim. yhtiön laskennallinen tasoitusvastuu U'(t 1) < 0, ja γ > 0, niin kerroin 1+γ pyrkii edelleen pienentämään jo valmiiksi negatiivista tasoitusvastuuta. Jos negatiivinen U' kasvaa (itseisarvoltaan) kovin, niin jossakin vaiheessa se rupeaa koron vaikutuksesta syöksymään vääjäämättömästi ja lopullisesti kohti :tä. Vastaavantapainen ilmiö voi sattua myös niin, että joidenkin vakuutuslajien U' konvergoi kohti plus ääretöntä ja toisten lajien U' samanaikaisesti kohti miinus ääretöntä. Tämä ongelma ratkeaisi sillä, että kokotermi (1+γ) U'' k (t 1) korvattaisiin termillä: U'' k (t 1) + γ U k (t 1). Tällöin korko laskettaisiin laskennallisen U'-suureen sijaan lajin vuoden alun kirjanpidon mukaisesta tasoitusvastuusta, jota kattavat varat ovat oikeastikin olemassa. 5