TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS Petteri Vihervaara

Transkriptio

1 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Petteri Vihervaara

2 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Petteri Vihervaara

3 2 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

4 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Tiivistelmä Turun ja Kaarinan Natura alueiden lepakkokartoitus 2003 Turun ja Kaarinan Natura alueiden lepakkokartoituksessa selvitettiin Lounais-Suomen rannikolla sijaitsevien Natura alueiden (Ruissalon, Rauvolanlahden, Kuusistonlahden ja Kaarinan metsät) lepakkolajistoa kesällä Raportissa esitellään ultraäänidetektorilla tehdyn tutkimuksen tulokset alueittain sekä satunnaisia havaintoja mahdollisista lisääntymiskolonioista ja päivälevähdyspaikoista. Raportissa tarkastellaan lajistoa, yksilömääriä, biotooppeja, havaittuja ruokailualueita ja esiintymiskeskittymiä 7 eri laskentareitillä. Laskentareittien yhteenlaskettu pituus on 20,8 km ja reitit kuljettiin läpi 6 kertaa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Harvinaisia ja vaikeasti havaittavia lajeja tarkastellaan erikseen. Kartoituksen yhteydessä tehtiin yhteensä 773 lepakkohavaintoa kaikkiaan 7 lepakkolajista. Havainnoista 57 % oli pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii), 26 % viiksi- tai isoviiksisiippoja (Myotis mystacinus / brandtii) ja 9 % vesisiippoja (Myotis daubentonii). Korvayökkö (Plecotus auritus) havaittiin kahdeksan kertaa. Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) ja isolepakko (Nyctalus noctula) tavattiin kerran. Kuusiston A-alueella havaittiin tutkimuskohteista eniten yksilöitä ja lajeja. Ruissalon B-alueella lajien välinen runsaussuhde oli sikäli muista poikkeava, että lähes puolet havainnoista oli viiksi- tai isoviiksisiippoja. Lepakkokantojen koon arvioimisen ja lepakoiden suojelun kannalta keskeisenä jatkotutkimuksen tarpeena pidetään lisääntymisyhdyskuntien ja talvehtimispaikkojen kartoitusta tutkimusalueilla. Tekijä Petteri Vihervaara Julkaisun nimi Turun ja Kaarinan Natura alueiden lepakkokartoitus 2003 Julkaisija ja vuosi Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto, 2004 Projektihankkeen nimi Lounais-Suomen urbaanit Natura 2000 alueet / EU:n LIFE Luonto Avainsanat Chiroptera, lepakko, kartoitus, Natura 2000, Ruissalo, Rauvolanlahti, Kuusistonlahti, Kaarinan metsät 3

5 4 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

6 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Summary Bat survey of four Natura 2000 sites in Turku and Kaarina The diversity and abundance of the bat fauna of four Natura 2000 sites (Ruissalo, Rauvolanlahti, Kuusistonlahti, Kaarinan metsät) in Southwest Finland was surveyed during summer This report presents the results of the field survey by introducing the species and their abundance, monitored by a bat detector in each area, and some comments regarding roosting sites and maternity colonies found during the study. The survey was made on seven selected routes (total length 20.8 km), two in each of the Natura sites of Ruissalo, Rauvolanlahti and Kaarinan metsät and one in the Kuusistonlahti Natura site. Each route was monitored six times between May and August in summer The biotopes around the routes were recorded. A total of 773 records were made of 7 different bat species. The most common species observed was the northern bat (Eptesicus nilssonii), which accounted for 57 % of all records. 26 % were identified as the whiskered bat and/or Brandt s bat (Myotis mystacinus / brandtii) and 9 % as Daubenton s bat (Myotis daubentonii). Eight different records were made of the brown long-eared bat (Plecotus auritus). Nathusius pipistrelle bat (Pipistrellus nathusii) and the noctule bat (Nyctalus noctula) were both observed only once. The feeding sites and other areas of high densities of bats on the routes was reported. Route A in the Kuusistonlahti Natura site was exceptionally rich in both bat diversity and density. The composition of the bats on route B in Ruissalo differed from other routes, as nearly half of the records were of the whiskered bat / Brandt s bat. In the future, the maternity colonies and hibernation sites need to be surveyed in order to estimate the population sizes and possible needs of conservation. Author Petteri Vihervaara Title Bat survey of four Natura 2000 sites in Turku and Kaarina Publisher and year Environmental Protection Office, City of Turku, 2004 Project Management of Urban Natura 2000 areas in SW Finland / EU LIFE-Nature Keywords Chiroptera, bat, survey, Natura 2000, Ruissalo, Rauvolanlahti, Kuusistonlahti, Kaarinan metsät 5

7 Sisällys Sisällys JOHDANTO LEPAKOIDEN SUOJELULLINEN ASEMA LEPAKOIDEN EKOLOGIASTA ALUEET JA MENETELMÄT TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUSKOHTEITTAIN Ruissalo Friskalanlahti Kulho Tuorla Kuusisto JATKOTUTKIMUKSEN TARVE Verkkopyynnit Lisääntymisyhdyskunnat ja talvehtimispaikat Harvinaiset ja vaikeasti havaittavat lajit KIRJALLISUUS LIITTEET TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Turun ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja 1/2004 Julkaisija: Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet / Turun ympäristönsuojelutoimisto Teksti: Petteri Vihervaara Toimitus: Eeva Punju, Kimmo Savonen Kannen kuva: Vesisiippa. Risto Lindstedt Taitto: Laura Suhonen ISBN: Painopaikka: Karhukopio, Turku Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

8 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS JOHDANTO Vuonna 1991 tehtiin Euroopan lepakoiden suojelua koskeva EUROBATS-sopimus, johon Suomi liittyi vuonna 1999 (Valtionsopimus 943/1999). Sopimuksessa sitoudutaan edistämään lepakoiden tutkimusta ja suojelua, sekä tarkentamaan tietoja varsinkin puutteellisesti tunnetuista lajeista. Lepakoiden esiintymiskartoituksia on viime vuosina tehty muutamien kuntien alueella (mm. Kinnunen ym. 1998; Siivonen 2001, 2002a, 2002b), mutta lepakoiden alueellinen kartoittaminen ei ole vielä vakiintunut esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointien osaksi eikä käytettäviä kartoitusmenetelmiä ole yhtenäistetty. Lepakot tulisi kuitenkin ottaa huomioon esimerkiksi asemakaavaa suunniteltaessa. EU:n luontodirektiivissä mainittuina lajeina niiden kartoittaminen erityisesti Natura alueilla on tärkeää. Selvityksen tavoitteena on saada ajankohtaista tietoa eri lepakkolajien esiintymisestä, elinympäristöistä ja elintavoista Kuusistonlahden, Rauvolanlahden, Ruissalon ja Kaarinan metsät Natura 2000-alueilla. Alueet sijaitsevat Turun ja Kaarinan kaupunkien ja Piikkiön kunnan alueella. Tutkittujen alueiden lepakoista ei ole aikaisemmin tehty kattavaa selvitystä, eikä lepakkolajeja ole mainittu Natura-alueiden suojelun perusteena olevissa tietolomakkeissa. Tulosten perusteella voidaan lepakoiden elinympäristön suojelutarpeet ottaa paremmin huomioon Natura-alueiden käyttöä ja hoitoa suunniteltaessa. Raportti kuuluu yhtenä osana Turun kaupungin koordinoimaan ja EU:n Life luonto -rahaston tukemaan Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet hankkeeseen. Kartoituksen maastotyöt tehtiin touko-elokuussa Kenttätyöstä ja raportin laadinnasta vastasi Petteri Vihervaara. 7

9 2 LEPAKOIDEN SUOJELULLINEN ASEMA Lepakoiden suojelusta keskusteltaessa ongelmana on se, että niiden levinneisyydestä, runsaudesta ja elintavoista tiedetään vähän. Lajeistamme viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (M. brandtii), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) ja isolepakko (Nyctalus noctula) on luokiteltu uhanalaistoimikunnan vuoden 2000 mietinnössä puutteellisesti tunnetuiksi lajeiksi (Rassi ym. 2001). Ruotsissa on arvioitu viiksisiippakannan vähentyneen kymmenessä vuodessa jopa 40 %, mutta isoviiksisiippojen määrän säilyneen ennallaan (Nedinge 2003). Suomesta vastaavaa tietoa ei ole saatavilla molempia viiksisiippalajeja on pidetty maamme peruslajistoon kuuluvina. Muut Suomessa tavatut lajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), vesisiippa (M. daubentonii) ja korvayökkö (Plecotus auritus), jotka ovat yleisimpiä, vuosittain maassamme lisääntyviä ja talvehtivia lajeja, ripsisiippa (M. nattereri), kimolepakko (Vespertilio murinus), josta tehdään havaintoja lähes vuosittain, sekä ainoastaan kerran havaitut vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) ja lampisiippa (M. dasycneme). Kaikki maassamme tavattavat yksitoista lepakkolajia ovat luonnonsuojelulain 38 :n (luonnonsuojeluasetus 1096/1996) mukaan rauhoitettuja. Erityisen uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, 22, liite 4) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa kerran havaittu lampisiippa on lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji. Taulukko 1. Suomessa tavatut lepakkolajit ja julkaisussa käytetyt lyhenteet. 8 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

10 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS LEPAKOIDEN EKOLOGIASTA Lepakot ovat hitaasti lisääntyviä ja pitkäikäisiä eläimiä, jotka usein elävät vuodesta toiseen samalla alueella. Maamme lajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä. Hyville ruokailupaikoille voi kerääntyä saalistamaan suuria määriä lepakoita. Eri lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä, mutta etenkin keväällä ruovikot ja lehtipuuvaltaiset rantametsät ovat monille lajeille tärkeitä ruokailualueita. Vanhat kuusikot, rantametsät ja monipuoliset kulttuuriympäristöt tarjoavat suotuisan elinympäristön useille lajeille. Lajeistamme ainakin pohjanlepakko elää myös urbaanissa ympäristössä, jossa on sopivia päiväpiiloja tarjolla. Naaraat muodostavat kesäisin lisääntymisyhdyskuntia, joissa voi olla kymmeniä tai peräti satoja yksilöitä. Nämä koloniat sijaitsevat yleensä puunkolossa tai rakennuksissa. Eräiden Myotis- ja Pipistrellus-lajien tiedetään voivan vaihtaa pesäkoloa useita kertoja kesässä, joten lepakkoyhdyskunta voi asua kesän kuluessa 5-10 puunkolossa. Koiraat muodostavat kesäisin omia ryhmiään tai elävät yksin. Syksyisin eräiden lajien koiraat muodostavat pariutumisreviirejä. Lokamarraskuusta huhtikuuhun lepakot ovat horroksessa. Syksyllä ennen varsinaisiin talvehtimispaikkoihin siirtymistään ja keväällä ennen kesäyhdyskuntien muodostumista lepakot voivat käyttää ainakin viileitä kallionkoloja ja kellareita väliaikaisina kevät- ja syyshorrospaikkoina. Talvehtimispaikkoja tunnetaan huonosti, mutta mm. luolista, kaivoksista ja maakellareista lepakoita löydetään talvehtimasta. Iso-, pikku-, vaivais- ja kimolepakko voivat muuttaa talvehtimaan jopa parin tuhannen kilometrin päähän etelään. Kuva 1. Pohjanlepakko talvihorroksessa. Markku Lappalainen 9

11 4 ALUEET JA MENETELMÄT Tutkimusalueita oli seitsemän. Turussa tutkimusalueet sijaitsivat Friskalanlahdella, Kulhon saaressa sekä Ruissalon länsipäässä Birkan ja Kuuvan alueella (alue A) ja saaren keskiosassa kasvitieteellisen puutarhan ja Honkapirtin välisellä luonnonsuojelualueella (alue B). Kaarinan Kuusistossa oli kaksi tutkimusaluetta, toinen saaren itäpäässä Kappelinmäen ja linnanraunioiden ympäristössä (alue A), ja toinen Kuusistonjärven ja Juurvallin metsän ympäristössä (alue B). Lisäksi yksi alue oli Piikkiön Tuorlassa (kuva 2). Tutkimuslinjat kierrettiin kesän aikana kuusi kertaa. Alueiden tarkempi kuvailu ja aluekohtaiset kartat ovat tulosten tarkastelun yhteydessä. Linjat on piirretty tulosten yhteydessä esitettyihin karttoihin punaisella ja reitin kulkusuunta on merkitty nuolella. Kuva 2. Life-projektin Natura 2000 kohdealueet. Lepakkokartoituksesa mukana olleet alueet on merkitty karttaan numeroin. Lepakoita kartoitettiin ultraäänidetektorin avulla (Pettersson D980 ja D230) kulkemalla etukäteen maastoon suunniteltu, monipuolisesti alueen biotoopit kattava reitti porvarillisen hämäräntulon (aurinko 6 horisontin alapuolella) jälkeen. Maastokartoitukset tehtiin poutaisella ja mieluiten tyvenellä säällä, sillä sade ja voimakas tuuli vaikeuttavat lepakoiden havaitsemista ja vähentävät niiden saalistusaktiivisuutta. Tiedot säätilasta on kirjattu liitteeseen 1, jossa on mainittu havainnoinnin alku- ja loppuhetken lämpötila, pilvisyyden peittävyys sekä tuulen 10 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

12 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 suunta ja voimakkuus (m/s) puolen minuutin keskiarvona sekä puuskittaisena maksimina. Yksilömääräarviot perustuvat näköhavaintoihin ja alle viiden yksilön erottamiseen detektorilla äänestä. Epävarmoissa havainnoissa äänet pyrittiin nauhoittamaan, ja ne tarkistettiin myöhemmin tietokoneohjelman (BatSound) avulla. Kaikesta huolimatta kaikkia havaittuja lepakoita ei pystytty määrittämään. Viiksi- ja isoviiksisiippoja ei ole mahdollista erottaa toisistaan äänten perusteella, joten niitä on käsitelty kartoituksessa lajiparina. Tarkemman siippalajiston selvittämiseksi niitä tulisi ottaa kiinni esimerkiksi verkolla määrityksen varmistamiseksi. Tämän kartoituksen yhteydessä ei erityisesti kartoitettu lisääntymiskolonioiden sijaintia eikä selvitetty lepopaikkojen ja ruokailualueiden välisiä lentoreittejä. Muutamia lepakoiden lepo- ja lisääntymispaikkoja löytyi kartoituksen yhteydessä sattumalta ja muutamasta paikasta löytyi keväällä toukokuussa sekä myöhemmin jälleen syyskuussa päivähorroksessa olevia lepakoita. Varsinaisten talvehtimispaikkojen kartoittaminen tulisi tehdä erikseen marras-helmikuun välisenä aikana. Mahdollisia talvehtimispaikkoja voivat olla vanhojen rakennusten kellarit sekä jyrkkien kallioiden ympäristöt, joista lepakoiden löytäminen voi olla erittäin vaikeaa. Kuva 3. Korvayökkö tammen onkalossa. Markku Lappalainen 11

13 5 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUSKOHTEITTAIN Kartoituksen yhteydessä tehtiin yhteensä 773 lepakkohavaintoa, joista 57 % oli pohjanlepakoita, 25,5 % viiksi- tai isoviiksisiippoja (myöhemmin tekstissä lajiparista käytetään nimeä viiksisiippa), 9,1 % vesisiippoja ja 8,4 % muita lajeja tai tunnistamattomiksi jääneitä lepakoita (kuvat 4 ja 5). Korvayökköjä havaittiin kahdeksan kertaa; pikkulepakko ja isolepakko tavattiin kerran. Isolepakko ei ole mukana tulosten tarkastelussa, sillä se havaittiin yleisöretken yhteydessä. Tarkemmat tulokset ja vallinneet sääolosuhteet on esitetty taulukkona liitteessä 1. Havainnoista on käytetty seuraavia määritysluokkia ja lyhenteitä: pohjanlepakko En, vesisiippa Md, viiksi- tai isoviiksisiippa Mmb, tunnistamaton siippalaji Msp, korvayökkö Pa, pikkulepakko Pn ja tunnistamaton lepakkolaji Chr. Jokaisesta tutkimusalueesta on laskettu määritysluokkakohtaisten prosenttiosuuksien (kuva 6) ja yhteismäärien lisäksi kierroksen keskiarvo sekä keskihajonta. Paikkojen välisen lepakkomäärien vertailun mahdollistamiseksi kullekin havaintolinjalle on laskettu erillinen indeksi, eli kuinka monta lepakkoa on keskimäärin havaittu kilometrillä havaintokertaa kohti (kuva 7). Indeksi on kuitenkin vain suuntaa antava suure, ja esimerkiksi alueellista suojelua mietittäessä on tärkeämpää tarkastella havaittua lajikoostumusta sekä havaintojen sijoittumista biotooppikuvioihin kartalla. Indeksivertailussa erottuu kuitenkin selvästi, että Kuusiston A- linjalla lepakkomäärä oli huomattavasti muita kohteita suurempi, peräti 8,9 havaintoa kilometrillä, kun indeksi muissa kohteissa vaihteli 4,8-6,4. Kuva 4. Koko aineiston yhteenlasketut (n=773) havaintomäärät. 12 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

14 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Kuva 5. Koko aineiston yhteenlaskettujen havaintomäärien prosentuaaliset osuudet. Kuva 6. Havaintojen prosentuaaliset osuudet tutkimuskohteittain. Kuva 7. Tutkimuskohteiden havaintoindeksit (havaintoa kilometrillä / havaintokierros). 13

15 RUISSALO Biotoopit Ruissalossa oli kaksi tutkimusaluetta: A saaren länsiosassa, Birkan ja Kuuvan välissä, sekä B saaren keskiosassa luonnonsuojelualueen ympäristössä, kasvitieteellisen puutarhan ja Honkapirtin välissä (kuva 10). Ruissalon A-linjan pituus on 3,4 km, ja se on jaettu seitsemään biotooppikuvioon: 1) Kallanpään ja Birkan välinen mäntyvaltainen harvennettu sekametsä, jossa yksittäisiä tammia, 2) Birkan tien mäntymetsä ja avokalliot, 3) Krottilanlahden tervalepikko ja rantaruovikko sekä lintutornin metsikkö, 4) Golf-kentän puistoalue ja pienet metsäsaarekkeet, 5) Kuuvan vanhempi kuusivaltainen sekametsä, 6) Kuuvan nuorempi harvennettu mäntyvaltainen sekametsä ja 7) Kuuvan länsirannan tervalepikko ja ruovikkolahti. Linja B on 2,4 km pitkä, ja se on jaettu neljään biotooppikuvioon: 1) kasvitieteellisen puutarhan ympäristö, 2) luonnonsuojelualueen lehmus- ja tammivaltainen lehto ja Choraeuksen lähteen ympäristö 3) vanha männikkö, ja 4) Honkapirtille johtavan luontopolun varressa olevat kuivat kalliot, sekä mänty- ja kuusivaltainen sekametsä, jossa yksittäisiä jalopuita. Lajisto ja yksilömäärät Ruissalon A-alueella tehtiin yhteensä 111 lepakkohavaintoa, joista 47,7 % oli pohjanlepakoita, 30,6 % viiksisiippoja ja 10,8 % vesisiippoja. Korvayököstä tehtiin alueella kolme havaintoa. Tunnistamattomaksi jäi 8,1 % havainnoista. Ruissalon A- alueella havaittiin keskiarvoa (18,5) enemmän lepakoita 4., 5. ja 6. kerralla eli heinä-elokuussa. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 8. Ruissalon B-alueella tehtiin yhteensä 75 lepakkohavaintoa, joista ainoastaan 25,3 % oli pohjanlepakoita, peräti 48,0 % viiksisiippoja ja 5,3 % vesisiippoja. Korvayököstä tehtiin yhteensä neljä havaintoa, mikä on 5,3 % havainnoista. Tunnistamattomaksi jääneitä siippoja oli 6,7 % ja tunnistamattomia lepakoita 9,3 % havainnoista. Ruissalon B-alueella havaittiin keskiarvoa (12,5) enemmän lepakoita 1. ja 3. kerralla. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 9. Ruokailualueet ja lepakkokeskittymät Ruissalon A-linjalla tärkeitä ruokailualueita olivat kuviot 1 ja 3. Kuviolla 1 saalisteli pohjanlepakoita ja viiksisiippoja heinä-elokuussa, alkukesällä lepakot eivät kuviolla ruokailleet. Krottilanlahden rantapolun varressa, kuviolla 3, sen sijaan saalisteli erityisesti pohjanlepakoita ja vesisiippoja touko-kesäkuussa, mutta myös myöhemmin kesällä. Myös korvayökköjä havaittiin tällä kuviolla. Kuvioilla 2, 5, 6 ja 7 havaittiin pohjanlepakoita, viiksisiippoja ja yksittäisiä vesisiippoja, mutta havainnot jakautuivat alueille tasaisesti, eikä erityisiä lepakkokeskittymiä havaittu. Linjalla B ei ollut erotettavissa selkeitä keskittymiä, vaan lepakoita havaittiin luonnonsuojelualueella melko tasaisesti. Viiksisiippa- ja korvayökköhavainnot kuitenkin painottuvat kuvion 2 alueelle sekä kasvitieteellisen puutarhan eli kuvion 1 reunaan. On mahdollista, että alueen lepakot käyttävät saaren pohjoispuolen ruovikkoisia lahtia ja rantametsiä ruokailualueinaan ainakin alkukaudesta. 14 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

16 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Lepopaikat Alueella A löytyi kolme päivähorroksessa ollutta vesisiippaa maakellarista kivien raoista ja matalan kalliojyrkänteen raosta pohjanlepakko. Maakellari voi olla lepakoiden lepopaikka jopa yli talven, sillä sen kivien koloihin jää monia pieniä mikroilmastoltaan sopivia taskuja, vaikka kellarissa ei ole ovea. Ainakin syksyllä ja keväällä kellari toimii lepopaikkana, kesällä sieltä ei lepakoita löytynyt. B-alueelta löytyi sattumalta lepakoiden lepopaikka kahdesta puusta. Luonnonsuojelualueen pohjoisrinteessä olevan vanhan onton tammen juurelta löytyi lepakoiden ulosteita kesäkuussa, mutta lajia ei saatu selville. Myöhemmin heinäelokuussa puunkolo ei enää ollut kolonian käytössä. Choraeuksen lähteen ja puutarhan puolessa välissä, polun varrella olevan korkean tammen latvuksen ympärillä parveili useita viiksisiippoja sekä myös kaksi korvayökköä Puun juurelta löytyi myös lepakoiden ulosteita. Havaintolinjan alkupäässä havaittiin muutamalla kerralla ko. puun suunnasta lentävän useita viiksisiippoja, joiden lentoreitti seuraili puutarhan ja luonnonsuojelualueen reunaa tai meni puutarhan yli ilmeisesti kohti ruokailualueita. Kuvat 8 (Ruissalo A) ja 9 (Ruissalo B). Ruissalon läntisen A-linjan ja itäisen B-linjan kuuden kierroksen havaintomäärien lajikohtaiset keskiarvot sekä keskihajonnat (janat). Yhteenlaskettujen havaintojen keskiarvo oli linjalla A 18,5 yksilöä (n=111) ja linjalla B 12,5 yksilöä (n=75). 15

17 Kuva 10. Tutkimusalueet Ruissalo A ja B. 16 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

18 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 FRISKALANLAHTI Biotoopit Linjan pituus on 2,2 km, ja se on jaettu kuuteen biotooppikuvioon: 1) linjan pohjoispään koivikko ja laidun, 2) ruovikko sekä rantaniitty, jotka muodostavat lähes puolet linjan biotoopista, 3) lintutornin ja parkkipaikan ruovikkoon rajautuva rantalepikko, 4) metsäaukio ja tammimetsikkö, jonka reunoilla vanhoja kuusia, 5) Iso-Vihtilän salmi ja rantametsä, sekä 6) Rauhaniemen kuusikko (kuva 13). Lajisto ja yksilömäärät Friskalanlahdella tehtiin yhteensä 68 lepakkohavaintoa, joista 51,5 % oli pohjanlepakoita, 29,4 % viiksisiippoja ja 13,2 % vesisiippoja. Muita lajeja ei havaittu, mutta tunnistamattomaksi jäi 5,8 % havainnoista. Friskalanlahdella havaittiin keskiarvoa (11,3) enemmän lepakoita 2., 3. ja 4. kerralla eli touko-kesäkuussa ja heinäkuun alussa. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 11. Kuva 11. Friskalanlahden kuuden kierroksen havaintomäärien lajikohtaiset keskiarvot sekä keskihajonnat (janat). Yhteenlaskettujen havaintojen keskiarvo oli 11,3 yksilöä (n=68). Ruokailualueet ja lepakkokeskittymät Kuvio 3 oli toukokuussa tärkeä ruokailualue, jossa saalisteli etenkin pohjanlepakoita, mutta myös vesisiippoja. Kuviolla 4 havaittiin jokaisella kerralla useita lepakoita, niin pohjanlepakoita, viiksisiippoja kuin vesisiippojakin. Kuvio 6 oli ainakin pohjanlepakoiden ja viiksisiippojen ruokailualuetta kesä-heinäkuussa. Vesisiippoja saalisteli erityisesti kuvion 5 alueella. Elokuun lopussa ylimääräisellä havaintokerralla, joka ei ole mukana tulosten tarkastelussa, saalisteli Iso- Vihtilän salmessa yhtä aikaa 5-10 vesisiippaa vedenpinnan yllä. 17

19 KULHO Biotoopit Linjan pituus on 3,0 km ja se on jaettu kuuteen biotooppikuvioon (kuva 13): 1) saaren koilliskulman kuusivaltaiset pihapiirit, Linnavuoren etelärinteen lehto ja rannan tervalepikko, 2) Teeriniemen kuusikko ja sekametsä, 3) kartanon ympäristö, 4) saaren keskiosan mäntyvaltainen sekametsä ja hiekkakuopat, 5) laajat ruovikkolahdet ja ruovikon keskellä oleva sekametsäsaareke, sekä 6) länsiosan kuusikot ja Karjaluodon etelärannan ruovikko. Näiden lisäksi käytiin Ruusuholmassa, saaren eteläosan kuusikoissa kaksi kertaa ja (kartassa vihreä linja). Linjan alkupäähän palattaessa kierrettiin lisäksi saaren pohjoisosan metsien reunat (sininen linja). Vihreän ja sinisen linjan havainnot eivät ole olleet mukana tulosten tarkastelussa. Lajisto ja yksilömäärät Kulhossa tehtiin yhteensä 112 lepakkohavaintoa, joista 63,4 % oli pohjanlepakoita, 18,8 % viiksisiippoja ja 8,0 % vesisiippoja. Muita lajeja ei varmuudella havaittu, mutta tunnistamattomaksi jäi 9,9 % havainnoista. Kulhossa havaittiin keskiarvoa (18,7) enemmän lepakoita 2., 4. ja 5. kerralla. Kuva 12. Kulhon kuuden kierroksen havaintomäärien lajikohtaiset keskiarvot sekä keskihajonnat (janat). Yhteenlaskettujen havaintojen keskiarvo oli 18,7 yksilöä (n=112). Ruokailualueet ja lepakkokeskittymät Kuviot 2 ja 3 olivat ruokailualueita, joissa havaittiin useita pohjanlepakoita sekä viiksisiippoja. Erityisen hyvä ruokailualue oli varsinkin touko-kesäkuussa kuvio 6, jossa ruovikon yllä ja rantametsässä saalisteli esim ainakin pohjanlepakkoa, sekä useita vesisiippoja. Viiksisiippoja saalisteli saman kuvion kuusikossa liki kaikilla havaintokerroilla. Pohjanlepakoita saalisteli melko tasaisesti koko saaren alueella. Useita yksilöitä havaittiin erityisesti kuvioilla 2, 3 ja 6. Vesisiippoja havaittiin lähinnä rantojen tuntumassa (kuviot 1, 5 ja 6), mutta myös ruovikkoalueilla, rantametsissä sekä Ruusuholman kuusikossa. Ruusuholman kuusikossa ja rantametsikössä havaittiin vesisiippojen lisäksi useita viiksisiippoja sekä pohjanlepakoita, ja se oli tärkeä ruokailualue molempien käyntikertojen aikaan. Paluureitillä saaren pohjoispuolen metsiköissä havaittiin vain yksittäisiä pohjanlepakoita. 18 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

20 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Kuva 13. Tutkimusalueet Friskalanlahti ja Kulho. 19

21 TUORLA Biotoopit Linjan pituus on 3,2 km, ja se on jaettu kuuteen biotooppikuvioon: 1) kartanon pihapiiri sekä jokivarren pensaikkoinen yläosa, 2) lampi ja jokilaakso, 3) rantakoivikko ja ruovikko, 4) puutarha ja niityt, 5) Tuorlan vanha kuusikko, jossa suuria haapoja ja jalopuita sekä 6) Raadelman sekametsä, jossa kasvaa vanhoja jalopuita ja jota reunustavat laitumet (kuva 15). Lajisto ja yksilömäärät Tuorlassa tehtiin yhteensä 123 lepakkohavaintoa, joista 61,8 % oli pohjanlepakoita, 11,4 % viiksisiippoja ja 19,5 % vesisiippoja. Korvayökkö havaittiin kerran. Tunnistamattomaksi jäi 6,5 % havainnoista. Tuorlassa havaittiin keskiarvoa (20,5) enemmän lepakoita 2., 3. ja 5. kerralla. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Tuorlan kuuden kierroksen havaintomäärien lajikohtaiset keskiarvot sekä keskihajonnat (janat). Yhteenlaskettujen havaintojen keskiarvo oli 20,5 yksilöä (n=123). Ruokailualueet ja lepakkokeskittymät Kuvio 2 oli vesisiippojen ruokailualuetta; lammen yllä saalisteli enimmillään ainakin kuusi vesisiippaa yhtä aikaa. Kuvio 3 oli lepakoiden tärkeä ruokailualue etenkin touko-kesäkuussa, jolloin alueella havaittiin saalistelemassa pohjanlepakkoa, vesisiippoja, viiksisiippoja sekä ainakin yksi korvayökkö. Myös myöhemmin kesällä kuviolla tavattiin lepakoita, mutta ei niin suuria määriä kuin alkukesästä. Kuviolla 5 saalisteli viiksisiippoja ja kuvion 6 alueella sekä pohjanlepakoita että viiksisiippoja kaikilla havaintokerroilla. 20 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

22 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Kuva 15. Tutkimusalue Tuorla. 21

23 KUUSISTO Biotoopit Kuusistossa oli kaksi tutkimusaluetta: A saaren itäosassa linnanraunioiden ja Kappelinmäen ympäristössä sekä B Kuusistonjärven ja Linnanrauniontien itäpuolelle jäävän Juurvallin metsän ympäristössä (kuva18). Kuusiston linja A oli 3,8 km pitkä, ja se on jaettu kahdeksaan biotooppikuvioon: 1) Kuusiston kartanon ympäristö ja Kappelinmäen etelärinteen jalopuulehto, 2) rinnepelto, 3) linnanraunioiden ympäristö, tervalepikot ja rantaruovikot, 4) Kappelinmäen pohjoispuolen vanha kuusikko, 5) Haukkakalliolle johtavan polun kuusikko, jossa kasvaa vanhoja haapoja ja koivuja, 6) pakettipelto ja koivikko, 7) mäntyvaltainen havumetsä, sekä 8) Linnanrauniontien talojen pihapiirit ja lehtikuusimetsikkö. Kuusiston B-linjan pituus oli 2,8 km, ja se on jaettu seitsemään biotooppikuvioon: 1) mäntymetsä ja pohjoisrinteen kuusikko, 2) Sorengin pellot ja länsirinteen hakkuuaukio, 3) länsirinteen vanhempi männikkö, 4) Kuusistonjärvi ja ruovikko, 5) vanha kallionaluskuusikko, jossa vanhoja haapoja ja metsälehmuksia, 6) kalliomännikkö ja sekametsä, sekä 7) Linnanrauniontien pihapiirit ja harvennettu havumetsä. Lajisto ja yksilömäärät Kuusiston A-alueella tehtiin yhteensä 203 lepakkohavaintoa, joista 63,1 % oli pohjanlepakoita, 27,6 % viiksisiippoja ja 4,4 % vesisiippoja. Muista lajeista alueella tavattiin pikkulepakko ja isolepakko yleisöretken yhteydessä 7.8. Tunnistamattomaksi jäi 4,5 % havainnoista. Kuusiston A-alueella havaittiin keskiarvoa (33,8) enemmän lepakoita 2., 4. ja 6. kerralla eli havainnot eivät erityisesti painottuneet esimerkiksi alkukesään, vaan alueella oli runsaasti lepakoita koko kesän ajan. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 16. Kuusiston B-alueella tehtiin yhteensä 81 lepakkohavaintoa, joista 72,8 % oli pohjanlepakoita, 19,8 % viiksisiippoja ja 3,7 % vesisiippoja. Tunnistamattomaksi jäi 3,7 % havainnoista. Kuusiston B-alueella havaittiin keskiarvoa (13,5) enemmän lepakoita 2., 4. ja 5. kerralla. Lajikohtaiset keskiarvot on esitetty kuvassa 17. Ruokailualueet ja lepakkokeskittymät Kuusiston A-alueella havaittiin Natura tutkimuskohteista eniten yksilöitä ja lajeja. Etenkin Kappelinmäen ja linnanraunioiden ympäristö oli erinomaista lepakkoaluetta monipuolisen ympäristönsä vuoksi. Kappelinmäen itä- ja eteläpuolen kuusikkorinteessä saalisteli paljon pohjanlepakoita ja samalla paikalla havaittiin myös pikkulepakko. Linnanraunioiden ympärillä tervaleppien ja ruovikoiden liepeillä havaittiin 2.6. vähintään 20 pohjanlepakkoa sekä useita vesisiippoja. Keskikesällä raunioiden ympärillä oli melko hiljaista, mutta elo-syyskuussa raunioiden ympäristössä saalisteli pohjanlepakoita ja vesisiippoja sekä yksi isolepakko (7.8.). Kuviolla 1 saalisteli viiksisiippoja ja pohjanlepakoita kaikilla kerroilla, mutta erityisesti alkukesällä. Kuviolla 2, melko korkealla rinnepeltojen yllä, jotka rajoittuvat 22 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

24 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 kuusikon reunaan, ruokaili pohjanlepakkoa useina iltoina loppukesällä elosyyskuussa. Kuvio 3 oli erityisen tärkeä ruokailualue alkukaudesta, mutta myös elo-syyskuussa alueella saalisteli useita lepakoita. Kuvio 4 oli etenkin viiksisiippojen, mutta myös pohjanlepakoiden tärkeä ruokailualue läpi koko kesän. Kuvioilla 5 ja 6 havaittiin pohjanlepakoita ja viiksisiippoja eniten elokuussa; toukokesäkuussa reitin länsipäässä havaittiin vain yksittäisiä pohjanlepakoita ja viiksisiippoja. Kuusiston B-alueella havainnot keskittyivät kuvion 1 alueelle, ja pohjoispään kuusikko oli pohjanlepakoiden sekä muutamien viiksisiippojen ruokailualuetta. Yksittäisiä pohjanlepakoita ja viiksisiippoja havaittiin myös kuvioiden 3, 5 ja 6 alueella tasaisesti kaikilla kerroilla. Erityisiä lepakkokeskittymiä ei B-linjan varrella havaittu. Lepopaikat Alueella havaittiin elokuun loppupuolella viiksi- /isoviiksisiippojen yhdyskunta sekä vesisiippojen horrostus- ja lepopaikkoja varhain keväällä (10.5. viisi yksilöä) ja elo-syyskuussa. Kuvat 16 (Kuusisto A) ja 17 (Kuusisto A). Kuusiston itäisen A-linjan sekä läntisen B-linjan kuuden kierroksen havaintomäärien lajikohtaiset keskiarvot sekä keskihajonnat (janat). Yhteenlaskettujen havaintojen keskiarvo oli linjalla A 33,8 yksilöä (n=203) ja linjalla B 13,5 yksilöä (n=81). 23

25 Kuva 18. Tutkimusalueet Kuusisto A ja B. 24 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

26 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS JATKOTUTKIMUKSEN TARVE Verkkopyynnit Vaikka eräiden lajien osalta detektorikartoitus antaakin tarkkaa tietoa niiden esiintymisestä, olisi alueellisen lajiston tarkemman selvittämisen kannalta tärkeää havainnoida lepakoita myös muilla menetelmillä. Esimerkiksi vaikeasti tunnistettavien siippojen määrittämiseksi tulisi lepakoita pyydystää verkoilla tai harppupyydyksellä joko ruokailualueilta tai lepopaikan läheltä, tai mikäli merkittäviä talvehtimispaikkoja on tiedossa, voidaan lepakoita pyydystää syksyllä ja keväällä niiden edustalta. Etenkin viiksi- ja isoviiksisiippojen alueellisen esiintymisen selvittämiseksi olisi niiden kiinniottaminen ja määrittäminen tärkeää. Lisääntymisyhdyskunnat ja talvehtimispaikat Tämän tutkimuksen yhteydessä havaitut kesäaikaisten lisääntymiskolonioiden lepopaikat sekä kevään ja syksyn väliaikaiset horrostamispaikat löytyivät sattumalta. Lisääntymisyhdyskuntakartoituksella voitaisiin saada huomattavasti linjalaskentaa tarkempia arvioita alueen yksilömääristä. Kesä-heinäkuussa lepakoiden lentoreittejä ja aamuyön parveilua seuraamalla on mahdollista kartoittaa lepopaikkojen sijaintia. Esimerkiksi Ruissalon ja Kuusiston niemenkärjen kaltaisten, meren ympäröimien, rajattujen alueiden lepakkokannan suuruuden arvioimiseksi lisääntymiskolonioiden kartoitus ja niiden yksilömäärien laskeminen voisi olla mahdollista. Marras-helmikuussa suoritettava talvehtimispaikkakartoitus olisi syytä tehdä tutkimusalueilla, jotta myös tärkeät horrostamispaikat osattaisiin suojella. Naturaalueilla ja niiden läheisyydessä sijaitsevien maakellareiden, sekä esimerkiksi Ruissalon onttojen puiden kartoittaminen olisi hyödyllistä, sillä eri lajien talvehtimisstrategiat tunnetaan kaiken kaikkiaan huonosti. 25

27 Harvinaiset ja vaikeasti havaittavat lajit Korvayökkö Korvayökköjen havaitseminen detektorilla on vaikeaa, sillä niiden kaikuluotausääni kuuluu parhaimmillaankin vain muutaman metrin päähän, ja ne saalistavat usein tiheän kasvillisuuden seassa. On mahdollista, että korvayökköjä esiintyy myös muilla tutkimusalueilla Ruissalon ja Tuorlan lisäksi. Kuusiston kartanon ympäristössä on aiemmin havaittu myös korvayökköjä (Markku Lappalainen, suull. tiedonanto), vaikka niitä ei tämän tutkimuksen yhteydessä havaittukaan. Vesisiippa Pääasiallisesti metsässä kulkeva havaintolinja antaa todennäköisesti aliedustetun kuvan alueen vesisiippojen määrästä, sillä ne saalistelevat veden pinnassa kaukanakin rannasta. Keväällä ja alkukesällä vesisiipat saalistavat usein metsässä, jolloin niiden erottaminen viiksisiipoista voi olla vaikeaa, ja vaatii äänten nauhoittamista ja analysointia tietokoneella. Vesisiippojen tarkempien määrien arvioinnissa yksilöiden laskeminen koloniasta on yksi keino. Ripsisiippa Ruissalon B-alueella (23.6.), Tuorlassa (24.6.) ja Kuusiston A-alueella (29.6.) oli havaintoepäily ripsisiipasta, mutta yhdessäkään tapauksessa lepakon ääntä ei saatu nauhoitettua, eikä määritystä voitu varmistaa. Kullakin alueella on ripsisiipalle soveltuvaa elinympäristöä, kulttuurivaikutteista jalopuumetsikköä sekä vanhaa kuusikkoa. Kevättalvella 2003 Turun Vähä-Heikkilästä löydetty ripsisiippa horrosti alle kahden kilometrin päässä Ruissalosta, joten lajin voidaan olettaa mahdollisesti esiintyvän lähialueilla (Vihervaara ym. 2003). Erityisen uhanalaisen lajin levinneisyyden selvittämiseen tutkimusalueilla tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Pikkulepakko Puutteellisesti tunnettu pikkulepakko havaittiin Kuusistossa (20.5.) muuttoaikaan, mutta lajin esiintymisestä alueella lisääntymisaikaan ei voida olla varmoja. Alueella on tarjolla lajille soveliasta elinympäristöä. Kuusistonlahden laajat ruovikkorannat tarjoavat ravintoa myös muuttaville lepakoille. Kuusiston havainnon lisäksi Kulhossa oli havaintoepäily pikkulepakosta mahdollisen syysmuuton aikaan (31.8.), mutta lepakkoa ei saatu nauhoitettua määrityksen varmistamiseksi. Isolepakko Pitkiä matkoja muuttavia, puutteellisesti tunnettuja isolepakoita on havaittu keväisin etenkin Etelä-Suomessa ja saaristossa. Kuusistossa elokuun alussa havaittu isolepakko saattoi olla paluumuutolla, sillä kesän aikana lajia ei alueella tavattu. Isolepakko on suhteellisen helposti havaittava laji, jolla on voimakas kaikuluotausääni, joten sen havaitseminen on hiljaisia korvayökköjä ja ripsisiippoja helpompaa ja todennäköisempää. 26 Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

28 TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 KIRJALLISUUS Kinnunen, H., Tidenberg, E.-M., Holopainen, J. & Pakkala, T. 1998: Lepakot Helsingin kaupungin kartalle. Luonnon Tutkija 2: Nedinge, M. (toim.) 2003: Agreement on the conservation of bats in Europe National implementation report from Sweden Swedish Environmental Protection Agency. Stockholm. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Siivonen, Y. 2001: Järvenpään kaupungin lepakkokartoitus Vaihe I:n raportti joulukuu Siivonen, Y. 2002(a): Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus Siivonen, Y. 2002(b): Vantaan lepakkokartoitus Vihervaara, P., Vehviläinen, H., Karhilahti, A. & Lappalainen, M. 2003: Talvehtiva ripsisiippa Turussa. Luonnon Tutkija 107:

29 Liite Lounais-Suomen urbaanit Natura alueet

30 Lounais-Suomen urbaanit Natura 2000-alueet TURUN JA KAARINAN NATURA ALUEIDEN LEPAKKOKARTOITUS 2003 Lepakot ovat maassamme puutteellisesti tunnettu nisäkäsryhmä, sillä niiden levinneisyydestä, runsaudesta ja elintavoista tiedetään melko vähän. Kaikki maassamme tavattavat yksitoista lepakkolajia ovat kuitenkin rauhoitettuja, ja lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Vuonna 1991 tehtiin Euroopan lepakoiden suojelua koskeva EUROBATSsopimus, johon Suomi liittyi lokakuussa Sopimuksella sitoudutaan lisäämään lepakoiden tutkimusta ja suojelua sekä parantamaan erityisesti tietoja puutteellisesti tunnetuista lajeista. Turun ja Kaarinan Natura alueiden lepakkokartoituksessa selvitettiin Ruissalon, Rauvolanlahden, Kuusistonlahden ja Kaarinan metsät -Natura alueiden lepakkolajistoa kesällä Raportissa esitellään ultraäänidetektorilla tehdyn tutkimuksen tulokset alueittain sekä havaintoja mahdollisista lisääntymiskolonioista ja päivälevähdyspaikoista.