Hangon Casinon ympäristön, Puistovuoren lähivirkistys- ja Plagenin alueen lepakkoselvitys 2011

Transkriptio

1 2011 Hangon Casinon ympäristön, Puistovuoren lähivirkistys- ja Plagenin alueen lepakkoselvitys 2011 Nina Hagner-Wahlsten BatHouse

2 Hangon Casinon ympäristön, Puistovuoren lähivirkistys- ja Plagenin alueen lepakkoselvitys JOHDANTO LEPAKOIDEN SUOJELU AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT... 6 Kartoituskierrokset... 6 Pysyvä automaattireurantadetektori LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet TULOSTEN TARKASTELU TOIMENPIDESUOSITUKSET Luokkaan II kuuluvat alueet Luokkaan III kuuluvat alueet KIRJALLISUUS

3 1. Johdanto Hangon kaupunki on laatimassa asemakaavaamuutosta Casinon ympäristön, Puistovuoren lähivirkistys- ja Plagenin alueelle Hangossa. Kaavoitukseen liittyen on tilattu lepakkoselvitys BatHouselta. Selvityksen tavoite oli antaa suunnittelulle taustatietoa lepakoiden esiintymisestä ja suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen selvitysalueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkoselvityksen on tehnyt FM Nina Hagner-Wahlsten, BatHouse. 2. Lepakoiden suojelu Suomessa esiintyy 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Pikkulepakko on Suomessa arvioitu vaarantuneeksi (VU). Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee mm. pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Maassamme esiintyvät lepakkolajit ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita. Keskeisellä sijalla niiden kesäaikaisissa elinympäristövaatimuksissa ovat päiväpiilot (lisääntymis- ja levähdyspaikka), joita löytyy etenkin rakennuksista ja puunkoloista. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat ehdottoman tärkeitä. Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Lepakkolajien liikkuvuudessa on suuria eroja. Pohjanlepakot ja vesisiipat pystyvät helposti ylittämään aukeitakin alueita, mutta viiksisiipoille esimerkiksi pelto saattaa muodostaa ekologisen esteen. Osa lepakkolajeistamme muuttaa talveksi Eurooppaan talvehtimaan. Lepakoiden on Suomessa todettu seuraavan muun muassa rantaviivaa muuttoreiteillään. 3

4 3. Aineisto ja menetelmät Lepakkokartoitus tehtiin karttaan 1 rajatulla alueella. Maastotyöt suunniteltiin karttaja ilmakuvatarkastelujen sekä päiväsaikaan tehtyjen maastokäyntien avulla. Kartoitusreitit käyvät ilmi kartasta 1. Lepakot saalistavat eri alueilla kesän eri vaiheissa. Tästä johtuen kartoitus tehtiin kolmena eri ajankohtana kesän aikana (7.6., 14.7., 16.8.). Kartoitus aloitettiin noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Vertailukelpoisuuden vuoksi lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+5 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Kartta 1. Selvitysalueen rajaus ja lepakkokartoituksessa kuljetut reitit Lepakoita havainnoitiin öisin ultraääni-ilmaisimen, eli lepakkodetektorin avulla, kävellen alueella mahdollisimman kattavasti. Kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan teitä ja polkuja. Näin reitit ovat paremmin toistettavissa tulevissa tutkimuksissa. Polkujen käyttö myös helpottaa suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelystä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. 4

5 Kartoituskierroksilla käytettiin lepakkodetektoria (Pettersson D240x), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Osa äänistä nauhoitettiin digitaalisella tallentimella (Edirol R-09HR), ja lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lajinmäärityksen varmentamiseksi lepakoista yritettiin saada myös näköhavainto. Lepakoiden lajia ei aina voida määrittää ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. Selvityksessä käytettiin lisäksi automaattisia AnaBat SD1 - passiiviseurantadetektoreita (Titley Electronics), jotka tallentavat lepakoiden ultraäänet muistikortille. Laitteet on mahdollista jättää maastoon pitkiksikin ajoiksi. Detektorit vietiin ennen kartoituskierroksen alkua maastoon, ja annettiin olla paikallaan läpi yön. Passiiviseurantadetektoreita pidettiin yhteensä kuudessa eri paikassa kesän aikana (kartta 2). Yksi passiiviseurantadetektori sijoitettiin pysyvästi selvitysalueelle Parkbergetin itäpuolelle lähelle rantaa. Detektori oli maastossa asti. Pysyvällä detektorilla seurattiin lepakoiden muuttoa alueen kautta. Kartta 2. Passiiviseurannassa käytettyjen laitteiden sijainnit

6 4. Tulokset 4.1. Lajisto ja havaintomäärät Kartoituskierrokset Selvitysalueella tavattiin kartoituksen yhteydessä seitsemän lepakkolajia, pohjanlepakkoa, viiksisiippa/isoviiksisiippaa (laskettu kahdeksi lajiksi), vesisiippaa, pikkulepakkoa, isolepakkoa ja kääpiölepakkoa. Isolepakko- ja kääpiölepakkohavainnot olivat vain pysyvästä detektorissa. Havaintoja saatiin kartoituskierroksilla yhteensä 74 (taulukko 1, kuva 1), havainnot on esitetty kartassa 3. Taulukko 1. Lepakkokartoituskierroksien havainnot pohjanlepakko viiksisiippalaji vesisiippa pikkulepakko yhteensä yhteensä Lepakkohavainnot pikkulepakko vesisiippa viiksisiippalaji pohjanlepakko Kuva 1. Lepakkohavainnot

7 Kartta 3. Lepakkohavainnot Parkbergetin yleisimmät laji olivat viiksisiippalajit. Alueella havaintojen määrä oli odotettua suurempi, mikä viittaa siihen, että alueella sijaitsee viiksisiippalajin lisääntymisyhdyskunta. Yhdyskunnan piilopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Pohjanlepakkoa esiintyi erityisesti avoimien kallioalueiden yhteydessä. Kesäkuussa havaittiin ohilentävä pikkulepakko ja heinäkuussa pikkulepakko saalisti aktiivisesti alueen länsirannalla hiidenkirnun lähellä. Casinon ja tenniskenttien alueella pohjanlepakko oli yleisin laji. Alueella saalistavien pohjanlepakoiden piilopaikkaa ei löytynyt. Piilopaikka saattaa sijaita lähialueen rakennuksessa. Ranta-alueen mäntymetsikössä saalisti yksittäisiä viiksisiippoja. Rannan Parkbergetiin rajautuva lounaisosa oli pohjanlepakoiden saalistusalue, muuten pohjanlepakot käyttivät rantaa siirtymäreittinä. 7

8 minuutin havaintojaksojen määrä Pysyvä passiivisreurantadetektori Lepakoita automaattisesti rekisteröivässä passiiviseurantadetektorissa oli havaintoja koko seurantakautena. Havainnot on esitetty kuvassa 2. Pikkulepakko, isolepakko ja kääpiölepakko ovat muuttavia lajeja, niiden esiintyminen erityisesti syksyllä (kuva 3) viittaa siihen, että lepakoiden muuttoreitti kulkee kaava-alueen rantaa pitkin. Heinäkuussa todettiin, että laite oli varastettu asennettiin uusi laite, joka sai olla rauhassa syksyyn asti väliseltä ajalta ei siis saatu havaintoja. Tämä kausi ei kuitenkaan ole lepakoiden pääasiallista muuttoaikaa. 70 Lepakkohavainnot pysyvässä detektorissa pohjanlepakko siippalaji pikkulepakko isolepakko kääpiölepakko Kuva 2. Lepakkohavainnot passiiviseutantadetektorissa. Havaintomäärät on ilmoitettu 5 minuutin jaksoina jolloin on vähintään yksi ohilento, luku ei kuvaa yksilömääriä. Saalistava lepakko saattaa tehdä jopa satoja ohilentoja yön aikana ei ole havaintoja, koska laite oli varastettu. 8

9 5 minuutin havaintojaksojen määrä Muuttavat lepakkolajit, Hangon Parkberget, kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu pikkulepakko isolepakko kääpiölepakko Kuva 3. Muuttavien lepakoiden havaintomäärät automaattiseutantadetektorissa. X- akselilla viikon numero Lepakoille tärkeät alueet Alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Poikkeamiseen tarvitaan alueellisen ELY-keskuksen myöntämä lupa. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille, tärkeät arvot vaihtelevat alueittain. Alue, jota useampi laji ja/tai useita yksilöitä käyttää säännöllisesti. EUROBATS sopimus velvoittaa, ei kuitenkaan laissa määrätty. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Laji- ja/tai yksilömäärät pienemmät kuin II-luokan alueilla. 9

10 Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa rakennuksissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puun koloissa tai halkeamissa. Parkbergetillä viiksisiippalajien lisääntymispaikan esiintyminen on hyvin todennäköistä, sitä ei kuitenkaan pystytty paikallistamaan. Luonnossa esiintyvien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen havaitseminen on erittäin vaikeaa Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Tärkeitä ruokailualueita selvitysalueelta todettiin kaksi kappaletta (kartta 4). Alue 1 muodostuu koko ulkoilutien eteläpuoleisesta Parkbergetin alueesta. Alueella esiintyy runsaasti sekä viiksisiippalajia että pohjanlepakkoa. Alueelta on myös havaintoja harvinaisesta pikkulepakosta. Alueen rantoja pitkin kulkee lepakoiden muuttoreitti, etenkin syksyllä. Itärannalla olevassa detektorissa oli havaintoja kolmesta muuttavasta lepakkolajista (pikku-, iso- ja kääpiölepakosta). Alue 2 on edelliseen alueeseen rajoittuva hiekkarannan eteläisin osa lähimetsikköineen. Alueella sekä pohjanlepakoita että viiksisiippalajia saalisti erityisen vilkkaasti. Itärannan rantapuusto toimii sekä lepakoiden siirtymäreittinä että suojavyöhykkeenä tenniskentän lähellä sijaitseville saalistusalueille Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Muita lepakoiden käyttämiä alueita selvitysalueella oli kaksi kappaletta (kartta 4). Alue 3 muodostuu Casinorakennuksen ja tenniskenttien välisestä harvasta puistosta sekä piha-alueista. Alueella saalisti säännöllisesti pohjanlepakoita. Alue 4 muodostuu pienestä mäntymetsiköstä tenniskenttien koillispuolella. Metsikön läpi kulkee valaisematon polku jota pitkin saalisti yksittäisiä viiksisiippoja. 10

11 Kuva 6. Lepakoille tärkeät alueet. 5. Tulosten tarkastelu Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan tutkitun alueen lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Vaikka kaikkia siippahavaintoja ei pystytty lajilleen määrittämään, tarkkuus on ollut tarkoituksenmukainen kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lepakoita esiintyy alueella odotettua enemmän. Vaikka niemi on kaupungin ympäröimä, valoa ja avoimia alueita karttavat viiksisiippalajit viihtyivät alueella. Hangon kaupunkirakenne on kuitenkin väljä ja isoja ja reheviä pihoja on paljon, joten viiksisiippalajeille löytyy vielä riittävän pimeitä ja suojaisia siirtymäreittejä selvitysalueelta ympäröiville alueille. Muuttavien lepakoiden esiintyminen oli odotettua, koska muualla Hankoniemen rannikolla on aiemmin havaittu lepakoiden muuttoa. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen LEMU-hankkeen (lepakoiden muutontutkimus) ensimmäiset tulokset osoittavat, että lepakot seuraavat muun muassa rantoja muuttoreiteillään. Tutkimuslaitteen varastaminen oli harmittavaa, alkukesästä saatiin kerättyä havaintoja vain lyhyeltä ajalta. Alkukesällä oli muutama havainto pikkulepakosta, joka viittaa kevätaikaiseen muuttoon. Keskikesällä lepakoilla ei esiinny selkeää muuttoa, seurantakauden katkeaminen ei merkittävästi vaikuttanut muutontutkimukseen. 11

12 6. Toimenpidesuositukset Luokkaan II kuuluvat alueet - Alue 1: Alueen arvo lepakoille säilyy parhaiten, mikäli alueella ei tehdä merkittäviä muutoksia. Alueella kulkevat polut ei heikennä alueen arvoa lepakoille, päinvastoin, lepakot saattavat jopa hyödyntää niitä saalistusalueena. Alueen virkistyskäyttö ei heikennä alueen arvoa lepakoille. Alueen polkuja ei tulisi valaista kesäaikaan Alue 2: Alueen arvo lepakoille säilyy parhaiten, mikäli alueella ei tehdä merkittäviä muutoksia. Aluetta ei tulisi valaista kesäaikaan Rannan mäntyvaltainen puusto toimii sekä lepakoiden siirtymäreittinä että tuulen suojavyöhykkeenä. Rannan puuvyöhykettä ei tulisi merkittävästi kaventaa. Puuvyöhykkeeseen ei tulisi luoda uusia aukkokohtia, vaan puurivin tulisi säilyä ehjänä. Luokkaan III kuuluvat alueet - Alue 3: Alue muodostuu väljästä puistosta ja piha-alueista. Erityisesti pohjanlepakko käyttää tämäntyyppisiä alueita saalistusalueinaan. Vastaavia alueita löytyy lähistöllä runsaasti, eikä kadut ja rakennetut ympäristöt merkittävästi vaikeuta pohjanlepakoiden liikkumista. - Alue 4: Alueen pienimuotoisen metsikön suurin arvo lepakoille on sen osuus rantaa pitkin kulkevasta suojavyöhykkeestä. Metsikön rannanpuoleinen osa tulisi säilyttää, jotta yhtenäinen siirtymäreitti säilyy. 12

13 7. Kirjallisuus Entwistle A.C. et al. 2001: Habitat management for bats. Joint Nature Conservation Committee. Peterborough. UK. 48 s. Lacki, M.L., J.P. Hayes & A. Kurta (ed) 2007: Bats in Forests, Conservation and Management. The John Hopkins University Press. Baltimore.329 s. Lappalainen, M., 2002: Lepakot Salaperäiset nahkasiivet. Tammi. 207 s. Mitchell A.J. 2004: Bat mitigation guidelines. English Nature. 74 s. Mitchell-Jones, A.J. & A. McLeich, 2004: Bat Workers Manual. Joint NatureConservation Committee, London. 178 pp. Parsons, K. & al 2007: Bat Surveys Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust, London. 82 s. Russ, J.: The Bats of Britain and Ireland. Echolocation Calls, Sound Analysis and Species Identification. Alana Books s. Sierla, L., E. Lammi, J. Mannila & M. Nironen, 2004: Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriä. 113 s. Söderman, T., 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus. 196 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. LEMU-projekti. 13