Vantaan Itä-Hakkilan lepakkoselvitys 2006

Transkriptio

1 Vantaan Itä-Hakkilan lepakkoselvitys 2006 Kartoitusraportti Syyskuu 2006 Yrjö Siivonen & Terhi Wermundsen Wermundsen Consulting Oy

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Suomen lepakot Tutkimusalue ja menetelmät Kartoitetut alueet Tutkimuslaitteet Tulokset ja niiden tarkastelu Vantaan Itä-Hakkilan lepakot Tutkimustuloksen pohjalta rajatut lepakkoalueet : Vaunukallio : Vyyhtikujan ympäristö : Itä-Hakkilan puiston pohjoispää Yhteenveto Lähdeluettelo... 15

3 1 1. Johdanto Vantaan Itä-Hakkilassa on aiemmin kartoitettu lepakoita kesällä 2001 tehdyn koko Vantaan lepakkokartoituksen yhteydessä (Siivonen 2002c), jolloin alueella havaittiin lepakkoja. Lepakkoja esiintyi tuolloin erityisesti Palttinatien yllä. Kankurintieltä löydettiin pieni lepakkojen lisääntymiskolonia. Alueelta ei löydetty lepakkojen talvehtimispaikkoja, eikä siellä ole talvihorrostamiseen soveltuvia paikkoja kuten vanhoja holvikellareita, kalliojyrkänteitä tai vanhoja linnotteita. Alueen asukkailta saatiin kesällä 2001 tehdyn kartoituksen jälkeen useita lepakkohavaintoja mm. Liinamäen ympäristöstä (Palttinatien tuntumasta) tehdyn lepakkokartoituksen tarkoituksena oli löytää lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, kulkureittejä sekä tärkeitä ruokailualueita. Alue käytiin läpi 11 kertaa polkupyörällä ja jalan. Kartoitusalue käy ilmi liitteenä olevasta kartasta. Tarkoituksena oli saada alueen lepakkotilanteesta perusteellinen kuva. 1.1 Suomen lepakot Maailman noin 1200 lepakkolajista Suomesta on tavattu 11 lajia (Siivonen & Sulkava 1999, Siivonen & Wermundsen 2003, Wermundsen & Siivonen 2004): -vesisiippa (Myotis daubentonii) -lampisiippa (Myotis dasycneme) -viiksisiippa (Myotis mystacinus) -isoviiksisiippa (Myotis brandtii) -ripsisiippa (Myotis nattereri) -isolepakko (Nyctalus noctula) -pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) -kimolepakko (Vespertilio murinus) -vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) -pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) -korvayökkö (Plecotus auritus) Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne saalistavat kesäöisin hyönteisiä kaikuluotaamalla niitä ultraäänien avulla. Lepakoiden ääniä kuunnellaan ultraäänidetektorilla ja lajit voidaan tunnistaa kaikuluotausäänien perusteella. Myös lepakkolajien saalistuspaikat ja -tavat poikkeavat toisistaan. Talvella hyönteisiä on rajoitetusti saatavilla, joten lepakot vaipuvat talveksi horrokseen tai muuttavat Keski-Eurooppaan. Isolepakko, kimolepakko, pikkulepakko ja vaivaislepakko saapuvat Suomeen toukokuun lopussa ja poistuvat syyskuun alussa. Vesisiippa, lampisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa, ripsisiippa, pohjanlepakko ja korvayökkö talvehtivat Suomessa (Siivonen & Sulkava 1999, Siivonen & Wermundsen 2003). Ne hakeutuvat lokakuussa talvehtimaan mm. luoliin, kallionhalkeamiin, kivikasoihin ja rakennuksiin, joissa ne horrostavat talven noin 0 5 asteen lämpötilassa. Lepakot heräävät horroksesta huhti toukokuussa.

4 2 Lepakkojen tarkkaa levinneisyyttä ei ole Suomessa selvitetty. Kaikki 11 lajia esiintyvät Etelä-Suomessa (Siivonen 2001, 2002a, 2002b, 2002c, 2002d, 2003, 2004, 2005a, 2005b, Siivonen & Wermundsen 2003a, Siivonen & Wermundsen 2003b, Wermundsen & Siivonen 2004). Vesisiippaa, viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa esiintyy noin Kajaanin tasolle saakka (Wermundsen & Siivonen 2006). Ripsisiippaa esiintyy harvalukuisena eteläisessä Suomessa. Lampisiippaa on havaittu ensimmäisen kerran maassamme vuonna 2002 (Siivonen & Wermundsen 2003a). Pikkulepakko on muuttavista lepakoista yleisin. Sitä esiintyy pääasiassa Suomenlahden rannikon läheisyydessä, mutta maailman pohjoisin pikkulepakkohavainto on tehty Rautalammelta (Siivonen & Wermundsen 2003b, Wermundsen & Siivonen 2004). Iso- ja kimolepakkoa tavataan muutama yksilö vuosittain (esim. Siivonen 2004). Ne liikkuvat meillä yleensä yksittäin. (Wermundsen 2003). Vaivaislepakko esiintyy hyvin harvalukuisena Etelä- Suomessa (Wermundsen & Siivonen 2004). Pohjoista kohti mentäessä lajien määrä vähenee. Pohjanlepakko on Suomessa laajimmalle levinnyt laji, jonka kolonioita löytyy Lappia myöten. Suomen Lapista on toistaiseksi löydetty ainoastaan pohjanlepakkoa (Siivonen & Sulkava 1999), mutta Ruotsin Pajalassa on ollut kimolepakkoyhdyskunta (Ryberg 1947). Lepakot ovat pitkäikäisiä. Ne saattavat elää jopa 30 -vuotiaiksi. Lepakot parittelevat syksyllä ja naaraat saavat juhannuksen tienoilla yleensä yhden poikasen. Muuttavilla lajeilla ja pohjanlepakolla voi olla kaksikin poikasta. Naaraat kerääntyvät synnyttämään yhdyskuntiin, mutta koiraat esiintyvät kesällä yleensä yksittäin. Lepakot voivat yhtenä yönä siirtyä useita kilometrejä eli niiden päiväpiilot eivät välttämättä sijaitse sellaisen alueen läheisyydessä, jossa niitä tavataan öisin runsaasti saalistamassa. Lepakot kuulevat toistensa kaikuluotausäänet ja hyvälle apajalle kiiruhtaa yleensä useita lepakoita. Yksin saalistavat lepakot ovat usein koiraita. Lepakoiden runsas tai säännöllinen esiintyminen kesällä jollain alueella ei myöskään automaattisesti tarkoita, että lepakot talvehtisivat tällä alueella. Kaikki Euroopan Unionin alueella esiintyvät lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a). Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kaikkien luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisäksi lampisiippa on luontodirektiivin liitteessä II ja Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut lajin tilan vaarantuneeksi. Asetuksella voidaan eliölaji Suomessa säätää uhanalaiseksi (LSL 46 ) ja edelleen erityisesti suojeltavaksi (LSL 47 ) lajiksi. Ripsisiippa on Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös lepakoiden ruokailualueet tulee kartoittaa ja säästää. Kaikki Suomen lepakot ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. LSL 39 :n mukaan kiellettyä on rahoitettujen eläinten tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten

5 3 lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla, joita ovat esimerkiksi lepakoiden ruokailualueet. Suomi on mukana Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa, joka velvoittaa suojelemaan myös lepakoiden ruokailualueet ja niille päiväpiiloista ja lisääntymisyhdyskunnista johtavat lentoreitit. Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain 39 :n ja 49 :n kielloista. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavojen ekologiset vaikutukset on selvitettävä. Selvitykset tulee tehdä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Huomioon otettavia ovat erityisesti uhanalaiset lajit sekä luontodirektiivin liitteeseen IV kuuluvat lajit eli myös lepakoiden tilanne tulee selvittää koko kaava-alueelta. Lepakkolajeilla on erilaiset vaatimukset elinolojen suhteen, joten kaavoitusta varten on tärkeää saada lajikohtaista tietoa. Lepakkokartoitus tulisi uusia säännöllisesti, koska luonnonsuojelu-asetuksen 2 :n mukaan luonnonvaraisten eliölajien seuranta on järjestettävä siten, että sen pohjalta on arvioitavissa lajien suojelutaso. 2. Tutkimusalue ja menetelmät 2.1 Kartoitetut alueet tehdyn lepakkokartoituksen tarkoituksena oli löytää lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, kulkureittejä sekä tärkeitä ruokailualueita Itä- Hakkilassa ja osin Hakunilassa olevalta alueelta, joka rajoittui lännessä Lahdenväylään, pohjoisessa Itäiseen Valkoisenlähteentiehen ja Pohjolantiehen, idässä Teerimäkeen, Riimumäkeen ja etelässä Hakunilantiehen, Hevoshakaan ja Jokiniementiehen. Kartoitusalue käytiin läpi välisenä aikana 11 kertaa. Kartoituksen teki lepakkokartoittaja Yrjö Siivonen ja sen laadunvarmennuksesta vastasi MML Terhi Wermundsen Wermundsen Consulting Oy:stä. Yöaikaan lepakoita etsittiin kuuntelemalla niiden päästämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektorien avulla. Kartoituksella selvitettiin alueella esiintyvät lepakkolajit sekä niiden runsaussuhteet. Kartoitusta tehtiin käymällä aluetta läpi ristiin rastiin jalan ja polkupyörällä. Kartoitusta tehtäessä alue käytiin läpi tasapuolisesti ja ripeästi. Lepakkokartoitus täyttää maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset sekä noudattaa Suomen ympäristökeskuksen ohjeistusta Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinneissa (Söderman, T. 2003). 2.2 Tutkimuslaitteet Öinen lepakkokartoitus perustuu lepakoiden kaikuluotausääniin. Lepakot kaikuluotaavat hyönteisiä ja lentävät paikasta toiseen yön pimeydessä äännellen ultraäänillä. Lepakoilla on lajityypilliset kaikuluotausäänensä, joiden kuulemiseksi tarvitaan lepakkodetektori. Vain viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa ei voi erottaa

6 4 toisistaan äänen perusteella. Niiden elintavat ovat kuitenkin niin samankaltaiset, että ne voidaan kartoituksissa käsitellä lajiparina viiksisiippa/isoviiksisiippa. Tässä kartoituksessa käytettiin ruotsalaisen Pettersson Elektronik AB:n D240x -merkkisiä ultraäänidetektoreita sekä äänien nauhoittamiseen DAT-nauhuria ja tietokonetta. Tallennetut äänet analysoitiin BatSound Pro -ohjelmistolla. Lepakkoja tarkkailtiin myös pimeänäkölaitteen avulla. 3. Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1 Vantaan Itä-Hakkilan lepakot välisenä aikana tehdyn kartoituksen perusteella alueen valtalajina oli pohjanlepakko. Myös viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja korvayökköjä tavattiin jonkin verran. Alueen purot ovat liian pieniä vesisiipoille. Alueelta tehtiin 11 käyntikerralla yhteensä 119 lepakkohavaintoa. Näistä noin 73 % oli pohjanlepakkoja, 24 % viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja 3 % prosenttia korvayökköjä. Kesän 2001 kartoitukseen alueelta havaittiin samoja lepakkolajeja kuin kesällä Kesällä 2001 alueelta havaittiin useita pohjanlepakoita ja yksi viiksisiippa/isoviiksisiippa. Hakunilasta tavattiin myös korvayökkö. Kesällä 2006 lepakoita esiintyi kartoitusalueella toukokuussa vain harvakseltaan tehdyillä viidellä kartoituskerralla lepakoita oli hyvin. Kesän kartoituskerralla oli alueella keskimäärin 20 pohjanlepakkoa, 5 viiksisiippaa/ isoviiksisiippaa ja 0 1 korvayökköä. Suurin osa alueen lepakoista saalisti pitkässä Itä-Hakkilan puistossa tai sen reunamilla. Kapea puisto sijaitsee syvässä, lähes kaksi kilometriä pitkässä notkossa. Notkossa on todennäköisesti muuta ympäristöä suosiollisempi mikroilmasto lepakoille. Myös kesän 2001 kartoituksen yhteydessä suurin osa lepakoista löytyi tästä laaksosta. Kartoitusalueelta tavatut lepakkolajit ovat yleisimpiä Suomessa tavattavia lepakkolajeja ja ne talvihorrostavat yleensä syys-marraskuulta huhti-toukokuulle. Viiksisiipat/isoviiksisiipat talvihorrostavat syys-lokakuulta huhti-toukokuulle. Viiksisiippojen/isoviiksisiippojen todettiin poistuneen alueelta eli ne ovat todennäköisesti siirtyneet talvehtimisalueilleen. Pohjanlepakot voivat olla aktiivisia jopa jouluun saakka, jos syksy on leuto. Ne ruokailevat syksyllä esim. vinteillä eivätkä saalista paljoakaan lentäen. Lepakot yleensä aktivoituvat illan hämärtyessä, mutta etsivätkin ruokaa rakennuksen sisältä. Kylmien säiden aikana ne voivat välillä horrostaa muutamia päiviä. Näin lepakoille kerääntyy runsaasti ruskeaa rasvaa, jonka turvin ne selviävät talvihorroksesta. Alueella ei ole lepakoiden talvehtimiseen sopivia vanhoja kellareita, kallionhalkeamia tai muita maanalaisia paikkoja, joten alueen lepakot todennäköisesti talvehtivat alueen ulkopuolella. Lepakot selvästi saapuvat alueelle kesäkuun alussa ja poistuvat elo-syyskuun vaihteessa.

7 5 Alueelta ei löytynyt kartoituksen yhteydessä tärkeitä lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Koska lepakoita on alueella vähän ja ne esiintyvät hyvin hajallaan, on suurin osa niistä todennäköisesti koiraita. Alueelta löydettiin viisi vuotta aikaisemmin pieni pohjanlepakkokolonia omakotitalon rakenteista, mutta kesällä 2006 paikka vaikutti hiljaiselta eikä omistajakaan ollut tehnyt lepakoista sittemmin havaintoja. Pohjanlepakoiden lukumäärän perusteella alueella voisi olla yksi pohjanlepakkokolonia. Tällaista ei havaittu kartoitusaikana, joten kolonia sijaitsi todennäköisesti kartoitusalueen ulkopuolella. Pohjanlepakoiden koloniaa on vaikea löytää, koska laji ei paljonkaan parveile päiväpiilopaikkansa ympärillä. Pohjanlepakoiden koloniapaikka selviää yleensä, kun paikalta löytyy kuollut poikanen havainnot yht. pohjanlepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa korvayökkö Yllä olevassa kaaviossa on kuvattu kartoitusalueelta touko-syyskuussa tavatut lepakkomäärät lajeittain ja käyntikerroittain. Touko-kesäkuun vaihteessa kylmät yöt verottivat lepakkojen määrää. 3.2 Tutkimustuloksen pohjalta rajatut lepakkoalueet Itä-Hakkilan lepakkokartoitusalueelta löydettiin kolme keskittymää: Vaunukallio, Vyyhtikujan ympäristö ja Itä-Hakkilan puiston pohjoispää. Havaitut lepakkokeskittymät ovat kuitenkin lepakkomäärien suhteen vaatimattomia. Niiden arvoa kuitenkin nostaa se, että ne olivat monilajisia ja alueen varmimpia paikkoja lepakoiden tapaamiseen. Näiltä kolmelta alueelta tavattiin kesä-elokuun kartoituskerroilla noin puolet koko kartoitusalueen lepakoista. Muualla lepakot esiintyivät harvakseltaan.

8 6 Havaitut lepakkokeskittymät on kuvattu seuraavasti: TUNNUS: (juokseva numero, viittaa liitteenä olevaan karttaan) ALUE: (alueen nimi) SIJAINTI: (lyhyt selitys alueen sijainnista) LAJIT: (alueella havaitut lepakkolajit) KUVAUS: (kuvaus alueesta) 1: Vaunukallio SIJAINTI: Alue sijaitsee Itä-Hakkilan puiston eteläpäässä, Vaunukallion pohjoisreunalla. LAJIT: Alue käytiin välisenä aikana läpi 11 kertaan. Näillä kerroilla alueelta tehtiin 29 lepakkohavaintoa koko kartoitusalueen 119 lepakkohavainnosta. Havainnoista 14 oli pohjanlepakkoja, 14 viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja yksi korvayökkö. Parhaiten lepakoita tavattiin alueelta kesäkuun lopulla ja elokuun alussa. KUVAUS: Alue on osa Itä-Hakkilan puistoa. Neljällä kartoituskerralla toukokuussa ja kesäkuun alussa ei alueella tavattu yhtään lepakkoa. Muilla kesän kartoituskerroilla alueelta saattoi havaita viidestä kuuteen lepakkoa, joista puolet oli pohjanlepakkoja ja puolet viiksisiippoja/isoviiksisiippoja. Syyskuun käyntikerralla alueelta tavattiin myös korvayökköä. Alla olevaan kuvaan on rajattu punaisella katkoviivalla Vaunukallion lepakkoalue. Sen pituus on noin 400 metriä. Vantaan kaupunki

9 7 Yllä olevassa kuvassa on Vaunukallion pohjoispuolinen viemärilinja, joka oli pohjanlepakoille mieluinen saalistuspaikka. Yllä olevassa kuvassa on Vaunukallion pohjoisrinne, josta tavattiin viiksisiippoja/isoviiksisiippoja. Alueella on hiljan rakennettu viemärilinja ja pohjanlepakot saalistivat hyönteisiä erityisesti juuri tämän pitkän aukkopaikan yltä. Pohjanlepakko ei ole kovin valonarka ja siksi se loppukesällä saalistaa usein kirkkaiden katulamppujen ympärillä pörrääviä hyönteisiä. Pohjanlepakko saalistaa mielellään myös suurten

10 8 toimisto- tai teollisuusrakennusten pihavaloilla tai niiden seinien tuntumassa. Alueelta ei kuitenkaan tavattu erityisesti valoilla saalistavia pohjanlepakoita, ei edes vankilan kirkkailla valoilla. Pohjanlepakko saattaa ilmestyä iltaisin säännöllisesti saalistamaan pihan, kadun tai parkkipaikan ylle, jonka yllä se kiertää esimerkiksi kymmenen minuuttia ja siirtyy sitten seuraavaan saalistuspaikkaan. Kun ruokaa on vähemmän, se saattaa kierrellä laajalla alueella. Pohjanlepakko on erittäin karaistunut, joten sen voi tavata saalistamassa vielä joulukuun alkupuolella. Vasta kovat pakkaset ajavat sen horrostamaan esimerkiksi vanhaan kellariin. Alueelta löytyi myös viiksisiippoja/isoviiksisiippoja. Niitä esiintyi alueella kesäkuun lopusta elokuun puolenväliin saakka, pääasiassa Vaunukallion pohjoisrinteellä sijaitsevassa metsässä. Viiksisiipat/isoviiksisiipat esiintyvät usein tällaisissa kapeissa metsissä jopa kerrostaloalueella. Alueen puut antavat lepakoille sopivasti suojaa ja pitävät alueen sopivan kosteana ja hämäränä. Korvayökkö havaittiin Vaunukallion alueella Se saalistaa usein pusikoiden ympärillä tai roikkuu vakio-oksallaan kuulostelemassa hyönteisten pitämiä ääniä. Lajin kaikuluotausääni on heikko, joten sitä on vaikea havaita. Korvayököt esiintyvät useimmiten harvakseltaan havainnot yht. pohjanlepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa korvayökkö Yllä olevassa kaaviossa on esitetty Vaunukallion lepakkoalueelta tavatut lepakkomäärät lajeittain ja käyntikerroittain. Vaunukallion alueen lepakoille ei ole tiedossa merkittäviä uhkatekijöitä. Mahdollista ulkoilutietä ei saisi viiksisiippojen/isoviiksisiippojen takia valaista. Metsiä voi varovasti harventaa. Alueen pohjanlepakot taas yleensä hyötyvät kun aluetta hieman avarretaan tai valaistaan. Alueen korvayököille riittää saalistusmaita tehtiinpä alueella mitä tahansa. Korvayökkö on erikoistunut

11 9 päiväaktiivisten hyönteisten saalistamiseen eli se esimerkiksi läpsyttelee pajupuskia siivillään saaliin toivossa. Alueelta ei löydetty välisenä kartoitusaikana lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lepakot yleensä parveilevat tai pitävät sosiaalisia ääniä koloniansa ympärillä, mutta tällaista käytöstä ei havaittu alueella. Alueelta havaittujen lepakoiden määrä oli kuitenkin niin pieni, että yksittäiset lepakot saattavat piileksiä lähitalojen räystäissä kenenkään niitä huomaamatta. Vaunukallion lepakkoalueelta saattoi kesän kartoituskerralla tavata viidestä kuuteen lepakkoa. Alueen arvoa kuitenkin nostaa sen monilajisuus. 2: Vyyhtikujan ympäristö SIJAINTI: Alue sijaitsee Rukinpyörän pohjoisosan, Vyyhtikujan ja Vyyhtitien ympäristössä. LAJIT: Alue käytiin kartoitusaikana läpi 11 kertaan. Näillä kerroilla tehtiin 21 lepakkohavaintoa koko kartoitusalueen 119 lepakkohavainnosta. Havainnoista 16 oli pohjanlepakkoja, neljä viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja yksi korvayökkö. Eniten lepakoita havaittiin eli yhdeksän kappaletta. Erityisesti kesä-heinäkuun kartoituskerroilla alue oli hyvä lepakkopaikka, jolta saattoi havaita kerralla useita pohjanlepakoita. Alueelta tavattiin muutamia viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja myös korvayökkö. Alla olevaan kuvaan on rajattu punaisella katkoviivalla Vyyhtikujan ympäristön lepakkoalue, jonka pituus on noin 400 metriä. Vantaan kaupunki

12 10 Vyyhtikujan ja Vyyhtitien risteyksen tuntumassa esiintyy hyvin lepakoita. Yllä olevassa kuvassa on Rukinpyörän läpi kulkeva ulkoilutie. KUVAUS: Alueella on varttunutta metsää, rivi- ja omakotitaloja, parkkipaikkoja ja katuja. Alueella esiintyy lähes yksinomaan pohjanlepakkoa. Parhaimmillaan pohjanlepakkoa oli , jolloin niitä saalisti alueella seitsemän yksilöä. Elokuun alussa alue oli jo melko hiljainen. Pohjanlepakot saalistivat useimmiten katujen yllä sekä Vyyhtikujan länsipään ja Lahdentien välissä kulkevan ulkoilutien yllä.

13 11 Alueelta tavattiin kaksi viiksisiipaa/isoviiksisiippaa kesäkuun ja elokuun puolessa välissä. Viiksisiipat/isoviiksisiipat karttavat valoa. Niitä esiintyy usein jopa kerrostalojen väliin jäävissä metsänrippeissä tai jopa omakotitaloalueilla, jos katuvalaistus on pois päältä kesäaikaan. Kuusikosta tavattiin myös yksittäinen korvayökkö toukokuun lopulla. Korvayökköjä esiintyy Itä-Hakkilan alueella harvakseltaan. Alueen lepakoille ei ole tiedossa merkittäviä uhkatekijöitä. Alueen lepakot ovat pääosin pohjanlepakkoa ja niille mm. omakotitaloalueet ovat mieluisia saalistuspaikkoja. Alueella esiintyvien muiden lepakkolajien takia Rukinpyörän pohjoisosan valaistusta ei saisi lisätä. Alueelta ei löydetty välisenä kartoitusaikana lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja havainnot yht. pohjanlepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa korvayökkö Yllä olevassa kaaviossa on esitetty Vyyhtikujan ympäristöstä tavatut lepakkomäärät käyntikerroittain. Alueelta löydettiin kolmea lepakkolajia ja lepakoita tavattiin kesäaikaan lähes jokaisella kartoituskerralla. 3: Itä-Hakkilan puiston pohjoispää SIJAINTI: Alue sijaitsee metsäisellä alueella Itä-Hakkilan puiston pohjoispäässä. LAJIT: Alue käytiin kartoitusaikana läpi 11 kertaan. Näillä kerroilla tehtiin 11 lepakkohavaintoa koko kartoitusalueen 119 lepakkohavainnosta. Havainnoista 6 oli pohjanlepakkoja ja 5 viiksisiippoja/isoviiksisiippoja. Lepakoita tavattiin vain neljällä käyntikerralla. Alue on vaatimaton lepakkoalue, mutta se on kuvattu erikseen alueelta ajoittain tavattujen viiksisiippojen/isoviiksisiippojen takia. KUVAUS: Alue sijaitsee puistomaisella alueella. Alue vaikuttaa lepakoiden kulkureitiltä, sillä alueelta tavattiin lepakoita alku- ja loppukesästä.

14 12 Alueen pohjanlepakot saalistivat yleensä nuoren metsän yllä. Alueella ei ole juurikaan pohjanlepakon kaipaamia pieniä aukkopaikkoja saalistamiseen. Viiksisiippoja/isoviiksisiippoja tavattiin alueen varttuneesta kuusikosta. Vantaan kaupunki Yllä olevaan kuvaan on rajattu punaisella katkoviivalla Itä-Hakkilan puiston pohjoispään lepakkoalue. Alla olevassa kuvassa on Itä-Hakkilan puiston pohjoisosaa. Puiston tiuhemmissa osissa lepakot lentävät usein polkujen yllä.

15 13 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, havainnot yht. pohjanlepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa korvayökkö Yllä olevassa kaaviossa on esitetty Itä-Hakkilan puistosta havaitut lepakot lajeittain ja käyntikerroittain. Alueen lepakoille ei ole tiedossa merkittäviä uhkatekijöitä. Alue vaikuttaa ajoittaiselta lepakoiden kulkureitiltä ja erittäin soveliaalta saalistusalueelta usealle lepakkolajille. Puistoon voisi ruopata kookkaan lammikon, sillä alueella virtaa useita puroja. Tämä todennäköisesti lisäisi lepakoiden viihtymistä alueella. 4. Yhteenveto välisenä aikana tehdyllä 11 kartoituskerralla alueelta tehdyistä 119 lepakkohavainnosta noin 73 % oli pohjanlepakkoja, 24 % viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja 3 % korvayökköjä. Alueen purot ovat liian pieniä vesisiipoille. Kesällä 2006 alueelta löydettiin samoja lepakkolajeja kuin kesällä Lepakoita esiintyi kartoitusalueella toukokuussa vain harvakseltaan tehdyillä viidellä kartoituskerralla lepakoita oli hyvin. Kesän kartoituskerralla saattoi alueelta tavata keskimäärin 20 pohjanlepakkoa, 5 viiksisiippaa/isoviiksisiippaa ja 0 1 korvayökköä. Alueelta löytyi kolme pientä lepakkokeskittymää. Näiltä alueilta tavattiin kesän kartoituskerroilla noin puolet koko alueelta tehdyistä lepakkohavainnoista. Pitkässä notkossa kulkeva Itä-Hakkilan puisto tarjoaa alueen lepakoille erittäin soveliaan saalistusalueen. Suurin osa alueella kesällä 2001 ja 2006 tehdyistä lepakkohavainnoista on tehty tästä notkosta ja sen rinnealueilta. Puistoon rakennettavat lammikot voisivat lisätä lepakoiden hyvinvointia alueella.

16 14 Lepakot saalistavat alueilla pääasiassa kesäkuulta elokuulle. Jos ulkoiluteitä valaistaan, olisi valaistus hyvä pitää pois päältä kesäkuulta elokuun lopulle. Tämän jakson ulkopuolella alueita voisi valaista lepakoiden kannalta vapaasti. Alueelta ei löydetty välisenä kartoitusaikana lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lepakkojen lukumäärästä voidaan päätellä, että kartoitusalueelta tai sen läheisyydestä voi löytyä yksi pohjanlepakon lisääntymiskolonia. Se sijaitsee yleensä rakennuksen kattorakenteissa ja tällaisia paikkoja on tarjolla kaikkialla alueella. Pohjanlepakoiden talvihorrospaikkojen lämpötila on keskimäärin noin +2 astetta ja ne horrostavat usein myös paikoissa, joiden lämpötila on hieman pakkasen puolella. Alueella ei kuitenkaan ole vanhoja holvikellareita, kallion halkeamia tai kylmillään olevia maanalaisia tiloja, joissa alueelta tavatut lepakkolajit yleensä talvehtivat. Lisäksi alueen lepakkojen on havaittu saapuvan alueelle kesäkuun alkupuolella ja poistuvan syyskuun alussa. Useimmat lepakkolajit viihtyvät ihmisen aikojen kuluessa muovaamassa ympäristössä. Lepakot reagoivat kuitenkin herkästi ihmisen toiminnan aiheuttamiin muutoksiin. Jos lepakoiden suosimalla alueella tehdään muutoksia, tulisi ne tehdä riittävän hitaasti, jotta lepakot ehtivät tottua niihin.

17 15 5. Lähdeluettelo Ryberg, O. 1947: Studies on bats and bat parasities. Svensk Natur. Stockholm. 330 s. Similä, J Luonnonsuojelulaki. Gummerrus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. 289 s. Siivonen, Y. 2005a: Nurmijärven lepakkokartoitus s. Siivonen, Y. 2005b: Ikaalisten kaupungin lepakkokartoitus s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. Siivonen, Y. 2003: Raision kaupungin lepakkokartoitus s. Siivonen, Y. 2002a: Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus Joulukuu Kartoitusraportti. Tampereen kaupunki, ympäristövalvonta, Dno YVI: 113/649/03.17 s. Siivonen, Y. 2002b: Espoon eteläosien lepakkokartoitus Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 3/ s. Siivonen, Y. 2002c: Vantaan kaupungin lepakkokartoitus Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus, C18: s. Siivonen, Y. 2002d: Järvenpään kaupungin lepakkokartoitus , loppuraportti joulukuu s. Siivonen, Y. 2001: Järvenpään kaupungin lepakkokartoitus , vaihe I:n raportti joulukuu s. Siivonen, L. ja Sulkava, S. 1999: Pohjolan nisäkkäät. Otava, Helsinki. 224 s. Siivonen, Y. ja Wermundsen, T. 2003a: First records of Myotis dasycneme and Pipistrellus pipistrellus in Finland. Vespertilio 7: Siivonen, Y. ja Wermundsen, T. 2003b. Distribution of Nathusius' pipistrelle Pipistrellus nathusii in Finland. Studia Chiropterologica 3 4: Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinneissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Wermundsen, T Lepakot kannattaa kartoittaa. Ympäristö ja terveys -lehti 2: Wermundsen, T. ja Siivonen Y. 2004: Distribution of Pipistrellus species in Finland. Myotis 41 42: Wermundsen, T. ja Siivonen Y. 2006: Factors affecting the distribution of Daubenton's bat in Finland: comparison with the Northern bat. Myotis (painossa). Liite: Itä-Hakkilassa ja osin Hakunilassa sijaitsevan kartoitusalueen kartta, johon on merkitty kaikki lepakkohavainnot, joiden perusteella on rajattu lepakkokeskittymät.

18 16 c Vantaan kaupunki Kartoitetun alueen kartta. Punainen katkoviiva on lepakkokartoitusalueen raja. Pisteet esittävät kaikkia alueelta tehtyjä lepakkohavaintoja. Punaiset ympyrät esittävät pohjanlepakkoja, vihreät vinoneliöt viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja siniset kolmiot korvayökköjä. Numerot 1, 2 ja 3 viittaavat raportissa kuvattuihin lepakkokeskittymiin. 1 cm kartalla vastaa noin 130 metriä luonnossa.