Pyhäjoen Silovuoren lepakkoselvitys vuonna 2014

Transkriptio

1 Pyhäjoen Silovuoren lepakkoselvitys vuonna 2014 Espoo 2014

2 1 Valokuvat: Karttakuvat: Pohjakartat: Kirjoittaja: Ville Vasko Faunatica Oy Maanmittauslaitos Ville Vasko

3 2 Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ JOHDANTO JA MENETELMÄT TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET KIRJALLISUUS... 9

4 3 Tiivistelmä Työn tavoitteena oli lepakoille tärkeiden talvehtimis-, lisääntymis- ja päiväpiilojen sekä lepakoille tärkeiden ruokailualueiden selvittäminen Pyhäjoen Silovuorella. Lepakoita havainnoitiin kolme kertaa kesän 2014 aikana. Selvityksessä havaittiin pohjanlepakko kaksi kertaa. Selvitysalueella ei havaittu lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoihin viittaavia havaintoja. Lepakoille tärkeitä alueita ei rajattu selvitysalueelta, koska yksittäisen pohjanlepakon saalistuspaikkaa ei voida pitää lajin tai populaation kannalta tärkeänä.

5 4 1. Johdanto ja menetelmät Selvityksen tavoitteena oli lepakoille tärkeiden talvehtimis-, lisääntymis- ja päiväpiilojen sekä lepakoille tärkeiden ruokailualueiden selvittäminen Pyhäjoen Silovuorella. Nämä alueet tulisi huomioida kaikessa maankäytössä. Tuulivoimahankkeiden suunnittelussa on lisäksi erityisesti huomioitava korkealla lentävät lepakkolajit, joista näin pohjoisessa todennäköisesti esiintyy vain pohjanlepakko. Kartoitus toteutettiin liikkumalla jalan maastossa sekä polkupyörällä (tieosuudet) ja samalla kuuntelemalla lepakoiden kaikuluotausääniä ultraäänidetektorilla (Pettersson 240 X). Havainnointia suoritettiin kolme kertaa kesässä kiertämällä ennakkoon ilmakuvatarkastelun ja maastotutustumisen perusteella suunniteltu kartoitusreitti (kuva 1). Kaikki voimala-alueet ja suunnitellut tielinjat kartoitettiin, poislukien pelkillä hakkuuaukoilla kulkevat tiet. Potentiaalisia lepakoiden piilopaikkoja etsittiin keskikesällä ennen varsinaisen kartoituksen alkua. Kartoitusta pyrittiin tekemään vain sateettomina, tuulettomina ja lämpiminä (±10 C) öinä (taulukko 1), koska lepakoiden aktiivisuus vähenee huonoissa sääolosuhteissa. Alkukesällä vallitsi kuitenkin pitkään viileä sää, jolloin ensimmäinen kartoitus oli tehtävä melko kylmissä olosuhteissa. Kartoitusreittejä valittaessa pyrittiin metsäosuuksilla hyödyntämään olemassa olevia polkuja ja ojalinjoja, jotta kulkeminen ja suunnistaminen olisi helpompaa ja kasvillisuuden kahinasta detektoriin aiheutuvat häiriöäänet minimoitaisiin. Kartoitusten kellonaika vaihteli kauden edetessä siten, että koko pimeä aika hyödynnettiin. Taulukko 1. Kartoituskäyntien ajankohdat ja sääolosuhteet (matalin lämpötila, kovin tuuli, suurin pilvisyys) sekä lepakkohavaintojen määrät. Pvm Aloitusaika Lopetusaika Lämpötila Pilvisyys Tuuli Havaintomäärä :30 3: /8 4 m/s :00 2: /8 2 m/s :45 3: /8 5 m/s 0

6 5 Kuva 1. Selvitysalue. Kartoitukseen sisältyivät suunnitellut tielinjat (punaiset viivat) ja mahdolliset voimala-alueet (tummanvioletit rajaukset).

7 6 2. Tulokset ja niiden tarkastelu Selvityksessä havaittiin vain yhtä lepakkolajia, pohjanlepakkoa, ja sekin vain kahdesti (kesäkuussa ja heinäkuussa; kuva 2). Elokuun kartoituskäynnillä ei alueella havaittu lepakoita lainkaan. Pohjanlepakko on koko Suomen yleisin lepakkolaji, jota tavataan monenlaisissa puoliavoimissa ympäristöissä. Se saalistaa usein melko avoimilla paikoilla puiden latvojen korkeudella ja pystyy ylittämään laajojakin aukeita alueita. Alku- ja keskikesällä pohjanlepakot saalistavat usein metsissä, mutta siirtyvät loppukesällä lähemmäs asutusta ja vesistöjä, mikä selittänee niiden puuttumisen Silovuoren alueelta elokuussa. Siippojen täydellinen puuttuminen alueelta oli hieman yllättävää, koska ainakin vesisiipan ja viiksisiippa/isoviiksisiippa -lajiparin levinneisyys ulottuu näin pohjoiseen. Vesisiipan puuttumisen selittänee alueen sijainti melko kaukana suuremmista veistöistä. Viiksisiippojen puolestaan tiedetään suosivan ruokailualueinaan tuoreita korpimaisia kangasmetsiä, joilla on varttuneempaa puustoa. Alueen karut ja mäntyvaltaiset metsät sekä rämeet eivät tarjoa tällekään lajiparille optimaalista ympäristöä (kuva 3). Pikkulepakko on harvalukuinen muuttava lepakkolaji, jota tavataan eniten rannikolla ja vesistöjen äärellä. Se kuuluu tuulivoiman kannalta olennaisiin muuttaviin lepakoihin, mutta on ilmeisesti Perämeren rannikolla hyvin harvalukuinen. Pitkäaikainenkaan passiiviseuranta alueella ei todennäköisesti olisi tuottanut kuin korkeintaan satunnaisia havaintoja lajista. Selvitysalueelta ei saatu lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoihin viittaavia havaintoja. Pohjanlepakon lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivia vanhoja rakennuksia löytynee lähimmillään Pahkasalon kylästä. Lepakoille tärkeitä alueita ei rajattu selvitysalueelta, koska yksittäisen pohjanlepakon saalistuspaikkaa ei voida pitää lajin tai populaation kannalta tärkeänä.

8 7 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Selvitysalueen lepakkohavainnot jäivät hyvin niukoiksi, vaikka kartoitus tehtiin perusteellisesti kolmen käynnin periaatteella. Täten voidaan turvallisesti sanoa, että tuulivoimarakentaminen ei todennäköisesti vaikuta millään tavalla alueen arvoon lepakoiden kannalta, koska se on jo nyt vähäinen. Pohjoisessa lepakkotiheydet laskevat yleensäkin etelään verrattuna, ja Pohjois-Suomessa myös lepakkoharrastajia on vähemmän joten lepakoista on vähemmän perustietoa. Todennäköistä kuitenkin on, että pohjoisessa ainakin siipat keskittyvät enemmän harvoille hyville elinympäristöille. Lepakoiden niukka esiintyminen Silovuorella kuvastanee siten Pohjois-Pohjanmaan lepakkotilannetta laajemminkin. Kuva 2. Alueen pohjoisosassa sijaitseva vanha hiekanottopaikka, jossa havaittiin kesä- ja heinäkuussa saalistava pohjanlepakko.

9 8 Kuva 3. Suurin osa alueesta on nuorta mäntyä kasvavaa ojitettua rämettä, joka ei ole lepakoille optimaalista saalistusympäristöä, vaikka ojat tarjoaisivatkin niille hyviä lentolinjoja.

10 9 4. Kirjallisuus Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2009: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, Inf.EUROBATS.MoP5.19. URL: Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY ry) 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luonto-kartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. URL: b: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Internet-sivut, viitattu

11 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen FT, dosentti, vastaava suunnittelija p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p elina.manninen@faunatica.fi