Bergön tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2010

Transkriptio

1 2010 Bergön tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2010 Ville Vasko Nina Hagner-Wahlsten BatHouse

2 BERGÖN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS 2010 SISÄLLYS 1 JOHDANTO LEPAKOIDEN S UOJELU LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYES TI LEPAKOT JA TUULIVOIMA AINEIS TO JA MENETELMÄT TULOKS ET LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet TULOSTEN TARKASTELU VAIKUTUS TEN ARVIOINTI TOIMENPIDES UOS ITUKS ET LÄHTEET JA KIRJALLIS UUS Ville Vasko ja Nina Hagner-Wahlsten Kuvat: Nina Hagner-Wahlsten ja Ville Vasko Kansikuva: Selvitysalueen keskiosassa, vanhassa metsässä oleva pysyvä lepakkodetektori. 2

3 1 JOHDANTO Suunniteltu Bergön tuulivoimapuisto sijaitsee Maalahden kunnan alueella, Bergön saaressa. Selvitysalue on rakentamatonta, pääosin talousmetsää, hakkuuaukkoa ja suota. Alueelle suunnitellaan 3-5 tuulivoimalaa. Alueen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Tämän selvityksen tavoite on antaa suunnittelulle taustatietoa lepakoiden suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen selvitysalueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet ja mahdolliset muuttoreitit. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksesta on vastannut FM Nina Hagner-Wahlsten, T:mi BatHouse. Maastotyöt on tehnyt FM Ville Vasko. 2 LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2000) ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Kaikk i maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. 3 LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI Maassamme on havaittu 13 lepakkolajia. Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Kesäisin naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Lepakot lentävät yöllä ja lepäävät päivällä. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun (esim. Kyheröinen 2004 a). Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Pohjanlepakot ja vesisiipat pystyvät helposti ylittämään aukeitakin alueita, mutta viiksisiipoille esimerkiksi pelto saattaa muodostaa ekologisen esteen. 3

4 4 LEPAKOT JA TUULIVOIMA Tuulivoimalahankkeiden yleistyessä on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu lepakko-ongelmia useiden hankkeiden yhteydessä. Erityisesti syksyllä muuttavia lepakoita on saanut surmansa tuulivoimaloihin muuttoreiteillään. Paikallisiin lepakkopopulaatioihin kuuluvien yksilöiden o n todettu saavan surmansa tuulivoimaloiden takia vain harvoin. Tämä saattaa johtua osittain siitä, että useimmat Euroopan lepakkolajit saalistavat melko matalalla, eli roottorien vaikutusalueen alapuolella, tai siitä, että tuulivoimaloiden läheisyydessä ei ole lepakoille soveliasta saalistusympäristöä. Lepakkotutkimuksia tuulivoimalahankkeiden yhteydessä on aikaisemmin tehty vain vähän Suomessa. Näin ollen ei voida sanoa, onko Suomen tähän mennessä rakennetuilla tuulivoimaloilla ollut vaikutuksia lepakoihin. Voidaan kuitenkin olettaa, että Suomeenkin pystytetyt tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, mikäli ne sijaitsevat lepakoiden muuttoreiteillä. 5 AINEISTO JA MENETELMÄT Lepakkokartoitus tehtiin karttaan 1 osoitetulla alueella. Maastotyöt suunniteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä päiväsaikaan tehtyjen maastokäyntien avulla. Kartoitusreitit suunniteltiin kattamaan potentiaaliset lepakoille tärkeät alueet kartoitusalueella ja sen läheisyydessä. Hakkuuaukot ja tiheät metsät jätettiin pääosin kartoituksen ulkopuolelle, koska niiden merkitys lepakoille o n vähäinen. Kartoitusreitistö käy ilmi kartasta 1. Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen selvitysalueella ja lähiympäristössä mahdollisimman kattavasti. Tiet kuljettiin läpi hitaasti polkupyörällä. Metsässä kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Näin reitit ovat toistettavissa tulevissa tutkimuksissa. Polkujen käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Selvitysalueella ei ole rakennuksia, mutta lähialueella olevien rakennusten lähistöllä pysähdyttiin heinäkuun kartoituksessa kuuntelemaan mahdollisesti niistä lähteviä lepakoita. Sisällä rakennuksissa ei käyty. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä kartoituksella yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja runsauksista sekä eri alueiden merkityksestä lepakoille. Kartoitusten aloitusajankohta oli noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valoolosuhteista riippuen, ja kartoitus jatkui aamusarastukseen asti (ei elokuussa), jolloin valoisuus päätti kartoitustyön. Vertailukelpoisuuden takia lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (> +10 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. 4

5 Kartta 1. Selvitysalue ja kuljetut reitit. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni- ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Pettersson D240x), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Siippojen äänet nauhoitettiin digitaalisella tallentimella (Ediro l R-09) käyttäen detektorin aikalaajennustoimintoa. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi. Selvityksessä käytettiin lisäksi automaattisia AnaBat SD1 -detektoreja (Titley Electronics), jotka nauhoittavat lepakoiden ultraääniä muistikortille, ja on mahdollista jättää maastoon pitkiksikin ajoiksi (kuvat 1 ja 2). Kaksi detektoria sijoitettiin pysyvästi selvitysalueelle (laitteet 1 ja 2) ja kaksi sen ulkopuolelle (laitteet 3 ja 4), kuvat 3 ja 4. Näillä pyrittiin saamaan tietoa lepakoiden muuttoreiteistä saarella sekä vertailukohtia selvitysalueen lähiympäristöstä. Yksi detektori vietiin ennen kartoituskierroksen alkua maastoon ja annettiin olla paikallaan läpi yön. Detektoria pidettiin etukäteen parhaiksi arvioiduilla lepakkopaikoilla, (3 kpl; kartta 2). 5

6 Kartta 2. AnaBat-laitteiden sijainnit selvitysalueella. Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan, esimerkiksi AnaBat-aineistossa. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue inventoidaan useana eri ajankohtana kesän aikana. Tässä kartoituksessa havainnointia tehtiin selvitysalueella kerran kuukaudessa yhtenä yönä toukokuusta syyskuuhun, lisäksi heinä- ja elokuussa käytettiin toinen yö lähialueen kartoittamiseen. 6

7 Kuva 1. Pysyvä AnaBat-detektori nro 2 suojalaatikossa. Kuva 2. Pysyvä AnaBat-detektori suojalaatikossa. Ylhäällä akku, alhaalla detektori, jonka mikrofoni osoittaa alaspäin. Lepakoiden äänet osuvat mikrofoniin heijastinlevyn kautta. 7

8 Kuva 3. Pysyvä AnaBat-detektori nro 3, näkymä pohjoiseen. Kuva 4. Pysyvä AnaBat-detektori nro 4, näkymä itään. 8

9 6 TULOKSET 6.1 LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT Kartoituksen yhteydessä Bergön saarella tavattiin seitsemän lepakkolajia; pohjanlepakko, vesisiippa, pikku-, vaivais-, kääpiö-, kimo- ja isolepakko. Havaintoja saatiin Petterson 240X:llä yhteensä 20, joista vain kolme, selvitysalueelta. Kaikki havaitut siipat olivat vesisiippoja. Selvitysalueen ja lähiympäristö n kaikki lepakkohavainnot on esitetty kartassa 3. AnaBat-datasta laskettiin niiden 5 minuutin jaksojen lukumäärä, joina kutakin lajia esiintyi. Jaksoja, joilla lepakoita havaittiin, oli neljän pysyvän laitteen aineistossa yhteensä Yhteenveto havainnoista on esitetty taulukossa 1. Kahden runsaimman lajin AnaBat- havainnot on lisäksi esitetty suhteessa vuodenaikaan kuvissa 5-8. Runsaimman muuttavan lajin, pikkulepakon, havainnot on esitetty kuvassa 9. Taulukko 1. Bergön tuulivoimapuiston pysyvien Anabat-detektorien lajikohtaiset havaintojaksojen (5 min) määrät Detektorien sijainnit: kartta 2. Laji Alue N (1) Alue S (2) Ulkop. N (3) Ulkop. S (4) Yhteensä Pohjanlepakko Siippalaji Isolepakko 2 2 Pikkulepakko Vaivaislepakko Kääpiölepakko 1 1 Kimolepakko 2 2 Yhteensä Pysyvästi maastossa olleet AnaBat-detektorit tuottivat havaintoja yllättävänkin runsaasti. Havaintopaikkojen välillä oli kuitenkin selvästi eroja havaintojen ajallisessa jakautumisessa. Laitteesta nro 1 selvitysalueen pohjoisreunalla havaintoja tuli runsaasti keväällä, hyvin vähän kesällä ja hyvin runsaasti jälleen heinäkuun puolivälistä alkaen. Laitteilla 3 ja 4 runsaimmat havaintomäärät saatiin loppukesällä - syksyllä. Pohjanlepakoiden runsas esiintyminen keväällä laitteen 1 läheisyydessä selitti havaitun eron jakaumissa. 9

10 Kartta 3. Bergön tuulivoimapuiston alueen lepakkohavainnot Pohjanlepakoiden ja siippojen runsastuminen syksyä kohti kaikilla rannoilla sijainneilla laitteilla voi kertoa joko niiden vaelluskäyttäytymisestä tai siitä, että saarella on lisääntymisyhdyskuntia joiden poikaset lähtevät loppukesällä liikkumaan laajemmin. Lepakot voivat myös vaihtaa elinympäristöään vuodenkierron mukaan. Myös saaren sisäosassa sijainneella laitteella (nro 2) saatiin eniten havaintoja syksyllä, mikä osoittaa lepakoilla olevan laajempaa liikehdintää siihen aikaan. 10

11 Pikkulepakko oli odotettua runsaampi, havaintoja oli kaikilla laitteilla. Vaivaislepakoita havaittiin 9.8. laitteella 2 ja seitsemänä eri yönä laitteella 4 heinäkuun lopulta syyskuun alkuun (samaan aikaan kuin pikkulepakon runsain esiintyminen). Selvityksen yllättävin havainto oli harvinaisimman Pipistrellus-lajin, kääpiölepakon, ohilento laitteella 4. Lajista on tehty maassamme tätä ennen vain muutamia havaintoja. Isolepakko havaittiin vain 8.8. laitteella 2 ja kimolepakko 1.8. ja laitteella 4. Nämä lajit ovat Suomessa harvalukuisia, ja niiden esiintyminen on satunnaista. Pikku-, vaivais-, kääpiö-, kimo-, ja isolepakko ovat Suomessa muuttavia lajeja. Viiden muuttavan lajin esiintyminen alueella kertoo, että alueella on merkitystä muuttoreittinä. Kuva 5. AnaBat-laitteen nro 1 (selvitysalueen pohjoisreuna, rantaniitty) yökohtainen havaintojaksojen määrä kahden runsaimman lajin osalta. 11

12 Kuva 6. AnaBat-laitteen nro 2 (selvitysalueen keskiosa, vanha metsä) yökohtainen havaintojaksojen määrä kahden runsaimman lajin osalta. Kuva 7. AnaBat-laitteen nro 3 (kalasataman tien varsi, rantalepikko) yökohtainen havaintojaksojen määrä kahden runsaimman lajin osalta. 12

13 Kuva 8. AnaBat-laitteen nro 4 (saaren eteläranta, rantalepikko) yökohtainen havaintojaksojen määrä kahden runsaimman lajin osalta. Kuva 9. Pikkulepakon yökohtaisten havaintojaksojen määrät AnaBat-laitteilla

14 Siirrettävällä AnaBat-detektorilla saatiin lisäksi täydentäviä havaintoja lepakoiden esiintymisestä Kalvskärsträsket -järvellä (paikat 5 ja 6). Järvi on melko karu, ja osoittautuikin melko huonoksi lepakkopaikaksi. Tästä huolimatta siellä havaittiin elokuussa pikku- ja vaivaislepakko. Järvellä ei ilmeisesti ole juurikaan merkitystä ruokailualueena, mutta sillä saattaa olla merkitystä siirtymäreittinä. Täydentäviä havaintoja saatiin myös Sandvikenin kluuvilla (paikka 7). Ilmeisesti pohjanlepakot käyttävät myös sitä alkukesällä ruokailupaikkanaan, minkä perusteella se rajattiin mukaan tärkeään ruokailualueeseen. Siirrettävää detektoria pidettiin myös yhden kerran elokuussa Bredskäretissä mantereen puolella, mutta yhden yön havainnoista ei voi päätellä onko lepakoita siellä runsaammin kuin Bergössä (myös laitteen biotooppi oli erilainen). Taulukko 2. Siirrettävällä Anabat-detektorilla saadut lepakkohavainnot. Detektorien sijainnit: kartta 2. Yö Paikka pohjanlepakko siippa pikkulepakko vaivaislepakko (järvi) (kluuvi) (järvi) Bredskär (järvi) LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa rakennuksissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puun koloissa ja halkeamissa. Selvitysalueella ei havaittu luokkaan I kuuluvia lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. On kuitenkin erittäin todennäköistä, että Bergön saarella esiintyy pohjanlepakoiden ja siippojen lisääntymispaikkoja. 14

15 Kartta 4. Bergön tuulivoimapuiston alueen lepakkohavainnot

16 6.2.2 Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Kaikille lepakkolajeille tärkeitä ruokailualueita syksyllä (elo-syyskuussa) ovat Tallörsbådan (laite 1), Ytterstgrundet (laite 3) ja Dyngsund (laite 4), (kartta 4). Lisäksi Tallörsbådan on tärkeä ruokailualue erityisesti pohjanlepakoille jo alkukesällä (toukokuusta kesäkuun alkuun), ja myös loppukesällä pohjanlepakot saapuvat alueelle aiemmin kuin muualle. Pohjoisin suunniteltu tuulivoimala sijaitsee tämän alueen läheisyydessä. Lepakot liikkuvat Bergön länsiosassa todennäköisesti rantoja pitkin, sillä sisämaassa sijainneella AnaBat-detektorilla (laite 2) saatiin havaintoja alle viidesosa rannoilla sijainneisiin verrattuna. Mahdollinen muutonaikainen siirtymäreitti kulkee lisäksi Kalvskärsträsket - järven kautta, sillä siellä havaittiin elokuussa pikku- ja vaivaislepakko (kartta 4) Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Keskiosan vanhassa metsässä (laite 2) havaittujen lepakoiden lukumäärä oli pieni, mutta yllättäen siellä havaittiin pikkulepakko viisi kertaa, vaivaislepakko kerran sekä isolepakko kerran. Isolepakkoa ei muualla kartoituksessa havaittu. Näiden lajien esiintyminen kertoo, että saaren sisäosallakin on jonkinlaista merkitystä muuttoreittinä, mutta todennäköisesti lepakot liikkuvat siellä leveämpänä rintamana verrattuna ranta-alueisiin (kartta 4). 7 TULOSTEN TARKASTELU Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan tutkitun alueen lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Mielenkiintoinen tulos oli, että maamme kaikki muuttavat lepakkolajit havaittiin Bergössä. Niitä ei ole aiemmin havaittu näin pohjoisilla leveyksillä. Tosin aiempien havaintojen puute johtunee lähinnä havainnoinnin puutteesta. Selvityksen tulokset osoittavat selvästi, että näillä lajeilla on selkeä esiintymishuippu syksyllä rannikolla, ja ne todennäköisesti muuttavat meren yli. Huippu on samaan aikaan (syyskuun alussa) kuin etelärannikolla, ennen lepakoiden oletettua muuttoa Suomenlahden yli etelään. Myös pohjanlepakoilla ja (vesi)siipoilla havaittiin runsastumista syksyä kohti, mikä viittaa niilläkin mahdollisesti esiintyvän syysvaellusta, vaikka ne tuskin muuttavatkaan talveksi meren yli. Selvityksen tulokset kuitenkin antavat kuvan vain yhden vuoden lepakkotilanteesta alueella. Vuodenväliset erot saattavat olla merkittävät, esimerkiksi sää saattaa vaikuttaa lepakoiden käyttäytymiseen. Kesällä 2010 sää oli poikkeuksellisen lämmin, seikka jonka vaikutus lepakoiden muuttoon ei ole vielä selvä. Useamman vuoden tarkkailutulos antaisi paremman kuvan lepakoiden todellisesta muuttokäyttäytymisestä alueella. Lepakoiden muutontarkkailun jatkami- 16

17 nen on erittäin suositeltavaa Bergön selvitysalueella. Vuoden 2010 tulokset osoittavat, että lepakot muuttavat reiteillä, joista aikaisemmin ei ollut tietoa. 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Tuulivoimapuiston rakentaminen voi vaikuttaa sekä paikallisiin että muuttaviin lepakoihin. Tällä alueella paikallisia lepakoita esiintyy jonkin verran, ja muuttavia/vaeltavia lepakoita hyvin runsaasti. Muuttavat lepakot voivat törmätä pyöriviin lapoihin, koska ne lentävät korkealla. Muuttoreitit tällä alueella luultavasti kulkevat pääasiassa rantoja pitkin, Suunnitelluista ainoastaan pohjoisin voimala sijaitsee melko lähellä rantaa ja lepakoiden tärkeää ruokailualuetta. Tämän voimalan aiheuttama riski lepakoille on todennäköisesti suurempi kuin muiden. Voimalat saattavat valkoisen värinsä takia houkutella myös hyönteisiä, mikä puolestaan houkuttelee lepakoita saalistamaan. Tämä vaikutus saattaa kohdistua sekä paikallisiin että muuttajiin. Oletettavasti pohjanlepakko korkealla saalistavana lajina kohtaa suuremman riskin kuin matalalla saalistavat siipat. Voimaloille rakennettavat tiet ja itse voimaloiden rakennuspaikat saattavat myös hävittää ja pirstoa saalistusalueita sekä kulkureittejä. Tosin suunnitelluista rakennuspaikoista suurin osa sijaitsee jo valmiiksi hakatulla alueella tai nuoressa metsässä. 9 TOIMENPIDESUOSITUKSET Tuulivoimapuiston tiestöä ja perustuksia rakentaessa ei tarvitse ottaa lepakoiden tarpeita huomioon, koska paikallisia lepakoita ei todettu esiintyvän merkittävästi alueella. Alueelle suositellaan muuttavien lepakoiden jatkoseurantaa vähintään kolmena eri vuotena tuulipuiston käyttöön oton jälkeen (katso seuraava luku). Tuulivoimaloiden pystyttämisen yhteydessä olisi hyvä huomioida, että luodaan mahdollisuus asentaa lepakkodetektori mastoon, mielellään navan korkeudelle. 17

18 SUOSITUKSIA SEURANTAOHJELMALLE Eurobatsin suositukset ovat, että lepakoita seurataan tulipuistohankkeiden yhteydessä useamman vuoden ajan. Suositus on, että ensimmäisen tutkimusvuoden jälkeen arvioidaan seurantaohjelman laajuutta. Seurannoissa tulisi ottaa huomioon sekä paikalliset että muuttavat lajit, jotta voidaan todeta, onko hanke vaikuttanut lepakoihin odotetulla tavalla ja mahdollisesti tarkentaa suositukset lepakoiden huomioon ottamisesta. Tärkeä osa seurannasta on säännöllisesti tarkistaa löytyykö tuulivoimaloiden alta kuolleita lepakoita. Bergön tuulivoimapuistolle suositellaan seuraava seurantaohjelmaa: - Suoritetaan lepakoiden muutonseurantaa AnaBat detektoreilla hankealueella ensimmäisen kerran rakentamisen aikana, toisen kerran rakentamista seuraavana vuotena ja kolmannen kerran toisena vuotena tuulipuiston käyttöönoton jälkeen. - Detektorit tulisi pyrkiä asentamaan kahteen eri tuulivoimalaitokseen mieluiten navan korkeudelle. - Seurantakausi on Mikäli kahden seurantavuoden jälkeen todetaan, että muuttavien lepakoiden määrä on lisääntynyt, täydennetään kolmannen vuoden seurantaa kuolleiden lepakoiden etsinnällä. Tällöin etsitään voimaloiden alta kuolleita lepakoita sekä kevät- (viikot 22-25) että syysmuuton (viikot 34-39) aikana. Laskentaa tulisi tehdä kerran viikossa, vähintään kahtena peräkkäisenä aamuna. - Tulosten perusteella arvioidaan vuosittain suosituksien antamisen, tai niiden muuttamisen, tarvetta. - Mikäli muuttavia lepakoita havaitaan säännöllisesti, tai mikäli kuolleita lepakoita löytyy, on aihetta ottaa lepakot huomioon. Tutkimusten perusteella (tuloksia mm sivuilla on todettu, että lepakot lentävät ja muuttavat vain, jos tuulen nopeus on korkeintaan kohtalainen. Mikäli tuulen nopeus ylittää 7 m/s, lepakoiden aktiivisuus vähenee huomattavasti. Hyviä tuloksia lepakoiden suhteen on saatu, kun tuulivoimaloita on pysäytetty lepakoiden muuton aikana muutamaksi tunniksi yöllä, tuulen ollessa alle 7 m/s. 18

19 10 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS [online], De Jong, J, & Ahlén, I. (1996): Artantal och populationstäthet hos fladdermöss.url: us.pdf Viitattu [online], Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2009: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, Inf.EUROBATS.MoP s. URL: pdf Viitattu Kyheröinen, E.-M a: Lepakoiden (Chiroptera: Vespertilionidae) elinympäristönvalinta ja saalistusaktiivisuus Etelä-Hämeen maisemamosaiikissa. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 50 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rydell, J. 1989: Feeding activity of the northern bat Eptesicus nilssoni during pregnancy and lactation. Oecologia (1989) 80: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: lish.pdf. Viitattu Viitattu