ILMATAR KINKKULANMÄEN KAS- VILLISUUS- JA LEPAK- KOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Ilmatar Windpower Oy Asiakirjatyyppi Kasvillisuus- ja lepakkoselvitys Päivämäärä Viite ILMATAR KINKKULANMÄEN KAS- VILLISUUS- JA LEPAK- KOSELVITYS

2 ILMATAR KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä 12/11/2013 Laatija Tarkastaja Kuvaus Niina Onttonen Joonas Hokkanen Kasvillisuus- ja lepakkoselvitys Hartolan Kinkkulanmäen tuulivoiman suunnittelualueilla Viite Kansikuva: Haapojan Kinkkulanmäen kuusikossa.

3 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS SISÄLTÖ 1. Johdanto Tausta Lepakot 1 2. Menetelmät 2 3. Luontotyypit ja kasvillisuus 3 4. Lepakot 5 5. Yhteenveto 5 Lähteet 6

4 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 1 1. JOHDANTO 1.1 Tausta Ilmatar Windpower Oyj suunnittelee kahta kokonaiskorkeudeltaan 203 metristä tuulivoimayksikköä Hartolan kunnan pohjoisosassa sijaitsevalle suunnittelualueelle. Alue sijaitsee noin 20 kilometriä Hartolan taajamasta luoteeseen. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti 1.2 Lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen lajien tutkimuksen vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiede-

5 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 2 tään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan. 2. MENETELMÄT Hankealueilla tehtiin maastokäynnit Maastokäynneistä on vastannut biologi Niina Onttonen. Maastokäynneillä alueet kierrettiin kauttaaltaan myös päivällä selvittäen suunnittelualueiden luontotyypit, arvokkaan luontokohteet sekä rakentamisalueiden kasvillisuus. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisten ja huomionarvoisten lajien sekä uhanalaisten luontotyyppien esiintymiseen. Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, joten nauhoitettujen äänten perusteella on mahdollista määrittää lepakot lajilleen. Poikkeuksen muodostaa lajipari viiksisiippa ja isoviiksisiippa, jotka on mahdollista erottaa toisistaan vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Lepakkokartoituksessa käytettiin Batbox Griffin-lepakkodetektoria. Laite muuttaa lepakoiden käyttämät ultraäänet ihmisen korvalla kuultaviksi ja ne voidaan nauhoittaa. Detektoreilla nauhoitetut äänet analysoitiin BatScan-tietokoneohjelman avulla. Lepakoiden esiintymistä hankealueilla selvitettiin yhtenä yönä Kartoitusreitti suunniteltiin aiempien maastokäyntien sekä karttatarkastelun perusteella siten, että hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoille soveliaat ympäristöt tulivat kartoitetuiksi. Valittu reitti kuljettiin hitaasti kävellen läpi nauhoittaen samalla jatkuvasti lepakoiden ääniä. Aika ajoin pysähdyttiin pidemmäksi aikaa kuuntelemaan lepakkohavaintojen kannalta suotuisilta vaikuttaviin paikkoihin. Kartoituskohteelle mentiin varmuuden vuoksi ennen auringonlaskua. Valoisaa taivasta vasten lepakoita voi joskus myös nähdä. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle ja päätettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitukset tehtiin poutaisina ja tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta.

6 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 3 Lepakoiden ruokailuun ja levähtämiseen käyttämien alueiden luokittelussa on käytetty seuraavaa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosittelemaa luokittelua: Luokka I: Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. 3. LUONTOTYYPIT JA KASVILLISUUS Kinkkulanmäen alueen maastonpiirteitä luonnehtii länsiosassa tähän suuntaan laskeva rinne. Alueen läpi kulkee heinittynyt tienpohja ja keskiosassa on myös kaivettu ojaa. Alueen puusto koostuu varttuneesta, melko avoimeksi harvennetusta, tasaikäisestä kuusikosta. Metsätyyppi on pääosin mustikkatyypin- (MT) ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista (OMT) kangasta, mutta avoimuuden takia kenttäkerroksessa esiintyy paikoitelleen tyypillistä enemmän paikoitelleen metsälauhaa tai vadelmaa. Muita alueella tavattuja putkilokasvilajeja olivat mustikka, käenkaali, puolukka, oravanmarja, maitohorsma, kevätpiippo, metsäalvejuuri, nurmilauha, sormisara, kirjopillike, metsätähti ja metsämaitikka. Pohjakerroksessa havaittiin seinäsammal, metsäkerrossammal sekä kivikynsisammal. Alueella havaittiin myös oravan (Sciurus vulgaris) ruokailun merkkejä. Alueen ruohokorpilaikun rehevän kasvillisuuden joukosta havaittiin metsonaaras (Tetrao urogallus) ja alueen eteläosan suolaikun läheisyydessä kuultiin pyyn (Tetrates bonasia) ääntelyä. Vuodenajasta johtuen lajin pesinnästä alueella ei ole tietoa. Kuva 3-1 Kinkkulanmäen aluetta luonnehtii harvennettu kuusikko Huomionarvoisena luontokohteena havaittiin länsireunan rinteessä ruohokorpilaikku, jossa on pohjavesivaikutusta pienellä alueella pohjoisosassa, jossa havaittiin myös allikko. Allikon laidalla kasvoi pikkuvelholehteä (Kuva 3-2). Sammallajistoltaan se oli poikkeuksellisen tavanomainen, lajeinaan metsän pohjan lajeja reunoilla sekä lehvä- ja kilpilehväsammalia lähempänä allasta. Oletettavasti tässä altaassa on myös huomattavaa pintavesivaikutusta. Allikosta etelään päin mentäessä rinteessä selkeänä juottina havaittavassa ruohokorvessa valtalajeina hiirenporras, metsä-

7 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 4 alvejuuri ja vadelma. Puusto on koivuvaltainen. Ruohokorpi kuuluu metsälain 10 nojalla metsäluonnon arvokkaisiin elinympäristöihin. Toisena ympäröivästä metsätalouskuusikosta poikkeavana kohteena havaittiin pienialainen saranevalampare, jossa on ruohoisuuden ilmentäjänä hieman kurjenjalkaa. Kohde on vain muutaman metrin leveä ja alle kymmenen metriä pitkä. Kasvillisuutena havaittiin siima/pikkupalpakko kosteammassa osassa ja jouhisara umpeen kasvaneessa osassa, joissa sammalina muun muassa hapra- ja sararahkasammal. Reunoilla esiintyi virpapajua ja kuusen taimia pensaskerroksessa. Puusto, jota esiintyy ainoastaan alueen reunoilla, muodostuu pienistä koivuista. Havaitut kohteet on rajattu kartalle (Kuva 3-3). Kuva 3-2 Alueella sijaitsee pieni suolampare (vas.) sekä korpilaikun reunalla sijaitseva allikko

8 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 5 Kuva LEPAKOT Alueen metsätalousluonnosta poikkeavat kohteet Taulukko 4-1 Aktiivikartoituksen lepakkohavainnot Laji Kinkkulanmäki Pohjanlepakko 1 Viiksi/isoviiksisiippa 1 Lepakoista tehtiin vähän havaintoja. Havainnot olivat yksittäisiä, eikä suunnittelualueita tämän selvityksen perusteella arvioida lepakoille tärkeiksi elinympäristöiksi. On huomioitava, että lepakot käyttävät eri alueita eri vuodenaikoina. Seudulla sijaitsee paljon vanhoja tiloja ja maatalousrakennuksia, joissa lepakot usein viihtyvät. Onkin mahdollista että lepakoiden esiintyminen keskittyy maatalousasutuksen ympäristöön. Alue voidaan luokitella III-luokan alueeksi, eli muuksi lepakoiden käyttämäksi alueeksi. 5. YHTEENVETO Alue on kuusikoksi huomattavan avoin ja valoisa. Se on selkeästi metsätalousvaikutteinen eikä sillä esiinny huomionarvoista kasvilajistoa. Lepakoiden osalta alueella havaittiin niitä selvitysajankohtana huomattavan vähän ja havaitut lajit ovat yleisiä metsissä havaittavia lajeja. Tämän perusteella ei ole todennäköistä että suunnitelma muodostaisi erityistä uhkaa uhanalaisille lepakkolajeille.

9 KINKKULANMÄEN KASVILLISUUS- JA LEPAKKOSELVITYS 6 LÄHTEET Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. Wermundsen, T Bat habitat requirements implications for land use planning. Dissertationes Forestales 111. University of Helsinki, Department of Forest Sciences.

10 ERROR! NO TEXT OF SPECIFIED STYLE IN DOCUMENT.-1